Ihmisten outo käsitys hoikkuudesta

Paino ei sinänsä kerro mitään koosta. Tiedän kuntosalin aktiivikävijänaisen, joka on 170-senttinen ja painaa yli 70kg, mutta näyttää hoikemmalta kuin minä, joka olen 10kg kevyempi. Mutta tosiasia on, että hyvin harva nainen kasvattaa itselleen sellaista lihasmassaa, että se selittäisi painon JA saisi näyttämään vielä hoikaltakin. Joka toinen peruspirkko toki selostaa, kuinka lihaksikas on, mutta kun ne lihakset ei kasva syömällä, käymällä sauvoja heiluttamassa juorukävelylenkillä ja sohvalla teeveetä katsoessa. Niihin lihaksiin tarvitaan paitsi rankkaa treeniä, myös oikea ruokavalio joka on aika lailla erilainen kuin peruspirkolla.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 21:45"]Oletko isokokoisempi kuin luuletkaan? Saatat kärsiä Fatorexiasta

Fatorexiasta kärsivä nainen näkee itsensä hoikempana kuin onkaan

Anoreksiasta ja bulimiasta puhutaan jo avoimesti ja niiden rinnalla hyvin tiedetään jo muun muassa ortoreksia, jossa ihminen pyrkii syömään jopa sairaalloisen terveellisesti. Harva on kuitenkaan kuullut Fatorexiasta ja kyseessä onkin suhteellisen uusi syömishäiriön muoto.

Tutkimuksen mukaan jopa yksi neljästä ylipainoisesta naisesta arvioi olevansa normaalipainoinen.

- Fatorexiassa tilanne on siis päinvastainen anorektikon tilanteeseen verrattuna, jossa normaali- tai alipainoinen henkilö kokee olevansa lihava, dosentti ja johtava tutkija Kelan tutkimusosastolta Paula Hakala kertoo Iltalehdessä.

Hakalan mukaan aihetta koskevia tutkimuksia on julkaistu lisääntyvissä määrin viime vuosina. Syynä väärään käsitykseen omasta painosta voi olla se, että tarkkailee yleensä peilistä vain kasvojaan ja verhoaa vartalonsa löysiin vaatteisiin, jolloin oloaan ei tunne niin isoksi. Usein ylipainoiset myös kieltävät oman painonsa.

- Lihavuuden kieltäminen on usein alitajuista. Lihavaksi tunnustautuminen vaatii sen, että pitää joko tietoisesti hyväksyä kilonsa tai sitten olla valmis tekemään elintavoissaan muutoksia niistä eroon pääsemiseksi, Hakala selittää.

Monesti väärään käsitykseen omasta koosta saattaa vaikuttaa myös läheisten ihmisten koko. Mikäli kaikki ympärillä olevat ovat ylipainoisia, saattaa se alkaa vaikuttaa normilta.

http://www.voice.fi/terveysjahyvinvointi/il-oletko-isokokoisempi-kuin-luuletkaan-saatat-karsia-fatorexiasta/23/44419

[/quote]

Entä miehillä häiirö, jossa muodoton kukkakkeppi näkee itsensä atleettisena, hyväkuntoisena komistuksena? Onko tällainen häiriö jo diagnosoitu? Näitä miehiäkin nimittäin tapaa.

Kuolemansairaan kommentti on todellinen. Mikäli et ymmärrä jotain asiaa, niin jätä kommentoimatta.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 23:02"]

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 22:52"]

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 22:28"]

Pekka Hiltusen uusi romaani Iso käsittelee tätä aihetta. En ole vielä lukenut kirjaa, mutta Hiltusen haastatteluja ja kirjan tiimoilta aiheesta kirjoitettuja artikkeleita kyllä. Artikkeleissa on mainittu tämä että lihavat voivat olla aivan terveitä ja pieni ylipaino on eduksi.

[/quote]

Herra voi kirjoitella romaaneihinsa ihan mitä lystää. Se, että olet terve lihava 30-vuotias, ei tarkoita että olet terve vielä neli- tai viisikymppisenä. Lihavuuden terveysongelmat kun valitettavasti näkyvät varsin pitkällä tähtäimellä! Se kakkostyypin diabetes kolkuttelee lähes jokaisen lihavan tulevaisuudessa. Toinen vaihtoehto on sydän- ja verisuonitaudit, vähän perimästä riippuen. Nämä tauditkin on jo aika "normaaleja", siinä missä "normaalipaino" on noussut. Tiedossa olevat riskitkään ei edes tunnu enää miltään. Siitä huolimatta, että nämä sairaudet johtavat kuolinsyytilastojen kärkiä yhdessä syöpien kanssa (joihin niihinkin moneen vaikuttaa osittain ylipaino!).

Kenellekään ei ole pieni ylipaino hyväksi, ei todellakaan (vanhusväestöä lukuunottamatta).

Vaarallista propagandaa :(

[/quote]

Huono kunto on ylipainoakin suurempi terveysriski. Huomautuskena vaan kaikille normaailpainoisiille/hoikille, jotka on niin tyytyväisiä, kun pysyvät normaalipainossa, vaikkeivat treenaakaan.

[/quote]

Joo, tämä on ihan totta! Enkä usko, että välttämättä sen suurempi osa normaalipainoisista kuntoilee, kuin mitä lihavistakaan. Vaikka se pahin vaihtoehto on olla lihava ja liikkumaton, niin liikuntaa ei pitäisi unohtaa kenenkään, millään verukkeella pitkäksi aikaa. Kun ei sen liikunnan tarvitse edes olla ihan äärettömän rasittavaa, että se toimii :)

Eiköhän se peili usein paljasta onko sitä oikeasti hoikka vai ei. Vain harva osaa valehdella itselleen olevansa hoikka jos ei ole... Päinvastoin, naiset ovat yleensä armottomia ja itsensä pahimpia arvostelijoita. Ymmärrän ap.n huolen työkaverinsa terveydestä, mutta sentään hienoa että joku on niin tyytyväinen vartaloonsa että näkee itsensä hoikempana kuin onkaan!

Itsekin olen huolissani lihavuuden lisääntymisestä, jo lievempikin ylipaino on pahasta.... Mutta myös me "hoikat" voimme syödä epäterveellisesti tai muuten turmella terveyttä, ei se hoikkuus ole tae terveistä elämäntavoista.

Hoikka/normaalivartaloinen 161cm/52kg.

Kuolemansairas saa minulta luvan syödä kaikkea hyvää ihan vapaasti :)

Mistä ihmeen kuolemansairaasta täällä puhutaan? jostain anorektikosta vai?

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 21:17"]

Miten keski-ikä ja lasten saaminen liittyy painoon? Tietääkseni lihomisen syitä ei ole ikääntyminen ja lasten saaminen vaan kalorien liikasaanti......

[/quote]

Heh, vuoden vitsi joltain hiirenaivolta. Keski-ikäisenä aineenvaihdunta ei ole enää samaa kuin nuorella tai parikymppisellä. Eli se hidastuu. Lihavuus ei ole seurausta pelkästään liian suuresta kalorimärästä. Se on myös perinnöllinen alttius geeneissä. Tämä selittää sen, miksi joku hiirulainen voi mässätä lihomatta, kun taas toiselle pelkkä katse ruoka-annokseen jymähtää lantiolle. Tietysti lihavuuten taipuvainen voi syödä orjallisesti kaksi hernettä ja pari salaatinlehteä/päivässä saavuttaakseen saman tuloksen kuin se, jonka elimistö on suora putki. Tästä syystä laihat ihmiset ovat yleensä koko ikänsä samassa painossa. He eivät liho, ja jos saavat esim. ylimääräisiä raskauskiloja, karistavat ne huolettomasti saman tien pois. Siksi onkin ärsyttävää lukea näiden luuviulujen päivittelyä muiden lihavuudesta. Teiltä puuttuu täysin kyky asettatua toisen ihmisen asemaan. Kommenttinne on huonosti peiteltyä itsekehua ("Vautsi kun mä ainakin olen näin laiha") ja oman itsenne glorifiointia muiden kustannuksella.

Joo, geenit altistavat lihavuudelle ja aineenvaihdunta hidastuu iän myötä. Eivät nämä syyt ketään kuitenkaan lihavaksi tee, se on aina omista valinnoista kiinni. Eikö tässä logiikalla kaikki väistämättä lihoisi keski-iässä? Aineenvaihdunnan hidastuessa vaikutusta voi kompensoida lisäämällä liikuntaa ja muuttamalla elintapojaan paremmiksi, ihan turha syyttää vanhenemista lihavuudesta.

Ja nuo geenit on toinen juttu, minä tuonne aiemmin kirjoittelinkin siitä, miten ennen ei oikeastaan ollut lihavia ihmisiä. Eli on se nyt kumma, että vaikka nykyään voidaan selvästi osoittaa geenien vaikutus ihmisen painoon, niin sittenkin lihavuus on täysin nykypäivän ongelma. 

Miksi nämä geeneiltään lihavat eivät erotu vanhoissa valokuvissa muista ihmisistä? Tai miksi ne keski-ikäiset eivät ennen lihoneet sen kummemmin kuin nuoretkaan, jos nämä asiat aiheuttavat niin selvästi lihomista. Tekosyitähän ne ihmisen painolle on, omista valinnoista kun kaikki on kiinni.

Tiiätkös aloittaja, että sinä et mitään absoluuttista hoikkuutta voi määritellä. Se, että työkaveri ei ole mielestäsi hoikka ei tarkoita, että hän valehtelee jos sanoo olevansa omasta mielestään hoikka. Sitten kun saat vähän ikää ja elämänkokemusta saatat ymmärtää tämän ihan itsekin. :)

Aloittajan työkaveri on noilla mitoilla normaalipainoinen, ja kyllä se normaalipaino etenkin keski-ikää lähestyvillä näyttää enemmänkin hoikalta kuin tukevalta, enemmistö (etenkin miehistä) kun alkaa siinä iässä olla ylipainoisia. Lisäksi sopusuhtainen vähän tukevampi näyttää hoikemmalta kuin kevyempi pallomahainen.

Ja millaisella ihmisellä oikeasti voi olla aikaa ja energiaa pahoittaa mieltään siitä, että työkaveri pitää itseään hoikkana??

Löytyisikö tuolle aloittajan sairaudelle joku nimi?

No hohhoijaa, on ikä mitä tahansa, lapsia tei ja aineenvaihdunta (harva edes tietää, mitä se tarkoittaa) millainen tahansa, niin hiiret kuin norsutkin lihovat tasan samalla tekniikalla; kaloreita saadaan (tai siis syödään) enemmän kuin niitä kulutetaan. Siis rautalangasta; jos alkaa kiloja kertyä ja olettaa syyksi ikääntymisen ja hidastuvan aineenvaihdunnan, ei liho jos tarkistaa syömisensä ja/tai lisää liikuntaa. Ei se sen vaikeampaa ole, luulisi älykkäiltä onnistuvan kun onnistuu hiirenaivoiltakin. Tosin yhden viinerin kuluttamiseksi on tehtävä parin tunnin hikikävelylenkki, joten mukavuudenhaluisille suosittelen viinerin skippaamista.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 00:11"]

Ja millaisella ihmisellä oikeasti voi olla aikaa ja energiaa pahoittaa mieltään siitä, että työkaveri pitää itseään hoikkana??

[/quote]

Kysytäänpä nyt vielä kerran. Jospa joku viitsisi vastata. Miten suhtautuisit jos työkaverisi kertoisi sinulle jotain mikä ei ilmiselvästi pidä paikkaansa ?

Ennen ei ollut lihavia kuin harvassa. Se johtui varmasti osaltaan siitä, että tehtiin enemmän ruumiillisia töitä ja pelkästään kotityöt olivat raskaampia kun ei ollut pesukoneita, imureita ja muita vempaimia. Harvoilla oli autoja, joten useimmat kulkivat fillarilla, kävellen ja pitemmät matkat hevosella, mutta ei hevosen valjastuskaan ennen kevyttä hommaa ollut ja hevosen ajaminenkin on jossakin määrin fyysistä ja ennen vielä enemmän kun hevoset oli työhevosia eikä niitä ollut jalostettu juoksijoiksi (on ihan kokemusta, sekä valjastamisesta että ajamisesta). Hevoset kuten muutkin elikot myös huollettiin, pestiin, kengitettiin itse, kannettiin appeet eteen, luotiin lannat, kannettiin kaivosta vedet. Ei ollut myöskään televisiota, jonka eteen rojahdettiin mässyttämään. Lapset leikki ulkona kavereiden kanssa kun olivat auttaneet osansa kotitöissä eiikä lihoneet kämpässä pelaamassa tietokonepeliä ilman velvoitetta edes siivota huonettaan. Koulukuljetuksia ei ollut vaan kouluun käveltiin, hiihdettiin talvella, kuka mitenkin. Lapsiakin oli per perhe useampia kuin nykyään ja äidit silti hoikkia. Ruoka oli perusruokaa, läskiä käytettiin mutta kun muu ruoka oli kevyttä ja kulutus oli kova, ei se ihmiseen tarttunut. Karamellit oli harvinaisia ja jos lapset niitä sai, se oli pussi jaettavaksi. Limsat kun tuli kauppoihin, ei niitä juotu kuin ehkä kerran viikossa saunan jälkeen ja sekin oli 0,3-l pullo.

Nykyään lihomisen syynä on ennenkaikkea elintavat ja täysin turha jatkuva mässytys. Ei liikuta, autolla mennään lyhyet parinkin kilometrin matkat ja kersat viedään autolla kouluun, portaikot kuljetaan hissillä tai liukuportailla, imurointiin hommataan robotti-imuri. Ja kaiken tämän "rehkinnän" välissä syödään ja syötetään kersoillekin välipalaa ettei vaan pääse hoikistumaan. Kaikki tuotteet ostetaan mega-jätti-perhekokoina, mutta ei koko perheelle yhtä vain jokaiselle oma perhepakkaus. Janoon juodaan colaa, leivän päälle laitetaan leipää paksumpi juustokerros, ruuanlaitossa ruokakermat pursuaa ja eineksiä ostetaan piilorasvoineen kun ei millään ehdi tehdä kunnollista ruokaa kaikelta auton ajamiselta ja television katselulta. Ja kun vähän alkaa jurppia, ostetaan suklaalevy joka sekin vedetään naamaan yhdellä istumalla.

Ja kaiken tämän jälkeen vielä kehdataan jauhaa jostakin aineenvaihdunnoista, ikääntymisistä ja lastentekemisten lihottavuuksista.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 00:17"]

Löytyisikö tuolle aloittajan sairaudelle joku nimi?

[/quote]

Diagnoosi: SLI= sairaalloinen laihuuden ihannointi. Oireet: nälkiintyneet aivot raksuttavat tiuhaan mutta lyövät tyhjää. Käytös (todennettu rottakokeilla) hyökkäilee aggressiivisena henkisesti tasapainoisempien lajitoveriensa kimppuun. Jatkuva tiedostamaton pahanolontunne ja pätemisentarve, joka puretaan viattomiin työtovereihin, kanssamatkustajiin busseissa ja ohikulkijoihin. Lempiajanviete: kyttäys, kiusaaminen, kaloritaulukot ja epämääräinen kitinä AV palstalla. 

"Miten suhtautuisit jos työkaverisi kertoisi sinulle jotain mikä ei ilmiselvästi pidä paikkaansa ?"

Riippuen asiasta, sanoisin että älä valehtele tai en kommentoisi mitään, mutta alkaisin pitää työkaveriani valehtelijana tai harhaluuloisena.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 00:38"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 00:11"]

Ja millaisella ihmisellä oikeasti voi olla aikaa ja energiaa pahoittaa mieltään siitä, että työkaveri pitää itseään hoikkana??

[/quote]

Kysytäänpä nyt vielä kerran. Jospa joku viitsisi vastata. Miten suhtautuisit jos työkaverisi kertoisi sinulle jotain mikä ei ilmiselvästi pidä paikkaansa ?

[/quote]

No varmaan korjaisin hänen virheellisen luulonsa.

Tässähän niin ei ole tapahtunut. Kyseinen työkaveri on omasta mielestään hoikka, eikä kukaan voi sanoa että se ei pidä paikkaansa. Jos hän on sitä mieltä niin kyllähän se silloin pitää paikkansa. 

Yleensähän se on niin, että hoikat naiset paasaavat kovaan ääneen läskeistään. Se ei silloin pidä paikkaansa, koska eivät he oikeasti pidä itseään lihavana, he vain haluavat että paikallaolijat taivastelevat sitä kuinka hoikkia he ovatkaan. Mutta jos ei-langanlaiha, normaalipainoinen nainen sanoo olevansa mielestään hoikka, niin mitä todennäköisemmin se on myös silloin aivan totta. Se, jos hän ei sitä jonkun muun mielestä ole, ei mitenkään vaikuta asiaan. :) 

Ei tässä aloittaja kai ole päätään vaivannut tai mieltään pahoittanut työkeverin kiloista vaan mielestäni ihmettelee sitä yleistä ajatusmaailmaa kun normaalikokoiset tai jopa vähän tukevatkin pitävät itseään hoikkana, joka tas johtuu siitä että lihavuudesta on tullut normi ja kaikki lihavaa vähäisempi on muka hoikkuutta.

Annatteko te esim. lapsenne olla siinä luulossa, että hän on maailman paras ja kaunein jos hän niin väittää, vaikka eihän hän tietenkään ole? Ettekö korjaa harhaluuloa realistiseksi? Miksi paino olisi eri asia?

[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 01:02"]

Annatteko te esim. lapsenne olla siinä luulossa, että hän on maailman paras ja kaunein jos hän niin väittää, vaikka eihän hän tietenkään ole? 

[/quote] KYLLÄ annan

Minulla on vähän samankaltainen ongelma kuin ap:lla, vain toisinpäin. Olen 170 cm pitkä, painan 75 kg. Painoindeksini on ainakin normaalipainon ylärajoilla, jos ei jo lievän ylipainon puolella. Työkaverini ovat kaikki selvästi ylipainoisia, olen siis se "hoikin" työpaikallani. Kahvipöydässä puhuttiin (taas kerran) laihdutuskuureista ja tavoistani poiketen osallistuin keskusteluun, kerroin, että olen ajatellut tehdä elämäntaparemontin, lopettaa herkuttelun ja aloittaa säännöllisen liikunnan. Tähän työkaverini suorastaan tyrmistyneenä ihmettelemään, että miksi ihmeessä SINÄ laihdutat, olet niin laiha. LAIHA? lähes ylipainoinen, makkarat tursuu farkkujen vyötärön yli, reidet löllöt jne. 

Paransin ruokailutottumuksiani ja aloin säännöllisen liikunnan. Joka kerta, kun kahvipöydässä oli tarjolla pullaa (siis joka päivä) ja minä kieltäydyin, muistettiin sitä päivitellä kun olen niin kamalan laiha. Ja että kyllähän sitä nyt vähän tarvitsee elämästä nauttia. Niin no, toiset saa sen nautintonsa kuivasta pullankäntystä, toiset jostain muusta. 

Olen törmännyt tähän "olet niin laiha" kommenttiin muuallakin. Eräs ylipainoinen tuttavani ihmetteli, että miksi käyn kuntosalilla kun olen niin laiha. Samaa hän ihmetteli eräästä toisesta naisesta, joka oikeasti on hoikka, mutta tämä ylipainoinen ihmetteli, että miksi käy kuntosalilla kun on niin laiha. Niinpä, miksiköhän.

Mutta on oikeasti todella ahdistavaa tietää olevansa pullukka ja toiset vaan hokee, että olet laiha, eikä auta vaikka kuinka yrität selittää, että painoindeksi kyllä on siellä punaisen puolella. Joskus ahdistavana hetkenä olen ajatellut, että tiedän milta anorektikoista tuntuu, kun kaikki vaan hokee, että olet niin laiha ja itse näkee itsensä lihavana. Paitsi että vaaka kertoo minun oikeastikin olevan lihava.