Mies+synnytyspoltot-avautuminen.

Tuntuu jotenkin kamalan epäreilulta kun itse on päässyt niin helpolla...

Tuli sellainen oli että olisi huijannut kaveriakin, kun olin kertonut hänelle miten omat synnytykset mennyt, koska hän sitten luuli että kohta on nyytti sylissä kun supistukset alkoivat.

Kissanpierut, la-iltana alkoi supistukset ja ke-aamuna vasta syntyi, ja epiduraalikin epäonnistui =/

Mutta tsemppiä sinne, ja vaikka varmasti nyt tuntuukin vittumaiselta kun mitään ei tapahdu, niin koita kuitenkin nauttia nyt olosta je kerätä voimia jatkoa varten =) (Vaikka sen nyt aiot muutenkin tehdä ja se on sanomattakin selvää....)

Hei ap, et varmaan kuukauden päästä enää muista, miten raastavaa loppuraskaus oli ;)

Ehkä tilanteesi on kuitenkin hyvä siinä mielessä, että nyt kohtusi lämmittelee ja kohta rupeatte tositoimiin. Eli synnytys kuitenkin käynnistyy lähiaikoina ihan niin kuin kuuluukin?

Itellä on se pelko perseessä, että kroppa ei tule tajuamaan, että tää otus pitäisi puskea uloskin täältä. Pelkään, että tullaan jostain syystä päätymään käynnistykseen, joka ei johda mihinkään ja loppupeleissä sitten vielä sektioon. Harjoitussupistuksia on ollut tosi vähän. Enkä edes ensikertalaisena voi tietää, mikä on vaan joku tavallinen/normaali loppuraskauden nipistys tai kouraisu ja mikä voisikin sitten olla ennakoiva supistus.

Miehiin ja synnytyksiin sanon sen verran, että meillä mies on tulossa synnytykseen mukaan. Toivon kyllä, että hänellä olisi myös pokkaa poistua paikalta, jos hän ei sitä kärvistelyä kestä. En minä ainakaan sinne ketään pakota mukaan. Ja jos minusta itsestä alkaa tuntua, että miehestä on enemmän haittaa kun hyötyä, niin heitän kyllä kaverin odotushuoneen puolelle.

T. 36+6

Oon tuhannen väsynyt. Ei ole supistuksia ja nyt ollaan siinä 4.10 lasketussa ajassa. Harkitsin, että pitäisi varmaan uhkailla miestä erotiikalla, jos saisi synnytyksen käyntiin, mutta en usko, että se toimisi. Samalla hetkellä nimittäin muistin tämän videon olemassaolon ja päästin kummalliset huutonauruitkut - terv AP

[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 15:35"]

Mä en oikein ymmärrä miksi ihmeessä meitä miehiä sinne synnytykseen kaivataan mukaan, kun olemme jo lähtiessä raivostuttavia.

Synnytysvalmennuksessa opetetaan hieromaan selkää ja seuraamaan supistuksia. Sitä kun yrittää tehdä, niin haukut tulee. Jos ei heti päin naamaa, niin jälkikäteen kuitenkin vittuillaan. Itse olen kolmessa ollut mukana. Kun lähtiessä yritin kiirehtiä olin hätähousu, mutta motarilla ajoin jo liian hiljaa. Onneksi vaimoke ei sallissa huutanut ja haukkunut, olisi saattanut pinna pettää.

Helvetin vaikea katsoa sivusta kun rakas kärsii eikä mitenkään voi auttaa. Ymmärrän kyllä, että lapsen ja äidin henki on tärkein, mutta olisihan se kiva, että isällekin kerrottaisi missä mennään. Tuli joka kerralla tunne, että olin vain tiellä. Onko se mies siellä vain siksi, että olisi joku kenelle kiukkua purkaa?

Eikö olisi kaikille parempi, että mies jäisi kotiin murehtimaan, kuten ennenkin?

[/quote]

Sitä kipua on mahdoton kuvitella, ja vaikea kuvailla. Jonkin pahimman hetken tuntui että veitsellä revitään ruumis auki ja että nyt kuolee. Synnyttäminen voi olla henkisesti kuitenkin vielä raskaampi prosessi, kuin ruumiillisesti. En tiedä miksi näin on, niin se vaan kuitenkin menee. Ymmärrän, että voi tuntua siltä kuin itsestä ei olisi mitään hyötyä, mutta kyllä kuitenkin on. Ja synnytys on äärimmäinen poikkeustilanne naisen elämässä, sen hetken täytyy miehenkin ottaa vastaan, mitä tulee. Isä ei ole siinä synnyttämässä eikä pääosassa ollenkaan, joten kätilöt ei välttämättä keskity isään ja isän toiveisiin, on kädet täynnä muuta. Siitä on ihan turha loukkaantua.

Itse en äsähdellyt tai ärjynyt, enkä ilkeillyt mutta hyvin joku vahvemmalla temperamentilla varustettu voi näin tehdä, vaikkei se  toivottavaa olekaan. Nainen ei siinä tilanteessa oikein tiedä itsekään mitä pitäisi tehdä. Se, mikä puoli minuuttia sitten tuntui hyvältä, tuntuukin nyt ihan kauhealta. Sitä kipua vaan yrittää aktiivisesti päästä pakoon joka hetki, liikkumalla, huutamalla, asentoa vaihtamalla... Niin se etenee oikein ja kuten kuuluukin. Silloin kun tekee oikein kipeää, voi että ottaa hermoon jonkun viisastelut siinä vieressä. Oma mies älysi onneksi pitää enimmäkseen turpansa kiinni.

Tulehan ap kertomaan sitten heti synnytyksen jälkeen synnytystarinasi ja fiiliksesi :) Mäkään en usko että noi on varsinaisia avaavia synnytyssupistuksia, eli synnytys ei ole käynnissä. Mulla oli samanlaista ja sama tulos: ei yhtään auki, oisko sentin kaks edennyt sitten lopussa (kesti muutaman päivän se, kun oli hiukan auki). Ne voi olla kipeitä ja ärsyttäviä, muttei ultimaattista tuskaa onneksi vielä!

Niin se piti vielä sanomani, että kävin itsekin tarkastuksissa kerran jos toisenkin. Loppuvaiheessa ne supistukset teki aika kipeää, sellaista inhottavaa rasituskipua, osin vihlovaa, väsynyt ja kuvottava olo kun oli niin kauan supistellut, että lihakset kipeytyi. Mutta sitten kun synnytys oikeasti alkoi edetä, ei ollut itselläkään enää yhtään epäselvää, alkaako se just nyt vai ei. Sairaalaan on yksinkertaisesti ihan pakko lähteä, kun ei kestä enää hetkeäkään.

Joillain ne supistukset sitten kuulemma on aika kivuttomat, mutta tuskin moni ensisynnyttäjä on synnyttänyt kotisohvalle sen takia, ettei älynnyt lähteä sairaalaan kymmenen minuutin matkan päähän.

124

Niin se piti vielä sanomani, että kävin itsekin tarkastuksissa kerran jos toisenkin. Loppuvaiheessa ne supistukset teki aika kipeää, sellaista inhottavaa rasituskipua, osin vihlovaa, väsynyt ja kuvottava olo kun oli niin kauan supistellut, että lihakset kipeytyi. Mutta sitten kun synnytys oikeasti alkoi edetä, ei ollut itselläkään enää yhtään epäselvää, alkaako se just nyt vai ei. Sairaalaan on yksinkertaisesti ihan pakko lähteä, kun ei kestä enää hetkeäkään.

Joillain ne supistukset sitten kuulemma on aika kivuttomat, mutta tuskin moni ensisynnyttäjä on synnyttänyt kotisohvalle sen takia, ettei älynnyt lähteä sairaalaan kymmenen minuutin matkan päähän.

124

Joo minä olen kotosalla vielä. Yhden vapaapäivän supistuksista sain tuossa välissä (tuli vaan aamusta muutama kunnon supistus ja siinä se). Nyt on ollut tänään jotain ihmeellistä vihlomista kohdun alareunasta polviin asti, mutta ei supistuksia. Ihan hullun hommaa tämä lisääntyminen näköjään. Olen informoinut miestä, että mikäli se haluaa useampia lapsia, niin se on sitten sen vuoro synnyttää.

Meillä asiasta ei sinänsä keskusteltu, että tuleeko mies mukaan vai ei. Se vaan oletti automattisesti tulevansa ja samat toiveet löytyy minulta 116-kanssa. Toivottavasti sitten lähtee pois, jos ei kantti kestä. Kun ei se ole halunnut mitään etukäteenkään tutkia tai ihmetellä. Olisi varmaan pitänyt viedä mies sinne synnytysvalmennukseen, kun nyt se on vaan turpa rullalla ja saa varmaan kasan traumoja. -ap

Valitsin sektion, kahdesti, eikä näiden(kään) juttujen perusteella kaduta pätkääkään.

supistukset voituntua myös reisissä.369

Miten menee, ap? Mua jotenkin liikuttaa tämä tapa, miten naiset täällä keskustelee ja tsemppaa toisiaan ja ap:tä. En tiedä. Itsellä lapsi on vasta (lähi)tulevaisuuden asia, mutta varmasti muistan jotenkin tän ap:n loppuraskauden virtuaalisen seuraamisen ja ap:n kommentit, kun sitten joskus oma loppuraskaus on käsillä. Ja senkin sanon, että ap:n pitäisi ehdottomasti kirjoittaa jotain blogia. Ei välttämättä pelkästään vauvajutuista, vaan ylipäätään sellaista rempseää kantaa ottavaa juttua, jossa ne kirjoitukset olis vähän sellaisten haisevien ja ytimekkäiden kolumnien muodossa. Ap:lla olis tähän kyllä lahjoja! Ällistyttävä asenne ja ällistyttävän sitkeä nainen!

Hopsan. Seurataan tää nyt onnelliseen loppuun asti

Täältäkin tsemppiä sulle! On enemmän kuin todennäköistä, että lapsi syntyy tällä viikolla. Oot rautaa!

Tsemppiä!

 Joissain sairaaloissa on mahdollista saada kivunlievitykseen akupunktiota. Mietin, että tilanteesi on kestänyt jo niin kauan ja jos lääkkeet ei tunnu mieluisalta vaihtoehdolta...

Ystävälleni akupunktiohoitaja neuvoi pisteitä, joita hän kotona itse aktivoi, kun synnytys käynnistyi. Itse olen puolestaan käynyt koko raskausajan akupunktiossa ja ajattelin myös kysyä pisteet, millä voisin itse (tai mies) synnytystä helpottaa. Epäilen ettei meidän sairaalassa akupunktion tekijää ole saatavana. Toki olisi mahtava tuuri, jos synnytyksen ajankohta sopisi akupunktiohoitajani kalenteriin, mutta onhan se aika epätodennäköistä.

Mutta kävi vaan mielessä, kun vkl:n jälkeen arki koittaa, että myös luonnollisilla menetelmillä voisit saada helpotusta niin kipuihin, kuin rentoutumiseen ja sitämyötä avautumiseen...

Aika hyvin olen toistaiseksi  kivun kanssa pärjännyt mielestäni :) Nämä illat on pahimpia, kun päivän myötä turvotus kasvaa niin massiiviseksi, ettei pysty muuta tekemään, kuin hikoilemaan alastomana. Säteilykipu tässä se inhottavin puoli on. Plus nyt ei sitten enää ole kunnollisia supistuksiakaan ollut, joten turhauttaa, kun ei voi edes leikkiä, että kohta mennään ja homma on joku päivä ohitsekin. Pitää varmaan vähän älykkäämmässä mielentilassa googlailla niitä akupunktio-pisteitä. Nyt olen vain kivusta hikoileva älykääpiö ja ymmärrys on hyvin heikkotasoista.  -ap

Joo keho tosiaan harjoittelee nyt tosissaan. Rupesin ruiskimaan maitoa oikein kunnolla näköjään... -ap

Siis voisko joku vihdoin selittää mulle, että miten se muka satttuu? Synnytys siis? Esikoinen olis syntynyt kotiin, jollen olis lähtenyt sairaalaan säännöllisten jomotusten takia. Kauheasti googlettelin, että sattuuko supistukset ja olin siinä uskossa, että sattuu. No, paskapuhettahan se oli. Meinasin synnyttää sen takia kotona, kun en uskonut synnytyksen voivan olla edes käynnissä :(

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 04:55"]

Siis voisko joku vihdoin selittää mulle, että miten se muka satttuu? Synnytys siis? Esikoinen olis syntynyt kotiin, jollen olis lähtenyt sairaalaan säännöllisten jomotusten takia. Kauheasti googlettelin, että sattuuko supistukset ja olin siinä uskossa, että sattuu. No, paskapuhettahan se oli. Meinasin synnyttää sen takia kotona, kun en uskonut synnytyksen voivan olla edes käynnissä :(

[/quote]

Varmaan tajuat, että jokaisella on aivan erilainen synnytys, kuten myös kivut.

Esikoisen kohdalla meinasi mennä taju kipujen takia ja kuopuksen kohdalla oli aika liki, ettei syntynyt kotiin kun minä en vain uskonut, että synnytys on käynnissä.

Muistan miten kakkosta odotellassa sanottiin kesäkuun alussa (la 5.7.) että kohta tulee ja mulla oli ollut kipeitä supistuksiakin jo, niin toki mä sitten oottelin, että kohtapa se tulee, joo. No la meni ja itkin jo aamuisin, että ei hitto mä olen vieläkin kotona. Silti joka ilta toiveekkaana nukkumaan, että yöllä on lähtö.

Käynnistämään sitten ruvettiin 19.7. ja siltikin odotin seuraavaan päivään, ennenkuin sain lapsen käsivarsille asti.

Kolmas ja neljäs menikin sitten niin, että en edes ajatellut niiden syntyvän kun vasta 42+.
 (41+1 ja 41+0).

Ja niin olen minäkin kärsinyt kipeistä suppareista jo viikkoja aiemmin.

Vieläkö on ap yhtenä kappaleena?  Millaisia suoistuksia?

Tilannekatsaus puhelimella: raskausmyrkytys ja odotellaan käynnistystä. Palaan tarkemman kertomuksen kanssa astialle, kun päästään kotiin -ap