Lue keskustelun säännöt.
Ystäväperhe kylässä illallisella ja nirsot lapset
Ruuanlaittaja
30.08.2020 |
Onko teillä kokemuksia tällaisista tilanteista:
1) Olette kylässä syömässä ja lapsenne ei suostu syömään mitään, ei edes maistamaan. Kaikki on "hyi yök, en syö". Miten toimitte tällaisessa tilanteessa ja mitä ajattelette isännistä? Ajatteletteko että heidän olisi pitänyt tehdä toisenlaista ruokaa tai pyydättekö heitä tarjoamaan lapsillenne jotain erityistä kuten voileipiä?
2) Kylään syömään tulee perhe jonka lapset eivät suostu maistamaan mitään. Miten toimitte? Hyysäättekö nirsoja lapsia ja tarjoatteko heille kaikkea mahdollista mitä mieleen tulee?
Meillä on nyt muutamaan otteeseen ollut tällainen tilanne. Omat lapset 4v ja 8v tietävät että kaikkea pitää maistaa ja löytävät kyllä aina syötävää. Tämän eteen on tehty valtavasti töitä enkä haluaisi heidän läsnäollessa ruveta tarjoilemaan jotain erityisjuttuja ystäväperheen lapsille ja näyttää sellaista esimerkkiä. Kiinnostaisi kuulla muiden ajatuksia tästä.
Kommentit (79)
Otan mukaan nirsoilijoilleni aina omat eväät. En tosiaan odota että muut joutuvat keksimään, mitä lapset syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruuanlaittaja kirjoitti:
Voi toki mennä myös jännityksen piikkiin. Lapset on ruokailutilanteissa hyvin erilaisia ja olen yleensä ajatellut juuri, ettei mitään erityispalvelua kenellekään. Olen kysynyt vierailta onko toiveita tai inhokkeja. Nirsot lapset eivät haittaa, mutta olisi ikävää jos ystävät (heidän vanhempansa) olisivat pettyneitä, tuohtuneita tai tyrmistyneitä eivätkä kehtaisi sanoa suoraan. Siksi tiedustelen täällä aikuisten fiiliksiä näistä tilanteista :)
Ryhdyin miettimään asiaa kun tänään tuli rivien välistä sellainen fiilis, että nirsojen lasten vanhemmat olisivat toivoneet että olisin kaivellut kaapeistani jotain mikä maistuisi ja myös "moittivat" ruokaa vaikeaksi. Heille kuitenkin maistui.
Täällä nirson autistisen lapsen äiti. Minulle riittää, ettei lapsen nirsoilusta tehdä numeroa ja vedetä hernettä nenään! En odota mitään erityispalvelua, leipää toki olisi kiva olla aina tarjolla. En todellakaan tuohtuisi. Kyllä vuosien varrella olen enemmänkin häpeää kokenut, vaikka ihan turhaan sillä ei lapsi sille mitään mahda, etteivät hänen aistit toimi samalla tavalla kuin muilla.
Eli empaattinen hymy riittää ja leivän tmv. tarjoaminen olisi hyvä plussa ja varmaan ihan kohteliastakin. Kyllähän aikuisillekin tarjottaisiin, jos kävisi ilmi että ruokana on jotain mitä tämä ei syö. Mutta ei nyt sentään täydy kaappeja kaivaa ja tehdä uutta ruokaa.
Lapseni paras ystävä on nirso autistinen lapsi, pyrin aina tekemään hänelle mieluisia tuttuja ruokia kun tulevat meille. Parhaiten toimii kun ihan avoimesti kertoo ajoissa isäntäperheelle mikä on tilanne niin sitten siihen voidaan varautua eikä siitä tarvitse tehdä numeroa.
Mä pyrin siihen että jos kutsun vieraita niin heille on mieluiset tarjoilut, oli vieras sitten 7 tai 70-vuotias mutta siksi kannattaa aina kertoa ruokarajoitteista etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nirso lapsi, mutta aina löytyi jotain syötävää. Ei kukaan olettanut, että kaikkea pitää syödä. Mutta on kyllä harmittanut tuo sama, mistä ap mainitsi. Eli käydään toisinaan paikassa, jossa on samaan aikaan toinen lapsiperhe. Omat lapset eivät kehtaa valittaa, vaikka ei olisi lempiruokaa, ovat kohteliaita ja syövät edes vähän. Toisen perheen lapset aloittavat marinan heti. Ja se jatkuu vaatimuksilla. Ja noihin vaatimuksiin sitten tämä ”emäntä” usein suostuu. Ihan pöyristyneenä välillä miehen kanssa katsotaan sitä touhua. Ei haluttaisi omien lasten saavan tuollaista esimerkkiä. Ja mikä mukavinta, nyt nuo lapset ovat tulossa meille...
Eli ei muuta kuin leipäkori pöytään. Meillä oli tänään vain ruis- ja kauraleipää. Lapsi olisi halunnut rieskaleipää. Tästä viisastuneena useampaa sorttia sitten ensikerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään maista kaikkea, miksi lapsen pitäisi maistaa? Ihan sairasta pakottaa lapsia syömään vain siksi, että ruuanlaittajalle tulee hyvä mieli.
Ennen kuin mennään "ruokakylään", syödään kotona kunnolla tai käydään matkalla syömässä. Silloin lapset ei ole nälässä, vaikka ruokana olisi kauralimaa ja kukonhelttamykyjä. En maanittele, en tarjoile, en keksi mitään syytä syömiselle. Ja sama itseni kanssa eli jos ruoka haisee mielestäni vastenmieliseltä tms., niin en sitä ota.Siksi etteivät he koskaan totu uusiin makuihin jos eivät ikinä maista mitään muuta kuin lempiruokiaan.
Outoa syodä kotona/matkalla jos on vartavasten kutsuttu illallisella.
Uudet maut maistellaan kaikessa rauhassa kotona, ei kyläpaikassa.
Minusta on pelkästään fiksua syödä ennen illalliskutsuja, koska ikinä ei voi tietää, mitä fenkoliminttupiirasta siellä tarjotaan. Yhdessäolo on se juttu, ruoka sivuseikka.
"Lissumiisu syö sitten ainoastaan nauravia nakkeja Heinz ketsupilla ja ranskalaisia perunoita, satunnaisesti maistuu keitetty makaroni, myöskin Heinz ketsupilla, leipänä sopii hyvin ranskanleipä Kevyt Levillä, juo ainoastaan Coca colaa tai Spriteä. Otattehan ystävällisesti hänen ruokavalionsa huomioon."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Uudet maut maistellaan kaikessa rauhassa kotona, ei kyläpaikassa."
Tätä en kyllä osta.. "Meillä ei oo maistettu vielä koskaan kotona kalakeittoa jossa ois kirkas liemi niin ei voida syödä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään maista kaikkea, miksi lapsen pitäisi maistaa? Ihan sairasta pakottaa lapsia syömään vain siksi, että ruuanlaittajalle tulee hyvä mieli.
Ennen kuin mennään "ruokakylään", syödään kotona kunnolla tai käydään matkalla syömässä. Silloin lapset ei ole nälässä, vaikka ruokana olisi kauralimaa ja kukonhelttamykyjä. En maanittele, en tarjoile, en keksi mitään syytä syömiselle. Ja sama itseni kanssa eli jos ruoka haisee mielestäni vastenmieliseltä tms., niin en sitä ota.Siksi etteivät he koskaan totu uusiin makuihin jos eivät ikinä maista mitään muuta kuin lempiruokiaan.
Outoa syodä kotona/matkalla jos on vartavasten kutsuttu illallisella.
Illalliskutsut tai kyläpaikka ei ole uusien makujen kokeilupaikka, jos kyseessä on nirso lapsi. Niihin uusiin makuihin totutellaan kotona tai ravintolassa oman perheen kesken. Nirson lapsen kanssa ruuasta ei tehdä numeroa kyläpaikassa. Syö jos syö, ja ei syö jos ei syö. Kohtelias emäntä ei myöskään tee asiasta numeroa, kun lapsi sanoo jollekin ruokalajille ei kiitos. ("Hyi yök en syö" ei kuulu meidänkään lasten sanavarastoon.) T. Yhden nirson lapsen vanhempi, joka on myös ollut usein emäntänä nirsoille lapsille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas aloitus, jossa lapset ovat hankalia. Etsitkö jotain jutunaihetta? Ja sinulla ON outo fixaatio rangaistuksiin. Viimeksi halusit ottaa käskyt käyttöön jos ei pakkaa reppua ja sinne uikkareita ja pyyheliinaa niin sitten pitäisi lapsen jäädä kotiin ja muut lähtevät uimahalliin.
Minusta olet todella outo tyyppi näiden aloituksiesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
"Uudet maut maistellaan kaikessa rauhassa kotona, ei kyläpaikassa."
Tätä en kyllä osta.. "Meillä ei oo maistettu vielä koskaan kotona kalakeittoa jossa ois kirkas liemi niin ei voida syödä"
Kukaan järkevä ihminen ei tarjoa illalliskutsuilla kalakeittoa. Se on liian tukuisa alkuruoka ja täysin sopimaton pääruoka. Kirkasliemisessä kalakeitossa lilluvat kokonaiset muikut on minusta aikuisestakin ällöttäviä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sanota yäk.
Sen oppii 3.vuotiaskin kun opetetaan
Kylässä syödään sitä mitä on tarjolla mukisematta, ellei allergia, uskonnollinen, eettinen tms. painava syy ole esteenä. Meillä ei ole tarjolla niin outoja ja erikoisia ruokia, etteikö niitä ystäväperheen lapset voisi syödä, jos on yhtään tapoja opetettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain syystä osa meistä haluaa tarjota lähes syömäkelvotonta ruokaa lapsiperheille. Hurjat määrät mausteita, outoja raaka-aineita jne. ja sitten perustellaan, että "kun meidän Ventti söi oliiveja innolla jo 3 kk iässä ja on aina nauttinut lehmän pötsistä savustettuna, niin ei ajateltu, että teidän lapsille pitää olla nakkeja". Ei tarvita nakkeja, sellainen hyvä sisäfilepihvi ja perunaperunakroketit valkosipulivoilla olisi ihan OK.
Kamalaa katsoa kun lapselle tarjoaa ruokaa ja lapsi alkaa polkea jalkaa ja kirkua. Ei sano edes yäk, kirkuu vain ja itkee.
Siis ihan normi lapsi. Ei erityis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään maista kaikkea, miksi lapsen pitäisi maistaa? Ihan sairasta pakottaa lapsia syömään vain siksi, että ruuanlaittajalle tulee hyvä mieli.
Ennen kuin mennään "ruokakylään", syödään kotona kunnolla tai käydään matkalla syömässä. Silloin lapset ei ole nälässä, vaikka ruokana olisi kauralimaa ja kukonhelttamykyjä. En maanittele, en tarjoile, en keksi mitään syytä syömiselle. Ja sama itseni kanssa eli jos ruoka haisee mielestäni vastenmieliseltä tms., niin en sitä ota.Siksi etteivät he koskaan totu uusiin makuihin jos eivät ikinä maista mitään muuta kuin lempiruokiaan.
Outoa syodä kotona/matkalla jos on vartavasten kutsuttu illallisella.
Illalliskutsut tai kyläpaikka ei ole uusien makujen kokeilupaikka, jos kyseessä on nirso lapsi. Niihin uusiin makuihin totutellaan kotona tai ravintolassa oman perheen kesken. Nirson lapsen kanssa ruuasta ei tehdä numeroa kyläpaikassa. Syö jos syö, ja ei syö jos ei syö. Kohtelias emäntä ei myöskään tee asiasta numeroa, kun lapsi sanoo jollekin ruokalajille ei kiitos. ("Hyi yök en syö" ei kuulu meidänkään lasten sanavarastoon.) T. Yhden nirson lapsen vanhempi, joka on myös ollut usein emäntänä nirsoille lapsille
No en itse asiassa sanonutkaan että kyläpaikkaan mennään harjoittelemaan uusia makuja, totesin vaan että kaikkea pitää maistaa siksi että oppii ja tottuu uusiin makuihin.
Meillä lapset on n 10 kuisista lähtien syöneet samaa ruokaa kuin muutkin. Illallisilla ei ole tainnut olla koskaan erkseen lastenruokia, joskus olen pienimmille keittänyt pari perunaa jos muille on ollut lisukkeena jotain kovin chilistä tai suolaista.
Esim rapujuhlissa lapset on olleet aina mukana ja heille on kuorittu rapuja maisteltaviksi kun eivät itse osanneet. Blinijuhlissa mäti ei ehkä ole ollut ykkösvalinta mutta tarjolla on paljon muutakin. Nuo nyt ehkä erikoisemmasta päästä ruokia kotona. Ulkomailla syövät mielellään kaikkea
Mun lapset ei sano kylässä (tai kotonakaan) hyi yök. Syövät yleensä kaikkea ja jos jostain eivät tykkää, tietävät, että sitten vaan jätetään syömättä ja asiasta ei tehdä numeroa eikä ruokaa tarvitse ääneen kommentoida, ainakaan kylässä.
Sen verran huomioin lapsia vieraana, että jos tarjoan jotain erikoisempaa, josta nirsot lapset tiettävästi eivät tykkää, niin laitan muutakin. Siis jos teen vaikka voileipiä sillikaviaarilla ja anjoviksella ja mädillä, niin kyllä mä sitten voin laittaa lapsia varten myös kinkkuvoileipiä tai juustovoileipiä. Meillä on tuttavapiirissä niitä nirsoilijoita, joille tämäkään ei riitä. Voi olla, että lapselle kelpaa tasan yksi leipälaatu, jota aina kotona syö. Silloin saa mun puolesta olla syömättä tai vanhemmat voivat ottaa omat eväät. Eniten ihmettelen niitä vanhempia, jotka tällaisessa tilanteessa ensimmäisenä rientää kertomaan isoon ääneen, että meidän Matti ei kyllä tätä syö, kun on tottunut kotona vaan Oltermanni juustoon ja tässä näyttäisi olevan Edamia. Jos vanhemmatkin tekee asiasta numeron, niin miten voi olettaa, että lapset osaisivat käyttäytyä.
Ruokapöydässä syödään mitä on tarjolla. Ellei miellytä, niin annoskoko sen mukaan.
Lapseni ovat nirsoja, mutta emme odota mitään lisäpalveluja heille. Sellainen vain lisää nirsoilu.
Yleensä näykkivät jotain lautaselta nälkäänsä.
Siitä on jo jonkun verran aikaa, kun ystäväpiirissä lapset olivat vielä kasvuvaiheessa . Mökillämme niitä tilanteita tietysti tuli, ettei kelvannut savustettu saati mikään muukaan avotulella tehty yms. Mukavinta oli, jos vieraat älysivät itse tuoda lastensa mielisapuskat mukanaan. Viisaat vanhemmat varautuvat etukäteen.
Mä olin nirso lapsi, mutta aina löytyi jotain syötävää. Ei kukaan olettanut, että kaikkea pitää syödä. Mutta on kyllä harmittanut tuo sama, mistä ap mainitsi. Eli käydään toisinaan paikassa, jossa on samaan aikaan toinen lapsiperhe. Omat lapset eivät kehtaa valittaa, vaikka ei olisi lempiruokaa, ovat kohteliaita ja syövät edes vähän. Toisen perheen lapset aloittavat marinan heti. Ja se jatkuu vaatimuksilla. Ja noihin vaatimuksiin sitten tämä ”emäntä” usein suostuu. Ihan pöyristyneenä välillä miehen kanssa katsotaan sitä touhua. Ei haluttaisi omien lasten saavan tuollaista esimerkkiä. Ja mikä mukavinta, nyt nuo lapset ovat tulossa meille...