Ystäväperhe kylässä illallisella ja nirsot lapset

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiseen kohtaan ei, en odota erityispalveluita. Jos ei lapsille maistu niin olkoot syömättä. Toki jos joku on tehnyt jotain tosi mausteista tai muuten erikoista ruokaa niin toivoisin, että olisi edes leipää lapsille. Meidän isompi ei vaan voi syödä kovin mausteista, hänellä on ilmeisesti herkkä suu ja chili, voimakas pippuri ja esim vichy oikeasti koskee suuhun. Se ei ole nirsoilua ja olisi väärin pakottaa lapsi syömään semmoista ruokaa. Toki sanon tästä aina jos mennään johonkin kyläilemään.

Toiseen kohtaan, en loukkaantuisi jos lapset eivät syö, tarjoaisin leipää mutta en alkaisi kaivella kaapeista mitään erikoisherkkuja lapselle. Kysyn kyllä myös toiveita mitä lapset tykkäävät syödä, ja muutenkin pyrin lapsiperheelle tekemään jotain helposti lähestyttävää ruokaa ja monipuolisesti lisäkkeitä, että pöydästä löytyy edes jotain lapsillekin kelpaavaa jos itse pääruoka ei maistu.

Ja tähän jatkona: yököttelyä pidän huonona käytöksenä ja ojennan lapsiani jos niin tekevät. Harvoin onneksi ainakaan kylässä, mutta kun kyse on reilusti alle kouluikäisistä niin ei voi täydellisyyttä odottaa. Varsinkin vajaa 3v uhmaikäinen saattaa saada hepulin melkein milloin ja mistä vaan, viisivuotias osaa yleensä hillitä itseään paremmin ainakin kyläillessä. Kouluikäisiltä odottaisin jo käytöstapoja.

No en mä nyt siitä loukkaannu, jos vieras lapsi ei syö tarjoamaani ruokaa, mutta ei ole sellaista tilannetta juuri tullut. Yleensä kysyn etukäteen vanhemmilta onko jotain mitä lapsi ei syö, tai, jos on kyseessä joku juhlan tapainen ateria, kerron mitä ajattelin valmistaa ja kysyn, syökö lapsi sitä vai pitäisikö varata jotain muuta. On mulla yleensä lapsivieraita varten pakasteessa jotain kalapuikkoja tai lihapullia, joita sitten hätätilassa voin lämmittää, vaikka muut syövät eri ruokaa. Monet lapset vierastavat varsinkin uusia ruokalajeja.

Myös omat lapseni ovat syöneet kaikkea mitä on tarjottu, eivätkä ole tarvinneet eri ruokia. Kuopus tosin tarvitsi joka ruokaansa yhdessä vaiheessa ketsuppia, minkä tutut tiesivätkin. Voitte kivittää, mutta silloin kuljettiin muutama vuosi oma ketsuppipullo mukana reissatessa... Ja siitäkin pojasta kasvoi ihan kaikkea syövä, kunnollinen nuorimies.

En kasvata nirsoja lapsia. Syy ei ole isännissä vaan ihan omassa kasvattamisessa. Sitä syödään mitä tarjotaan. Olkoon nälissään sitten.

Lapseni syövät sitä mitä haluavat. Jos eivät tykkää jostain jota tarjolla ovat sitten syömättä.

Erityisherkkä lapseni on todella tarkka kaikesta. Jopa perus jauhelihakastikkeesta jos löytää sipulin se on hyi yök en syö. Sitten ei syö.

Kuten joku muukin sanoi, pääasia että asiasta ei tehdä numeroa. Jos jollekin ei maistu niin voi mennä muualle ja toiset jatkaa ruokailua. Näin tämä erityinenkin uskaltautuu pöytään uudelleen seuraavankin kerran.

Itse sanon aina lasteni ystäville jos ovat syömässä että jos et pidä ei ole pakko syödä. Jättää vaan pöydälle niin kerään sitten lopuksi pois.

Muistan vieläkin 40 vuoden takaa sen nolouden, kun oksensin kylässä ruokapöydälle. Oli perunamuussia, missä oli sipulinpaloja. Oli vain pakko syödä ja yhtäkkiä oksensin koko satsin lautaselle, kun en saanut sipulin palaista nielaistua.

Siksi en koskaan pakottanut vieraiden lapsia maistelemaan ruokia, kun olivat meillä syömässä.

Kun meille tulee ystäviä syömään, valitsen tarjoilut niin että ne todennäköisesti maistuvat kaikille. Ei ole mitään järkeä tarjota väkisin jotain, joka todennäköisesti ei uppoa, mutta ei ole myöskään tarvetta joka kerta tarjota makaronilaatikkoa jos tulee lapsiakin syömään. Muitakin hyviä vaihtoehtoja on. 

Syötin lapseni jo etukäteen eli hän ei osallistunut ruokailuun, jos tunnistin etukäteen, että ruoka on todennäköisesti esim. voimakkaasti maustettu.

Lapsivieraat huomioin sen tyyppisellä ruoalla, että siitä pystyi valitsemaan vain osan, joka maistuu.

Tässä katsomisen arvoinen ohjelman jokaiselle vanhemmalle.

Akuutti: kun lapsi ei syö

Katso Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/1-50270056

Saattaa antaa ymmärrystä miksi syöminen on joillekin niin kovin vaikeaa.

Jos kyse on tuttava- tai jopa ystäväperheestä, kyllä näiden lasten allergiat ovat tuttavuuden perusteella jo tiedossa. Miksi siis allergia vedetään tässä keskustelussa syömättömyyden syyksi? Yllättävä 'allergia' alkoi kyläpaikassa kello 15.00...

Jos vierailevan perheen lapsissa on nirsoileva, hänenkin ruokailutottumukset ovat tiedossa (ruokailutottumus-sana on vähän huono, luonteenpiirre on parempi). Ei tehdä nirsoilusta numeroa, mutta kun se on tiedossa, emäntä pyrkii etukäteen valmustamaan jonkun ruokalajin, joka miellyttää. Käyttäisin sanaa lisukeruoka tms.

Emännän etukäteen suunnittelema eri ruokalajien kautta tapahtuva kaikki tervetulleeksitoivottava vastaantulo. Leevi on nirso -keissiä ei nosteta kuitenkaan pöydän puheenaiheeksi.

On lapsia, jotka hakevat huomiota suhtautumisellaan ruokaan ja syömiseen. Jos tämä, oletettavasti kotona opittu ja sallittu pöydässä ruokaa ja omaa syömistä koskevan mielipiteen negatiivinen ilmaisu tapahtuu minun kotona ja minun pöydässä vanhempien puuttumatta asiaan - pyydän vieraita poistumaan.

Syyksi kerron, että ateriayhteys on minulle pyhä ja että oma ruokahetki, jos vaikka söisin yksin kotona, on kallisarvoinen. Miksi ihmeessä kuuntelen ruokariitaa omassa kodissani. Ruoka on kallista. En tykkää että joku puhuu pahaa ruuasta ruokapöydässä. Tekemästäni ruuasta.

Jos joku jännittää, se on hyvä syy olla syömättä. Ei ole kenenkään pakko syödä, sehän on jo haimalle ja maksallekin todella huonoksi. Voi olla silti pöydässä ja kertoa iloisia juttuja.

Jännittäjälle voi luoda jonkun oman luolaravintolan ja jos sisar kömpisi sinne mukaan.

Taaperoiden kaikenlainen sotkeminen ja lasien kaatumisista ruuan ääneen nukahtamiseen on ok. Muttei tehdä siitäkään numeroa.

Ruokarauha 👌.

Vierailija kirjoitti:

Syötin lapseni jo etukäteen eli hän ei osallistunut ruokailuun, jos tunnistin etukäteen, että ruoka on todennäköisesti esim. voimakkaasti maustettu.

Lapsivieraat huomioin sen tyyppisellä ruoalla, että siitä pystyi valitsemaan vain osan, joka maistuu.

Meillä sama. Syödään kotona ensin kunnolla koko perhe, kylässä tyydytään salaattiin tai vaikka pelkkään leipään. Todetaan iloisesti emännälle, että kiitos vain, ruoka näyttää ja tuoksuu ihanalta, mutta tämä riittää ja lautasella on ne 4 kurkkukuutiota ja pala leipää, joista tietää lastenkin selviävän kunnialla.

Jos meille tulee lapsiperhe syömään, niin teen ruuan ensisijaisesti lapsia ajatellen, kysyn yleensä vanhemmilta että onko inhokkeja ja suosikkeja jne. Kerran kylässä oli yksi perhe, jossa lapsi söi yhtä asiaa, niin hankin sitä hänelle erikseen (oli eines, ja helppo hankkia) ja laitoin muulle porukalle tavallista ruokaa.

En koe näitä juttuja ongelmaksi, kutsun ihmisiä syömään siksi että teen sitä mielelläni, ja haluan tietenkin että ruoka on sellaista että se maistuu.

Vierailija kirjoitti:

Jos meille tulee lapsiperhe syömään, niin teen ruuan ensisijaisesti lapsia ajatellen, kysyn yleensä vanhemmilta että onko inhokkeja ja suosikkeja jne. Kerran kylässä oli yksi perhe, jossa lapsi söi yhtä asiaa, niin hankin sitä hänelle erikseen (oli eines, ja helppo hankkia) ja laitoin muulle porukalle tavallista ruokaa.

En koe näitä juttuja ongelmaksi, kutsun ihmisiä syömään siksi että teen sitä mielelläni, ja haluan tietenkin että ruoka on sellaista että se maistuu.

Omat lapseni ovat suhteellisen nirsoja, joten suhtaudun siihen lähtökohtaisesti ymmärtäväisesti ja hyväksyvästi!

Vierailija kirjoitti:

Lapseni syövät sitä mitä haluavat. Jos eivät tykkää jostain jota tarjolla ovat sitten syömättä.

Erityisherkkä lapseni on todella tarkka kaikesta. Jopa perus jauhelihakastikkeesta jos löytää sipulin se on hyi yök en syö. Sitten ei syö.

Kuten joku muukin sanoi, pääasia että asiasta ei tehdä numeroa. Jos jollekin ei maistu niin voi mennä muualle ja toiset jatkaa ruokailua. Näin tämä erityinenkin uskaltautuu pöytään uudelleen seuraavankin kerran.

Itse sanon aina lasteni ystäville jos ovat syömässä että jos et pidä ei ole pakko syödä. Jättää vaan pöydälle niin kerään sitten lopuksi pois.

En käyttäisi sanaa erityisherkkä sipulin kohdalla. Sipuli-triggeröitynyt on parempi.

1) Olette kylässä syömässä ja lapsenne ei suostu syömään mitään, ei edes maistamaan. Kaikki on "hyi yök, en syö". Miten toimitte tällaisessa tilanteessa ja mitä ajattelette isännistä? Ajatteletteko että heidän olisi pitänyt tehdä toisenlaista ruokaa tai pyydättekö heitä tarjoamaan lapsillenne jotain erityistä kuten voileipiä?

En muista tilannetta että lapset olisivat yökkineet mielekkään, jos he eivät pidä jostakin he eivät sitä ota. Joskus on ollut niin että mikään ei ole maistunut. Vanhempina emme ole tuohon tilanteeseen reagoineet mitenkään. Lapsi on säilynyt hengissä vaikka ei kylässä ole mitään ottanutkaan. Joskus se pienesti ärsyttää että kyläpaikassa lapsille tuputetaan syömistä "ota nyt tätä" "ota nyt edes jotakin", "olisi mulla tätäkin, ottaisitko sitä" jne.

2) Kylään syömään tulee perhe jonka lapset eivät suostu maistamaan mitään. Miten toimitte? Hyysäättekö nirsoja lapsia ja tarjoatteko heille kaikkea mahdollista mitä mieleen tulee?

Toimin ihan kuten muutenkin toimisin. En välttämättä edes huomaa sitä ottaako lapsi jotakin vai ei. Pöydässä ei myöskään pakko ole istua jos mikään ei maistu, mutta voi istuakin jos niin haluaa.

Aina välillä ihmettelen, miksi osa aikusista haluaa tehdä vierailuista lapsille ikäviä. Tarjolla on oliiveja, suolakurkkua, valkosipulijäätelöä ja mitä maukasta nyt keksitäänkään, kun ne perheen omat lapset niin rakastaa näitä!

En minä tarjoa suklaata inhoavalle kaverilleni suklaajäätelöä vain siksi, että mä voin. Miksi siis lapsia ei viitsisi ottaa huomioon tarjoiluissa?

Minä olin erittäin nirso lapsi ja vasta ylåkouluiässä alkoi maistumaan kaikenlaiset ruoat. Akuutin ohjelmassa sanottiin, että monella nirsolla on aistiyliherkkyys ja ainakin omalla kohdalla voin allekirjoittaa tämän. Muistan itkeneeni monet kerrat, kun hävetti ihan hirveästi se, etten pystynyt syömään jotain ruokaa ja vieraat ihmiset tekivät siitä numeron. Kilttinä tyttönä olisin halunnut syödä, mutta en pystynyt.

Esim. sipulinpalaset aiheuttivat yökkäysreaktion ja olisin varmasti oksentanut, jos minut olisi pakotettu syömään. Onneksi vanhemmillani oli järkeä päässä, eivätkä aiheuttaneet muutenkin herkälle lapselle traumoja pakottamalla syömään. Johtui varmaankin siitä, että äitini oli ollut lapsena samanlainen. Hän oli oksentanut, kun opettaja oli koulussa pakottanut syömään, minkä jälkeen opettaja oli pakottanut jatkamaan vielä pukluisen keiton syöntiä loppuun.

Ensimmäinen lapsi on utelias maistaja ja syö lähes kaikkea. Toinen on sairautensa vuoksi hyvin rajoittunut syöjä. Syömisongelmat johtuu sairaudesta, joten ei voi pakottaa maistamaan tai olemaan syömättä. Toiselle tarjoan vierailuilla ruokapöydästä sopivia ja täydennän niitä omilla eväillä.

Jos vierailulle tulee tälläinen nirsoilija/valikoiva syöjä, niin annan vanhempien hoitaa tilanteen parhaaksi katsomalla tavalla. Yleensä pyrin, että tarjolla on aina paria leipää ja normaalia margariiniä eli mahan saa täyteen voileivällä, jos muu ei maistu. Tosin oman lapsen rajoitusten vuoksi tarjolla on lähes aina "puhtaita ruokia" eli esim. keitettyjä perunoita, riisiä tai pastaa ilman mitään kastiketta (kastike sitten erikseen) ja salaatti on useimmiten lohkovadissa, niin että lautaselle saa ottaa niitä kasviksia mitkä maistuu.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syötin lapseni jo etukäteen eli hän ei osallistunut ruokailuun, jos tunnistin etukäteen, että ruoka on todennäköisesti esim. voimakkaasti maustettu.

Lapsivieraat huomioin sen tyyppisellä ruoalla, että siitä pystyi valitsemaan vain osan, joka maistuu.

Meillä sama. Syödään kotona ensin kunnolla koko perhe, kylässä tyydytään salaattiin tai vaikka pelkkään leipään. Todetaan iloisesti emännälle, että kiitos vain, ruoka näyttää ja tuoksuu ihanalta, mutta tämä riittää ja lautasella on ne 4 kurkkukuutiota ja pala leipää, joista tietää lastenkin selviävän kunnialla.

Oletko sinä ja puolisosi itsekin nirsoja vai miksi söitte vain kurkunpaloja? Pienet lapset yleensä syövät niin pieniä annoksia, että niiden syömättä jääminen ei näy missään.

Ei ole pakko syödä tarjottavia, mutta mitään hyysäystä en ala harrastamaan, olkoot sitten syömättä. Hyi yök-tyylistä kommentointua pitäisin epäkohteliaana ja kasvatuksen puutteena.