Lue keskustelun säännöt.
Ystäväperhe kylässä illallisella ja nirsot lapset
Ruuanlaittaja
30.08.2020 |
Onko teillä kokemuksia tällaisista tilanteista:
1) Olette kylässä syömässä ja lapsenne ei suostu syömään mitään, ei edes maistamaan. Kaikki on "hyi yök, en syö". Miten toimitte tällaisessa tilanteessa ja mitä ajattelette isännistä? Ajatteletteko että heidän olisi pitänyt tehdä toisenlaista ruokaa tai pyydättekö heitä tarjoamaan lapsillenne jotain erityistä kuten voileipiä?
2) Kylään syömään tulee perhe jonka lapset eivät suostu maistamaan mitään. Miten toimitte? Hyysäättekö nirsoja lapsia ja tarjoatteko heille kaikkea mahdollista mitä mieleen tulee?
Meillä on nyt muutamaan otteeseen ollut tällainen tilanne. Omat lapset 4v ja 8v tietävät että kaikkea pitää maistaa ja löytävät kyllä aina syötävää. Tämän eteen on tehty valtavasti töitä enkä haluaisi heidän läsnäollessa ruveta tarjoilemaan jotain erityisjuttuja ystäväperheen lapsille ja näyttää sellaista esimerkkiä. Kiinnostaisi kuulla muiden ajatuksia tästä.
Kommentit (79)
Ei tarvitse mitään erityispalveluita mielestäni järjestää kenellekään. Oma lapseni on aina ollut kaikkiruokainen, joten hänen kanssaan on ruokailujutut aina olleet helppoja ( moni muu juttu ei niinkään :D)
Itse en alkaisi mitään erityistarjoiluja järjestämään jos ruoka ei vieraileville lapsosille maistu, mutta voisin vähän etukäteen kysellä kyllä onko jotain sellaista ruokaa mikä ehkä maistuisi pikkuväelle helpoiten varsinkin jos perheessä on nirsoja lapsia. Ja joskus tilanne voi olla lapsille jännittävä, ja ruoka olla maistumatta ihan vain sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nirso lapseni ei suostu kylässä syömään niin saa olla nälässä. En odota mitään erityistarjoiluja hänelle.
Jos lapsella on ruoka-aika ja tiedän että kaikki ei käy (allergiat, nirsoiluvaihe tmv), otan lapselle varuiksi omaa evästä joka vie nälän. Jos pöydässä on sopivaa ruokaa, kannustan lasta maistamaan, mutten pakota. Jos lapsi sanoo hyi yäk, ojennan ettei ruoasta saa sanoa niin, se on epäkohteliasta. Jos ei pidä ruoasta, voi sanoa en halua kiitos.
Ei tartte syödä mutta ei ole extraherkkuja jokaiselle maun mukaan
Mun lapset on niin hyvin kasvatettuja etteivät villeimissä unelmissaankaan sanoisin hyi yäk kyläpaikan ruuista. Närppisivät sen minkä närppivät jos ei maistu ja kiittäisivät kauniisti.
Itse en alkaisi pähkäilemään asiaa sen enempää jos meillä kävisi nirsoja lapsivieraita, kysyn aina vierailta etukäteen onko jotain ruokavaliojuttuja otettava huomioon ja oletan että vanhemmat siinä vaiheessa kertovat jos lapset suostuvat syomään tyyliin spaghettia ja juustoraastetta. Jos ei siinä vaiheessa vanhemmat asiasta avaudu ja jos ei ruoka maistuisi toivottavasti saisivat vatsansa kylläiseksi vaikka sitten leivällä.
Jos omat lapset olisivat tosi pieniä, siis niin pieniä ettei heiltä voi vielä vaatia kunnollisia tapoja, varoittaisin kyläpaikkaa etukäteen kertomalla että lapset on tosi nirsoja ja epäluuloisia uusia ruokalajeja kohtaan ja tarjoutuisin tuomaan jotain heille sopivaa mukana ja jos emäntä kysyisi mitä ruokaa heille voisi laittaa niin antaisin pari superyksinkertaista ehdotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään maista kaikkea, miksi lapsen pitäisi maistaa? Ihan sairasta pakottaa lapsia syömään vain siksi, että ruuanlaittajalle tulee hyvä mieli.
Ennen kuin mennään "ruokakylään", syödään kotona kunnolla tai käydään matkalla syömässä. Silloin lapset ei ole nälässä, vaikka ruokana olisi kauralimaa ja kukonhelttamykyjä. En maanittele, en tarjoile, en keksi mitään syytä syömiselle. Ja sama itseni kanssa eli jos ruoka haisee mielestäni vastenmieliseltä tms., niin en sitä ota.
Minulla on yksi todella nirso lapsi, en odota hänelle mitään erityisjärjestelyjä. Tosin aina kun meillä on illanistujaisia niin lapsille on kyllä jälkkäreitäkin, syökööt niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi toki mennä myös jännityksen piikkiin. Lapset on ruokailutilanteissa hyvin erilaisia ja olen yleensä ajatellut juuri, ettei mitään erityispalvelua kenellekään. Olen kysynyt vierailta onko toiveita tai inhokkeja. Nirsot lapset eivät haittaa, mutta olisi ikävää jos ystävät (heidän vanhempansa) olisivat pettyneitä, tuohtuneita tai tyrmistyneitä eivätkä kehtaisi sanoa suoraan. Siksi tiedustelen täällä aikuisten fiiliksiä näistä tilanteista :)
Ryhdyin miettimään asiaa kun tänään tuli rivien välistä sellainen fiilis, että nirsojen lasten vanhemmat olisivat toivoneet että olisin kaivellut kaapeistani jotain mikä maistuisi ja myös "moittivat" ruokaa vaikeaksi. Heille kuitenkin maistui.
Jos huomaan, että kyläpaikassa ei ole tarjolla mitään lapsille sopivaa, niin otan omat eväät esille. Sanon kutsujille, että sorry, unohdinko kertoa allergiasta tms. , meidän lapset syö nyt tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kaikki vieraat on kohteliasta huomioida maistuvalla ruualla. Onko se nyt iso juttu lisätä pöytään jotain takuuvarmaa, esim lihapullia. Ei kaiken tarvi olla chili/aurajuusto/valkosipuli -sörsseleitä.
En itse jaksa pilata illallisia puoleen ja toiseen turhalla vänkäämisellä. Kyllä se kasvatustyö ruuan maistamisen kanssa tehdään kotona, päiväkodissa ja koulussa hyvässä hengessä kannustaen.
Itse tarjoan aina lapsiperheille leipää jos ei ruoka maistu, mutta en ala siltä seisomalta kokkaamaan uutta ruokaa. Samoin saattaisin omia lapsiani opastaa olemaan yököttelemättä ja pyytäisin ehkä leipää heille. 8-vuotiaan pitää kyllä jo osata olla sanomatta yök. Passittaisin lapset leikkimään pöydästä, jotta aikuiset saavat rauhassa jutella. Sillä oletuksella toki, että osaavat leikkiä nätisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään maista kaikkea, miksi lapsen pitäisi maistaa? Ihan sairasta pakottaa lapsia syömään vain siksi, että ruuanlaittajalle tulee hyvä mieli.
Ennen kuin mennään "ruokakylään", syödään kotona kunnolla tai käydään matkalla syömässä. Silloin lapset ei ole nälässä, vaikka ruokana olisi kauralimaa ja kukonhelttamykyjä. En maanittele, en tarjoile, en keksi mitään syytä syömiselle. Ja sama itseni kanssa eli jos ruoka haisee mielestäni vastenmieliseltä tms., niin en sitä ota.
Ei tässä kukaan pakota ystäväperheen lapsia maistelemaan tai paheksu jos eivät maista. Se ei loukkaa minua kokkina. Tuo etukäteen tankkaus on kyllä ihan hyvä taktiikka jos tietää, että uudet ruuat on suurella todennäköisyydellä lapsilleen vaikeita.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään maista kaikkea, miksi lapsen pitäisi maistaa? Ihan sairasta pakottaa lapsia syömään vain siksi, että ruuanlaittajalle tulee hyvä mieli.
Ennen kuin mennään "ruokakylään", syödään kotona kunnolla tai käydään matkalla syömässä. Silloin lapset ei ole nälässä, vaikka ruokana olisi kauralimaa ja kukonhelttamykyjä. En maanittele, en tarjoile, en keksi mitään syytä syömiselle. Ja sama itseni kanssa eli jos ruoka haisee mielestäni vastenmieliseltä tms., niin en sitä ota.
Siksi etteivät he koskaan totu uusiin makuihin jos eivät ikinä maista mitään muuta kuin lempiruokiaan.
Outoa syodä kotona/matkalla jos on vartavasten kutsuttu illallisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuanlaittaja kirjoitti:
Voi toki mennä myös jännityksen piikkiin. Lapset on ruokailutilanteissa hyvin erilaisia ja olen yleensä ajatellut juuri, ettei mitään erityispalvelua kenellekään. Olen kysynyt vierailta onko toiveita tai inhokkeja. Nirsot lapset eivät haittaa, mutta olisi ikävää jos ystävät (heidän vanhempansa) olisivat pettyneitä, tuohtuneita tai tyrmistyneitä eivätkä kehtaisi sanoa suoraan. Siksi tiedustelen täällä aikuisten fiiliksiä näistä tilanteista :)
Ryhdyin miettimään asiaa kun tänään tuli rivien välistä sellainen fiilis, että nirsojen lasten vanhemmat olisivat toivoneet että olisin kaivellut kaapeistani jotain mikä maistuisi ja myös "moittivat" ruokaa vaikeaksi. Heille kuitenkin maistui.
Täällä nirson autistisen lapsen äiti. Minulle riittää, ettei lapsen nirsoilusta tehdä numeroa ja vedetä hernettä nenään! En odota mitään erityispalvelua, leipää toki olisi kiva olla aina tarjolla. En todellakaan tuohtuisi. Kyllä vuosien varrella olen enemmänkin häpeää kokenut, vaikka ihan turhaan sillä ei lapsi sille mitään mahda, etteivät hänen aistit toimi samalla tavalla kuin muilla.
Eli empaattinen hymy riittää ja leivän tmv. tarjoaminen olisi hyvä plussa ja varmaan ihan kohteliastakin. Kyllähän aikuisillekin tarjottaisiin, jos kävisi ilmi että ruokana on jotain mitä tämä ei syö. Mutta ei nyt sentään täydy kaappeja kaivaa ja tehdä uutta ruokaa.
Mä kysyn etukäteen mitä lapset syövät ja valmistan sitä. Mun hommani ei ole kasvattaa muiden lapsia ja vanhemmat voi tehdä sen ihan kotonaan.
En odota lapsilleni mitään erityiskohtelua. Jos ei ruoka maistu, olkoot syömättä. Enkä myöskään ala kaivelemaan vieraille mitään erityistä jos tarjottu ruoka ei maistu. Toki jos on tulossa lapsiperhe syömään, laitan jotain aivan tavallista perusruokaa.
En harrastanut ystäväperheruokailuja lasten ollessa pieniä... jostain syystä 🙄
Meillä on yksi ystäväperhe, jossa lapsella on sellainen vaihe (toivottavasti), että jauhelihaa/makkaraa sisältävät ruuat maistuu, muu on yök en syö ja hirvee huuto. Koska se on helpompaa, niin meillä esim. grillattiin hampurilaisia viimeksi ja heillä tais olla hodareita sitä ennen. Eli jos tuttu perhe, niin kokkaisin jotain mistä lapsi tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kaikki vieraat on kohteliasta huomioida maistuvalla ruualla. Onko se nyt iso juttu lisätä pöytään jotain takuuvarmaa, esim lihapullia. Ei kaiken tarvi olla chili/aurajuusto/valkosipuli -sörsseleitä.
Tämä on kyllä totta. Ei pidä hypätä emäntänä/isäntänä syvään päähän reseptien kanssa. Yleensä "erikoisemmat"/voimakkaat maut on tarjolla aikuisille kastikkeiden, tahnojen ja pienten lisukkeiden muodossa, mutta pääruoka on kanaa/kalaa/lihaa ja värikkäitä kasviksia
Seisova pöytä.
Ei kaikkea tarvitse maistaa.