Ystäväperhe kylässä illallisella ja nirsot lapset

Vierailija kirjoitti:

En odota lapsilleni mitään erityiskohtelua. Jos ei ruoka maistu, olkoot syömättä. Enkä myöskään ala kaivelemaan vieraille mitään erityistä jos tarjottu ruoka ei maistu. Toki jos on tulossa lapsiperhe syömään, laitan jotain aivan tavallista perusruokaa.

Se voi olla pirun vaikea arvata mitä se perusruoka kellekin on.

Lapsivieraat on rasittavia, mutta yleensä äitinsä takia.

Yksikin syötti tyttärelleen pöydästä parsakaalikulhon tyhjäksi, koska tämä "tykkää parsakaalista". Toinen imuroi kaikki viinirypäreet. Kolmas syötti ipanoilleen pöydässä olleen suklaakulhon tyhjäksi (no äiti antaa, kun olette olleet kiltisti). Minkä jälkeen pennut lähtivät riehaantuneina karjuen juoksemaan ympäri asuntoa.

Lapsissa on yksi yhteinen ominaisuus: on helpotus kun ne lähtevät viimein pois.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset on n 10 kuisista lähtien syöneet samaa ruokaa kuin muutkin. Illallisilla ei ole tainnut olla koskaan erkseen lastenruokia, joskus olen pienimmille keittänyt pari perunaa jos muille on ollut lisukkeena jotain kovin chilistä tai suolaista.

Esim rapujuhlissa lapset on olleet aina mukana ja heille on kuorittu rapuja maisteltaviksi kun eivät itse osanneet. Blinijuhlissa mäti ei ehkä ole ollut ykkösvalinta mutta tarjolla on paljon muutakin. Nuo nyt ehkä erikoisemmasta päästä ruokia kotona. Ulkomailla syövät mielellään kaikkea

Jep, mullakin on kaksi tällaista lasta. Ja sitten kolmas, joka ei syö juuri mitään vähänkään epämääräistä (= kastikkeita, majoneeseja, voimakkaita mausteita, raakaa kalaa, sushia jne). Ihan samalla tavalla on kaikki lapset kasvatettu, mutta kun ei niin ei. Ko. lapsi on nyt 15v. Osalla meistä on vaan herkempi makuaisti kuin toisilla, ei se ole opetettu juttu, vaan ominaisuus. Toki "yök, en syö" -lause pudotettin tämänkin lapsen sanavarastosta heti kättelyssä pois.

En odota että vieraat lapset syö meidän ruokia. Eikä yleensä syökään. Sama toisinpäin. Leipää ja jälkkäriä.

Kannustan maistamiseen, mutta mitään ei ole ihmisen pakko mihinkään ruumiinaukkoonsa tunkea jos ei halua, piste. No ehkä oikeasti tarpeelliset lääketieteelliset toimenpiteet tekee tästä poikkeuksen. Isännistä en ajattele mitään, ellei nyt ruoka ole sitä kaikista tulisinta tms. ylipäätään ajattelematonta tyyliin "meillä on nyt vaan tässä näitä ostereita, ottakaa tai jättäkää", jolloin ajattelen että vähän ajattelematonta. En odota lapsille nakkeja ja muusia, ja jos kysytään etukäteen että mitä lapsille voisi laittaa, sanon että syövät samaa mitä muutkin tai sitten eivät, mutta ei kannata laittaa erillistä koska kuka noista tietää mitä ne milloinkin syö.

Numeroa en asiasta tee, mutta jos vierailu on yhtään pidempi, saatan kyläpaikasta ja kokoonpanosta riippuen kysäistä, että saisiko esikoinen leivän. Koska ei se lapsi ole itse valinnut sitä että jotkut ruuat tuntuvat tai maistuvat kestämättömiltä, eikä hän ansaitse siitä palkaksi päänsärkyä ja pahaa oloa.

Esim. eilen mummolassa 9v lapsi söi pelkkää salaattia (lasagne ei koostumuksensa vuoksi uppoa) ja kotiin tultua keitti itselleen kaurapuuron. En näe järkeä tehdä asiasta julkista köydenvetoa että maista nyt ja pitää maistaa. Kieltäydyn myöskään potemasta syyllisyyttä huonosta ruokakasvatuksesta, koska vain yksi lapsistani on tällä tapaa rajoittunut.

Missään ruokapöydässä ei millekään ruualle sanota yök (paitsi jos äiti ripottelee ruuan päälle homeista juustoraastetta niin kuin kerran kävi, silloin se on ihan sopiva kommentti).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset on n 10 kuisista lähtien syöneet samaa ruokaa kuin muutkin. Illallisilla ei ole tainnut olla koskaan erkseen lastenruokia, joskus olen pienimmille keittänyt pari perunaa jos muille on ollut lisukkeena jotain kovin chilistä tai suolaista.

Esim rapujuhlissa lapset on olleet aina mukana ja heille on kuorittu rapuja maisteltaviksi kun eivät itse osanneet. Blinijuhlissa mäti ei ehkä ole ollut ykkösvalinta mutta tarjolla on paljon muutakin. Nuo nyt ehkä erikoisemmasta päästä ruokia kotona. Ulkomailla syövät mielellään kaikkea

Jep, mullakin on kaksi tällaista lasta. Ja sitten kolmas, joka ei syö juuri mitään vähänkään epämääräistä (= kastikkeita, majoneeseja, voimakkaita mausteita, raakaa kalaa, sushia jne). Ihan samalla tavalla on kaikki lapset kasvatettu, mutta kun ei niin ei. Ko. lapsi on nyt 15v. Osalla meistä on vaan herkempi makuaisti kuin toisilla, ei se ole opetettu juttu, vaan ominaisuus. Toki "yök, en syö" -lause pudotettin tämänkin lapsen sanavarastosta heti kättelyssä pois.

Sama juttu. Aina yhtä ihanaa kun jossakin suhteessa helpot lapset saaneet kiillottavat omaa sädekehäänsä huikealla kasvatuksellaan tässä asiassa - mutta kai se on tehtävä niin, että tämä touhu tuntuu mielekkäältä.

Meillä on yksi lapsista sellainen joka syö vain tiettyjä ruokia, nämä ovat yleensä pehmeitä ja helppoja syötäviä. Itse alkuun yritin tuputtaa ja laittaa melkein väkisellä syömään. Vanhemmat lapset ovat olleet hyviä syömään, niin olihan se outoa, kun yhdelle syöminen on niin vaikeaa. Kunnes meille selvis, että kyse ei olekkaan siitä, että lapsi on nirso tai hankala, hänellä on aistiyliherkkyys ja tietyt ruoka-aineet vain tuntuvat suussa inhottavalle. Kiitos puheterapeutille, joka ymmärsi mistä syömisen vaikeus johtuu ja sitä alettiin enempi tutkimaan. Syömisestä emme tee sen isompaa numeroa, eikä minkäänlaista erityisjärjestelyä, lapsi syö mitä syö ja kylässä jos ei mikään maistu, niin silloin ei pakoteta syömään. Iän myötä tämä kuulemma yleensä "paranee".

Minusta sellaiset ihmiset ovat ihania jotka kysyvät että onko jotain mikä on lasten erityisherkkuruoka ja tekevät sitä sitten tai sanovat etukäteen mitä tekevät ja kysyvät voisinko ottaa lapsille omat ruuat mukaan. Tämä ei ole pakollista ja saa tehdä ihan mitä haluaa, kunhan sitten antaa lasten itse päättää kuinka paljon ja mitä syövät. Hirveimpiä ihmisiä ovat ne jotka tekevät siitä lapsen syömättömyydestä ihan hirveän ison numeron. Ei se lapsi siihen kuole ettei yhdellä ruokailukerroksella vedä mahaansa täyteen. Omista lapsista ainakin esikoinen on sellainen, että häntä usein jännittää kyläpaikassa ja myös häntä saattaa kiinnostaa jotkut asiat enemmän siellä kyläpaikassa, esim uudet lelut, lemmikki tms. eikä hän sitten oikein malta syödä kauheasti. Eivät kuitenkaan yökkäile mutta saavat kyllä itse päättää kuinka paljon ja mitä he lautaselleen haluavat. Ehkä jonkun mielestä tämä on nirsoilua ja vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta sellaiset ihmiset ovat ihania jotka kysyvät että onko jotain mikä on lasten erityisherkkuruoka ja tekevät sitä sitten tai sanovat etukäteen mitä tekevät ja kysyvät voisinko ottaa lapsille omat ruuat mukaan. Tämä ei ole pakollista ja saa tehdä ihan mitä haluaa, kunhan sitten antaa lasten itse päättää kuinka paljon ja mitä syövät. Hirveimpiä ihmisiä ovat ne jotka tekevät siitä lapsen syömättömyydestä ihan hirveän ison numeron. Ei se lapsi siihen kuole ettei yhdellä ruokailukerroksella vedä mahaansa täyteen. Omista lapsista ainakin esikoinen on sellainen, että häntä usein jännittää kyläpaikassa ja myös häntä saattaa kiinnostaa jotkut asiat enemmän siellä kyläpaikassa, esim uudet lelut, lemmikki tms. eikä hän sitten oikein malta syödä kauheasti. Eivät kuitenkaan yökkäile mutta saavat kyllä itse päättää kuinka paljon ja mitä he lautaselleen haluavat. Ehkä jonkun mielestä tämä on nirsoilua ja vaikeaa.

Kyllä, varsinkin jos on pidempi vierailu luvassa ja on muutenkin lapselle kummallisia asioita, niin on ihanaa jos pyritään huomioimaan se että lapset eivät ole nälkäisiä. Ihan parasta kun käydään sukuloimassa Englannissa, niin siellä sisko huolehtii että tarjolla on meidän lasten lempparihedelmiä ja heille tutulta tuntuvaa juustoa, ja kun taas he tulevat meille päin niin minä ostan mahdollisimman samanlaisia muroja mihin hänen lapsensa ovat tottuneet ja maustettua jogurttia. Viestitellään näistä etukäteen. Kyllä siinä on ihan riittävästi reissatessa pienten lasten kanssa että lapsen pitää sopeutua siihen matkustamiseen ja vieraassa paikassa nukkumiseen ja vieraisiin ihmisiin ja leluihin, joten jos nyt iltapalalla saa mahansa täyteen hyvillä mielin niin se on hyvä :)

1. Otan mukaan tuomiseksi varmuuden vuoksi hedelmiä/vihanneksia, joita lapseni pääasiassa sitten syövät, jos ei ruoka maistuisi. Yleensä aina maistuu. Annan muutenkin voileivän ennen kyläilyä, etteivät söisi kuin nälkää nähneet eläimet, jos sattuu olemaan herkkuruokaa ;)

2. Kysyisin vanhemmalta miten haluaa, että toimitaan. En valmistaisi toista ruokaa, mutta voisin antaa jonkun välipalatyyppisen, jota on kotona. Leivän, hedelmän, mitä nyt jääkaapissa on. Omille lapsille sanoisin ihan ääneen kellekään vittuilematta, että tehdään tällä tavalla, koska eri perheissä on lapsilla eri säännöt. (Ja näin onkin käynyt lukuisia kertoja. En tule aina ajatelleeksi, että muilla on niin suppea ruokavalio. Toki jos mokaan joidenkin kohdalla, yritän ensi kerralla paremmin.)

Vierailija kirjoitti:

Kylässä syödään sitä mitä on tarjolla mukisematta, ellei allergia, uskonnollinen, eettinen tms. painava syy ole esteenä. Meillä ei ole tarjolla niin outoja ja erikoisia ruokia, etteikö niitä ystäväperheen lapset voisi syödä, jos on yhtään tapoja opetettu.

Olen samaa mielä, että on kohteliasta syödä tarjolla olevaa ruokaa. Mutta toivoisin, että myös vähemmän painavat syyt ruuasta kieltäytymiseen hyväksytään. Nykyisin on niin monenlaisia ruokavalioita eikä yleensä kenelläkään ole ruuasta pulaa vaan päinvastoin. Siksi olisi hyvä, että hyväksyttäisiin sekin, ettei ota kaikkea tarjolla olevaa vaan seurustelee pöydässä esim. Vesilasillisesta nauttien. Onhan se ikävää, että ruuan valmistuksen eteen on nähty kenties paljonkin vaivaa ja sitten vieras ei haluakaan syödä kaikkea tarjottavaa, mutta ihanne olisi, ettei kenenkään tavitse syödä vastentahtoisesti eikä ruuan tarjoajan tarvitse loukkaantua tai tuntea muita ikäviä tunteita sen vuoksi, ettei tarjottu ruoka kelpaa.

Tämä koskee siis aikuisia. Sama voisi olla lapsillakin. Jos ei ruoka kelpaa, niin vesilasi eteen. Se voisi hyvin tehota turhaan marmatukseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos huomaan, että kyläpaikassa ei ole tarjolla mitään lapsille sopivaa, niin otan omat eväät esille. Sanon kutsujille, että sorry, unohdinko kertoa allergiasta tms. , meidän lapset syö nyt tätä.

Sulla siis varmuudenvuoksi omat eväät mukana 🙄🤣

Kylään tulee lapsia jotka eivät syö mitään = en välitä paskanvertaa, mulla on yleensä aina sellaista tarjottavaa mistä lapsetkin tykkää ja jos sitten eivät tykkää, niin ei väkisin.

Saattaisin tosin huomauttaa, että ei ole kohtealiasta yökötellä toisten tekemille ruuille, koska siitä tulee pahamieli.

No meillä toinen tykkää melkein kaikesta ja toinen on hidas oppimaan syömään uusia juttuja. Ja sama on herkästi ennakkoluuloinen , jos näyttää eriltä kuin sama ruoka vaikka kotona (tai muualla missä jo tottunut syömään) tai helposti ei tykkää jos maistuu vähän erilaiselta kuin odottaa ( ja useinhan sama ruoka maistuu hieman eriltä eri ihmisten kokkaamana.

Toiselle siis yleensä maistuu, toiselle ei välttämättä maistu vaikka joku olisi tarkoituksella yrittänyt tehdä maistuvaa.

Eli siis se mitä on tarjolla, käy meidän lapsille. Syövät mitä syövät. Yökötellä ei saa mutta pakko ei ole syödä. (Toista saatetaan vaivihkaa kannustaa maistamaan, ettei jää syömättä ihan ennakkoluulon vuoksi). Ei tarvitse antaa mitään erikseen. Yleensä jotain on pöydässä mitä voi syödä edes vähän. Ja usein kylässä on jälkkäriä vielä, ei toki aina mieleistä, mutta yleensä se kuitenkin menee.

Eivät lapset yleensä kysy mitään tilalle(kun ei kotonakaan saa). Enkä itse pyydä.

Meillä ei tehdä numeroa syömisestä tai syömättä jättämisestä. Ruokaa ei korvata yleensä muulla, jos ei maistu, syö toisella kertaa enemmän.

Meillä se nirsompi ei olisi varmaan koskaan oppinut syömään juuri mitään jos aina saisi valita tai korvata mieleisellä ruoalla ( söisi varmaan vaan maitoa ja vaaleaa leipää..). Nyt kuitenkin osaa syödä ja tykkää aika monesta jo. Vaatii vaan aika monta kokeilua aina.

Minusta kuuluu myös ihan perustapoihin että kylässä syödään mitä on tarjolla . Kaikkea ei tarvi syödä, mutta ei lähtökohtana voi olla että pitää olla jotain tiettyä.

Lapset oppii kokemuksen kautta. Ei kenenkään tule vahinkoa, jos jollain kerralla ei ole lempiruokaa.

Itse huomioon lapsivieraat /heidän mieltymykset järjellisellä/kohtuullisella tasolla, myös riippuen mikä tilaisuus on kyseessä. Huomion myös aikuisvieraat. Mutta pääsääntöisesti teen samaa kaikille (allergiat huomioiden). Eli esimerkiksi saatan vaikka maustaa miedommin osan kasviksista, mutta en korvaa kasviksia ranskalaisilla.

Minä otan lapsille omat ruuat mukaan ja totean sitten kutsujaperheen lapsille, että te ette nyt saa tätä herkkua, teille äiti antaa ruokaa. En jaksa sitä inttämistä, että "kun niin luulin, että teidänkin lapset tykkää tästä ohraryynimykysopasta". Ihan se ja sama, meillä on mukana tandoorinkanaa ja parsakaalia. Se on vain ruokaa, sen ainoa tarkoitus on antaa energiaa. Kyläpaikassa ruuan syöminen tai syömättömyys ei heijastu lapseni koko loppuelämään, vaikka moni tuntuu niin kuvittelevan.

Vierailija kirjoitti:

No meillä toinen tykkää melkein kaikesta ja toinen on hidas oppimaan syömään uusia juttuja. Ja sama on herkästi ennakkoluuloinen , jos näyttää eriltä kuin sama ruoka vaikka kotona (tai muualla missä jo tottunut syömään) tai helposti ei tykkää jos maistuu vähän erilaiselta kuin odottaa ( ja useinhan sama ruoka maistuu hieman eriltä eri ihmisten kokkaamana.

Toiselle siis yleensä maistuu, toiselle ei välttämättä maistu vaikka joku olisi tarkoituksella yrittänyt tehdä maistuvaa.

Eli siis se mitä on tarjolla, käy meidän lapsille. Syövät mitä syövät. Yökötellä ei saa mutta pakko ei ole syödä. (Toista saatetaan vaivihkaa kannustaa maistamaan, ettei jää syömättä ihan ennakkoluulon vuoksi). Ei tarvitse antaa mitään erikseen. Yleensä jotain on pöydässä mitä voi syödä edes vähän. Ja usein kylässä on jälkkäriä vielä, ei toki aina mieleistä, mutta yleensä se kuitenkin menee.

Eivät lapset yleensä kysy mitään tilalle(kun ei kotonakaan saa). Enkä itse pyydä.

Meillä ei tehdä numeroa syömisestä tai syömättä jättämisestä. Ruokaa ei korvata yleensä muulla, jos ei maistu, syö toisella kertaa enemmän.

Meillä se nirsompi ei olisi varmaan koskaan oppinut syömään juuri mitään jos aina saisi valita tai korvata mieleisellä ruoalla ( söisi varmaan vaan maitoa ja vaaleaa leipää..). Nyt kuitenkin osaa syödä ja tykkää aika monesta jo. Vaatii vaan aika monta kokeilua aina.

Minusta kuuluu myös ihan perustapoihin että kylässä syödään mitä on tarjolla . Kaikkea ei tarvi syödä, mutta ei lähtökohtana voi olla että pitää olla jotain tiettyä.

Lapset oppii kokemuksen kautta. Ei kenenkään tule vahinkoa, jos jollain kerralla ei ole lempiruokaa.

Itse huomioon lapsivieraat /heidän mieltymykset järjellisellä/kohtuullisella tasolla, myös riippuen mikä tilaisuus on kyseessä. Huomion myös aikuisvieraat. Mutta pääsääntöisesti teen samaa kaikille (allergiat huomioiden). Eli esimerkiksi saatan vaikka maustaa miedommin osan kasviksista, mutta en korvaa kasviksia ranskalaisilla.

Ihan kuin olisin lukenut tarinaa meidän perheestä. Veljeksillä ikäeroa 3 vuotta. Nuorempi on pienestä asti maistanut ja syönyt lähes kaikkea, mukaan lukien silli, mäti yms ei niin tyypilliset lasten ruuat. Vanhempi ei suostu edes haistamaan. Meillä ei yökötellä, vaan ollaan sitten ilman. Kylässä vanhempi syö sitä mikä hänelle maistuu tai odottaa, että pääsee kotiin tankkaamaan. Tykkään itse laittaa ruokaa myös harvinaisemmista raaka-aineista, mutta oman nirsoilijan samoin kuin vieraiden lasten varalta pakkasesta löytyy aina lihapullia ja pastakastiketta. Pakko todeta, että ei se ole siis kasvatuksesta kiinni, vaikka monet varsinkin lapsettomat niin luulevat, vaan ruuat vain tuoksuvat ja maistuvat eri lailla eri yksilöiden suussa. Tämän meidän vanhemman mielestä mm uunissa paistuva pulla haisee pahalle!

Ruokaa tarjotaan, mutta ei ole pakko syödä. Ei muuta tarvi alkaa väsäämään.

Kylläse oli muksuna ihan täyttä paskaa, että "kaikkea pitää maistaa"! Miksi? Miten se joku inhokkiruoka muuttuu hyväksi uudelleen tai toisessa paikassa tarjoiltuna? Ei ihme että syömisongelmia syntyy. 

Syötän lapseni kotona ja kylässä saavat maistaa jos haluavat, pakko ei ole, ei edes maistaa. 

Itse olen aina ollut sellainen että tiedän jo ruoan ulkonäöstä ja hajusta pidänkö siitä. Miksi ottaa ruokaa jota eisyö tai josta ei tykkää?

1) Itsellä kolme lasta, joista yksi erittäin nirso (kaksi muuta syö vaikka pieniä kiviä hyvällä ruokahalulla, eli ei ole kasvatuksesta tämä aina kiinni). Jos ei syö, näkee nälkää, kerron toki isännille, että lapsi on nirso, ei pidä ottaa itseensä, en myöskään pyydä valmistamaan jotain muuta ruokaa, jos löytyy vaikka banaani, kysyn saako antaa sen lapselle. Jos sanoo ääneen "Hyi en syö" pöydässä, istuu seuraavan viikon ilman puhelinta ktoiarestissa. Käytöstavat voi silti opetella, vaikka nirso olisikin.

2) Kysyn aina ennen kuin kutsun uusia ihmisiä kylään, että onko allergioita ja kun mukana on lapsia, onko jotain suosikkiruokia. Joskus on jopa ollut niin, että aikuiset syövät yhtä ruokaa, lapset toista. Ei ole paha rasti, minun asiani ei ole opettaa muiden lapsille ruokakulttuuria. Tämä sama koskee myös lasten yökyläkavereita, niitä ruokia tehdään, mitkä varmasti maistuu. Yksi lapsi on meillä 13v syönyt kyläillessään hodareita, käy kylässä 3-4x vuodessa, joten ei ole paha rasti meidän muulle perheelle.

Ensimmäiseen kohtaan ei, en odota erityispalveluita. Jos ei lapsille maistu niin olkoot syömättä. Toki jos joku on tehnyt jotain tosi mausteista tai muuten erikoista ruokaa niin toivoisin, että olisi edes leipää lapsille. Meidän isompi ei vaan voi syödä kovin mausteista, hänellä on ilmeisesti herkkä suu ja chili, voimakas pippuri ja esim vichy oikeasti koskee suuhun. Se ei ole nirsoilua ja olisi väärin pakottaa lapsi syömään semmoista ruokaa. Toki sanon tästä aina jos mennään johonkin kyläilemään.

Toiseen kohtaan, en loukkaantuisi jos lapset eivät syö, tarjoaisin leipää mutta en alkaisi kaivella kaapeista mitään erikoisherkkuja lapselle. Kysyn kyllä myös toiveita mitä lapset tykkäävät syödä, ja muutenkin pyrin lapsiperheelle tekemään jotain helposti lähestyttävää ruokaa ja monipuolisesti lisäkkeitä, että pöydästä löytyy edes jotain lapsillekin kelpaavaa jos itse pääruoka ei maistu.

Neljästä lapsesta yksi oli todella nirso lapsena. Muutenkin huono syömään. Kaikki sukujuhlat olivat ahdistavia lapsille, kun mummot ja sukulaiset tuputtu ja tuputti ja kovaan ääneen kailottivat, että miksi lapsi ei maista sitä ja tätä ja ei sitä ennen vanhaan. Lapsi oli todella ahdistunut näissä juhlissa.

Ratkaisimme ongelman sillä, että lopetimme ylioppilasjuhlissa yms. synttäreillä käymisen, kun tyttö ei saanut rauhassa olla maistelematta ja syömättä. Oli muutenkin ujo ja ahdistui siitä, kun joutui silmätikuksi. Ja taastusti silloin ei pystynyt syömään mitään.

Emme myöskään käyneet missään "päivälliskutsuilla" perheen kanssa, koska lapselle nämä tilanteet olivat vaikeita, kun emäntä tuputti ja kailotti, että kyllä hänen lapset on maistelleet kaikkea ja jos ei ruoka kelpaa, niin marssippa pöydästä pois.

Näistä tuputtamisista meinasi murrosiässä tulla syömishäiriökin, kun koki koko ruokailutilanteet vaikeiksi. Kotona sai syödä rauhassa sitä, mitä halusi. Mutta kylässä oli aina vaikeaa, kun kaikki hopottivat, että maista nyt ja onpa huonotapainen lapsi.

Nyt aikuisena tykkää monipuolisesta ruoasta ja on ruoan suhteen kokeilunhaluinen ja tykkää ruoanlaitosta. Uskon, että tilanteeseen vaikutti se, että emme pakottaneet häntä kotona maistelemaan ja oksentamaan ja taas maistelemaan.

Joillain lapsilla vain kehittyy eri tavalla makuaisti. Tai mikä lie. Mutta mietikääpä, miltä itsestä tuntuisi, jos olisitte kutsuilla ja tarjottaisiin jotain hapansilakkaa ja kieltäytyisit. Sitten kaikki tuijottaisi sinua ja tuputtaisi ja puhuisi pääsi yli, kuinka nirso ja huono ihminen olet, kun et sitä hapansilakkaa syö, kun se on emännän herkkua.