Millaiselle ihmiselle suhde eläimiin on tärkeämpi kuin ihmissuhteet?

Jaksoin lukea sivulle 2 asti, mutta nyt on pakko kommentoida (niin kuin tuossa joku jo aiemmin viittasikin siihen vuorovaikutuksettomuuteen), että te kaikki, jotka sanotte, että ihmiset ovat epäluotettavia ja vaikka mitä, niin tunnistattehan ja tunnistattehan myös itsessänne nämä parjaamanne piirteet, ihmisiä kun tekin kuitenkin olette?

Ei niillä ole muita? 

nooh omakohtasesta kokemuksesta voin sanoa et hylätyksi tuleminen aiheuttaa sitä. mie menetin jo lapsena monta rakasta ihmistä ja aloin vaa ajattelee et kaikki hylkää mut eli en ala luomaan minkääntasosta suhdetta keheenkää ja nykysestki hylkään. oma kissa oli silti tosi rakas ja piti mut järjissä.

lopulta mie tajusin et ihmissuhteet on tärkeitä ja ei kaikki mua hylkää. nyt on monet ihmiset noussu tärkeemmäks ku mun lemmikit

Selkä kun on tarpeeksi arpinen puukotuksista ei sitä enää jaksa teitä nykyajan hastag, some, instagram, facebook, cheek ihmisiä. Niin tyhmät jututkin teillä aina on, juoruja tai telkkarin reality bullshit ohjelmista osaatte vain puhua.

Itse ainakin jollaintapaa ymmärrän. Hyvä esimerkki on juuri se, kun olin kaverini kanssa alottanut harrastuksen. Harrastuksen pitäjä tulikin sitten meitä vastaan kadulla ja pysähtyi kaverini vastapäätä tälle juttelemaan. Minua hän ei edes noteerannut vaan korkeintaan vilaisi pikaisesti halveksuvalla katsella. Tämä oli lenkkeilyttämässä koiraansa. Aikani heidän pätinöitä kuunnellessani kiinnitin huomiota koiraan. Koira oli se, joka tuli minun luo intoa täynnä. Aloin sitten sille puhumaan ja ojensin käden silittääkseni sitä. Kun isäntä sen houmasi kiskaisi kylmästi koiran pois luotani. Puhui kaverille hetkenaikaa jonka jälkeen totesi että nyt pitää lähteä. 

Täytyy kyllä sanoa, että tämä oli sellainen tilanne missä arvostin sitä koiraa paljon enemmän kuin tämän isäntää.

Eläimet ovat rehellisiä. Ne toimivat aina sen mukaan mikä niiden vaistojen ja kokemusten perusteella sillä hetkellä oikein on. Ne eivät juonittele ja valehtele. Lisäksi elukan kun ottaa, siitä pitää kantaa vastuu, vaikka se rajoittaakin. Jos ei rajoituksia halua, ei ota eläintä. Moni ilkeä ja epämiellyttävä ihminen joka ei pärjää ihmissuhteissa pärjää eläimen kanssa ja saa eläimestä seuraa. Moni yksinäinen vanhus saa eläimestä seuraa, jonkun joka käpertyy syliin rapsutettavaksi. Eläin ei tuomitse.

Eläin ei voi korvata ihmissuhdetta täysin, eläimen kanssa ei voi varsinaisesti vaihtaa ajatuksia. Kuitenkin eläin on monelle ainoa korvike, ja monelle myös hengähdystauko monimutkaisesta kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

eläinten kanssa on paljon helpompi olla. ne ovat vilpittömiä eikä kaksnaamaisia niin kun ihmiset. eläimet antaa enemmän kuin ottaa.

Hah hah haa. Kissaa kaksinaamaisempaa otusta saa hakea. Ja kyllä on ottanut ja ihan luvatta paljon enempi kun antanut.

Minä taas en ymmärrä miksi joku jaksaa pohtia toisten ihmisten valintoja, kun jokaisen omassa elämässäkin olis varmasti pohdittavaa.

Joo, myönnän. Pidän omia eläimiäni tärkeämpinä kun yksikään kaverisuhde. Olen vaativassa asiakaspalveluammatissa, joka on myös fyysinen, ja koko ajan saa puhua, puhua, puhua, miellyttää, kommunikoida, järjestää, kiirehtiä jne. töissä saan sen täydellisen sosiaalisen annostuksen. (varmasti olis vapaa-ajalla sitä sosiaalista elämää, jos en tekis töitä ihmisten kanssa)

..Loppuen lopuksi kun tulen kotiin, niin en jaksa puhua ke-nen-kään kanssa, en edes vapaa-aikana, vaan olen puhelimet kiinni, täydessä hiljaisuudessa touhuillen omiani. Mikään ei ole akkuja lataavampaa kun koirien kanssa lenkkeillä tuolla metsissä ja pelloilla tunti tolkulla, tai kesällä vaan olla ja kuopsuttaa puutarhaa. Myönnän olevani erakko vapaa-aikana. Ja se ei mielestäni ole keltään pois, ja en aio muuttua miellyttääkseni muita omalla kustannuksella, nöyristelyä teen työkseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eläinten kanssa on paljon helpompi olla. ne ovat vilpittömiä eikä kaksnaamaisia niin kun ihmiset. eläimet antaa enemmän kuin ottaa.

Hah hah haa. Kissaa kaksinaamaisempaa otusta saa hakea. Ja kyllä on ottanut ja ihan luvatta paljon enempi kun antanut.

Kissojen kanssa on turha pelata samaa sosiaalista peliä kuin ihmisten kanssa. Saattaa tulla juuri tuollaisa väärintulkintoja, koska kissat eivät harrasta ihmisten sosiaalisia pelejä. Ja tämä on muuten yksi aika hyvä syy nauttia kissan seurasta enemmän kuin ihmisen seurasta. 

Vierailija kirjoitti:

Se on riippuvuussuhde. Esimerkiksi koira toimiii juuri niin kuin ihminen tahtoo. Koira ei ole itsenäinen, vaan tahtoo aina miellyttää laumansa johtajaa. 

 

Ei pidä paikkaansa. Jos näkisit tuon kovapään. Sitä joutuu taivuttelemaan tahtoon aika usein henkien taistoa. Saattaa silti karata tunniksi.

Tavalliselle

Ei kai siihen mitään erityistä selitystä tarvitse olla? Ihminen kun ei voi itse päättää ketä rakastaa ja mitä tuntee. Velvollisuus hoitaa oma koira sekä halu olla oman koiran kanssa on vaan aika lyömätön yhdistelmä, ja jostain täytyy luopua. Omalla kohdalla se on ollut kaverit, koska esim töiden jälkeen menen kotiin koiran luokse enkä kahvittelemaan kavereiden kanssa. Kyllä minulla on edelleen kavereita, mutta kaveruussuhteet muuttuivat sen jälkeen kun otin koiran. Huomasin miten useammalle kaverille (joilla oli lapsia), en enää ollutkaan niin tärkeä. Kun en ollutkaan enää 24/7 tavoitettavissa ja aina valmis tulemaan kylään tai hoitamaan lapsia, koska koirasta piti huolehtia. Eikä ne pelkät lenkit riitä, eihän koiraa voi sekä työpäivää että iltaa pitää yksin kotona. Yksi kaverisuhde loppui kokonaan koiran myötä. Aiemmin en ollut tajunnut mikä "hyväksikäyttäjä" tämä kaveri oli, mutta koska en enää ollutkaan se "tietty tulen ja hoidan ilmaiseksi sun lasta ihan koska vaan" kaveri, eihän minua enää tarvitse ollenkaan. Ehkä tämä on suurin syy, miksi mieluummin olen koirani kanssa.

Tuolla jossain toisessa ketjussa, jossa puitiin jotain "elämäni kamalin teko"-juttuja, nousi jotkut pikkulasten eläinten tappamiset suureksi puheenaiheeksi.

Siinä yhteydessä huomasin, että se joukko ihmisiä, jotka suu vaahdossa huusivat siellä eläinten puolesta ja suunnilleen kuolemaa niille pikkulapsille, olivat kaikki jotenkin lapsuudessa hakattuja tai hyljeksittyjä tai jotenkin muuten kaltoinkohdeltuja. Ilmeisesti sellaiset ihmiset sitten aikuisenakin ovat kykenemättömiä olemaan muiden ihmisten seurassa ja hommaavat jonkun piskin sitten itselleen ihmisen korvikkeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en ymmärrä miksi joku jaksaa pohtia toisten ihmisten valintoja, kun jokaisen omassa elämässäkin olis varmasti pohdittavaa.

Joo, myönnän. Pidän omia eläimiäni tärkeämpinä kun yksikään kaverisuhde. Olen vaativassa asiakaspalveluammatissa, joka on myös fyysinen, ja koko ajan saa puhua, puhua, puhua, miellyttää, kommunikoida, järjestää, kiirehtiä jne. töissä saan sen täydellisen sosiaalisen annostuksen. (varmasti olis vapaa-ajalla sitä sosiaalista elämää, jos en tekis töitä ihmisten kanssa)

..Loppuen lopuksi kun tulen kotiin, niin en jaksa puhua ke-nen-kään kanssa, en edes vapaa-aikana, vaan olen puhelimet kiinni, täydessä hiljaisuudessa touhuillen omiani. Mikään ei ole akkuja lataavampaa kun koirien kanssa lenkkeillä tuolla metsissä ja pelloilla tunti tolkulla, tai kesällä vaan olla ja kuopsuttaa puutarhaa. Myönnän olevani erakko vapaa-aikana. Ja se ei mielestäni ole keltään pois, ja en aio muuttua miellyttääkseni muita omalla kustannuksella, nöyristelyä teen työkseni.

Olen monesti miettinytkin miten palvelualalla jaksetaan olla niin kauhean sosiaalisia ja iloisia. Monesti miettinyt tuleeko se luonnostaan vai miten. Sitten vielä jos vapaa aikana ( en tiedä onko tämä mahdollista ) joutuu olemaan tekemisissä asiakkaiden kanssa, että kovin sosiaalisisa taitavat olla tai sitten vain tykkäävät työstään. Toki ymmärrän että tarvitaan sitä omaa aikaa ja etenkin jos on erakko. Mutta eihän sitä kuitenkaan voi asiakkaalle edes vapaa- ajalla olla töykeä ( vähintään perus ystävällinen ) sillä aina siinä on vaara että asiakkaat lähtee. 

Itse pidän eläimistä juuri siksi, että jos ne ei jostain tykkää siihen normaalisti löytyy hyvä syy. Ei ne välitä ulkonäöstä , siitä oletko inrovertti vai extrovertti,  mitä harrastat, miten asut saati mitä muut sinusta ajattelevat myöskin aika anteeksi antavaisia eivätkä takerru (tietääkseni) pikku juttuihin toisin kuin ihmiset. Jos eläin haluaa oikeasti tulla tutustumaan niin se tulee, eikä tietääkseni yleensä kysele muilta että saako tästä henkilöstä x tykätä vai ei.