Millaiselle ihmiselle suhde eläimiin on tärkeämpi kuin ihmissuhteet?

Ilkeälle/luonnevikaiselle ihmiselle. Eläin ei tajua omistajansa kusipäisyyttä, joten siitä tulee henkireikä.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 17:59"]

Onko taustalla aina pettymys ihmissuhteissa lapsuudessa tai myöhemmin vai miksi jotkut ihmiset elävät hevosilleen, kissoilleen tai koirilleen?

Juuri näin! olen tehnyt saman havainnon että nämä pahimmat eläinrakkaat ei kykene oikein minkäänlaisiin ihmissuhteisiin. Ehkä heiltä puuttuu se myötäelämisen taito mitä ihmissuhteissa vaaditaan. Suhde eläimeen on taas yksipuolinen, eläin tottelee ei esitä eriäviä mielipiteitä ja on aina ihmisen armoilla. Eläintä voi pomottaa mutta harva ihminen siihen suostuu. 

Juuri niin. Tuntuu aika narsistiselta, eläin ei sano vastaan, ei sano olevansa eri mieltä, ei arvostele sua, ei kritisoi tekemisiäsi vaan on vaan kiitollinen siitä kun saa huomiota ja ruokaa. Eläimestä ei peilaudu kuten vuorovaikutuksessa ihmiseen se kuka olet. Voit olla vaikka kuinka vittumainen persoona, itsekäs ja kykenemätön ottamaan toista huomioon mutta eläintä se ei haittaa. Sitten nähdään että vika onkin niissä kaikissa muissa ihmisissä kun ei vuorovaikutus suju. Ja kouhkataan miten eläimet on niin paljon parempaa seuraa kuin ihmiset jne.

Niin. Ihmisten kanssa olen tyhmä vastenmielinen kuvottava luuseri joka ei osaa tehdä yhtään mitään ja josta ei ole ikinä mihinkään. Onhan eläimet tietysti siitä aika tyhmiä kun eivät noita asioita mulle kerro. Sehän se TOTUUS minusta tietysti on.

Ihmiset on ilkeitä, suorastaan pahoja. Eläimet vain on mitä on, ei ne pyri vahingoittamaan muita ilman syytä.

Siis niin totta!Mutta en kestäisi mitään elukoita jaloissa pyörimässä.

Koiralla on koiran hommat ja kissalla kissan hommat ja piste.

Joku äiti kertoi että antaa koiran kusta vauvan päälle koska koira on ollut talossa kauemmin kuin vauva..

Nää oikein koirarakkaat ihmiset on yleensä vintistä vähän sakeita...

Tottakai eläimet on tärkeämpiä kuin lapset jos ne on hankittu ennen lasten syntymää. Meillä ainakin koira oli tärkein koska oli ennen lapsia taloon tullut ja sen olin lapsille sanonut että koira tulee ensin ja on tärkein koska on ollut jo ennen heitä olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmiset olisivat yhtä mukavia kuin lemmikkini, olisin paljon sosiaalisempi. 

Perässäkulkevia miellyttäjiä, eivät väitä vastaan ja sinusta riippuvaisia...?

Mulle eläimet ja varsinkin omat koirani ovat elämän ehto. Olen enää hengissä vain siksi että mulla on näitä viattomia olentoja huollettavani. Ajattelen aina niiden parasta ja teen kaikkeni niitten puolesta.

Olen a-seksuaali, en siedä läheisyyttä, olen todella kömpelö ihmissuhteissa, en kykene empatiaan. Olen erakko, mutta nautin siitä. Aina en kuitenkaan ole ollut tälläinen. Pienempänä halusin miehen ja lapsia, sekä ammatin missä voisin auttaa muita. Pettymykset toinen toisensa perään ihmisten kanssa muuttivat kuitenkin päätökseni. Nykyään vihaan ihmisiä enemmän kuin mitään muuta. Eläimiä taas sen sijaan rakastan yli kaiken. Niiden kanssa käyttäydyn erilailla kuin ihmisten, eli toisin sanoen saan olla oma itseni ja ne hyväksyvät minut juuri tälläisenä kuin olen. Eläinten kohdalla empatia kykyni suorastaan ylitse pursuaa ja jos voisin pelastaisin kaikki maailman eläimet kärsimykseltä mitä ihminen niille tuottaa.

Ihminen ei ansaitse silmissäni minkäänlaista kunnioitusta ja hyväksyntää. Katoais vain koko laji maapallolta nii luonto säästyis!!

Vierailija kirjoitti:

Eläinrakkaalle :D

Tai sitten sellaiselle joka on pettynyt usein ihmisiin ja kyllästynyt siten kaikkeen traamaan ym

Tämä! Mulla on kyllä läheisiä ihmisiäkin ja paljon ystäviä, mutta eläimen kanssa oleminen on niin paljon mutkattomampaa kuin ihmisen kanssa oleminen. Jos kissani haluaa, että rapsutan sitä, se tulee luokseni kiehnäämään eikä mene sängyn alle ja odota, että lukisin sen ajatuksia ja menisin rapsuttamaan sitä. 

Oon vaan pettynyt niin moniin ihmisiin. Moi on satuttanu mua niin fyysisesti kuin henkisestikin. Eläimet eivät satuta- eivät ainakaan tahallaan. Koirani on paras ystäväni ♡

Yksinäinen susi kirjoitti:

Mulle eläimet ja varsinkin omat koirani ovat elämän ehto. Olen enää hengissä vain siksi että mulla on näitä viattomia olentoja huollettavani. Ajattelen aina niiden parasta ja teen kaikkeni niitten puolesta.

Olen a-seksuaali, en siedä läheisyyttä, olen todella kömpelö ihmissuhteissa, en kykene empatiaan. Olen erakko, mutta nautin siitä. Aina en kuitenkaan ole ollut tälläinen. Pienempänä halusin miehen ja lapsia, sekä ammatin missä voisin auttaa muita. Pettymykset toinen toisensa perään ihmisten kanssa muuttivat kuitenkin päätökseni. Nykyään vihaan ihmisiä enemmän kuin mitään muuta. Eläimiä taas sen sijaan rakastan yli kaiken. Niiden kanssa käyttäydyn erilailla kuin ihmisten, eli toisin sanoen saan olla oma itseni ja ne hyväksyvät minut juuri tälläisenä kuin olen. Eläinten kohdalla empatia kykyni suorastaan ylitse pursuaa ja jos voisin pelastaisin kaikki maailman eläimet kärsimykseltä mitä ihminen niille tuottaa.

Ihminen ei ansaitse silmissäni minkäänlaista kunnioitusta ja hyväksyntää. Katoais vain koko laji maapallolta nii luonto säästyis!!

Tämä! Niin totta.

Kissani ovat minulle kaikki kaikessa. Olen lääkäri ja ihmisten kivut ja potilaan kuolema ei juurikaan kosketa mutta itken kaikki uutiset missä eläimiä, erityisesti kissoja, kohdellaan kaltoin.

Vierailija kirjoitti:

Kissani ovat minulle kaikki kaikessa. Olen lääkäri ja ihmisten kivut ja potilaan kuolema ei juurikaan kosketa mutta itken kaikki uutiset missä eläimiä, erityisesti kissoja, kohdellaan kaltoin.

Tunnen samoin. Olen hoitaja, potilaiden/asukkaiden tilanne ei kosketa, se on pelkkää työtä, mutta eläinten huono kohtelu itkettää ja vie yöunet.

Minusta ihminen joka rakastaa eläimiä enemmän kuin ihmisiä on vähän vajaa ja niinhän monet tässä ketjussa ovat itseään kuvailleetkin. Epäsosiaalisia, elämäänsä pettyneitä, ei-empaattisia,.

Ihmiset kun vastaavat niinkuin heitä kohtelee, samoin eläin, mutta eläin on aina ihmisestä riippuvainen ja "rakastaa" ruokkivaa kättä, ihmiselle ei riitä se että rapsutat hajamielisesti korvan takaa ja annat ruokaa.

Ihmiset, jotka mainostavat itseään koira- tai kissa- ihmisinä ovat jollain tapaa puistattavia, kylmiä ihmisiä kohtaan  ja kokoavat ympäri maailmaa kulkukissoja ja koiria, joille paras elämä olisi sen lopetus.

ja olen aina elänyt kodissa jossa on ollut eläin, yksi kerrallaan, kissa tai koira jolla on ollut oma paikkansa, mutta koskaan eläin ei ole mennyt ihmisten edelle.

Eläimiä on helpompi tulkita ja niiden kanssa on mukavampi olla kuin ihmisten. Ihmiset ovat ilkeitä, valehtelevia juonittelijoita jotka sanovat yhtä ja tarkoittavat toista. En vaan jaksa sellaista mielipiteiden ja taka-ajatusten labyrinttia.

Lapsettomille pareille, etenkin homo/lesbopareille koirat tai kissat ovat tosi tärkeitä, paljon tärkeämpiä kuin esim. sisarustensa lapset. Ja välillä tuntuu että menevät puolisonkin ohi nämä karvavauvat.

Vierailija kirjoitti:

Onko taustalla aina pettymys ihmissuhteissa lapsuudessa tai myöhemmin vai miksi jotkut ihmiset elävät hevosilleen, kissoilleen tai koirilleen?

Ei ihmissuhteet ja "eläinsuhteet" ole keskenään vertailukelpoisia.Kissani ovat minulle rakkaita,samoin ihmisystäväni.Ei kiintymys yhteen vähennä kiintymystä toiseen.En tosin tiedä mitä ap tarkoittaa "eläimilleen elämisellä".

Vierailija kirjoitti:

eläinten kanssa on paljon helpompi olla. ne ovat vilpittömiä eikä kaksnaamaisia niin kun ihmiset. eläimet antaa enemmän kuin ottaa.

Juuri tämä! Kissani ikävöi minua vaikka olisin poissa kotoa vain vähän aikaa,ja tulee mielellään hakemaan läheisyyttä.Tiedän,että se välittää minusta vilpittömästi.Ihmissuhteissa on aina omat ongelmansa,vaikka ne olisivatkin toimivia.Kiintymyssuhde eläimiin on mutkattomampi.

persoonnallisuushäiriöiselle ihmisvihaajalle

Vierailija kirjoitti:

Koirat ei tottele sen enempää kuin lapsetkaan, ellei niitä kasvata! Ja joidenkin yksilöiden kanssa sitä kasvatustyötä saa tehdä aivan herkeämättä. Yhtälailla minusta voisi väittää että lapsihullut ihmiset tekevät lapsia vain koska tykkäävät pomottaa ja harvat aikuiset siihen suostuvat. 

 

En tosin voi kieltää, etteikö koira olisi minulle sinkkuna jonkinlainen perheen korvike. Yhtälailla olisin voinut hankkia lapsiakin, jos olisin löytänyt kelvollisen miehen, vaan kun mieluummin jaan kotini tuon koiran kanssa kuin niiden kelvottomien miesten, joita olisi tarjolla ollut. Se päätyi minulle sattumalta kodittomia ensin vain lyhyeen hoitoon. En ajatellut olevani koiraihmisiä, mm. koska en pidä yhtään komentamisesta. Mut enpä tiennyt, miten paljon iloa elämään koira toisi! 

 

Mulla oli edesmenneen kissani kanssa sama homma.Otin "kuolemantuomion" saaneen kissan säälistä luokseni,mutta siitä tuli ihana ystävä,joskus kaipaan yksinkertaisia sinkkuaikoja jolloin jaoin kodin vain kissan kanssa.Ihmissuhteessa joutuu pakosti tekemään kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yks entinen kaverimies, joka sanoi vaimolleen perheen lemmikkien kuoltua että "Ennen minulla oli perhe ja nykyään vain ihmisiä, joiden kanssa asun". Ja kyseisellä miehellä oli siis pitkäaikainen vaino ja kaksi lasta. Ero on kuulemma tullut, syytä en tiedä, mutta voin veikata...

Mikä ihme on pitkäaikainen vaino?Lyhenne vainoharhaisuudesta? Aika harva eläinrakas on kuitenkaan niin pakkomielteisen eläinrakas,että eläimet olisivat "ainoa perhe",ihmisperhettä tärkeämpi.Yksinasuvalle lemmikki voi olla perhe,tai niin kuin joku sanoi,perheen korvike.Eikä siinä ole mitään pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja - testeissä introvertiksi todettu - kun yleensä tässä ammatissa ollaan niin 'sosiaalisia'. Minä en. Jos inhoaisin lapsia, en olisi tässä ammatissa, mutta nautin suunnattomasti kodin 'rauhasta'. Kotona ei 'oikeita' lapsia, mutta kolme koiraa ja kaksi kissaa.

Ja syystä jota en ole analysoinut, saatan itkeskellä lehti-jutuille eläinrääkkäyksestä, mutta tippaakaan ei liikuta perhesurmat tai muut 'jäi auton-alle-pyöräillessä'-jutut

Asperger?