Mistä tietää ettei ”henkisen kasvun kurssi” ole ihan täyttyä paskaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkelikurssit ja etäparannus vaivaan kuin vaivaan ovat huuhaata

Joo ja ei. En mä pidä pahana jos ihmisellä tulee niistä hyvä olo, oli syy sitten mikä tahansa, vaikka vaan se että kerrankin joku jossain käyttää aikaansa suhun ja vielä ohessa on kaikki enkelit ja yksisarviset sun muut, on ne sitten siinä oikeasti tai ei. Aika aikaansa kutakin. Ja jos nyt joutuu oikein kunnon huijarin rahastamaksi, niin ehkä siitä oppii erottamaan kuka on milläkin motiivilla asiaansa tuputtamassa. 

Sitä paitsi henkisellä puolella on yleensä aina sama kaava, on sitten kyse ihan valtauskonnoista tai muusta; ensin tulee se herännäisvaihe jossa ollaan niin kovin tiedostavaista ja nähdään se yksi totuus ja huudetaan isoon ääneen kun muut eivät ole yhtä valaistuneita. Tästä sitten vuoden parin jälkeen yleensä porukka hiukan tokenee ja alkaa tasaantua ja nähdä muutakin. 

En ole skeneä niin tarkkaan tässä seurannut, niin onko vielä käynnissä kilpalaulanta kuka on parhaiten päässyt irti egostaan? 

En tiedä onko, mutta tuota en oppinut koksaan ymmärtämään. Siitä ns. "egostahan" tulee se ihmisen oma persoona esiin, muutoin ollaan vain leijuvaa nirvanaa. Ihan kiva varmaan sekin, mutta kun nyt sattuu tykkäämään ihmisistä ihmisinä, erilaisina, oppivaisina, inhmilillisinä, niin ei ole järkeä lähteä riisumaan sitä omaa persoonaakaan pois. Jos ajattelisi niin että tänne on jollain kummemmallakin tarkoituksella luotu maan päälle kulkemaan, niin täytyisi ihmetellä kyllä mistä tämä ego olisi istutettu, ja miksi se olisi järjellisissä mittakaavoissa huono asia. Yleensä kun ei evoluutio mene sillä tavalla että laitetaan joku oikein huono ja fataali piirre tähän väliin ja katotaan miten käy.

New age henkisyyden kielenkäytössä  egolla ei tarkoiteta omaa persoonaa vaan valeminää, joka on muodostunut henkilöhistorian aiikana, kun oikea minä on täytynyt enemmän tai vähemmän tukahduttaa. Jokainenhan joutuu sopeutumaan yhteiskuntaan, perheeseen, yhteisiin pelisääntöihin jne ja siis tukahduttaman viettien mukaisia käytöksiään. Yleensä tämä menee vielä paljon pidemmälle, ihminen alkaa samaistua erilaisiin kehonsa ja mielensä ominaisuuksiiinsa, taitoihinsa, asuinpaikkaansa tms ja kertoa sisäisesti tarinaa kuka hän on. Minä olen tuon ja tämän tytär, asun tietyssä paikassa, meillä on sellainen auto, minulla on näitä leluja, minä olen herkkä lapsi mutta joskus tuhmakin, olen hyvä tässä mutta huono tuossa...

Lopulta luontainen elävyys ja vaistomainen temperamentti häviää yhä enemmän tämän tarinan luoman persoonan alle. Jos tarina on pääosin myönteinen, tämä ei välttämättä tuota tuskaa ihmeemmin, mutta usein tarinoihin eli egoihin sisältyy paljon turhia negatiivisia leimoja, pelkoja (esimi. hylätyksi tulon pelko), rajoittavia uskomuksia joista on tullut itseään toteuttavia. Yleensä egosta vapautumisella tarkoitetaan tällaisesta minä-tarinan pohjalta muodostuneen valeminän tuhoa, niin että todempi minä voi tulla esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkelikurssit ja etäparannus vaivaan kuin vaivaan ovat huuhaata

Joo ja ei. En mä pidä pahana jos ihmisellä tulee niistä hyvä olo, oli syy sitten mikä tahansa, vaikka vaan se että kerrankin joku jossain käyttää aikaansa suhun ja vielä ohessa on kaikki enkelit ja yksisarviset sun muut, on ne sitten siinä oikeasti tai ei. Aika aikaansa kutakin. Ja jos nyt joutuu oikein kunnon huijarin rahastamaksi, niin ehkä siitä oppii erottamaan kuka on milläkin motiivilla asiaansa tuputtamassa. 

Sitä paitsi henkisellä puolella on yleensä aina sama kaava, on sitten kyse ihan valtauskonnoista tai muusta; ensin tulee se herännäisvaihe jossa ollaan niin kovin tiedostavaista ja nähdään se yksi totuus ja huudetaan isoon ääneen kun muut eivät ole yhtä valaistuneita. Tästä sitten vuoden parin jälkeen yleensä porukka hiukan tokenee ja alkaa tasaantua ja nähdä muutakin. 

En ole skeneä niin tarkkaan tässä seurannut, niin onko vielä käynnissä kilpalaulanta kuka on parhaiten päässyt irti egostaan? 

En tiedä onko, mutta tuota en oppinut koksaan ymmärtämään. Siitä ns. "egostahan" tulee se ihmisen oma persoona esiin, muutoin ollaan vain leijuvaa nirvanaa. Ihan kiva varmaan sekin, mutta kun nyt sattuu tykkäämään ihmisistä ihmisinä, erilaisina, oppivaisina, inhmilillisinä, niin ei ole järkeä lähteä riisumaan sitä omaa persoonaakaan pois. Jos ajattelisi niin että tänne on jollain kummemmallakin tarkoituksella luotu maan päälle kulkemaan, niin täytyisi ihmetellä kyllä mistä tämä ego olisi istutettu, ja miksi se olisi järjellisissä mittakaavoissa huono asia. Yleensä kun ei evoluutio mene sillä tavalla että laitetaan joku oikein huono ja fataali piirre tähän väliin ja katotaan miten käy.

New age henkisyyden kielenkäytössä  egolla ei tarkoiteta omaa persoonaa vaan valeminää, joka on muodostunut henkilöhistorian aiikana, kun oikea minä on täytynyt enemmän tai vähemmän tukahduttaa. Jokainenhan joutuu sopeutumaan yhteiskuntaan, perheeseen, yhteisiin pelisääntöihin jne ja siis tukahduttaman viettien mukaisia käytöksiään. Yleensä tämä menee vielä paljon pidemmälle, ihminen alkaa samaistua erilaisiin kehonsa ja mielensä ominaisuuksiiinsa, taitoihinsa, asuinpaikkaansa tms ja kertoa sisäisesti tarinaa kuka hän on. Minä olen tuon ja tämän tytär, asun tietyssä paikassa, meillä on sellainen auto, minulla on näitä leluja, minä olen herkkä lapsi mutta joskus tuhmakin, olen hyvä tässä mutta huono tuossa...

Lopulta luontainen elävyys ja vaistomainen temperamentti häviää yhä enemmän tämän tarinan luoman persoonan alle. Jos tarina on pääosin myönteinen, tämä ei välttämättä tuota tuskaa ihmeemmin, mutta usein tarinoihin eli egoihin sisältyy paljon turhia negatiivisia leimoja, pelkoja (esimi. hylätyksi tulon pelko), rajoittavia uskomuksia joista on tullut itseään toteuttavia. Yleensä egosta vapautumisella tarkoitetaan tällaisesta minä-tarinan pohjalta muodostuneen valeminän tuhoa, niin että todempi minä voi tulla esiin.

Eli juuri se millaiseksi ihminen muodostuu omista lähtökohdistaan, ja ympäristön muovaamana on jotenkin väärin, ja siitä pitäisi "vapautua". Luontaista temperamenttia on juuri se miten suhtautuu omasta itsestään lähtöisin, luontaisesti asioihin ja tilanteisiin. Oikeastihan pitäisi oppien mukaan hyväksyä itsessään nämä asiat, mutta hömpötykset lähtee siitä että että ihminen itsessään, kokonaisuutena, sellaisena kuin on, on jotenkin väärä, ja pitäisi muuttua "sisäiseksi valoksi". TÄMÄ on se mihin markkinamiehet tähtää, koska ikinä ei ole valmista, niin aina voi pyytää lisää rahaa uudella kurssilla.

Kaikki voidaan laittaa egon, "valeminän" piikkiin, kun tähdätään kohti "parempaa". Jossain on muka olemassa se oikeampi minä. Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkelikurssit ja etäparannus vaivaan kuin vaivaan ovat huuhaata

Joo ja ei. En mä pidä pahana jos ihmisellä tulee niistä hyvä olo, oli syy sitten mikä tahansa, vaikka vaan se että kerrankin joku jossain käyttää aikaansa suhun ja vielä ohessa on kaikki enkelit ja yksisarviset sun muut, on ne sitten siinä oikeasti tai ei. Aika aikaansa kutakin. Ja jos nyt joutuu oikein kunnon huijarin rahastamaksi, niin ehkä siitä oppii erottamaan kuka on milläkin motiivilla asiaansa tuputtamassa. 

Sitä paitsi henkisellä puolella on yleensä aina sama kaava, on sitten kyse ihan valtauskonnoista tai muusta; ensin tulee se herännäisvaihe jossa ollaan niin kovin tiedostavaista ja nähdään se yksi totuus ja huudetaan isoon ääneen kun muut eivät ole yhtä valaistuneita. Tästä sitten vuoden parin jälkeen yleensä porukka hiukan tokenee ja alkaa tasaantua ja nähdä muutakin. 

En ole skeneä niin tarkkaan tässä seurannut, niin onko vielä käynnissä kilpalaulanta kuka on parhaiten päässyt irti egostaan? 

En tiedä onko, mutta tuota en oppinut koksaan ymmärtämään. Siitä ns. "egostahan" tulee se ihmisen oma persoona esiin, muutoin ollaan vain leijuvaa nirvanaa. Ihan kiva varmaan sekin, mutta kun nyt sattuu tykkäämään ihmisistä ihmisinä, erilaisina, oppivaisina, inhmilillisinä, niin ei ole järkeä lähteä riisumaan sitä omaa persoonaakaan pois. Jos ajattelisi niin että tänne on jollain kummemmallakin tarkoituksella luotu maan päälle kulkemaan, niin täytyisi ihmetellä kyllä mistä tämä ego olisi istutettu, ja miksi se olisi järjellisissä mittakaavoissa huono asia. Yleensä kun ei evoluutio mene sillä tavalla että laitetaan joku oikein huono ja fataali piirre tähän väliin ja katotaan miten käy.

New age henkisyyden kielenkäytössä  egolla ei tarkoiteta omaa persoonaa vaan valeminää, joka on muodostunut henkilöhistorian aiikana, kun oikea minä on täytynyt enemmän tai vähemmän tukahduttaa. Jokainenhan joutuu sopeutumaan yhteiskuntaan, perheeseen, yhteisiin pelisääntöihin jne ja siis tukahduttaman viettien mukaisia käytöksiään. Yleensä tämä menee vielä paljon pidemmälle, ihminen alkaa samaistua erilaisiin kehonsa ja mielensä ominaisuuksiiinsa, taitoihinsa, asuinpaikkaansa tms ja kertoa sisäisesti tarinaa kuka hän on. Minä olen tuon ja tämän tytär, asun tietyssä paikassa, meillä on sellainen auto, minulla on näitä leluja, minä olen herkkä lapsi mutta joskus tuhmakin, olen hyvä tässä mutta huono tuossa...

Lopulta luontainen elävyys ja vaistomainen temperamentti häviää yhä enemmän tämän tarinan luoman persoonan alle. Jos tarina on pääosin myönteinen, tämä ei välttämättä tuota tuskaa ihmeemmin, mutta usein tarinoihin eli egoihin sisältyy paljon turhia negatiivisia leimoja, pelkoja (esimi. hylätyksi tulon pelko), rajoittavia uskomuksia joista on tullut itseään toteuttavia. Yleensä egosta vapautumisella tarkoitetaan tällaisesta minä-tarinan pohjalta muodostuneen valeminän tuhoa, niin että todempi minä voi tulla esiin.

Jos näin on niin sitten sekottavat kyllä käsitteet aika pahasti. Tuon ymmärrän että halutaan eroon niistä muiden luomista illusioista omalla kohdalla ja pyritään kuulemaan ja toteuttamaan se mitä itse oikeasti haluaa. Se jota siinä kuunnellaan vaan on yhä egoa, sen vaan kuulee selkeämmin. Egohan on se joka yksilöi meidät ja ilman egoa on kuin pisara meressä, ei mitään henkilökohtaisia rajoja, ei-olemista. Jotkuthan tähän pyrkiikin, itselleni se ei ole koskaan ollut päämäärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkelikurssit ja etäparannus vaivaan kuin vaivaan ovat huuhaata

Joo ja ei. En mä pidä pahana jos ihmisellä tulee niistä hyvä olo, oli syy sitten mikä tahansa, vaikka vaan se että kerrankin joku jossain käyttää aikaansa suhun ja vielä ohessa on kaikki enkelit ja yksisarviset sun muut, on ne sitten siinä oikeasti tai ei. Aika aikaansa kutakin. Ja jos nyt joutuu oikein kunnon huijarin rahastamaksi, niin ehkä siitä oppii erottamaan kuka on milläkin motiivilla asiaansa tuputtamassa. 

Sitä paitsi henkisellä puolella on yleensä aina sama kaava, on sitten kyse ihan valtauskonnoista tai muusta; ensin tulee se herännäisvaihe jossa ollaan niin kovin tiedostavaista ja nähdään se yksi totuus ja huudetaan isoon ääneen kun muut eivät ole yhtä valaistuneita. Tästä sitten vuoden parin jälkeen yleensä porukka hiukan tokenee ja alkaa tasaantua ja nähdä muutakin. 

En ole skeneä niin tarkkaan tässä seurannut, niin onko vielä käynnissä kilpalaulanta kuka on parhaiten päässyt irti egostaan? 

En tiedä onko, mutta tuota en oppinut koksaan ymmärtämään. Siitä ns. "egostahan" tulee se ihmisen oma persoona esiin, muutoin ollaan vain leijuvaa nirvanaa. Ihan kiva varmaan sekin, mutta kun nyt sattuu tykkäämään ihmisistä ihmisinä, erilaisina, oppivaisina, inhmilillisinä, niin ei ole järkeä lähteä riisumaan sitä omaa persoonaakaan pois. Jos ajattelisi niin että tänne on jollain kummemmallakin tarkoituksella luotu maan päälle kulkemaan, niin täytyisi ihmetellä kyllä mistä tämä ego olisi istutettu, ja miksi se olisi järjellisissä mittakaavoissa huono asia. Yleensä kun ei evoluutio mene sillä tavalla että laitetaan joku oikein huono ja fataali piirre tähän väliin ja katotaan miten käy.

New age henkisyyden kielenkäytössä  egolla ei tarkoiteta omaa persoonaa vaan valeminää, joka on muodostunut henkilöhistorian aiikana, kun oikea minä on täytynyt enemmän tai vähemmän tukahduttaa. Jokainenhan joutuu sopeutumaan yhteiskuntaan, perheeseen, yhteisiin pelisääntöihin jne ja siis tukahduttaman viettien mukaisia käytöksiään. Yleensä tämä menee vielä paljon pidemmälle, ihminen alkaa samaistua erilaisiin kehonsa ja mielensä ominaisuuksiiinsa, taitoihinsa, asuinpaikkaansa tms ja kertoa sisäisesti tarinaa kuka hän on. Minä olen tuon ja tämän tytär, asun tietyssä paikassa, meillä on sellainen auto, minulla on näitä leluja, minä olen herkkä lapsi mutta joskus tuhmakin, olen hyvä tässä mutta huono tuossa...

Lopulta luontainen elävyys ja vaistomainen temperamentti häviää yhä enemmän tämän tarinan luoman persoonan alle. Jos tarina on pääosin myönteinen, tämä ei välttämättä tuota tuskaa ihmeemmin, mutta usein tarinoihin eli egoihin sisältyy paljon turhia negatiivisia leimoja, pelkoja (esimi. hylätyksi tulon pelko), rajoittavia uskomuksia joista on tullut itseään toteuttavia. Yleensä egosta vapautumisella tarkoitetaan tällaisesta minä-tarinan pohjalta muodostuneen valeminän tuhoa, niin että todempi minä voi tulla esiin.

Eli juuri se millaiseksi ihminen muodostuu omista lähtökohdistaan, ja ympäristön muovaamana on jotenkin väärin, ja siitä pitäisi "vapautua". Luontaista temperamenttia on juuri se miten suhtautuu omasta itsestään lähtöisin, luontaisesti asioihin ja tilanteisiin. Oikeastihan pitäisi oppien mukaan hyväksyä itsessään nämä asiat, mutta hömpötykset lähtee siitä että että ihminen itsessään, kokonaisuutena, sellaisena kuin on, on jotenkin väärä, ja pitäisi muuttua "sisäiseksi valoksi". TÄMÄ on se mihin markkinamiehet tähtää, koska ikinä ei ole valmista, niin aina voi pyytää lisää rahaa uudella kurssilla.

Kaikki voidaan laittaa egon, "valeminän" piikkiin, kun tähdätään kohti "parempaa". Jossain on muka olemassa se oikeampi minä. Ei ole.

Henkilökohtaisesti näen tän enempi niin että pienenä lapsena on ollut tietynlainen mutta ihmiset ja yhteiskunta on odotuksillaan, kulttuurillaan ja ihan vaan määrittelyillään muokanneet henkilöä siihen suuntaan mitä itse pitävät totena. Olen ajatellut sitä niin että jokainen tapaamasi ihminen on peili, mutta yksikään niistä peileistä ei ole suora, vaan vääristää kuvaa johonkin suuntaan ja se todellinen minä on se jota ei vielä ole alettu ulkopuolelta muokata ja on löydettävissä.

Jos nyt otetaan karkea ääriesimerkki että olisi helpompi ymmärtää; henkilö on vaikka fiksu ja lahjakas jollain elämän osa-alueella. Jostain syystä vanhemmat eivät ole samaa mieltä siitä millä alalla sopisi olla lahjakas ja vaativat suuntautumaan muualle. Henkilöllä ei ole lahjoja kyseiselle alalle jolloin syntyy käsitys tyhmyydestä ja pahimmillaan vaikka laiskuudesta jos se on selitys jota ympäristö tarjoaa selitykseksi menestymättömyydelle. Ehkä henkilöä myös kiusataan jolloin tulee käsitys että ei kelpaa, on ruma ja mitä ikinä nyt sitten voikin ihmiselle kuormaa tulla. Jos näistä muiden luomista vääristyneistä kuvista pääsee eroon, henkilö voikin nähdä mikä on alunperin ollut ennen kuin muut ovat talloneet ja ruhjoneet muodottomaksi.

Toki sama mekanismi toimii vähemmänkin dramaattisissa yhteyksissä, koska aina meitä muokataan. Eihän tämä tarkoita sitä että kaikki opittu pitäisi heittää pois vaan karsia ne osat jotka eivät ole sitä pohjimmaista minuutta. Alunperin rohkea ihminen voidaan kiusata kotiinsa sulkeutuvaksi masentujaksi. Jos kykenee muistamaan että hei, mähän oon joskus ollut aktiivinen, seikkaileva, rohkea sun muuta, se voi auttaa löytämään sen oman luontaisen tavan elää, mikäli siis ei ole alunperin jo ollut sulkeutuva ja syrjään vetäytyvä. Jos taas on elämänsä aikana oppinut paremmin ymmärtämään ihmisiä, ei sitä empatiaa ja ymmärrystä tarvitse heittää pois, koska se kyky on ollut jo jollain tasolla lapsena ja kykyä on vain saanut kehitettyä.

-"Mistä tietää ettei "henkisen kasvun kurssi" ole täyttä p*skaa"?

Ette yhtään mistään! Jos ette ole itse henkisiä jo valmiiksi ja omaa henkistä näkökykyä. Aineellismielisestä näkökulmasta johtuen ihminen seilaa kaikenlaisiin huijauksiin eikä tunnista niitä todellisesta henkisyydestä.

Samasta syystä johtuen karkeasti materialistiset henkilöt pilkkaavat tietäämättään todella henkisiä lajeja ja sen tekijöitä.

- Bhakti-joogi