täh? Koululainen "vaikeampi" hoitaa kuin taapero??

Se on tätä nykyaikaa, kun pitää kuskata ovelta ovelle limusiinityyliin juuri silloin, kun koulukas sattuu haluamaan, pitää olla kalliit harrastukset joihin niinikään tarvitsee kuskata tietyllä kellonlyömällä. Lisäksi tietysti läksyt tulee tehdä yhdessä, jotta koululainen ei vaan rasitu, aamulla pitää tietenkin herättää ja passata kaikki valmiiksi samasta syystä jne. Mitään ei tietenkään voi vaatia, kuten kotitöihin osallistumista, ettei vaan koulutyö kärsi. Ja kalliiksikin ne tulevat, kun pitää olla Converset ja tietynmerkkiset vaatteet sekä mopo-ikään tullessa mopot, kortit ja sakotkin pitää maksaa nuoren puolesta, jotta ei jää porukoista ulkopuolelle. Tässä tälläinen pikku kokoelma täällä viime aikoina olleista ketjuista ;-)

Sen sijaan jos puhutaan ihan taviksista, niin koululainen ei todellakaan ole vaikeampi hoitaa kuin pikkulapsi. Itse olen omissani huomannut selvän muutokset tuossa 5-6-vuotiaina, siinä vaiheessa alkavat olla huomattavasti "helpompia" ja vuosi vuodelta helpottaa! Ja joo, meillä ei tosiaankaan kuskata ovelta ovelle, eikä muutenkaan hypätä lasten/nuorten pillin mukaan.

Kyllä se vain niin on, että

Pienet lapset = Pienet huolet

Isot lapset = Isot huolet

Meillä se on päinvastoin, isot lapset = pienet huolet, pienet rahamenotkin. Vastoin kaikkia AV-sääntöjä.

Kyllä, paljon enemmän aikaa ja vaivaa menee. Yksi taapero menee ihan sivussa, koululaisessa on valtavasti hommaa.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 13:32"]

Kyllä, paljon enemmän aikaa ja vaivaa menee. Yksi taapero menee ihan sivussa, koululaisessa on valtavasti hommaa.

[/quote]

Ehkä se johtuu juuri siitä, että se jo taaperona menee siinä sivussa? Vikaan menee siis alusta alkaen.

Sori, mutta meillä koululaiset mm. tekee ruuan pöytään kun me tullaan kotiin, siivoavat huoneensa, vaihtavat lakanansa. Imuroivat, pesevät vessan, tyhjentävät tiskikoneen, vievät roskat yms yms.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 13:32"]

Kyllä, paljon enemmän aikaa ja vaivaa menee. Yksi taapero menee ihan sivussa, koululaisessa on valtavasti hommaa.

[/quote]

Viitsisitkös eritellä tarkemmin, minkälaista hommaa siinä koululaisessa on niin valtavasti?

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 13:21"]

Meillä se on päinvastoin, isot lapset = pienet huolet, pienet rahamenotkin. Vastoin kaikkia AV-sääntöjä.

[/quote]

Niinpä sieltä se taas tuli. Jo näin varhaisessa vaiheessa. Kyseissä ketjussa mainitta oman pään pyhä totuus. ;-)

Miten isoja ne teidän lapset nyt sitten on?!

Jo pelkkä vaatehuolto koululaisella on ihan eri tasolla kuin kotihoidossa olevalla taaperolla.

Pitää olla sitä sun tätä, suksia ja luistimia, ulkoiluvaatetta, sisäjumppavermettä, Halloween-asua, juhla-asua jne.

Ja ihan se jokapäiväinen vaatetus pitää katsoa niin, että varmaan pärjää kastumatta jne.

Kaikki taaperon vaatteet löytää halvalla kirpparilta. Nyt kun yritän vaatettaa tyttöjä kokoa 134 - 146, ei näitä kokoja löydy edes uutena mistään!

Kavereita lappaa koko ajan. Sotkua tulee enemmän, pyykkiä tulee enemmän, ruokaa pitää laittaa enemmän.

Koko ajan on jotain koulujuttua, on synttäreitä. Matkat on rajattu koulujen loma-aikoihin. Kesäaika on kiva, kun pitää saada lapsille jotenkin katettua se 2,5 kuukautta lomailua jne.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 13:37"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 13:21"]

Meillä se on päinvastoin, isot lapset = pienet huolet, pienet rahamenotkin. Vastoin kaikkia AV-sääntöjä.

[/quote]

Niinpä sieltä se taas tuli. Jo näin varhaisessa vaiheessa. Kyseissä ketjussa mainitta oman pään pyhä totuus. ;-)

Miten isoja ne teidän lapset nyt sitten on?!

[/quote]

Lapset on 19v, 13v, 11v, ja 3 v. ja olen myös nro 6

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 13:37"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 13:21"]

Meillä se on päinvastoin, isot lapset = pienet huolet, pienet rahamenotkin. Vastoin kaikkia AV-sääntöjä.

[/quote]

Niinpä sieltä se taas tuli. Jo näin varhaisessa vaiheessa. Kyseissä ketjussa mainitta oman pään pyhä totuus. ;-)

Miten isoja ne teidän lapset nyt sitten on?!

[/quote]

Lapset on 19v, 13v, 11v, ja 3 v. ja olen myös nro 6

Ap tässä. Mulla on sekä koululainen että 2v. Ja jestas et on helppoa joskus kun voi olla kahdestaan tuon koululaisen kanssa! Se tekee ite välipalansa, vaihtaa vaatteensa, pukee ja peseytyy. Ei tartte kieltää koko ajan ja vahtia tekemisiä. Se voi olla yksin ulkona ja mennä kavereille. Ei tartte pyllyä pyyhkiä tai vaippaa vaihtaa, ei piirrä seinään eikä jahtaa kissaa. Sen kanssa on kiva jutella asioista kun ajatukset ja ideat ja jutut on jo tosi monipuolisia. 

No mulla on ollut kaksi 2-vuotiasta. Jestas, että oli helppoa, kun oli vain kaksivuotias esikoinen! Se nukkui päiväunet joka päivä.

Aikataulut oli täysin vapaita, oli helppo tulla, mennä ja matkailla.

Pyykkiä tuli vähän, sotkua oli vähän, ei ollut kaveristressiä, ei leirikoulukeräyksiä, ei puheterapiaa, hammaslääkäriä, koululääkärintarkastuksia, ei Wilmaa, ei mitään muuta kuin löllöttelyä.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 13:44"]

No mulla on ollut kaksi 2-vuotiasta. Jestas, että oli helppoa, kun oli vain kaksivuotias esikoinen! Se nukkui päiväunet joka päivä.

Aikataulut oli täysin vapaita, oli helppo tulla, mennä ja matkailla.

Pyykkiä tuli vähän, sotkua oli vähän, ei ollut kaveristressiä, ei leirikoulukeräyksiä, ei puheterapiaa, hammaslääkäriä, koululääkärintarkastuksia, ei Wilmaa, ei mitään muuta kuin löllöttelyä.

[/quote]

Mitähän sä yritit selittää? Taaperon voi jättää kotiin matkan ajaksi mutta ei koululaista? Vai onko sun pointti, että kaksi lasta on vaativampaa kuin yksi?

Opettakaa nyt ne koululaiset siivoamaan edes omat sotkunsa!

Onko teistä vanhemmuuden raskaus pelkästään vaatettamista, ruokkimista ja siivoomista yms. Nehän ovat niitä vanhemmuuden helpoimpia puolia.

Lapsen kasvaminen tuo joka vuosi uusia asioita siihen vanhenmuutteen. Ei enää riitä, että lapsi saa sen rinnan suuhun tai, että vaihtaa sen vaipan.

Jo pelkästään lapsen elintilankasvaminen tuo niitä lisähaasteita jne.

Ei pidä paikkansa.

Koululaista viedään harrastuksiin,autetaan opiskelussa. Koululaiset on helppoja.

Taaperot ne vasta raskaita on. Vievät kaiken ajan, kiukuttelevat, itkevät,eivät pärjää yksin ulkona,sotkevat ja pitävät meteliä.

Mulla kokemus kahdesta pojasta ja olin loppu niiden ollessa taaperoita. Toinen pojistani on kilpaurheilija.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 13:44"]

No mulla on ollut kaksi 2-vuotiasta. Jestas, että oli helppoa, kun oli vain kaksivuotias esikoinen! Se nukkui päiväunet joka päivä.

Aikataulut oli täysin vapaita, oli helppo tulla, mennä ja matkailla.

Pyykkiä tuli vähän, sotkua oli vähän, ei ollut kaveristressiä, ei leirikoulukeräyksiä, ei puheterapiaa, hammaslääkäriä, koululääkärintarkastuksia, ei Wilmaa, ei mitään muuta kuin löllöttelyä.

[/quote]

Aika ontuva selitys. Koululainen voi siivota ihan itse sotkunsa, osallistua pyykkien pesuunkin. Kaveristressi tuskin kovin paljoa kasvattaa vanhemman työmäärää. Millä tavalla leirikoulukeräys työllistää vanhempia? Eiköhän ole idea, että nimenomaan lapset itse tekevät työtä leirikoulun eteen. Puheterapiaa voi olla jo alle kouluikäisellä, se ei ole suinkaan ikäkysymys vaan jotkut joutuvat ramppaamaan jos missäkin terapiassa ihan pienestä. Muutenkin, puheterapian työllistävä vaikutus vanhemmille jää hiukan epäselväksi. Koululääkäritarkastus? Voi mikä kauhea työmäärä sulle varmaan tulee siitä, että lapsi käy kerran vuodessa koulupäivänsä aikana lääkärintarkastuksessa. Pienillä on vastaavasti neuvolat, joihin eivät suinkaan voi mennä itsenäisesti. Hammaslääkärikäynnit ovat myöskin säännöllisesti jo 1-vuotiaasta asti. Ei ehkä Wilmaa ole, mutta sen sijaan on Daisy, johon pitää sähköisesti ilmoittaa lapsen hoitoajat - ja muutokset. Oi kamala, mikä työmäärä!

Millä tavalla mielestäsi työssäkäyvän pikkulapsen vanhemman aikataulut ovat löysemmät tai pelkkää löllöttelyä verrattuna kouluaisen vanhempaan?

Joo, ei vakuuttanut minua ainakaan tämä lista. Toivoisin lisää perusteluita niiltä, joiden mielestä koululainen on työläämpi kuin pikkulapsi.

2

Lapsi on koululainen aika isolla ikähaitarilla, yhdeksän vuoden ajan. Vaativuus vaihtelee ikäkauden mukaan.

Lisäksi mokomat ovat täysin yksilöitä. Joku on haastava erityislapsi, toinen hyvinkin itsenäinen ja järkevä.

Kolmas muuttuva tekijä ovat olosuhteet. On eri asia elää koululaisen kanssa, jonka koulu on ihan ns. nurkalla ja jota ei satuta koulussa kiusaamaan. Kuin koululaisen, jolla on koulussa ongelmia ja joka asuu kaukana kaikesta (=tarvitsee kyytiä).

Neljäs muuttuva tekijä on vanhempi itse. Kun lapsi kasvaa, vanhempikin - ylläripylläri - vanhenee myös. Omat voimavarat ehkä heikkenevät sairauden, työkiireiden, perhekriisin - minkä vain - takia - jolloin se lapsikin TUNTUU vaativammalta, vaikka ei olisikaan sinänsä muuttunut vaativammaksi.

Minulla on kaksi lasta, 13- ja 11-vuotiaat. Ihan rehellisesti voin sanoa, että nyt alkaa olla aika helppoa. Molemmat ovat melko omatoimisia, tuo nuorempi asperger-hemmokin. Välillä on ongelmia ja huolta siksi, että häntä on koulussa kiusattu, mutta noin yleisesti ottaen siis näin.

MUTTA kun lapset olivat pieniä koululaisia, esimerkiksi kesien hoidon järjestäminen oli vaikeaa. Siinä ei äidin ja isän kesälomien sijoittaminen peräkkäinkään (ei siis yhtään perheen yhteistä lomaa) auttanut, piti palkata kalliilla rahalla lastenhoitaja puuttuville viikoille. Tuollaisia ongelmia ei ole päivähoidossa olevien lasten kanssa. Haut iltapäiväkerhosta olivat myös aika hankalia, mutta verrattavissa päivähoito-hakuihin.

Harrastuksia alkaa myös koululaisilla olla jo eri lailla kuin taaperoilla. Jännä, miten siitäkin saadaan "hyvä äiti - paha äiti" - kiista aikaan. Minusta - siis ihan henkilökohtaisena mielipiteenäni - lapsien on hyvä harrastaa jotain, koska siitä saa lisätaitoja, joita ei koulusta saa. Vaihtelua ja virkistystä. Ja en halua alaluokkalaisten lasteni kulkevan talvisessa iltapimeässä julkisilla liikennevälineillä (ainakin kerran kulkuneuvoa vaihtaen) stadissa, se on turvatonta, ja vie herkästi kolmekin varttia aikaa suuntaansa. Siksi olen kuskannut, en pidä tätä itsenäistymiskysymyksenä, vaan huolenpitona.

Kussakin ikävaiheessa on omat "raskautensa", ja on mahdoton julistaa, mikä ikävaihe on edes omien lasten kanssa ollut VAIKEIN. Täysin mahdotonta on julistaa sellaista universaalisti, kaikkien lasten suhteen. Tämä em. tiivistetysti vastauksena mm. ap:lle, joka vaikuttaa luulottelevan "tietävänsä" ehdottoman totuuden tässä asiassa.

oon varmaan pilannu lapseni "jo taaperona" kun ei nyt koululaisena vieläkään ole ruoka valmiina kun saavun töistä, eikä kämppä kiillä tiptop kunnossa, ja koululaiset kaikki läksyt tehtyinä ole juuri itse lähdössä lenkkeillen harrastuksiinsa eikä minulle jää kuin teen keitto itselle...

Meillä arki koululaisten kanssa on vaativaa. Vaativampaa kuin oli taaperoiden kanssa, mutta pääosin tämä kuitenkin selittyy omalla elämäntilanteella. Taaperoiden kanssa olin kotona, nyt olen töissä ja oman työpäivän lisäksi pitää vielä sumplia (tätä nimenomaan riittää koululaisten kanssa ihan loputtomiin) läksyt, kokeet, varustehuolto, kaveriasiat, harrastukset, hammashoidot (oikomiset). Kahdelta koululaiselta kertyy noin 2 wilmaviestiä päivässä (suurin osa yleistä "höpinää" mutta kaikkihan ne lukea pitää). Jommalla kummalla on joka viikko koe. Kyllä niihin kotona kerrata pitää. Läksyt tietysti päivittäin, nuoremmalla on hankalaa niissä ja läksyt tehdään siis yhdessä. Yhteensä lapsilla on kolme harrastusta, eli kolmena iltana viikossa ne ja kyytien aikataulutus. Toinen lapsista on sen ikäinen etten saa jäädä töistä pois häntä hoitamaan sairastuessaan. Tämä on ongelma keskimäärin kahdesti vuoteen, kohta tuplaantuu kun nuorempi kasvaa. Kesälomat nyt kaikki tietävät. 2,5 kuukautta on pitkä aika, oikeasti. Joko koululaiset ovat paljon keskenään tai sitten maksamme itsemme kipeäksi leireistä ja kerhoista. Vaatetta ei tosiaan ole kovin helppo löytää, se loppuu kokoon 128 se helppous. Tällaista arkista söhläämistä on paljon koululaisten kanssa. Varsinkin pienten kuolulaisten 1-3 luokkalaisten kanssa pelkästään loma-aikaisten tekemisten järjestely vie todella paljon aikaa.

15 jatkaa... Pojalla treenit 4 kertaa viikossa. Ui kilpaa ja on hyvä. Koko perhe kannattaa täysillä.Räplään tablettia treeneissä ja käyn välillä kahvilla. Tosi raskasta onkin.Preppaan kokeisiin poikiani ja kukaan ei kitise, eikä itke.

Ihanaa olla koululaisten äiti. Kohta lähden ostoksille huom. yksin ja pojat jää kotiin.

Niin mun toisella lapsella on kehitysvamma. Silti nyt helpompaa,kun ovat 9v. ja 12v. T.19