Olen työkyvytön masennuksen takia, haluatko kysyä jotain?

Tarkoitin, että masennus ei minun päässäni muuta mieheni maailmaa eikä lasteni tulevaisuutta. En suostu ajattelemaan, että koska minä olen viallinen, heilläkin olisi siksi edessään samaa. En tarkoittanut, että se ei vaikuttaisi kenenkään.

Ap

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 23:31"]

Kertokaapa, MIKSI te masentuneet olette masentuneita. Kerron sitten, mitä kaikkea itse olen kokenut elämässäni. Enkä silti ole masentunut, vaan vahva, elämäniloinen.

[/quote]

No, ei se nyt näinkään mene :) Minä mietin aiemmin, että miksi minä? Miksi juuri minä olen näin heikko? Miksi muut eivät, vaikka kokevat pahoja? Sitten tajusin, ettei kokemuksia voi näin verrata. Joku kokee pahoja, mutta hänellä on silti työkalut ja eväät käsitellä niitä. Edes jotenkin. Jollakin on turvallinen aikuinen elämässä, ehkä joku joka pitää huolta. Edes jotenkin. Ihmiset myös reagoivat eri tavoin. On ihmisiä, jotka näennäisesti pärjäävät hyvin, vaikka koko elämänsä mutta silti he ovat jollain tavalla "vajaita", ehkä kylmiä ihmisiä. Heillä on erilainen selviämistapa. Itse olen ollut masentunut jo lapsesta, tosin en sitä tietenkään itse tajunnut, koska kasvoin siihen. Jouduin jo pienenä heitteillejätetyksi, vanhemman masennuksen, skitsofrenian ja alkoholismin ohella minuun vaikutti varmasti eniten kodin tunnekylmyys, joka näkyi monella tavalla. En tätäkään silloin tajunnut. Nämä silloin kun olin ihan pieni, myöhemmin oli kaikkea muutakin ja kun niitä ei koskaan käsitelty, niihin ei saatu apua jne. niin lopulta tuli sitten romahdus. Vasta silloin kun suunnittelin itsemurhaa aikuisena, tajusin hakea apua. Jos minulla olisi ollut turvallisia aikuisia, olisin saanut puhua, olisin saanut tukea tms niin EHKÄ tilanne ei olisi kärjistynyt. Mutta kauan minä halveksuin masentuneita ja ajattelin ylevästi, että minä en ikinä sairastu tuollaiseen tautiin, mutta se kaikki oli loppujen lopuksi vain typerä puolustuskeino totuudelta. 

Miksi te pakotatte ihmisiä yrittämään ja yrittämään ja yrittämään vaikka jokainen huomaa, että jossakin vaiheessa tulee raja vastaan ja se on ihan turhaa?

Mä esim. olen tänä aamuna niin väsynyt, masentunut, vihainen ja pettynyt, että se on siinä ja siinä, etten hyppää kuudennesta kerroksesta alas.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 08:58"]

Tarkoitin, että masennus ei minun päässäni muuta mieheni maailmaa eikä lasteni tulevaisuutta. En suostu ajattelemaan, että koska minä olen viallinen, heilläkin olisi siksi edessään samaa. En tarkoittanut, että se ei vaikuttaisi kenenkään.

Ap

[/quote]

Näistä sun kommenteista huomaa juuri sen, miten epärehellinen olet itsellesi. On vaikeaa myöntää niitä tuskallisia asioita itselleen. Yksi niistä on se, että mitä todennäköisemmin jossain vaiheessa lapsesi ja miehesi alkavat oireilla, jos masennus "piilotetaan" eikä koko perhettä hoideta. Ja tämä ei ole taaskaan vittuilua tai syyllistämistä, ihan samojen kipeiden asioiden kanssa olen paininut. Ja koska oma äitini oli masentunut niin olen ottanut avoimen linjan lasten kanssa. Ei heidän kaikkea tarvitse tietää, mutta tietävät että äiti on sairas, saa siihen apua ja hekin saavat tukea, joka on äärimmäisen tärkeää. 

Minä en ole kertonut mitään mistään muusta kuin itsestäni, ja sinä vedät taas johtopäätöksiä? Tuo on niin typerää, en minä ainakaan uskalla tehdä arvioita kenenkään ajatusmaailmasta nettiin kirjoitettujen viestien perusteella. Minä täällä vastaan eri ihmisille eri aiheista, ja kuitenkin myös anonyymisti koska sellaisena haluan myös pysyä. 

Anna minun sairaanhoitajani arvioida minua, ja psykiatrini myös. Sinä olet ilmeisesti yhtä sairas, ja teet analyyseja omien lasiesi läpi? Olet siis siinä ahaa-elämysten vaiheessa jossa kaikkien muidenkin elämät näyttäytyvät harvinaisen kirkkaina ja selvinä sinulle?

Odota, että pääset vaikka remissioon. Jos älysi riittää, voit yrittää miettiä että a) ihmiset ovat erilaisia, b) ihmiset kokevat eri tavalla, c) ihmiset näkevät samatkin asiat eri tavoin, eri kuvakulmista, d) sairastuneetkin ovat sairauksissaan erilaisia, eri vaiheissa, ja kokevat eri tavalla ja e) yhtä ainoaa totuutta ei ole.

Vaikutat jäärpäältä, sellaiselta joka ei anna muille mahdollisuuksia vaan on siinä masennuksessaankin sellainen jyrä, että näin tehdään ja piste ja muut hiljaa. Tyylisi kirjoittaa saa muut takajaloille, puoluskannalle. Ei se johdu masennuksen tilasta vaan itsepuolustuksesta jollainen tulee terveellekin sinun kaltaisten kanssa. Voin kuvitella: irl sinä pusket päälle, ja kun joku vetäytyy koska ei halua seuraasi enää, sinä pusket lisää päälle ja kerrot miksi tämä toinen toimii miten toimii. Ja kuitenkin olet ihan pihalla. 

Ja luultavasti saan päivän ekat naurut (minä nauran joka päivä jollekin asialle) sinulta, silä olen aika varma siitä mitä seuraavaksi kirjoitat minusta. Että voi ap ja huokaus.

Ap

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:25"]

Minä en ole kertonut mitään mistään muusta kuin itsestäni, ja sinä vedät taas johtopäätöksiä? Tuo on niin typerää, en minä ainakaan uskalla tehdä arvioita kenenkään ajatusmaailmasta nettiin kirjoitettujen viestien perusteella. Minä täällä vastaan eri ihmisille eri aiheista, ja kuitenkin myös anonyymisti koska sellaisena haluan myös pysyä. 

Anna minun sairaanhoitajani arvioida minua, ja psykiatrini myös. Sinä olet ilmeisesti yhtä sairas, ja teet analyyseja omien lasiesi läpi? Olet siis siinä ahaa-elämysten vaiheessa jossa kaikkien muidenkin elämät näyttäytyvät harvinaisen kirkkaina ja selvinä sinulle?

Odota, että pääset vaikka remissioon. Jos älysi riittää, voit yrittää miettiä että a) ihmiset ovat erilaisia, b) ihmiset kokevat eri tavalla, c) ihmiset näkevät samatkin asiat eri tavoin, eri kuvakulmista, d) sairastuneetkin ovat sairauksissaan erilaisia, eri vaiheissa, ja kokevat eri tavalla ja e) yhtä ainoaa totuutta ei ole.

Vaikutat jäärpäältä, sellaiselta joka ei anna muille mahdollisuuksia vaan on siinä masennuksessaankin sellainen jyrä, että näin tehdään ja piste ja muut hiljaa. Tyylisi kirjoittaa saa muut takajaloille, puoluskannalle. Ei se johdu masennuksen tilasta vaan itsepuolustuksesta jollainen tulee terveellekin sinun kaltaisten kanssa. Voin kuvitella: irl sinä pusket päälle, ja kun joku vetäytyy koska ei halua seuraasi enää, sinä pusket lisää päälle ja kerrot miksi tämä toinen toimii miten toimii. Ja kuitenkin olet ihan pihalla. 

Ja luultavasti saan päivän ekat naurut (minä nauran joka päivä jollekin asialle) sinulta, silä olen aika varma siitä mitä seuraavaksi kirjoitat minusta. Että voi ap ja huokaus.

Ap

[/quote]

Et uskalla tehdä johtopäätöksiä muista, mutta silti teet niitä minusta? Et ole yhtään parempi jos kuvittelet niin olevan :) Sinä itse sanoit juuri, että et suostu uskomaan, että masennuksesi sairastuttaa sinun lapsesi. Miten muuten tuo olisi pitänyt ymmärtää? Voisiko mitenkään olla niin, että sinä kirjoitat harhaanjohtavasti vai onko vika ihan täydellä varmuudella minussa? Minusta on aidosti kummallista, että jos olet oman masennuksesi asiantuntija niin miten voit edes sanoa noin typerästi, että et suostu uskomaan että lapsesi voivat sairastua? Se ei ole minun mielipiteeni vaan aiheesta on tehty ihan tutkimuksia. Millä tavalla sinun perhettä autetaan tässä heillekin raskaassa tilanteessa vai autetaanko pelkästään sinua? Tiedätkö sellaisen sanonnan, että masennus sairastuttaa läheiset?  Osuiko oikeaan ja pääsitkö nauramaan minulle? 

Mä en ainakaan odota mitään suuria elämässäni lapsilta. Se on tärkeää. Antaa heidän itse etsiä tiensä ja onnensa. Ei heillä nyt ole ongelmia ja yritän ennakoida sitä miten vaan pystyn. Mies on jaksanut olla rinnalla vaikka sairastuin. Ei halua nyt erota. Tulevaisuudesta en tiedä eikä kukaan tiedä siitä. Edes terveet eivät tiedä tulevaisuudestaan. Mies saattaa lähteä tai lapsi sairastua ja itse voi siitä masentua. Se on elämää. Itse luotan elämään sairauden keskelläkin että kaikki menee hyvin ja minua ei hylätä täysin. 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:45"]

Mä en ainakaan odota mitään suuria elämässäni lapsilta. Se on tärkeää. Antaa heidän itse etsiä tiensä ja onnensa. Ei heillä nyt ole ongelmia ja yritän ennakoida sitä miten vaan pystyn. Mies on jaksanut olla rinnalla vaikka sairastuin. Ei halua nyt erota. Tulevaisuudesta en tiedä eikä kukaan tiedä siitä. Edes terveet eivät tiedä tulevaisuudestaan. Mies saattaa lähteä tai lapsi sairastua ja itse voi siitä masentua. Se on elämää. Itse luotan elämään sairauden keskelläkin että kaikki menee hyvin ja minua ei hylätä täysin. 

[/quote]

Hienoa! :) Toivon todella, että lasten ja miehen hyvinvointi otetaan huomioon tulevaisuudessakin ja ammattilaistenkin kanssa jos niikseen tulee. Näissä asioissa on aina asetettava lasten etu oman ylpeyden edelle, vaikkei se helppoa olekaan. 

En suostu ajattelemaan, en suostu lähtemään sille polulle että rypeisin itsesäälissä että pilaan kaikkien elämän ja lasteni elämän koska olen sairas. Siihen en lähde. Joko nyt selitin sen sinulle tarpeeksi selvästi? 

En sano, etteivätkö he voi sairastua, vaan että en lähde sitä suremaan ja vedä siitäkin itselleni depressioita että voi voi kun olen tällainen ja lapsenikin sairastutan.

Ap 

Niin ja itse sairastuneena tiedän että kukaan ei ole missään turvassa miltään sairaudelta. Se on kiva haukkua muita kun pelottaa sairaus ja ei tiedä siitä. Niin ja itse sairastuin vaikka ei vanhemmillani sairautta ole. Suvussa vaan alttius ja missä suvussa nyt ei olisi jollekin sairaudelle alttius. Ja syöpään sairastuneenkin perhe saattaa sairastua koska elämä pyörii sen sairastuneen ympärillä. Kyllä tää masennus on nykyään niin yleinen sairaus jo ja julkkiksetkin sairastuneina. Meillä kansantauti eli jos ei sitä totuutta kestä niin voi muuttaa etelään perheineen. :) lääkkeet nykyään hyviä ja hoidot että uskon että joskus itsekin selätän taudin ja olen terve. hyvää päivänjatkoa teille masentuneille ja ei masentuneille.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:02"]

Miksi te pakotatte ihmisiä yrittämään ja yrittämään ja yrittämään vaikka jokainen huomaa, että jossakin vaiheessa tulee raja vastaan ja se on ihan turhaa?

Mä esim. olen tänä aamuna niin väsynyt, masentunut, vihainen ja pettynyt, että se on siinä ja siinä, etten hyppää kuudennesta kerroksesta alas.

[/quote]

Mikä estää hyppäämästä. Olen sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus lopettaa elämänsä, jos kokee, ettei jaksa. Ei ennenkään ihmiset eläneet niin pitkään kuin nykyään. Silloi 50v oli jo vanhus.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:45"]

Mä en ainakaan odota mitään suuria elämässäni lapsilta. Se on tärkeää. Antaa heidän itse etsiä tiensä ja onnensa. Ei heillä nyt ole ongelmia ja yritän ennakoida sitä miten vaan pystyn. Mies on jaksanut olla rinnalla vaikka sairastuin. Ei halua nyt erota. Tulevaisuudesta en tiedä eikä kukaan tiedä siitä. Edes terveet eivät tiedä tulevaisuudestaan. Mies saattaa lähteä tai lapsi sairastua ja itse voi siitä masentua. Se on elämää. Itse luotan elämään sairauden keskelläkin että kaikki menee hyvin ja minua ei hylätä täysin. 

[/quote]

Masentuneen äidin lapset alkavat hoitamaan äitiään ja sairastuvat vahvuuteen. Ollaan aina kilttejä, ettei masentunut äiti raivostu, kuten tässäkin näkyy tekevän, kun joku yrittää puistella ja saada ap.n pois masispesästään.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:33"]

Niin ja itse sairastuneena tiedän että kukaan ei ole missään turvassa miltään sairaudelta. Se on kiva haukkua muita kun pelottaa sairaus ja ei tiedä siitä. Niin ja itse sairastuin vaikka ei vanhemmillani sairautta ole. Suvussa vaan alttius ja missä suvussa nyt ei olisi jollekin sairaudelle alttius. Ja syöpään sairastuneenkin perhe saattaa sairastua koska elämä pyörii sen sairastuneen ympärillä. Kyllä tää masennus on nykyään niin yleinen sairaus jo ja julkkiksetkin sairastuneina. Meillä kansantauti eli jos ei sitä totuutta kestä niin voi muuttaa etelään perheineen. :) lääkkeet nykyään hyviä ja hoidot että uskon että joskus itsekin selätän taudin ja olen terve. hyvää päivänjatkoa teille masentuneille ja ei masentuneille.

[/quote]

Meidän rahat ei riitä enää tähän kansantautiin. Siihen, että terveet nuoret ihmiset makaavat kotona, kun ei oikein kiinnosta kulkea töissä

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:33"]

Niin ja itse sairastuneena tiedän että kukaan ei ole missään turvassa miltään sairaudelta. Se on kiva haukkua muita kun pelottaa sairaus ja ei tiedä siitä. Niin ja itse sairastuin vaikka ei vanhemmillani sairautta ole. Suvussa vaan alttius ja missä suvussa nyt ei olisi jollekin sairaudelle alttius. Ja syöpään sairastuneenkin perhe saattaa sairastua koska elämä pyörii sen sairastuneen ympärillä. Kyllä tää masennus on nykyään niin yleinen sairaus jo ja julkkiksetkin sairastuneina. Meillä kansantauti eli jos ei sitä totuutta kestä niin voi muuttaa etelään perheineen. :) lääkkeet nykyään hyviä ja hoidot että uskon että joskus itsekin selätän taudin ja olen terve. hyvää päivänjatkoa teille masentuneille ja ei masentuneille.

[/quote]

Meidän rahat ei riitä enää tähän kansantautiin. Siihen, että terveet nuoret ihmiset makaavat kotona, kun ei oikein kiinnosta kulkea töissä

[/quote]

Kateus vie kalatkin vedestä. Ja mä en halua maksaa sun mahdollisia syöpähoitojasi.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 13:46"]

Masentuneen äidin lapset alkavat hoitamaan äitiään ja sairastuvat vahvuuteen. Ollaan aina kilttejä, ettei masentunut äiti raivostu, kuten tässäkin näkyy tekevän, kun joku yrittää puistella ja saada ap.n pois masispesästään.

[/quote]

Tässä on totuudensiemen. 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 15:02"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:33"]

Niin ja itse sairastuneena tiedän että kukaan ei ole missään turvassa miltään sairaudelta. Se on kiva haukkua muita kun pelottaa sairaus ja ei tiedä siitä. Niin ja itse sairastuin vaikka ei vanhemmillani sairautta ole. Suvussa vaan alttius ja missä suvussa nyt ei olisi jollekin sairaudelle alttius. Ja syöpään sairastuneenkin perhe saattaa sairastua koska elämä pyörii sen sairastuneen ympärillä. Kyllä tää masennus on nykyään niin yleinen sairaus jo ja julkkiksetkin sairastuneina. Meillä kansantauti eli jos ei sitä totuutta kestä niin voi muuttaa etelään perheineen. :) lääkkeet nykyään hyviä ja hoidot että uskon että joskus itsekin selätän taudin ja olen terve. hyvää päivänjatkoa teille masentuneille ja ei masentuneille.

[/quote]

Meidän rahat ei riitä enää tähän kansantautiin. Siihen, että terveet nuoret ihmiset makaavat kotona, kun ei oikein kiinnosta kulkea töissä

[/quote]

Kateus vie kalatkin vedestä. Ja mä en halua maksaa sun mahdollisia syöpähoitojasi.

[/quote]

No minä olen ainakin ehtinyt kerätä verorahoja, kun olen kulkenut töissä vuosikymmeniä. Ja kasvattaa terveessä kodissa lapset, joista tulee veronmaksajia.

Sinä olet ollut yhteiskunnan elätettävänä ja kun olet eläkkeellä, ehdit olla yhteiskunnan elätettävänä 50-60 vuotta.

Joten älä yhtään siellä riehu ja ryppyile. Sinun makoilu ja oman navan ympärillä pyöriminen onnistuu vain sillä, että osa porukasta viitsii raahautua aamulla töihin, vaikka joskus vituttaakin.

[/quote]

hah hah haa...ei mulla muuta. 

Koska Tiimarin ALE alkaa?

Heti! Tai lennän nopeammin itse.

Helvetti teitä elämäntapamasentuneita. Kummasti jaksetaan kurssitella, lueskella ja hoidella kotia, työt vaan tuppaa "ahdistamaan".

No hei, ahdistaa se meillä muillakin. Mutta en jää kotiin seurustelemaan itseni kanssa.

Ja sitäpaitsi sulla on lääkitys ihan viturallaan. Abilify PIENELLÄ annoksella?

Onpa kevyttä kamaa. Nimimerkillä Seronil, Ketipinor ja Xanor/Diapam. Ja silti ahistaa. Mutta se nyt ap vaan on niin, että sun ahdistus ei siitä mikskään muutu, jos et ensinnäkään hoida itsellesi jämäkämpää lääkitystä. Toisaalta elämä on personallisuuskysymys. Jos on taipumusta melankoliaan, sitten on. Sen kanssa on elettävä. Toisin sanoen vitutus on jatkuvaa, aste vaan vaihtelee.

En koska et kuitenkaan jaksa vastata koska olet niin masentunut.