Olen työkyvytön masennuksen takia, haluatko kysyä jotain?

Tässä ketjussa löytyy syy, miksi masentuneillla ei ole ystäviä. Siksi, että he ovat todellisia energiasyöppöjä. Ei yritystäkään parantua, vaan vaativat ja haluavat tukea ja suuttuvat jos yrittää kannustaa. Kun ei haluta parantua, vaan velloa itsesäälissä ja ruikuttaa ja taputuksia päähän.

Sitten kun muut ei enää jaksa, voi itkeä, kun ei ole ystäviä ja taas voi masentaa.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:44"]

Leikittele ihan hetki rehellisesti ajatuksella, että entäpäs jos sinun tulkintasi AP:n tekstistä olikin väärä, jostain henkilökohtaisesta syystä? Sillä moni lukija on kanssasi eri mieltä tuosta tulkinnasta. Etkä taaskaan antanut mitään vastausta siihen, mitä tässä vielä pitäisi tehdä. Muuta kuin ehdottelit itsemurhaa. Olet kyllä vastannut niin ylimalkaisesti, että en kykene löytämään pyytämääni vastausta, joten voisitko antaa sen ihan selkokielellä, ilman kiertelyä ja kaartelua ja itsemurhan ehdottamista?

57

[/quote]

Minulle on helppoa olla rehellinen :) Kuten sanoin jo monen monta kertaa, olen lukenut ketjun useasti. Totta kai on mahdollista, että olen lukenut väärin, myönsihän ap itsekin ettei kertonut aluksi kaikkea. Miksi ei? No eipä tuohon taida muuta syytä olla kuin se, että halusi provoilla. Olenko sanonut jossain vaiheessa, että kaikki masennukset on korjattavissa keinolla x? Jos löydät sellaisen kohdan missä sanon noin näytä ihmeessä. Sinä olet käskenyt minun lukemaan ketjun monesti, minä olen tehnyt sen. Joten luepas sinä nyt ketju ajatuksella ja tule sitten kysymään, jos et löydä vastauksia :) Koska olen vastannut siihen enkä muiden laiskuuden takia jaksa vääntää samoja asioita koko ajan. Sorry. Huomioi myös, se että minä en ole puhunut vain aapeen tilanteesta. 

[/quote]

Leikitellään hieman lisää...entäpä jos ap ei kertonut kaikkia asioita heti, koska ei 

a) osannut

b) jaksanut

c) ei tajunnut, että ellei kirjoita täydellistä raporttia tilanteestaan päiväkirjamerkintöjä myöten, saisi niskaansa sinun kaltaisen empaatikon?

Kävikö tällaiset vaihtoehdot mielessä, vai tartuitko ensimmäisenä tuohon provoon 

ja muuhun negatiiviseen?

57

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:54"]

Tässä ketjussa löytyy syy, miksi masentuneillla ei ole ystäviä. Siksi, että he ovat todellisia energiasyöppöjä. Ei yritystäkään parantua, vaan vaativat ja haluavat tukea ja suuttuvat jos yrittää kannustaa. Kun ei haluta parantua, vaan velloa itsesäälissä ja ruikuttaa ja taputuksia päähän.

Sitten kun muut ei enää jaksa, voi itkeä, kun ei ole ystäviä ja taas voi masentaa.

[/quote]

Kyllä minulla on ystäviä, onko sinulla?

57

Liittyykö masennuksen entiset työelämässä vaikeat ihmissuhteet vaiko pelkästään lapsuuteen liittyvät asiat?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 22:40"]

itsekin olen ajatellut että pääsiskös jotenkin aina työkyvyttömyyseläkkeelle asti masennuksen vuoksi jotenkin vaikka feikkaamalla. Millaisia oireita vois luotettavasti esittää. Kattelin että pärjäisin tuolla työkyvyttämyyseläkkeellä hyvin vanhuuseläkkeeseen asti

[/quote]

Kyllä pääsee, pysyy vain tarinassa. Kyllä mulla menee huonosti ja kaikki johtuu lapsuudesta, julmasta kohtelusta joka jatkui koulukiusaamisena. Ahdistusta päivittäin, en kykene kuin olemaan kotona, koska työelämä stressaa liikaa. Itsekin otan masennuksen esiin, elleivät kolme vakavaa sairautta tuo eläkettä. Työelämä sopii niille muka masentuneille paremmin. Työ on  ap:llekin paras lääke.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 16:27"]

Olen lähes varma, että tämä ketju on tekaistua tarinaa. Miksi? Mikä on jonkun ihmisen motiivi tehdä niin? Ehkäpä se, että punoessaan vaikkapa nyt tällaista tarinaa taidokkaasti (tämä on kuiva toteamus, ei kehu, älä siis ota sitä itseesi sellaisena) haluamaansa suuntaan, saa aloittaja mahdollisimman monet muutenkin helposti kaikenlaiseen sortamiseen mukaan lähtevät ihmiset hyvin harkitsemattomasti haukkumaan hankalissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä ihan yleisestikin. Lyömään lyötyjä. :(

[/quote]

Minä taas olen lähes varma, että tämän ketjun ap on totisinta totta. :) Minusta hänestä piirtyy tosi todenmukainen ja tyypillinen kuva mt-kuntoutujasta: Ap:llä on selkeästi ristiriitainen suhde muihin ihmisiin. Toisaalta hän on kovin yksinäinen ja haluaa seuraa, aloitti tämän ketjunkin siksi. Tilanteiden tulkinta ja sosiaaliset taidot vaan kun eivät ole hanskassa, niin aina tulee pettymyksiä kuten tässäkin ketjussa. Sitten isoon ääneen solvausta ja ilkeilyä, niin taatusti saa todeta kuin ap sanoikin ettei sitä lähipiiriä oikein ole.

Toinen tosi yleinen juttu on huono epämukavuuden sieto ja se, että joku juttu aina pilaa ihan koko Päivän/vuoden/elämän. Jos ei saa nukuttua tai väsyttää tai vituttaa tai masentaa tai on paha mieli tai joku sanoi rumasti tai joku ärsyttää tai on krapula, niin silloin ei tarvi eikä voi mennä kouluun tai työhön tai tenttiin tai kokeeseen tai herätä aikaisin tai poistua päivän aikana sohvalta. Samoilla perusteilla voi myös tehdä mitä vaan, koska se on oikeutettua. Itse asiassa kenenkään ei tarvitse edes sanoa rumasti. Riittää, että luulee jonkun sanoneen rumasti, silloin saa antaa sen yksinäisyyttä edistävän täyslaidallisen. Lääkehoito  on aina hyötyjen ja haittojen välistä tasapainottelua. Ap muotoilee tämän siihen muotoon, että sivuvaikutusten ilmaantuminen tarkoittaa sitä, ettei lääke "sovi" hänelle. Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, joten silloin ei tietenkään mikään lääkekään sovi. Niin tuttu tarina että. :) 

Elämässähän sattuu joka päivä jotain pientä ikävää. Mt-kuntoutujalla taas se kaataa elämän. Jos aamulla on kiire, niin se ei ole huono aloitus päivälle vaan pilaa koko päivän. Joka toisessa kylppäriremontissa löytyy kosteusvaurio, joka sitten korjataan kuntoon. Ap:lle se on "stressaava elämänvaihe", joka ilmeisesti estää oman kuntoutumisen ainakin parin vuoden ajaksi. Lapsetkin tuppaavat sairastumaan aika ajoin, joten stressiä on luvassa jatkossakin. Saati jos lapsella on todettu joku perussairaus (maitoallergia tai atooppinen ihottuma käyvät hyvin myös), niin onhan siinä äidillä jaksamista! Tilastojen mukaan masentuneen vanhemman lapsista yli 60 % saa jonkun mt-diagnoosin jo alaikäisenä. Siinä sitä on sitten taas stressiä äidillä...

Muutaman vuoden päästä näistä äidin stresseistä lapsi pääsee sitten tilittämään paskaa lapsuuttaan, kun ei kukaan välittänyt vaan vanhemmat välittivät vaan itsestään ja nyt on paha olla eikä voi mennä kouluun kun masentaa. Siihen sitten lisätään, että terveys on kuitenkin tärkeintä, ja siksi parempi että olet vuoden kotona sairaslomalla, niin sitten tulee parempi olo ja kaikki on hyvin. Jos ei, niin voihan sitä olla sittenkin kotona ja tehdä vaikka lapsia...

Tää on kuule hyvin pitkälti tätä nykypäivän arkea, ikävä kyllä. :) Näillä ihmisillä ei ole mitään objektiivisesti mitattavaa sairautta ja "hoidoksi" kelpaa vain se minkä he kelpuuttavat (sairasloma ja sellainen "kiva" jutteluterapia, siivooja ja lastenhoitoon perhetyöntekijä olisi myös kivoja). Ja tähän tämä yhteiskunta suostuu... Kuvitelkaapa vaikkapa verenpainetautia sairastavaa, joka ei suostuisi syömään lääkkeitä, koska niistä tulee sivuvaikutuksia, ja saisi siksi vaikkapa osa-aikaeläkkeen ja kodinhoitajan. Moppaaminenhan nostaa verenpainetta, joten sellaistahan ei sairas voisi harrastaa. Jos joku muuta väittää, on ilkeä ja pilkkaa sairasta ihmistä...

Uskon kyllä, että tähänkin asiaan tulee seuraavan vuosikymmenen aikana stoppi. :) Asenteet ovat jo muuttuneet, ja kyllä ne tuet ja hoitokäytännöt ovat myös helposti muutettavissa. Trendinähän on, että jos potilas ei itse sitoudu hoitoon, ei hoitokaan jatku. Priorisoimaan kun joudutaan, niin varmasti tässä on parhaimpia säästökohteita. 

[/quote]

Tässä taas tyypillisen tavan pulliaisen kirjoitus aiheesta, josta ei itsellä ole mitään käytännön tietoa tai kokemusta. On vain arvailuja, vinoiluja ja halveksuntaa ihmisiä kohtaan, joiden elämäntilannetta ei kykene ymmärtämään millään mittarilla. Kyllä, vakavasti masentuneella ihmisellä stressinsietokyky on heikko, koska hän on jo siellä pohjalla, jolloin kaikki ylimääräinen kuormitus lisää lastia. Sinun mielestäsi asiat ovat turhia ja perinteiseen tapaan ihmisen pitäisi vaan reipastua ja tajuta, että jokaisella on huonoja päiviä, tämä taas ei kerro mitään todellista masennuksesta, vaan sinusta ja sinun asenteistasi.

Ja minäkin pelkään, että asenteet heikkoja ihmisiä kohtaan tulevat vielä raaistumaan. Tämä kansa on niin ulkoaohjattavissa, täynnä turhautumista edellisestä lamoista, tämän hetken taloudellisesta tilanteesta (joka ei johdu masentuneista, vaan uudesta kapitalismin muodosta), että ei tarvita kovin kummoisempaa propagandaa, kun suurin osa porukasta rupee syyttämään omista turhautumissistaan sitä heikompaa ainesta, joka ei kykene kunnolla puolustautumaan. Niin on käynyt aina ja historia toistaa tässäkin itseään. Tosin se paska valahtaa AINA sinne kunnon ihmisten keskuuteenkin, koska eivät ymmärrä syyttävänsä ja vainoavansa väärää puuta.

Voit onnitella itseäsi sitten tulevaisuudessa, kun näet, millaista tuhoa saadaan aikaan sillä paremmalla asennemuutoksella ja tajuat, että olet ollut osa sitä kaikkea.

[/quote]

Asenteet tulee raaistumaan, koska rahat loppuu.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:44"]

Leikittele ihan hetki rehellisesti ajatuksella, että entäpäs jos sinun tulkintasi AP:n tekstistä olikin väärä, jostain henkilökohtaisesta syystä? Sillä moni lukija on kanssasi eri mieltä tuosta tulkinnasta. Etkä taaskaan antanut mitään vastausta siihen, mitä tässä vielä pitäisi tehdä. Muuta kuin ehdottelit itsemurhaa. Olet kyllä vastannut niin ylimalkaisesti, että en kykene löytämään pyytämääni vastausta, joten voisitko antaa sen ihan selkokielellä, ilman kiertelyä ja kaartelua ja itsemurhan ehdottamista?

57

[/quote]

Minulle on helppoa olla rehellinen :) Kuten sanoin jo monen monta kertaa, olen lukenut ketjun useasti. Totta kai on mahdollista, että olen lukenut väärin, myönsihän ap itsekin ettei kertonut aluksi kaikkea. Miksi ei? No eipä tuohon taida muuta syytä olla kuin se, että halusi provoilla. Olenko sanonut jossain vaiheessa, että kaikki masennukset on korjattavissa keinolla x? Jos löydät sellaisen kohdan missä sanon noin näytä ihmeessä. Sinä olet käskenyt minun lukemaan ketjun monesti, minä olen tehnyt sen. Joten luepas sinä nyt ketju ajatuksella ja tule sitten kysymään, jos et löydä vastauksia :) Koska olen vastannut siihen enkä muiden laiskuuden takia jaksa vääntää samoja asioita koko ajan. Sorry. Huomioi myös, se että minä en ole puhunut vain aapeen tilanteesta. 

[/quote]

Luin ketjun ihan ajatuksella ja en edelleenkään löytänyt vastauksia. Jos et jaksa niitä kirjoittaa, niin voitko edes laittaa viestin numeron, missä olet vastannut? Koska ihan vilpittömästi haluan tietää, mitä keinoja heittelet oman listani lisäksi.

57

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:58"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 16:27"]

Olen lähes varma, että tämä ketju on tekaistua tarinaa. Miksi? Mikä on jonkun ihmisen motiivi tehdä niin? Ehkäpä se, että punoessaan vaikkapa nyt tällaista tarinaa taidokkaasti (tämä on kuiva toteamus, ei kehu, älä siis ota sitä itseesi sellaisena) haluamaansa suuntaan, saa aloittaja mahdollisimman monet muutenkin helposti kaikenlaiseen sortamiseen mukaan lähtevät ihmiset hyvin harkitsemattomasti haukkumaan hankalissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä ihan yleisestikin. Lyömään lyötyjä. :(

[/quote]

Minä taas olen lähes varma, että tämän ketjun ap on totisinta totta. :) Minusta hänestä piirtyy tosi todenmukainen ja tyypillinen kuva mt-kuntoutujasta: Ap:llä on selkeästi ristiriitainen suhde muihin ihmisiin. Toisaalta hän on kovin yksinäinen ja haluaa seuraa, aloitti tämän ketjunkin siksi. Tilanteiden tulkinta ja sosiaaliset taidot vaan kun eivät ole hanskassa, niin aina tulee pettymyksiä kuten tässäkin ketjussa. Sitten isoon ääneen solvausta ja ilkeilyä, niin taatusti saa todeta kuin ap sanoikin ettei sitä lähipiiriä oikein ole.

Toinen tosi yleinen juttu on huono epämukavuuden sieto ja se, että joku juttu aina pilaa ihan koko Päivän/vuoden/elämän. Jos ei saa nukuttua tai väsyttää tai vituttaa tai masentaa tai on paha mieli tai joku sanoi rumasti tai joku ärsyttää tai on krapula, niin silloin ei tarvi eikä voi mennä kouluun tai työhön tai tenttiin tai kokeeseen tai herätä aikaisin tai poistua päivän aikana sohvalta. Samoilla perusteilla voi myös tehdä mitä vaan, koska se on oikeutettua. Itse asiassa kenenkään ei tarvitse edes sanoa rumasti. Riittää, että luulee jonkun sanoneen rumasti, silloin saa antaa sen yksinäisyyttä edistävän täyslaidallisen. Lääkehoito  on aina hyötyjen ja haittojen välistä tasapainottelua. Ap muotoilee tämän siihen muotoon, että sivuvaikutusten ilmaantuminen tarkoittaa sitä, ettei lääke "sovi" hänelle. Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, joten silloin ei tietenkään mikään lääkekään sovi. Niin tuttu tarina että. :) 

Elämässähän sattuu joka päivä jotain pientä ikävää. Mt-kuntoutujalla taas se kaataa elämän. Jos aamulla on kiire, niin se ei ole huono aloitus päivälle vaan pilaa koko päivän. Joka toisessa kylppäriremontissa löytyy kosteusvaurio, joka sitten korjataan kuntoon. Ap:lle se on "stressaava elämänvaihe", joka ilmeisesti estää oman kuntoutumisen ainakin parin vuoden ajaksi. Lapsetkin tuppaavat sairastumaan aika ajoin, joten stressiä on luvassa jatkossakin. Saati jos lapsella on todettu joku perussairaus (maitoallergia tai atooppinen ihottuma käyvät hyvin myös), niin onhan siinä äidillä jaksamista! Tilastojen mukaan masentuneen vanhemman lapsista yli 60 % saa jonkun mt-diagnoosin jo alaikäisenä. Siinä sitä on sitten taas stressiä äidillä...

Muutaman vuoden päästä näistä äidin stresseistä lapsi pääsee sitten tilittämään paskaa lapsuuttaan, kun ei kukaan välittänyt vaan vanhemmat välittivät vaan itsestään ja nyt on paha olla eikä voi mennä kouluun kun masentaa. Siihen sitten lisätään, että terveys on kuitenkin tärkeintä, ja siksi parempi että olet vuoden kotona sairaslomalla, niin sitten tulee parempi olo ja kaikki on hyvin. Jos ei, niin voihan sitä olla sittenkin kotona ja tehdä vaikka lapsia...

Tää on kuule hyvin pitkälti tätä nykypäivän arkea, ikävä kyllä. :) Näillä ihmisillä ei ole mitään objektiivisesti mitattavaa sairautta ja "hoidoksi" kelpaa vain se minkä he kelpuuttavat (sairasloma ja sellainen "kiva" jutteluterapia, siivooja ja lastenhoitoon perhetyöntekijä olisi myös kivoja). Ja tähän tämä yhteiskunta suostuu... Kuvitelkaapa vaikkapa verenpainetautia sairastavaa, joka ei suostuisi syömään lääkkeitä, koska niistä tulee sivuvaikutuksia, ja saisi siksi vaikkapa osa-aikaeläkkeen ja kodinhoitajan. Moppaaminenhan nostaa verenpainetta, joten sellaistahan ei sairas voisi harrastaa. Jos joku muuta väittää, on ilkeä ja pilkkaa sairasta ihmistä...

Uskon kyllä, että tähänkin asiaan tulee seuraavan vuosikymmenen aikana stoppi. :) Asenteet ovat jo muuttuneet, ja kyllä ne tuet ja hoitokäytännöt ovat myös helposti muutettavissa. Trendinähän on, että jos potilas ei itse sitoudu hoitoon, ei hoitokaan jatku. Priorisoimaan kun joudutaan, niin varmasti tässä on parhaimpia säästökohteita. 

[/quote]

Tässä taas tyypillisen tavan pulliaisen kirjoitus aiheesta, josta ei itsellä ole mitään käytännön tietoa tai kokemusta. On vain arvailuja, vinoiluja ja halveksuntaa ihmisiä kohtaan, joiden elämäntilannetta ei kykene ymmärtämään millään mittarilla. Kyllä, vakavasti masentuneella ihmisellä stressinsietokyky on heikko, koska hän on jo siellä pohjalla, jolloin kaikki ylimääräinen kuormitus lisää lastia. Sinun mielestäsi asiat ovat turhia ja perinteiseen tapaan ihmisen pitäisi vaan reipastua ja tajuta, että jokaisella on huonoja päiviä, tämä taas ei kerro mitään todellista masennuksesta, vaan sinusta ja sinun asenteistasi.

Ja minäkin pelkään, että asenteet heikkoja ihmisiä kohtaan tulevat vielä raaistumaan. Tämä kansa on niin ulkoaohjattavissa, täynnä turhautumista edellisestä lamoista, tämän hetken taloudellisesta tilanteesta (joka ei johdu masentuneista, vaan uudesta kapitalismin muodosta), että ei tarvita kovin kummoisempaa propagandaa, kun suurin osa porukasta rupee syyttämään omista turhautumissistaan sitä heikompaa ainesta, joka ei kykene kunnolla puolustautumaan. Niin on käynyt aina ja historia toistaa tässäkin itseään. Tosin se paska valahtaa AINA sinne kunnon ihmisten keskuuteenkin, koska eivät ymmärrä syyttävänsä ja vainoavansa väärää puuta.

Voit onnitella itseäsi sitten tulevaisuudessa, kun näet, millaista tuhoa saadaan aikaan sillä paremmalla asennemuutoksella ja tajuat, että olet ollut osa sitä kaikkea.

[/quote]

Asenteet tulee raaistumaan, koska rahat loppuu.

[/quote]

Ja se että rahat loppuu, ei ole sairaiden syytä. Mutta se on helpompi hyökätä "pienempien" kimppuun, kuin vaatia vastuuta todellisilta tekijöiltä. Ja niitä tuloksia sitten ihmetellen ja häpeillen muistellaan tulevaisuudessa, että mitä tulikaan tehtyä ja keille.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:48"]

Kuule on sitä itse kukin joutunut vastatusten sen kanssa, miksi tuntee tai ajattelee tietyn kaavan mukaisesti. Toimiiko aina oikein? Miksi ei toimi oikein? Miksi ei toimi oikein itseään kohtaan, tai muita? Kuvitteletko sinä tässäkin asiassa olevasi ainut laatuaan? Kyllä tätä työtä tekee moni muukin, joka päivä. Sinä kuvittelet tulleesi sen kautta jotenkin erityisen hyväksi ihmiseksi, miksi minun on niin vaikea uskoanäistä sinun niin ihanista vastauksista ap:lle ja muille? Ei ihan välity se empaattisuus tänne.

57

[/quote]

Siis oikeasti!! Mikä sulle oikeasti kelpaa? Sä kyselet ja kun mä vastaan, sekään ei kelpaa sulle vaan tulkitset sen niin, että minä olen yli-ihminen. Monestiko täytyy sanoa, että minä en ole yli-ihminen, minä en ole kaikkitietävä, minussa on helvetisti vikoja ja voin sen myöntääkin. Mutta terapian suhteen olen itsestäni ylpeä, koska olen tehnyt saatananmoisen työn. Minä en voi tietää miksi juuri sinua ei terapia auta, koska en edelleenkään ole yli-ihminen enkä kaikkitietävä. Huono terapeutti? väärä terapiamuoto? Huono asenne? Epärehellisyys? Muuten vaan toivoton tilanne? väännän vielä kerran, että minä olen sanonut että kaikki parane ja se on surullista, mutta ihminen on niin monimutkainen kapistus, että hyvinvointiin liittyy "miljoonia" asioita. Itsetutkiskelussa oli minulle hyödyksi sellainen monen sadan sivun opus kuin skeematerapia. Samaan liittyy mm. tunnelukko-opukset. Ja tämänkin saat käännettyä jotenkin vittuiluksi, sitä odotellessa....

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 21:01"]quote 

Luin ketjun ihan ajatuksella ja en edelleenkään löytänyt vastauksia. Jos et jaksa niitä kirjoittaa, niin voitko edes laittaa viestin numeron, missä olet vastannut? Koska ihan vilpittömästi haluan tietää, mitä keinoja heittelet oman listani lisäksi.

57

[/quote]

Sun vilpittömyyteen en haistattelujen ja muiden jälkeen usko pätkääkään, mutta alat päästä asia ytimeen. Minä en ole missään vaiheessa sanonutkaan, että on keinoa x joka parantaa masentuneet :) Olen heittänyt vaan vinkkejä siihen mitkä kaikki asiat vaikuttaa ihmisen psyykkeeseen. Ja tietty fysiikaankin. 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 21:01"]quote 

Luin ketjun ihan ajatuksella ja en edelleenkään löytänyt vastauksia. Jos et jaksa niitä kirjoittaa, niin voitko edes laittaa viestin numeron, missä olet vastannut? Koska ihan vilpittömästi haluan tietää, mitä keinoja heittelet oman listani lisäksi.

57

[/quote]

Sun vilpittömyyteen en haistattelujen ja muiden jälkeen usko pätkääkään, mutta alat päästä asia ytimeen. Minä en ole missään vaiheessa sanonutkaan, että on keinoa x joka parantaa masentuneet :) Olen heittänyt vaan vinkkejä siihen mitkä kaikki asiat vaikuttaa ihmisen psyykkeeseen. Ja tietty fysiikaankin. 

[/quote]

Ei sinun sanomisissa ole muutenkaan ollut paljoa järkeä, eikä mitään punaista lankaa, toisin kuin itse taidat kuvitella. 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 22:40"]

itsekin olen ajatellut että pääsiskös jotenkin aina työkyvyttömyyseläkkeelle asti masennuksen vuoksi jotenkin vaikka feikkaamalla. Millaisia oireita vois luotettavasti esittää. Kattelin että pärjäisin tuolla työkyvyttämyyseläkkeellä hyvin vanhuuseläkkeeseen asti

[/quote]

Aamuyöllä herääminen. Paniikkihäiriö on helppo selittää, kun katsot netistä oireet. Heräämisen takia olet niin väsynyt, että aamulla sydän hakkaa ja et saa happea ja et voi ajaa töihin tai et voi olla bussissa. Millä sitten menetkin töihin.

Väsymyksen ja ahdistuksen takia teet virheitä. Ja se herkku loppuun, itsetuhoisuus. Sillä alkaa saikkua tippua. Kun vetaiset itsarikortin esiin, niin sillä natsaa hommat.

Ja kaikki ovat oireita, mitä lääkäri ei pysty todistamaan, toisin kuin syövässä ja selkäsäryssä, joista et eläkkeelle pääse

Niin ja muista, älä ala biboa näyttelemään, koska sillä et pääse eläkkeelle. Masennuksella pääsee.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:17"]

Juu, anteeksi että Abilify SOPII minulle, siitä ei tulee mitään sivuoireita. Pikkujutut eivät kaada päivääni, tänäänkin flunssainen väsymys on ollut seurana koko päivän, mutta tiedän että se menee ohi - ei haittaa. 

Sinä joka jaksoit kirjoittaa pitkän litanian (105)... jaksoit olla ilkeä, lytätä huoleni ja nimetä lapseni sairauden maitoallergiaksi (mikä kyllä sekin on vienyt tuttavien lapsia ihan sairaalaan, että siitä vaan lyttämään) niin en tiedä, mitä sanoa. Toivottavasti Sinulla on Hyvä Elämä ja Kaikki hyvin.

Ap

[/quote]

No minä jaksan kirjoittaa pitkiä litanioita, vaikka hoidan kodin ja käyn kokopäivätöissäkin. :) Niistä ilkeilyistä suurin osa on kuitenkin ihan vain sinun mielessäsi ja sinun tulkinnoissasi. Huomaatkos oikein etsimällä etsiväsi syytä ja oikeutusta loukkaantumisellesi? Sekin on sinun diagnooseillasi hyvin tyypillistä käytöstä, mutta siitäkin voit halutessasi opetella eroon. :) 

Lapsesi sairautta en myöskään tainnut nimetä. Miksi sairauden vähättely muuten olisi niin erityisen loukkaavaa? Jos pitäisin lastasi terveempänä kuin hän on (siis lähempänä normaalia kuin hän onkaan), miksi ihmeessä se olisi loukkaavaa? Huomaatko tässä ajatusmallissasi jotain normaalista poikkeavaa?

Minulla on kiitos vaan ihan mielettömän hieno elämä! Kellään meistä ei tosin taida olla sellaista elämää, että siinä olisi kaikki hyvin ja täydellisesti. Siinä parhaassakin elämässä on aina puutteita ja parannettavaa. Sellaista ttäydellisyyttä ken tavoittelee, ei tule olemaan kovin onnellinen. :) Elämän kuuluu maistua elämältä, ja siihen kuuluu sekin, että tänään aamulla väsytti nousta, ulkona paleli varpaita, aamupäivällä oli kiire, nälkä oli jo tuntia ennen lounastuntia, iltapäivällä yritti särkeä päätä ja töistä palatessa oli juna vähän myöhässä. Ja nämä kaikki ihan mainiona päivänä. :)

Ihan vapaasti voit myös minua kirota ja manata ja toivoa, että vielä karma ja Jumala minulle näyttävät. Sillä tosin taitaa olla lähinnä se seuraus, että sinun ajatuksesi ja mielesi muuttuvat entistäkin mustemmiksi ja synkemmiksi. minä puolestani toivon sinulle sydämestäni iloa ja aurinkoa, ja tulkoon lapsesi (mahdollisimman) terveeksi! 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 20:39"]

Tässä taas tyypillisen tavan pulliaisen kirjoitus aiheesta, josta ei itsellä ole mitään käytännön tietoa tai kokemusta. On vain arvailuja, vinoiluja ja halveksuntaa ihmisiä kohtaan, joiden elämäntilannetta ei kykene ymmärtämään millään mittarilla. Kyllä, vakavasti masentuneella ihmisellä stressinsietokyky on heikko, koska hän on jo siellä pohjalla, jolloin kaikki ylimääräinen kuormitus lisää lastia. Sinun mielestäsi asiat ovat turhia ja perinteiseen tapaan ihmisen pitäisi vaan reipastua ja tajuta, että jokaisella on huonoja päiviä, tämä taas ei kerro mitään todellista masennuksesta, vaan sinusta ja sinun asenteistasi.

Ja minäkin pelkään, että asenteet heikkoja ihmisiä kohtaan tulevat vielä raaistumaan. Tämä kansa on niin ulkoaohjattavissa, täynnä turhautumista edellisestä lamoista, tämän hetken taloudellisesta tilanteesta (joka ei johdu masentuneista, vaan uudesta kapitalismin muodosta), että ei tarvita kovin kummoisempaa propagandaa, kun suurin osa porukasta rupee syyttämään omista turhautumissistaan sitä heikompaa ainesta, joka ei kykene kunnolla puolustautumaan. Niin on käynyt aina ja historia toistaa tässäkin itseään. Tosin se paska valahtaa AINA sinne kunnon ihmisten keskuuteenkin, koska eivät ymmärrä syyttävänsä ja vainoavansa väärää puuta.

Voit onnitella itseäsi sitten tulevaisuudessa, kun näet, millaista tuhoa saadaan aikaan sillä paremmalla asennemuutoksella ja tajuat, että olet ollut osa sitä kaikkea.

[/quote]

Ensimmäisessä kappaleessasi ei valitettavasti tainnut olla yksikään kohta oikein. Sairaat ja sairauden määrittävät aina ne terveet, eivät sairaat. Mielenterveysongelmainen ei ole psykiatrian asiantuntija sen enempää kuin kehitysvammainäen on kehitysvammahuollon asiantuntija.

 Osa diagnooseista on selviä ja yksinkertaisesti todettavia, osa taas ei. Nykykonstein voidaan hyvin luotettavasti määrittää, onko potilaalla tuberkuloosia tai ei. Psykiatria taas on loistava esimerkki diagnooseista, joista ei useinkaan voida luotettavasti sanoa, onko potilaalla tautia vai ei, ja onko koko tautia olemassakaan. Homous oli ennen sairaus, mutta sitten vain päätettiin, ettei se mikään sairaus olekaan. :) Joskus voi koittaa sellainenkin päivä, ettei masennuskaan enää olisi sairaus. Akuutilla homoudella sai 1980-luvulla palkallista sairaslomaa, vaikka ajatus on nyt hulvattoman hauska. Ehkä 2040-luvulla muistellaan masennuksen vuoksi saatua sairaslomaa samalla hilpeydellä? 

Lapsen vakava sairaus voi viedä "mehut" perusterveeltä ja tasapainoiseltakin ihmiseltä. Näen tämän konkreettisesti omassa työssäni sairaiden lasten ja heidän perheidensä parissa. Lapsen vakavan sairauden vaikutuksia perheen arkeen, hyvinvointiin ja vanhempien jaksamiseen ei pidä vähätellä. . 

Luulenpa, että ap:ta loukkasi nimen omaan tämä (ei varmastikaan se, että hänen lastaan ehkä pidettiin terveempänä kuin onkaan). Enkä näe mitään "poikkeavaa" tässä ajatusmallissa, päin vastoin!

Tämä siis kommenttina kirjoitukseen 132.

t. vakavasti sairaiden lasten + heidän perheidensä parissa työskentelevä sh

6 sivua väittelyä... Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että masennus on sairaus, joka itsessään ollessaan pahana estää ihmistä paranemasta ja voimasta paremmin?

Jos ette muuten osaa käsittää, niin kuvitelkaa, että masennus on kuin myrkky, joka ujuttautuu ihmisen sisälle ja koittaa hitaasti tappaa ihmisen. Ensin ihminen ei edes tiedä olevansa sairas, on vähän huono fiilis, ei huvita olla tekemisissä ihmisten kanssa, asiat tuntuu pahalta, sanat loukkaa. Hitaasti sairaus etenee, et nukahda tai jos nukahdat, et nuku koko yötä hyvin, vaan heräät kahden aikaan yöllä, etkä enää nuku. Pyörit hikisenä ja koitan olla mietimättä, mutta ajatukset tulevat yhä looppina ja tekevät sinut sairaaksi. Menetät ruokahalusi, et halua tavata ystäviäsi, ajatukset ovat vääristyneitä, luulet että teet kaiken väärin, et kelpaa, työsi on huonoa. Ja kai se ehkä onkin, kun et nuku ja syö, mutta et voi nukkua kun ei uni tule, kuitenkin meinaat nukahtaa kesken työpäivän uupumukseen. Elämä alkaa kokonaisuudessaan tuntua hyvin järjettömälle, et saa iloa enää mistään, et kertakaikkiaan mistään, et syö, et nuku, et naura. kohta vain makaat ja itket tai jos oikein paha on tilanne niin et enää edes itke. Tulevaisuudella ei ole sinulle mitään tarjottavaa, koko tähänastinen elämäsi on vain sarja epäonnistumisia ja jumalan suuri virhe. Nyt et halua enää elää, vaan mietit kuolemaa, kuinka helppoa se olisi. Ei tarvitsisi enää miettiä, ei tuntea tuskaa, joka syö sielusi. Enää et halua mitään elämältä, et edes parantua, koska elämässä ei ole järkeä, etkä halua jatkaa tätä hulluutta. 

Näin masennus on päässyt sisääsi ja työntänyt mieleesi ajatuksia, että olet arvoton, huono, kelvoton, se syö energiasi ja kuihdut kasaan. 

Missä vaiheessa sinä olet kykenevä tekemään tilallesi jotakin? Auttaako, että ihmiset vähättelevät ja sanovat oloasi alakuloksi? sanovat, että piristy, ota itseäsi niskasta kiinni ja että on oma vikasi kun et halua mennä terapiaan ja parantua? Tai, että on vaan asennoitumisesta kiinni olosi. 

Jopa sellaiset ihmiset kuin minä, jotka ovat sairastuneet elämänsä aikana toistuvasti masennukseen eivät välttämättä pysty ennakoimaan tai edes tunnistamaan tuota oloa, ennenkuin ollaan jo niin pahassa vaiheessa, että ei enää pysty ololleen mitään. Kun on jo niin paha olo omasta olemassaolostaan, että oksettaa.

Ihminen saa ihan rauhassa olla adhd, skitsofreenikko, autistinen, mitä vain aivoistaan poikkeavaa. kaikkeen löytyy ymmärrystä, "onhan ne aivot oltava jotenkin vinossa kun tyyppi on tommonen". Mutta jos olet masentunut, niin jopas ei kyse olekkaan aivojen poikkeavasta toiminnasta, vaan olet vain vätys, laiskimus, ihmiskunnas loinen, jolle voi syytää mitä vaan neuvoja ja onhan se ihan perkele kun se ei halua parantua!

Kuinka suuri on prosessi on diagnisoida masennus?

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 22:36"]

6 sivua väittelyä... Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että masennus on sairaus, joka itsessään ollessaan pahana estää ihmistä paranemasta ja voimasta paremmin?

Jos ette muuten osaa käsittää, niin kuvitelkaa, että masennus on kuin myrkky, joka ujuttautuu ihmisen sisälle ja koittaa hitaasti tappaa ihmisen. Ensin ihminen ei edes tiedä olevansa sairas, on vähän huono fiilis, ei huvita olla tekemisissä ihmisten kanssa, asiat tuntuu pahalta, sanat loukkaa. Hitaasti sairaus etenee, et nukahda tai jos nukahdat, et nuku koko yötä hyvin, vaan heräät kahden aikaan yöllä, etkä enää nuku. Pyörit hikisenä ja koitan olla mietimättä, mutta ajatukset tulevat yhä looppina ja tekevät sinut sairaaksi. Menetät ruokahalusi, et halua tavata ystäviäsi, ajatukset ovat vääristyneitä, luulet että teet kaiken väärin, et kelpaa, työsi on huonoa. Ja kai se ehkä onkin, kun et nuku ja syö, mutta et voi nukkua kun ei uni tule, kuitenkin meinaat nukahtaa kesken työpäivän uupumukseen. Elämä alkaa kokonaisuudessaan tuntua hyvin järjettömälle, et saa iloa enää mistään, et kertakaikkiaan mistään, et syö, et nuku, et naura. kohta vain makaat ja itket tai jos oikein paha on tilanne niin et enää edes itke. Tulevaisuudella ei ole sinulle mitään tarjottavaa, koko tähänastinen elämäsi on vain sarja epäonnistumisia ja jumalan suuri virhe. Nyt et halua enää elää, vaan mietit kuolemaa, kuinka helppoa se olisi. Ei tarvitsisi enää miettiä, ei tuntea tuskaa, joka syö sielusi. Enää et halua mitään elämältä, et edes parantua, koska elämässä ei ole järkeä, etkä halua jatkaa tätä hulluutta. 

Näin masennus on päässyt sisääsi ja työntänyt mieleesi ajatuksia, että olet arvoton, huono, kelvoton, se syö energiasi ja kuihdut kasaan. 

Missä vaiheessa sinä olet kykenevä tekemään tilallesi jotakin? Auttaako, että ihmiset vähättelevät ja sanovat oloasi alakuloksi? sanovat, että piristy, ota itseäsi niskasta kiinni ja että on oma vikasi kun et halua mennä terapiaan ja parantua? Tai, että on vaan asennoitumisesta kiinni olosi. 

Jopa sellaiset ihmiset kuin minä, jotka ovat sairastuneet elämänsä aikana toistuvasti masennukseen eivät välttämättä pysty ennakoimaan tai edes tunnistamaan tuota oloa, ennenkuin ollaan jo niin pahassa vaiheessa, että ei enää pysty ololleen mitään. Kun on jo niin paha olo omasta olemassaolostaan, että oksettaa.

Ihminen saa ihan rauhassa olla adhd, skitsofreenikko, autistinen, mitä vain aivoistaan poikkeavaa. kaikkeen löytyy ymmärrystä, "onhan ne aivot oltava jotenkin vinossa kun tyyppi on tommonen". Mutta jos olet masentunut, niin jopas ei kyse olekkaan aivojen poikkeavasta toiminnasta, vaan olet vain vätys, laiskimus, ihmiskunnas loinen, jolle voi syytää mitä vaan neuvoja ja onhan se ihan perkele kun se ei halua parantua!

[/quote]

Pitäisikö siis pyytää anteeksi että koitin auttaa?

-se joka tyrkytti terapiaa-

Kysymyksiä: miten toivoisit vähän etäänpänä olevien/tuttujen suhtautuvan sairauteesi? Jos kuulet jonkun esim. onnistuneen jossain, masentaako se entisestään vai onko asialla merkitystä. Tämä siksi etten aina tiedä osaanko valita sanojani masentuneen seurassa. Tykkään nostaa elämästä positiivisia asioita esiin, pelkään loukkaavani tällä. Miten tuttavapiiri voi parhaiten auttaa masentunutta?