Olen työkyvytön masennuksen takia, haluatko kysyä jotain?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:45"]

Mä en ainakaan odota mitään suuria elämässäni lapsilta. Se on tärkeää. Antaa heidän itse etsiä tiensä ja onnensa. Ei heillä nyt ole ongelmia ja yritän ennakoida sitä miten vaan pystyn. Mies on jaksanut olla rinnalla vaikka sairastuin. Ei halua nyt erota. Tulevaisuudesta en tiedä eikä kukaan tiedä siitä. Edes terveet eivät tiedä tulevaisuudestaan. Mies saattaa lähteä tai lapsi sairastua ja itse voi siitä masentua. Se on elämää. Itse luotan elämään sairauden keskelläkin että kaikki menee hyvin ja minua ei hylätä täysin. 

[/quote]

Masentuneen äidin lapset alkavat hoitamaan äitiään ja sairastuvat vahvuuteen. Ollaan aina kilttejä, ettei masentunut äiti raivostu, kuten tässäkin näkyy tekevän, kun joku yrittää puistella ja saada ap.n pois masispesästään.

[/quote]

Lapset ovat uskomattoman kestäviä. He sinnittelevät viimeiseen asti siinä kodin sairastuneessa maailmassa. Tekevät jatkuvasti korjausliikkeitä mielessään. Ovat optimistisia ja yrittävät parhaansa mukaan selvitä. Eivät tiedä paremmastakaan.

Kaikki näyttää ulospäin hyvältä vuosia.

Kun sitten tulevat aikuisuuteen, pamahtaa aivan selittämätön ahditus ja masennus päälle. Masennuksen  juuret ulottuvat siihen lapsuuden tukahdutettuun, pelkojen  ja selittämättömän ahdistuksen täyttämään maailmaan, kaikkiin niihin koliseviin luurankoihin kaapeissa. Asioihin joista ei saanut sanoa ääneen tai äiti äiti suuttuu.

Tämä tarina on lähes univeraali, ja se toistuu yhä uudelleen ja uudelleen.

En tiedä onko kysytty jo mutta mistä masennuksesi johtuu?

Mitä masentunut äiti sitten voi tehdä, itsarin että lapsilla olisi parempi elämä? Jos kerran masentuu niin kaikki on menetetty ja lapsilla edessä väistämättä sama joskus. 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 16:16"]

Mitä masentunut äiti sitten voi tehdä, itsarin että lapsilla olisi parempi elämä? Jos kerran masentuu niin kaikki on menetetty ja lapsilla edessä väistämättä sama joskus. 

[/quote]

no näin se aika usein menee

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 16:22"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 16:16"]

Mitä masentunut äiti sitten voi tehdä, itsarin että lapsilla olisi parempi elämä? Jos kerran masentuu niin kaikki on menetetty ja lapsilla edessä väistämättä sama joskus. 

[/quote]

no näin se aika usein menee

[/quote]

kissa ja hiiri leikki ilman päätä ja häntää..

Kolmekymppiset eläkkeellä? Elämän lopun asti? Sis ihan oikeasti? Ja samalla kela ei korva lasten sairaanhoidossa pakollisia juttuja? Minulla olis noloa - ymmärrän, että masennus on sairaus, mutta ymmärrän ka sitä, että masentuneet tykkää istua kotona ja tehdä hotain kiva samalla kui toiset ihmiset pitäisi mennä töihiin. Ja se kuka toivoo lapselle syöpän - sä menit rajasta yli - tulee aikaa, ku annaat vastuutta - I feel sorry for You.

Niin olen minäkin. Mitä pitäsi kysyä .?

up

Mitä lääkettä syöt? 

Oletko sairaslomalla vai eläkkeellä?

Miten työkyvyttömyytesi todettiin? Olitko sitä ennen jo  kauan masentunut?

Syön Abilify-nimistä lääkettä hyvin pienen määrän päivässä. 

Olen eläkkeellä.

Työkyvyttömyys todettiin muutaman kuukauden aikana, kun takana oli kuntoutustukijakso ym. Minua hoitanut lääkäri totesi sen.

Olin ollut ennen säännöllistä hoitoa (tunti per viikko/kaksi viikkoa psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla, yksi osastojakso joskus kauan sitten) masentunut varmaan lapsestä lähtien, mutta kolme vuotta ennen päätöstä.

Ap

Todella, todella surullista :( Miksi et mene yksityiseen terapiaan? Ei se nyt hirvittävän kallista ole. Monesti nuo juttelut psyk. hoitajan kanssa ei auta eteenpäin. 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 10:42"]

Todella, todella surullista :( Miksi et mene yksityiseen terapiaan? Ei se nyt hirvittävän kallista ole. Monesti nuo juttelut psyk. hoitajan kanssa ei auta eteenpäin. 

[/quote]

Ei ole rahaa edes sen vertaa, eikä Kela korvaa. Yritetty on.

Ap

Miten näet tulevaisuutesi vai näetkö sitä?

Oisko sinulla mitään neuvoa alkavan masennuksen kanssa taisteleville?

Oliko diagnoosi työkyvyttömyydestä vaikea saada? Itse en sitä 3 vuoden vakavan masennuksen joka ei edelleenkään helpota jälkeenkään ole saanut, jouduin ottamaanlopputilin kun ei vain pystynyt.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 10:53"]

Oliko diagnoosi työkyvyttömyydestä vaikea saada? Itse en sitä 3 vuoden vakavan masennuksen joka ei edelleenkään helpota jälkeenkään ole saanut, jouduin ottamaanlopputilin kun ei vain pystynyt.

[/quote]

Minun ei ollut, mutta ei se autuaaksi tee, että yhteiskuntakin ajattelee ettei tuosta tule yhtään mitään. Minulla on masennuksen lisäksi diagnoosina ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Takana on sellainen laiminlyöntien lapsuus että oksat pois... ehkä hoitohenkilökuntakin ajattelee että tuon korjaamiseen menee yksi ihmisikä?

En näe tulevaisuutta, ei sitä ole. Herään aamulla, lapset menee päivähoitoon ja mies töihin. Näytän normaalilta, puhun normaalisti, pukeudun joskus melkeinpä jopa tyylikkäästi (mutta en sitten kuitenkaan koska ei minulla ole rahaa laadukkaisiin vaatteisiin. Joskus löydän kirpparilta jotain), tervehdin, sanon hei naapureille... mutta ystäviä minulla ei ole koska syvemmistä suhteista ei tule oikein mitään, en voi kertoa kenellekään että olen kouluttamaton ja syrjäytynyt. 

Pidän siis kulisseja yllä. Mies jostain syystä rakastaa minua. Tyhmä en kai ole, mutta en kestä paineita mitkä kohdistuu minuun, siis koulunkäyntiä tai työelämää. Kotona lasten kanssa on ollut ihan tavallista, heillä on tulevaisuus. Vaikka joskus ajattelen, että he joutuvatkin kärsimään minun takiani, kun niin moni tutkimuskin viittaa aina äitien vaikutukseen elämässä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 10:47"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 10:42"]

Todella, todella surullista :( Miksi et mene yksityiseen terapiaan? Ei se nyt hirvittävän kallista ole. Monesti nuo juttelut psyk. hoitajan kanssa ei auta eteenpäin. 

[/quote]

Ei ole rahaa edes sen vertaa, eikä Kela korvaa. Yritetty on.

Ap

[/quote]

Ja miksi ihmeessä Kela ei korvaa, kun on tehty päätös että terapiatuki maksetaan kaikille? Jos kävisit kerran kahdessa viikossa se maksaisi kalliillakin terapeutilla n. 55 euroa. Todellakin tinkisin terveyteni takia. Ilmeisesti olet jo niin toivoton tapaus (asennevamma liian monilla :() että Kela katsoo ettei sinua kannata kuntouttaa. 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 10:47"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 10:42"]

Todella, todella surullista :( Miksi et mene yksityiseen terapiaan? Ei se nyt hirvittävän kallista ole. Monesti nuo juttelut psyk. hoitajan kanssa ei auta eteenpäin. 

[/quote]

Ei ole rahaa edes sen vertaa, eikä Kela korvaa. Yritetty on.

Ap

[/quote]

Ja miksi ihmeessä Kela ei korvaa, kun on tehty päätös että terapiatuki maksetaan kaikille? Jos kävisit kerran kahdessa viikossa se maksaisi kalliillakin terapeutilla n. 55 euroa. Todellakin tinkisin terveyteni takia. Ilmeisesti olet jo niin toivoton tapaus (asennevamma liian monilla :() että Kela katsoo ettei sinua kannata kuntouttaa. 

[/quote]

Eli 110e kuussa? Ei minulla ole rahaa sellaiseen joka kuukausi. Tässä kuussa jouduinkin ensimmäisen kerran viiteen vuoteen käymään fyysisen sairauden takia lääkärissä, siihen meni rahaa. Jouduin myös hankkimaan silmälasit ensimmäistä kertaa elämässäni, niihin meni rahaa vaikka ostinkin ne Specsaversilta. 

Juuri nyt minulla ei ole voimia alkaa miettiä uutta terapeuttia ja käymään kaikkea läpi uudestaan. Ei se käy vain niin, että Kela antaa päätöksen ja minä menen vain jonkun luo ja alan puhua. 

Ap

Mitä tarkoittaa se, että olit kuntoutusjaksolla? Mitä silloin tehdään? Mitä kautta sellaista järjestetään? Entä millaisin perustein kuntoutusjaksoon pääsee? 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 11:18"]

Mitä tarkoittaa se, että olit kuntoutusjaksolla? Mitä silloin tehdään? Mitä kautta sellaista järjestetään? Entä millaisin perustein kuntoutusjaksoon pääsee? 

[/quote]

Siis kuntoutustuella. Kävin jossain päiväkeskuksessa tekemässä käsitöitä (inhoan käsitöitä). Se ei juuri kuntouttanut, olisin halunnut jotain testejä, että mihin minä edes kelpaan, osaanko mitään.... mutta ei, piti tehdä helmikoruja. Sanoinkin, ettei tämä ole sellaista mitä tykkäisin tehdä, mutta se oli se ryhmä johon minut laitettiin vaikka muutakin olisi ollut tarjolla siellä paikassa. 

En tiedä, miten mihinkään pääsee, joku muu siis. En koe minkään pajan auttavan yhtään ketään sellaista, joka on ilman koulutusta ym. Siellä ihmiset vain vertaili lääkkeitään ja hoitojaksojaan ja lääkäreitään, ja loput oli hiljaa. Tosi kuntouttavaa. Tunsin itseni terveeksi siellä.

Ap