Jännitysniska? Vakavasti sairas? Vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vastaavaa. Ilmeisesti niska niin jumissa että tuli jatkuvasti sekava olo, puhe tuntui puuroutuvan ja välillä jopa käveleminen suoraan oli vaikeaa. Epäiltiin aivokasvainta ja ties mitä aivoverenvuotoa, lopulta päädyttiin että jotenkin niskaperäistä ja omituista.

Käytin aikani lihasrelaksantteja, mutta silmälasit auttoi eniten. Minulla on kyllä hyvä näkö, joku -0.2 vain toisessa silmässä, mutta yksi neurologi lopulta huomasi että toisessa silmässä pieni karsastus (tätä ei huomaa paljaalla silmällä kun minua katsoo). Sanoi ettei ehkä auta mitään, mutta kannattaa kokeilla silmälaseja. Ja se tosiaan auttoi.

Ilmeisesti olin huomaamattani joutunut vuosia korjaamaan näköä, liikuttamaan silmiä, siristämään tms alitajuisesti ja se aiheutti ehkä niskan jännitystilan, joka pahimmillaan esti työnteonkin kokonaan kun aivot/ajatus ei enää toiminut.

Kävin monta monta kertaa lääkärillä tämän takia. Nykyään jumppaan aktiivisesti ja pidän niskan ja selän lihakset kunnossa, venyttelen joka päivä. Tarvittaessa lihasrelaksantteja ja sitten ne silmälasit.

Joo tästä tulikin mieleen, että nuorempana siristelin todella paljon silmiä ja siitä seurasi aina kauhea pään särky. Siristelen nykyäänkin aika paljon. Enkä käytä kirkkaimmallakaan säällä aurinkolaseja.

Joo sun oireet kuulostaa tosi samalta kun mitä mulla oli.. silmälääkäri ei uskonut että johtuis silmistäni, mutta kirjotti reseptin laseille kun kerran neurologi oli niitä suositellut. Meni ehkä 3-4 viikkoa aktiivista lasien käyttöä ja oireet poistui. Mutta aluksi oli vaikea käyttää niitä, tuli pääkipua ja edelleen ne pahat oireet oli päällä ja tosiaan pahimmillaan kävelykin epävarmaa.. mutta olin sitten sairaslomalla ja totuin laseihin, joita nykyään käytänkin päivittäin.

Psyykkistähän tuo ihan selvästi kuulostaa olevan. Sanoit itsekin suoraan, että pahenee, kun on ahdistunut jne.

Mulla oli samaa niskan ja pään jäykkyyttä sekä nykimistä yläaste- lukoikäisenä aina koulun ruokailuissa, jotka koin tosi ahdistavina. Silloin oli pääkin ihan sitä sumua täys.

Toki osa oireista voi olla peräisin esim raudan tai jonkin vitamiinin puutteesta.

Nielemisvaikeuksiakin oli joku vuosi sitten. Enää ei ole ilmennyt. Voiko nuokin johtua niskan kireydestä?

Vuosia sitten minulla oli erikoisia oireita. Pää tuntui jotenkin "sumuiselta". Fysioterapiassa käsiteltiin mm. rintarankaa. Muutaman kerran jälkeen huomasin oireiden katoavan. Sain niska-alueen jumppaohjeita ja vaivat tosiaan katosivat.

Hetkinen! Olen kamppaillut tällaisten oireiden kanssa jo vuosikymmenet ja nyt vasta löytyy ns. kohtalotoveri. Kiitos Ap.

Uskon varmasti, että tämä on psyykkisistä tekijöistä johtuva oire. Minulla pahinta on tuo jalkojen hallitsemattomuus jännitystilanteessa, ne vain vapisevat ja elävät omaa elämäänsä. Kävely ei onnistu silloin.

Toinen ongelma on kasvolihasten nykiminen, punastelu, tuo suhinan ja epätodellisuuden tunne aivoissa.

Kaikki terapiat, fyysiset hoidot on käyty läpi. Ei kukaan tunnistanut syytä. Erityisherkkyys ehkä?

No, otan pahimpaan jännitykseen rauhoittavan (ole varovainen niiden kanssa jos niitä saat/määrätään). Siis käytä vain jännitystilanteessa.

Kiitos kun kirjoitit, tsemppiä. Älä tuhlaa rahojasi kiropraktikkoihin tuossa asiassa. Sen sijaan jos kyse on vain fyysisistä lukoista, suosittelen heitä ilman muuta.

Jännitysniska voi olla hyvinkin vakava ja estää työnteon ja haitata muutenkin elämää todella rankasti. Hyvä puoli on se että se on usein hoidettavissa täysin oireettomaksi.

Oletko jo kokeillut lihaksia rentouttavia lääkkeitä? Sirdaludia? Miten on toimineet?

Vierailija kirjoitti:

Jännitysniska voi olla hyvinkin vakava ja estää työnteon ja haitata muutenkin elämää todella rankasti. Hyvä puoli on se että se on usein hoidettavissa täysin oireettomaksi.

Oletko jo kokeillut lihaksia rentouttavia lääkkeitä? Sirdaludia? Miten on toimineet?

En ole kokeillut, mutta pitää lääkäriltä kysellä seuraavalla käynnillä

Purentakisko voi helpottaa jännktyksiä pään ja kaulan alueella.

Depersonalisaatiolla (ICD-10-diagnoosikoodi F48.1) tarkoitetaan kokemusta, jonka yhteydessä henkilö kokee persoonallisuutensa, identiteettinsä, ruumiinsa tai ympäristönsä muuttuneen niin, että ne eivät ole entisensä kaltaisia tai ovat jollakin tavoin epätodellisia. Tähän kokemukseen liittyy usein myös muita oireita, kuten mielialan muutos, keskittymisvaikeudet tai kokemus aivojen toiminnan lamaantumisesta.

Depersonalisaatioon voi liittyä myös esineiden tai ympäristön näkeminen pienenä (mikropsia) tai isona (makropsia), tai henkilö kokee ulkoisen maailman outona tai epätodellisena (derealisaatio). Hän ei menetä kuitenkaan todellisuudentajuaan ja tietää kokemuksen olevan vain kuviteltu (illusorinen) eikä suinkaan totta. Kokemus voi outoudessaan olla luonnollisesti pelottava tai ahdistava.

Silloin tällöin esiintyvä depersonalisaatio ei välttämättä ole oire mistään psykiatrisesta tai ruumiillisesta sairaudesta. Niitä ilmenee sekä terveillä lapsilla että nuorilla aikuisilla.

Kohtauksittaiset depersonalisaatiokokemukset voivat joskus olla ohimolohkoepilepsian (ks. «Epilepsia aikuisella»1) tai ohimolohkoperäisen migreenin (ks. «Migreeni»2) oire. Kokemus on tavallinen myös erilaisissa dissosiatiivisissa (ks. «Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys)»3) ja traumaperäisissä häiriöissä (ks. «Traumaperäinen stressihäiriö»4), joissa kokemuksen arvellaan olevan reaktio tai hallintakeino erilaisille traumaattisten muistojen herättämille ahdistaville tunteille.

Marijuanan tai hasiksen polttamiseen liittyy suhteellisen usein eriasteisia depersonalisaation kaltaisia kokemuksia. Myös mielisairaudessa (psykoottisissa tiloissa) voi usein ilmetä depersonalisaation kaltaista itsen ja ympäristön outona kokemista.

Mietiskelyn tai uskonnollisten rituaalien yhteydessä depersonalisaatio- tai derealisaatiokokemukset ovat tavallisia ja osin itsesuggeroituja. Tällöin depersonalisaatio ja derealisaatio koetaan usein elämyksellisesti yhteytenä jumaluuteen tai maailmankaikkeuteen.

Erillisestä depersonalisaatiohäiriöstä puhutaan vain silloin, kun kokemukseen ei liity muita psykiatrisia häiriöitä. Depersonalisaatiohäiriölle ovat ominaisia toistuvat tai pidempään jatkuvat depersonalisaatiot, joiden yhteydessä henkilö menettää kosketuksen omaan itseensä. Hän voi kokea olevansa automaattinen kone tai elävänsä unessa tai elokuvassa. Usein hän kokee olevansa ajatustensa, ruumiinsa tai ruumiin osiensa ulkopuolella, hänellä ei ole kosketusta tunteisiinsa tai hän ei koe kontrolloivansa liikkeitään.

Depersonalisaatiohäiriön taustalla saattavat olla lapsuudessa tai menneisyydessä koetut hyvin traumaattiset tapahtumat. Näistä tapahtumista tavalla tai toisella muistuttavat nykyhetken tapahtumat voivat laukaista depersonalisaation. Tällöin äkillinen siirtyminen toiseen persoonan tilaan on reaktio alkuperäistä traumatilannetta muistuttaneeseen tapahtumaan tai ärsykkeeseen. Näissä tilanteissa depersonalisaatiokokemuksista kärsivällä henkilöllä ei yleensä ole tietoista muistikuvaa menneisyyden traumaattisesta tapahtumasta.

Milloin hoitoon

Depersonalisaatiokokemusten ollessa tiheästi toistuvia tai pitempään jatkuvia kannattaa aina kääntyä lähiviikkojen kuluessa psykiatrin tai psykologin puoleen. Kokemusten taustalla voi olla stressaava elämäntilanne tai traumaattisia muistoja, joiden psykoterapeuttisesta työstämisestä voi olla suurta hyötyä.

Siis paljonko sulla sitten oli se ferritiini? Sen olisi hyvä olla yli 100. Noista sun oireista ainakin nykiminen, nielemisvaikeudet, ahdistus, aivosumu saattaa hyvin olla raudanpuutteen oireita. Onko levottomia jalkoja? Huimaako?

Dystonia kannattaa sulkea pois. Neurologinen sairaus. Kuulostaa oireet tutulle.

Vierailija kirjoitti:

Siis paljonko sulla sitten oli se ferritiini? Sen olisi hyvä olla yli 100. Noista sun oireista ainakin nykiminen, nielemisvaikeudet, ahdistus, aivosumu saattaa hyvin olla raudanpuutteen oireita. Onko levottomia jalkoja? Huimaako?

Mulla oli 60

Kolme vaihtoehtoa;

-Hypokondria

-ms tauti

-mielenterveysongelma

Onko ferritiini 24 huono? Voiko aiheuttaa lihasnykinää?

Onko mahdollista että oireesi olisi aiheuttanut punkin purema? Aina ei tule ns. tyypillistä rengastakaan. Itselläni ainakin borrelioosi aiheutti tuollaisia elohiirimäisiä tuntemuksia. Sain kolmen viikon antibioottikuurin ja oireet poistui.

Minulla on näitä tutkittu ja sattumalta huomasin että koronavirukseen pitkäaikaisesti sairastuneiden ryhmässä on valitettu samoja oireita. Eräs lihasnykinöitä pk-seudula tutkituttanut sanoi että mehiläisessä todettiin että oli kesällä ihan tukossa vastaavien ihmisten kanssa.

mulla on hermovaurio nilkassa, kieli nykii suussa ja en tunne jalkojen sisäsivuja. Syitä ei ole löytynyt joten käyn vaan normaalisti töissä ja remontoin ja elän normaalisti. Onhan tää outoa mutta en usko enää itsekään että mitään voidaan tutkia ka psyk. ongelma olisi jotenkin ihan höpsön tuntunen vaihtoehto kun mulla ei ole mitään huolta, väsymystä tms stressiä. Nuo oireet tuli ihan kaatavan uupumuksen kanssa, kuin influenssa, kolmessa aallossa. Mutta kun se oli ohi, se oli ohi. Vaan jälkioireet jäi.

Kuten muutamassa aiemmassakin viestissä pohdittiin, onko borrelioosi suljettu pois? Moni oire sopii krooniseen vaiheeseen eikä puremaa välttämättä ole oireista kärsivä välttämättä koskaan huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista että oireesi olisi aiheuttanut punkin purema? Aina ei tule ns. tyypillistä rengastakaan. Itselläni ainakin borrelioosi aiheutti tuollaisia elohiirimäisiä tuntemuksia. Sain kolmen viikon antibioottikuurin ja oireet poistui.

En osaa sanoa. Mutta en usko

Vierailija kirjoitti:

Kuten muutamassa aiemmassakin viestissä pohdittiin, onko borrelioosi suljettu pois? Moni oire sopii krooniseen vaiheeseen eikä puremaa välttämättä ole oireista kärsivä välttämättä koskaan huomannut.

Ei ole suljettu pois. Pitänee tämäkin ottaa esille lääkärissä ensi kerralla

Jos on niskaperäistä, niin tää on vaan jännä kun ei ole mitään kipuja