Jännitysniska? Vakavasti sairas? Vai mitä?

Onko otettu borrelioositesti? Entä ms tai parkinson? Toivottavasti ei kuitenkaan. Neurologi olisi hyvä idea, vaikkq olit käynytkin. Kilpparin vajaatoiminta aiheuttaa tosi paljon kaikrnlaista. Tosin tuota tärinää ehkä ei. Mitkä kikppariarvot sulla oli? Suurin osa terveyskeskuslääköreistä väittää kilppariarvoja hyvinsi vaikkei ne sitä olisi. Tsh pitäisi olla alle 2.5 ettei ole vajista ja t4V ei saisi olla yleensä viitearvojen ihan alaosassa. Kilpparin vasta-aineer kannattaa myös otattaa.

Hiuksiakin lähtee todella paljon. En sitten tiedän onko sillä kytköksiä noihin muihin oireisiin

Vierailija kirjoitti:

Mulla on oikeasti todella epämukava olo jokapäivä. En pysty enää tutustumaan ihmisiin samalla tapaa kuin ennen. Kukaan ei tiedä millainen ihminen olen oikeasti, sisimmässäni. Kukaan ei tunne mua täysin. Kaikki varmaan olettaa, että olen tyhmä ja kouluttamaton ihminen, mutta todellisuudessa olen normaali, ehkä ikäisiäni vähän viisaampikin ihminen. Tää aivosumu tosin tekee musta todella tyhmän, varsinkin sosiaalisissa tilanteissa. Enkä edes pysty avautumaan muille ihmisille tästä. Kertoisin mun kavereillekin mikä mua vaivaa, mutta se on todella vaikeaa, kun lauseet tökkii, unohtelee asioita ja puhuu sekavasti. Mun kehonkielikin valehtelee niin saakelisti.

Tää epätodellinen olo, aivosumu ja näköongelmat on taas sitten toinen hirveä yhdistelmä. Tuntuu kuin olisin huonolla tripillä kokoajan. Epätodellisesta olosta olen kärsinyt todella nuoresta asti. Joskus ala-aste ikäisenä nää mun kohtaukset alko. Silloin en välittänyt noista ollenkaan ja luulin niiden loppuvan joskus, mutta olin väärässä. Ala-asteelta lähtien ollut myös keskittymisvaikeutta. Lievää sellaista tosin. Mutta sittenkun alkoi tulla kaikkia näitä muita oireita (siten myös epätodellisuus ja aivosumu paheni), niin siitä asti elämä on ollut helvettiä, eli joku 2-3 vuotta nyt. En ikinä ollut ahdistunut koulussa, kun sitten eräs päivä mun niska vaan kiristy ja ahdisti katsoa ympärille, koska pää tärisi jos käänsin sitä. Oire tuli vaan yhtäkkiä. Sitten lähti muutamaksi viikoksi pois, tuli takaisin ja siitä asti mulla on ollut pää oudon tuntonen ja tärisevä. Tuon oireen jälkeen alkoi kehittyä näitä muita oireita pikkuhiljaa. Näkö alkoi muuttua hitaasti, aivosumua alkoi tulla enemmän, elohiiriä alkoi tulla ympäri kehoa jne

Nykyään epätodellinen olo on jatkuvaa ja intensiivisempää. Tajusin varmaan vasta pari kolme vuotta sitten, ettei tämä olotila ole normaalia.

Olo on epätoivoinen tällä hetkellä. Lääkäreillekin on vaikeaa kertoa mun oireista. Vaikka olisikin muistiinpanot kaikesta, silti vähän aina jättää jotain välistä ja katuu sitten illalla kotona, kun jäi tuo ja tää oire kertomatta. Ja aina vastaanotolla olen liian kohtelias ja iloinen, niinkuin ei olisi mitään hätää, vaikka kärsin joka ikinen sekunti. Ei ihmekään, kun ei saa oikeaa hoitoa/apua. En usko, että mikään terapiakaan auttaisi tähän mun epätodelliseen oloon, koska ei ole mitään tiettyjä asioita jotka sitä aiheuttaa/triggeröi. Se tulee vaan silloin, kun tulee. Nyt päällä melkeen 24/7. Ja en sitten tiedä onko tämä edes niskaperäistä, kun tätäkin ollut jo ala-asteelta asti. Enkä sitten tiedä onko tuolla edes kytköksiä näihin muihin oireisiin. Toki jännitysniska voisi olla yksi tekijä mikä pahentaa tätä, mutta mikä sen aiheuttaa sitä ei tiedä.

Ps. En siis ole ikinä ennen ollut ahdistunut ennen näitä oireita. Kyseessä ei ole ahdistus- tai paniikkihäiriö. Masennusta ei ole, mutta ehkä lievää alakuloisuutta. Mitään traumoja ei ole ollut. lapsuudessani. Tää teksti oli varmasti todella sekava lukea ja jäi paljon kertomatta, mutta toivottavasti joku edes viitsii auttaa :D

Onko oireet pois kun olet yksin? Entä jos katsot äitiä tai jotain tosi tuttua ja turvallista henkilöä? Täriseekö ja onko oireita jos katsot eläintä ja puhut sille? Vaikka kissaa, koiraa tai lintua kun ihmisiä ei ole häiritsemässä? Jos oireet pois näin, vaikuttaisi jännittämiseltä joka puhkeaa usein teini-iässä. Jos oireita ihan aina vaikka kun katsot peilistä itseäsi ja puhut itsellesi niin sitten ei ehkä jännittämisestä johdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on oikeasti todella epämukava olo jokapäivä. En pysty enää tutustumaan ihmisiin samalla tapaa kuin ennen. Kukaan ei tiedä millainen ihminen olen oikeasti, sisimmässäni. Kukaan ei tunne mua täysin. Kaikki varmaan olettaa, että olen tyhmä ja kouluttamaton ihminen, mutta todellisuudessa olen normaali, ehkä ikäisiäni vähän viisaampikin ihminen. Tää aivosumu tosin tekee musta todella tyhmän, varsinkin sosiaalisissa tilanteissa. Enkä edes pysty avautumaan muille ihmisille tästä. Kertoisin mun kavereillekin mikä mua vaivaa, mutta se on todella vaikeaa, kun lauseet tökkii, unohtelee asioita ja puhuu sekavasti. Mun kehonkielikin valehtelee niin saakelisti.

Tää epätodellinen olo, aivosumu ja näköongelmat on taas sitten toinen hirveä yhdistelmä. Tuntuu kuin olisin huonolla tripillä kokoajan. Epätodellisesta olosta olen kärsinyt todella nuoresta asti. Joskus ala-aste ikäisenä nää mun kohtaukset alko. Silloin en välittänyt noista ollenkaan ja luulin niiden loppuvan joskus, mutta olin väärässä. Ala-asteelta lähtien ollut myös keskittymisvaikeutta. Lievää sellaista tosin. Mutta sittenkun alkoi tulla kaikkia näitä muita oireita (siten myös epätodellisuus ja aivosumu paheni), niin siitä asti elämä on ollut helvettiä, eli joku 2-3 vuotta nyt. En ikinä ollut ahdistunut koulussa, kun sitten eräs päivä mun niska vaan kiristy ja ahdisti katsoa ympärille, koska pää tärisi jos käänsin sitä. Oire tuli vaan yhtäkkiä. Sitten lähti muutamaksi viikoksi pois, tuli takaisin ja siitä asti mulla on ollut pää oudon tuntonen ja tärisevä. Tuon oireen jälkeen alkoi kehittyä näitä muita oireita pikkuhiljaa. Näkö alkoi muuttua hitaasti, aivosumua alkoi tulla enemmän, elohiiriä alkoi tulla ympäri kehoa jne

Nykyään epätodellinen olo on jatkuvaa ja intensiivisempää. Tajusin varmaan vasta pari kolme vuotta sitten, ettei tämä olotila ole normaalia.

Olo on epätoivoinen tällä hetkellä. Lääkäreillekin on vaikeaa kertoa mun oireista. Vaikka olisikin muistiinpanot kaikesta, silti vähän aina jättää jotain välistä ja katuu sitten illalla kotona, kun jäi tuo ja tää oire kertomatta. Ja aina vastaanotolla olen liian kohtelias ja iloinen, niinkuin ei olisi mitään hätää, vaikka kärsin joka ikinen sekunti. Ei ihmekään, kun ei saa oikeaa hoitoa/apua. En usko, että mikään terapiakaan auttaisi tähän mun epätodelliseen oloon, koska ei ole mitään tiettyjä asioita jotka sitä aiheuttaa/triggeröi. Se tulee vaan silloin, kun tulee. Nyt päällä melkeen 24/7. Ja en sitten tiedä onko tämä edes niskaperäistä, kun tätäkin ollut jo ala-asteelta asti. Enkä sitten tiedä onko tuolla edes kytköksiä näihin muihin oireisiin. Toki jännitysniska voisi olla yksi tekijä mikä pahentaa tätä, mutta mikä sen aiheuttaa sitä ei tiedä.

Ps. En siis ole ikinä ennen ollut ahdistunut ennen näitä oireita. Kyseessä ei ole ahdistus- tai paniikkihäiriö. Masennusta ei ole, mutta ehkä lievää alakuloisuutta. Mitään traumoja ei ole ollut. lapsuudessani. Tää teksti oli varmasti todella sekava lukea ja jäi paljon kertomatta, mutta toivottavasti joku edes viitsii auttaa :D

Onko oireet pois kun olet yksin? Entä jos katsot äitiä tai jotain tosi tuttua ja turvallista henkilöä? Täriseekö ja onko oireita jos katsot eläintä ja puhut sille? Vaikka kissaa, koiraa tai lintua kun ihmisiä ei ole häiritsemässä? Jos oireet pois näin, vaikuttaisi jännittämiseltä joka puhkeaa usein teini-iässä. Jos oireita ihan aina vaikka kun katsot peilistä itseäsi ja puhut itsellesi niin sitten ei ehkä jännittämisestä johdu.

Epätodellinen ja sumuinen olo on kokoajan yksinkin ollessa. Näköongelmatkin on yksin ollessa. Päässä ja mun kehossa on joku "tärinätila" kokoajan päällä ja tärisen helposti pienistäkin ärsykkeistä. Mutta siis pää ei tärise PAHASTI yksin ollessani, tuntuu kuitenkin jännittyneeltä ja noh ehkä todella lievästi tärisee. Pienikin triggeri niin niska jännittyy ja tärinä pahenee. Puhevaikeuksia on yksin ollessani. Välillä mulla on vaikeuksia ääntää jotain kirjaimia ja puhe saattaa olla vähän mumisemista. Välillä sitten taas puhun ihan normaalisti. Sillonkun mulla on todella intensiivinen tää epätodellinen olo, niin puhuminen on just tällaista mumisemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on oikeasti todella epämukava olo jokapäivä. En pysty enää tutustumaan ihmisiin samalla tapaa kuin ennen. Kukaan ei tiedä millainen ihminen olen oikeasti, sisimmässäni. Kukaan ei tunne mua täysin. Kaikki varmaan olettaa, että olen tyhmä ja kouluttamaton ihminen, mutta todellisuudessa olen normaali, ehkä ikäisiäni vähän viisaampikin ihminen. Tää aivosumu tosin tekee musta todella tyhmän, varsinkin sosiaalisissa tilanteissa. Enkä edes pysty avautumaan muille ihmisille tästä. Kertoisin mun kavereillekin mikä mua vaivaa, mutta se on todella vaikeaa, kun lauseet tökkii, unohtelee asioita ja puhuu sekavasti. Mun kehonkielikin valehtelee niin saakelisti.

Tää epätodellinen olo, aivosumu ja näköongelmat on taas sitten toinen hirveä yhdistelmä. Tuntuu kuin olisin huonolla tripillä kokoajan. Epätodellisesta olosta olen kärsinyt todella nuoresta asti. Joskus ala-aste ikäisenä nää mun kohtaukset alko. Silloin en välittänyt noista ollenkaan ja luulin niiden loppuvan joskus, mutta olin väärässä. Ala-asteelta lähtien ollut myös keskittymisvaikeutta. Lievää sellaista tosin. Mutta sittenkun alkoi tulla kaikkia näitä muita oireita (siten myös epätodellisuus ja aivosumu paheni), niin siitä asti elämä on ollut helvettiä, eli joku 2-3 vuotta nyt. En ikinä ollut ahdistunut koulussa, kun sitten eräs päivä mun niska vaan kiristy ja ahdisti katsoa ympärille, koska pää tärisi jos käänsin sitä. Oire tuli vaan yhtäkkiä. Sitten lähti muutamaksi viikoksi pois, tuli takaisin ja siitä asti mulla on ollut pää oudon tuntonen ja tärisevä. Tuon oireen jälkeen alkoi kehittyä näitä muita oireita pikkuhiljaa. Näkö alkoi muuttua hitaasti, aivosumua alkoi tulla enemmän, elohiiriä alkoi tulla ympäri kehoa jne

Nykyään epätodellinen olo on jatkuvaa ja intensiivisempää. Tajusin varmaan vasta pari kolme vuotta sitten, ettei tämä olotila ole normaalia.

Olo on epätoivoinen tällä hetkellä. Lääkäreillekin on vaikeaa kertoa mun oireista. Vaikka olisikin muistiinpanot kaikesta, silti vähän aina jättää jotain välistä ja katuu sitten illalla kotona, kun jäi tuo ja tää oire kertomatta. Ja aina vastaanotolla olen liian kohtelias ja iloinen, niinkuin ei olisi mitään hätää, vaikka kärsin joka ikinen sekunti. Ei ihmekään, kun ei saa oikeaa hoitoa/apua. En usko, että mikään terapiakaan auttaisi tähän mun epätodelliseen oloon, koska ei ole mitään tiettyjä asioita jotka sitä aiheuttaa/triggeröi. Se tulee vaan silloin, kun tulee. Nyt päällä melkeen 24/7. Ja en sitten tiedä onko tämä edes niskaperäistä, kun tätäkin ollut jo ala-asteelta asti. Enkä sitten tiedä onko tuolla edes kytköksiä näihin muihin oireisiin. Toki jännitysniska voisi olla yksi tekijä mikä pahentaa tätä, mutta mikä sen aiheuttaa sitä ei tiedä.

Ps. En siis ole ikinä ennen ollut ahdistunut ennen näitä oireita. Kyseessä ei ole ahdistus- tai paniikkihäiriö. Masennusta ei ole, mutta ehkä lievää alakuloisuutta. Mitään traumoja ei ole ollut. lapsuudessani. Tää teksti oli varmasti todella sekava lukea ja jäi paljon kertomatta, mutta toivottavasti joku edes viitsii auttaa :D

Onko oireet pois kun olet yksin? Entä jos katsot äitiä tai jotain tosi tuttua ja turvallista henkilöä? Täriseekö ja onko oireita jos katsot eläintä ja puhut sille? Vaikka kissaa, koiraa tai lintua kun ihmisiä ei ole häiritsemässä? Jos oireet pois näin, vaikuttaisi jännittämiseltä joka puhkeaa usein teini-iässä. Jos oireita ihan aina vaikka kun katsot peilistä itseäsi ja puhut itsellesi niin sitten ei ehkä jännittämisestä johdu.

Epätodellinen ja sumuinen olo on kokoajan yksinkin ollessa. Näköongelmatkin on yksin ollessa. Päässä ja mun kehossa on joku "tärinätila" kokoajan päällä ja tärisen helposti pienistäkin ärsykkeistä. Mutta siis pää ei tärise PAHASTI yksin ollessani, tuntuu kuitenkin jännittyneeltä ja noh ehkä todella lievästi tärisee. Pienikin triggeri niin niska jännittyy ja tärinä pahenee. Puhevaikeuksia on yksin ollessani. Välillä mulla on vaikeuksia ääntää jotain kirjaimia ja puhe saattaa olla vähän mumisemista. Välillä sitten taas puhun ihan normaalisti. Sillonkun mulla on todella intensiivinen tää epätodellinen olo, niin puhuminen on just tällaista mumisemista.

Mutta siis joo pienikin ahdistuksen tunne pahentaa näitä oireita, mutta tiedän ettei se aiheuta niitä

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tuon pään tärinän! Mulla alkoi se lukiossa ja liittyy sos.tilanteiden pelkoon. Olen nyt jo kolmekymppinen. Tuntuu nimenomaan, ettei saa pidettyä päätä paikallaan ja niska ja takaraivo jännittyy. Todella hirveää! Mulla tuo tulee vain jännittäessä. Pahinta on juuri, jos ei ns. saa päätä tuettua jotenkin. Vaikea selittää, mutta tiedät mistä puhun. Siihen on mulla auttanut rauhoittavat. Otan vain tarvittaessa.

Mulla jäykistyy niska ja takaraivo jännityksestä terapeutin tuolissa, ja huippua.

Vierailija kirjoitti:

Hiuksiakin lähtee todella paljon. En sitten tiedän onko sillä kytköksiä noihin muihin oireisiin

Raudanpuute.

Jotain psyykkistä oirehdintaa tuo on.

Onko hemoglobiini katsottu milloin viimeksi? Miten ravitsemus? Minkälaiset ruokailutottumukset sinulla on? Adistuneelta vaikutat kyllä, vaikka et sitä itse ehkä niin tiedostakaan, on sitten lääkärin arvioitava että mistä tuo ahdistus kumpuaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko hemoglobiini katsottu milloin viimeksi? Miten ravitsemus? Minkälaiset ruokailutottumukset sinulla on? Adistuneelta vaikutat kyllä, vaikka et sitä itse ehkä niin tiedostakaan, on sitten lääkärin arvioitava että mistä tuo ahdistus kumpuaa.

Ferriitiini tsekattava.

Vierailija kirjoitti:

Onko hemoglobiini katsottu milloin viimeksi? Miten ravitsemus? Minkälaiset ruokailutottumukset sinulla on? Adistuneelta vaikutat kyllä, vaikka et sitä itse ehkä niin tiedostakaan, on sitten lääkärin arvioitava että mistä tuo ahdistus kumpuaa.

En muista. Syön säännöllisesti ja hyvin. Ahdistunut oon näitten oireiden takia juu. Mutta yksinkin ollessani näitä oireita on. Sekä vanhempien ja muittenkin tuttujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hemoglobiini katsottu milloin viimeksi? Miten ravitsemus? Minkälaiset ruokailutottumukset sinulla on? Adistuneelta vaikutat kyllä, vaikka et sitä itse ehkä niin tiedostakaan, on sitten lääkärin arvioitava että mistä tuo ahdistus kumpuaa.

Ferriitiini tsekattava.

Tsekattu on. Viitteissä oli. Ihan siellä alarajoilla tosin.

Mulla oli vastaavaa. Ilmeisesti niska niin jumissa että tuli jatkuvasti sekava olo, puhe tuntui puuroutuvan ja välillä jopa käveleminen suoraan oli vaikeaa. Epäiltiin aivokasvainta ja ties mitä aivoverenvuotoa, lopulta päädyttiin että jotenkin niskaperäistä ja omituista.

Käytin aikani lihasrelaksantteja, mutta silmälasit auttoi eniten. Minulla on kyllä hyvä näkö, joku -0.2 vain toisessa silmässä, mutta yksi neurologi lopulta huomasi että toisessa silmässä pieni karsastus (tätä ei huomaa paljaalla silmällä kun minua katsoo). Sanoi ettei ehkä auta mitään, mutta kannattaa kokeilla silmälaseja. Ja se tosiaan auttoi.

Ilmeisesti olin huomaamattani joutunut vuosia korjaamaan näköä, liikuttamaan silmiä, siristämään tms alitajuisesti ja se aiheutti ehkä niskan jännitystilan, joka pahimmillaan esti työnteonkin kokonaan kun aivot/ajatus ei enää toiminut.

Kävin monta monta kertaa lääkärillä tämän takia. Nykyään jumppaan aktiivisesti ja pidän niskan ja selän lihakset kunnossa, venyttelen joka päivä. Tarvittaessa lihasrelaksantteja ja sitten ne silmälasit.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vastaavaa. Ilmeisesti niska niin jumissa että tuli jatkuvasti sekava olo, puhe tuntui puuroutuvan ja välillä jopa käveleminen suoraan oli vaikeaa. Epäiltiin aivokasvainta ja ties mitä aivoverenvuotoa, lopulta päädyttiin että jotenkin niskaperäistä ja omituista.

Käytin aikani lihasrelaksantteja, mutta silmälasit auttoi eniten. Minulla on kyllä hyvä näkö, joku -0.2 vain toisessa silmässä, mutta yksi neurologi lopulta huomasi että toisessa silmässä pieni karsastus (tätä ei huomaa paljaalla silmällä kun minua katsoo). Sanoi ettei ehkä auta mitään, mutta kannattaa kokeilla silmälaseja. Ja se tosiaan auttoi.

Ilmeisesti olin huomaamattani joutunut vuosia korjaamaan näköä, liikuttamaan silmiä, siristämään tms alitajuisesti ja se aiheutti ehkä niskan jännitystilan, joka pahimmillaan esti työnteonkin kokonaan kun aivot/ajatus ei enää toiminut.

Kävin monta monta kertaa lääkärillä tämän takia. Nykyään jumppaan aktiivisesti ja pidän niskan ja selän lihakset kunnossa, venyttelen joka päivä. Tarvittaessa lihasrelaksantteja ja sitten ne silmälasit.

Niin ja jatkan vielä, että niskastani kyllä löytyi joku nikamamuutos ja ehkä joku hermo on vähän puristuksissa.. mutta ilmeisesti just se niskan jännitys ja lihasvaivat aiheuttaa ne vakavat oireet, ei toi nikama/hermo. Koska pysyn nyt kunnossa jo vuosia jumpalla, venyttelyllä, laseilla ja lihasrelaksantilla (pari kertaa vuodessa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on oikeasti todella epämukava olo jokapäivä. En pysty enää tutustumaan ihmisiin samalla tapaa kuin ennen. Kukaan ei tiedä millainen ihminen olen oikeasti, sisimmässäni. Kukaan ei tunne mua täysin. Kaikki varmaan olettaa, että olen tyhmä ja kouluttamaton ihminen, mutta todellisuudessa olen normaali, ehkä ikäisiäni vähän viisaampikin ihminen. Tää aivosumu tosin tekee musta todella tyhmän, varsinkin sosiaalisissa tilanteissa. Enkä edes pysty avautumaan muille ihmisille tästä. Kertoisin mun kavereillekin mikä mua vaivaa, mutta se on todella vaikeaa, kun lauseet tökkii, unohtelee asioita ja puhuu sekavasti. Mun kehonkielikin valehtelee niin saakelisti.

Tää epätodellinen olo, aivosumu ja näköongelmat on taas sitten toinen hirveä yhdistelmä. Tuntuu kuin olisin huonolla tripillä kokoajan. Epätodellisesta olosta olen kärsinyt todella nuoresta asti. Joskus ala-aste ikäisenä nää mun kohtaukset alko. Silloin en välittänyt noista ollenkaan ja luulin niiden loppuvan joskus, mutta olin väärässä. Ala-asteelta lähtien ollut myös keskittymisvaikeutta. Lievää sellaista tosin. Mutta sittenkun alkoi tulla kaikkia näitä muita oireita (siten myös epätodellisuus ja aivosumu paheni), niin siitä asti elämä on ollut helvettiä, eli joku 2-3 vuotta nyt. En ikinä ollut ahdistunut koulussa, kun sitten eräs päivä mun niska vaan kiristy ja ahdisti katsoa ympärille, koska pää tärisi jos käänsin sitä. Oire tuli vaan yhtäkkiä. Sitten lähti muutamaksi viikoksi pois, tuli takaisin ja siitä asti mulla on ollut pää oudon tuntonen ja tärisevä. Tuon oireen jälkeen alkoi kehittyä näitä muita oireita pikkuhiljaa. Näkö alkoi muuttua hitaasti, aivosumua alkoi tulla enemmän, elohiiriä alkoi tulla ympäri kehoa jne

Nykyään epätodellinen olo on jatkuvaa ja intensiivisempää. Tajusin varmaan vasta pari kolme vuotta sitten, ettei tämä olotila ole normaalia.

Olo on epätoivoinen tällä hetkellä. Lääkäreillekin on vaikeaa kertoa mun oireista. Vaikka olisikin muistiinpanot kaikesta, silti vähän aina jättää jotain välistä ja katuu sitten illalla kotona, kun jäi tuo ja tää oire kertomatta. Ja aina vastaanotolla olen liian kohtelias ja iloinen, niinkuin ei olisi mitään hätää, vaikka kärsin joka ikinen sekunti. Ei ihmekään, kun ei saa oikeaa hoitoa/apua. En usko, että mikään terapiakaan auttaisi tähän mun epätodelliseen oloon, koska ei ole mitään tiettyjä asioita jotka sitä aiheuttaa/triggeröi. Se tulee vaan silloin, kun tulee. Nyt päällä melkeen 24/7. Ja en sitten tiedä onko tämä edes niskaperäistä, kun tätäkin ollut jo ala-asteelta asti. Enkä sitten tiedä onko tuolla edes kytköksiä näihin muihin oireisiin. Toki jännitysniska voisi olla yksi tekijä mikä pahentaa tätä, mutta mikä sen aiheuttaa sitä ei tiedä.

Ps. En siis ole ikinä ennen ollut ahdistunut ennen näitä oireita. Kyseessä ei ole ahdistus- tai paniikkihäiriö. Masennusta ei ole, mutta ehkä lievää alakuloisuutta. Mitään traumoja ei ole ollut. lapsuudessani. Tää teksti oli varmasti todella sekava lukea ja jäi paljon kertomatta, mutta toivottavasti joku edes viitsii auttaa :D

Onko oireet pois kun olet yksin? Entä jos katsot äitiä tai jotain tosi tuttua ja turvallista henkilöä? Täriseekö ja onko oireita jos katsot eläintä ja puhut sille? Vaikka kissaa, koiraa tai lintua kun ihmisiä ei ole häiritsemässä? Jos oireet pois näin, vaikuttaisi jännittämiseltä joka puhkeaa usein teini-iässä. Jos oireita ihan aina vaikka kun katsot peilistä itseäsi ja puhut itsellesi niin sitten ei ehkä jännittämisestä johdu.

Epätodellinen ja sumuinen olo on kokoajan yksinkin ollessa. Näköongelmatkin on yksin ollessa. Päässä ja mun kehossa on joku "tärinätila" kokoajan päällä ja tärisen helposti pienistäkin ärsykkeistä. Mutta siis pää ei tärise PAHASTI yksin ollessani, tuntuu kuitenkin jännittyneeltä ja noh ehkä todella lievästi tärisee. Pienikin triggeri niin niska jännittyy ja tärinä pahenee. Puhevaikeuksia on yksin ollessani. Välillä mulla on vaikeuksia ääntää jotain kirjaimia ja puhe saattaa olla vähän mumisemista. Välillä sitten taas puhun ihan normaalisti. Sillonkun mulla on todella intensiivinen tää epätodellinen olo, niin puhuminen on just tällaista mumisemista.

Mutta siis joo pienikin ahdistuksen tunne pahentaa näitä oireita, mutta tiedän ettei se aiheuta niitä

Tarpeeksi pitkään kun jännittää niin keho kuormittuu eikä palaudu kotonakaan jännityksestä. Jos niskat kaikki jumissa niin veri ei kireissä kaulan lihaksissa kulje kunnolla. Aiheuttaa juuri tuota sumuista oloa. Lihasrelaxanttejakin voisi kysyä ensi hätään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vastaavaa. Ilmeisesti niska niin jumissa että tuli jatkuvasti sekava olo, puhe tuntui puuroutuvan ja välillä jopa käveleminen suoraan oli vaikeaa. Epäiltiin aivokasvainta ja ties mitä aivoverenvuotoa, lopulta päädyttiin että jotenkin niskaperäistä ja omituista.

Käytin aikani lihasrelaksantteja, mutta silmälasit auttoi eniten. Minulla on kyllä hyvä näkö, joku -0.2 vain toisessa silmässä, mutta yksi neurologi lopulta huomasi että toisessa silmässä pieni karsastus (tätä ei huomaa paljaalla silmällä kun minua katsoo). Sanoi ettei ehkä auta mitään, mutta kannattaa kokeilla silmälaseja. Ja se tosiaan auttoi.

Ilmeisesti olin huomaamattani joutunut vuosia korjaamaan näköä, liikuttamaan silmiä, siristämään tms alitajuisesti ja se aiheutti ehkä niskan jännitystilan, joka pahimmillaan esti työnteonkin kokonaan kun aivot/ajatus ei enää toiminut.

Kävin monta monta kertaa lääkärillä tämän takia. Nykyään jumppaan aktiivisesti ja pidän niskan ja selän lihakset kunnossa, venyttelen joka päivä. Tarvittaessa lihasrelaksantteja ja sitten ne silmälasit.

Joo tästä tulikin mieleen, että nuorempana siristelin todella paljon silmiä ja siitä seurasi aina kauhea pään särky. Siristelen nykyäänkin aika paljon. Enkä käytä kirkkaimmallakaan säällä aurinkolaseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vastaavaa. Ilmeisesti niska niin jumissa että tuli jatkuvasti sekava olo, puhe tuntui puuroutuvan ja välillä jopa käveleminen suoraan oli vaikeaa. Epäiltiin aivokasvainta ja ties mitä aivoverenvuotoa, lopulta päädyttiin että jotenkin niskaperäistä ja omituista.

Käytin aikani lihasrelaksantteja, mutta silmälasit auttoi eniten. Minulla on kyllä hyvä näkö, joku -0.2 vain toisessa silmässä, mutta yksi neurologi lopulta huomasi että toisessa silmässä pieni karsastus (tätä ei huomaa paljaalla silmällä kun minua katsoo). Sanoi ettei ehkä auta mitään, mutta kannattaa kokeilla silmälaseja. Ja se tosiaan auttoi.

Ilmeisesti olin huomaamattani joutunut vuosia korjaamaan näköä, liikuttamaan silmiä, siristämään tms alitajuisesti ja se aiheutti ehkä niskan jännitystilan, joka pahimmillaan esti työnteonkin kokonaan kun aivot/ajatus ei enää toiminut.

Kävin monta monta kertaa lääkärillä tämän takia. Nykyään jumppaan aktiivisesti ja pidän niskan ja selän lihakset kunnossa, venyttelen joka päivä. Tarvittaessa lihasrelaksantteja ja sitten ne silmälasit.

Niin ja jatkan vielä, että niskastani kyllä löytyi joku nikamamuutos ja ehkä joku hermo on vähän puristuksissa.. mutta ilmeisesti just se niskan jännitys ja lihasvaivat aiheuttaa ne vakavat oireet, ei toi nikama/hermo. Koska pysyn nyt kunnossa jo vuosia jumpalla, venyttelyllä, laseilla ja lihasrelaksantilla (pari kertaa vuodessa).

Aivohermo/kasvohermo vaikuttaa muuten näköön kuuloon ja jopa puheeseen. Migreenissä juuri myös puheen puuroutumista ja näön sumenemista. Jos kireenä lihakset kaikki niin hermokin puristuu vielä lisää kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hemoglobiini katsottu milloin viimeksi? Miten ravitsemus? Minkälaiset ruokailutottumukset sinulla on? Adistuneelta vaikutat kyllä, vaikka et sitä itse ehkä niin tiedostakaan, on sitten lääkärin arvioitava että mistä tuo ahdistus kumpuaa.

Ferriitiini tsekattava.

Tsekattu on. Viitteissä oli. Ihan siellä alarajoilla tosin.

Alaraja ei riitä. Nosta arvoa ylemmäs! Oireita tulee joillekin jo alarajoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vastaavaa. Ilmeisesti niska niin jumissa että tuli jatkuvasti sekava olo, puhe tuntui puuroutuvan ja välillä jopa käveleminen suoraan oli vaikeaa. Epäiltiin aivokasvainta ja ties mitä aivoverenvuotoa, lopulta päädyttiin että jotenkin niskaperäistä ja omituista.

Käytin aikani lihasrelaksantteja, mutta silmälasit auttoi eniten. Minulla on kyllä hyvä näkö, joku -0.2 vain toisessa silmässä, mutta yksi neurologi lopulta huomasi että toisessa silmässä pieni karsastus (tätä ei huomaa paljaalla silmällä kun minua katsoo). Sanoi ettei ehkä auta mitään, mutta kannattaa kokeilla silmälaseja. Ja se tosiaan auttoi.

Ilmeisesti olin huomaamattani joutunut vuosia korjaamaan näköä, liikuttamaan silmiä, siristämään tms alitajuisesti ja se aiheutti ehkä niskan jännitystilan, joka pahimmillaan esti työnteonkin kokonaan kun aivot/ajatus ei enää toiminut.

Kävin monta monta kertaa lääkärillä tämän takia. Nykyään jumppaan aktiivisesti ja pidän niskan ja selän lihakset kunnossa, venyttelen joka päivä. Tarvittaessa lihasrelaksantteja ja sitten ne silmälasit.

Joo tästä tulikin mieleen, että nuorempana siristelin todella paljon silmiä ja siitä seurasi aina kauhea pään särky. Siristelen nykyäänkin aika paljon. Enkä käytä kirkkaimmallakaan säällä aurinkolaseja.

Sitten suosittelen että menet silmäLÄÄKÄRIIN, ei siis ilmaiseen näöntarkastukseen, ja selität oireet ja kysyt löytyykö syy näöstä. Ja kokeile lepuuttaa silmiä enemmän, eli ei ruudun tuijotusta, ei "liikkuvan kuvan" katselua (tyyliin bussissa ikkunasta tuijottelu tms missä silmien pitää koko ajan liikkua). Pidä silmiä kiinni enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hemoglobiini katsottu milloin viimeksi? Miten ravitsemus? Minkälaiset ruokailutottumukset sinulla on? Adistuneelta vaikutat kyllä, vaikka et sitä itse ehkä niin tiedostakaan, on sitten lääkärin arvioitava että mistä tuo ahdistus kumpuaa.

Ferriitiini tsekattava.

Tsekattu on. Viitteissä oli. Ihan siellä alarajoilla tosin.

Alaraja ei riitä. Nosta arvoa ylemmäs! Oireita tulee joillekin jo alarajoilla

Puhti.fi Raudanpuute ja anemia voivat aiheuttaa esimerkiksi seuraavia oireita:

VäsymysSydämentykytysHengästyminenHuimausPainon lasku tai nousuHeikotusKalpeusJatkuvat päänsärytSoivat korvatHiustenlähtö ja hiusten oheneminenHeikkouden tunneHermostuneisuusJalkakivutHengitysvaikeudetYleiskunnon heikkeneminenHajamielisyysKeskittymisongelmatLevottomuusHengenahdistusIhon ja huulten kuivuminenKynsien lohkeiluVaaleat ikenetRintakipuSuun oireet, kuten palan tunne kurkussa, ientulehdus, vaalea, ohentunut limakalvo, hidastunut limakalvojen paraneminen, suun haavaumat, kielen nystyjen muutokset, kielikipu, nielemisvaikeudet tai suupielten haavaumatAlavireysPaniikkihäiriötNivel- ja lihaskivut, joska muistuttavat fibromyalgiaaLiikahikoilu ja ja hikoilupuuskatLievä lämmön nousu tai voimakkaat ruumiinlämmön vaihtelut muutaman tunnin aikanaInfertiliteetti naisellaVoimakas lihasheikkousRuokahaluttomuusAhdistusIhon tuntomuutokset/häiriötUnihäiriötSuolen toiminnan häiriöt ja ripuliMasennusoireetSydämen rytmihäiriöt, jotka voivat olla vaikeitaSydämen vajaatoimintaKipukynnyksen aleneminen ja voimakkaat kivutTurvotus

Raudanpuutteiset henkilöt voivat olla myös täysin toimintakyvyttömiä