Miksi osa äideistä luimistelee eikä halua

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 16:04"]

Monissa kerhoissa ja puistoissa on se vuosia kotiäiteinä viihtynyt "mammakööri". Se kyllä tuijottaa ja supisee, kun menee uutena.

Itse en viihtynyt tippakaan noissa perhekerhoissa ja seurakunnan kerhoissa, kun niissä oli aina siellä pöydässä se yli-innokas lauma.

Pitää olla aika rohkea, että uskaltaa mennä sinne yltiösosiaalisten äitien joukkoon.

Mutta jos jäät hiukan syrjään, niin sitten tämä yltiösosiaalinen kälättäjäjoukko uhkailee, että kostetaan, kun et tule meidän kans juttelemaan ja ei oteta sua töihin, jos et tule meille jutteleen.

Suo siellä, vetelä täällä. Tässä ketjussa on juuri syy, miksi en viihtynyt kerhoissa ja puistoissa. Onneksi se aika on ohi. Se kälättäjäkotiäitiliiga on kyllä aika pelottava.

[/quote]

Meilläpäin on onneksi ihan tavallisia (mikä nyt sitten on tavallinen..?) kotiäitejä, ei hirveitä kälättäjiä mielestäni, vaan ihan sellaisia joiden kanssa on helppo jutella, joskus ihan syvällisiäkin. En ole huomannut että siellä oltais supatettu tai tuijotettu ketään pahalla silmällä! :D Itse olen suht sosiaalinen, mutten jaksa minäkään rupatella aina, vaan silloin kuljen pienemmän lapseni perässä, hän on 2v ja tarvitsee välillä apua kiipeilyssä jne.

Perhekerhossa otetaan uudet aina mukaan ja seurakunnan kerho-ohjaajatkin yrittävät huomioida heidät erityisesti. Tietysti vanhojen tuttujen kanssa tulee höpötettyä enimmäkseen, mutten kyllä uusia mitenkään karta, vaan menen juttelemaan jos siihen on aikaa. Muistan yhden hiljaisen äidin joka ilmeisesti aloitti työt hiljattain, hänenkin kanssaan juttelin joskus ja ihan mukava hän oli. Ei mulla iankaan ollut mitään häntä vastaan.

Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia, toiset extrovertteja ja toiset intro. Sinä tuomitset vaikket varmaan ole edes kunnolla antanut toisille tilaisuutta! Lisäksi tulee mieleen että olet ihan omasta päästäsi keksinyt että sinua on siellä tuijotettu ja supateltu. Ehkä olet nyt niputtanut kaikki perhekerhoilijat kälättäjäkotiäideiksi, kun olet kerran pettynyt siellä käydessäsi?

Itse käyn myös muissa paikkakunnan kerhoissa puistoissa, ja siellä olen ns. ulkopuolinen. Juttelen kyllä sielläkin jos huvittaa, mutta välillä vaan olen ja leikin tai askartelen lasteni kanssa. Ei siellä ole pakko höpöttää koko ajan jos ei jaksa. Olen kyllä huomannut että kaksikin kovaäänisempää äitiä yhdessä on vähän liikaa, ainakin tuolla sisätiloissa. Vaikka ne äänekkään&puheliaat on mukavia tyyppejä, niin keräävät pitkiä katseita kun desibelejä kertyy liikaa...! Mutta joo, mielestäni Suomessa on liikaa tuppisuita joten tuollainen äänekkyys on on ihan  kivaa vaihtelua.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 16:46"]

Niin mä olen käynyt tuossa meidän lähipuistossa nyt reilun puolen vuoden ajan, enkä ole edelleenkään jutellut monenkaan äidin kanssa, joita näen monta kertaa viikossa. Itse sentään kyllä moikkaan, kun näen, mutta monet ei tee edes sitä. Monet kyllä tuntuu tuntevansa toisensa ja juttelevat paljon kun näkevät. Niillä varmasti on jo tarpeeksi kavereita, eivätkä kaipaa enempää kun eivät ole koskaan minulta mitään kysyneet, tai harva edes moikkaa oma-alotteisesti. 

[/quote]

Hmm, ikävää että olet noin pitkään siellä pyörinyt eikä kukaan sulle juttele. Koita vaan reipastua ja vaihtaa aluksi muutama sana jonkun kanssa. Onhan sekin mahdollista että juuri ne äidit sattuu olemaan sellaisia etteivät tajua ottaa uutta ihmistä huomioon, mutta kannattaa sinunkin yrittää lisää! Mä ainakin annan ihmisille mahdollisuuden ja toisenkin, enkä heti loukkaannu jos minua ei oteta heti "leikkiin mukaan".

T. 91

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 17:07"]

Sinulle joka ihmettelit utoa paikan vaihtajaa, voisin hyvin kuvitella itseni siihen. Ajatellaan nyt näin että tulen siihen istumaan ja vaihdan kanssasi pari sanaa, sitten sinne tuleekin lapseni parhaan ystävän äiti, jonka kanssa olemme myöskin ystävystyneet. Voisin hyvinkin kuvitella, että nousisin (ilman mitään loukkamis ajatuksia) ja menisin tämän ystäväni viereen ja alkaisin juttelemaan hänelle. Siis mitä ihmettä? Olenkohan nyt loukannut kovinkin monia ihmisiä tajuamattani.. eipä kyllä ole käynyt mielessänikään tollanen vaihtoehto. Ehkä tosiaan kannattaisi suhtautua vähän rennommin itseensä - ja samalla sitä sit osais suhtautua muihinkin vähän rennommin.. 

[/quote]

No, mites sinuun sitten voi tutustua paremmin kun kerran sinun pitää olla käsikädessä bestiksesi kanssa? Minusta tuo on epäkohteliasta käytöstä ja lapsellista. No sitä samaa kai se on hiekkalaatikolta hautaan saakka. 

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 17:07"]

Sinulle joka ihmettelit utoa paikan vaihtajaa, voisin hyvin kuvitella itseni siihen. Ajatellaan nyt näin että tulen siihen istumaan ja vaihdan kanssasi pari sanaa, sitten sinne tuleekin lapseni parhaan ystävän äiti, jonka kanssa olemme myöskin ystävystyneet. Voisin hyvinkin kuvitella, että nousisin (ilman mitään loukkamis ajatuksia) ja menisin tämän ystäväni viereen ja alkaisin juttelemaan hänelle. Siis mitä ihmettä? Olenkohan nyt loukannut kovinkin monia ihmisiä tajuamattani.. eipä kyllä ole käynyt mielessänikään tollanen vaihtoehto. Ehkä tosiaan kannattaisi suhtautua vähän rennommin itseensä - ja samalla sitä sit osais suhtautua muihinkin vähän rennommin.. 

[/quote]

No, mites sinuun sitten voi tutustua paremmin kun kerran sinun pitää olla käsikädessä bestiksesi kanssa? Minusta tuo on epäkohteliasta käytöstä ja lapsellista. No sitä samaa kai se on hiekkalaatikolta hautaan saakka. 

[/quote]

Samaa ajattelin... Jos toinen selvästi hakee juttuseuraa, siitä on aika tyly häipyä paremman kaverin luo. Puhun siis asiallisista tilanteista, en mistään häiriköistä tms.

Apua, tulipa paineita puistossa käymiseen tätä ketjua lukiessa.. Olen yhden kaksivuotiaan lapsen äiti, käydään pari kertaa päivässä lähipuistossa, tai joskus toisessa, vähän kauempana olevassa puistossa. Olen tutustunut muutamaan äitiin aika hyvin, jutellaan ns. syvällisempiäkin. Sitten on melkein kymmenkunta äitiä / ja mummoa, keiden kanssa jutellaan small talkia, lähinnä lapsista. Aina tulen hyvälle tuulelle puistossa käytyäni. Lapsetkin leikkivät jo tavallaan yhdessä.. lainailevat toistensa leluja, jne.. ja opettelevat sillä tavoin sosiaalisia taitoja. Nyt vaan tuli sellainen tunne, että kääk pitääkö muut nyt minua hirveänä seuraan tuppautujana, kun olen kokenut että on ollut helppo jutella toisten kanssa... En ole itse yltiösosiaalinen, vaan ihan tavallinen. Koko lapsuuden ajan olin jopa sosiaalisesti aika ujo.

Olen huomannut, että meidän lähipuistossa monesti sellaiset noin vuoden ikäisten esikoisten äidit saattavat olla vähän hiljaisempia, tai siis eivät juttele yhtä helposti. Eivät ole vielä käyneet puistossa kauaa, joten eivät tunne välttämättä toisia äitejä hirveästi.

Niin ikävällä tavalla suomalainen keskustelu! Sitä kun mennään samaan puistoon muiden ihmisten kanssa, niin kohdalle satuttaessa tervehditään, katsotaan silmiin ja hymyillään. Sisäisesti saa vaikka haastatella jos on semmoinen tunnetila. Jos huvittaa jutella niin juttelee, jos ei niin leikkii tai lukee. Itse ihmettelen niitä mielestäni kehitysvammaisen oloisia aikuisia, jotka luimistelee pakoon tervehtimättä. Voisivat muuttaa impivaaraan oravia puremaan jos olis sitte helpompaa.

Haistatella siis. Sisäisesti.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:50"]

Miten te venkoilijat sitten hoidatte sosiaalisia suhteita työpaikalla. Oletteko sielläkin vaan siinä omassa porukassa, jätätte tervehtimättä muut työkaverit "kun ei vaan kiinnosta"  ja muutenkin teette ihan mitä huvittaa miettimättä, onko se töykeää tai loukkaako jotakuta? 

[/quote]

Kyllä. Olen IT-alalla, nörttien joukossa, eikä siellä kukaan muukaan tervehdi ja jokainen hoitaa omaa työtään. Jos on pakko kommunikoida, se hoidetaan sähköpostilla.

Joo, yritä siinä nyt lapsia opettaa olemaan muiden kanssa kun äidit lapsineen luikkivat karkuun jos osut heidän kanssaan samaan aikaan hiekkalaatikolle tai keinuille...

Jos haluat olla puistossa rauhassa muilta vanhemmilta niin leiki lastesi kanssa, niin minä teen. Sosiaaliset pulisijat kun eivät paljon lapsia seuraa tai kuuntele vaan juttelevat keskenään. Itse olen osittaisella hv:lla, joten haluan olla lasteni kanssa, en lasteni kavereiden äitien kanssa. Aikuiskontaktit saan sitten työpäivien aikana.

Olen se joka on käynyt yli puoli vuotta samassa puistossa, jota nämä "mammakööriläiset" eivät jaksa edes moikata, ellen itse ensin tyyliin kävele päin ja huuda kovaan ääneen tervehdystä. Ei sitä oikein jaksa yrittää tutustua sellaisiin ihmisiin, jotka kääntävät päänsä kun näkevät sut. Joo, kyllä niinkin on usean kerran joku tehnyt. Kai olen sitten jotenkin läheisriippuvainenkin vielä, kun olen siitä vähän pahoittanut mieleni tai pohtinut että mistä mahtaa johtua... Lapselle kyllä juttelevat, kun hän leikkii heidän lasten kanssa. Sehän on tärkeintä, ettei häntä ole jätetty ulkopuolelle.

Miten kävi sille, joka täällä ilmoitti, ettei kiinnosta "muiden turhanpäiväiset löpinät"?  Kovin tykkäsi täällä silti keskustella muiden kanssa, vaikkei sitten livenä ketään kelpuuta ylevään seuraansa. ;)

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:42"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:02"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:22"]

edes paria sanaa vaihtaa lapsensa kaverin äidin kanssa? Onko monet suomalaiset oikeasti vain niin sisäänpäinkääntyneitä että vaihdetaan paikkaakin jos tällainen tuttu tulisi vanhingossa istumaan viereen?

[/quote]

Kylläpä on överiksi vedetty tämä keskustelu! Yllä vielä aloitusviesti kertauksen vuoksi uudelleen. Kyse on käsittääkseni kohteliasta parin sanan vaihtamisesta, eikä mistään paskanpuhumisesta ja juoruilusta ja mitä liioittelua tähän keskusteluun on taas vedettykään...

[/quote]

No jos sinun vierestä lähdetään heti pois, kun tulet istumaan tai kukaan ei puhu sinulle, katsoisin todellakin peiliin, enkä haukkuisi muita.

[/quote]

Kuvitellaanpa tilanne vanhempainillasta:

Äiti1 tulee paikalle, huomaa vapaan tuolin ja menee siihen istumaan. Vieressä istuu Äiti2.

Äiti1: (Hymyilee) Moi

Äiti2: (Tuijottaa vähän aikaa) Moi... (Miettii: Tunnenko mä ton muka..?)

Äiti1: Sinähän olet Sannin äiti? Sanni on meidän Pihlan kanssa samassa iltapäiväkerhossa. Onko Sanni viihtynyt siellä?

Äiti2: Joo (Huomaa samassa vapaan tuolin toisella puolella tilaa istuvan tuttavansa Äiti3:n vieressä, nousee ja vaihtaa paikkaa ja alkaa rupatella iloisesti)

Äiti1: ??? (Alkaa nyt sitten miettiä, mikä hänessä on vikana ja katsoo varmaan sitten kotona peiliin...)

[/quote]

Ehkä kannattaa katsoakin tai kysyä vaikka lapseltaan, onko lapsi kiusaaja.

Kyllä joku syy on, miksi äiti siirtyi pois. Tyhjää sinä sitä toista äitiä haukut, vaan katso peiliin ja mieti, miksi vieressäsi ei voi istua.

[/quote]

Löysi "parempaa" seuraa, ja on niin huonokäytöksinen että näyttää sen siirtymällä pois. Alkuperäinen seura voisi kelvatakin, jos ei sitä parempaa olisi. Nämä pelit tulivat tutuiksi jo yläasteella, joten havaitsen ne silmänräpäyksessä. Sitä on tottunut miettimään, että ollaanko tässä nyt minun kanssani vain siitä syystä, ja kuinka kauan. Sitten miettii, että viihdyn mieluummin yksin, kuin olen joku korvikeajantappaja parempaa odotellessa. Sillä "mulkoilevalla ja sulkeutuneella" voi tällaiset raksuttaa koko ajan! Ja tuntematon ihminenhän ei suomalaiselle ole olemassakaan.

Tämä keskustelu taas muistutti minua siitä miksi vihasinkaan ihmisiä. Tiivistys:

Ensin small talk -mamma haluaa jutella jonkun kanssa puistossa ja introverttia ei huvita jutella joten ei juttele. Small talk -mamma vetää tästä kilarit " Nyt saatana juttelet! Jos et juttele, olet saatanan huonokäytöksinen hylkiö ja tuhoan vittu sun elämäsi ja sun lapsestasikin kasvaa samanlainen hylkiö. Me juttelijat saatana eristetään sut ja et ikinä saa työpaikkaa ". Sitten introvertti sanoo ettei huvita jutella koska small talk -mammat on kaheleita ja pahantahtoisia. Sitten small talk -mmamat alkaa itkeä, että " Ei olla. Ollaan tosi ihania ihmisiä. Voi kuule et tiedäkään miten ihania".

En ole ikinä ymmärtänyt mitä kiksejä jotkut saa siitä, että pakottavat toiset tekemään jotain mitä toiset ei halua tehdä mutta jotain he ilmeisesti siitä saavat.

Mulla on sellainen ongelma, että muistan monesti naaman, mutta en osaa yhdistää sitä keneenkään. Sitten joudun noloon tilanteeseen, kun alan juttelemaan ja toinen tietää musta vaikka mitä enkä mä saa sitä ihmistä kartalle millään. Ja joskus voi kysyä, että kuka sä oikein olet, mutta jos lapset ovat tunteneet vaikka 6 vuotta, niin onhan se ihan tajuttoman noloa.

Syy on se, että osa äideistä on oikeasti arkoja ja osa ei osaa käyttäytyä.

Täälläpäin on semmoinen "rauhaan jättämisen kulttuuri", eli ihmisen pitää halutessaan saada kävellä katse maassa tienvieriä pitkin rauhassa, jos haluaa. Tämä on uskomatonta ja muualla maailmassa huonoa käytöstä, mutta täälläpäin sillä ei välttämättä tarkoiteta pahaa. Ollaan vaan niin ujoja/itseriittoisia/ei osata olla tekemisissä toisten kanssa.

Miksi pitäisi, jos haluaa olla rauhassa? Se riittää kyllä jos tervehtii.

Erilaisuus on rikkaus. Itse olen ylisosiaalinen ja saan jutta aikaiseksi vaikka aidanseipään kanssa ja se vasta katseista saakin aikaiseksi. Mutta kyllä ihmiset aika nopeasti lämpenee juttelemaan.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:33"]

Miksi pitäisi, jos haluaa olla rauhassa? Se riittää kyllä jos tervehtii.

[/quote]

No kyllä se on aika epäkohteliasta olla millään lailla vastaamatta toisen ihmisen keskusteluyrityksiin. Kuuluu hyviin käytöstapoihin edes yrittää.