Miksi osa äideistä luimistelee eikä halua

Kyllä siinä helposti toinen osapuoli loukkaantuu, jos toinen ei mitenkään vastaa ja kävelee vaan pois vaikka tunneittaisiinkin ennestään.

Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi jo osata sen verran käyttäytyä, että hallitisee peruskäytöstavat. Jos on vain niin sisäänpäinkääntynyt, että ei tervehdystä enempää suusta saa pitäisikö jo lapsenkin takia hakea apua.

Tämäkin taito kehittyy luomalla niitä ihmisuhteita. Miten vanhempi on lapsen puolella jos ei edes saanaa suustaan saa, jos esim. lapsi joutuu kiusatuksi puistossa. Näkee niitäkin tilanteita, että aikuinen vaan poistuu luimistelen lapsineen paikalta, kun lapsi saa ämpärillisen hiekkaa niskaa.

Onko se niin ylivoimaisen vaikeaa tutustua oman lapsen kaverin vanhempiin, että huokaistaan suorastaan helpotuksesta kun lapset ovat niin isoja ettei enää mukana saa kulkea? Minusta on ainakin todella tärkeää tietää, millaisten lasten ja vanhempien kanssa se oma lapsi aikaansa viettää ja siksi ne pienetkin juttutuokiot ovat merkityksellisiä.

He ovat erittäin itsekkäitä. Eivät osaa ottaa toisia ihmisiä huomioon.

Kesäisin käymme melkein päivittäin puistossa lasten kanssa. Tykkään kyllä jutella tuttujen ja tuntemattomampienkin vanhempien kanssa, mutta kyllä minua välillä ahdistaa se "pakkososiaalisuus" jota puistossa kuuluu harrastaa.

Välillä mietin kaihoten, kuinka ihanaa olisi ottaa keskeneräinen kirja tai uusi aikakauslehti mukaan puistoon ja istahtaa penkille lukemaan rauhassa, kun lapset temmeltävät puistossa. Se on usein se ainoa hetki vuorokaudessa illan viimetuntien lisäksi, jolloin olisi mahdollisuus omaan rauhalliseen hetkeen, vieläpä ulkona luonnossa. Joskus olen lukemisen ottanut laukkuun mukaan siinä toivossa, että puistossa ei olisi ketään. Mutta ainahan siellä on.

Epäkohteliaaksi outolinnuksi leimautumisen pelossa on kirja jäänyt kassiin. Tuskastuttavia turhanpäiväisiä jorinoita ja samojen lasten ikien/luonteenpiirteiden/puistolaitteiden/säätilan edestakaisin vatkaamista on ollut täynnä se ulkoiluhetkemme. Ja välillä tuntuu, että vastapuoltakin kiinnostaa  tämä pakkojutustelu yhtä vähän kuin itseäni. Siinä sitten väkinäisesti kumpikin yritetään esittää, miten ihanaa on yrittää olla mahdollisimman epäsuomalainen.

En minä mitään luimistele, mutta yritän kyllä kovasti välttää tilanteita, joissa olisi pakko jutella vieraiden ihmisten kanssa. En ole sosiaalisesti hyvä, ainoastaan tuttujen kanssa osaan jutella fiksummin.

No kyllä, monet meistä on vaan niin introvertteja että inhotaan pakollista small talkia puolituttujen kanssa, ja mieluiten luimistellaan sellaisista tilanteista ulos. Onneksi se kulttuurissamme on perinteisesti myös sallittua, että haluaa pitää tilansa ja rauhansa ja antaa toisten pitää omansa. 

11 tiedätkö miten tuon kaiken vältää parhaiten. Istumalla lapsen kanssa hiekkalaatikolle, keinumalla lapsi sylissä jne. Tasan tarkkaan kaikki katsoo sinun lempeästi hymyille nenän vartaan pitkin, kun leikit sen lapsesi kanssa, etkä jorise turhanpäisiä.

Eli olen enemmin lapseni kanssa leikkivä outolintu, kun kanalaumassa kikattava kana.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:33"]

Miksi pitäisi, jos haluaa olla rauhassa? Se riittää kyllä jos tervehtii.

[/quote]

Juuri näin. Minä en jaksa olla outojen ihmisten kanssa tekemisissä. Oma elämäni on niin hektistä, että en jaksa yhdentekevi juttuja, jos vain voin niitä välttää.

Ja ei, minun ei ole pakko olla sosiaalinen, jos en jaksa. Sen olen onneksi oppinut aikuisena, että teen juuri niin kuin itse haluan.

Suurin osa äideistä kun on kuitenkin minulle ihan yhdentekeviä ihmisiä.

15; ne äidit kuitenkin muodostaa osaltaan sen maailman, jossa lapsesi tulee elämään. Heidän lapsensa ovat sinun lapsesi vertaisryhmä, ja se mitä he ajattelevat ja mitä arvostavat, heijastuvat siihen maailmaan jossa lapsesi elää.

Minä en ole ikinä ajatellut, että toisen äidit olisivat yhdentekeviä. Päin vastoin. Se, miten sinä ja nämä muut vanhemmat kommunikoitte keskenänne, on tärkeimpiä malliesimerkkejä, mitä lapsenne matkivat. Ja myös lapsen suuri tuki ja turva. He ovat kuitenkin ne ihmiset, joihin lapsi voi turvata koulumatkoillaan, koulun jälkeen kavereilaan ja puistoireissuillaan kun sinä et enää ole hänen mukanaan koko ajan. 

Vielä kun lapset on iässä, jossa kuljetaan vanhemman kanssa käsi kädessä ei ne muut vanhemmat ole niin tärkeässä roolissa, mutta kun se lapsen elinpiiri laajenee on tärkeää tuntea muiden lapsen vanhempia yhteistenpelisääntöjen sopimiseksi jne.

Mutta, jos lapsille haluaa periyttää, että muut ihmisen on yhdentekeviä niin se on tietenkin jokaisen oma valinta.

vai on muut yhdentekeviä, jos ei halua liikoja hölistä kaikkien kaa??

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:36"]

15; ne äidit kuitenkin muodostaa osaltaan sen maailman, jossa lapsesi tulee elämään. Heidän lapsensa ovat sinun lapsesi vertaisryhmä, ja se mitä he ajattelevat ja mitä arvostavat, heijastuvat siihen maailmaan jossa lapsesi elää.

Minä en ole ikinä ajatellut, että toisen äidit olisivat yhdentekeviä. Päin vastoin. Se, miten sinä ja nämä muut vanhemmat kommunikoitte keskenänne, on tärkeimpiä malliesimerkkejä, mitä lapsenne matkivat. Ja myös lapsen suuri tuki ja turva. He ovat kuitenkin ne ihmiset, joihin lapsi voi turvata koulumatkoillaan, koulun jälkeen kavereilaan ja puistoireissuillaan kun sinä et enää ole hänen mukanaan koko ajan. 

[/quote]

Voi herranen aika sentäs.....

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:20"]

Vielä kun lapset on iässä, jossa kuljetaan vanhemman kanssa käsi kädessä ei ne muut vanhemmat ole niin tärkeässä roolissa, mutta kun se lapsen elinpiiri laajenee on tärkeää tuntea muiden lapsen vanhempia yhteistenpelisääntöjen sopimiseksi jne.

Mutta, jos lapsille haluaa periyttää, että muut ihmisen on yhdentekeviä niin se on tietenkin jokaisen oma valinta.

[/quote]

Olen kyllä mammoille lässyttänyt ne tyhjänpäiväiset "ahh, ihanaa, sun jessica kääntyi mahalleen ja Nicoteriina pissasi pottaan, mutta silti nämä mammat ovat täysin yhdentekeviä minulle.

Ei siitä kannata loukkaantua ja hernettä nenään vetää, jos sinun Janterin kudotut vaippahousut ei aidosti kiinnosta.

Minäkin olen mieluummin leikkinyt lasten kanssa, kuin jauhanut mammaporukassa bb.stä.

Ja kuten joku aiemminkin kirjoitti, niin monesti olisi haluttanut ottaa kirja esiin ja lukea, koska ei puistomammojen jutut niin erikoisia ole, että paljon kiinnostaisi. Mieluummin hektisen elämän rauhoittumishetki, kuin tyhjänpäiväinen läpätyshetki ihan yhdentekevien ihmisten kanssa.

Yhdessä juuri voimme luoda lasten kannalta parempaa maailmaa ja se nimenomaan tarkoittaa että voimme toimia toistemme kanssa, ja sopia yhteisistä pelisäännöistä ja että uskalletaan ottaa yhteyttä jos vaikka jotain ikävääkin tapahtuu lasten kesken tai välillä. Yhteisöllisyyttä peräänkuulutetaan. Vai oletteko niin välinpitämättömiä, että annatte kuolleenkin maata kadulla tai ummistatte silmänne pahoinpitelyltä.

Yhdessä juuri voimme luoda lasten kannalta parempaa maailmaa ja se nimenomaan tarkoittaa että voimme toimia toistemme kanssa, ja sopia yhteisistä pelisäännöistä ja että uskalletaan ottaa yhteyttä jos vaikka jotain ikävääkin tapahtuu lasten kesken tai välillä. Yhteisöllisyyttä peräänkuulutetaan. Vai oletteko niin välinpitämättömiä, että annatte kuolleenkin maata kadulla tai ummistatte silmänne pahoinpitelyltä.

Mua pelottaa liikaa.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 10:02"]

Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi jo osata sen verran käyttäytyä, että hallitisee peruskäytöstavat. Jos on vain niin sisäänpäinkääntynyt, että ei tervehdystä enempää suusta saa pitäisikö jo lapsenkin takia hakea apua.

Tämäkin taito kehittyy luomalla niitä ihmisuhteita. Miten vanhempi on lapsen puolella jos ei edes saanaa suustaan saa, jos esim. lapsi joutuu kiusatuksi puistossa. Näkee niitäkin tilanteita, että aikuinen vaan poistuu luimistelen lapsineen paikalta, kun lapsi saa ämpärillisen hiekkaa niskaa.

[/quote]

Minun keskustelemattomuus johtuu täysin niistä muista ihmisistä. Sen muutaman kerran kun saa suoranaista vittuilua päin naamaa kun yrittää voittaa oman ujoutensa ja siihen liittyvät asiat, niin ei hirveästi tee mieli jutella niiden naisten kanssa enää. Tervehdin kyllä, mutta en ala juttelemaan sen enempää jos tarvetta ei ole. Mutta sehän on vain normaalia "vitsailua aikuisten kesken" kun käsketään että "sano vaikka sana kerrallaan, kunhan et änkytä" ja pyöritellään silmiä että taas tuo urpo sokeltaa ja sotkee sanoja. Ja kyllä, näen ne ajatukset selvästi niiden silmien pyörittelemisten takaa.

Jos kiusaamistilanne joskus tulee vastaan, yritän sen selvittää, mutta siitäkään ei tule mitään kun vastapuoli käyttäytyy kuin teini-ikäinen; naureskelee ja pyörittelee silmiään. On hiukan vaikeaa olla aikuinen (ja oikeasti omistaa ne hyvät käytöstavat) kun suurinpiirtein 99% ihmisistä on aikuisinakin teini-ikäisten tasolla.

Mikä on tärkein taito, jonka te haluatte lastenne oppivan elämässä?!

20  luojan kiitos en ole vielä koskaan irl tavannut äitiä, joilla on noin kova tarve mollata ja halveksua muiden äitiyttä ja muiden lapsia. Kuvittele, että siinä sä olet voinut istua hiekkalaatikon reunalla vaikka minkä aivokirurgin ja kansanedustajan kanssa etkä ole nähnyt siinä ketään muuta kuin tunkeilijan joka ei ymmärrä, että olet niin paljon hänen yläpuolellaan.

Sullahan ei ole ongelmaa ollenkaan. Kun vaan kerrot ihmisille rehellisesti, millainen olet ja mitä ajattelet, niin taatusti ei kukaan tule sun lähellekään vuosikymmeniin. Joten kommunikoi hyvä ihminen, kommunikoi, niin kaikki ongelmasi ratkeavat!