Miksi osa äideistä luimistelee eikä halua

Se, että lapset on kavereita ei automaattisesti tarkoita sitä, että minä viihtyisin sen lapsen äidin seurassa. Ja sitten tuo lasten kaveruuskin on aika väljä käsite, tiedän, että muutama poika luulee oikeasti olevansa oman poikani parhaita kavereita ja näin ei vaan ole oikeasti. Ja ikävä yrittää siinä sitten venkoilla että "milloinkas teidän Nico-Petteri tulee meille leikkimään?", kun poikaa ei saa sinne kiskottua edes pakkopaidassa. Niin mielummin venkoilen äkkiä näköpiirin ulkopuolelle.

Miten te venkoilijat sitten hoidatte sosiaalisia suhteita työpaikalla. Oletteko sielläkin vaan siinä omassa porukassa, jätätte tervehtimättä muut työkaverit "kun ei vaan kiinnosta"  ja muutenkin teette ihan mitä huvittaa miettimättä, onko se töykeää tai loukkaako jotakuta? 

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:42"]

Mikä on tärkein taito, jonka te haluatte lastenne oppivan elämässä?!

[/quote]

No ei ainakaan tyhjänpäiväinen smalltalk. Sanoisin että ehkä ruoanlaitto, tai jopa erätaidot. Ehkä noiden kahden yhdistelmä. Mieluumin ajattelen että lapseni pärjäisivät vaikka keskellä metsää, kuin että he osaisivat höpistä säästä.

Sosiaalisuuskaan ei käytännössä ole taito, se on synnynnäistä. Jotkut ihmiset ovat  sellaisia, että he keskustelevat luontavasti kaikesta, kun taas toiset ovat hitaasti lämpeneviä, eivätkä saa sanaa suustaan. Toki sen smalltalkin voi opetella, mutta tuolta jälkimmäiseltä ihmistyypiltä se ei suju luontevasti ja se tuntuu inhottavalta. Vähän samalta kuin peräsuolentähystys.

Kyllä, mieluumin opetan lapseni tunnistamaan syötävät kasvit ja marjat, tekemään laavun, käyttämään puukkoa, tekemään ongen, perkaamaan kalan ja monta muuta taitoa, kuin puhumaan säästä.

No näinhän tuo yksi kirjoittaja sanoi. Sanasta sanaan.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:21"]

vai on muut yhdentekeviä, jos ei halua liikoja hölistä kaikkien kaa??

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:46"]

20  luojan kiitos en ole vielä koskaan irl tavannut äitiä, joilla on noin kova tarve mollata ja halveksua muiden äitiyttä ja muiden lapsia. Kuvittele, että siinä sä olet voinut istua hiekkalaatikon reunalla vaikka minkä aivokirurgin ja kansanedustajan kanssa etkä ole nähnyt siinä ketään muuta kuin tunkeilijan joka ei ymmärrä, että olet niin paljon hänen yläpuolellaan.

Sullahan ei ole ongelmaa ollenkaan. Kun vaan kerrot ihmisille rehellisesti, millainen olet ja mitä ajattelet, niin taatusti ei kukaan tule sun lähellekään vuosikymmeniin. Joten kommunikoi hyvä ihminen, kommunikoi, niin kaikki ongelmasi ratkeavat!

[/quote]

No jos aivokirurgi käyttäytyy niin ääliömäisesti, mitä puistoissa mammat yleensä kikattaa ja kälättää salkkareista yms. niin en paljoa menetä.

Yksi syy on myös se, että osa lapsista on niin huonosti kasvatettuja, että ei todellakaan haluttanut tutustua heidän perheisiin ja saada heistä omille lapsille kavereita. 

Se oli vain se ajanjakso, että oli käytävät puistoissa, että lapset saivat ulkoilla ja leikkiä. Suurin osa mammoista todellakin oli niin yhdentekeviä, ettei kiinnostanut solmia tuttavuuksia. Helpommalla pääsi uteliaista juoruakoista eroon, kun ei edes paljoa nyökännyt.

28; sosiaaliset taidot nimenomaan opitaan. Niiden pohjalla on ymmärrys siitä, miltä toisesta tuntuu kun häntä kohdellaan niin tai näin.

Sun lapset voi toki elää perämetsässä hirviä jahdaten, ja jättää peruskoulut ja opiskelut ja työelämän väliin, mutta jos nyt kuitenkin harkitsette että heidän pitää elää muiden kanssa, on vaan reilua antaa heille eväät ihmisten kanssa toimiseen. Muuten he ovat pitkälle aikuisuuteen kuin norsu posliinikaupassa, törmäillen jatkuvasti väärinkäsityksiin ja pettymyksiin, koska eivät vaan osaa. Se on väärin heitä kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:36"]

Se, miten sinä ja nämä muut vanhemmat kommunikoitte keskenänne, on tärkeimpiä malliesimerkkejä, mitä lapsenne matkivat.

 [/quote]

Juuri näin.

Ainahan sitä voi lapsilleen opettaa sosiaalisiataitoja Muumivideoiden avulla.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:46"]

20  luojan kiitos en ole vielä koskaan irl tavannut äitiä, joilla on noin kova tarve mollata ja halveksua muiden äitiyttä ja muiden lapsia. Kuvittele, että siinä sä olet voinut istua hiekkalaatikon reunalla vaikka minkä aivokirurgin ja kansanedustajan kanssa etkä ole nähnyt siinä ketään muuta kuin tunkeilijan joka ei ymmärrä, että olet niin paljon hänen yläpuolellaan.

Sullahan ei ole ongelmaa ollenkaan. Kun vaan kerrot ihmisille rehellisesti, millainen olet ja mitä ajattelet, niin taatusti ei kukaan tule sun lähellekään vuosikymmeniin. Joten kommunikoi hyvä ihminen, kommunikoi, niin kaikki ongelmasi ratkeavat!

[/quote]

No jos aivokirurgi käyttäytyy niin ääliömäisesti, mitä puistoissa mammat yleensä kikattaa ja kälättää salkkareista yms. niin en paljoa menetä.

Yksi syy on myös se, että osa lapsista on niin huonosti kasvatettuja, että ei todellakaan haluttanut tutustua heidän perheisiin ja saada heistä omille lapsille kavereita. 

Se oli vain se ajanjakso, että oli käytävät puistoissa, että lapset saivat ulkoilla ja leikkiä. Suurin osa mammoista todellakin oli niin yhdentekeviä, ettei kiinnostanut solmia tuttavuuksia. Helpommalla pääsi uteliaista juoruakoista eroon, kun ei edes paljoa nyökännyt.

[/quote]

Missäpäin ihmiset juttelevat vieraammille äideille puistoissa? Ihan tosissani kysyn. Hämeessä ei kukaan puhunut kenellekään mitään (kaikki olivat omissa oloissaan) ja täällä etelä-savossa, katsovat naiset kieroon jos joku vieras ihminen tulee puistoon ja voi herramunjee mikä supattelu alkaa jos se vieras tervehtii heitä! Helsingissä ollessani naiset tervehtivät toisiaan, mutta siihen se jäikin.

Minä siis en ainakaan ole ikinä joutunut puhumaan mitään leikkipuistoissa.

Eli se on lapselle esimerkki, että ylipainoiset mammat vääntyy puistoon ja pukkaa kakarat leikkimään keskenään ja alkaa juoruamaan siitä mammasta, joka on pois paikalta.

Tai pohditaan tuntikausia jonkun kakan väriä tai jauhetaan jostain lastenvaatemerkistä tai....

Hohhoijaa, haluan kyllä lapsilleni hiukan enemmän.......

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:58"]

Ainahan sitä voi lapsilleen opettaa sosiaalisiataitoja Muumivideoiden avulla.

[/quote]

Kato, kun kotiäidit pillastui, kun kaikki eivät arvostakaan heidän laadukkaita juttujaan puistoissa.

Ehkä tosiaan kaikki eivät halua, että heidän lapsistaan tule teidän lasten kavereita ja heidän jutuistaan samanlaisia, kuin teillä.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:42"]

Mikä on tärkein taito, jonka te haluatte lastenne oppivan elämässä?!

[/quote]

No ei ainakaan tyhjänpäiväinen smalltalk. Sanoisin että ehkä ruoanlaitto, tai jopa erätaidot. Ehkä noiden kahden yhdistelmä. Mieluumin ajattelen että lapseni pärjäisivät vaikka keskellä metsää, kuin että he osaisivat höpistä säästä.

Sosiaalisuuskaan ei käytännössä ole taito, se on synnynnäistä. Jotkut ihmiset ovat  sellaisia, että he keskustelevat luontavasti kaikesta, kun taas toiset ovat hitaasti lämpeneviä, eivätkä saa sanaa suustaan. Toki sen smalltalkin voi opetella, mutta tuolta jälkimmäiseltä ihmistyypiltä se ei suju luontevasti ja se tuntuu inhottavalta. Vähän samalta kuin peräsuolentähystys.

Kyllä, mieluumin opetan lapseni tunnistamaan syötävät kasvit ja marjat, tekemään laavun, käyttämään puukkoa, tekemään ongen, perkaamaan kalan ja monta muuta taitoa, kuin puhumaan säästä.

[/quote]

Suomen luonnossahan se tulevaisuus on. Ehkä lapsesi saavat apurahaa sen tutkimiseen miten merimerkit vaikuttavat silakan sukupuolielämään.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:56"]

28; sosiaaliset taidot nimenomaan opitaan. Niiden pohjalla on ymmärrys siitä, miltä toisesta tuntuu kun häntä kohdellaan niin tai näin.

Sun lapset voi toki elää perämetsässä hirviä jahdaten, ja jättää peruskoulut ja opiskelut ja työelämän väliin, mutta jos nyt kuitenkin harkitsette että heidän pitää elää muiden kanssa, on vaan reilua antaa heille eväät ihmisten kanssa toimiseen. Muuten he ovat pitkälle aikuisuuteen kuin norsu posliinikaupassa, törmäillen jatkuvasti väärinkäsityksiin ja pettymyksiin, koska eivät vaan osaa. Se on väärin heitä kohtaan.

[/quote]

Väitän edelleen vastaan. Omat lapset ovat olleet pienistä asti sosiaalisia ja ovat osanneet käyttäytyä ihmisten ilmoilla. Kavereita he ovat saaneet nopeasti, vaikka ensimmäiset kosketukset vieraisiin lapsiin tulivatkin vasta 4-, ja kuusivuotiaina. Ovat aina olleet ryhmiensä sosiaalisimpia ja kilteimpiä tapauksia, heitä ei ole tarvinnut kouluttaa että "ei, muita ei saa töniä. Ei, muiden päälle ei saa heittää mitään. Ei ei saa nipistää/lyödä jne." Ja käsi sydämen päällä sanon tämän että heitä ei ole näihin asioihin tarvinnut kouluttaa mitenkään. Kai peruskäytöstapojen opetteleminen ennen päiväkoteja ja muita auttoi, mutta en katso käytöstapojen olevan sosiaalisuutta. 

Minä taas en ole ikinä ollut sosiaalinen tapaus. Lapsena juoksin mieluumin pöydän alle piiloon, kuin juttelin muille. Äiti yritti ja yritti, mutta ei saanut minua "ulos kuorestani" vaikka kuinka halusi. Pärjäsin ihan ok koulujen läpi, vaikken osannutkaan puhua muuta kuin tervehdysten, kiitosten, ole hyvän ja anteeksi pyyntöjen verran. Ammatinkin valitsin sen mukaan että kuinka paljon joudun olemaan ihmisten kanssa tekemisissä. 

Tässä vaihessa voisin tarkentaa että minulle sosiaalisuus tarkoittaa sitä sisäsyntyistä halua olla muiden ihmisten kanssa, sitä halua hakeutua ihmisten seuraan. Vähän niinkuin laumaviettiä. Joiltain meiltä se puuttuu, emmekä me sitä voi opetella. Ymmärrätkö vai haluatko haukkua minua vielä lisää?

Kyllä jokainen ihminen tarvitsee nimenomaan sosiaalisia taitoja ja ei välttämättä kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää, mutta ei sitä saa heille näyttää. Vuorovaikutustaidot ja sosiaalinen älykkyys kunniaan.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:10"]

Suomen luonnossahan se tulevaisuus on. Ehkä lapsesi saavat apurahaa sen tutkimiseen miten merimerkit vaikuttavat silakan sukupuolielämään.

[/quote]

Sovitaan näin. 

(Luontoaiheesta sen verran että ainoa mikä tällä planeetalla on pysyvää, on luonto ja sen voimat. Opetan lapseni arvostamaan Suomen luontoa ja rakastamaan sitä. Sinulle metsät ja järvet voivat olla vain bisnestä ja turhuutta, mutta minulle ne ovat tärkeitä asioita. On surullista että teet pilkkaa tuosta asiasta.)

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:12"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 12:56"]

28; sosiaaliset taidot nimenomaan opitaan. Niiden pohjalla on ymmärrys siitä, miltä toisesta tuntuu kun häntä kohdellaan niin tai näin.

Sun lapset voi toki elää perämetsässä hirviä jahdaten, ja jättää peruskoulut ja opiskelut ja työelämän väliin, mutta jos nyt kuitenkin harkitsette että heidän pitää elää muiden kanssa, on vaan reilua antaa heille eväät ihmisten kanssa toimiseen. Muuten he ovat pitkälle aikuisuuteen kuin norsu posliinikaupassa, törmäillen jatkuvasti väärinkäsityksiin ja pettymyksiin, koska eivät vaan osaa. Se on väärin heitä kohtaan.

[/quote]

Väitän edelleen vastaan. Omat lapset ovat olleet pienistä asti sosiaalisia ja ovat osanneet käyttäytyä ihmisten ilmoilla. Kavereita he ovat saaneet nopeasti, vaikka ensimmäiset kosketukset vieraisiin lapsiin tulivatkin vasta 4-, ja kuusivuotiaina. Ovat aina olleet ryhmiensä sosiaalisimpia ja kilteimpiä tapauksia, heitä ei ole tarvinnut kouluttaa että "ei, muita ei saa töniä. Ei, muiden päälle ei saa heittää mitään. Ei ei saa nipistää/lyödä jne." Ja käsi sydämen päällä sanon tämän että heitä ei ole näihin asioihin tarvinnut kouluttaa mitenkään. Kai peruskäytöstapojen opetteleminen ennen päiväkoteja ja muita auttoi, mutta en katso käytöstapojen olevan sosiaalisuutta. 

Minä taas en ole ikinä ollut sosiaalinen tapaus. Lapsena juoksin mieluumin pöydän alle piiloon, kuin juttelin muille. Äiti yritti ja yritti, mutta ei saanut minua "ulos kuorestani" vaikka kuinka halusi. Pärjäsin ihan ok koulujen läpi, vaikken osannutkaan puhua muuta kuin tervehdysten, kiitosten, ole hyvän ja anteeksi pyyntöjen verran. Ammatinkin valitsin sen mukaan että kuinka paljon joudun olemaan ihmisten kanssa tekemisissä. 

Tässä vaihessa voisin tarkentaa että minulle sosiaalisuus tarkoittaa sitä sisäsyntyistä halua olla muiden ihmisten kanssa, sitä halua hakeutua ihmisten seuraan. Vähän niinkuin laumaviettiä. Joiltain meiltä se puuttuu, emmekä me sitä voi opetella. Ymmärrätkö vai haluatko haukkua minua vielä lisää?

[/quote]

Paltamamman sosiaalisuushan on juuri sitä, että haukutaan muita. Sitä he haluavat opettaa lapsilleen.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:20"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:10"]

Suomen luonnossahan se tulevaisuus on. Ehkä lapsesi saavat apurahaa sen tutkimiseen miten merimerkit vaikuttavat silakan sukupuolielämään.

[/quote]

Sovitaan näin. 

(Luontoaiheesta sen verran että ainoa mikä tällä planeetalla on pysyvää, on luonto ja sen voimat. Opetan lapseni arvostamaan Suomen luontoa ja rakastamaan sitä. Sinulle metsät ja järvet voivat olla vain bisnestä ja turhuutta, mutta minulle ne ovat tärkeitä asioita. On surullista että teet pilkkaa tuosta asiasta.)

[/quote]

Toisten pilkkaaminen on juuri sitä palstamamman sosiaalisuutta, mitä opettaa lapsilleen ja ihmettelee, kun kaikki mammat ei halua sitä jakaa heidän kanssaan.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:13"]

Kyllä jokainen ihminen tarvitsee nimenomaan sosiaalisia taitoja ja ei välttämättä kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää, mutta ei sitä saa heille näyttää. Vuorovaikutustaidot ja sosiaalinen älykkyys kunniaan.

[/quote]

Sosiaalista taitoa ja älykkyyttä on hyväksyä myös toisten ihmisten epäsosiaalisuus. Sitä paitsi minulla on omasta mielestäni jopa keskimääräistä paremmat sosiaaliset taidot, minä vain en pidä tilanteista joissa joudun niitä käyttämään.

Mikä estää kehittämästä omia sosiaalisia taitojaan siten, että pystyy paremmin toimimaan toisten kanssa yhteistössä? Se vaatii vaan toistoja ja toistoja kuten mikä tahansa uuden oppiminen.

Minä en ole ikinä tavannut leikkipuistossa tai kerhossa ihmistä, joka olisi vittuillut minulle päin naamaa. En myöskään koe tulleeni arvostelluksi tai vähätellyksi millään tapaa. Sitähän en voi tietää, onko selkäni takana puhuttu jotain vai ei. Mutta en myöskään halua alkaa sellaista murehtiakaan.

Enkä itse ole koskaan kyllä puhunut bb:stä, koska en sitä katso, enkä juorunnut toisista, koska juoruilua en harrasta. Tv-sarjoista on puhetta silloin tällöin, ne osallistuu keskusteluun ketkä haluaa. Puhetta on ollut melkeinpä mistä vain, politiikasta riehuviin flunssiin ja omiin pelkoihin ja lasten ongelmiin, ja sitten on naurettu yhdessä vedet silmissä monta asiaa. 

Minulla on hyvä itsetunto, ja osaan sekä keskustella että kuunnella., ehkä siksi en ole kokenut mitään äitipiirejä uhkina koskaan, enkä ole halveksinutkaan niin tärkeää asiaa kuin mahdollinen vertaistuki.

Jos joku haluaa olla rauhassa, ei minullakaan ole mitään mielenkiintoa lähteä tällaista henkilöä häiritsemään. Itse en mene puistoon yms. paikkoihin joissa väkisinkin pitää vähän kommikoida, sellaisina päivinä kun kaikki ottaa päähän. Silloin olen lähtenyt lasten kanssa vaikka retkelle tai isomummolaan tai mihin vain sellaiseen paikkaan jossa on vähän vaihtelua. 

Kieltämättä joskus ottaa päähän lukea äiti-palstoilta, miten kerhoissa vain juorutaan ja puistoissa vain puhutaan muista pahaa, kun en koskaan ole sellaiseen törmännyt. Asutaan isohkossa kaupungissa ja monta eri paikkaa on tullut nähtyä. Sen kyllä olen huomannut, että joillain on tapana istua nurkassa puhumattomina ja mulkoilla muita... ehkä nämä äidit ovat samoja jotka pitävät äitipiirejä pahoina paikkoina? Voin kertoa teille, että en minä halua enkä uskalla lähtestyä vihaisen ja sulkeutuneen näköistä ihmistä. Pitäisikö?