Olen raskaana ja mies haluaa eron.
Minulla ja miehelläni on kolme lasta, vanhin on 5v. Ei kumpikaan olla haluttu enempää lapsia. Mutta nyt olen taas raskaana. En ollut uskoa positiivista testiä. Mies oli heti abortin kannalla, mutta minä en voinut edes harkita. En vaan voinut. Vaikken haluaisi enempää lapsiakaan. Voi kun tämä olisi vaan suotu jollekkin lapsettomuudesta kärsivälle parille.
Aluksi toivoin tuulimunaa, keskenmenoa tms. Ajattelin että olimpa kauhea, melkein sama kun olisi tehnyt abortin. Nyt on menossa 11+4. Yritän kovasti sopeutua. Mutta mies ei hyväksy tätä. On sanonut että olen itsekäs ja pilaan koko muun perheen elämän kun en tehnyt aborttia. On ilmoittanut haluavansa eron. On sanonut ettei rakasta minua enää. Musta tuntuu pahalta että jouduin tekemään näin miehelleni. En halunnut aiheuttaa kenellekkään harmia, mutta en vaan kertakaikkiaan voinut edes harkita aborttia. En haluaisi "väkisin" tehdä tätä lasta hänelle mutten voi viatonta elämääkään riistää. Nyt rikon kauniin perheemme. Miestäni stressaa kaiketi etupäässä talous ja se että meillä on jo nyt ahdas elää (kolmiossa asutaan). Isompaan kotiin ei ole oikein varaa. Stressaa ne minuakin. En minäkään tätä halunnut. Rakastan miestäni kuitenkin todella paljon ja itse ajattelen että kyllä me jotenkin selvittäisiin lopulta. Mutta mitäpä tässä on tehtävissä jos toinen on alkanut vihata. Olenko tehnyt virheen? Onko kukaan ollut koskaan samassa tilanteessa?
Kommentit (116)
Osaapa ihmiset olla ilkeitä, mikä teitä vaivaa? :/
AP:lle sanoisin, että jotenkin haiskahtaa.... miehesi on reissutöissä? Puolet viikosta poissa? Vapaus on alkanut maistua ja uusi lapsi tarkoittaisi sitoutumista entistä tiiviimmin perheeseen....
Oikeasti, erosin juuri miehestä, jonka kanssa meidän ei "koskaan" pitänyt erota.
Jälkikäteen ymmärsin, että hän sairastaa narsismia ja minä sairastin läheisriippuvuutta.
Elin hänen tunteideen kautta, monesti tein niinkuin hän käski/pyysi/sai minut tekemään. Armottoman taitava manipuloija, joka sai minut syyllistymään käsittämättömistä asioista. En vieläkään täysin tajua, mitä tapahtui.
Teillä mlemmilla oli vastuu ja teillä molemmilla on vastuu edelleen. Sori, mutta miehesi haiskahtaa narsistilta - vastuun siirtäminen, syyllistäminen; se, että pidät häntä hyvänä tyyppinä, vaikka hänen omat tarpeensa tulevat ensimmäisiksi -
Hän luultavasti jättäisi sinut vaikka tekisitkin abortin. Tietenkään en tiedä. Mutta "en rakasta sinua enää" kuulostaa juuri siltä.
Oma exäni kieltäytyi täysin yrittämästä - oli helpompaa käyttäytyä niin päin helvettiä, että minä lopulta jätin hänet - nyt hänellä on jo uusi tyttöystävä (hmmm, vai toinen vai kolmas eron jälkeen, ero tuli voimaan puoli vuotta sitten :D)
ja tyttö on aivan samanlainen kuin minä olin tavatessamme. Masentunut, herkkä, tekee kaiken, mitä pyydetään.
Mieti nyt mitä haluat, mietin elätkö omaa elämääsi, vai hänen.
joskus on tehtävä asioita, jotka sattuvat valtavasti, jotta saisi paremman elämän.
Tsemppiä Ap!
Valittajille, Ap itse myöntää raskauden olleen kummankin vastuulla - ehkäisyasiat oli molemmilla tiedossa. Ja miehellä oli tiedossa ettei Ap toistamiseen aborttia tee vaikka vahinko tulisi. Jos mies tämän tietäen ei suostu käyttämään kondomia (toki Ap:llakin on vastuunsa) niin turhaan Ap:ta yksin syyttelee.
Ap tässä.
Ajattelin ihan muuten vaan päivittää tilanteemme.
Aborttia en tehnyt, kun en sitä voinut edes harkita. Raskaus on edennyt 22. viikolle.
Syksy on ollut vaikea ja raskas. Mieheni oli tuskastuttavan pitkään etäinen, mutta ei sitten kuitenkaan koskaan lähtenyt. Kai työsti ja työsti tätä asiaa. Näyttää siltä että selviämme. Puolivälin tienoilla mies alkoi lopulta puhua hyväksyvästi raskaudesta, ja olen sitten viimein itsekkin voinut suhtautua tähän positiivisemmin. Pitkään itkin iltojani yksin kun en tiennyt mitä elämä tuo ja mitä tehdä. En voinut iloita vauvasta.
Mieheni on nyt tunnustellut vauvan potkuja ja muutenkin kosketellut pyöristynyttä vatsaani. Se on tuntunut hyvältä. Kuinka kauan ehdinkään kaivata hänen rakastavaa kosketustaan. Rakastan häntä todella paljon, kaikkine vikoinensa. Kukapa täällä täydellinen olisi.
Mieheni parjaajille haluan sanoa että elämässä ei pidä tehdä hätiköityjä päätöksiä ja lähteä heti tuomitsemaan muita. Mieheni reaktio oli kamala, mutta hän vain toi kaunistelematta ulos sen miltä hänestä tuntui. Hyvä ainakin ettei valehdellut että kaikki olisi kunnossa. Aika näyttäisi kuitenkin kasvattaneen tässä häntäkin. Kyllä me yhdessä selviämme. Rakkaus kantaa.
Mies on menossa sterilisaatioon. Hän nimenomaan haluaa tehdä sen. Minulla ei ole ollut minkäänlaisia salaisia haaveita vauvasta, kuten jotkut pohtivat. Raskaus oli meidän molempien syytä, kummankin huolimattomuutta ehkäisyssä. Haluan kuitenkin muistuttaa että olemme käyttäneet myös kondomia, ei ainoastaan keskeytettyjä yhdyntöjä.
Meille tulee vauva. Se ajatus tuntuu jo lämpöiseltä, kaiken järkytyksen jälkeen.
muista ap että jos mies lähtee niin se olisi lähtenyt joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Ja joka sellainen nainen on että ottaa miehen joka jättänyt tälläisen asian takia vastuun kantamatta ja jättänyt perheensä pulaan niin saa aika taulapää olla ja varmaan sitten sopii miehellekin kuin nenä päähän ja varsinkin jos alkaa uutta perhettä pykäämään miehelle. Huh heijaa..
Isäni lapsuudenperheessä rintamamiestalossa nukuttiin myös tuvassa eli siinä huoneessa missä oleskeltiin eniten, (ja missä on keittiö ja telkkari). Kolme lasta, 1-2 nukkui tuvassa tilanteesta riippuen. Vanhemmilla makuuhuone, sitten vielä vieraskamari, joka oli kylmillään ja jota lämmitettiin vain vieraille.
Eli 5 henkeä asui kahdessa huoneessa, nämä kaksi huonetta *sisälsivät* keittiön, olkkarin ja makuupaikat. Lisäksi eteinen ja kuisti.
Itse en näe syytä, miksei esim. yksi lapsi voisi nukkua olohuoneessa. Sängyksi muuntuva sohva käyttöön. Telkkari vanhempien makuuhuoneeseen jos haluaa katsoa sitä myöhään. Ja niinkuin joku sanoi, parvi/kerrossängyt on keksitty.
Keskeytetty yhdyntä ehkäisynä?
Me ei miehen kanssa haluta lasta. Tai siis yhteistä, hänellä niitä on entisestä liitosta, mulla ei.
Ollaan puhuttu, että jos vahinko tapahtuisi, ni sitä pitäisi sitten katsoa uudelleen, tällä hetkellä kannatan aborttia, mutta en ole ollenkaan varma mitä mieltä olisin siitä, jos oikeasti tulisin raskaaksi.
MUTTA, koska me emme halua lapsia, on meillä jo käytössä kaksi ehkäisyä eli mut on steriloitu (meni kätevästi erään toimenpiteen yhteydessä) ja lisäksi mulla on kierukka (kivuliaat menkat). Tähän päälle mies vielä miettii, että pitäisikö varmuuden vuoksi vielä hänenkin käydä katkaisemassa piuhansa.
Toisin sanoen ap, miehesi on ÄÄLIÖ ja jostain syystä syystä saanut sut tossun alle ja uskomaan kaikki, mitä mies sanoo jonkinlaisena totuutena. Sinuna en missään nimessä tekisi aborttia, sen sijaan suosittelen terapiaa ja itsenäistymistä, jotta tuo mies ei manipuloinnillaan ja luonneviallaan pilaa sinun elämäsi lisäksi teidän lapsiennekin elämää.
Kyllä sä pärjäät! Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 10:02"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:40"]
Täällä vaan puhutaan että miehen pitää laittaa piuhat poikki... Miksei naiselta sitten voi poistaa kohtua samoin tein, vaan aina mies on syypää kaikkeen.
[/quote]
Ei mies ole syypää kaikkeen, vaan tässä ap:n tapauksessa se on juuri mies, joka ei yhtään enempää lapsia halua. On kuitenkin suostunut ellei jopa itse aktiivisesti halunnut yhdyntään, jossa on aina mahdollisuus raskauteen millä tahansa ehkäisyllä. Eli on hyväksynyt riskin raskaaksi tulemisesta. Se, millaisen riskin, riippuu tietysti valitusta ehkäisymenetelmästä.
[/quote]
Mies ei halua koska heille ei ole varaa elätää edes nykyisiä. AP on lapsellinen ihminen joka vaan haluaa kuin pieni lapsi. MINÄ MINÄ ja MINÄ
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 00:42"]
Eli vain pummimaan muilta rahaa. Mitäs jos AP ottaisi vastuun ja ajattelisi että kykeneekö HÄN ITSE maksamaan lapsen elämän.
[/quote]
Tässä musta kiteytyy koko hyvinvointiyhteiskunnan pointti. Tilanne ei ole missään nimessä ap:n puolelta suunniteltu. SIKSI ne tukiverkot ja yhteiskunnan taloudellinen tuki on olemassa, että yllättävissä tilanteissakin on mahdollista selvitä. Heikommista pidetään huolta. Ap kantaa vastuun huolehtimalla myös lapsesta, jota ei oltu suunniteltu.
Tuokin syntymätön lapsi todennäköisesti tulee maksamaan elämänsä aikana yhteiskunnalle takaisin moninkertaisesti sen tuen mitä avuttomana lapsena vastaanottaa. Eikä sillä ole edes väliä vaikkei maksaisikaan.
[/quote]
Suurin osa tällä hetkellä lapsista ei tule koskaan maksamaan takaisin tukia mitä he saavat. Siksi tämä yhteiskunta on tässä tilanteessa. Seuraavan 20 vuoden aikana talous ei nouse ollenkaan. Tämä velkakupla hajoaa. Vastuun ottaminen on mitä aikuiset tekee.
Sellainen ei ole kykenevä vanhemmaksi joka ei kykene elättämään lastaan. Kyse ei ole pelkästään rahasta vaan myös moraalista ja kyvystä kasvattaa lapsi. Miten opetat lapsen elättämään itsensä kun äitikään ei siihen pystynyt?
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 10:48"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 09:09"]
Oletko kuullut käsitteestä EHKÄISY? Että ei tulisi lisää lapsia ja täten ei alkaisi oma mies vihaamaan! Toisekseen luulen että suhteessanne on jotain muutakin pielessä kuin tuo lapsi-asia, miehelle tämä oli vain se kamelin selän katkaiseva seikka. Tervemenoa sossun luukulle!
[/quote]
Samaa vois kysyä siltä mieheltä. Että onko se kuullut ehkäisystä, kun ei kerran lisää lapsia halua. Miksi ehkäisy on vain naisen harteilla? Jos kerran mies ei halua lisää lapsia niin menis sterilisaatioon. Homma olis hoidettu juuri kuten mies haluaa. Miksi mies ei näin toiminut? Miksi hän kokee olevansa se jonka ei tarvitse ehkäistä, mutta joka saa sitten sanella toiselle miten ei-toivottu raskaus hoidellaan? Eli ensin mies päättää että nainen ehkäisee ja sitten mies päättää abortista. Millä oikeudella, jos kerran itse ei osallistu ehkäisyyn?
[/quote]
Jos suhteessa päätetään että lapsia ei hankita niin niitä ei hankita. Jos kondomi on ehkäisyvälinen ja se pettää niin otetaan katumuspilleri tai mennään aborttiin. Niin toimitaan parisuhteessa. Ei niin että ruvetaan perumaan päätöksiä ja tekemään omia sääntöjä
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:43"]
Koitan nyt vastailla kysymyksiin ja valottaa tilannetta, ap siis tässä.
Eli olen yhden abortin tämän saman miehen toiveesta tehnyt teininä, mies sanoi että joko lapsi tai hän. Valitsin miehen. Jos mies olis halunnut pitää lapsen, olisin pitänyt. En olisi voinut abortoida jos toinen olisi halunnut pitää vauvan. Itse en olisi halunnut vauvaa enkä aborttia. Tuolloin sanoin hänelle etten tule enää koskaan tekemään aborttia (ainakaan kevein perustein). Abortti on ollut elämäni vaikein asia jota on edelleen vaikea hyväksyä. Mies on tiennyt koko ajan että vahingon sattuessa minä en ole valmis tekemään aborttia enää, tästä on ollut myöhemminkin puhetta.
Lapsi on saanut alkunsa keskeytetystä yhdynnästä. Olemme molemmat siis ihan itse syypäitä. Mies ei ole ollut kovin halukas käyttämään kondomia joten seksiä ei ole ollut kovin paljon. Kondomi on kuitenkin ollut myös käytössä. Mies suunnitteli kolmannen jälkeen vasektomiaa, mutta ei saanut aikaiseksi. Minä varasin hänelle nyt lopulta ajan lääkäriin kun kävin itse tämän raskauden tiimoilta lääkärineuvolassa. Siitäkin asiasta mies kuitenkin lohkaisi alkuun että hän tekee vasektomian jos minä abortin. On kuitenkin nyt menossa siihen. Minä itse en ole halukas sterilisaatioon sillä olen lukenut että siitä voi olla joillekkin naisille vaikeitakin seurauksia. Ja mies alunperin itse ottanut esille että hän tekisi sen. Hormonaalinen ehkäisy ei tuntunut hyvältä, vuosia söin pillereitä. Enää en aio. Keho menee sekaisin.
Meillä on ollut hyvä parisuhde. Mies on vain mielestäni vihainen koska en tehnyt aborttia ja uusi lapsi tietää taas lisää kuluja. Mies on materialistisempi kuin minä ja haluaisi että meillä olisi korkeampi elintaso. Itse voin tyytyä vähempään, tärkeämpää minulle ovat esim terveys ja rakkaus. Oma terveyteni on reistaillut joten pelkään välillä että menetän sen, yritän kyllä kovasti pitää huolta itsestäni. Tottakai itsekin haaveilen omakotitalosta ja lisätilasta.
Itse uskon että pärjäisimme myös taloudellisesti, mutta miehenkin pitäisi osata uhrautua. Mies polttaa tupakkaa ja juo aika paljon kaljaa, jo näistä tulee yli 200e kustannukset joka kuukausi. Ei hänenkään tarvi kaikesta luopua, mutta hänellä olisi aika paljon vara vähentää kun vaan vähentäisi. Kyllä minua keljuttaa kuunnella valitusta raha-asioista kun itse pistää kaikista eniten sitä "hukkaan".
Mieheni on kuitenkin hyvä tyyppi, ei mikään läpimätä ihminen. Hänessä on paljon hyvää. Mietin vaan että voisiko hän antaa vielä anteeksi minulle ja jäisi rinnalleni. Vai oliko tosiaan kaikki nyt tässä. Vaikka raskaus menisi vielä kesken, niin suhteessamme on jo paljon korjattavaa. Mieheni on ollut minulle todella karu. Se on jättänyt jo jälkensä. Vaikka kyllä minäkin ymmärrän häntä. Siksi en ole vihainen. Oli kamalaa kertoa hänelle uudesta raskaudesta kun tiesin ettei hän halua sitä. Enhän halunnut itsekkään.
Mies on puolet viikosta reissussa joten lapsetkin on jaksettava sen aikaa yksin hoitaa. Ei ole ollut aikaa miettiä asioita kunnolla. Mutta en ymmärrä miksi kolme lastamme kärsisivät uudesta lapsesta. Jos mies jättää meidät niin uskon selviäväni yksinkin, olen tottunut tulemaan toimeen vähällä. En vaan haluaisi erota. En olis ikinä uskonut että me erotaan. Eikä sitä tule uskomaan lähipiirikään.
[/quote]
Jos itse tienaa rahat niin silloin saa itse myös päättää mitä niillä tekee. Käyttekö kumpikin töissä?
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 16:09"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:34"]
Useimmiten nämä vahingot ihan tilastollisesti syntyvät niin että nainen on ilmoituksensa mukaan hoitanut ehkäisyn. Aika harvoin niin että yhteisestä päätöksestä otetaan riski ja vielä harvemmin vahinkoja syntyy kun mies huolehtii ehkäisystä. Suomalainen nainen on nykyään vastuuntunnoton. Onneksi valtion rahat loppuvat (ja tämä on todellisuus) eikä lapsiperheitä voida enää rahoittaa valtion verovaroista. Surullista että nainen joka loppujen lopuksi jää tässä yleensä vahinkolapsien kanssa yksin on se suurin kärsijä myös Suomen talouden romahtaessa. Moni nainen elää sen jälkeen oikeassa köyhyydessä lastensa kanssa. Silloin ehkä tulee mieleen että olisiko kuitenkin kannattanut huolehtia siitä ehkäisystä kun katto lähtee pään päältä, lapset huutaa nälkäänsä ja miestä ei näy.
Tässäkin tapauksessa mies voi vain lähteä. Ilmoittautua tulottomaksi ja ottaa uuden naisen jonka kanssa tekee ehkä yhden lapsen ja sen jälkeen vasektomian. Sori mutta mies voi nauttia lapsistaan silloinkin kun nämä luonnostaan tulevat siihen ikään että omat juuret kiinnostavat.Vaikka äiti olisi puhunut mitä. Marttyyrin kohtalo on kärsiä loppuun asti.
[/quote]
Tiedoksi että se sunkin miehes saattaa ottaa jalat alleen ja jättää vanhemmiten. Ole siinä sitten rahoittamassa yksin sitä 1 lapsen elämää ja se lapsikin saattaa jättää silti sut hoitamatta. Musta ap ei tarvii yhtään negatiivisuutta nyt kommentteihin.
[/quote]
Ap on itse syypää oloonsa. Täysin vastuuton ihminen. Miehenkö sen lapsen pitäisi elättää?
Oikeasti, minkälaisia ihmisiä täällä oikein on. Ai ettäkö abortti täytyy ottaa jos on sovittu ettei hankita enää lapsia mutta miehelle myös kerrottu että vahinko jos sattuu niin ei enää aborttia tee? Just. Siinä on molemmilla vastuunsa jos se vahinko sitten sattuu. Ap ei ole tahallaan hankkiutunut raskaaksi.
Niin ja btw, on se ihan yhtälailla miehen vastuu kuin naisenkin huolehtia lapsestaan. Jos harrastaa seksiä täytyy kestää siitä mahdollisesti johtuvat seuraukset. Mikään ehkäisy ei ole satavarmaa.
Ja siis sanon näin vaikka itse en todellakaan nyt haluaisi lasta, enkä tiedä kykenisinkö aborttiin - mutta silti satunnaisesti harrastan seksiä.
Mutta tiedän myös ettei mikään ehkäisy ole 100% varma. Luotan ehkäiymenetelmiini (syön pillereitä ja en suostu seksiin ilman kondomia) mutta mikäli vahinko sattuisi tekisin päätöksen sitten. Sen mukaan mikä tuntuisi oikealta.
[/quote]
Ap on itse syypää oloonsa. Täysin vastuuton ihminen. Miehenkö sen lapsen pitäisi elättää?
[/quote]
Yksinkö ap on raskaaksi hankkiutunut? Kenties vieläpä vallan salaa mieheltään, jonka huijasi uskomaan, että keskeytetty yhdyntä on luotettava ehkäisykeino?
Ja nyt miesraukan pitäisi vielä elättää oma lapsensa! Uskomattoman häpeällistä toimintaa aloittajalta, jonka tietenkin pitää yksin huolehtia vahinkopennustaan, koska aloittajahan tässä on raskaana eikä mies!
Tähän loppuun vielä varmuuden vuoksi huomautus tampioille: tämä oli rankkaa ironiaa ja sarkasmia...
Jos miehesi rakkaus on kerran loppu, ei kai se aborttikaan mitään auta. Eikös se miehen rakkauden puute riko "kauniin kotinne" eikä sinun päätöksesi synnyttää lapsenne.
Luettuani ap. koottuja selityksiä heidän suhteensa vaiheesta, tulee mieleen, että teillä näköjään se mies päättää ja sinä peesaat tyhmää ukkoasi. Samainen ihminen silkalla kiristyksellä pakotti sut nuorena ottamaan abortin mottonaan "joko minä tai lapsi". Sinä tottelit. Nyt olette samassa jamassa taas, kun ehkäisy on -miehen valinnalla jälleen -( yhdynnän keskeytys, mikä siis ei ole ehkäisyä ollenkaan ) pielessä . Ja jälleen ukko uhkailee, että jättää sut, koska sun vika "että sperma joutui väärään paikkaan väärällä hetkellä". Tsiisus nainen! Ota nyt ne aivot sieltä narikasta ja vähän äkkiä. Teidän parisuhde - oli se sun mielestä kuinka" ihanaa" tahansa- on vähintäänkin itsetuhoista sulle itsellesi. Huomaatko kuvion, mikä toistuu? Sulle käy köpsösti joka ikinen kerta.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 00:29"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 23:29"]
Eiköhän se ole miehesi, joka rikkoo perheen etkä sinä. Mies ei halua lasta ja nyt haluaa erota. Anteeksi vain, mutta kusipäinenhän se sinun miehesi on. Teillä on ollut seksiä keskenänne ja ehkäisy on pettänyt. Sinä et halua tehdä aborttia ja nyt mies livistää kuin koira veräjästä. Olisi miettinyt raskauden mahdollisuutta vähän tarkemmin ja varmistanut itse pistämällä piuhat poikki ajoissa. Nyt sitten hän jättää sinut pulaan. On siinä mies, oikea miesten mies!
[/quote]
Jos on sovittu että lapsia ei hankita niin niitä ei hankita. Siihen kuuluu että nainen tekee abortin jos tulee raskaaksi. Miehen ei kuulu tukea naista raskaana olon aikana. Mies ei ole mikään naisen hoitaja.
[/quote]
Eikös puolisot tue toisiaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin (tähän sisältyy myös vaimon tukeminen raskausaikana...), eivätkä vaan tyhjää rakkoa lehmään?