Miksi kosinta on naiselle niin iso juttu?
Kommentit (51)
Oot katsellut liikaa hömppäohjelmia.
Minua alkoi naurattaa kun nuoruuden poikaystävä kosi, kieltäydyin kunniasta.
Sitten oli vielä semmonen tapaus kun olin 30v ja raskaana, lapseni isälle oli pakkomielle naimisiin menosta, osti sormukset. Otin sen hetkeksi vastaan kun en jaksanut tapella, mutta jo kohta väänsin sen pihdeillä katki ja solmuun ja heitin wc-pönttöön. 😂
Naimisiin? Ei ikinä!
48n kirjoitti:
Oot katsellut liikaa hömppäohjelmia.
Minua alkoi naurattaa kun nuoruuden poikaystävä kosi, kieltäydyin kunniasta.Sitten oli vielä semmonen tapaus kun olin 30v ja raskaana, lapseni isälle oli pakkomielle naimisiin menosta, osti sormukset. Otin sen hetkeksi vastaan kun en jaksanut tapella, mutta jo kohta väänsin sen pihdeillä katki ja solmuun ja heitin wc-pönttöön. 😂
Naimisiin? Ei ikinä!
Onneksi jokainen saa nauraa ihan mille asialle huvittaa, jos se oman mielen saa paremmaksi. Ja kiva huomata että täällä kumminkin on vielä ihmisiä joilla riittää romantiikkaa ja uskoa parempaan huomiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni se oli tärkeää, koska sillä mies osoitti halunsa astua avioliittoon ja elää yhdessä kanssani elämämme loppuun asti.
Siis toki joku yllätyskosinta on ihanaa hömppää. Mutta sitä ihmettelen, että naiset ovat valmiita tekemään niin ison sopimuksen omaisuudenjaosta yms. ihan parissa sekunnissa, kun mies polvistuu eteen.
Itse olen kai niin arkinen, että naimisiinmeno sovittiin ihan laskemalla edut ja haitat ja pohtimalla, millaista elämää haluamme, haluaako kumpikin lapsia ja millaisessa paikassa haluamme asua jne..
En ole koskaan ymmärtänyt tätä ajatusta, että jos ei kosita polvillaan, niin silloin mies on väkisin, ilman halua avioliitosta houkuteltu tekemään tällainen taloudellinen sopimus, mikä sisältää myös perinnönjaot ja muut omaisuudenjaot.
En yleensä muutenkaan tee isoja taloudellisia sopumuksia eifeltornissa parin sekunnin harkinta-ajalla.
Niin, sinä olet sinä ja saat olla millainen haluat...muitten ei kuitenkaan tarvitse ajatella niin kuin sinä.
Täälläkin on ollut paljon ketjuja, joissa valitetaan, että mies ei haluakkaan lapsia. Kun ei tullut puheeksi ennen kosintaa. Ja muutenkin todella paljon ketjuja, joissa elämä miehen kanssa ei olekaan kivaa tai mies ei annakkaan rahaa, vaikka on isompituloinen.
Joten kyllä tällaisia päätöksiä kannattaisi tehdä huomattavasti enemmän harkiten, kuin yhtäkkiä miehen kosiessa. Toki, onhan se vaikea kieltäytyä tai sanoa, että haluaisi harkita näin isoa päätöstä, jos mies polvistyy timanttisormuksen kanssa ravintolassa. Eipä siinä oikein voi muuta sanoa, kuin että kyllä kultaseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pitää silloin vaimomateriaalina. Tätä nainen toivoo siltä mieheltä, johon on rakastunut, ei toki välttämättä muilta...
No enpä tiedä. Minua on kosittu 3 kertaa (no, yksi kerta oli ehkä vaan läpällä maaperän tunnustelua), en ole koskaan ajatellut mennä naimisiin, mutta salaa muistelen noita tyytyväisenä. En ollut yhteenkään rakastunut, yhteen vähän ihastunut.
Minuakin kosittiin pari kertaa, mutta kummankaan kosintaan en suostunut. Naimisiin menin sitten sen kanssa, jonka kanssa asiaa pohdittiin yhdessä.
Kyllä toi minusta on enemmän miesten Vaalimaa hlmppää, kosinta, häät, avioliitto.
Vaikka niitä aina markkinoidaan "jokatytön haaveena", enemmänhän miehet hinkuvat naimisiin.
Ei naisella ole nykyaikana Suomessa mitään hyvää syytä mennä naimisiin.
Miehellä on, ne eivät voi ilman naisen omimista perustaa perhettä.
Nainen voi perustaa perheen yksinkin.
Kyllähän se on "virallinen" osoitus sitoutumishaluista ja jää muistona ikuisesti mieleen jos se on tilanteena muutakin kuin se aamukahvin ohella esitetty kysymys. Mielestäni olisi paljon oudompaa keskustella vaan suoraan häistä. Ei ole keneltäkään pois joten miksi kosinnan pitäisi olla yksi arkinen kysymys kauppalistan ohessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä minäkään. Avioliiton tärkeyden ymmärrän, mutta siihen sitoutuminen on niin suuri asia, että siitä on mielestäni hyvä sopia yhdessä. Jos asiasta on jo puhuttu ja ollaan samaa mieltä (että halutaan mennä naimisiin), miksi pitää odottaa, että toinen kosii?
Toisaalta en tajua hääjuhlan tärkeyttäkään, siis rinnastettuna avioliittoon. Tänä vuonnahan moni on siirtänyt naimisiinmenoa koronan vuoksi. Eikö voi mennä naimisiin ja pitää juhlat ensi vuonna? Eikö sillä avioliitolla itsessään olekaan merkitystä?
Tutulleni kävi muutama vuosi sitten vähän surullisesti juuri häiden vuoksi. Saivat lapset joulukuussa. Naimisiin ei haluttu mennä, kun on raskaana, ei ennen kuin on imetys loppunut ja raskauskilot laihdutettu. Häät oli tarkoitus pitää, kun lapsi on puolitoista vuotta ja häitä suunniteltiin suurella innolla. Mies kuoli onnettomuudessa ja mitään testamentteja yms. ei oltu tehty.
Toki lapsi peri isänsä, mutta koko miehen omaisuus (auto ja asunto oli miehen nimissä) meni edunvalvojan taakse. Lapsi oli onneksi tunnustettu, joten siitä ei tullut ongelmia.
Olisi ollut ehkä tässäkin tapauksessa parasta käydä vaikka maistraatissa sen ison mahan kanssa ja pitää suunnitella pelkkiä isoja juhlia parin vuoden päähän (vaikka niitä ei sitten olisi ehditty pitää)
Avioliitto ei ois tuota tilannetta muuttanut. Rintaperilliset perivät, paitsi jos on tehty testamentti. Toki aviopuoliso saa leskeneläkettä ja testamentin ollessa perintövero pienempi.
En menisi naimisiin vaikka kosija antaisi siitä miljoona euroa.
Tämä on fakta. En ole kenenkään miehen omistama eliö, jonne voi ruikkia peniseritteet millon lystää ja kuunnella ohjeet miten pitäisi elää ja olla.
Jokainen joka haluaa menkööt, mutta turha sitten valittaa jos mies kohtelee kynnysmattona.
Semmoista se on. Vaimot ovat patjoja ja piikoja "tasa-arvoisissakin" avioliitossa.
Onhan se hienoa että toinen haluaa sitoutua ihn laillisesti.
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä kosinta vai naimisiinmeno ylipäätään?
Molemmat ihan turhaa pelleilyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä minäkään. Avioliiton tärkeyden ymmärrän, mutta siihen sitoutuminen on niin suuri asia, että siitä on mielestäni hyvä sopia yhdessä. Jos asiasta on jo puhuttu ja ollaan samaa mieltä (että halutaan mennä naimisiin), miksi pitää odottaa, että toinen kosii?
Toisaalta en tajua hääjuhlan tärkeyttäkään, siis rinnastettuna avioliittoon. Tänä vuonnahan moni on siirtänyt naimisiinmenoa koronan vuoksi. Eikö voi mennä naimisiin ja pitää juhlat ensi vuonna? Eikö sillä avioliitolla itsessään olekaan merkitystä?
Tutulleni kävi muutama vuosi sitten vähän surullisesti juuri häiden vuoksi. Saivat lapset joulukuussa. Naimisiin ei haluttu mennä, kun on raskaana, ei ennen kuin on imetys loppunut ja raskauskilot laihdutettu. Häät oli tarkoitus pitää, kun lapsi on puolitoista vuotta ja häitä suunniteltiin suurella innolla. Mies kuoli onnettomuudessa ja mitään testamentteja yms. ei oltu tehty.
Toki lapsi peri isänsä, mutta koko miehen omaisuus (auto ja asunto oli miehen nimissä) meni edunvalvojan taakse. Lapsi oli onneksi tunnustettu, joten siitä ei tullut ongelmia.
Olisi ollut ehkä tässäkin tapauksessa parasta käydä vaikka maistraatissa sen ison mahan kanssa ja pitää suunnitella pelkkiä isoja juhlia parin vuoden päähän (vaikka niitä ei sitten olisi ehditty pitää)
Avioliitto ei ois tuota tilannetta muuttanut. Rintaperilliset perivät, paitsi jos on tehty testamentti. Toki aviopuoliso saa leskeneläkettä ja testamentin ollessa perintövero pienempi.
Vaimo olisi saanut tasinkoa puolet ja lapsi olisi perinyt puolet. Nyt itselle jäi vain omalla tilillä olevat muutama satku. Naimisissa ollessa olisi jäänyt oikeus asua asunnossa loppuelämä ja 200 000 euron asunnosta 100 000 tasinkoa.
Naurettava perinne.
En tunne ketään naista joka olisi tuollaisesta haaveillut tai sitten vastannut "oi kyllä armaani, tulen vaimoksesi" ja ihaillut siinä jotain blinblingsormusta onnensa kukkuloilla.
TV:ssähän tuollaista sontaa näkee joka pv.
🤮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni se oli tärkeää, koska sillä mies osoitti halunsa astua avioliittoon ja elää yhdessä kanssani elämämme loppuun asti.
Muutenko hän ei osoittanut?
Tämä. Ihmettelen samaa.
Ja toiselle kysyjälle: vain yksi kavereistani on odottanut kosintaa vanhanaikaisesti. Tämän piti tietenkin tapahtua Pariisissa, vaikka kaikki tiesi heidän menevän naimisiin. Olipa yllätys...
Vierailija kirjoitti:
48n kirjoitti:
Oot katsellut liikaa hömppäohjelmia.
Minua alkoi naurattaa kun nuoruuden poikaystävä kosi, kieltäydyin kunniasta.Sitten oli vielä semmonen tapaus kun olin 30v ja raskaana, lapseni isälle oli pakkomielle naimisiin menosta, osti sormukset. Otin sen hetkeksi vastaan kun en jaksanut tapella, mutta jo kohta väänsin sen pihdeillä katki ja solmuun ja heitin wc-pönttöön. 😂
Naimisiin? Ei ikinä!
Onneksi jokainen saa nauraa ihan mille asialle huvittaa, jos se oman mielen saa paremmaksi. Ja kiva huomata että täällä kumminkin on vielä ihmisiä joilla riittää romantiikkaa ja uskoa parempaan huomiseen.
XD menimme naimisiin yhteisestä sopimuksesta, ei kosintaa. Pidettiin komeat häät ja 36 v on nyt uskottu huomiseen yhdessä. Ei se nyt herranjestas kosintaa vaadi. Ai niin, myös alttarille kävelimme yhdessä. Ei ollut "romanttista" paketin luovutusta.
Oli varmaan joskus todella nuorena ja todella sinisilmäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni se oli tärkeää, koska sillä mies osoitti halunsa astua avioliittoon ja elää yhdessä kanssani elämämme loppuun asti.
Siis toki joku yllätyskosinta on ihanaa hömppää. Mutta sitä ihmettelen, että naiset ovat valmiita tekemään niin ison sopimuksen omaisuudenjaosta yms. ihan parissa sekunnissa, kun mies polvistuu eteen.
Itse olen kai niin arkinen, että naimisiinmeno sovittiin ihan laskemalla edut ja haitat ja pohtimalla, millaista elämää haluamme, haluaako kumpikin lapsia ja millaisessa paikassa haluamme asua jne..
En ole koskaan ymmärtänyt tätä ajatusta, että jos ei kosita polvillaan, niin silloin mies on väkisin, ilman halua avioliitosta houkuteltu tekemään tällainen taloudellinen sopimus, mikä sisältää myös perinnönjaot ja muut omaisuudenjaot.
En yleensä muutenkaan tee isoja taloudellisia sopumuksia eifeltornissa parin sekunnin harkinta-ajalla.
Vain ahneet tai tyhmät naiset.
Ei me kaikki naiset idiootteja ja romantikkoja olla, jos joku on.
Oppisivat kosimaan naiset itse miehiä kun tasa-arvosta höpäjävät. Voi viddu jokin ällöromanttinen aah polvistun eteesi kaikkien nähden nainen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni se oli tärkeää, koska sillä mies osoitti halunsa astua avioliittoon ja elää yhdessä kanssani elämämme loppuun asti.
Siis toki joku yllätyskosinta on ihanaa hömppää. Mutta sitä ihmettelen, että naiset ovat valmiita tekemään niin ison sopimuksen omaisuudenjaosta yms. ihan parissa sekunnissa, kun mies polvistuu eteen.
Itse olen kai niin arkinen, että naimisiinmeno sovittiin ihan laskemalla edut ja haitat ja pohtimalla, millaista elämää haluamme, haluaako kumpikin lapsia ja millaisessa paikassa haluamme asua jne..
En ole koskaan ymmärtänyt tätä ajatusta, että jos ei kosita polvillaan, niin silloin mies on väkisin, ilman halua avioliitosta houkuteltu tekemään tällainen taloudellinen sopimus, mikä sisältää myös perinnönjaot ja muut omaisuudenjaot.
En yleensä muutenkaan tee isoja taloudellisia sopumuksia eifeltornissa parin sekunnin harkinta-ajalla.
Vain ahneet tai tyhmät naiset.
Ei me kaikki naiset idiootteja ja romantikkoja olla, jos joku on.
Ennen vanhaan tuon perusteellisen hyötyanalyysin teki nuoren parin vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni se oli tärkeää, koska sillä mies osoitti halunsa astua avioliittoon ja elää yhdessä kanssani elämämme loppuun asti.
Voi luoja.
Käytte varmaan kaupassakin käsi kädessä?
Jos koskaan enää menen toista kertaa naimisiin ja sitoudun johonkin mieheen loppu iäkseni, niin hän saa kyllä nähdä vaivaa kosinnan eteen, sen verran olen kyllä romanttinen hupsu, ja vanhanaikainen kosinta asioissa. Olkoon sitten jonkun mielestä miten höpsöä tahansa.