Tunnetteko supervanhuksia? Jotka käyvät marjassa, siivoavat kotinsa itse, leipovat, hoitavat sairasta puolisoaan, ajavat pyörällä jne.

Joo tunnen. Äitini on moinen. Jatkuvaa menoa ja touhua riittää. Oman terveytensä uhalla ja jatkuvassa stressissä. Jatkuvasti kiukkuinen.

Hidastaisi jo tahtia tai koittaa ennen aikainen lähtö. En siis kutsuisi supervanhukseksi. Hän tekee koska on pakko, ettei saa laiskan mainetta viimisinä vuosinaan. Äitini on siis 67 vuotias

Mummini asui kuolemaansa  85-vuotiaana asti kotona, teki itse ruokansa, kävi yksin kävellen kaupassa ja oli mahtavaa seuraa. 

Tunsin, appiukon. Kävi joka aamu uimassa lähijärvessä kesä tai talvi, kalasti, pilkkoi puut... Vireä leskimies, . Sitten muistisairaus iski ja muuttui marisevaksi, persuksellään kaikki päivät istuvaksi raihanaiseksi vanhukseksi parissa vuodessa :( 71v eli oli kun muistisairaus todettiin ja vain 80v kun kuoli hoitokodissa, uskon että ilman tuota sairautta olisi elänyt 100vuotiaaksi ja omassa talossaan.

Vierailija kirjoitti:

Tunsin, appiukon. Kävi joka aamu uimassa lähijärvessä kesä tai talvi, kalasti, pilkkoi puut... Vireä leskimies, . Sitten muistisairaus iski ja muuttui marisevaksi, persuksellään kaikki päivät istuvaksi raihanaiseksi vanhukseksi parissa vuodessa :( 71v eli oli kun muistisairaus todettiin ja vain 80v kun kuoli hoitokodissa, uskon että ilman tuota sairautta olisi elänyt 100vuotiaaksi ja omassa talossaan.

Vahdettiinko hänen marevanlääkitys johonkin toiseen? Monella se "isku" alkoi muutama kuukausi sen jälkeen:-(

Kasikymppinen isoäitini asuu yksin omakotitalossa ja siivoaa, kokkaa, leipoo ym. itse. On sairastanut syövänkin, mutta voi nyt ihan hyvin. Ei vaikuta niin vanhalta ja raihnaiselta.

Nuo superihmiset on varmaan ekstroverttrjä?

Ukki oli supervanhus pani kodinhoitajan paksuksi vielä 79 oli. Mummo oli käpynä.

Vierailija kirjoitti:

Minun mummolla ei ole sairasta puolisoa, muuten kyllä tekee tuon kaiken. Ikää on marraskuussa 69v.

Laita tuohon ikää lisää 20 vuotta niin sitten puhutaan supervanhuksesta. 69v. ei ole niiiiin vanha. Oma isäni on 75v. ja käy metsässä kaatamassa puita, pilkkoo ne kotona polttopuuksi.

Meidän naapurissa asuu 90 vuotias mies. Kiipeilee tikkailla, hoitaa puutarhaansa ja muutenkin aina menossa. Meno ei ole 15 vuodessa vähentynyt, mutta vähän hidastunut. Hänen muutaman vuoden nuorempi vaimonsa viihtyy sisätiloissa ja on harvoin ulkona. Molemmat kuitenkin erittäin virkeitä ja kinnostuneita ajankohtaista asioista. Parhaat mahdolliset naapurit!

Isoäitini 81v. on tuollainen supermummu! Hoitaa pappaa 87v., käy pyörällä kaupassa, siivoaa, leipoo, tekee käsitöitä ja on edelleenkin positiivinen ja pirteä. Hän sanoo itse että jos nyt pysähtyisi ja jäisi vaan makaamaan niin siihen jäisi. Molemmat vieläki fyysisesti hyvässä kunnossa, ovat liikkuneet aina paljon ja olleet luonnossa. Siinä tavoitetta itsellekin

Vierailija kirjoitti:

Anoppini 79v. juoksee kahdesti viikossa aamulenkillä ulkokuntosalille 5km, minkä jälkeen ui luonnonvedessä. Niinä päivinä kun ei juokse, kävelee 10-15km. Talvisin hiihtää, luistelee ja uimahalli 3x/viikko. Joogaa, jumppaa, pyöräilee, kiipeilee, hulahulaa jne. Talossa tulisijat, hakkaa halot itse.

Lukee sanomalehdet neljällä kielellä joka päivä. Kirjoja menee 2-5 viikossa. Suosittelee ja lainaa minulle uutuuksia, joista en ole ehtinyt kuullakaan. Osallistuu mielenosoituksiin, yleisöluennoille, avoimen yliopiston kursseille, harrastaa itseään kiinnostavien aiheiden väitöstilaisuuksissa käyntiä. Soittaa pianoa ja kirjoittaa. Opettaa vapaaehtoisena suomea pakolaisille ja tekee juristin hommia pro bono kansalaisjärjestöille. Koronan myötä alkoi keräämään nettituttuja ympäri maailman.

Marjastaa ja sienestää, leipoo omasta taikinajuuresta leivät. Ompelee ja korjaa vaatteita. Ostaa nettikirppiksiltä kledjuja, jotka tuunaa ja antaa eteenpäin lahjaksi. Osaa yrttilääkintää ja akupunktiota, hoitaa ystäviään. Käynnisti toisen lapsemme synnytyksen akupainelulla. Toimi siskonsa kotiapuna 3 vuotta, ja lopussa omaishoitajana. Teki siskon uurnan itse ja opetteli hautajaisiin Chopinin pianokonserton.

Hoitaa neljää lastenlastaan joka viikko, usein yöpyy veljeni luona vanhempien yövuorojen ajan. Meidän isompia muksuja vie taidenäyttelyihin, päivävaelluksille, skeittaamaan, tutustumaan uusiin ruokakulttuureihin jne. Tällä hetkellä puhuu ranskaa vanhimman kanssa, jotta tämä oppisi paremmin.

Tapailee kahta itseään nuorempaa miestä, ilmeisesti vain seksin tähden koska me emme tapaa heitä ikinä. Näyttää 10 vuotta ikäistään nuoremmalta, hiukset ovat paremmassa kunnossa kuin minulla.

On sanonut elämänsä kunnolla vasta alkaneen kun erosi miehestään jäätyään eläkkeelle. Pitää elinvoimansa salaisuutena ruusunmarjateen juontia ja aktiivista radion kuuntelua 😀

Montako tuntia hänen vuorokaudessaan on?

Naapurissa asui vanha nainen aikamiespoikansa kanssa 40-luvun kunnossa olevassa rintsikassaan. Nainen oli 96-vuotias, kun teki pihatöitä, nyppi rikkaruohoja ja raakkui kiukkuisena pojalleen. Passasi kaiken nokan eteen. Selkä oli väärässä, ei saanut enää itseään suoraksi, mutta niin painoi siellä puskissa marjojen perässä edelleen ja pilkkoi puita. Ei kuullut enää mitään ja luki lehtiä suurennuslasin kanssa, mutta niinpä vaan meni kuin aropupu. Sitten kunto romahti, joutui hoitokotiin ja kuoli muutamassa kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen montaki raskaana olevaa kasikymppistä.

Omasta mielestäsi vitsikäs?

Mummo (yli 90w) kävi kuntosalilla vielä 80 vuotiaana, myöhemmin ulkoilutti "ikäihmisiä", mikä oli hauskaa itsessään. Kun ystävät alkoivat menemään pois, jäi hänellä liikunta ja viimeisen 5 vuoden aikana on alkanut muisti huononemaan ja askel lyhenemään. Mummoni on hyvä esimerkki itselleni siitä, että hyötyliikunta marja- ja sienimetsässä, pyöräily paikasta toiseen ja kuntosalilla tai vesijumpassa käynti pitää mielen pirteänä ja pilkahduksen silmäkulmassa.

Mummo on 98v ja käy lastenlipulla töissä kun on niin nuoren näköinen.

Omat vanhempani ovat iältään 87 ja 82. Asuvat omakotitalossa ja tekevät kotityöt yhdessä. Isä ajalee nurmikot ja hoitaa lumityöt. Äiti vastaa istutuksista ja marjastaa. Mökillä isä hakkaa halkoja ja tekee erilaisia kunnostustöitä. Hitaammin hommat sujuvat kuin vielä 10 v sitten, mutta sujuvat kuitenkin.

Kumpikin fillaroi esimerkiksi kauppamatkoja, mutta autosta on luovuttu. Tuli sellaisia läheltäpiti -tilanteita vähän liikaa ja pyysimme ystävällisesti heitä käyttämään taksia mielummin. Heillä on onni olla terveitä, mitä nyt selkä ja lonkat välillä vihoittelevat. Fyysisesti raskasta työtä tehneet ikänsä ja hyvä lihaskunto edelleen, mutta luut "kuluneet".

Mutta totta on, että tunnen ja tiedän 65-vuotiaita, jotka ovat esimerkiksi dementian vuoksi hoivakodissa. Muutama eläköitynyt työkaveri on koullut heti kohta eläkkeelle jäätyään. Peräti kolme saanut alzheimerin.

Tunsin, mummoni. Sai paikan palvelutalosta muttei sitten mennyt sinne, kun siellä ei saanut laittaa itse ruokaa! Käveli usein 2km Prismaan rollaattorin kanssa ja tuli taksilla takaisin. Kodinhoito kävi, mutta mummo halusi itse silti siivota ja kokata minkä vointi salli. Kuoli omaan kotiinsa 78vuotiaana.

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ikäraja supervanhukselle?

Ajattelin ensin 80, koska tiedän sellaisen, mutta sanotaan 75.

ap

Sulla ei taida oikein olla tuntumaa tuohon ikäryhmään? Suurin osa 75-vuotiaista on toimintakykyisiä ja aktiivisia. Yks tuttuni tekee sijaisuuksia hoivakodissa, vaikka on itse tuon 75. Hänellä on oma yritys, joten tekee myös monenlaista muuta keikkaa: valmistelee pitoja, siivoaa, remontoi, hoitaa istutuksia. Hoitaa myös lapsenlapsiaan.

Naapurini, 76-vuotias. Viljelee itse vihanneksensa, ratsastaa, reissaa ulkomailla, hoitaa lapsenlapsiaan.

Isäni lopetti kilpatanssin harrastamisen 80 vuotiaana ja luopui samalla myös ajokortista, koska ei ollut enää ajoa tanssiharjoituksiin.

Se on niin yksilöllistä. Äitini kuoli 76-vuotiaana ja sairasti sitä ennen monta vuotta. Lääkäri kielsi häneltä raskaat hommat ja nostelut, joten siivooja ehti käydä monta vuotta hänellä ja ruoat tuotiin kotiin. Kaupungille ja matkoille ei lähtenyt yksin ilman saattajaa viimeisinä vuosinaan.

Appivanhemmat olivat vielä pari vuotta sitten tuon määritelmän mukaisia supervanhuksia. Appiukko oli 90v, anoppi 85v. Sen jälkeen apella todettiin syöpä ja anopilta heikkeni kuulo ja alkoi myös näkö heikentyä voimakkaasti. Appi luopui autoilusta ja metsäreissuistaan, koska kunto heikkeni niin huonoksi, että pelkkä pään nopea kääntäminen johti pyörtymiseen. Anopin kunto kyllä kestäisi, mutta huono näkö estää monen asian tekemisen (esimerkiksi kaupassa käynti itsenäisesti on mahdotonta, koska ei näe enää lukea pakkaustekstejä).

Tiedän. Hän tosin menehtyi viime syksynä erään sairaalatoimenpiteen seurauksena, sitä ei kroppa enää kestänyt.

Rakas ukkini 87v, ajoi autoa, hoiti puutarhaa, hoivasi syvällä alzheimerin syövereissä pyörineen mummini arjen eikä koskaan valittanut, vaikka rankkaa varmasti oli. Saivat mummini tilanteen takia jonkin verran apua arkeen onneksi.

Myös toisen puolen mummoni on aikamoinen supervanhus, 85v nyt. Asuu yksin, elää aktiivista arkea (mitä nyt korona sallii). Hänkin viihtyy puutarhassa, tekee omat ostokset ja käy kirjastossa, matkaa kaupunkiin kampaajalle ja vierailee paljon huonokuntoisempien ystäviensä luona. Hoitaa kaiken itse kotonaan, käyttää tablettia ja Facebookia ihan sujuvasti. Ei pyöräile enää, mutta lenkkeilee päivittäin. Autoa ei aja, koska ei ole korttia, sekin on varmasti auttanut pitämään häntä hyvässä kunnossa, kun täytyy kävellen mennä kauppaan ym.