Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yliopiston käyminen ei enää takaa naisten luokkanousua kuin harvoilla aloilla
25.08.2020 |
Toisen ketjun innoittamana.
Ennen yliopiston käyminen takasi luokkanousun. Nykyään ei. Monet ovat huonopalkkaisissa töissä, osa ihan kortistossa.
Luokkanousu tapahtuu oikeastaan vain niillä hyväpalkkaisilla ja arvostetuilla aloilla oikiksen, lääkiksen ja tekniikan yliopistotutkintojen kautta. Nämä muut peruspalkkaiset ammatit ovat nykyään sitä harmaata massaa eikä arvosteta kuten ennen. Joskus aikoinaan jopa valkolakkia arvostettiin. Se on tätä nykyä nollan arvoinen.
Kommentit (486)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Av-sosiologiassa koodistot ovat toki tunnettuja kun on aikoinaan 1990-luvulla 1970-luvun ranskalaista sosiologian huippututkimusta luettu. Epävarmalle ihmiselle koodistot ovat toki este, samoin kuin täysin sosiaalisesti kyvyttömälle. Myös monille naisille erilaiset konformaatiokoodistot ovat tärkeitä, varsinkin jos omia saavutuksia ei ole vaan tulee nojautua esim. puolison tai vanhempien luomaan statukseen.
Rahalla, vaikutusvallalla ja edes alkeellisilla sosiaalisilla taidoilla selviää Suomen tapaisessa maassa useimpien esteiden yli. Ruotsissa asia voi olla jo toisin.
No uskoo ken tahtoo. Sitten ihmetellään kun oikiksen tutkinto työllistää enää vain vain tiettyjen etupiirien vesat ym. Suhteet ja tavat. Ulkopuolelta kipuava ei tietenkään huomaa tai halua myöntää, miksi jotkut ovet sulkeutuvat. Kyllähän peruskäytöstavat (ideaalimaailmassa) riittävät.
Kulttuurin voi ymmärtää vasta, kun siinä on, mutta kyseenalaistaa sen jotta näkee sen ilmiönä. Mitä ovien takana puhutaan ja mistä tehdään eroa. Tai ei edes puhuta (ilkeää ja rahvaanomaista) vaan katsotaan sivusilmällä ja tehdään johtopäätökset. Totuus tulee sitten juotujen avecin, viinipullon ja calvadoksen jälkeen.
No jaa. Ilman muuta on helpompi työllistyä jos perheellä on oma asianajotoimisto tai isillä firma johon kauppiksen jälkeen kävellä. Mutta kyllä Suomessa arvostetaan hyvin paljon kyvykkyyttä. Helsingin kuplasta asiat voi näyttää tuollaiselta, mutta pääkaupunkiseudun ulkopuolelta ponnistaneena voin vakuuttaa luokkanousut täysin mahdollisiksi. Jos suhteet puuttuvat voi joutua tekemään enemmän töitä, että pääsee eteenpäin, mutta esim. ulkomaan työkokemuksilla hankituilla taidoilla ja tiedoilla on varmasti firmalle/organisaatiolle enemmän hyötyä kuin rapujuhlien etiketin osaamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Av-sosiologiassa koodistot ovat toki tunnettuja kun on aikoinaan 1990-luvulla 1970-luvun ranskalaista sosiologian huippututkimusta luettu. Epävarmalle ihmiselle koodistot ovat toki este, samoin kuin täysin sosiaalisesti kyvyttömälle. Myös monille naisille erilaiset konformaatiokoodistot ovat tärkeitä, varsinkin jos omia saavutuksia ei ole vaan tulee nojautua esim. puolison tai vanhempien luomaan statukseen.
Rahalla, vaikutusvallalla ja edes alkeellisilla sosiaalisilla taidoilla selviää Suomen tapaisessa maassa useimpien esteiden yli. Ruotsissa asia voi olla jo toisin.
No uskoo ken tahtoo. Sitten ihmetellään kun oikiksen tutkinto työllistää enää vain vain tiettyjen etupiirien vesat ym. Suhteet ja tavat. Ulkopuolelta kipuava ei tietenkään huomaa tai halua myöntää, miksi jotkut ovet sulkeutuvat. Kyllähän peruskäytöstavat (ideaalimaailmassa) riittävät.
Kulttuurin voi ymmärtää vasta, kun siinä on, mutta kyseenalaistaa sen jotta näkee sen ilmiönä. Mitä ovien takana puhutaan ja mistä tehdään eroa. Tai ei edes puhuta (ilkeää ja rahvaanomaista) vaan katsotaan sivusilmällä ja tehdään johtopäätökset. Totuus tulee sitten juotujen avecin, viinipullon ja calvadoksen jälkeen.
Oikis voi olla noin mutta ongelma ei kohdistu taidoissa karsiville aloille. Matemaattiset taidot karsivat suuren osan. Myös etupiirien vesan jos ei integroiminen vaan onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu tapahtuu menemällä töihin yrityksiin, tekemällä lujasti töitä ja nousemalla firman portaissa päällikkötasolle, tai vaihtoehtoisesti perustamalla oman yrityksen ja pistämällä sen menestymään.
Ai niin mutta 6-tuntiset työpäivät. No ei sitten.
Luokkanousu ei tarkoita elintason ja ansiotason nousua, vaan työväenluokkainen siivooja verrattuna keskiluokkaiseen DI-päällikköön. Sama henkilö ei tätä tee millään kovalla työllä ilman että myös kouluttautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Tämä onkin suotuisa kehitys, jolloin aidosti kyvykkäät ja innostuneet yksilöt pääsevät esille ja tehtäviin palkataan siihen sopivin ehdokas. Suomi on nykyisin hyvin luokkajaoton yhteiskunta ja hyvä niin. En lähtisi kuitenkaan sanomaan, ettei niitä yritetä pitää yllä ja ettei rippeitä olisi nähtävissä. Muu olisi älyllistä epärehellisyyttä. Toki luokat ovat muuttuneet ja uusia on syntynyt/syntyy työelämän ja maailman muuttuessa. Eroja on myös hyvä huomata esteiden poistamiseksi, esimerkiksi koulutusuudistuksia pohdittaessa, jotta "luokattomuudella" ei vahingossa synnytettäisi uusia epäsuotuisia rakenteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Tämä onkin suotuisa kehitys, jolloin aidosti kyvykkäät ja innostuneet yksilöt pääsevät esille ja tehtäviin palkataan siihen sopivin ehdokas. Suomi on nykyisin hyvin luokkajaoton yhteiskunta ja hyvä niin. En lähtisi kuitenkaan sanomaan, ettei niitä yritetä pitää yllä ja ettei rippeitä olisi nähtävissä. Muu olisi älyllistä epärehellisyyttä. Toki luokat ovat muuttuneet ja uusia on syntynyt/syntyy työelämän ja maailman muuttuessa. Eroja on myös hyvä huomata esteiden poistamiseksi, esimerkiksi koulutusuudistuksia pohdittaessa, jotta "luokattomuudella" ei vahingossa synnytettäisi uusia epäsuotuisia rakenteita.
Yhteiskuntatietelijöillä kun on näkemys, että luokkajaot ovat syventyneet hurjasti ysärin laman myötä. Yhteiskunta on vahvasti polarisoitunuttta ja käytännössä Lieksan pitkäaikaistyöttömän lapsi ja Kauniaisten professorin lapsi eivät kykene mitenkään ymmärtämään toistensa todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu tapahtuu menemällä töihin yrityksiin, tekemällä lujasti töitä ja nousemalla firman portaissa päällikkötasolle, tai vaihtoehtoisesti perustamalla oman yrityksen ja pistämällä sen menestymään.
Ai niin mutta 6-tuntiset työpäivät. No ei sitten.
Luokkanousu ei tarkoita elintason ja ansiotason nousua, vaan työväenluokkainen siivooja verrattuna keskiluokkaiseen DI-päällikköön. Sama henkilö ei tätä tee millään kovalla työllä ilman että myös kouluttautuu.
Mikä luokka-fiksaatio täällä joillakin ihmisillä on? Koko käsitettä on äärimmäisen hankala määrittää Suomessa. Jos luokka on ihmisten luokittelua, niin miettikää nyt kuinka vähän joku koulutus itsessään ihmisiä luokittelee, tiedekunnat/opiskelualat määrittävät jo vähän enemmän. Selkeitä luokkia saattaa löytyä jostakin vanhoista akateemisista suvuista joissa joka sukupolvessa on vähintään yksi professori, tai bättre folk suvuista joissa mustat lampaatkin elelevät tyytyväisinä osingoilla. Muuten valtaosa löytää paikkansa yhteiskunnassa omien taitojensa ja lahjojensa perusteella velloen sukupolvesta toiseen ylös alas koulutustason ja ansiotulojen suhteen - mikä erittäin hyvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Tämä onkin suotuisa kehitys, jolloin aidosti kyvykkäät ja innostuneet yksilöt pääsevät esille ja tehtäviin palkataan siihen sopivin ehdokas. Suomi on nykyisin hyvin luokkajaoton yhteiskunta ja hyvä niin. En lähtisi kuitenkaan sanomaan, ettei niitä yritetä pitää yllä ja ettei rippeitä olisi nähtävissä. Muu olisi älyllistä epärehellisyyttä. Toki luokat ovat muuttuneet ja uusia on syntynyt/syntyy työelämän ja maailman muuttuessa. Eroja on myös hyvä huomata esteiden poistamiseksi, esimerkiksi koulutusuudistuksia pohdittaessa, jotta "luokattomuudella" ei vahingossa synnytettäisi uusia epäsuotuisia rakenteita.
Yhteiskuntatietelijöillä kun on näkemys, että luokkajaot ovat syventyneet hurjasti ysärin laman myötä. Yhteiskunta on vahvasti polarisoitunuttta ja käytännössä Lieksan pitkäaikaistyöttömän lapsi ja Kauniaisten professorin lapsi eivät kykene mitenkään ymmärtämään toistensa todellisuutta.
Yhteiskuntatieteilijät ovat niin väärä taho tutkimaan asiaa, koska ovat itse tipahtaneet pyramidissa eikä sitä ikävää totuutta haluta tutkia tai myöntää. Sen sijaan mielellään puuhastellaan noiden pitkäaikaistyöttömien ja professorien parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse tehnyt luokkaretken. Olen duunaritaustalta, joten olen edennyt virkamiesuralla päälliköksi. Kovalla työllä onnistuu, eikä tarvitse ottaa suuria taloudellisia riskejä, kun ei ole turvaverkkoa eikä taustatukea.
Vastaavasti ne opiskelukaverit joiden tausta oli hyvin vaurasta ylempää keskiluokkaa, ovat alalla kansainvälisesti tunnettuja. Meillä on sama koulutus ja lahjat, mutta taustasta johtuen minä olen pelannut elannon varman päälle ja lähtenyt rakentamaan tyhjin käsin, kun he ovat voineet edellisen sukupolven tarjoamasta taloudellisesta turvasta ja itsetunnosta käsin lähteä rakentamaan heidän tarjoamalta pohjalta, ja hyväksyä taloudellisia riskejä ja tuottamattomia elämänvaiheita.
Vauraammalta taustalta voi tehdä työtä vuodenkin vähäisellä palkkiolla jotta saavuttaa meriittiä. Lähtökohtaisesti köyhä ei näin voi tehdä koska lähtee asunto ja loppuu ruoka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Av-sosiologiassa koodistot ovat toki tunnettuja kun on aikoinaan 1990-luvulla 1970-luvun ranskalaista sosiologian huippututkimusta luettu. Epävarmalle ihmiselle koodistot ovat toki este, samoin kuin täysin sosiaalisesti kyvyttömälle. Myös monille naisille erilaiset konformaatiokoodistot ovat tärkeitä, varsinkin jos omia saavutuksia ei ole vaan tulee nojautua esim. puolison tai vanhempien luomaan statukseen.
Rahalla, vaikutusvallalla ja edes alkeellisilla sosiaalisilla taidoilla selviää Suomen tapaisessa maassa useimpien esteiden yli. Ruotsissa asia voi olla jo toisin.
No uskoo ken tahtoo. Sitten ihmetellään kun oikiksen tutkinto työllistää enää vain vain tiettyjen etupiirien vesat ym. Suhteet ja tavat. Ulkopuolelta kipuava ei tietenkään huomaa tai halua myöntää, miksi jotkut ovet sulkeutuvat. Kyllähän peruskäytöstavat (ideaalimaailmassa) riittävät.
Kulttuurin voi ymmärtää vasta, kun siinä on, mutta kyseenalaistaa sen jotta näkee sen ilmiönä. Mitä ovien takana puhutaan ja mistä tehdään eroa. Tai ei edes puhuta (ilkeää ja rahvaanomaista) vaan katsotaan sivusilmällä ja tehdään johtopäätökset. Totuus tulee sitten juotujen avecin, viinipullon ja calvadoksen jälkeen.
Tokihan perhetausta auttaa. Kaikkien oikisten työllistämisprosentti taisi olla 97%, aika paljon tiettyjen etupiirien vesoja taitaa sitten olla. Avecit, viinipullot ja calvadokset kumotaan niissä toisen ja kolmannen polven piireissä, joissa Thomas Mannin tyyliin ollaan rappeutumassa. Toisissa piireissä katsotaan eteenpäin - kuten tiedät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Av-sosiologiassa koodistot ovat toki tunnettuja kun on aikoinaan 1990-luvulla 1970-luvun ranskalaista sosiologian huippututkimusta luettu. Epävarmalle ihmiselle koodistot ovat toki este, samoin kuin täysin sosiaalisesti kyvyttömälle. Myös monille naisille erilaiset konformaatiokoodistot ovat tärkeitä, varsinkin jos omia saavutuksia ei ole vaan tulee nojautua esim. puolison tai vanhempien luomaan statukseen.
Rahalla, vaikutusvallalla ja edes alkeellisilla sosiaalisilla taidoilla selviää Suomen tapaisessa maassa useimpien esteiden yli. Ruotsissa asia voi olla jo toisin.
No uskoo ken tahtoo. Sitten ihmetellään kun oikiksen tutkinto työllistää enää vain vain tiettyjen etupiirien vesat ym. Suhteet ja tavat. Ulkopuolelta kipuava ei tietenkään huomaa tai halua myöntää, miksi jotkut ovet sulkeutuvat. Kyllähän peruskäytöstavat (ideaalimaailmassa) riittävät.
Kulttuurin voi ymmärtää vasta, kun siinä on, mutta kyseenalaistaa sen jotta näkee sen ilmiönä. Mitä ovien takana puhutaan ja mistä tehdään eroa. Tai ei edes puhuta (ilkeää ja rahvaanomaista) vaan katsotaan sivusilmällä ja tehdään johtopäätökset. Totuus tulee sitten juotujen avecin, viinipullon ja calvadoksen jälkeen.
No jaa. Ilman muuta on helpompi työllistyä jos perheellä on oma asianajotoimisto tai isillä firma johon kauppiksen jälkeen kävellä. Mutta kyllä Suomessa arvostetaan hyvin paljon kyvykkyyttä. Helsingin kuplasta asiat voi näyttää tuollaiselta, mutta pääkaupunkiseudun ulkopuolelta ponnistaneena voin vakuuttaa luokkanousut täysin mahdollisiksi. Jos suhteet puuttuvat voi joutua tekemään enemmän töitä, että pääsee eteenpäin, mutta esim. ulkomaan työkokemuksilla hankituilla taidoilla ja tiedoilla on varmasti firmalle/organisaatiolle enemmän hyötyä kuin rapujuhlien etiketin osaamisella.
Jos luokkanousut ovat mahdollisia, on oltava luokat. Perustatko sen itse sosioekonomisen tason sijaan pelkkään ekonomiaan?
Onhan se selvää, että hömppähumanistin papereilla tai Taiteen maisterina ei päästä muualle kuin työttömyyskortistoon.
Kukaa ei estä naisia lukemasta kauppakorkeakoulussa rahoitusta tai opiskelemasta diplomi-insinööriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Tämä onkin suotuisa kehitys, jolloin aidosti kyvykkäät ja innostuneet yksilöt pääsevät esille ja tehtäviin palkataan siihen sopivin ehdokas. Suomi on nykyisin hyvin luokkajaoton yhteiskunta ja hyvä niin. En lähtisi kuitenkaan sanomaan, ettei niitä yritetä pitää yllä ja ettei rippeitä olisi nähtävissä. Muu olisi älyllistä epärehellisyyttä. Toki luokat ovat muuttuneet ja uusia on syntynyt/syntyy työelämän ja maailman muuttuessa. Eroja on myös hyvä huomata esteiden poistamiseksi, esimerkiksi koulutusuudistuksia pohdittaessa, jotta "luokattomuudella" ei vahingossa synnytettäisi uusia epäsuotuisia rakenteita.
Yhteiskuntatietelijöillä kun on näkemys, että luokkajaot ovat syventyneet hurjasti ysärin laman myötä. Yhteiskunta on vahvasti polarisoitunuttta ja käytännössä Lieksan pitkäaikaistyöttömän lapsi ja Kauniaisten professorin lapsi eivät kykene mitenkään ymmärtämään toistensa todellisuutta.
...mutta toisaalta tuntemani kahden professorin lapsi ei-pääkaupunkiseudulta on kyennyt ystävystymään hyvin toisenlaisista perheistä olevien lasten kanssa ja pitänyt ystävyyden aikuisuuteen. Ehkä tuo eriytyminen on vahvinta pääkaupunkiseudulla missä ns. keskiluokka edistää tuota koulushoppailulla ja tukemalla lastensa sosiaalista kanssakäymistä vain samanlaisista perheistä olevien lasten kanssa. Näin ei onneksi vielä kaikkialla, pääkaupunkiseudun ulkopuolella ollaan enemmän jalat maassa tässä suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Av-sosiologiassa koodistot ovat toki tunnettuja kun on aikoinaan 1990-luvulla 1970-luvun ranskalaista sosiologian huippututkimusta luettu. Epävarmalle ihmiselle koodistot ovat toki este, samoin kuin täysin sosiaalisesti kyvyttömälle. Myös monille naisille erilaiset konformaatiokoodistot ovat tärkeitä, varsinkin jos omia saavutuksia ei ole vaan tulee nojautua esim. puolison tai vanhempien luomaan statukseen.
Rahalla, vaikutusvallalla ja edes alkeellisilla sosiaalisilla taidoilla selviää Suomen tapaisessa maassa useimpien esteiden yli. Ruotsissa asia voi olla jo toisin.
No uskoo ken tahtoo. Sitten ihmetellään kun oikiksen tutkinto työllistää enää vain vain tiettyjen etupiirien vesat ym. Suhteet ja tavat. Ulkopuolelta kipuava ei tietenkään huomaa tai halua myöntää, miksi jotkut ovet sulkeutuvat. Kyllähän peruskäytöstavat (ideaalimaailmassa) riittävät.
Kulttuurin voi ymmärtää vasta, kun siinä on, mutta kyseenalaistaa sen jotta näkee sen ilmiönä. Mitä ovien takana puhutaan ja mistä tehdään eroa. Tai ei edes puhuta (ilkeää ja rahvaanomaista) vaan katsotaan sivusilmällä ja tehdään johtopäätökset. Totuus tulee sitten juotujen avecin, viinipullon ja calvadoksen jälkeen.
Oikis voi olla noin mutta ongelma ei kohdistu taidoissa karsiville aloille. Matemaattiset taidot karsivat suuren osan. Myös etupiirien vesan jos ei integroiminen vaan onnistu.
Täytyy kuitenkin huomioida, että matemaattisetkin taidot periytyvät osittain ja toisaalta korkeamman sosioekonomisen taustan omaava todennäköisesti saa apua muodossa tai toisessa, joten harvemmin tämä karsii todella sieltä päästä estävästi. Muut on sitten ilman apuja enemmän pelkästään omien kykyjensä varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä asia vaan, että koulutus ei itsessään takaa jumalan statusta. Se vain rohkaisee vähättelemään muita. Näytöt siellä vaakakupissa painaa, olit sitten koulutettu tai et.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse tehnyt luokkaretken. Olen duunaritaustalta, joten olen edennyt virkamiesuralla päälliköksi. Kovalla työllä onnistuu, eikä tarvitse ottaa suuria taloudellisia riskejä, kun ei ole turvaverkkoa eikä taustatukea.
Vastaavasti ne opiskelukaverit joiden tausta oli hyvin vaurasta ylempää keskiluokkaa, ovat alalla kansainvälisesti tunnettuja. Meillä on sama koulutus ja lahjat, mutta taustasta johtuen minä olen pelannut elannon varman päälle ja lähtenyt rakentamaan tyhjin käsin, kun he ovat voineet edellisen sukupolven tarjoamasta taloudellisesta turvasta ja itsetunnosta käsin lähteä rakentamaan heidän tarjoamalta pohjalta, ja hyväksyä taloudellisia riskejä ja tuottamattomia elämänvaiheita.
Vauraammalta taustalta voi tehdä työtä vuodenkin vähäisellä palkkiolla jotta saavuttaa meriittiä. Lähtökohtaisesti köyhä ei näin voi tehdä koska lähtee asunto ja loppuu ruoka.
Minäkin tein duunaritaustalla luokkaretken. Erilaisuuden huomasi heti kun yliopiston tuli. Kurssikavereiden vanhemmat olivat professoreita, johtavia virkamiehiä, lääkäreitä, rehtoreita. Kavereilla oli nopsaan myös opiskelu- ja työllisyyssuunnitelmat reilassa ja parempi kielitaito, koska oli lukiot käyty yksityiskouluissa kuten saksalaisessa koulussa ja käyty vaihtarina jenkeissä. Minä pyörin hukassa eikä vanhemmistani ollut asiassa mitään apua. Minusta tuli kuitenkin keskivertoa paremmin palkattu virkamies, puolisokin on, mutta hänellä akateemista taustaa jo viidennessä polvessa. Hänelle kaikki on ollut paljon helpompaa.
Kummat ovat rasittavampia:
a) Toisen polven akateemiset jotka pätevät vanhemmillaan
vai
b) Katkerat ensimmäisen polven akateemiset jotka ovat varmoja siitä, että maailma on salaliitossa heitä vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu tapahtuu menemällä töihin yrityksiin, tekemällä lujasti töitä ja nousemalla firman portaissa päällikkötasolle, tai vaihtoehtoisesti perustamalla oman yrityksen ja pistämällä sen menestymään.
Ai niin mutta 6-tuntiset työpäivät. No ei sitten.
Luokkanousu ei tarkoita elintason ja ansiotason nousua, vaan työväenluokkainen siivooja verrattuna keskiluokkaiseen DI-päällikköön. Sama henkilö ei tätä tee millään kovalla työllä ilman että myös kouluttautuu.
Mikä luokka-fiksaatio täällä joillakin ihmisillä on? Koko käsitettä on äärimmäisen hankala määrittää Suomessa. Jos luokka on ihmisten luokittelua, niin miettikää nyt kuinka vähän joku koulutus itsessään ihmisiä luokittelee, tiedekunnat/opiskelualat määrittävät jo vähän enemmän. Selkeitä luokkia saattaa löytyä jostakin vanhoista akateemisista suvuista joissa joka sukupolvessa on vähintään yksi professori, tai bättre folk suvuista joissa mustat lampaatkin elelevät tyytyväisinä osingoilla. Muuten valtaosa löytää paikkansa yhteiskunnassa omien taitojensa ja lahjojensa perusteella velloen sukupolvesta toiseen ylös alas koulutustason ja ansiotulojen suhteen - mikä erittäin hyvä juttu.
"Eliittialojen" akateemisten akateemisena lapsena, joka työskentelee yhteiskunnassa heikoimassa asemassa olevien ihmisryhmien kanssa, olen nähnyt molemmat rakenteet hyvin läheltä ja voin kertoa, että elät utopiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse tehnyt luokkaretken. Olen duunaritaustalta, joten olen edennyt virkamiesuralla päälliköksi. Kovalla työllä onnistuu, eikä tarvitse ottaa suuria taloudellisia riskejä, kun ei ole turvaverkkoa eikä taustatukea.
Vastaavasti ne opiskelukaverit joiden tausta oli hyvin vaurasta ylempää keskiluokkaa, ovat alalla kansainvälisesti tunnettuja. Meillä on sama koulutus ja lahjat, mutta taustasta johtuen minä olen pelannut elannon varman päälle ja lähtenyt rakentamaan tyhjin käsin, kun he ovat voineet edellisen sukupolven tarjoamasta taloudellisesta turvasta ja itsetunnosta käsin lähteä rakentamaan heidän tarjoamalta pohjalta, ja hyväksyä taloudellisia riskejä ja tuottamattomia elämänvaiheita.
Vauraammalta taustalta voi tehdä työtä vuodenkin vähäisellä palkkiolla jotta saavuttaa meriittiä. Lähtökohtaisesti köyhä ei näin voi tehdä koska lähtee asunto ja loppuu ruoka.Minäkin tein duunaritaustalla luokkaretken. Erilaisuuden huomasi heti kun yliopiston tuli. Kurssikavereiden vanhemmat olivat professoreita, johtavia virkamiehiä, lääkäreitä, rehtoreita. Kavereilla oli nopsaan myös opiskelu- ja työllisyyssuunnitelmat reilassa ja parempi kielitaito, koska oli lukiot käyty yksityiskouluissa kuten saksalaisessa koulussa ja käyty vaihtarina jenkeissä. Minä pyörin hukassa eikä vanhemmistani ollut asiassa mitään apua. Minusta tuli kuitenkin keskivertoa paremmin palkattu virkamies, puolisokin on, mutta hänellä akateemista taustaa jo viidennessä polvessa. Hänelle kaikki on ollut paljon helpompaa.
Kävitkö yliopistosi Oxfordissa vai Cambridgessa? Vai oletko vain epävarma? Jopa Helsingin yliopistossa valtaosalla opiskelijoista ei ole mainitsemisia akateemisia perinteitä. Miksi mystifioit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!
Eli Oisko jotain lähdettä?
80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.
Hmm. Sen miehenhän se talo olis jos en pystyisi siitä osuuttani maksamaan. En haluaisi asua toisen omistamassa talossa.
Alue: Aihe vapaa
No uskoo ken tahtoo. Sitten ihmetellään kun oikiksen tutkinto työllistää enää vain vain tiettyjen etupiirien vesat ym. Suhteet ja tavat. Ulkopuolelta kipuava ei tietenkään huomaa tai halua myöntää, miksi jotkut ovet sulkeutuvat. Kyllähän peruskäytöstavat (ideaalimaailmassa) riittävät.
Kulttuurin voi ymmärtää vasta, kun siinä on, mutta kyseenalaistaa sen jotta näkee sen ilmiönä. Mitä ovien takana puhutaan ja mistä tehdään eroa. Tai ei edes puhuta (ilkeää ja rahvaanomaista) vaan katsotaan sivusilmällä ja tehdään johtopäätökset. Totuus tulee sitten juotujen avecin, viinipullon ja calvadoksen jälkeen.