Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yliopiston käyminen ei enää takaa naisten luokkanousua kuin harvoilla aloilla
25.08.2020 |
Toisen ketjun innoittamana.
Ennen yliopiston käyminen takasi luokkanousun. Nykyään ei. Monet ovat huonopalkkaisissa töissä, osa ihan kortistossa.
Luokkanousu tapahtuu oikeastaan vain niillä hyväpalkkaisilla ja arvostetuilla aloilla oikiksen, lääkiksen ja tekniikan yliopistotutkintojen kautta. Nämä muut peruspalkkaiset ammatit ovat nykyään sitä harmaata massaa eikä arvosteta kuten ennen. Joskus aikoinaan jopa valkolakkia arvostettiin. Se on tätä nykyä nollan arvoinen.
Kommentit (486)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo ns. luokat eivät tietenkään koske vain rahaa.
Kysymys on myös sivityksestä.
Mitä sivistystä lastentarhanopettajan tai sossun tutkinnolla saavuttaa? Sivistyksellä tarkoitetaan hieman eri asiaa kuin pelkkää opiskelua. Toki voidaan laskea autonasentajan koulutus myös sivistykseksi jos pelkkä opiskelu lasketaan.
Nykyään ei valmistuta lastentarhanopettajaksi, vaan varhaiskasvatuksen opettajaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo ns. luokat eivät tietenkään koske vain rahaa.
Kysymys on myös sivityksestä.
Mitä sivistystä lastentarhanopettajan tai sossun tutkinnolla saavuttaa? Sivistyksellä tarkoitetaan hieman eri asiaa kuin pelkkää opiskelua. Toki voidaan laskea autonasentajan koulutus myös sivistykseksi jos pelkkä opiskelu lasketaan.
Mitä näistä poikkeavaa sivistystä sitten lääkärinkoulutuksella saavuttaa? Kaikki keskittyvät oman alansa tietoon. Toki yliopistoissa katsotaan yleisesti saatavan kyvyn kriittiseen ajatteluun ja tiedon hakemiseen, laajojen kokonaisuuksien hallintaan sekä valmiudet tieteellisen tutkimuksen tekemiseen, eli kykyyn kehittää omaa alaa eteenpäin, ei vain suorittaa työtehtäviä.
Mihin kastiin kuuluvat m muuttajat?
Jos akateemiset ylenkatsoo duunareita niin miksei myös kouluttamattomia s tuilla eläviä m muuttajia
Tätä en tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
No haloo. Hyvin tienaava duunari voi olla vaikka lääkärien lapsi.
Just joo. Siis tuo tilanne olisi koulutetuille vanhemmille katastrofi. Koulutetut ja kunnianhimoiset vanhemmat kyllä todellakin odottavat, että lapsi vähintään tekee väitöskirjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulttuurisen erottautumisen korostuminen tulee siinä kun rahat ei riitä. Nopeasti kirvesmiehen poika käy oopperassa kunhan on päässyt lääkikseen, toisaalta professorin tytär lukee seiskaa vaikka olisi kauppatieteiden maisteri.
T: Viidennen polven ylioppilas, neljännen polven akateeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietyissä käsityöhommissa (ei, ei pervot, ihan oikeissa sellaisissa) tuntiveloitus saattaa olla lakimiestasoa.
Että lukekaa vaan sitä sukupuolentutkimusta niin perrrkeleesti.
Ei ainakaan sillä käsityöalalla jota aikanaan opiskelin. Sukupuolentutkimusta en lue, muita humanistisia aloja kyllä. Raha ei tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Tämä on tätä av-sosiologiaa. Matti Klingen tai edes Laura Kolben ajat ovat kaukana takanapäin. Toisaalta vaikkapa itsensä kilvoittelun kulttuuriin voi törmätä niin formulakuskeissa kuin professoreissa - itse asiassa formulakuski ja professori tullevat paremmin juttuun kuin keskivertoamis ja formulakuski tai keskivertoakateeminen ja professori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiäpöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodia en kyllä yliopistossa oppinut. Ehkä jossain oikiksessa opetellaan tuollaisia. Duunarikodissa opituilla hyvillä käytöstavoilla olen pärjännyt kaikkialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Heh, samalla lailla ylempi yliopistokoulutus. Palkkakaan ei paljoa jää. Pappiin verrattuna tonnin enemmän ja itsenäinen asiantuntijatyö.
Suomessa ei millään alalla jäädä kandiin, niin tuo ylempi yliopistokoulutus on turha itsekorostus.
Pappien arvostus on laskenut sieltä 1700-luvulta ihan huolella.
No esim. varhaiskasvatuksen opettaja ja farmaseutti on pelkästään kanditutkintoja Kaipa niitä muitakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Ei se lastentarhatädin tutkinto miehillekään anna 10k€ kuukausituloja
Miehiä ei paljoa noilla huonopalkkaisilla naisaloilla näy. Miehet menevät statusta ja/tai varallisuutta korottaviin töihin.
Naisvaltaisilla aloilla on huono palkka, koska ne ovat naisvaltaisia aloja. Näille aloille haluttaisiin miehiä, jotka eivät sinne tule, koska palkka on huono. Noidankehä on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Av-sosiologiassa koodistot ovat toki tunnettuja kun on aikoinaan 1990-luvulla 1970-luvun ranskalaista sosiologian huippututkimusta luettu. Epävarmalle ihmiselle koodistot ovat toki este, samoin kuin täysin sosiaalisesti kyvyttömälle. Myös monille naisille erilaiset konformaatiokoodistot ovat tärkeitä, varsinkin jos omia saavutuksia ei ole vaan tulee nojautua esim. puolison tai vanhempien luomaan statukseen.
Rahalla, vaikutusvallalla ja edes alkeellisilla sosiaalisilla taidoilla selviää Suomen tapaisessa maassa useimpien esteiden yli. Ruotsissa asia voi olla jo toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Ei se lastentarhatädin tutkinto miehillekään anna 10k€ kuukausituloja
Miehiä ei paljoa noilla huonopalkkaisilla naisaloilla näy. Miehet menevät statusta ja/tai varallisuutta korottaviin töihin.
Naisvaltaisilla aloilla on huono palkka, koska ne ovat naisvaltaisia aloja. Näille aloille haluttaisiin miehiä, jotka eivät sinne tule, koska palkka on huono. Noidankehä on valmis.
Case: Lääketiede. Lääkärien palkat laskivat suhteessa muihin akateemisiin aloihin 1970-1990 -luvuilla -> ala naisistui. Lääkärien palkat alkoivat kohoamaan 2000-luvulla -> alan sukupuolisuhde on tasoittunut.
Case: Oikeustiede. Oikkarien suhteelliset palkat alkoivat laskemaan 2000 -luvulla -> ala on naisistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parinvalinnassa kouluttautuminen merkitsee kaikille muille paitsi kouluttamattomille. Akateemisesti koulutettu haluaa toisen yhtä koulutetun, ja koulutus periytyy lapsille parhaiten koulutetun äidin kautta. Jos pitäisi valita samaa duunia painavan akateemisen ja amiksen väliltä, aika moni valitsee sen akateemisen.
Itse en mitenkään hakenut juuri akateemista miestä, mutta kaikissa parisuhteissani (yhtä katastrofaalista lukuun ottamatta) mies sattui olemaan akateeminen. Itselleni tärkeitä piirteitä on älykkyys, itsestään huolehtiminen, samanlainen huumorintaju kuin minulla, hyvät käytöstavat ja sivistys. Vaikka haluaisikin olla avomielinen, niin harvalla duunariäijällä on näitä ominaisuuksia.
Muutama sairaanhoitajana työskentelevä kaverini ei puolestaan omien sanojensa mukaan "koskaan" ottaisi akateemista miestä ja ovatkin sitten seurustelleet aina duunareiden kanssa. Itse taas olen FM, vaikka en oman alani hommia ole saanutkaan. Tienaankin jopa vähemmän kuin nämä sh-ystäväni (mistä jaksavat naljailla).
Miten äly, sivistys ja hyvät käytöstavat eivät auttaneet saamaan akateemista työtä vaikka ne maisterin paperit hankittu? Ehkä tuo tekstistä loistava ylimielisyys ja turhat luulot itsestä on ollut esteenä? t akateeminen, älykkään ei-akateemisen miehen kanssa onnellisesti naimisissa oleva.
Vierailija kirjoitti:
Mihin kastiin kuuluvat m muuttajat?
Jos akateemiset ylenkatsoo duunareita niin miksei myös kouluttamattomia s tuilla eläviä m muuttajia
Tätä en tajua.
Mihin kastiin kuuluu lääkärien seikkailunhaluinen lapsi joka päättää lukioikäisenä muuttaa Kouvolasta New Yorkiin? Ei ole ihan yksiselitteinen kysymys vaikka sellaisena sen esität.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Ei se lastentarhatädin tutkinto miehillekään anna 10k€ kuukausituloja
Miehiä ei paljoa noilla huonopalkkaisilla naisaloilla näy. Miehet menevät statusta ja/tai varallisuutta korottaviin töihin.
Naisvaltaisilla aloilla on huono palkka, koska ne ovat naisvaltaisia aloja. Näille aloille haluttaisiin miehiä, jotka eivät sinne tule, koska palkka on huono. Noidankehä on valmis.
Case: Lääketiede. Lääkärien palkat laskivat suhteessa muihin akateemisiin aloihin 1970-1990 -luvuilla -> ala naisistui. Lääkärien palkat alkoivat kohoamaan 2000-luvulla -> alan sukupuolisuhde on tasoittunut.
Case: Oikeustiede. Oikkarien suhteelliset palkat alkoivat laskemaan 2000 -luvulla -> ala on naisistunut.
Kirjoitat itsestäänselvyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Alue: Aihe vapaa
No haloo. Hyvin tienaava duunari voi olla vaikka lääkärien lapsi.