Lue keskustelun säännöt.
Yliopiston käyminen ei enää takaa naisten luokkanousua kuin harvoilla aloilla
25.08.2020 |
Toisen ketjun innoittamana.
Ennen yliopiston käyminen takasi luokkanousun. Nykyään ei. Monet ovat huonopalkkaisissa töissä, osa ihan kortistossa.
Luokkanousu tapahtuu oikeastaan vain niillä hyväpalkkaisilla ja arvostetuilla aloilla oikiksen, lääkiksen ja tekniikan yliopistotutkintojen kautta. Nämä muut peruspalkkaiset ammatit ovat nykyään sitä harmaata massaa eikä arvosteta kuten ennen. Joskus aikoinaan jopa valkolakkia arvostettiin. Se on tätä nykyä nollan arvoinen.
Kommentit (486)
Ihan vierasta tämä koko luokkahomma minulle. Olen myyjän ja insinöörin lapsi, asuttiin tavallisessa omakotitalossa ja perheessä oli tavallinen auto. Kavereita oli jo lapsena kaikenlaisten ihmisten lapsia: niin kaupungin vuokratalojen alkoholistien kuin esim kaupungin isoimman Citymarketin kauppiaan ja ison elektroniikkayrityksen omistajan lapset. Mitkään luokat ei ihmeemmin tullut koskaan mieleen vaikka toki jo lapsena oli selvää että toisilla on enemmän varaa kuin toisilla.
Lukion jälkeen menin yliopistoon, matemaattis-luonnontieteelliselle alalle, enkä sielläkään havainnut mitään luokkia. Varakkuuseroja toki, mutta en ikinä ajatellut että se mitään luokkaa tarkoittaisi. Varakkuuttahan jokainen voi alkaa tavoitella jos se kiinnostaa, eikä ihminen siitä paremmaksi tai huonommaksi muutu miten siinä onnistuu tai epäonnistuu. Omalla alallani ei ollut myös mitään ”yläluokan” tapojen tuntemista vaativia akateemisia perinteitä, eikä sukutaustalla ole merkitystä työnsaannissa, eikä suhteilla yleensäkään. Töihin pääsi kaikki, ja omasta kunnianhimosta riippuu millaisiin tuloihin päätyy.
Esim itse olen tietoisesti valinnut vain alani keskitulot noin 4500 e per kk, koska en tarvitse mihinkään enempää rahaa ja tykkään rennosta elämästä jossa ei ole liikaa stressiä eikä ylitöitä. Miksi kiinnostaisi joku luokkanousu esim rikkaan miehen kautta kun nyt jo minulla sinkkuna on aineellisesti kaikki mitä kaipaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vuosi on jo 2020, niin naisen luokkanousu tapahtuu edelleen valtaosassa tapauksista rikkaan miehen kautta. Myös varakkaissa länsimaissa. Fakta!
Eli Oisko jotain lähdettä?
80%:ssa suhteista mies on paremmin ansaitseva kuin vaimonsa. Jos sinkku kuluttaa yhden yksikön, puoliso pääsee samaan elintasoon 0,6:lla yksiköllä. Niinpä parempipalkkasen miehen naiminen lähes aina takaa reilun elintason nousun. Harva sinkkunainen ostaa omakotitaloa Helsigistä, mutta monelta se jo sen parempituloisen miehen kanssa yhdessä onnistuu.
Eipä ole vieläkään lähdettä, taitaa olla pelkkää laasas-mutuilua tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnassa on jotain pielessä, jos koulutuksen tarkoituksena nähdään ”luokkanousu”. Aika vastenmielinen sanakin, missä Intian kastijärjestelmässä me muka eletään?
Voi sen toki näin ajatella, mutta eihän tämä mikään uusi juttu ole. Ei joskus viitisenkymmentä vuotta sitten perheissä säästetty rahaa lasten kouluttamiseksi siksi, että nämä voisivat opiskella kaikkea mieltä avartavaa ja kivaa vaan siksi, että saisivat turvallisen työn virkamiehenä sen sijaan, että pitäisi tehdä raskasta fyysistä työtä. Pääasiassa on opiskeltu nimenomaan luokkanousun takia tai luokan pitämiseksi ennallaan, jos on jo oltu korkeammassa asemassa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vierasta tämä koko luokkahomma minulle. Olen myyjän ja insinöörin lapsi, asuttiin tavallisessa omakotitalossa ja perheessä oli tavallinen auto. Kavereita oli jo lapsena kaikenlaisten ihmisten lapsia: niin kaupungin vuokratalojen alkoholistien kuin esim kaupungin isoimman Citymarketin kauppiaan ja ison elektroniikkayrityksen omistajan lapset. Mitkään luokat ei ihmeemmin tullut koskaan mieleen vaikka toki jo lapsena oli selvää että toisilla on enemmän varaa kuin toisilla.
Lukion jälkeen menin yliopistoon, matemaattis-luonnontieteelliselle alalle, enkä sielläkään havainnut mitään luokkia. Varakkuuseroja toki, mutta en ikinä ajatellut että se mitään luokkaa tarkoittaisi. Varakkuuttahan jokainen voi alkaa tavoitella jos se kiinnostaa, eikä ihminen siitä paremmaksi tai huonommaksi muutu miten siinä onnistuu tai epäonnistuu. Omalla alallani ei ollut myös mitään ”yläluokan” tapojen tuntemista vaativia akateemisia perinteitä, eikä sukutaustalla ole merkitystä työnsaannissa, eikä suhteilla yleensäkään. Töihin pääsi kaikki, ja omasta kunnianhimosta riippuu millaisiin tuloihin päätyy.
Esim itse olen tietoisesti valinnut vain alani keskitulot noin 4500 e per kk, koska en tarvitse mihinkään enempää rahaa ja tykkään rennosta elämästä jossa ei ole liikaa stressiä eikä ylitöitä. Miksi kiinnostaisi joku luokkanousu esim rikkaan miehen kautta kun nyt jo minulla sinkkuna on aineellisesti kaikki mitä kaipaan?
Olet ylempää keskiluokkaa tulojen ja koulutuksen perusteella, se näkyy nykypäivässä siinä, että voit valita koska pärjäät hyvin, mitään ei ole koskaan erityisemmin puuttunut, joskaan ei ole ole myöskään erityisiä paineita menestymisestä. Kaikki kielii ylemmälle keskiluokalle ominaisesta huolettomuudesta, ristiriidattomuudesta ja vaivattomuudesta :) Tätä on mahdollista pohtia syvällisemminkin, mikä johtuu mistäkin, jos haluaa. Et esimerkiksi maininnut, että oli kavereita, vaan erilaisista taustoista olevia kavereita. Ero havaittu jo silloin, joskaan sillä ei _sinulle_ ole ollut merkitystä. Huomaa, ettei "luokkia" ole tarvinnut miettiä, niitä ei siis ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
Se on sitä yleistä sivistystä, ei vain oman oppiaineen fakki-idiotiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
😂😀😎 ja viinien tuntemus on tärkeää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nousunsa tehnyt kirjoitti:
Korkea koulutus takasi luokkanousun aina 70-luvulle saakka, jolloin korkeastikoulutettuja oli niin pieni osa väestöstä. Nykyisin akateemisesti koulutettuja on liian suuri osuus väestöstä, että kaikille löytyisi työelämästä koulutusta vastaavaa työtä, mikä vasta tuo mukanaan luokkanousun. Ei suinkaan tutkinto.
Ja nyt ollaan valtion johdon tasolla huolissaan siitä, että liian harvalla suomalaisella on korkeakoulututkinto. En käsitä tätä lainkaan. Pitää olla huolissaan siitä, jos liian harvalla on tutkinto alalla, jolla olisi töitä. Olen itse nimenomaan surkeasti elämässään epäonnistunut korkeakoulutettu nainen ja olen todella ylpeä lapsestani, joka meni lukion sijaan ammattikouluun opiskelemaan alaa, jolla ei käytännössä ole työttömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
Pojan luokalla professorin lapsi. Niin tavis kuin olla voi. Äiti on vielä tuo proffa. Äiti kulkee töihin bussilla. Onko poikkeus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu tapahtuu menemällä töihin yrityksiin, tekemällä lujasti töitä ja nousemalla firman portaissa päällikkötasolle, tai vaihtoehtoisesti perustamalla oman yrityksen ja pistämällä sen menestymään.
Ai niin mutta 6-tuntiset työpäivät. No ei sitten.
Luokkanousu ei tarkoita elintason ja ansiotason nousua, vaan työväenluokkainen siivooja verrattuna keskiluokkaiseen DI-päällikköön. Sama henkilö ei tätä tee millään kovalla työllä ilman että myös kouluttautuu.
Mikä luokka-fiksaatio täällä joillakin ihmisillä on? Koko käsitettä on äärimmäisen hankala määrittää Suomessa. Jos luokka on ihmisten luokittelua, niin miettikää nyt kuinka vähän joku koulutus itsessään ihmisiä luokittelee, tiedekunnat/opiskelualat määrittävät jo vähän enemmän. Selkeitä luokkia saattaa löytyä jostakin vanhoista akateemisista suvuista joissa joka sukupolvessa on vähintään yksi professori, tai bättre folk suvuista joissa mustat lampaatkin elelevät tyytyväisinä osingoilla. Muuten valtaosa löytää paikkansa yhteiskunnassa omien taitojensa ja lahjojensa perusteella velloen sukupolvesta toiseen ylös alas koulutustason ja ansiotulojen suhteen - mikä erittäin hyvä juttu.
"Eliittialojen" akateemisten akateemisena lapsena, joka työskentelee yhteiskunnassa heikoimassa asemassa olevien ihmisryhmien kanssa, olen nähnyt molemmat rakenteet hyvin läheltä ja voin kertoa, että elät utopiassa.
Katselet nyt yhdestä marginaalista toiseen marginaaliin ja hups, näet eroja. En väitäkään ettteikö olisi huono-osaisuutta ja toisaalta niitä monen sukupolven hyväosaisia - mutta välillä suuri osa "tavallisia" joiden lapset voivat ponnistaa tai olla ponnistamatta koulutuksen tai tulotason suhteen. Itsehän olet esimerkki ponnistamattomasta ja kehnosti luokkiin laitettavasta: akateeminen tai AMK tutkinto, sosiaaliala, tulotasoltaan keski tai pienituloinen, vanhempien ammattien perusteella ylemmän keskiluokan lapsuuden elänyt. Miten sinun lapsesi määritävät oman "luokkansa" riippuu varmaankin millaiset älygeenit ovat perineet ja millaisen koulutuksen ja ammatin valitsevat. Suomessa hyvin harvat "syntyvät luokkaan" joka määrittäisi heidän tulevaisuutensa, siitä olen iloinen. T nainen jonka paras ystävä oli juopon ahtaajan tytär, nykyään full prof USAssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
Se on sitä yleistä sivistystä, ei vain oman oppiaineen fakki-idiotiaa.
En ymmärrä, mitä tarkoitat. Olen itse opiskellut humanistisella alalla (kieliä), mikä siellä olisi ollut mielestäsi fakki-idiotiaa? Oletko itse koskaan opiskellut yliopistossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nousunsa tehnyt kirjoitti:
Korkea koulutus takasi luokkanousun aina 70-luvulle saakka, jolloin korkeastikoulutettuja oli niin pieni osa väestöstä. Nykyisin akateemisesti koulutettuja on liian suuri osuus väestöstä, että kaikille löytyisi työelämästä koulutusta vastaavaa työtä, mikä vasta tuo mukanaan luokkanousun. Ei suinkaan tutkinto.
Ja nyt ollaan valtion johdon tasolla huolissaan siitä, että liian harvalla suomalaisella on korkeakoulututkinto. En käsitä tätä lainkaan. Pitää olla huolissaan siitä, jos liian harvalla on tutkinto alalla, jolla olisi töitä. Olen itse nimenomaan surkeasti elämässään epäonnistunut korkeakoulutettu nainen ja olen todella ylpeä lapsestani, joka meni lukion sijaan ammattikouluun opiskelemaan alaa, jolla ei käytännössä ole työttömyyttä.
Maisterin oppiarvon inflaatio! Pitää väitellä jatkossa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
Pojan luokalla professorin lapsi. Niin tavis kuin olla voi. Äiti on vielä tuo proffa. Äiti kulkee töihin bussilla. Onko poikkeus?
'
Ei vaan normi akateeminen perhe. En ymmärrä tuota ihmistä joka mystifioi akatemiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
😂😀😎 ja viinien tuntemus on tärkeää!
Miksi olet noin puolustuskannalla?
Puhutko luokasta vai varallisuudesta? Ne ovat eri asioita. Ja Suomessa vähän häilyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
Pojan luokalla professorin lapsi. Niin tavis kuin olla voi. Äiti on vielä tuo proffa. Äiti kulkee töihin bussilla. Onko poikkeus?
Ehkä et näe niitä eroja, koska itseltäsi puuttuvat siihen edellytykset: et tunne koodistoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
😂😀😎 ja viinien tuntemus on tärkeää!
Olen se, joka mainitsi viinit. En juo itse viinejä, ihan kaljaa, siis anteeksi olutta, mieluiten. Pystyn kuitenkin keskustelemaan aiheesta jos tarvitsee ja valitettavan usein tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
Pojan luokalla professorin lapsi. Niin tavis kuin olla voi. Äiti on vielä tuo proffa. Äiti kulkee töihin bussilla. Onko poikkeus?
Ehkä et näe niitä eroja, koska itseltäsi puuttuvat siihen edellytykset: et tunne koodistoa.
Tunteeko kukaan muu koodistoa kuin Matti Klinge ja Laura Kolbe? ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee kovaa ja ahkerasti työtä nuorena kun fysiikka sallii. Kerää varallisuutesi ja lepää vanhana.
Älä tee kuten nykyään tehdään että opiskelet 8 vuotta huonolle alalle. Pääset hitaasti työuralla alkuun ja puurrat vanhaksi asti että saat lainat maksettua.
Tämä.
AMK-tutkinto ja heti töihin.
Samaa mieltä minäkin eli ei kannata haahuillen opiskella pitkälle ellei oikeasti tiedä mitä haluaa, olen tämän virheen itse tehnyt. Kerran juttelin aiheesta kampaajani kanssa, siis siitä miten tyypillisesti korkeakoulun käyneet junnaavat pätkätöissä kolmekymppisinä ja yrittävät saada uraa alkuun. Ensin on käyty lukio, sitten etsitty itseä, haettu jokunen vuosi tuloksetta yliopistoon, opiskellessa vaihdettu pääainetta jne. Kampaajani totesi vain jotenkin lakonisesti, että siinä vaiheessa hän oli ollut kymmenen vuotta yrittäjänä. Näissä tulovertailuissa pitää huomioida tietysti se, onko työ pätkää ja työttömyyttä vai vakinaista työtä ja se, missä iässä töihin on mennyt. Jos on tehokas yliopisto-opiskelija ja saa vakityön heti valmistuttua (kuinka monella on näin?), on kirittävää amispuolelle n. viisi vuotta. Siinä vaiheessa etenkin amiksen miesvaltaisilla aloilla on tahkottu rahaa tonni jos toinenkin. Tietysti ei pidä hakeutua alalle, joka ei lainkaan itseä kiinnosta, mutta esim. oma poikani opiskelee ammattikoulussa alaa, josta on tosi kiinnostunut, ei se ole mikään "kun en muuallekaan päässyt"-vaihtoehto.
No ei tämä ketju ainakaan ota huomioon uusinta tutkimustietoa, tsekatkaa hesari
Miksi yhdestä tulee lääkäri ja toisesta sähköasentaja? Geeneillä on eniten valtaa, vahvistaa suuri suomalaistutkimus, mutta perheen vaikutus on kasvanut vastoin oletuksia
https://www.hs.fi/tiede/art-2000006610389.html
Ollut Sci Reports lehdessä. Suomalaisjohtoinen tutkijajengi, mutta tutkittu yhteiskuntia ympäri maailmaa. Tuo perheen vaikutuksen kasvu siis muualta maailmasta, ei niinkäään Suomesta.
Toisessa suomalaistutkimuksessa kun selvitettiin kaksostutkimuksen avulla ettei perhe määritä lapsen tulevia tuloja lainkaan. Siis koulutustausta hieman perinnöllisyydestä riippuva, palkka ei? Miten näin selittää tutkija:
”Koulutus ei määrää tuloja. Opiskelualan ja työpaikan valinnassa alkavat ihmisen omat geneettisesti määräytyneet mieltymykset vaikuttaa siihen, mihin hän hakeutuu. Persoonallisuus varmasti vaikuttaa siihen, kuinka paljon ihminen tavoittelee vaikkapa korkeaa tulotasoa.” Eli no worries, lahjakkaat ihmiset löytävät sille hyvälle oksalle oli lähtöperhe millainen vain - toisaalta ne "yläluokkaiset" lahjattomat voivat olla kiitollisia perinnöistään ja oppimistaan hyvista käytöstavoista.