Lue keskustelun säännöt.
Yliopiston käyminen ei enää takaa naisten luokkanousua kuin harvoilla aloilla
25.08.2020 |
Toisen ketjun innoittamana.
Ennen yliopiston käyminen takasi luokkanousun. Nykyään ei. Monet ovat huonopalkkaisissa töissä, osa ihan kortistossa.
Luokkanousu tapahtuu oikeastaan vain niillä hyväpalkkaisilla ja arvostetuilla aloilla oikiksen, lääkiksen ja tekniikan yliopistotutkintojen kautta. Nämä muut peruspalkkaiset ammatit ovat nykyään sitä harmaata massaa eikä arvosteta kuten ennen. Joskus aikoinaan jopa valkolakkia arvostettiin. Se on tätä nykyä nollan arvoinen.
Kommentit (486)
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin hassua, että naiset, jotka esim. tässä ketjussa tavoittelevat tasa-arvoa ja luokkanousua, ovat niitä samoja naisia, jotka taistelevat verissäpäin siitä yhdestä komeasta ja karismaattisesta ja isopalkkaisesta lääkäristä tai rahoituspäälliköstä, joka heidän tuttavapiirissään on.
Koulutus on vain yksi osa "luokkaa". Nykyaikana ulkonäkö ja karismaattisuus on suuremmassa osassa elämässä menestymistä kuin ikinä aiemmin, ja koskee myös miehiä. Naiset itse korottavat pienen vähemmistön miehiä, ne komeat ja karismaattiset, Jumalan asemaan, ja sitten ihmettelevät, kun pieni osa miehiä muodostaa porukan joka menee herrahissillä ylös heti kolmekymppisenä. Eivät ne miehet yksin sinne hissiin kiipeä. Ne seisovat teidän kiihottuneiden naisten olkapäillä, ja nousevat sinne hissiin kun teette mitä tahansa niiden miesten eteen.
Niin kauan kuin naiset tukevat pientä osaa miehistä - siis seksikkäintä osaa - kaikessa elämässä, niin kauan naisilla ja suurimmalla osalla miehiä ei ole mitään mahdollisuutta "luokkanousuun" paitsi aivan sairaalloinen taistelu, joka päättyy luultavasti pettymykseen. Koska nousuun ei lähtökohtaisesti vaadita osaamista tai mieletöntä asennetta, vaan suosiota, ja komeat ja karismaattiset miehet saavat niin paljon suosiota naisilta, että he lähtevät valtavalla etumatkalla verrattuna muihin.
Höpön höpön. Akateeminen ura edellyttää ihan muita asioita kuin ulkonäköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietyille aloille haetaan usein statuksen ja palkan takia. Toisille opintoalan kiinnostavuuden takia. Ts. tuskin ne "humpuuki"aloja opiskelleet vaihtaisivat alaa oli arvostus miten vähäistä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee kovaa ja ahkerasti työtä nuorena kun fysiikka sallii. Kerää varallisuutesi ja lepää vanhana.
Älä tee kuten nykyään tehdään että opiskelet 8 vuotta huonolle alalle. Pääset hitaasti työuralla alkuun ja puurrat vanhaksi asti että saat lainat maksettua.
Tämä.
AMK-tutkinto ja heti töihin.
Samaa mieltä minäkin eli ei kannata haahuillen opiskella pitkälle ellei oikeasti tiedä mitä haluaa, olen tämän virheen itse tehnyt. Kerran juttelin aiheesta kampaajani kanssa, siis siitä miten tyypillisesti korkeakoulun käyneet junnaavat pätkätöissä kolmekymppisinä ja yrittävät saada uraa alkuun. Ensin on käyty lukio, sitten etsitty itseä, haettu jokunen vuosi tuloksetta yliopistoon, opiskellessa vaihdettu pääainetta jne. Kampaajani totesi vain jotenkin lakonisesti, että siinä vaiheessa hän oli ollut kymmenen vuotta yrittäjänä. Näissä tulovertailuissa pitää huomioida tietysti se, onko työ pätkää ja työttömyyttä vai vakinaista työtä ja se, missä iässä töihin on mennyt. Jos on tehokas yliopisto-opiskelija ja saa vakityön heti valmistuttua (kuinka monella on näin?), on kirittävää amispuolelle n. viisi vuotta. Siinä vaiheessa etenkin amiksen miesvaltaisilla aloilla on tahkottu rahaa tonni jos toinenkin. Tietysti ei pidä hakeutua alalle, joka ei lainkaan itseä kiinnosta, mutta esim. oma poikani opiskelee ammattikoulussa alaa, josta on tosi kiinnostunut, ei se ole mikään "kun en muuallekaan päässyt"-vaihtoehto.
Tämä. Merkitsevää ei ole enää koulutus (vaikka muutama fossiilii niin luulee) vaan onnistunut urapolku.
Miksei koskaan lasketa työuran kokonaisansiota? Alkaa kääntyä monen amisalan eduksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
Pojan luokalla professorin lapsi. Niin tavis kuin olla voi. Äiti on vielä tuo proffa. Äiti kulkee töihin bussilla. Onko poikkeus?
Ehkä et näe niitä eroja, koska itseltäsi puuttuvat siihen edellytykset: et tunne koodistoa.
Ehkä sen koodiston erottamiseksi tarvitaan erityisherkkyyttä, sinulla sitä on, onneksi olkoon. Itse yliopistolla työskentelevänä nään saman diversiteetin kaikkien ammattinimikkeisten sisällä kuin niiden välillä mitä muussakin yhteiskunnassa: on jalat maassa olevia, aitoja ihmisiä ja niitä wannabeita jotka haluavat korostaa omaa tärkeyttään. Ehkä kaikkinensa ne koodistot yliopistoympäristössä on vapaammat kuin joissakin muissa yhteisöissä: kun työyhteisössä on hyvin monen kulttuurin, uskonnon ja ikäluokan edustajia saa jokainen rauhassa olla pukeutunut kuten haluaa, käyttäytyä omalla laillaan ja pitää itselle tärkeistä asioista. Äly ja kyky luoda uutta ovat ne tärkeät, sen jälkeen arvostetaan yhteistyökykyä, niitä vanhoja akateemisia traditioita ei kyllä ole kyselty perään yhdessäkään rekryhaastattelussa mihin olen osallistunut. Jenkkiprofessori puhdistaa Ruotsissa tieteellisessä juhlassa kynnenalusiaan rauhassa illallispöydässä hopeahaarukalla, muslimi etsii paikkaa rukousmatolleen yliopistolla, opiskelijatytöt pukeutuvat joko napapaitoihin, huppareihin tai mekkoon ja huiviin arvojensa mukaan. Mitä ne sinun tarkoittamat koodit olikaan kun tuohon oikeaan yliopistojengiin niitä peilaat?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne ovat ihan yleistä sivistystä. T: Historian maisteri
Ovatko? Missä on rohkeus, oikeudentunto, armo, anteliaisuus, usko, luonteen aatelus ja toivo jos vain pädetään pöytätavoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin hassua, että naiset, jotka esim. tässä ketjussa tavoittelevat tasa-arvoa ja luokkanousua, ovat niitä samoja naisia, jotka taistelevat verissäpäin siitä yhdestä komeasta ja karismaattisesta ja isopalkkaisesta lääkäristä tai rahoituspäälliköstä, joka heidän tuttavapiirissään on.
Koulutus on vain yksi osa "luokkaa". Nykyaikana ulkonäkö ja karismaattisuus on suuremmassa osassa elämässä menestymistä kuin ikinä aiemmin, ja koskee myös miehiä. Naiset itse korottavat pienen vähemmistön miehiä, ne komeat ja karismaattiset, Jumalan asemaan, ja sitten ihmettelevät, kun pieni osa miehiä muodostaa porukan joka menee herrahissillä ylös heti kolmekymppisenä. Eivät ne miehet yksin sinne hissiin kiipeä. Ne seisovat teidän kiihottuneiden naisten olkapäillä, ja nousevat sinne hissiin kun teette mitä tahansa niiden miesten eteen.
Niin kauan kuin naiset tukevat pientä osaa miehistä - siis seksikkäintä osaa - kaikessa elämässä, niin kauan naisilla ja suurimmalla osalla miehiä ei ole mitään mahdollisuutta "luokkanousuun" paitsi aivan sairaalloinen taistelu, joka päättyy luultavasti pettymykseen. Koska nousuun ei lähtökohtaisesti vaadita osaamista tai mieletöntä asennetta, vaan suosiota, ja komeat ja karismaattiset miehet saavat niin paljon suosiota naisilta, että he lähtevät valtavalla etumatkalla verrattuna muihin.
Näin, kerrankin joku kirjoittaa asiaa. Naiset kuluttavat tuhottoman osan valveillaoloajastaan toisiaan kampittaen, ulkonäöllä kilpaillen, kosmetiikkateollisuutta pönkittäen, ketkäköhön siitäkin hyötyvät. Miehet. Miehiään kytäten. Kaikki pyörii yhä edelleen miesten ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Äly ja kyky luoda uutta ovat ne tärkeät, sen jälkeen arvostetaan yhteistyökykyä, niitä vanhoja akateemisia traditioita ei kyllä ole kyselty perään yhdessäkään rekryhaastattelussa mihin olen osallistunut. Jenkkiprofessori puhdistaa Ruotsissa tieteellisessä juhlassa kynnenalusiaan rauhassa illallispöydässä hopeahaarukalla, muslimi etsii paikkaa rukousmatolleen yliopistolla, opiskelijatytöt pukeutuvat joko napapaitoihin, huppareihin tai mekkoon ja huiviin arvojensa mukaan. Mitä ne sinun tarkoittamat koodit olikaan kun tuohon oikeaan yliopistojengiin niitä peilaat?
Näinhän tuo on, ehkäpä ongelma on heillä, jotka ovat kuvitelleet oikeanlaisen tapakoodeksin omaksumisen olevan oikotie arvostetulle akateemiselle uralle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin hassua, että naiset, jotka esim. tässä ketjussa tavoittelevat tasa-arvoa ja luokkanousua, ovat niitä samoja naisia, jotka taistelevat verissäpäin siitä yhdestä komeasta ja karismaattisesta ja isopalkkaisesta lääkäristä tai rahoituspäälliköstä, joka heidän tuttavapiirissään on.
Koulutus on vain yksi osa "luokkaa". Nykyaikana ulkonäkö ja karismaattisuus on suuremmassa osassa elämässä menestymistä kuin ikinä aiemmin, ja koskee myös miehiä. Naiset itse korottavat pienen vähemmistön miehiä, ne komeat ja karismaattiset, Jumalan asemaan, ja sitten ihmettelevät, kun pieni osa miehiä muodostaa porukan joka menee herrahissillä ylös heti kolmekymppisenä. Eivät ne miehet yksin sinne hissiin kiipeä. Ne seisovat teidän kiihottuneiden naisten olkapäillä, ja nousevat sinne hissiin kun teette mitä tahansa niiden miesten eteen.
Niin kauan kuin naiset tukevat pientä osaa miehistä - siis seksikkäintä osaa - kaikessa elämässä, niin kauan naisilla ja suurimmalla osalla miehiä ei ole mitään mahdollisuutta "luokkanousuun" paitsi aivan sairaalloinen taistelu, joka päättyy luultavasti pettymykseen. Koska nousuun ei lähtökohtaisesti vaadita osaamista tai mieletöntä asennetta, vaan suosiota, ja komeat ja karismaattiset miehet saavat niin paljon suosiota naisilta, että he lähtevät valtavalla etumatkalla verrattuna muihin.
Höpön höpön. Akateeminen ura edellyttää ihan muita asioita kuin ulkonäköä.
Lääkäriksi valmistuminen ehkä joo. Sen sijaan ylilääkäriksi eteneminen vaatii lähinnä suosiota. Samoin paperifirman talousjohtajaksi tai konsulttifirman (ei-perustajaosakas) partneriksi nouseminen vaatii lähinnä suosiota. Ja suosiota saa nykypäivänä parhaiten olemalla komea pitkä ja karismaattinen mies. Osaamista ei tarvita.
Hassuinta on, että naiset tekevät saman yliopistomaailmassakin. Monella alalla yliopistotutkijoista ja jopa professoreista tyyliin 80% on naisia. Silti ne samat naiset nostavat sieltä joukosta, harvoista miehistä, sen ainoan komean ja karismaattisen miehen. Näin siitä miehestä tulee laitoksen johtaja, ja myöhemmin ehkä jopa tiedekunnan johtaja, vaikka paljon pätevämpiäkin ehdokkaita olisi löytynyt molemmista sukupuolista.
Naiset itse nostavat ne harvat ja valitut miehet Jumaliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne ovat ihan yleistä sivistystä. T: Historian maisteri
Ovatko? Missä on rohkeus, oikeudentunto, armo, anteliaisuus, usko, luonteen aatelus ja toivo jos vain pädetään pöytätavoilla.
Sinä haluat redusoida akateemisen kulttuurin pöytätavoiksi tai karonkkapuheiksi, kun se on paljon muutakin kuin tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
Pojan luokalla professorin lapsi. Niin tavis kuin olla voi. Äiti on vielä tuo proffa. Äiti kulkee töihin bussilla. Onko poikkeus?
Ehkä et näe niitä eroja, koska itseltäsi puuttuvat siihen edellytykset: et tunne koodistoa.
Ehkä sen koodiston erottamiseksi tarvitaan erityisherkkyyttä, sinulla sitä on, onneksi olkoon. Itse yliopistolla työskentelevänä nään saman diversiteetin kaikkien ammattinimikkeisten sisällä kuin niiden välillä mitä muussakin yhteiskunnassa: on jalat maassa olevia, aitoja ihmisiä ja niitä wannabeita jotka haluavat korostaa omaa tärkeyttään. Ehkä kaikkinensa ne koodistot yliopistoympäristössä on vapaammat kuin joissakin muissa yhteisöissä: kun työyhteisössä on hyvin monen kulttuurin, uskonnon ja ikäluokan edustajia saa jokainen rauhassa olla pukeutunut kuten haluaa, käyttäytyä omalla laillaan ja pitää itselle tärkeistä asioista. Äly ja kyky luoda uutta ovat ne tärkeät, sen jälkeen arvostetaan yhteistyökykyä, niitä vanhoja akateemisia traditioita ei kyllä ole kyselty perään yhdessäkään rekryhaastattelussa mihin olen osallistunut. Jenkkiprofessori puhdistaa Ruotsissa tieteellisessä juhlassa kynnenalusiaan rauhassa illallispöydässä hopeahaarukalla, muslimi etsii paikkaa rukousmatolleen yliopistolla, opiskelijatytöt pukeutuvat joko napapaitoihin, huppareihin tai mekkoon ja huiviin arvojensa mukaan. Mitä ne sinun tarkoittamat koodit olikaan kun tuohon oikeaan yliopistojengiin niitä peilaat?
Hyviä huomioita. Maailma on jo pidempään ollut varsin globaali. Koulutetuissa piireissä on kosmopoliittista väkeä. On asuttu ulkomailla vanhempien työn vuoksi, työkaverit ovat ulkomaalaisia ja vähintään on pidetty vaihtarivuosi ulkomailla. Se johtaa tapojen diversiteetin ymmärtämiseen. Toista on sillä, joka ei ole koskaan poistunut Keravalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu tapahtuu menemällä töihin yrityksiin, tekemällä lujasti töitä ja nousemalla firman portaissa päällikkötasolle, tai vaihtoehtoisesti perustamalla oman yrityksen ja pistämällä sen menestymään.
Ai niin mutta 6-tuntiset työpäivät. No ei sitten.
Luokkanousu ei tarkoita elintason ja ansiotason nousua, vaan työväenluokkainen siivooja verrattuna keskiluokkaiseen DI-päällikköön. Sama henkilö ei tätä tee millään kovalla työllä ilman että myös kouluttautuu.
Mikä luokka-fiksaatio täällä joillakin ihmisillä on? Koko käsitettä on äärimmäisen hankala määrittää Suomessa. Jos luokka on ihmisten luokittelua, niin miettikää nyt kuinka vähän joku koulutus itsessään ihmisiä luokittelee, tiedekunnat/opiskelualat määrittävät jo vähän enemmän. Selkeitä luokkia saattaa löytyä jostakin vanhoista akateemisista suvuista joissa joka sukupolvessa on vähintään yksi professori, tai bättre folk suvuista joissa mustat lampaatkin elelevät tyytyväisinä osingoilla. Muuten valtaosa löytää paikkansa yhteiskunnassa omien taitojensa ja lahjojensa perusteella velloen sukupolvesta toiseen ylös alas koulutustason ja ansiotulojen suhteen - mikä erittäin hyvä juttu.
"Eliittialojen" akateemisten akateemisena lapsena, joka työskentelee yhteiskunnassa heikoimassa asemassa olevien ihmisryhmien kanssa, olen nähnyt molemmat rakenteet hyvin läheltä ja voin kertoa, että elät utopiassa.
Katselet nyt yhdestä marginaalista toiseen marginaaliin ja hups, näet eroja. En väitäkään ettteikö olisi huono-osaisuutta ja toisaalta niitä monen sukupolven hyväosaisia - mutta välillä suuri osa "tavallisia" joiden lapset voivat ponnistaa tai olla ponnistamatta koulutuksen tai tulotason suhteen. Itsehän olet esimerkki ponnistamattomasta ja kehnosti luokkiin laitettavasta: akateeminen tai AMK tutkinto, sosiaaliala, tulotasoltaan keski tai pienituloinen, vanhempien ammattien perusteella ylemmän keskiluokan lapsuuden elänyt. Miten sinun lapsesi määritävät oman "luokkansa" riippuu varmaankin millaiset älygeenit ovat perineet ja millaisen koulutuksen ja ammatin valitsevat. Suomessa hyvin harvat "syntyvät luokkaan" joka määrittäisi heidän tulevaisuutensa, siitä olen iloinen. T nainen jonka paras ystävä oli juopon ahtaajan tytär, nykyään full prof USAssa.
Tuo on totta, näen ääripäät. Mutta samalla näen niiden periytyvyyden ja kulttuurit, perhetuttavien ja töiden kautta, myös kummankin ääripään arvostukset ja mielipiteet. Ja ne harvoin pystyvät ymmärtämään toisiaan kovinkaan hyvin. Itse olen jossain keskellä, taustani ei ole liikaa ohjannut mielenkiinnonkohteitani tai arvostuksia (jotka hieman eroavat perheestäni) kuplasta käsin, toisaalta näen kuinka joidenkin ihmisten valinnan mahdollisuudet ovat supistuneet näennäisestä mahdollisuuksien tasa-arvosta riippumatta. En tekisi työtäni, jos uskoisin että kaikki on itsestä kiinni jne., tietenkään, eihän sille olisi eri perusteita jos eriarvoisuutta tai eriarvoistavia rakeinteita ei muka olisi.
Lapsia en aio hankkia, mutta näkisin, että heidän olisi hyvin helppo tehdä mitä vain haluavat, ja heillä olisi tiettyjä helpottavia tekijöitä joille en ole sokea.
Kuitenkin. En mitenkään kiistä, että luokkahypyt olisivat mahdollisia, päin vastoin. Mitä kritisoin on se, että samaan hengenvetoon esitetään ettei luokkia olisi olemassa. Ne eivät määritä elämää, mutta voivat helpottaa tai vaikeuttaa sitä. Yhtä hyvin ne voivat olla yhdentekeviä. Ne ilmenevät rakenteissa enemmin kuin yksilöissä. Rakenteita ei varmaan havaitse, jos niihin ei koskaan törmää. Esimerkiksi lasikattoa on vaikea havaita taivasta vasten, jos ei yllä koputtamaan sitä. Kuoppaan ei putoa, jos sen päällä on suojaavat rakenteet jne.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu tapahtuu menemällä töihin yrityksiin, tekemällä lujasti töitä ja nousemalla firman portaissa päällikkötasolle, tai vaihtoehtoisesti perustamalla oman yrityksen ja pistämällä sen menestymään.
Ai niin mutta 6-tuntiset työpäivät. No ei sitten.
Tätä harvoin enää näkee.
Että vaikka merkonomi liikeapulainen nousisi lafkan johtoon vuosien myötä. Eri työtehtäviin vaaditaan ko. position peruskoulutus ja meriittejä.
Ja kyllä, koulutus on kokenut inflalaation.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu tapahtuu menemällä töihin yrityksiin, tekemällä lujasti töitä ja nousemalla firman portaissa päällikkötasolle, tai vaihtoehtoisesti perustamalla oman yrityksen ja pistämällä sen menestymään.
Ai niin mutta 6-tuntiset työpäivät. No ei sitten.
Tätä harvoin enää näkee.
Että vaikka merkonomi liikeapulainen nousisi lafkan johtoon vuosien myötä. Eri työtehtäviin vaaditaan ko. position peruskoulutus ja meriittejä.
Ja kyllä, koulutus on kokenut inflalaation.
Inflaation siis, ikänäkö ja kännykkä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin yliopisto-opinnot lopulta väliin ja keskityin duunariammattiini.
Tein kuitenkin tutkinnon loppuun, mutta en ole päivääkään ollut alalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Eli tämä on juuri se "luokkahyppy". Rahaa suurempi seikka on se, omaako tietyt tavat.
Esimerkkinä vaikka, kuinka pääsee tai pitää yllä suhteita tietyissä piireissä joissa on ääneensanomaton (tämä tekee siitä vaikeasti omaksuttavaa) koodisto. Osaako käyttäytyä ja pukeutua tietyissä tilanteissa, vai meneekö vikaan ja katsotaan "rahvaaksi", vaikka esim. varallisuutta olisi, esimerkiksi siellä oopperassa. Aiheutuuko stressiä "ihme" vaatimuksista, vai ovatko ne täysin itsestäänselvä tapa toimia jne.
Itsenäisyyspäivän hyvin perinteitä kunnioittavien juhlien seuraaminen on tältä kannalta mielenkiintoista, kun porukkaa on vieraana niin monenlaista. Pukeutumisessa ja etiketin noudattamisessa, kuin luontevuudessakin näkyy selviä eroja.
Taidat, kuten tuo viittaamasikin kommentoija, sotkea konservatiivisuuden ja "luokan", johon korkeakoulutuksen luette mukaan. Akateemiset traditiot osana yliopistolaitosta mutta varsin vähäisesti, enemmän yliopistolla arvostetaan älyä ja luovuutta. Useampi tuntemani akatemiaprofessori on maalaistalon tyttö/poika, joka ei innostu akateemisista pukuleikeistä mutta suhtautuu intohimoisesti tutkimukseen. Suomessa luokkarajat hyvin kevyet mikä erinomaisen hyvä asia, ne tuntuvat olevan tärkeitä vain ihmisille joilla ei ole muuta ylpeilyn aihetta kuin suvun ansiot tai vaivoin päntätyt maisterinpaperit.
Ehkä he omaksuivat helposti sen yliopiston koodiston. Ei ole kyse vain jostain pukuleikeistä, vaan paljon hienovaraisemmista asioista: arvoista, asenteista, ilmaisusta.
Pojan luokalla professorin lapsi. Niin tavis kuin olla voi. Äiti on vielä tuo proffa. Äiti kulkee töihin bussilla. Onko poikkeus?
Ehkä et näe niitä eroja, koska itseltäsi puuttuvat siihen edellytykset: et tunne koodistoa.
Ehkä sen koodiston erottamiseksi tarvitaan erityisherkkyyttä, sinulla sitä on, onneksi olkoon. Itse yliopistolla työskentelevänä nään saman diversiteetin kaikkien ammattinimikkeisten sisällä kuin niiden välillä mitä muussakin yhteiskunnassa: on jalat maassa olevia, aitoja ihmisiä ja niitä wannabeita jotka haluavat korostaa omaa tärkeyttään. Ehkä kaikkinensa ne koodistot yliopistoympäristössä on vapaammat kuin joissakin muissa yhteisöissä: kun työyhteisössä on hyvin monen kulttuurin, uskonnon ja ikäluokan edustajia saa jokainen rauhassa olla pukeutunut kuten haluaa, käyttäytyä omalla laillaan ja pitää itselle tärkeistä asioista. Äly ja kyky luoda uutta ovat ne tärkeät, sen jälkeen arvostetaan yhteistyökykyä, niitä vanhoja akateemisia traditioita ei kyllä ole kyselty perään yhdessäkään rekryhaastattelussa mihin olen osallistunut. Jenkkiprofessori puhdistaa Ruotsissa tieteellisessä juhlassa kynnenalusiaan rauhassa illallispöydässä hopeahaarukalla, muslimi etsii paikkaa rukousmatolleen yliopistolla, opiskelijatytöt pukeutuvat joko napapaitoihin, huppareihin tai mekkoon ja huiviin arvojensa mukaan. Mitä ne sinun tarkoittamat koodit olikaan kun tuohon oikeaan yliopistojengiin niitä peilaat?
Hyviä huomioita. Maailma on jo pidempään ollut varsin globaali. Koulutetuissa piireissä on kosmopoliittista väkeä. On asuttu ulkomailla vanhempien työn vuoksi, työkaverit ovat ulkomaalaisia ja vähintään on pidetty vaihtarivuosi ulkomailla. Se johtaa tapojen diversiteetin ymmärtämiseen. Toista on sillä, joka ei ole koskaan poistunut Keravalta.
Täällä nämä koulutetut mattikliget ovat niitä konservatiivisimpia jotka kynsin hampain pitävät kiinni illuusiositaan joistain "akateemisista koodeista", tuota minä ihmettelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne ovat ihan yleistä sivistystä. T: Historian maisteri
Ovatko? Missä on rohkeus, oikeudentunto, armo, anteliaisuus, usko, luonteen aatelus ja toivo jos vain pädetään pöytätavoilla.
Sinä haluat redusoida akateemisen kulttuurin pöytätavoiksi tai karonkkapuheiksi, kun se on paljon muutakin kuin tuota.
Akateeminen kulttuuri on tieteenteon kulttuuria, ei käyttäytymiskoodeksia. Ei niiden, jotka ovat juuttuneet ylioppilaskunnan vuosijuhliin etenemättä elämässään, ei niiden, jotka eivät ole ponnistelleet toisen polven akateemisista vanhemmista eteenpäin. Ei niiden, jotka arvostavat taustaa kilvoittelun edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se papiksi, lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka sossuksi itsensä lukenut on jo ylempää keskiluokkaa, oli mies tai nainen.
YLEMPÄÄ keskiluokkaa? Sossu? Ehkä silloin 70-luvulla. Ei todellakaan nykyään. Korkeintaan taviskeskiluokkaa eikä se sen ylemmäksi nouse kuin varakkaan puolison avulla.
Lääkäri toki on ylempää keskiluokkaa.
Kyllä yliopistokoulutuksen saaneet on jaettu perinteisesti ylempään keskiluokkaan. Palkan suhteessa on keskiluokkaa, mutta näitä on määritelty perinteisemmin mm. koulutuksen tasolla ja työn itsenäisyydellä.
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.
Ketjun aihe on vanhan perusjaon muuttuminen. Turhaan sinä sitä siteeraat.
Niin yhteiskuntatieteellisessta tutkimuksessa on huomattu, että esimerkiksi työväenluokassa on tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosina. Vanhat duunariammatit ovat kadonneet ja tilalle tullut ammattitaidottomien ja työttömien ryhmää enemmän kuin ennen. Sen sijaan täällä esitetyt arviot ylemmän keskiluokan tilanteesta perustuvat pelkkään mutuun. Se on totta, että säätykierto on pysähtynyt Suomessakin. Työväenluokasta ei enää koulutuksella nousta isoina joukkoina keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan vaan esim. pääsääntöisesti akateemisten vanhempien lapset ovat itsekin akateemisia. Nuo tulojaot ja muut joku vetää täällä ihan hatusta eikä edes ymmärrä yhteiskuntaluokan ideaa.
Joku tuolla sanoi, että kulutustottumukset (tulotaso) määrittävät yhteiskuntaluokkaa. Tämä ei kuitenkaan sinänsä pidä paikkaansa, koska myös arvot ja perinteet periytyvät yhteiskuntaluokittain. Hyvin tienaava duunari ei voi olla ylempää keskiluokkaa vaikka tulot olisivat mitä, kulutustottumukset heijastelevat aina jälkijunassa ylempien makumieltymyksiä, ilman kulttuurista tajua asioiden arvostuksesta. Henkinen pääoma on yhtä tärkeässä roolissa, kuten sivistys ja makumieltymykset.
Toisin sanoen, vaikka duunarilla olisi massia, harvoin osaa laittaa rahaa asioihin, jotka kestävät aikaa ja kertovat sivistystasosta (esim. taide vrt. kalliit trendituotteet tai uusimmat hilavitkuttimet).
Noin ajateltuna se lähärin lapsi ei nouse ikinä ylempään luokkaan vaikka kouluttautuisi miten.
Ei. Jos lähäri opiskelee yliopistossa, omaksuu hän viiteryhmän kulttuuria samalla, tapoja, taitoja ja preferenssejä. Yliopiston kulttuuri jopa vähän vanhakantaisesti tuo sivistystä esille, ryyppyjuhlatkin korostavat pöytäetikettiä ja pukeutumiskoodeja. Ne omaksuu siellä jos haluaa, samoin kuin asiat, jotka "pitää olla", eli suotuisat harrastukset, kulttuuri ja tavat. Tapahtuu huomaamatta, ellei periaatteesta vastusta. Jotta kuuluu joukkoon. Näkyvät sitten myöhemmin työmaailmassa myös tietyillä aloilla. Koheesio.
Kun taas jossain amiksessa nämä eivät niin ole läsnä ja ei samaa mahdollisuutta oppia viiteryhmältä, jos kotoa ei mallia tule. Se maailma jää ikäänkuin lasin taakse, jos sen olemassa oloa edes tiedostetaan.
Tämä. Opiskeluaika ei ole vain sitä ilmeistä alan opiskelua, se on duumaritaustalta tulevalle valtava kulttuurillinen opintomatka ja luokkaretki. Omakohtaisesti voin sanoa että helppoa ei ole, kun opettelee luennolla itse asian lisäksi sivistyssanoja. Ja kun ne on omaksunut, niistä tulee kotopuolessa viiltävää kommenttia. Kestää vuosia löytää identiteettinsä sen uuden viiteryhmän edustajana. Ja on hämmentävää irtautua siitä vanhasta, joka on ainoa tuttu elämäntapa.
Mutta jos on halukas imemään kulttuurin, uuden luokan ja käytöstavat, opintojen aikana se tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu tapahtuu menemällä töihin yrityksiin, tekemällä lujasti töitä ja nousemalla firman portaissa päällikkötasolle, tai vaihtoehtoisesti perustamalla oman yrityksen ja pistämällä sen menestymään.
Ai niin mutta 6-tuntiset työpäivät. No ei sitten.
Luokkanousu ei tarkoita elintason ja ansiotason nousua, vaan työväenluokkainen siivooja verrattuna keskiluokkaiseen DI-päällikköön. Sama henkilö ei tätä tee millään kovalla työllä ilman että myös kouluttautuu.
Mikä luokka-fiksaatio täällä joillakin ihmisillä on? Koko käsitettä on äärimmäisen hankala määrittää Suomessa. Jos luokka on ihmisten luokittelua, niin miettikää nyt kuinka vähän joku koulutus itsessään ihmisiä luokittelee, tiedekunnat/opiskelualat määrittävät jo vähän enemmän. Selkeitä luokkia saattaa löytyä jostakin vanhoista akateemisista suvuista joissa joka sukupolvessa on vähintään yksi professori, tai bättre folk suvuista joissa mustat lampaatkin elelevät tyytyväisinä osingoilla. Muuten valtaosa löytää paikkansa yhteiskunnassa omien taitojensa ja lahjojensa perusteella velloen sukupolvesta toiseen ylös alas koulutustason ja ansiotulojen suhteen - mikä erittäin hyvä juttu.
"Eliittialojen" akateemisten akateemisena lapsena, joka työskentelee yhteiskunnassa heikoimassa asemassa olevien ihmisryhmien kanssa, olen nähnyt molemmat rakenteet hyvin läheltä ja voin kertoa, että elät utopiassa.
Katselet nyt yhdestä marginaalista toiseen marginaaliin ja hups, näet eroja. En väitäkään ettteikö olisi huono-osaisuutta ja toisaalta niitä monen sukupolven hyväosaisia - mutta välillä suuri osa "tavallisia" joiden lapset voivat ponnistaa tai olla ponnistamatta koulutuksen tai tulotason suhteen. Itsehän olet esimerkki ponnistamattomasta ja kehnosti luokkiin laitettavasta: akateeminen tai AMK tutkinto, sosiaaliala, tulotasoltaan keski tai pienituloinen, vanhempien ammattien perusteella ylemmän keskiluokan lapsuuden elänyt. Miten sinun lapsesi määritävät oman "luokkansa" riippuu varmaankin millaiset älygeenit ovat perineet ja millaisen koulutuksen ja ammatin valitsevat. Suomessa hyvin harvat "syntyvät luokkaan" joka määrittäisi heidän tulevaisuutensa, siitä olen iloinen. T nainen jonka paras ystävä oli juopon ahtaajan tytär, nykyään full prof USAssa.
Niin, minäkin tajusin tämän ihmeellisen tarpeen korostaa luokka-asioita, vaikka omasta mielestäni se ei ole Suomessa niin määräävää, kun kuuntelin tätä luokkatutkijaa, Katariina joku?, radiosta.
Hänen mielestään luokka-erot ovat mielenkiintoisia, ja mitä suurempia eroja sen kiinnostavampaa. Sivulauseessa myönsi, että suurin osa on keskiluokkaa. Tottahan se on, on marginaalit kummassakin päässä, ja välissä iso massa keskiluokkaa, jossa ammatti, tavat ja varallisuus voivat mennä miten vain, mutta ollaan suomalaisittain taviksia. Osa haluaa korostaa marginaaleja, osa ihmettelee, että miksi, kun kyse on marginaaleista.
Onko osa yliopiston aloista edelleen sellaisia että välttyvät kansainvälisyydeltä?
Kun täällä osa tuntuu elävän ihan erilaisessa akateemisessa todellisuudessa. Meillä ryhmät olivat pullollaan vaihtareita ja maisterivaiheeseen valitut kiinalaisia. Ehkä sosiaalityössä ei sitten ole samanlaista?
Kyllä ne ovat ihan yleistä sivistystä. T: Historian maisteri