Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"jokaiselle on joku" on ehkä suurin kusetus
KylläSullekinOnJoku
25.08.2020 |
Ei vaan ole. On monia jotka seurustelee aina sen muutaman kuukauden ja taas menee perseelleen, takaisin tinderiin tai mistä nyt jaksaa kumppania etsiä. Jos "jokaiselle olisi joku" niin kyllä "se joku" löytyisi hedelmällisessä iässä niin että ehtii kaksi tai kolmekin lasta pyöräyttää eikä joskus vaihdevuosien kynnyksellä.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun vielä parikymppisenä toiveikkaana ajattelin että kyllä se pian tapahtuu ja löydän jonkun. Koska pakkohan niin on käydä kun kaikkihan seurustelee ja löytää kumppanin. Niin vain käy. En tuntenut tai tiennyt yhtään ikisinkkua. No nyt olen sellainen itse. 44 vuodessa ei ole löytynyt sitä ensimmäistäkään seurustelukumppania.
Mitä olet tehnyt silloin parikymppisenä sen kumppanin löytymisen eteen? Täytyy olla aktiivinen ja yrittelijäs. Monet löytää sen kumppanin esim opiskeluaikana. Vietetään paljon aikaa porukalla ja elämässä on paljon yhteisiä kokemuksia ja ongelmia kavereiden kanssa. Itselle tuo että mennään pystymetsästä randomisti pokaamaan on täysin vieras ajatus.
Meille ikisinkuille annetaan aina tämä sama, vähän alentuva neuvo. Olen siis eri kirjoittaja mutta 37v. enkä ikinä seurustellut päivääkään koska kukaan ei ole ollut kiinnostunut minusta. Ja todellakin olen ollut aktiivinen. Olen sosiaalinen, iloinen tyyppi ja minulla on paljon kavereita. Saatan käydä useita kertoja viikossa ulkona syömässä ja juomassa, joskus yökerhoissakin. En siis istu kotona odottamassa.
Olen yrittänyt tavata miehiä töissä, ravintoloissa, baareissa, klubeilla, kotibileissä, sokkotreffeillä, Tinderissä, nettideittipalstalla, harrastuksissa, konserteissa, matkoilla, rannalla, kaupassa, kaverien kautta, urheilutapahtumissa, jne jne jne jne. Juttelen kenen tahansa kanssa sujuvasti, en ole juhlien keskipiste mutten jää seinäruusuksikaan. Olen pyytänyt lukemattomia miehiä kahville tai muuten ilmaissut olevani kiinnostunut.
Muutamille treffeille olen päässyt (toki 95% kutsuistani on torjuttu), mutta kukaan ei kiinnostu, ei halua viettää enempää aikaa kanssani romanttisissa merkeissä. Haluavat olla kavereita. "Oot niin ihana nainen, jollekulle".
Olen ihan sinut sen kanssa että jään yksin enkä saa lapsia tai muita elämän "normaaleja" kokemuksia. Mutta sitä en niele että minua itseäni syyllisestään aina passiivisuudesta kun mainitsen ettei seurustelukumppania ole löytynyt. Ja yleensä vielä syyllistäjä itse on löytänyt kumppaninsa kun on vain ollut jossakin ja mies on tullut iskemään. Eipä ole tapahtunut minulle yhtään ainutta kertaa...
On aika lailla selvää että jos et tuolla aktiivisuudella löydä koskaan ketään, yrität jotenkin vääriä ihmisiä. Jostain syystä sinä kiinnostut ihmisistä joiden todennäköisyys kiinnostua sinusta on hyvin pieni. Vähän kärjistettynä esimerkkinä: jos kiihkouskovainen ihastuu aina vain tulenpalaviin ateisteihin niin onnistumisen mahdollisuus on olematon.
No totta kai jossain on vikaa kun olen 20 vuotta ollut vastentahtoisesti sinkku. Mutta miehet joista olen ollut kiinnostunut ovat olleet hyvin erilaisia luonteiltaan ja ulkonäöiltään. Yleensä ihastun kunnolla sitten kun välillämme on jonkinlainen erityinen yhteys, ja se voi syntyä hyvin erilaisten ihmisten kanssa, mutta miehille se on aina ollut ystävyyden merkki. En ole pystynyt itse ratkaisemaan tätä mysteeriä että miksi en ole kenellekään mitään romanttista /seksuaalista.
Olet vain jotenkin liian kaverillinen. Se oikea romanssi vaatii myös ne selkeät fyysiset aloitteet jotka vievät suhdetta eteenpäin. Ja mieluiten aika nopeasti. Muuten homma menee helposti sille kuuluisalle "kaverisekstorille".
No joo mutta en pysty ekalla tapaamisella sänkyyn tms. Enkä kyllä kolmannellakaan. Se on mahdoton ajatuskin. Ja taas palaamme siihen että lukemattomat ihmiset löytävät jopa niistä kaverina alkaneista jutuista sitten kuitenkin elämänkumppanin. Miksei sitten mulle voisi koskaan käydä niin... En ymmärrä kaverisektoria kun mielestäni sieltä voi ihan hyvin tulla pois. Ja kuulemma miehet sieltä kärkkyvät niitä kavereitaan. Mutta kun minä ehdotan niin saan vastaukseksi kauhistuneen ilmeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaiselle on monta väärää. Se pitää kyllä paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun vielä parikymppisenä toiveikkaana ajattelin että kyllä se pian tapahtuu ja löydän jonkun. Koska pakkohan niin on käydä kun kaikkihan seurustelee ja löytää kumppanin. Niin vain käy. En tuntenut tai tiennyt yhtään ikisinkkua. No nyt olen sellainen itse. 44 vuodessa ei ole löytynyt sitä ensimmäistäkään seurustelukumppania.
Mitä olet tehnyt silloin parikymppisenä sen kumppanin löytymisen eteen? Täytyy olla aktiivinen ja yrittelijäs. Monet löytää sen kumppanin esim opiskeluaikana. Vietetään paljon aikaa porukalla ja elämässä on paljon yhteisiä kokemuksia ja ongelmia kavereiden kanssa. Itselle tuo että mennään pystymetsästä randomisti pokaamaan on täysin vieras ajatus.
Meille ikisinkuille annetaan aina tämä sama, vähän alentuva neuvo. Olen siis eri kirjoittaja mutta 37v. enkä ikinä seurustellut päivääkään koska kukaan ei ole ollut kiinnostunut minusta. Ja todellakin olen ollut aktiivinen. Olen sosiaalinen, iloinen tyyppi ja minulla on paljon kavereita. Saatan käydä useita kertoja viikossa ulkona syömässä ja juomassa, joskus yökerhoissakin. En siis istu kotona odottamassa.
Olen yrittänyt tavata miehiä töissä, ravintoloissa, baareissa, klubeilla, kotibileissä, sokkotreffeillä, Tinderissä, nettideittipalstalla, harrastuksissa, konserteissa, matkoilla, rannalla, kaupassa, kaverien kautta, urheilutapahtumissa, jne jne jne jne. Juttelen kenen tahansa kanssa sujuvasti, en ole juhlien keskipiste mutten jää seinäruusuksikaan. Olen pyytänyt lukemattomia miehiä kahville tai muuten ilmaissut olevani kiinnostunut.
Muutamille treffeille olen päässyt (toki 95% kutsuistani on torjuttu), mutta kukaan ei kiinnostu, ei halua viettää enempää aikaa kanssani romanttisissa merkeissä. Haluavat olla kavereita. "Oot niin ihana nainen, jollekulle".
Olen ihan sinut sen kanssa että jään yksin enkä saa lapsia tai muita elämän "normaaleja" kokemuksia. Mutta sitä en niele että minua itseäni syyllisestään aina passiivisuudesta kun mainitsen ettei seurustelukumppania ole löytynyt. Ja yleensä vielä syyllistäjä itse on löytänyt kumppaninsa kun on vain ollut jossakin ja mies on tullut iskemään. Eipä ole tapahtunut minulle yhtään ainutta kertaa...
Tuo kuullostaa uskomattomalta. Itse olen oikeasti ruma, en meikkaa enkä koristaudu ja suhteellisen vmäinen aina. Halutessani voin olla sosiaalinen ja hymyilevä. En juo enkä flirttaa. Itse olen aina halunnut pitää miehet asiallisesti vain kavereina ja silti aina on ollut seurustelusta kiinnostuneita ihan liikakin.
Olen aina vähän kateellinen kun kuulen näitä tarinoita, vaikka tiedän ettei epätoivottu huomio ole kivaa. Eikä itsetuntoni riipu miehistä mutta kuka ei haluaisi edes kerran kuulla olevansa kiva, nätti ja viehättävä?
Olen mielestäni ihan hyvän näköinen, normaalipainossa, muodokas, pukeudun kukkamekkoihin, tai farkut/t-paita/ponnari -tyylisesti. Meikkaan, lakkaan kynnet, sheivaan, käytän vartalovoiteita, tuoksun hyvälle. Mielestäni olen naisellinen nainen.
Mutta kun ei niin ei. Minkäs sille mahdan :).
Ehkä kannattaa treenata sitä sisältöä ja persoonallisuutta ulkopinnan sijaan. Kyllä minut naiseksi tunnistaa mutta en koskaan ole ollut ns. Naisellinen nainen. Pukeudun rennosti ja asiallisesti en meikkaa enkä laittaudu. Toki koulutus ja mmatti on perinteisellä miesten alalla, joten en ole tottunut pitämään miehiä ihmeellisinä olentoina jpiden huomiota ja hyväksyntää pitäisi hakea.
Ja taas näitä alentuvia kommentteja. Luulet oikeasti että viimeiseen 20 vuoteen en ole kehittänyt itseäni henkisesti ja persoonana? Ja että olen vain miesten huomiosta haaveileva tyhjäpää? Metsään menee, mutta kiitos vaan neuvosta.
Vierailija kirjoitti:
Komppaantäysin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bsbsbsbls kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaahan jokaiselle olla joku.
Toinen vaan saattaa olla Grönlannissa ja se toinen Afrikassa.
T. Uniikki lumihiutale
eli toisin sanoen, jokaiselle ei nykypäivänä ole jokua koska varsinkin naiset on niin vaativia ja kranttuja kumppanin suhteen. Ei entisaikaan ollut mahdollista hakea kumppania kuin omasta kylästä ja naapuripitäjästä, silti useimmat elivät onnellisina.
Kannattaa ihan vakavissaan miettiä, lisääkö naiset teidän onneanne ne vaatimuslistat miehen ominaisuuksista ja mahdollisuus rampata siinä "karkkikaupan" tuulikaapissa edes takaisin?
Huh huh mitä bullshittiä,, olen itse naisena huomannut et miehet huomioi niitä insta naisia, joilla 10x pakkelikerros, Tekokynnet, ripset, hoikka, timmejä yms, miehille ei kelpaa luomu, aito nainen joka ei meikkaa, joka on normaali painoinen(miesten mielestä normaalipainoiset naiset on läskejä), joka on kiltti, rehellinen, ei petä yms
Miehille kelpaa vaan ne pettäjänaiset jotka kyynerpää taktiikalla murskaa miehen itsetunnon
Itselleni ei kelpaa kuka tahansa kusipää
Jep, miespuolinen kaverini juuri näytti tyttöjä joita oli tavannut jossain klubilla. Ensimmäinen oli hänestä kiinnostunut kovasti, normaalipainoinen perusnätti blondi. Kaveri vähän nyrpisteli että hän ei ole kiinnostunut ylipainoisista (mikä on täysin ok, mutta ko. nainen EI ollut ylipainoinen vaan ruumiinrakenteeltaan enemmän tasapaksu kuin tiimalasi).
Toinen taas oli kaverini mielestä kiinnostava, kuulemma ihan kivan näköinen ja persoonakin miellyttävä. Niin. Instagramista löytyi täydellinen fitnessvartalo, jättisuuret rinnat, pieni vyötärö, valtava perä. Bikinikuvia, tekorusketusta, hiustenpidennykset. Valtavasti meikkiä ja vielä photoshoppia päälle (toki he olivat jo livenä nähneet). Katsoin kaveriani ja sanoin ai PERSOONA oli miellyttävä?! :D Ai IHAN KIVAN näköinen?
Ko. nainen edusti kuvissaan sellaista täydellisyyttä johon minä tai yksikään kaverini emme yllä. Emme vaikka alkaisimme asua salilla. Tällaisessa maailmassa sitten pitäisi ei-enää-parikymppisenä löytää joku mies joka ei sinunkin kanssasi ollessasi haaveilisi noista insta-tytöistä...
Komppaan! Miehet itkee sitä että naiset ovat vaativia, tarkoittavat noita insta naisia,, insta naisethan on valikoivia koska miehiä riittää jonoksi asti
Eli ei me normaalipainoiset, meikkaamattomat, kiltit, perusnätit, ns naapurintytöt kelvata ja jäämme ikisinkuiksi loppuelämän ajaksi
Hei sinä "perusnätiksi" itseäsi jo vuosia täällä palstalla hokenut nainen. Sä et ole "perusnätti", et edes nätti, jos et miehille kelpaa. Tai sitten sussa on joku selkeästi havaittava valuvika käytöksessä.
Tunnen useita perusnättejä naisia joissa ei ole mitään vikaa ja silti ovat yksin. t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppaantäysin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bsbsbsbls kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaahan jokaiselle olla joku.
Toinen vaan saattaa olla Grönlannissa ja se toinen Afrikassa.
T. Uniikki lumihiutale
eli toisin sanoen, jokaiselle ei nykypäivänä ole jokua koska varsinkin naiset on niin vaativia ja kranttuja kumppanin suhteen. Ei entisaikaan ollut mahdollista hakea kumppania kuin omasta kylästä ja naapuripitäjästä, silti useimmat elivät onnellisina.
Kannattaa ihan vakavissaan miettiä, lisääkö naiset teidän onneanne ne vaatimuslistat miehen ominaisuuksista ja mahdollisuus rampata siinä "karkkikaupan" tuulikaapissa edes takaisin?
Huh huh mitä bullshittiä,, olen itse naisena huomannut et miehet huomioi niitä insta naisia, joilla 10x pakkelikerros, Tekokynnet, ripset, hoikka, timmejä yms, miehille ei kelpaa luomu, aito nainen joka ei meikkaa, joka on normaali painoinen(miesten mielestä normaalipainoiset naiset on läskejä), joka on kiltti, rehellinen, ei petä yms
Miehille kelpaa vaan ne pettäjänaiset jotka kyynerpää taktiikalla murskaa miehen itsetunnon
Itselleni ei kelpaa kuka tahansa kusipää
Jep, miespuolinen kaverini juuri näytti tyttöjä joita oli tavannut jossain klubilla. Ensimmäinen oli hänestä kiinnostunut kovasti, normaalipainoinen perusnätti blondi. Kaveri vähän nyrpisteli että hän ei ole kiinnostunut ylipainoisista (mikä on täysin ok, mutta ko. nainen EI ollut ylipainoinen vaan ruumiinrakenteeltaan enemmän tasapaksu kuin tiimalasi).
Toinen taas oli kaverini mielestä kiinnostava, kuulemma ihan kivan näköinen ja persoonakin miellyttävä. Niin. Instagramista löytyi täydellinen fitnessvartalo, jättisuuret rinnat, pieni vyötärö, valtava perä. Bikinikuvia, tekorusketusta, hiustenpidennykset. Valtavasti meikkiä ja vielä photoshoppia päälle (toki he olivat jo livenä nähneet). Katsoin kaveriani ja sanoin ai PERSOONA oli miellyttävä?! :D Ai IHAN KIVAN näköinen?
Ko. nainen edusti kuvissaan sellaista täydellisyyttä johon minä tai yksikään kaverini emme yllä. Emme vaikka alkaisimme asua salilla. Tällaisessa maailmassa sitten pitäisi ei-enää-parikymppisenä löytää joku mies joka ei sinunkin kanssasi ollessasi haaveilisi noista insta-tytöistä...
Komppaan! Miehet itkee sitä että naiset ovat vaativia, tarkoittavat noita insta naisia,, insta naisethan on valikoivia koska miehiä riittää jonoksi asti
Eli ei me normaalipainoiset, meikkaamattomat, kiltit, perusnätit, ns naapurintytöt kelvata ja jäämme ikisinkuiksi loppuelämän ajaksi
Hei sinä "perusnätiksi" itseäsi jo vuosia täällä palstalla hokenut nainen. Sä et ole "perusnätti", et edes nätti, jos et miehille kelpaa. Tai sitten sussa on joku selkeästi havaittava valuvika käytöksessä.
Tämä. Varsinkin kun ihan perusrumakin saa halutessaan laadukkaan kumppanin.
Ei todellakaan saa. Missä harhassa te oikein elätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan varmasti jokaiselle on joku, kun pistää vaatimukset riittävän alas.
En oikein ymmärrä koko konseptia että kohdistaa toisiin ihmisiin jotain vaatimuksia. Varsinkaan puolisoon, jonka kanssa pitäisi ensi sijassa olla tunnepohjalta ja rakentaa elämää yhteensopivuuden varaan. Mutta ronkelit runkkaa totta kai.
Tottakai pitää olla vaatimuksia. Jos niitä ei ole päädyt jonkun juopon tai nistin /rikollisen hyväksikäyttämäksi. Jos nyt ihan oikeasti aiot katsoa läpi sormien vaikka päivittäistä alkoholin käyttöä, elämäntapa työttömyyttä ja jatkuvaa pettämistä niin millaisen yhteisen tulevaisuuden rakennat tuollaisen kanssa? Et kovin kummoista. Silti olet paha ihminen jos et nyt hyväksy näitä elämäntapoja ja vaadit vaikka raittiutta, vastuun kantamista ja rehellisyyttä. Niinkö? Että rakkauden nimeen pitää sietää ihan mitä vaan ettei vain olisi liian vaativa ja tuomitseva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan varmasti jokaiselle on joku, kun pistää vaatimukset riittävän alas.
En oikein ymmärrä koko konseptia että kohdistaa toisiin ihmisiin jotain vaatimuksia. Varsinkaan puolisoon, jonka kanssa pitäisi ensi sijassa olla tunnepohjalta ja rakentaa elämää yhteensopivuuden varaan. Mutta ronkelit runkkaa totta kai.
Tottakai pitää olla vaatimuksia. Jos niitä ei ole päädyt jonkun juopon tai nistin /rikollisen hyväksikäyttämäksi. Jos nyt ihan oikeasti aiot katsoa läpi sormien vaikka päivittäistä alkoholin käyttöä, elämäntapa työttömyyttä ja jatkuvaa pettämistä niin millaisen yhteisen tulevaisuuden rakennat tuollaisen kanssa? Et kovin kummoista. Silti olet paha ihminen jos et nyt hyväksy näitä elämäntapoja ja vaadit vaikka raittiutta, vastuun kantamista ja rehellisyyttä. Niinkö? Että rakkauden nimeen pitää sietää ihan mitä vaan ettei vain olisi liian vaativa ja tuomitseva?
Mitähän ihme sekoilua tuokin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan varmasti jokaiselle on joku, kun pistää vaatimukset riittävän alas.
En oikein ymmärrä koko konseptia että kohdistaa toisiin ihmisiin jotain vaatimuksia. Varsinkaan puolisoon, jonka kanssa pitäisi ensi sijassa olla tunnepohjalta ja rakentaa elämää yhteensopivuuden varaan. Mutta ronkelit runkkaa totta kai.
Tottakai pitää olla vaatimuksia. Jos niitä ei ole päädyt jonkun juopon tai nistin /rikollisen hyväksikäyttämäksi. Jos nyt ihan oikeasti aiot katsoa läpi sormien vaikka päivittäistä alkoholin käyttöä, elämäntapa työttömyyttä ja jatkuvaa pettämistä niin millaisen yhteisen tulevaisuuden rakennat tuollaisen kanssa? Et kovin kummoista. Silti olet paha ihminen jos et nyt hyväksy näitä elämäntapoja ja vaadit vaikka raittiutta, vastuun kantamista ja rehellisyyttä. Niinkö? Että rakkauden nimeen pitää sietää ihan mitä vaan ettei vain olisi liian vaativa ja tuomitseva?
Mitähän ihme sekoilua tuokin on.
Mikäs kiusaaja typerys sinä olet? Lopeta se pirin käyttö niin pystyt lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan varmasti jokaiselle on joku, kun pistää vaatimukset riittävän alas.
En oikein ymmärrä koko konseptia että kohdistaa toisiin ihmisiin jotain vaatimuksia. Varsinkaan puolisoon, jonka kanssa pitäisi ensi sijassa olla tunnepohjalta ja rakentaa elämää yhteensopivuuden varaan. Mutta ronkelit runkkaa totta kai.
Tottakai pitää olla vaatimuksia. Jos niitä ei ole päädyt jonkun juopon tai nistin /rikollisen hyväksikäyttämäksi. Jos nyt ihan oikeasti aiot katsoa läpi sormien vaikka päivittäistä alkoholin käyttöä, elämäntapa työttömyyttä ja jatkuvaa pettämistä niin millaisen yhteisen tulevaisuuden rakennat tuollaisen kanssa? Et kovin kummoista. Silti olet paha ihminen jos et nyt hyväksy näitä elämäntapoja ja vaadit vaikka raittiutta, vastuun kantamista ja rehellisyyttä. Niinkö? Että rakkauden nimeen pitää sietää ihan mitä vaan ettei vain olisi liian vaativa ja tuomitseva?
Mitähän ihme sekoilua tuokin on.
Mikäs kiusaaja typerys sinä olet? Lopeta se pirin käyttö niin pystyt lukemaan.
Pystyn lukemaan, en vaan ymmärrä tuota sekoilua nisteistä ja pettäjistä edellä. Okei, ehkä tuon henkilön maailma on täynnä sellaisia ja on vielä mennyt rakastumaan ja suhteeseen niiden kansssa toistuvasti, jotta pitää oikein erikseen vaatia normaaliutta. Yleinen ongelma tuo ei silti liene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin sekomiehiä täynnä,
kaikki hyvät onkin varattuja tai homoja
Löytää paljon teinin tasolle jääneitä aikuisia miehiä, sellaiset ei kelpaa, jotka yrittävät arvostella ja huomautella ns "hyvässä" hengessä naisen ulkonäöllisiä vikoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun vielä parikymppisenä toiveikkaana ajattelin että kyllä se pian tapahtuu ja löydän jonkun. Koska pakkohan niin on käydä kun kaikkihan seurustelee ja löytää kumppanin. Niin vain käy. En tuntenut tai tiennyt yhtään ikisinkkua. No nyt olen sellainen itse. 44 vuodessa ei ole löytynyt sitä ensimmäistäkään seurustelukumppania.
Mitä olet tehnyt silloin parikymppisenä sen kumppanin löytymisen eteen? Täytyy olla aktiivinen ja yrittelijäs. Monet löytää sen kumppanin esim opiskeluaikana. Vietetään paljon aikaa porukalla ja elämässä on paljon yhteisiä kokemuksia ja ongelmia kavereiden kanssa. Itselle tuo että mennään pystymetsästä randomisti pokaamaan on täysin vieras ajatus.
Meille ikisinkuille annetaan aina tämä sama, vähän alentuva neuvo. Olen siis eri kirjoittaja mutta 37v. enkä ikinä seurustellut päivääkään koska kukaan ei ole ollut kiinnostunut minusta. Ja todellakin olen ollut aktiivinen. Olen sosiaalinen, iloinen tyyppi ja minulla on paljon kavereita. Saatan käydä useita kertoja viikossa ulkona syömässä ja juomassa, joskus yökerhoissakin. En siis istu kotona odottamassa.
Olen yrittänyt tavata miehiä töissä, ravintoloissa, baareissa, klubeilla, kotibileissä, sokkotreffeillä, Tinderissä, nettideittipalstalla, harrastuksissa, konserteissa, matkoilla, rannalla, kaupassa, kaverien kautta, urheilutapahtumissa, jne jne jne jne. Juttelen kenen tahansa kanssa sujuvasti, en ole juhlien keskipiste mutten jää seinäruusuksikaan. Olen pyytänyt lukemattomia miehiä kahville tai muuten ilmaissut olevani kiinnostunut.
Muutamille treffeille olen päässyt (toki 95% kutsuistani on torjuttu), mutta kukaan ei kiinnostu, ei halua viettää enempää aikaa kanssani romanttisissa merkeissä. Haluavat olla kavereita. "Oot niin ihana nainen, jollekulle".
Olen ihan sinut sen kanssa että jään yksin enkä saa lapsia tai muita elämän "normaaleja" kokemuksia. Mutta sitä en niele että minua itseäni syyllisestään aina passiivisuudesta kun mainitsen ettei seurustelukumppania ole löytynyt. Ja yleensä vielä syyllistäjä itse on löytänyt kumppaninsa kun on vain ollut jossakin ja mies on tullut iskemään. Eipä ole tapahtunut minulle yhtään ainutta kertaa...
Tuo kuullostaa uskomattomalta. Itse olen oikeasti ruma, en meikkaa enkä koristaudu ja suhteellisen vmäinen aina. Halutessani voin olla sosiaalinen ja hymyilevä. En juo enkä flirttaa. Itse olen aina halunnut pitää miehet asiallisesti vain kavereina ja silti aina on ollut seurustelusta kiinnostuneita ihan liikakin.
Olen aina vähän kateellinen kun kuulen näitä tarinoita, vaikka tiedän ettei epätoivottu huomio ole kivaa. Eikä itsetuntoni riipu miehistä mutta kuka ei haluaisi edes kerran kuulla olevansa kiva, nätti ja viehättävä?
Olen mielestäni ihan hyvän näköinen, normaalipainossa, muodokas, pukeudun kukkamekkoihin, tai farkut/t-paita/ponnari -tyylisesti. Meikkaan, lakkaan kynnet, sheivaan, käytän vartalovoiteita, tuoksun hyvälle. Mielestäni olen naisellinen nainen.
Mutta kun ei niin ei. Minkäs sille mahdan :).
Ehkä kannattaa treenata sitä sisältöä ja persoonallisuutta ulkopinnan sijaan. Kyllä minut naiseksi tunnistaa mutta en koskaan ole ollut ns. Naisellinen nainen. Pukeudun rennosti ja asiallisesti en meikkaa enkä laittaudu. Toki koulutus ja mmatti on perinteisellä miesten alalla, joten en ole tottunut pitämään miehiä ihmeellisinä olentoina jpiden huomiota ja hyväksyntää pitäisi hakea.
Ja taas näitä alentuvia kommentteja. Luulet oikeasti että viimeiseen 20 vuoteen en ole kehittänyt itseäni henkisesti ja persoonana? Ja että olen vain miesten huomiosta haaveileva tyhjäpää? Metsään menee, mutta kiitos vaan neuvosta.
Kannattaa ottaa neuvo tosissaan. Itseäni ei juuri miehet sinänsä kiinnosta, mutta aina halutessani sellaisen saan seurustelusuhteeseen. Sen kun valkkaa parhaan tarjolla olevista, eikä ole edes tarvinnut seksillä houkutella. Eli kyllä sinä jotain teet väärin mikäli 20 vuotta olet yrittänyt ja itseäsi kehittänyt. Tai sitten yrität vääriä tyyppejä väärällä tavalla. Ensiksi pitää miettiä mitä itsellä on tarjottavana ja sitten löytää kohderyhmä joka sellaista haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun vielä parikymppisenä toiveikkaana ajattelin että kyllä se pian tapahtuu ja löydän jonkun. Koska pakkohan niin on käydä kun kaikkihan seurustelee ja löytää kumppanin. Niin vain käy. En tuntenut tai tiennyt yhtään ikisinkkua. No nyt olen sellainen itse. 44 vuodessa ei ole löytynyt sitä ensimmäistäkään seurustelukumppania.
Mitä olet tehnyt silloin parikymppisenä sen kumppanin löytymisen eteen? Täytyy olla aktiivinen ja yrittelijäs. Monet löytää sen kumppanin esim opiskeluaikana. Vietetään paljon aikaa porukalla ja elämässä on paljon yhteisiä kokemuksia ja ongelmia kavereiden kanssa. Itselle tuo että mennään pystymetsästä randomisti pokaamaan on täysin vieras ajatus.
Meille ikisinkuille annetaan aina tämä sama, vähän alentuva neuvo. Olen siis eri kirjoittaja mutta 37v. enkä ikinä seurustellut päivääkään koska kukaan ei ole ollut kiinnostunut minusta. Ja todellakin olen ollut aktiivinen. Olen sosiaalinen, iloinen tyyppi ja minulla on paljon kavereita. Saatan käydä useita kertoja viikossa ulkona syömässä ja juomassa, joskus yökerhoissakin. En siis istu kotona odottamassa.
Olen yrittänyt tavata miehiä töissä, ravintoloissa, baareissa, klubeilla, kotibileissä, sokkotreffeillä, Tinderissä, nettideittipalstalla, harrastuksissa, konserteissa, matkoilla, rannalla, kaupassa, kaverien kautta, urheilutapahtumissa, jne jne jne jne. Juttelen kenen tahansa kanssa sujuvasti, en ole juhlien keskipiste mutten jää seinäruusuksikaan. Olen pyytänyt lukemattomia miehiä kahville tai muuten ilmaissut olevani kiinnostunut.
Muutamille treffeille olen päässyt (toki 95% kutsuistani on torjuttu), mutta kukaan ei kiinnostu, ei halua viettää enempää aikaa kanssani romanttisissa merkeissä. Haluavat olla kavereita. "Oot niin ihana nainen, jollekulle".
Olen ihan sinut sen kanssa että jään yksin enkä saa lapsia tai muita elämän "normaaleja" kokemuksia. Mutta sitä en niele että minua itseäni syyllisestään aina passiivisuudesta kun mainitsen ettei seurustelukumppania ole löytynyt. Ja yleensä vielä syyllistäjä itse on löytänyt kumppaninsa kun on vain ollut jossakin ja mies on tullut iskemään. Eipä ole tapahtunut minulle yhtään ainutta kertaa...
Tuo kuullostaa uskomattomalta. Itse olen oikeasti ruma, en meikkaa enkä koristaudu ja suhteellisen vmäinen aina. Halutessani voin olla sosiaalinen ja hymyilevä. En juo enkä flirttaa. Itse olen aina halunnut pitää miehet asiallisesti vain kavereina ja silti aina on ollut seurustelusta kiinnostuneita ihan liikakin.
Olen aina vähän kateellinen kun kuulen näitä tarinoita, vaikka tiedän ettei epätoivottu huomio ole kivaa. Eikä itsetuntoni riipu miehistä mutta kuka ei haluaisi edes kerran kuulla olevansa kiva, nätti ja viehättävä?
Olen mielestäni ihan hyvän näköinen, normaalipainossa, muodokas, pukeudun kukkamekkoihin, tai farkut/t-paita/ponnari -tyylisesti. Meikkaan, lakkaan kynnet, sheivaan, käytän vartalovoiteita, tuoksun hyvälle. Mielestäni olen naisellinen nainen.
Mutta kun ei niin ei. Minkäs sille mahdan :).
Ehkä kannattaa treenata sitä sisältöä ja persoonallisuutta ulkopinnan sijaan. Kyllä minut naiseksi tunnistaa mutta en koskaan ole ollut ns. Naisellinen nainen. Pukeudun rennosti ja asiallisesti en meikkaa enkä laittaudu. Toki koulutus ja mmatti on perinteisellä miesten alalla, joten en ole tottunut pitämään miehiä ihmeellisinä olentoina jpiden huomiota ja hyväksyntää pitäisi hakea.
Ja taas näitä alentuvia kommentteja. Luulet oikeasti että viimeiseen 20 vuoteen en ole kehittänyt itseäni henkisesti ja persoonana? Ja että olen vain miesten huomiosta haaveileva tyhjäpää? Metsään menee, mutta kiitos vaan neuvosta.
Kannattaa ottaa neuvo tosissaan. Itseäni ei juuri miehet sinänsä kiinnosta, mutta aina halutessani sellaisen saan seurustelusuhteeseen. Sen kun valkkaa parhaan tarjolla olevista, eikä ole edes tarvinnut seksillä houkutella. Eli kyllä sinä jotain teet väärin mikäli 20 vuotta olet yrittänyt ja itseäsi kehittänyt. Tai sitten yrität vääriä tyyppejä väärällä tavalla. Ensiksi pitää miettiä mitä itsellä on tarjottavana ja sitten löytää kohderyhmä joka sellaista haluaa.
Mistä nämä tarjolla olijat löydät? Mitä itse tarjoat heille henkisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppaantäysin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bsbsbsbls kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaahan jokaiselle olla joku.
Toinen vaan saattaa olla Grönlannissa ja se toinen Afrikassa.
T. Uniikki lumihiutale
eli toisin sanoen, jokaiselle ei nykypäivänä ole jokua koska varsinkin naiset on niin vaativia ja kranttuja kumppanin suhteen. Ei entisaikaan ollut mahdollista hakea kumppania kuin omasta kylästä ja naapuripitäjästä, silti useimmat elivät onnellisina.
Kannattaa ihan vakavissaan miettiä, lisääkö naiset teidän onneanne ne vaatimuslistat miehen ominaisuuksista ja mahdollisuus rampata siinä "karkkikaupan" tuulikaapissa edes takaisin?
Huh huh mitä bullshittiä,, olen itse naisena huomannut et miehet huomioi niitä insta naisia, joilla 10x pakkelikerros, Tekokynnet, ripset, hoikka, timmejä yms, miehille ei kelpaa luomu, aito nainen joka ei meikkaa, joka on normaali painoinen(miesten mielestä normaalipainoiset naiset on läskejä), joka on kiltti, rehellinen, ei petä yms
Miehille kelpaa vaan ne pettäjänaiset jotka kyynerpää taktiikalla murskaa miehen itsetunnon
Itselleni ei kelpaa kuka tahansa kusipää
Jep, miespuolinen kaverini juuri näytti tyttöjä joita oli tavannut jossain klubilla. Ensimmäinen oli hänestä kiinnostunut kovasti, normaalipainoinen perusnätti blondi. Kaveri vähän nyrpisteli että hän ei ole kiinnostunut ylipainoisista (mikä on täysin ok, mutta ko. nainen EI ollut ylipainoinen vaan ruumiinrakenteeltaan enemmän tasapaksu kuin tiimalasi).
Toinen taas oli kaverini mielestä kiinnostava, kuulemma ihan kivan näköinen ja persoonakin miellyttävä. Niin. Instagramista löytyi täydellinen fitnessvartalo, jättisuuret rinnat, pieni vyötärö, valtava perä. Bikinikuvia, tekorusketusta, hiustenpidennykset. Valtavasti meikkiä ja vielä photoshoppia päälle (toki he olivat jo livenä nähneet). Katsoin kaveriani ja sanoin ai PERSOONA oli miellyttävä?! :D Ai IHAN KIVAN näköinen?
Ko. nainen edusti kuvissaan sellaista täydellisyyttä johon minä tai yksikään kaverini emme yllä. Emme vaikka alkaisimme asua salilla. Tällaisessa maailmassa sitten pitäisi ei-enää-parikymppisenä löytää joku mies joka ei sinunkin kanssasi ollessasi haaveilisi noista insta-tytöistä...
Komppaan! Miehet itkee sitä että naiset ovat vaativia, tarkoittavat noita insta naisia,, insta naisethan on valikoivia koska miehiä riittää jonoksi asti
Eli ei me normaalipainoiset, meikkaamattomat, kiltit, perusnätit, ns naapurintytöt kelvata ja jäämme ikisinkuiksi loppuelämän ajaksi
Hei sinä "perusnätiksi" itseäsi jo vuosia täällä palstalla hokenut nainen. Sä et ole "perusnätti", et edes nätti, jos et miehille kelpaa. Tai sitten sussa on joku selkeästi havaittava valuvika käytöksessä.
Tämä. Varsinkin kun ihan perusrumakin saa halutessaan laadukkaan kumppanin.
Ei todellakaan saa. Missä harhassa te oikein elätte.
Kyllä saa. Täytyy vaan pelata niillä omilla avuillaan. Hyvin harva saa yhtään mitään, mikäli vaan odottaa valmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tuo on halveksuva lausahdus niitä kohtaan, jotka eivät löydä sitä kumppania. Itse olen kipuillut vuosikymmeniä sen kanssa, että haluaisin parisuhteen, mutta en vain saa sitä. En ole koskaan seurustellut. Kiinnostunut olen ollut kyllä monesta, mutta en saa vastakaikua tunteilleni: kun kukaan ei yksinkertaisesti kiinnostu minusta ollenkaan. Nyt käsittelen tätä asiaa monen muun ongelmani kanssa ja opettelen siihen ajatusmalliin että todellakin tulen viettämään myös sen loppuelämäni yksin. Tässä vaiheessa se on vielä aika lohduton ajatus, mutta toivottavasti pääsen asian kanssa sinuiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun vielä parikymppisenä toiveikkaana ajattelin että kyllä se pian tapahtuu ja löydän jonkun. Koska pakkohan niin on käydä kun kaikkihan seurustelee ja löytää kumppanin. Niin vain käy. En tuntenut tai tiennyt yhtään ikisinkkua. No nyt olen sellainen itse. 44 vuodessa ei ole löytynyt sitä ensimmäistäkään seurustelukumppania.
Mitä olet tehnyt silloin parikymppisenä sen kumppanin löytymisen eteen? Täytyy olla aktiivinen ja yrittelijäs. Monet löytää sen kumppanin esim opiskeluaikana. Vietetään paljon aikaa porukalla ja elämässä on paljon yhteisiä kokemuksia ja ongelmia kavereiden kanssa. Itselle tuo että mennään pystymetsästä randomisti pokaamaan on täysin vieras ajatus.
Meille ikisinkuille annetaan aina tämä sama, vähän alentuva neuvo. Olen siis eri kirjoittaja mutta 37v. enkä ikinä seurustellut päivääkään koska kukaan ei ole ollut kiinnostunut minusta. Ja todellakin olen ollut aktiivinen. Olen sosiaalinen, iloinen tyyppi ja minulla on paljon kavereita. Saatan käydä useita kertoja viikossa ulkona syömässä ja juomassa, joskus yökerhoissakin. En siis istu kotona odottamassa.
Olen yrittänyt tavata miehiä töissä, ravintoloissa, baareissa, klubeilla, kotibileissä, sokkotreffeillä, Tinderissä, nettideittipalstalla, harrastuksissa, konserteissa, matkoilla, rannalla, kaupassa, kaverien kautta, urheilutapahtumissa, jne jne jne jne. Juttelen kenen tahansa kanssa sujuvasti, en ole juhlien keskipiste mutten jää seinäruusuksikaan. Olen pyytänyt lukemattomia miehiä kahville tai muuten ilmaissut olevani kiinnostunut.
Muutamille treffeille olen päässyt (toki 95% kutsuistani on torjuttu), mutta kukaan ei kiinnostu, ei halua viettää enempää aikaa kanssani romanttisissa merkeissä. Haluavat olla kavereita. "Oot niin ihana nainen, jollekulle".
Olen ihan sinut sen kanssa että jään yksin enkä saa lapsia tai muita elämän "normaaleja" kokemuksia. Mutta sitä en niele että minua itseäni syyllisestään aina passiivisuudesta kun mainitsen ettei seurustelukumppania ole löytynyt. Ja yleensä vielä syyllistäjä itse on löytänyt kumppaninsa kun on vain ollut jossakin ja mies on tullut iskemään. Eipä ole tapahtunut minulle yhtään ainutta kertaa...
Tuo kuullostaa uskomattomalta. Itse olen oikeasti ruma, en meikkaa enkä koristaudu ja suhteellisen vmäinen aina. Halutessani voin olla sosiaalinen ja hymyilevä. En juo enkä flirttaa. Itse olen aina halunnut pitää miehet asiallisesti vain kavereina ja silti aina on ollut seurustelusta kiinnostuneita ihan liikakin.
Olen aina vähän kateellinen kun kuulen näitä tarinoita, vaikka tiedän ettei epätoivottu huomio ole kivaa. Eikä itsetuntoni riipu miehistä mutta kuka ei haluaisi edes kerran kuulla olevansa kiva, nätti ja viehättävä?
Olen mielestäni ihan hyvän näköinen, normaalipainossa, muodokas, pukeudun kukkamekkoihin, tai farkut/t-paita/ponnari -tyylisesti. Meikkaan, lakkaan kynnet, sheivaan, käytän vartalovoiteita, tuoksun hyvälle. Mielestäni olen naisellinen nainen.
Mutta kun ei niin ei. Minkäs sille mahdan :).
Ehkä kannattaa treenata sitä sisältöä ja persoonallisuutta ulkopinnan sijaan. Kyllä minut naiseksi tunnistaa mutta en koskaan ole ollut ns. Naisellinen nainen. Pukeudun rennosti ja asiallisesti en meikkaa enkä laittaudu. Toki koulutus ja mmatti on perinteisellä miesten alalla, joten en ole tottunut pitämään miehiä ihmeellisinä olentoina jpiden huomiota ja hyväksyntää pitäisi hakea.
Ja taas näitä alentuvia kommentteja. Luulet oikeasti että viimeiseen 20 vuoteen en ole kehittänyt itseäni henkisesti ja persoonana? Ja että olen vain miesten huomiosta haaveileva tyhjäpää? Metsään menee, mutta kiitos vaan neuvosta.
Kannattaa ottaa neuvo tosissaan. Itseäni ei juuri miehet sinänsä kiinnosta, mutta aina halutessani sellaisen saan seurustelusuhteeseen. Sen kun valkkaa parhaan tarjolla olevista, eikä ole edes tarvinnut seksillä houkutella. Eli kyllä sinä jotain teet väärin mikäli 20 vuotta olet yrittänyt ja itseäsi kehittänyt. Tai sitten yrität vääriä tyyppejä väärällä tavalla. Ensiksi pitää miettiä mitä itsellä on tarjottavana ja sitten löytää kohderyhmä joka sellaista haluaa.
Mistä nämä tarjolla olijat löydät? Mitä itse tarjoat heille henkisesti?
Töistä, harrastuksista, kaveripiiristä. Olen hyvä empaattinen kuuntelija ja keskustelija. Ylipäätään ilmeisen mielenkiintoista seuraa., koskapa ihmiset yleensä seuraani hakeutuu ihan itse. En ripustaudu ihmisiin ja en pingota turhia. Seurassani on helppo olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan varmasti jokaiselle on joku, kun pistää vaatimukset riittävän alas.
En oikein ymmärrä koko konseptia että kohdistaa toisiin ihmisiin jotain vaatimuksia. Varsinkaan puolisoon, jonka kanssa pitäisi ensi sijassa olla tunnepohjalta ja rakentaa elämää yhteensopivuuden varaan. Mutta ronkelit runkkaa totta kai.
Ei mitään vaatimuksia, kuka vaan kelpaa = Ryhtyy suhteeseen kenen tahansa väkivaltaisen, ilkeän, aineita vetävän, taloudellisesti hyväksikäyttävän, pettävän, manipuloivan ja julman kuspiän kanssa, vaikka ei edes tuntisi vetovoimaa kyseiseen tyyppiin.
Tätähän meille sinkkunaisille usein suositellaan, kun ei saisi olla "nirso". Pitäisi kuulemma olla kiitollinen että saa edes jonkun, vaikka saisi samalla turpiin ja kontolleen toisen pelivelat, koska muutoin on hemmoteltu ja luulee itsestään liikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuspäille ei olekaan. Sanonta sopii vain normaaleille.
Tuo on silkkaa p*skapuhetta, jolla nostetaan itseä muiden yläpuolelle ja halveerataan oman mutu-tuntuman perusteella ihmisiä, jotka poikkeavat sinusta jotenkin. Ylimielisyyttä, sanon minä.
Itse olen tosi reilu, avoin, suht. sosiaalinen, kivaksi kehuttu tyyppi, silti olen aina ollut yksin. Ikä alkaa lähennellä kolmeakymmentä, ja silti olen yksin. Omat yritykset eivät ole tuottaneet tulosta. Havaintoja ympäriltä; tosi ikävän luonteen omaavat ihmiset pariutuu tämän tästä. Ei tuota heille vaikeuksia löytää kumppania edellisen suhteen päätyttyä. Väite että sellainen ihminen joka jää yksin, on jotenkin paha, on totaalisen väärä.
Ei minustakaan yksin jäävä ihminen mitenkään automaatiolla ole kamala. Voi olla, mutta ei aina. Kyllä ihan hyvätkin ihmiset voivat jäädä yksin. Eihän se vaadi mitään muuta kuin että on liian arka, tai on jotain henkilökohtaisia ongelmia.
Mutta ehkä kamalan luonteen omaavat ihmiset löytävät kumppanin helpommin kuin korkean moraalin omaavat siveydensipulit, koska ne "kauheat" ihmiset ottavat enemmän riskejä muiden tunteista piittaamatta. Esimerkiksi itse olisin saanut miehen, jos olisin huolinut varatun miehen. Muut eivät minusta ole kiinnostuneet kuin varatut. Olen siis toiminut oikein ja se "palkittiin" yksinäisyydellä. Jos olisin ollut kusipää, en olisi yksinäistä päivää nähnyt. Näin se vaan menee. En toki väitä olevani täydellinen ihminen minäkään, on minullakin omat puutteeni ja huonot puoleni. Sen takia minusta varmaan ei olekaan kunnolliset miehet kiinnostuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun vielä parikymppisenä toiveikkaana ajattelin että kyllä se pian tapahtuu ja löydän jonkun. Koska pakkohan niin on käydä kun kaikkihan seurustelee ja löytää kumppanin. Niin vain käy. En tuntenut tai tiennyt yhtään ikisinkkua. No nyt olen sellainen itse. 44 vuodessa ei ole löytynyt sitä ensimmäistäkään seurustelukumppania.
Mitä olet tehnyt silloin parikymppisenä sen kumppanin löytymisen eteen? Täytyy olla aktiivinen ja yrittelijäs. Monet löytää sen kumppanin esim opiskeluaikana. Vietetään paljon aikaa porukalla ja elämässä on paljon yhteisiä kokemuksia ja ongelmia kavereiden kanssa. Itselle tuo että mennään pystymetsästä randomisti pokaamaan on täysin vieras ajatus.
Meille ikisinkuille annetaan aina tämä sama, vähän alentuva neuvo. Olen siis eri kirjoittaja mutta 37v. enkä ikinä seurustellut päivääkään koska kukaan ei ole ollut kiinnostunut minusta. Ja todellakin olen ollut aktiivinen. Olen sosiaalinen, iloinen tyyppi ja minulla on paljon kavereita. Saatan käydä useita kertoja viikossa ulkona syömässä ja juomassa, joskus yökerhoissakin. En siis istu kotona odottamassa.
Olen yrittänyt tavata miehiä töissä, ravintoloissa, baareissa, klubeilla, kotibileissä, sokkotreffeillä, Tinderissä, nettideittipalstalla, harrastuksissa, konserteissa, matkoilla, rannalla, kaupassa, kaverien kautta, urheilutapahtumissa, jne jne jne jne. Juttelen kenen tahansa kanssa sujuvasti, en ole juhlien keskipiste mutten jää seinäruusuksikaan. Olen pyytänyt lukemattomia miehiä kahville tai muuten ilmaissut olevani kiinnostunut.
Muutamille treffeille olen päässyt (toki 95% kutsuistani on torjuttu), mutta kukaan ei kiinnostu, ei halua viettää enempää aikaa kanssani romanttisissa merkeissä. Haluavat olla kavereita. "Oot niin ihana nainen, jollekulle".
Olen ihan sinut sen kanssa että jään yksin enkä saa lapsia tai muita elämän "normaaleja" kokemuksia. Mutta sitä en niele että minua itseäni syyllisestään aina passiivisuudesta kun mainitsen ettei seurustelukumppania ole löytynyt. Ja yleensä vielä syyllistäjä itse on löytänyt kumppaninsa kun on vain ollut jossakin ja mies on tullut iskemään. Eipä ole tapahtunut minulle yhtään ainutta kertaa...
Tuo kuullostaa uskomattomalta. Itse olen oikeasti ruma, en meikkaa enkä koristaudu ja suhteellisen vmäinen aina. Halutessani voin olla sosiaalinen ja hymyilevä. En juo enkä flirttaa. Itse olen aina halunnut pitää miehet asiallisesti vain kavereina ja silti aina on ollut seurustelusta kiinnostuneita ihan liikakin.
Voi olla että ne kiinnostuneet olisi perääntyneet jos olisit osoittanut kiinnostusta takas. On uskomatonta miten monet kiinnostuu saavuttamattomista kohteista ja säikähtää jos pitäisikin ryhtyä toimiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuspäille ei olekaan. Sanonta sopii vain normaaleille.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa, siis se, että juuri ne kuspäät jäisivät vaille kumppania. Perustelen sen sillä, että kuspäisyyteen liittyy yleensä röyhkeys, itsekkyys jne. Kyllä sellainen ihminen hommaa itselleen kumppanin niin halutessaan.
Oman kokemukseni mukaan yksineläjä on monesti oikeinkin tasapainoinen mukava tyyppi. Kun ei ole haukkana etsimässä ja tarttumassa tilaisuuksiin, ei vallankaan Suomessa ja naisena niin vain löydä kumppania. Suomessa naisen pitäisi olla aika aktiivinen, koska miehet ovat aika passiivisia. Kilttiä naista auttaa jos hän on poikkeuksellisen kaunis, mikä sitten vääjäämättä kiinnittää huomiota.
Tämä. Jos nainen on kiltti ja ujo, kyllä hän voi silti saada miehen olemalla kaunis ja edes jotenkin helposti lähestyttävä. Silloin miehet lähestyy. Mutta jos on kiltti, ujo ja ruma/tavis, ei miehet lähesty välttämättä ollenkaan. Ei ainakaan tosimielellä, "hyvällä" tuurilla joku voi kusettaa pelkäksi patjakseen, esittämällä oikeasti ihastunutta.
Mutta olen huomannut, että rumakin nainen saa aina miehen olemalla pahis. Esimerkiksi ne monet koulukiusaajatytöt nuoruudessani eivät olleet todellakaan mitään kaunottaria. He olivat vain ilkeitä ja sen takia suosittuja. Moni kiusattu ujo tyttö oli paljon kauniimpi oikeasti, he vain eivät uskaltaneet tuoda kauneuttaan esille koska halusivat arkoina tehdä itsestään mahdollisimman huomaamattomia.
Alue: Aihe vapaa
En ole kokenut kenenkään flirttiä tai himokasta katsetta. Vaikea siis sanoa mitä tuntisin, tässä vaiheessa elämää varmaan hämmentyisin kun en ole päässyt moista harjoittelemaan.