Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"jokaiselle on joku" on ehkä suurin kusetus
KylläSullekinOnJoku
25.08.2020 |
Ei vaan ole. On monia jotka seurustelee aina sen muutaman kuukauden ja taas menee perseelleen, takaisin tinderiin tai mistä nyt jaksaa kumppania etsiä. Jos "jokaiselle olisi joku" niin kyllä "se joku" löytyisi hedelmällisessä iässä niin että ehtii kaksi tai kolmekin lasta pyöräyttää eikä joskus vaihdevuosien kynnyksellä.
Kommentit (156)
Joskus katkeruus nousee pintaan kun näen käsi kädessä kulkevia pareja, saattaapi olla niin ot nainen on ruma ja mies komea tai toisinpäin,, alan ajatella helposti et tuokin sai suhteen vaikka on rumempi kuin minä
Muistan ikuisesti sen tunteen kun ystäväni ja minä oltiin molemmat sinkkuja, en nyt haluaisi haukkua mut mielestäni olin ulkonäöllisesti viehättävämpi ja nätimpi kuin kaverini, mut luonteeltaan kaverini oli enemmän sosiaalisempi ja tuli juttuun muitten kanssa,, molemmat voivoteltiin kun oltiin sinkkuja
Sitten tapahtui käännekohta et ystäväni alkoi seurustelemaan ja itse jäin sinkuksi,, musta tuli katkera ja kateellinen,, enää en ollut ystävälleni se tärkein,, mies vei kaiken huomion,,eikä se mies ollut mikään komea, vaan suoraan sanottuna kuin seinästä repäisty mammanpoika... Tää mies ei mitenkään huomioinut mua jos oltiin kolmestaan,, yritin keskustella ja olla kohtelias, mies vain murahteli mulle ja jutteli ystävälleni jolloin he juttelivat keskenään ja mä jäin kolmanneksi pyöräksi...
Tätä jatkui monta kuukautta,, kunnes riitaannuin niin pahasti ystäväni kanssa et välit meni,, mua harmitta se et miten seurustelevat muuttuvat niin että alkavat käyttäytyä samalla tavalla,, musta tuli välirikon jälkeen jotenkin katkera miehille,, kun itse yrittänyt ottaa kontaktia, jutella yms mut torjutaan,, en ymmärrä missä Vika jos muakin rumemmat ja lihavemmat saa jonkun
En ole kamalan sosiaalinen mut juttelen kun tutustun ihmisiin,, eli en ole ihan tuppisuukaan
No,, miehet on miehiä ja naiset naisia,, eri miehillä on erinlainen naismaku, mikä on toisen silmissä ruma voi olla toiselle se kaunis
Eikä tietenkään ole oikein et vertaa itseään muihin mut väkisin alkaa kiinnittää huomiota ihmisten ulkonäköön kun tuttavat ympäriltä pariutuu ja itse jää nuolemaan ns näppejään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voihan olla että olen kuvitellut oman ulkonäköni viehättävyyden et oikeasti olen kuvottava kaikkien miesten silmissä... (jatkoa viestiin 142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan varmasti jokaiselle on joku, kun pistää vaatimukset riittävän alas.
No tulihan se oikea vastaus tässä viimein :)
Jos "joku" pitää olla, niin sellainen varmasti löytyy, jos vain tyytyy siihen rumaan hissukkaan, jolla on kenties kampurajalka ja alkoholismia tai lääkitys mielenterveysongelmaan.
Se ruma hissukka, jolla on mielenterveysongelmia kyselee, että eikö minulla ole sitten oikeutta alkaa parisuhteeseen?
Ei sillä, että se olisi sitten reaalielämässä mitenkään konkreettinen pohdinnan aihe.
Suomessa on 70 000 ylijäämämiestä ikäluokassa 20-39. He eivät voi koskaan löytää Suomesta puolisoa.
Lisäksi joka vuosi rajojen yli tulee porukkaa, joista 80% on näitä nuoria miehiä...eli tilanne tulee vain pahenemaan.
Suomessa syntyneistä 51,1 % on poikia ja 48,9 % poikia. Pojilla on kuolleisuus suurempi ja keski-ikään mennessä naisia on enemmän aina ikäluokassaan.[/quote]
==
Tämä kalkyylin mukaan 100% syntyneistä on poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimattomia ovat pariutumisen tiet.
T. Ylipainoinen arpinaama, naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on 70 000 ylijäämämiestä ikäluokassa 20-39. He eivät voi koskaan löytää Suomesta puolisoa.
Lisäksi joka vuosi rajojen yli tulee porukkaa, joista 80% on näitä nuoria miehiä...eli tilanne tulee vain pahenemaan.
Tuo matikkasi perustuu kummalliseen oletukseen että jokainen pariutuu vain kerran ja pysyy sitten siinä liitossa ainakin seuraavat 20 vuotta. Todellisuudessa ihmisillä on keskimäärin 20-40 vuotiaana monta lyhyttä ja pidempääkin suhdetta joten jokaisen on täysin mahdollista olla parisuhteessa ainakin jonkin aikaa tuolla aikavälillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tarkoita, että se joku tulee soittamaan ovikelloa ja hakemaan sinut sieltä koneen äärestä onnelliseen elämään jonnekin.
Jabbajabbajaa kirjoitti:
Joskus katkeruus nousee pintaan kun näen käsi kädessä kulkevia pareja, saattaapi olla niin ot nainen on ruma ja mies komea tai toisinpäin,, alan ajatella helposti et tuokin sai suhteen vaikka on rumempi kuin minä
Muistan ikuisesti sen tunteen kun ystäväni ja minä oltiin molemmat sinkkuja, en nyt haluaisi haukkua mut mielestäni olin ulkonäöllisesti viehättävämpi ja nätimpi kuin kaverini, mut luonteeltaan kaverini oli enemmän sosiaalisempi ja tuli juttuun muitten kanssa,, molemmat voivoteltiin kun oltiin sinkkuja
Sitten tapahtui käännekohta et ystäväni alkoi seurustelemaan ja itse jäin sinkuksi,, musta tuli katkera ja kateellinen,, enää en ollut ystävälleni se tärkein,, mies vei kaiken huomion,,eikä se mies ollut mikään komea, vaan suoraan sanottuna kuin seinästä repäisty mammanpoika... Tää mies ei mitenkään huomioinut mua jos oltiin kolmestaan,, yritin keskustella ja olla kohtelias, mies vain murahteli mulle ja jutteli ystävälleni jolloin he juttelivat keskenään ja mä jäin kolmanneksi pyöräksi...
Tätä jatkui monta kuukautta,, kunnes riitaannuin niin pahasti ystäväni kanssa et välit meni,, mua harmitta se et miten seurustelevat muuttuvat niin että alkavat käyttäytyä samalla tavalla,, musta tuli välirikon jälkeen jotenkin katkera miehille,, kun itse yrittänyt ottaa kontaktia, jutella yms mut torjutaan,, en ymmärrä missä Vika jos muakin rumemmat ja lihavemmat saa jonkun
En ole kamalan sosiaalinen mut juttelen kun tutustun ihmisiin,, eli en ole ihan tuppisuukaan
No,, miehet on miehiä ja naiset naisia,, eri miehillä on erinlainen naismaku, mikä on toisen silmissä ruma voi olla toiselle se kaunis
Eikä tietenkään ole oikein et vertaa itseään muihin mut väkisin alkaa kiinnittää huomiota ihmisten ulkonäköön kun tuttavat ympäriltä pariutuu ja itse jää nuolemaan ns näppejään
Kannattaa tajuta että ulkonäkö on vain yksi osa pariutumista. Se toisen luonne on käytännössä vähintään yhtä tärkeä seikka. Jos toinen on huonoa seuraa niin ei kaunistakaan naamaa jaksa kauaa katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jabbajabbajaa kirjoitti:
Joskus katkeruus nousee pintaan kun näen käsi kädessä kulkevia pareja, saattaapi olla niin ot nainen on ruma ja mies komea tai toisinpäin,, alan ajatella helposti et tuokin sai suhteen vaikka on rumempi kuin minä
Muistan ikuisesti sen tunteen kun ystäväni ja minä oltiin molemmat sinkkuja, en nyt haluaisi haukkua mut mielestäni olin ulkonäöllisesti viehättävämpi ja nätimpi kuin kaverini, mut luonteeltaan kaverini oli enemmän sosiaalisempi ja tuli juttuun muitten kanssa,, molemmat voivoteltiin kun oltiin sinkkuja
Sitten tapahtui käännekohta et ystäväni alkoi seurustelemaan ja itse jäin sinkuksi,, musta tuli katkera ja kateellinen,, enää en ollut ystävälleni se tärkein,, mies vei kaiken huomion,,eikä se mies ollut mikään komea, vaan suoraan sanottuna kuin seinästä repäisty mammanpoika... Tää mies ei mitenkään huomioinut mua jos oltiin kolmestaan,, yritin keskustella ja olla kohtelias, mies vain murahteli mulle ja jutteli ystävälleni jolloin he juttelivat keskenään ja mä jäin kolmanneksi pyöräksi...
Tätä jatkui monta kuukautta,, kunnes riitaannuin niin pahasti ystäväni kanssa et välit meni,, mua harmitta se et miten seurustelevat muuttuvat niin että alkavat käyttäytyä samalla tavalla,, musta tuli välirikon jälkeen jotenkin katkera miehille,, kun itse yrittänyt ottaa kontaktia, jutella yms mut torjutaan,, en ymmärrä missä Vika jos muakin rumemmat ja lihavemmat saa jonkun
En ole kamalan sosiaalinen mut juttelen kun tutustun ihmisiin,, eli en ole ihan tuppisuukaan
No,, miehet on miehiä ja naiset naisia,, eri miehillä on erinlainen naismaku, mikä on toisen silmissä ruma voi olla toiselle se kaunis
Eikä tietenkään ole oikein et vertaa itseään muihin mut väkisin alkaa kiinnittää huomiota ihmisten ulkonäköön kun tuttavat ympäriltä pariutuu ja itse jää nuolemaan ns näppejään
Kannattaa tajuta että ulkonäkö on vain yksi osa pariutumista. Se toisen luonne on käytännössä vähintään yhtä tärkeä seikka. Jos toinen on huonoa seuraa niin ei kaunistakaan naamaa jaksa kauaa katsella.
Tässä se kompa lieneekin: kun ne kauniit ja vittumaiset naiset saa miehiä kuin miehiä,, sitten on olemassa ne rumat joiden luonne on kuitenkin kultaa nekin saa miehiä, ei ehkä komeita miehiä mut miehiä kuitenkin,, sitten on perusnätit, ei kauniita muttei rumiakaan yleensä he jää nuolemaan niitä niin sanottuja kuuluisia näppejään....
Mulle ei ainakaan auta se et jotkut tulee kertomaan tänne et"joo, mäkin oon ruma, ylipainoinen hampputukka ja silti oon naimisissa",, ihan samaa kategoriaa kuin vittuiltais et "kyl säkin jonkun löydät" "kyl sullakin on se oikea jossakin, joku saa susta hyvän ja ihanan naisen"
Samaan aikaan omassakin ikäluokassa miehet kuolaa niitä nippanappa 18 vuotta täyttäneitä insta naisia,, kuten jotkut miehet toitottaa et on myöhäistä naisen haaveilla muka suhteesta jos täyttää 25,,sellaisia miehiä tuntuu olevan enemmän ja enemmän joille ikä merkkaa enemmän kuin ulkonäkö,, ei auta vaikka olisi maailman kuulu kaunotar jos ikää 35 eteenpäin
Totta tosiaan vain parisuhteissa ja naimisissa olevat jaksaa toistaa meille ikisinkuille kyl säkin jonkun löydät,, kun ystäväni alkoi seurustelemaan ennekuin riitaannuttiin niin alkoi toistamaan tuota mantraa mulle mitä ei ennen toistanut ennekuin alkoi seurustelemaan
Ja hänellekin ratkaisi se et joku huoli! Eli kunhan mies oli kiinnostunut, ei muulla väliä,, ei edes tutustunut mieheen kunnolla ennenkuin muuttivat kuukauden tutustumisen jälkeen yhteen ja kihloihin,, omapa on suhteensa, en usko et tulee kestämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyl mä tiedän erittäin kauniin, pienen, hoikan naisen joka ei ole onnistunut saamaan suhdetta, miehet ei ota tosissaan ja katsoo vaan sitä ulkonäköä ja kelpaa vaan sänkyyn mutta kukaan ei halua suhdetta,, eli toimii toistekin päin ja on luonteeltaan mukava, kiva, ystävällinen ja aina iloinen kaikille
Varmaan tosi moni "saisi jonkun", jos pitäisi molemminpuolista rakastumista yhdentekevänä.
Sitten on niitäkin, joille pelkästään se rakastumisen tunne on tärkeä eikä ollenkaan sitoutuminen. He jättävät edellisen puolison aina löytäessään jonkun uuden, johon ovat rakastuneet.
Monille sekä molemminpuolinen rakastuminen että sitoutuminen yhteiseen elämään ovat välttämättömiä. Siinä tilanteessa "jokaiselle on joku" ei päde.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kompiakompienperään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jabbajabbajaa kirjoitti:
Joskus katkeruus nousee pintaan kun näen käsi kädessä kulkevia pareja, saattaapi olla niin ot nainen on ruma ja mies komea tai toisinpäin,, alan ajatella helposti et tuokin sai suhteen vaikka on rumempi kuin minä
Muistan ikuisesti sen tunteen kun ystäväni ja minä oltiin molemmat sinkkuja, en nyt haluaisi haukkua mut mielestäni olin ulkonäöllisesti viehättävämpi ja nätimpi kuin kaverini, mut luonteeltaan kaverini oli enemmän sosiaalisempi ja tuli juttuun muitten kanssa,, molemmat voivoteltiin kun oltiin sinkkuja
Sitten tapahtui käännekohta et ystäväni alkoi seurustelemaan ja itse jäin sinkuksi,, musta tuli katkera ja kateellinen,, enää en ollut ystävälleni se tärkein,, mies vei kaiken huomion,,eikä se mies ollut mikään komea, vaan suoraan sanottuna kuin seinästä repäisty mammanpoika... Tää mies ei mitenkään huomioinut mua jos oltiin kolmestaan,, yritin keskustella ja olla kohtelias, mies vain murahteli mulle ja jutteli ystävälleni jolloin he juttelivat keskenään ja mä jäin kolmanneksi pyöräksi...
Tätä jatkui monta kuukautta,, kunnes riitaannuin niin pahasti ystäväni kanssa et välit meni,, mua harmitta se et miten seurustelevat muuttuvat niin että alkavat käyttäytyä samalla tavalla,, musta tuli välirikon jälkeen jotenkin katkera miehille,, kun itse yrittänyt ottaa kontaktia, jutella yms mut torjutaan,, en ymmärrä missä Vika jos muakin rumemmat ja lihavemmat saa jonkun
En ole kamalan sosiaalinen mut juttelen kun tutustun ihmisiin,, eli en ole ihan tuppisuukaan
No,, miehet on miehiä ja naiset naisia,, eri miehillä on erinlainen naismaku, mikä on toisen silmissä ruma voi olla toiselle se kaunis
Eikä tietenkään ole oikein et vertaa itseään muihin mut väkisin alkaa kiinnittää huomiota ihmisten ulkonäköön kun tuttavat ympäriltä pariutuu ja itse jää nuolemaan ns näppejään
Kannattaa tajuta että ulkonäkö on vain yksi osa pariutumista. Se toisen luonne on käytännössä vähintään yhtä tärkeä seikka. Jos toinen on huonoa seuraa niin ei kaunistakaan naamaa jaksa kauaa katsella.
Tässä se kompa lieneekin: kun ne kauniit ja vittumaiset naiset saa miehiä kuin miehiä,, sitten on olemassa ne rumat joiden luonne on kuitenkin kultaa nekin saa miehiä, ei ehkä komeita miehiä mut miehiä kuitenkin,, sitten on perusnätit, ei kauniita muttei rumiakaan yleensä he jää nuolemaan niitä niin sanottuja kuuluisia näppejään....
Mulle ei ainakaan auta se et jotkut tulee kertomaan tänne et"joo, mäkin oon ruma, ylipainoinen hampputukka ja silti oon naimisissa",, ihan samaa kategoriaa kuin vittuiltais et "kyl säkin jonkun löydät" "kyl sullakin on se oikea jossakin, joku saa susta hyvän ja ihanan naisen"
Samaan aikaan omassakin ikäluokassa miehet kuolaa niitä nippanappa 18 vuotta täyttäneitä insta naisia,, kuten jotkut miehet toitottaa et on myöhäistä naisen haaveilla muka suhteesta jos täyttää 25,,sellaisia miehiä tuntuu olevan enemmän ja enemmän joille ikä merkkaa enemmän kuin ulkonäkö,, ei auta vaikka olisi maailman kuulu kaunotar jos ikää 35 eteenpäin
Kumma juttu, etten itse ole tavannut kuin ehkä yhden kauniin ja vittumaisen naisen, ja totta puhuen olen unohtanut oliko edes kivannäköinen, eikä muuten saanut haluamaansa miestä. Tais kaveri huomata luonteen ja toivotti kauniisti "painu hutsu hittoon" tylymmin sanoin.
Sitten toi katkeruus. Ymmärrän kyllä, sinkku olen, ja olen ollut käytännössä koko ikäni, mutta olla valmiiksi noin katkera, niin ei edes huomaa jos joku on kiinnostunut, tai jos huomaa niin odottaa vain pahinta mahdollista ja ajaa käytöksellään toisen pakoon. Tein sitä itsekin yhden vuosikymmenen. Sen jälkeen onkin ihmisiin tutustuminen helpottunut kummasti. Mutta valinnan vapaus ja vapaa tahto jne. Ei taida olla minulta pois, mukavia ja iloisiakin ihmisiä tuntuu riittävän.
Ja mistä hitosta tulee ajatus, ettei kannata tutustua jollei se kestäkään loppuelämää? Totta on, että parisuhteet ovat monella korkeintaan muutaman vuoden mittaisia, mutta tekeekö se siitä ex kumppanista maailman paskimman ihmisen? Miksi ihmeessä sen kanssa sitten alkoi olemaan?
Ei ole jokaiselle joku olemassa, ehkä muutama, joiden kanssa voi tulla toimeen vähän aikaa. Toisilla niitä tuntuu olevan enemmän ja useammin. Toisilla vähemmän ja harvemmin, eikä joillakin ehkä koskaan. Omasta asenteesta vastaa kuitenkin jokainen itse, enkä minä ainakaan aio enää tuhlata elämääni sinkkuuteni murehtimiseen ja katkeroitumiseen.
Ei kukaan oo musta kiinnostunut sen huomaa ja kuulee vaikka olenkin jatkuvasti katkera,, ei auta hymyillyt,, ei iloisuus. Ei meikit, ei hieno pukeutuminen yms
Minkäs teet,, pitäisi varmaan ajaa siiliksi tukka ja hankkia koko kroppa täyteen lävistyksiä ja ryhtyä lesboksi
Alue: Aihe vapaa
"aina halutessani sellaisen saan seurustelusuhteeseen"
Mutta siis yksikään suhde ei ole ollut niin hyvä että olisi kestänyt? Eli on olleet ennemmin säätöjä kuin suhteita? Eli sinäkään et toisin sanoen ole löytänyt elämänkumppania?