"jokaiselle on joku" on ehkä suurin kusetus

Tai voidaan sanoa, että jokaiselle on se yksi ainoa oikea ihminen, jos sattuu löytämään.

Mahtaakohan tuo sanonta pitää paikkansa? En tiedä. Rakkaus tulee omalle kohdalle silloin kun se tulee.

Kenties, ehkä.

Periaatteessa voi olla jopa totta, mutta mitä jos se joku onkin väkivaltainen juoppo?

Näin se onkin. Minun "ne oikeat" eivät myöskään välittäneet minusta lainkaan. Molemminpuolista rakkautta olen kokenut vain hetkellisesti.

Miksi mä luin "Jokaisella on oikeus", ja sit ihmettelin, et miten nää vastaukset on niin outoja :D

Vaikka olisikin totta, niin ei hirveästi lohduta, kun olet 40 vuotta etsinyt ja silti olet vuodesta toiseen yksin.

EI ole. Tätini kuoli ikisinkkuna, eli koko elämänsä äitinsä kanssa. Pelkään että minä olen menossa kohti samaa. Ikää 31 enkä ole koskaan käynyt edes treffeillä. Aina kun lähestyin (nuorempana) poikia, aina pakit ja "oot ruma" haukut kaupan päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuspäille ei olekaan. Sanonta sopii vain normaaleille.

Tuo on silkkaa p*skapuhetta, jolla nostetaan itseä muiden yläpuolelle ja halveerataan oman mutu-tuntuman perusteella ihmisiä, jotka poikkeavat sinusta jotenkin. Ylimielisyyttä, sanon minä.

Itse olen tosi reilu, avoin, suht. sosiaalinen, kivaksi kehuttu tyyppi, silti olen aina ollut yksin. Ikä alkaa lähennellä kolmeakymmentä, ja silti olen yksin. Omat yritykset eivät ole tuottaneet tulosta. Havaintoja ympäriltä; tosi ikävän luonteen omaavat ihmiset pariutuu tämän tästä. Ei tuota heille vaikeuksia löytää kumppania edellisen suhteen päätyttyä. Väite että sellainen ihminen joka jää yksin, on jotenkin paha, on totaalisen väärä.

Nirsoilu ja julmettu itsensä ylentäminen kuvaileminesi sanankääntein tekee ihmisestä silmissäni kyllä jo kuspään, jonka kohtalo on itse valittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuspäille ei olekaan. Sanonta sopii vain normaaleille.

Tuo on silkkaa p*skapuhetta, jolla nostetaan itseä muiden yläpuolelle ja halveerataan oman mutu-tuntuman perusteella ihmisiä, jotka poikkeavat sinusta jotenkin. Ylimielisyyttä, sanon minä.

Itse olen tosi reilu, avoin, suht. sosiaalinen, kivaksi kehuttu tyyppi, silti olen aina ollut yksin. Ikä alkaa lähennellä kolmeakymmentä, ja silti olen yksin. Omat yritykset eivät ole tuottaneet tulosta. Havaintoja ympäriltä; tosi ikävän luonteen omaavat ihmiset pariutuu tämän tästä. Ei tuota heille vaikeuksia löytää kumppania edellisen suhteen päätyttyä. Väite että sellainen ihminen joka jää yksin, on jotenkin paha, on totaalisen väärä.

Nirsoilu ja julmettu itsensä ylentäminen kuvaileminesi sanankääntein tekee ihmisestä silmissäni kyllä jo kuspään, jonka kohtalo on itse valittu.

Se että ei halua koko kylän polkupyörää, voi kai sitäkin kutsua nirsoiluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisikin totta, niin ei hirveästi lohduta, kun olet 40 vuotta etsinyt ja silti olet vuodesta toiseen yksin.

Jos on 40 vuotta etsinyt eikä ole KETÄÄN löytänyt niin ei joko ole etsinyt tarpeeksi tai on vain nirso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuspäille ei olekaan. Sanonta sopii vain normaaleille.

Tuo on silkkaa p*skapuhetta, jolla nostetaan itseä muiden yläpuolelle ja halveerataan oman mutu-tuntuman perusteella ihmisiä, jotka poikkeavat sinusta jotenkin. Ylimielisyyttä, sanon minä.

Itse olen tosi reilu, avoin, suht. sosiaalinen, kivaksi kehuttu tyyppi, silti olen aina ollut yksin. Ikä alkaa lähennellä kolmeakymmentä, ja silti olen yksin. Omat yritykset eivät ole tuottaneet tulosta. Havaintoja ympäriltä; tosi ikävän luonteen omaavat ihmiset pariutuu tämän tästä. Ei tuota heille vaikeuksia löytää kumppania edellisen suhteen päätyttyä. Väite että sellainen ihminen joka jää yksin, on jotenkin paha, on totaalisen väärä.

Nirsoilu ja julmettu itsensä ylentäminen kuvaileminesi sanankääntein tekee ihmisestä silmissäni kyllä jo kuspään, jonka kohtalo on itse valittu.

Se että ei halua koko kylän polkupyörää, voi kai sitäkin kutsua nirsoiluksi.

Ihmisen kuvaileminen tuolla lailla on aitoa kuspäisyyttä.

Tää on jo matemaattinen mahdottomuus, jos ikä otetaan huomioon. Alle 55v on aina joka ikäluokassa enemmän miehiä kuin naisia. Sen takia kannattaa hakea ulkomailta vaimo, niin ei tarvitse kilpailla itseään huonoihin naimakauppoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuspäille ei olekaan. Sanonta sopii vain normaaleille.

Tuo on silkkaa p*skapuhetta, jolla nostetaan itseä muiden yläpuolelle ja halveerataan oman mutu-tuntuman perusteella ihmisiä, jotka poikkeavat sinusta jotenkin. Ylimielisyyttä, sanon minä.

Itse olen tosi reilu, avoin, suht. sosiaalinen, kivaksi kehuttu tyyppi, silti olen aina ollut yksin. Ikä alkaa lähennellä kolmeakymmentä, ja silti olen yksin. Omat yritykset eivät ole tuottaneet tulosta. Havaintoja ympäriltä; tosi ikävän luonteen omaavat ihmiset pariutuu tämän tästä. Ei tuota heille vaikeuksia löytää kumppania edellisen suhteen päätyttyä. Väite että sellainen ihminen joka jää yksin, on jotenkin paha, on totaalisen väärä.

Nirsoilu ja julmettu itsensä ylentäminen kuvaileminesi sanankääntein tekee ihmisestä silmissäni kyllä jo kuspään, jonka kohtalo on itse valittu.

Se että ei halua koko kylän polkupyörää, voi kai sitäkin kutsua nirsoiluksi.

Ihmisen kuvaileminen tuolla lailla on aitoa kuspäisyyttä.

Älä koskaan tee ittestäs pelleä.

Vierailija kirjoitti:

Näin se onkin. Minun "ne oikeat" eivät myöskään välittäneet minusta lainkaan. Molemminpuolista rakkautta olen kokenut vain hetkellisesti.

Tästä tulikin mieleen, mikä on mielestänne näistä paras vaihtoehto jos on pakko valita yksi: 1) olla suhteessa ihmisen kanssa jota rakastat, mutta hän ei rakasta sinua samalla tavalla vaan on enemmän tai vähemmän tyytynyt sinuun, 2) edellisen roolit vaihdettuna, 3) olla yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se onkin. Minun "ne oikeat" eivät myöskään välittäneet minusta lainkaan. Molemminpuolista rakkautta olen kokenut vain hetkellisesti.

Tästä tulikin mieleen, mikä on mielestänne näistä paras vaihtoehto jos on pakko valita yksi: 1) olla suhteessa ihmisen kanssa jota rakastat, mutta hän ei rakasta sinua samalla tavalla vaan on enemmän tai vähemmän tyytynyt sinuun, 2) edellisen roolit vaihdettuna, 3) olla yksin?

Sanoisin että kannattaa tyytyä vähempään mielummin kuin olla yksin. Kyllä se pikkusen pullakka nainenkin on ihan kiva, vaikka et saiskaan fitness hottista.

Ihminen on sopeutuva eläin, kyllä se kumppanikin voi olla vain sinne päin, niin sitä kasvetaan yhteen. Tietty on ihmisiä, jotka on vaarallisia itselleen ja ympäristölleen, heitä tuskin moni taakakseen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisikin totta, niin ei hirveästi lohduta, kun olet 40 vuotta etsinyt ja silti olet vuodesta toiseen yksin.

Jos on 40 vuotta etsinyt eikä ole KETÄÄN löytänyt niin ei joko ole etsinyt tarpeeksi tai on vain nirso.

On totta, että olen ollut yli 40 vuotta yksin. Se olenko etsinyt tarpeeksi on sitten subjektiivista. Varmasti olisin voinut enemmänkin tehdä ja yrittää. Olisin myös voinut tehdä vähemmän. Ehkä olen tehnyt ja etsinyt keskiverron edestä? Nirso olen toki. Jokainen meistä on nirso. Olen kiinnostunut tietynlaisista ihmisistä, mutta olen valmis antamaan mahdollisuuden hyvin laajalle skaalalle. Ei tämä ole se ongelma. Moneen olen ihastunut, moni olisi mua kiehtonut ja moneen olisin voinut ehkä rakastua. Yksikään heistä vain ei ole tuntenut samoin mua kohtaan.

Typerää sanahelinää, kömpelöä lohduttelua.  Samaa sarjaa kuin "asioilla on tapana järjestyä".

Olen 40 ja todennut, että jos minulle on joku niin tämä on kyllä helkkarin hyvässä piilossa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuspäille ei olekaan. Sanonta sopii vain normaaleille.

Tuo on silkkaa p*skapuhetta, jolla nostetaan itseä muiden yläpuolelle ja halveerataan oman mutu-tuntuman perusteella ihmisiä, jotka poikkeavat sinusta jotenkin. Ylimielisyyttä, sanon minä.

Itse olen tosi reilu, avoin, suht. sosiaalinen, kivaksi kehuttu tyyppi, silti olen aina ollut yksin. Ikä alkaa lähennellä kolmeakymmentä, ja silti olen yksin. Omat yritykset eivät ole tuottaneet tulosta. Havaintoja ympäriltä; tosi ikävän luonteen omaavat ihmiset pariutuu tämän tästä. Ei tuota heille vaikeuksia löytää kumppania edellisen suhteen päätyttyä. Väite että sellainen ihminen joka jää yksin, on jotenkin paha, on totaalisen väärä.

Voisiko olla, että ne k-päät eivät pidä erityisen tiukkaa seulaa uudelle kumppanille? Ja sinä tunnistat arvosi, ja haluat vain itsesi arvoista seuraa, etkä ketä tahansa? Silloin se voi näyttää, että toiselle kumppanin samainen olisi erityisen helppoa, mutta samanlaista se olisi sinullekin, jos vaan ottaisit ensimmäisen huolijan. Mikä ei tietenkään kannata.

Em usko, elämäni suurin rakkaus piti yllä on Off suhdetta muhun, välillä oli niin rakastunut muhun ja kohteli hyvin ja sit toisina hetkinä ärjyi ja oli äksynä,,puhui kihloistakin, odotin että mennään ostamaan kihlat,, lopulta 1,5 vuoden seurustelun jälkeen päätti kertoa mulle että oli vaan mun mieliksi tässä suhteessa

Se siitä oikeasta.... Nuorempana ei pojat ihastunut muhun, yökköilivät kun menin ohi,, kukaan ei koskaan oli lähestynyt ihastumis tai treffimielessä,, hyi stna se tuijottaa sua tai se käveli just ohi se on ihastunut suhun huutoja kuunnellut amiksessa ja ylä asteella, naurua ja hyi hyi hyitä paljon

Nyt 30 vuotias

Kuten joku kirjoittaja täällä kirjoitti, vain onnellisessa parisuhteessa/avioliitossa olevat sanovat noin sinkuille, saattaapa näillä olla lapsiakin jo

Eli älä ap valehtele tai väitä et jokaiselle on joku, osa on kuollut jopa vanhanapiikana niinkuin mun isosetä ja isotäti, eivät ikinä edes seurustelleet kenenkään kanssa, ja tiedän entisen kaverin tädin ja sedänkin jotka eivät koskaan ole seurustelleet ja ovat molemmat yli 50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo sanonta ei ole tarkoitettukaan kirjaimellisesti otettavaksi. Teoriassa kaikille on joku, siis ihminen joka on hyvin samantyyppinen, samat ongelmat jne. Se on sitten asia erikseen kohtaavatko nämä kaksi ihmistä koskaan. Ja tiettyjen ihmistyyppien (esimerkiksi sosiaalisista ongelmista kärsivät) kohdalla kohtaaminen on äärimmäisen epätodennäköistä.

Ei voi ainakaan heteroiden kohdalla päteä, koska naisia syntyy n. 47% ja miehiä 53%. Ero sen kuin repeää suuremmaksi mitä enemmän ikää tulee.

On siis olemassa pakosti satoja miljoonia *miehiä* joiden on fyysisesti mahdotonta tavata "se oikea", kun niitä naisia ei ole olemassa riittävästi jokaiselle.

Höpöhöpö. Suomessa syntyneistä 51,1 % on poikia ja 48,9 % poikia. Pojilla on kuolleisuus suurempi ja keski-ikään mennessä naisia on enemmän aina ikäluokassaan.