Puuttuuko (joiltakin) miehiltä kokonaan toisten huomioonottamis-palikka päästä?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 00:17"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 22:18"]

Siis miehethän auttaa esim. naisia useinkin ja ihan omasta aloitteestaan. Siis jos joku nätti tyttö on kantamaisillaan painavaa laukkua kerrostalon ylimpään kerrokseen, niin joku vastaan tuleva mies saattaa ihan omasta aloitteestaan ehdottaa, että hän kantaisi laukun naisen puolesta. Tai jos nätti tyttö on bussipysäkillä, niin yleensä kaikki miehet antavat hänen mennä ensin. Jos taas nainen on ei-nätti, niin kukaan ei ikinä tarjoudu kantamaan hänen painavaa laukkuaan ja vain todella harvat miehet antavat hänen mennä edeltä bussiin. Tätä näkee jatkuvasti.

[/quote]

No, ei kyllä suomessa nätitkään tytöt saa apua tai ovien avauksia, sillä tavalla suomessa kyllä nätit ja taviksen näköiset tytöt on tasa-arvoisia, paitsi ne nätit saa sitten enemmän huorittelua ja ahdistelua, koska se on maan tapa. [/quote]

Itselläni on kyllä ihan päinvastaisia kokemuksia, eli että nättinä saa kyllä paljon parempaa kohtelua miehiltä kuin että jos ei olisi niin nätti.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 17:11"]

Olen mies, ja tunnistan tämän piirteen itsessäni, tosin aika lievänä. Kyse ei ole siitä, ettenkö välittäisi muista ihmisistä. En ole vain tottunut ottamaan muiden tarpeita jatkuvasti ja aktiivisesti huomioon. Olen tottunut siihen, että ihmiset pyytävät, kun he haluavat jotakin. Minulle on yhdentekevää, autetaanko minua pyynnöstä vai pyytämättä, kunhan lopputulos on sama. Itse asiassa arvostan omaa rauhaa ja itsenäisyyttä sen verran, että jos saisin vain uppoutua omiin ajatuksiini ja puuhiini, olisin ihan tyytyväinen jopa kokonaan ilman spontaaneja avuntarjouksia.

Asia ei siis ole minulle kovin tärkeä, enkä pidä tätä pahana puutteena. Ilkeys ja pahantahtoisuus ovat asioita erikseen.

[/quote]

Silloin kun kaikki ovat hyvinvoivia itsenäisiä yksilöitä, ei ehkä tule suurempaa hallaa tuosta, ettei osata miettiä rutiininomaisesti toisten näkökulmaa, ja tosiaan ei tarvitse pätkäistä ajatuksiaan sellaiseen turhuuteen. Mutta meillä on tapana syntyä, sairastua ja kuolla, ja siinä välissäkin olla usein jostain syystä avuttomia. Toki miehet ulkoistavat tehokkaasti auttamis- ja huolenpitotyön naisille, joten sitä tarkoitusta silmälläpitäen muiden ajatteleminen on vain haitta.

Mutta kun oppii ensin miettimään toisten maallisia tarpeita, alkaa ymmärtää vähitellen myös heidän henkisiä tarpeitaan. Tai ainakin se on helpompaa tuolla pohjakoulutuksella. Moni mies eläisi vanhuuttaan onnellisempana, jos olisi suostunut näkemään vaivaa ja miettimään toisten tarpeita ajallaan.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 22:18"]

Siis miehethän auttaa esim. naisia useinkin ja ihan omasta aloitteestaan. Siis jos joku nätti tyttö on kantamaisillaan painavaa laukkua kerrostalon ylimpään kerrokseen, niin joku vastaan tuleva mies saattaa ihan omasta aloitteestaan ehdottaa, että hän kantaisi laukun naisen puolesta. Tai jos nätti tyttö on bussipysäkillä, niin yleensä kaikki miehet antavat hänen mennä ensin. Jos taas nainen on ei-nätti, niin kukaan ei ikinä tarjoudu kantamaan hänen painavaa laukkuaan ja vain todella harvat miehet antavat hänen mennä edeltä bussiin. Tätä näkee jatkuvasti.

[/quote]

Tähän ilmiöön olen itsekin törmännyt, nättinä 20v, pitkät takapuoleen ylttävät hiukset, ampiaisvyötärö ja vesirajahame niin johan kaikki mersu- audi- ja bemarikuskitkin pysähtyivät suojatien kohdalle päästääkeen minut yli. Nyt ei enää kroppa minihameita kestä eikä vyötärökään ole samoissa mitoissa niin eipä enää uskalla suojatielle astua jos näkee mersun lähestyvän (ainoa merkki jonka pikasilmäyksellä tunnistan, noita kahta muuta pitää katsoa hetken pidempään).

Muita havaintoja aiheeeseen liittyen: suurpeheiden vanhin lapsi jos on poika niin tuo huomioon ottamis -palikka yleensä löytyy. Ainoalla lapsella taas tuntuu olevan heikommat mahdollisuudet saada palikkaa, varsinkin jos äiti sattuu olemaan niitä jotka kuorivat vielä aikuiselle pojalleenkin ne perunat ja auttavat takin vetoketjun kiinni. Olen siis tehnyt johtopäätöksen että huomioimispalikan suuruus pojalla on sidoksissa äidin huomion jakautumiseen sekä siihen onko sisaruksia ja miten on sisko syntynyt, parhaat mahdollisuudet tuntuvat olevan jos poika on vanhin, seuraavatkin lapset ovat poikia ja vasta neljäs tai viides lapsi on tyttö jolloin pojat kasvavat suojelemaan pikkusiskoa.

Vielä kommentti tuohon miessairastamiseen. Minä kuulun niihin. Heti kun kehon lämpötila menee 37,2 niin olen vuoteenoma. Kovemmassa kuumeessa yllättäen tuota ilmiötä ei tule, ainoastaan juuri tuossa pikkulämmössä. Minulle tulee joku hemmetin kokovartaloreuma ja jo pöntölle istuminen on hankalaa, mitään takeita ei ole että persaus osuu pönttöön, voi käydä niinkin että kellahdan lattialle kun nivelet toimivat tai eivät toimi täysin sattumanvaraisesti. Kuppi tai lasi ei pysy kädessä, haarukkaan tai lusikkaan tarttumisesta voin vain haaveilla kun sormet eivät yksinkertaisesti taivu. Ja joo, kaikki poikaystäväni ovat ruvenneet passaamaan kun tarpeeksi valittaa tuossa pikkukuumeessa vaikka muuten ovat kusipäiksi osottautuneet eivätkä muuten ole ottaneet huomioon. Osa on kyllä ensin väittänyt etten voi olla siinä kunnossa koska poikaystävän oma äiti. Tässä vaiheessa olen yleensä puhunut vähemmän kauniisti vaikkapa oman äidin nussimisesta kun sitä niin tuntuu kaipaavan ja tehnyt hyvin selväksi että minä EN ole poikaystäväni äiti vaikka jalkoväli samaa sukupuolta edustaakin.

Itsellä ei ole poikaa tullut, välillä vähän harmittaa kun olisin halunnut kasvattaa jollekin naiselle hyvän miehen, varsinkin näitä ketjuja lukiessa ja noita exiäni muistellessa. 

Oivoi... minäkin poden miesflunssia ihan samaan tyyliin, jos kuumetta on piiru tai pari, olen raato. Neljäkymppiä lasiin ja hyvin menee.

Minä kasvatan sitä palikkapoikaa, mutta isänsä hemmottelee minkä ehtii... Nelivuotias ei osaisi syödäkään itse, saati sitten pukea. Kantaa toistuvasti rapuissa, mikä saa minut raivotilaan. Lisäksi valehtelee minulle, ettei hän sellaista tee. Seuraavan kerran kun saan sen siitä kiinni, käsken lähteä terapiaan selvittelemään päävikojaan, jos vaikka lapsi sitten saisi kasvaa ihmiseksi eikä passuuttajaksi.

Poika yrittää aina minuunkin samaa jos on pidempään ollut isänsä hoivissa, ennen kuin muistaa, että minun kanssa nautinto saadaan siitä, että osataan ihan itsekin tehdä asioita.

Tässä pitää taas muistaa se, että jos kyse on pariskunnista joissa mies ei ole avulias, niin se johtuu siitä että te naiset pariudutte vain niiden kusipäämiesten kanssa. Ne miehet jotka olisi valmiita tasa-arvoisesti teitä auttamaan ja kantamaan niitä kauppakasseja, eivät teille koskaan kelpaa. Syyttäkää siis vain itseänne.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 05:13"]

Tässä pitää taas muistaa se, että jos kyse on pariskunnista joissa mies ei ole avulias, niin se johtuu siitä että te naiset pariudutte vain niiden kusipäämiesten kanssa. Ne miehet jotka olisi valmiita tasa-arvoisesti teitä auttamaan ja kantamaan niitä kauppakasseja, eivät teille koskaan kelpaa. Syyttäkää siis vain itseänne.

[/quote]

Missä ihmeen välissä tässä ehtii vielä itseään syyttää, kun eräät ammattinaisvihaajat tekevät sitä koko ajan niin ettei vastaamaan kerkiä?

Jos sinä et kelpaa, syy on tuo loputon viha ja kaiken päättely naisten viaksi. Jopa se, että poikalapsilta on joissain piireissä tapana nipsaista palikka pois alapäästä, sekin on jotenkin naisten fantasioilla perusteltavissa? Taidat jo olla ihan toisenlaistakin hoitoa vailla?

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 23:37"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 22:55"]

Kyllä, olen helvetin väsynyt omaan mieheeni, ja tästä inspiroituneena seurannut yhä enemmän pariskuntia ystäväpiirissä, kaupungilla jne.

Jotenkin tuntuu, että monet miehet on ihan sokeita sellaiselle luontevalle toisen auttamiselle. Eilen oikein yllätyin, kun kyläpaikassa mies otti vauvan turvakaukalossa kantaakseen kun lähti vaimonsa kanssa autolle. Useammin olen tottunut siihen näkyyn, että mies lompsii edelle ja perässä taapertaa vaimo vauvan, isomman lapsen ja muutaman kauppakassin kanssa.

Ja ennen kuin joku lassukka ehtii selittämään että ei miehen pidä palvella naista, niin sanon väliin että ei pidäkään. Puhun sellaisesta normaalista toisen huomioimisesta, jos minä esim. huomaan että miespuolisella ystävälläni on painavat kantamukset, tarjoudun kantamaan niistä osan. Tai jos ollaan naisporukalla kylässä, AINA joku NAINEN tarjoutuu pitämään vauvaa/vahtimaan lapsia/auttamaan pöydän kattamisessa sillä aikaa kun toinen keittää kahvit. Minusta on myös itsestään selvää, että jos puoliso on vaikka kuumessa, hänen annetaan levätä ja toinen hoitaa lapset. Mutta ei, miehille tämä on niin pirun vaikeaa, etenkin Suomessa.

Voisiko joku kertoa miksi?

 [/quote]

Osaan tietysti kertoa. Syy on siinä ettet tunne yhtään Lassukkaa.

Lassukalle toisen huomioonottaminen on itsestäänselvyys.

[/quote]

Buahhahhahhaaa! Lassukoiden mielestä syntymäpäivälahjan anto vaimolle on prostituutiota, jos mies siivoaa se on seksistä maksamista, ja köyhistä naista pitäisi tuoda naisia miesten käyttöön. Jos tällaisen kanssa erehtyisi parisuhteeseen niin se case kauppakassi olisi murheista pienin.

Nosto 

Mä en jaksa käsittää miksi te olette niiden pöljimpien miesten kanssa?

Eikö sitä nyt ois vaikka mieluummin yksin? Tai, jos haluaa panna, niin pitää sen suhteen sitten ihan vaan panosuhteena eikä rupea ostamaan miehen kanssa asuntoa ja koiraa ja hankkimaan lapsia...

Tuli tämä mieleen pari päivää sitten naistenpäivänä. Eräs kollega (nainen) oli ostanut naistenpäivän kunniaksi kaikkea hyvää kahvihuoneeseen: vaalenapunaisia pipareita, pikku leivoksia, karkkeja. Eikä tietoakaan että joku mies olisi tällaista keksinyt hankkia (en nyt sano että pitäisikään, mutta...). Työnkuva työpaikallamme on sellainen, että toisilla on enemmän luppoaikaa eivätkä joudu koko ajan päivystämään, voivat rytmittää työnsä niin että saavat itse päättää taukoaikansa jne. Kun taas toinen puoli porukasta (kaikki naisia) joutuu hoitamaan sisään tulevia asiakkaita, päivystämään, juoksemaan paikasta toiseen eikä näin ollen kahvihuoneessa istuskeluun jää aikaa.

No, nämä joutilaammat miehet sitten ottivat ilon irti näistä naistenpäivän tarjoiluista. Kyllä, pöydällä oli iso lappu että hyvää naistenpäivää, ja kyllä, tarjoilut oli kaikille sukupuoleen katsomatta. Mutta nämä herrat onnellisena mussutti esim, kaikki leivokset santsikierroksineen että viimeisinä kahville ehtineet naiset jäivät kokonaan ilman!

Kuvasti niin täydellisesti suomalaista tapakulttuuria tai siis sen puutetta. Naiset roudaa itse itselleen muistamiset kaupasta ja miehet vetää ne tyytyväisinä huiviinsa.