Lue keskustelun säännöt.
Puuttuuko (joiltakin) miehiltä kokonaan toisten huomioonottamis-palikka päästä?
12.09.2013 |
Kyllä, olen helvetin väsynyt omaan mieheeni, ja tästä inspiroituneena seurannut yhä enemmän pariskuntia ystäväpiirissä, kaupungilla jne.
Jotenkin tuntuu, että monet miehet on ihan sokeita sellaiselle luontevalle toisen auttamiselle. Eilen oikein yllätyin, kun kyläpaikassa mies otti vauvan turvakaukalossa kantaakseen kun lähti vaimonsa kanssa autolle. Useammin olen tottunut siihen näkyyn, että mies lompsii edelle ja perässä taapertaa vaimo vauvan, isomman lapsen ja muutaman kauppakassin kanssa.
Ja ennen kuin joku lassukka ehtii selittämään että ei miehen pidä palvella naista, niin sanon väliin että ei pidäkään. Puhun sellaisesta normaalista toisen huomioimisesta, jos minä esim. huomaan että miespuolisella ystävälläni on painavat kantamukset, tarjoudun kantamaan niistä osan. Tai jos ollaan naisporukalla kylässä, AINA joku NAINEN tarjoutuu pitämään vauvaa/vahtimaan lapsia/auttamaan pöydän kattamisessa sillä aikaa kun toinen keittää kahvit. Minusta on myös itsestään selvää, että jos puoliso on vaikka kuumessa, hänen annetaan levätä ja toinen hoitaa lapset. Mutta ei, miehille tämä on niin pirun vaikeaa, etenkin Suomessa.
Voisiko joku kertoa miksi?
Kommentit (150)
Suomalaisten miesten ominaispiirre ja johtuu kulttuurista ja kasvatuksesta. Olen miettinyt tätä itsekin jonkin verran, kun perheessä sattuu olemaan vain poikalapsia. Panostan aika paljon siihen, että pojat oppivat ottamaan toiset huomioon, mutta on se toisinaan vaikeaa. Juuri nuo pikkujutut, että kun otat jotain kaapista niin kysyt, ottaako joku muukin. Jos kannan painavia kasseja kaupasta ja joku pojista on mukana, niin nykyään osaavat jo tarjoutua avuksi. Se on pitänyt opettaa todellakin kädestä pitäen, että toiset otetaan huomioon, ja toistaa toistamasta päästyään. Kulttuurisesti sitä ei Suomessa opi seuraamalla aikamiesten tekemisiä, tyttöjä torutaan heti, jos tyttö on itsekäs eikä huomioi muita. Mallioppimisellahan se tulisi pojillekin paljon helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies, ja tunnistan tämän piirteen itsessäni, tosin aika lievänä. Kyse ei ole siitä, ettenkö välittäisi muista ihmisistä. En ole vain tottunut ottamaan muiden tarpeita jatkuvasti ja aktiivisesti huomioon. Olen tottunut siihen, että ihmiset pyytävät, kun he haluavat jotakin. Minulle on yhdentekevää, autetaanko minua pyynnöstä vai pyytämättä, kunhan lopputulos on sama. Itse asiassa arvostan omaa rauhaa ja itsenäisyyttä sen verran, että jos saisin vain uppoutua omiin ajatuksiini ja puuhiini, olisin ihan tyytyväinen jopa kokonaan ilman spontaaneja avuntarjouksia.
Asia ei siis ole minulle kovin tärkeä, enkä pidä tätä pahana puutteena. Ilkeys ja pahantahtoisuus ovat asioita erikseen.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 16:56"]
Suomalaisten miesten ominaispiirre ja johtuu kulttuurista ja kasvatuksesta. Olen miettinyt tätä itsekin jonkin verran, kun perheessä sattuu olemaan vain poikalapsia. Panostan aika paljon siihen, että pojat oppivat ottamaan toiset huomioon, mutta on se toisinaan vaikeaa. Juuri nuo pikkujutut, että kun otat jotain kaapista niin kysyt, ottaako joku muukin. Jos kannan painavia kasseja kaupasta ja joku pojista on mukana, niin nykyään osaavat jo tarjoutua avuksi. Se on pitänyt opettaa todellakin kädestä pitäen, että toiset otetaan huomioon, ja toistaa toistamasta päästyään. Kulttuurisesti sitä ei Suomessa opi seuraamalla aikamiesten tekemisiä, tyttöjä torutaan heti, jos tyttö on itsekäs eikä huomioi muita. Mallioppimisellahan se tulisi pojillekin paljon helpommin.
[/quote]
Hyvin kiteytetty. Minullakin vain poikalapsia, ja koen tämän asian opettamisen tosi vaikeaksi, varsinkin kun mieheni on sellainen jolta puuttuu se palikka ;) Selitä siinä sitten lapsille, että älkää tehkö niinkuin meillä tehdään, vaan niinkuin äiti sanoo. Mallioppiminen olisi tosiaan tehokkainta, mutta kun Suomessa näkee vaan niitä nenän edestä paiskautuvia ovia ja naisia kantojuhtina niin sitä oppii pitämään ihan vallitsevana ihanteena.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 15:56"]
Tuli tänään taas tarkkailtua perheitä kaupassa ja vaikka pyrin välttämään tätä "miehet sitä, naiset tätä, suomalaiset ovat..." niin kyllä tuli mieleen että suomalaiset miehet ovat uskomattomia jurpoja. Ei ollut mikään harvinainen näky että pienikokoinen nainen raahasi kahta täyttä kauppakassia autoon ja mies kädet taskussa lompsi edellä tai takana. Ahkerimmilla taisi sentään olla iltasanomat kainalossa ja yhdellä kaljakeissi.
Tuleva äitienpäiväkin saa taas pahan mielen liikkeelle: kuinka moni nainen saa TAAS herätä kukonlaulun aikaan, keittää itselleen kahvit ja odottaa koska mies suvaitsee herätä. Ja tietenkin on pikkumaista ja pinnallista odottaa jonkinlaista muistamista. Kun isänpäivää suunnitellaan huolella, monet ystäväni pohtivat tarkkaan mistä mies saattaisi tykätä ja mistä ravintolasta varaisi pöydän jne. niin ei vastaavaa toisen ilahduttamista kyllä kotimaisilta miehiltä juuri näe.
[/quote]
Katsokaapa sunnuntaina äitienpäivälounasta syöviä perheitä (te, jotka joku ehkä vaivautuu viemään sinne lounaalle): mies mussuttaa tyytyväisenä ruokaansa, santsaa, näprää kännykkäänsä, ei kiirettä minnekään. Se päivänsankari äiti syöttää vauvaa, keskeyttää oman ruokailunsa x kertaa viedäkseen taaperon vessaan, pyyhkii kaatuneita vesilaseja, huomaa oman annoksensa jäähtyneen... näin Suomessa.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:03"]
Miehet huomioi kanssaihmisiä suuremmilla teoilla, kuten puolustamalla isänmaata sodassa tai tekemällä pitkää päivää töissä perheen eteen.
[/quote]
Itseasiassa naiset tekee enemmän töitä nykyään. Palkkatyön määrä menee aika paljolti tasan sukupuolten kesken, mutta siihen päälle naiset tekevät keskimäärin vielä tuplasti enemmän kotitöitä kuin miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuksulta nyt ainakin. Sisko teki äärimmäisen ahdistuneena kuolemaa ja Tuksu puhui vaan kuinka haluaa possun.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 16:56"]
Juuri nuo pikkujutut, että kun otat jotain kaapista niin kysyt, ottaako joku muukin. Jos kannan painavia kasseja kaupasta ja joku pojista on mukana, niin nykyään osaavat jo tarjoutua avuksi.
[/quote]
Tämä on juuri esimerki sellaisesta, mihin en tule juurikaan kiinnittäneeksi huomiota. En vain pidä sitä kovin tärkeänä. Saan kyllä kaapista itsekin, mitä tarvitsen, joko itse hakemalla tai sitten pyytämällä. Ihmisten välisen vuorovaikutuksen, hyvän tahdon ja yhteistyön avain on nähdäkseni omien tarpeiden selvässä ja jämäkässä ilmaisemisessa eikä toisten tarpeiden arvaamisessa. Ei sikäli, ei huomaavaisuudesta yleensä haittaakaan ole. -45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette muuten pyydä miestänne antamaan kassia, jos se tuntuu raskaalta? -45
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 19:05"]
Miesten asepalveluksesta valittavat voisivat ruveta tekemään jotain asian eteen, jotta sitä ei tarvitsisi tuoda mukaan jokaiseen keskusteluun, johon se ei kuulu millään lailla. Tietääkseni sekä eduskunnassa, puolustusministeriössä että armeijassa ovat miehet enemmistönä päättämässä, joten turha siitä on naisia syyttää.
[/quote]
Vaan kenen käsissä onkaan tasa-arvopolitiikka Suomessa? Viralliset päätökset tehdään yliopistojen nais eikun sukupuolentutkimuksenlaitosten (täynnä feministinaisia) ja tasa-arvovaltuutetun toimiston (ei yhtään miestä töissä!!!) ohjauksessa.
Kumma juttu, todella kumma juttu että asevelvollisuusasiaa ei pidetä tasa-arvon kannalta ongelmana. Naiset kun eivät sitä pidä ongelmana ja miehiltä ei kysytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotikasvatus. Lapsuudenperhessäni veljeni ei joutunu siivoamaan vaan me tytöt. Äitin halusi jatkaa näin omaa helvettiään.
Kolukiusaamiskommentti ihmetytti, se ei liity asiaan vaan yhteinen tekijä on se, että kotona ei ole opetettu toisen huomioimista. Jos nainen suotuu liittoon jossa mies käyttäytyy noin se siirtyy seuraavalle sukupolvelle.
Eksäni oli juuri tätä ovi-naamalle-tyyppiä. Ja oma-alotteisesti ei kantanut kauppakasseja, vaan joka kerta sain pyytää. Luulisi, että aikuinen mies oppii muutamalla sanomisella. Nykyinen mieheni ottaa automaattisesti kantamukset, mielelläni avaan hänelle ovet siitä hyvästä. Vieläkin, vaikka olemme jo olleet vuosia yhdessä, hämmästelen välillä hänen huomaavaisuuttaan ja auttavaisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 17:37"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 19:05"]
Miesten asepalveluksesta valittavat voisivat ruveta tekemään jotain asian eteen, jotta sitä ei tarvitsisi tuoda mukaan jokaiseen keskusteluun, johon se ei kuulu millään lailla. Tietääkseni sekä eduskunnassa, puolustusministeriössä että armeijassa ovat miehet enemmistönä päättämässä, joten turha siitä on naisia syyttää.
[/quote]
Vaan kenen käsissä onkaan tasa-arvopolitiikka Suomessa? Viralliset päätökset tehdään yliopistojen nais eikun sukupuolentutkimuksenlaitosten (täynnä feministinaisia) ja tasa-arvovaltuutetun toimiston (ei yhtään miestä töissä!!!) ohjauksessa.
Kumma juttu, todella kumma juttu että asevelvollisuusasiaa ei pidetä tasa-arvon kannalta ongelmana. Naiset kun eivät sitä pidä ongelmana ja miehiltä ei kysytä.
[/quote]
Tietääkö joku alaspeukuttavista naisista onko tasa-arvovaltuutetun toimistoon jo saatu se ensimmäinen miespuolinen työntekijä? Tarvetta hänelle olisi tasa-arvon toteutumisen vuoksi. Tasa-arvoasioista päättäviin elimiin ja virastoihin pitää saada sukupuolikiintiöt!
Avomieheni on mielestäni muuten hieno mies mutta on eräs asia mikä vieläkin, ärsyttää aivan hirveästi. Mieheni on useinmiten toisen huomioiva ja pitää minusta huolta, mutta odotas jos sairastun. Ottaen huomioon että olen yleensä kipeänä maksimissaan pari päivää vuodesta mielestäni ei ole liikaa vaadittu että näinä harvoina kertoina saisin vähän enemmän huomiota. Haluaisin että mies edes hiukan kiinnostunut olotilastani, kysyisi miten voisi auttaa, toisi omatoimisesti vaimolleen buranaa/juomista, silittäisi päätä – niin, siis sellaisia asioita mitä itse ihan teen jos toinen on kipeenä.
Mutta näin ei siis menetellä meilläpäin vaan mies tuntuu olevan ärsyyntynyt siitä että en ole terve – olen osoittanut olevani joukon heikoin ja siten olen petturi. Mitä sanotte, onko tällainen käytös normaalia tai yleistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ehkä pelkäävät, että avun pyytäminen tulkitaan nalkutukseksi tai komenteluksi.
Haluaisiko joku kommentoida noita viestejäni? -45
Kaikki miehet on sikoja. Niistä pitäis päästä eroon.
Tai onkohan niin, että oma moka jos on plokannut sellaisen joka ei ole mieluinen itselle?
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 18:01"]
Haluaisin että mies edes hiukan kiinnostunut olotilastani, kysyisi miten voisi auttaa, toisi omatoimisesti vaimolleen buranaa/juomista, silittäisi päätä – niin, siis sellaisia asioita mitä itse ihan teen jos toinen on kipeenä.
Mutta näin ei siis menetellä meilläpäin vaan mies tuntuu olevan ärsyyntynyt siitä että en ole terve – olen osoittanut olevani joukon heikoin ja siten olen petturi. Mitä sanotte, onko tällainen käytös normaalia tai yleistä?
[/quote]
En tiedä onko normaalia, mutta meillä on juuri näin. Mies kyllä kantaa painavat kauppakassit, ja muuta vastaavaa, mutta jotenkin ahdistuu kun mä olen kipeä. Siis huokailee sitten kun joutuu tekemään ns. munkin hommat. Todella ärsyttävää, ja just nyt ole ollut karmeessa flunssassa niin olen asiasta sanonutkin. Ei itse ollut tajunnut kitisevänsä mulle. Varmaan sellainen avuttomuus sitä ärsyttää, ja sekin että huomaa sitten miten paljon mä teen sellaisia pikkujuttuja. Koko ajan. Vaikka meillä lapset on jo isoja, ei niitä tarvitse paimentaa.
Et kiva, kun ite oot kipeenä ja kurja olo ja sitten toinen vielä v****ilee ja kiukuttelee siihen päälle. Katotaan muistaako käymämme keskustelun sitten kun seuraavan kerran olen kipeä.
Ja muuten siitä, kun joku kirjoitti että naiset käy lääkärissä "valittamassa" helpommin kuin miehet ja muuta vastaavaa. No oisko yhteyttä sitten siihen, että naiset elää keskimäärin pitempään kuin miehet? Ehkä se ei ole niinkään turhaa valittamista, vaan itsestään huolen pitämistä.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:46"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:15"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:03"]
Miehet huomioi kanssaihmisiä suuremmilla teoilla, kuten puolustamalla isänmaata sodassa tai tekemällä pitkää päivää töissä perheen eteen.
[/quote]
Ja kuinka moni palstamamman mies on puolustanut isänmaata sodassa?
[/quote]
Aika moni palstamamman mies on kuluttanut vuoden armeijassa. Mitä te naiset olette tehneet isänmaan eteen? Kahvien keittämistä en laskisi tähän mukaan.
[/quote]
no voi voi, ei se armeja kestä edes vuotta ja siellä on jopa kivaa. Isänmaan eteen on oltu raskaana, joka kestää kauemmin kuin armeija ja on paljonvaivalloisempaa, on synnytetty ja hoidettu lapset.
Luulen, että usein kyseessä on joku ihan perustavanlaatuinen ero aivoissa, naiset kiinnittävät enemmän huomiota ihmisiin ja miehet asioihin. Tämä on tosi kliseistä, ja poikkeuksia on hyvin runsaasti, mutta en oikein voi välttyä tuolta ajatukselta. Naiset voivat nimenomaan tosi luontevasti ja numeroa tekemättä auttaa toisia, mutta myös kiusaaminen onnistuu tehokkaasti sillai vaivihkaa, ettei siitä jää kiinni. Sama kyky erilaisten tavoitteiden käytössä. Miehet voivat epäkohteliaasti uppoutua johonkin asiaan tai suoritettavaan tehtävään (vaikka se sitten olisi kävely kaupasta autolle :) ), mutta samasta "tunteettomasta" keskittymiskyvystä on joskus hyötyä. En halua loukata ketään tai lokeroida liikaa, mutta luulen, että taustalla on jotain tällaista. Minulla on kaksi poikaa, joista esikoisesta (11-v.) etenkin huomaa, että oikeasti haluaa muille hyvää noin yleensä, mutta ei vaan aina ihan hoksaa, miten sen näyttää. Joskus keksii auttaa jotenkin luontevasti ja kehun silloin kovasti, ehkä se siitä :) Mutta en ihan oikeasti usko, että hänestä ikinä tulee mitään sosiaalisissa tilanteissa todella sujuvasti uivaa kalaa, vaan saa enempi rautalangasta vääntää, mutta ei kai se hänestä ilkeää tee.
Asia erikseen ovat sitten kivikautiset kasvatusmallit, joissa perheen pojat opetetaan jotenkin herroiksi, jotka voivat aikuisenakin passuuttaa itseään äidin luona käydessään ja äiti vain myhäilee tyytyväisenä. Tätä on yllättävän paljon.
Oma suhteeni loppui kyseisen seikan takia. Mies ei kertaakaan huomioinut minua, kohdannut minua ihmisenä vaan haukkui ja lyttäsi jos jokin ei häntä itseään miellyttänyt. Äijä elelee kuin kuningas 500 neliöisessä hirsitalossa ja ajelee luksusautoilla, ostelee kaikkea kallista ja nauttii elämästään MUTTA ikinä ei ole edes elatusmaksua lapsestaan maksanut. Sitä kun kysyin niin heitti meidät elämästään ulos ja haukkui minut maantasoon. Että sellaista. Näitä riittää.