Lue keskustelun säännöt.
Kyllä oli elämä helppoa 60-luvulla!
24.08.2020 |
Heikissä ja Kaijassa Kaija on kotona yhden lapsen kanssa. Tätä hoitaa naapurin alakoululainem ja yläkerran vuokralaiset.
Miehellä niin lyhyt työmatka että pyörällä kulkee.
Asuvat omakotitalossa liki Tampereen keskustassa.
Kotiäidin ei tarvitse viedä lastaan puistoon, ihan ylsin voi tyrkätä jo taaperon pihalle.
Ruoka on ihan mitä sattuu ruskeaa kastiketta. Kukaan ei kyttää lapsen syömisiä tai tekemisiä.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskikoulu oli se osa oppikoulua, joka ei ollut lukiota, ja koko oppikoulu oli siis maksullinen. Myös keskikoulu.
Kansakoulun jatkoluokat (jos ei päässyt neljänneltä oppikouluun) sekä kansalaiskoulu olivat maksuttomia.Jankkaaja voisi jo lukea annetun linkin, jossa asia selitetään niin että tolloimmankin luulisi jo tajuavan.
https://fi.wiktionary.org/wiki/keskikoulu
Keskikoulu:
viisivuotinen koulu, jonne mentiin kansakoulun neljän luokan jälkeen, voi toimia oppikoulun osana tai omana koulunaan.
Keskikoulu oli nelivuotinen, siis neljä luokkaa. Eikä sinne niin vain menty, sinne oli pääsykokeet, jotka piti läpäistä, että hyväksyttiin oppilaaksi.
Sekoitat oppikouluun.
Keskikoulu ja oppikoulu oli molemmat viisivuotisia.
Et taida itse oikein ymmärtää, mitkä olivat keskikoulu ja oppikoulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukeminen kannattaa, se avartaa. Alpo Ruuthin teos "Kotimaa, julk. -74, kertoo 60-luvun Suomesta ja sen ajan "luksuselämästä" hyvin valaisevasti. Oli mm. suurtyöttömyys, lähes olematon sosiaaliturva ja kaikkea muuta, mikä sen ajan helppoon elämään kuului.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskikoulu oli se osa oppikoulua, joka ei ollut lukiota, ja koko oppikoulu oli siis maksullinen. Myös keskikoulu.
Kansakoulun jatkoluokat (jos ei päässyt neljänneltä oppikouluun) sekä kansalaiskoulu olivat maksuttomia.Jankkaaja voisi jo lukea annetun linkin, jossa asia selitetään niin että tolloimmankin luulisi jo tajuavan.
https://fi.wiktionary.org/wiki/keskikoulu
Keskikoulu:
viisivuotinen koulu, jonne mentiin kansakoulun neljän luokan jälkeen, voi toimia oppikoulun osana tai omana koulunaan.
Keskikoulu oli nelivuotinen, siis neljä luokkaa. Eikä sinne niin vain menty, sinne oli pääsykokeet, jotka piti läpäistä, että hyväksyttiin oppilaaksi.
Sekoitat oppikouluun.
Keskikoulu ja oppikoulu oli molemmat viisivuotisia.
Et taida itse oikein ymmärtää, mitkä olivat keskikoulu ja oppikoulu.
Sinä et osaa lukea selkeää lähdettä?
Oletko itse ollut koulussa 60-luvulla? Tai sisaruksesi? Ja kaikki samanikäiset kaverisi ja sisarusten kaverit? Ja samanikäiset sukulaiset?
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen kannattaa, se avartaa. Alpo Ruuthin teos "Kotimaa, julk. -74, kertoo 60-luvun Suomesta ja sen ajan "luksuselämästä" hyvin valaisevasti. Oli mm. suurtyöttömyys, lähes olematon sosiaaliturva ja kaikkea muuta, mikä sen ajan helppoon elämään kuului.
Joka aikakaudella on oma kurjalistonsa. Se ei tarkoita, etteikö yleisesti menisi hyvin.
Itse pyrin kansakoulun neljänneltä luokalta kauppalamme yhteiskouluun vuonna 1964. Muistan, kuinka ylpeä olin, kun nimeni oli kymmenen parhaan listalla, kun kävin ilmoitustaululta katsomassa, ketkä 120 onnekasta olivat päässeet oppikouluun. Kävin ensin viisi vuotta keskikoulua ja koska todistukseni oli hyvä, jatkoin lukioon, joka kesti kolme vuotta(jos ei jäänyt luokalle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
60-luvulla kaikki ruoka (jotain purkkirokkaa lukuun ottamatta) valmistettiin raaka-aineista, mitään puolivalmisteita ei ollut. Tiskikoneita ei ollut. Pesukoneet olivat tosi tyhmiä nykyisiin verrattuna. Perheenemäntien aika kului aika lailla arjen pyörittämisessä minimibudjetilla.
Mutta ruoaksi riitti kastike ja perunat. Tai soppa.
Pulsaattorikone heillä oli.
Eikä yksinkertaisinkaan toope saa kolmen hwngen talouden pyörittämiseen kulumaan koko päivää!
Liha ostettiin lihakaupasta, maito maitokaupasta, leipä leipomosta... jo pelkkä kaupassakäynti oli vähän jotain muuta kuin mennä Cittariin ja kerätä kärryt täyteen. Eineksiä ei ollut eikä pakastinta, astianpesukonetta, kahvinkeitintä, vedenkeitintä eikä välttämättä edes lämmintä vettä, ellei sitä erikseen lämmittänyt.. Sähköhella oli, mutta omakotitaloissa saattoi olla vain puuliesi.
Elämä oli vähän samantapaista kuin nyt mökillä paitsi että kaupungissa monella oli jo sisävessa.
Höpöhöpö. Ainakin 60-luvun lopussa kaikki ruuat sai ostettua yhdestä ja samasta lähikaupasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen kannattaa, se avartaa. Alpo Ruuthin teos "Kotimaa, julk. -74, kertoo 60-luvun Suomesta ja sen ajan "luksuselämästä" hyvin valaisevasti. Oli mm. suurtyöttömyys, lähes olematon sosiaaliturva ja kaikkea muuta, mikä sen ajan helppoon elämään kuului.
Joka aikakaudella on oma kurjalistonsa. Se ei tarkoita, etteikö yleisesti menisi hyvin.
Oletko elänyt, siis aikuisena, 60-luvulla? Minä olen ja muista hyvin ne ajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut tiskikoneita, ei pyykkikoneita (paitsi joku veivattava pulsaattori), ei kuivausrumpuja, ei mikroaaltouunia. Sähköhella ja jääkaappi oli joissakin talouksissa, mutta ei likikään kaikilla. Kaupoista ei saanut valmiita einesruokia, eikä puolivalmiita. Ravintoloista ei saanut noutoruokaa, eikä kotiinkuljetettuja annoksia. Pikaruokapaikkoja ei ollut. Eli ruoka piti joko tehdä itse perusraaka-aineista tai käydä ravintolassa syömässä.
Ainoa ero on tuo pesukone.
Ja se että nykyään laitetaan terveellisempää ruokaa. Ja moni kasvattaa ruokaa itse.
Juurikin "terveellisempää", lisäaine-eineksiä ja keinoruokaa :D:D
Kuka laittaa ja kuka ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen kannattaa, se avartaa. Alpo Ruuthin teos "Kotimaa, julk. -74, kertoo 60-luvun Suomesta ja sen ajan "luksuselämästä" hyvin valaisevasti. Oli mm. suurtyöttömyys, lähes olematon sosiaaliturva ja kaikkea muuta, mikä sen ajan helppoon elämään kuului.
Joka aikakaudella on oma kurjalistonsa. Se ei tarkoita, etteikö yleisesti menisi hyvin.
Oletko elänyt, siis aikuisena, 60-luvulla? Minä olen ja muista hyvin ne ajat.
'
Ja? Mihin se liittyy? Joka aikakaudella on ne köyhänsä. Se ei silti tarkoita, etteikö yleisesti menisi hyvin. Huomattavasti helpompaa silloin oli kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ja isäni ovat molemmat olleet 20-vuotiaita 60-luvulla (isä s. 1941 ja äiti 1946).
Paljon on käyty tätä vertailua siitä mikä nyt on helpompaa lapsiperheen elämässä verrattuna tuohon aikaan ja mikä taas vaikeampaa.
- Työttömiä oli paljon (enemmän kuin aikaisemmin) ja moni lähti Ruotsiin, koska sosiaaliturva oli olematon. Äitini sisaruksista kolme oli ainakin jonkin aikaa Ruotsissa töissä. Sieltä tultiin kotiin kerran vuodessa, kesälomalla.
- Vaatteet. Niitä oli vähemmän, mutta niitä ei saanut kirpparilta ja ne olivat kalliita. Naiset esim. ompelivat toimistotyöleninkiin joka ilta uudet hikilaput kainaloon. Sitten ne illalla ratkottiin pois ja pestiin. Mekko tuuletettiin henkarissa ja pestiin vain kun siinä oli näkyviä tahroja, jotka eivät irronneet erikseen pesemällä. Sama vauvan vaatteiden kanssa. Ne piti itse tehdä ja niiden pesu työllisti paljon. Samoin kuivatus. Vauvan vaipat olivat sellaisilla hakaneuloilla kiinni ja vuotivat ihan pienestäkin, joten pyykkiä tuli paljon.
- Moni rakennus lämpesi talvisin puilla. Ei ollut kaukolämpöä tai öljylämpöä. Joten puiden hankkiminen, pilkkominen, kantaminen, tulen tekeminen ja valvominen sekä tuhkan pois kantaminen veivät aikaa suht. paljon.
- Ruuanlaitto. Ei ollut pikakaurahiutaleita, joten jo aamupuuron keittoon meni enemmän aikaa. Juhlien laitto oli aikamoinen ponnistus, kun kermavaahto ja marenki piti käsin vatkata. Äiti kertoi että paras pitoemäntä oli todella nopea vispilän kanssa ja "ranteet kuin rautaa".
- Lapsien hoito. Lapsille ei ollut hoitopaikkaa, joten palkasta saattoi mennä iso osa lapsenlikan palkkaan tai sitten omasta työstä jäätiin pois. Rattaat olivat surkeita, liuskoja ei ollut, joten lapsia kannettiin paljon. Jos ei imettäminen onnistunut, niin lasipullojen desinfiointi vei paljon aikaa.
- Kaikkialle käveltiin tai pyöräiltiin, koska autoja oli harvemmassa. Lisäksi 10 km oli ihan ok kävelymatka vaikka elokuviin tai töihin, ei semmoisen matkan takia kukaan ajatellut tarvitsevansa autoa.
- Vaatimukset olivat pienemmät ja kaikilla oli aika lailla yhtä vaatimatonta. Joten paineita tuli sitä kautta vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin isonsiskon hoteissa pienenä, noin kolmivuotiaasta sai jo leikkiä vapaasti, viisivuotiaana luuhasin pitkin kyliä ja kuusivuotiaana koululaisena sai liikkua ihan vapaasti. Mm mennä uimaan ja luistelemaan jne.
Ja mun äitiä pidettiin silloin "ylisuojelevana".
Nykyään MLL suosittelee, että vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin.
Ja isompien alaikäisten sisarusten käyttäminen lastenvahtina edes hetkellisesti on täysin kielletty. Minut haukuttiin täälläkin jo lyttyyn siitä, että alakoululainen isosisko oli 10 minuuttia kahden kotona pienemmän kanssa, kun käytin koiran viereisessä puistossa, johon on koko ajan näköyhteys.
60-luvun lapsi
Ysiluokkalainen tyttäreni ei saanut hakea eskarilaista veljeään kotiin. Koulu ja eskari olivat samassa rakennuksessa ja matkaa kotiin alle kilometri. Täytyy olla nääs täysi-ikäinen hakija. Mitenköhän suhtautuminen tällaiseen olisi mennyt 60-luvulla? Eikä nyt tarvitse saivarrella eskarista, tiedän kyllä ettei sellaista tuolloin ollut, lähinnä kyse asenneilmastosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen emansipaatiota oli helppoa olla nainen. Ei tarvinnu muuta kuin hoitaa koti ja lapset. Pitää ittestänsä huolta. Miehen palkka työstä riitti elättämään perheen. Nyt meillä on samat vastuut kuin miehellä+ pitää synnyttää ja hoitaa lapset ja koti ja siltikin se naisen palkka on edelleen pienempi.
Ja harvoin se 1 ihmisen palkka riittää mihinkään, Jos on yksinhuoltaja, sinkkunainen. Ennen elämä oli kiiretöntä ja rennompaa. Yksinkertaista. Ei silloin kellään ollu burnoutteja. Tää nykyinen elämäntyyli ja työelämän vaatimukset sairastuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen emansipaatiota oli helppoa olla nainen. Ei tarvinnu muuta kuin hoitaa koti ja lapset. Pitää ittestänsä huolta. Miehen palkka työstä riitti elättämään perheen. Nyt meillä on samat vastuut kuin miehellä+ pitää synnyttää ja hoitaa lapset ja koti ja siltikin se naisen palkka on edelleen pienempi.
Ja harvoin se 1 ihmisen palkka riittää mihinkään, Jos on yksinhuoltaja, sinkkunainen. Ennen elämä oli kiiretöntä ja rennompaa. Yksinkertaista. Ei silloin kellään ollu burnoutteja. Tää nykyinen elämäntyyli ja työelämän vaatimukset sairastuttaa.
Muistan 90-luvun alusta, kuinka työntekijöitä karsittiin. Minä sain tehtäväksi 3 ihmisen työt. Ihan konkreettisesti. 3 sai potkut, ja minut palkattiin uutena tilalle. Älkääkä kysykö, miten se oli mahdollista. En tiedä. Silloin oli paljon omistajienvaihdoksia ja yrityskauppoja, ja jäljellejääneet firmat yhdistettiin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen emansipaatiota oli helppoa olla nainen. Ei tarvinnu muuta kuin hoitaa koti ja lapset. Pitää ittestänsä huolta. Miehen palkka työstä riitti elättämään perheen. Nyt meillä on samat vastuut kuin miehellä+ pitää synnyttää ja hoitaa lapset ja koti ja siltikin se naisen palkka on edelleen pienempi.
Ja harvoin se 1 ihmisen palkka riittää mihinkään, Jos on yksinhuoltaja, sinkkunainen. Ennen elämä oli kiiretöntä ja rennompaa. Yksinkertaista. Ei silloin kellään ollu burnoutteja. Tää nykyinen elämäntyyli ja työelämän vaatimukset sairastuttaa.
Sait turpiin, ei ollut omaa rahaa tai palkka oli mitätön, huono terveydenhoito, pomottavat anopit, olematon ehkäisy, tilan puute, tuen puute, huonompi hygienia, ei autoa eikä korttia, jne... naisten väsymys oli iso yhteiskunnallinen ongelma, josta myös puhuttiin.
Yksi asia oli myös paremmin kuin nyt. Muoti!
Tykkään 60-luvun muodista. Minihameet, mekot, kissarajaukset, kitten heelsit. Mutta myös jo t-paidat ja farkut. Silti sai vielä kunnon villakangastakkeja ja jakkupukuja. Vaatteita oli varaa teettää ompelijalla tai räätälillä. Kengät oli nahkaa, eikä mitään muovia.
Vierailija kirjoitti:
Ennen emansipaatiota oli helppoa olla nainen. Ei tarvinnu muuta kuin hoitaa koti ja lapset. Pitää ittestänsä huolta. Miehen palkka työstä riitti elättämään perheen. Nyt meillä on samat vastuut kuin miehellä+ pitää synnyttää ja hoitaa lapset ja koti ja siltikin se naisen palkka on edelleen pienempi.
Ja harvoin se 1 ihmisen palkka riittää mihinkään, Jos on yksinhuoltaja, sinkkunainen. Ennen elämä oli kiiretöntä ja rennompaa. Yksinkertaista. Ei silloin kellään ollu burnoutteja. Tää nykyinen elämäntyyli ja työelämän vaatimukset sairastuttaa.
Sellaisia harhaluuloja sulla.
Olisinpa ollut nuori 60-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen emansipaatiota oli helppoa olla nainen. Ei tarvinnu muuta kuin hoitaa koti ja lapset. Pitää ittestänsä huolta. Miehen palkka työstä riitti elättämään perheen. Nyt meillä on samat vastuut kuin miehellä+ pitää synnyttää ja hoitaa lapset ja koti ja siltikin se naisen palkka on edelleen pienempi.
Ja harvoin se 1 ihmisen palkka riittää mihinkään, Jos on yksinhuoltaja, sinkkunainen. Ennen elämä oli kiiretöntä ja rennompaa. Yksinkertaista. Ei silloin kellään ollu burnoutteja. Tää nykyinen elämäntyyli ja työelämän vaatimukset sairastuttaa.Sait turpiin, ei ollut omaa rahaa tai palkka oli mitätön, huono terveydenhoito, pomottavat anopit, olematon ehkäisy, tilan puute, tuen puute, huonompi hygienia, ei autoa eikä korttia, jne... naisten väsymys oli iso yhteiskunnallinen ongelma, josta myös puhuttiin.
Ainoa mikä on muuttunut mainitsemistasi on se, että äitiä kytätään ja lytätään 24/7 ja lastensuojelu puuttuu pienimpäänkin asiaan.
Meillä oli kyllä mun lapsuudessa kaitafilmikone ja dianheitin. Nauhuri, jolla äänitettiin puhetta. Jne.