Lue keskustelun säännöt.
Kyllä oli elämä helppoa 60-luvulla!
24.08.2020 |
Heikissä ja Kaijassa Kaija on kotona yhden lapsen kanssa. Tätä hoitaa naapurin alakoululainem ja yläkerran vuokralaiset.
Miehellä niin lyhyt työmatka että pyörällä kulkee.
Asuvat omakotitalossa liki Tampereen keskustassa.
Kotiäidin ei tarvitse viedä lastaan puistoon, ihan ylsin voi tyrkätä jo taaperon pihalle.
Ruoka on ihan mitä sattuu ruskeaa kastiketta. Kukaan ei kyttää lapsen syömisiä tai tekemisiä.
Kommentit (172)
Jeppistä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt, että äidilläni oli juurikin tällainen ihan käsittämättömän helppo elämä. 2 lasta, kotiäitinä kerrostaloasunnossa siihen asti, että oltiin menossa 5. ja 3. luokalle. JA silloinkin äiti meni osa-aikatöihin 9-13. Hetkeäkään ei viettänyt meidän lasten kanssa vaan meidän piti olla aina pihalla satoi tai paistoi. Kesät hänellä oli "apuna" oma äitinsä kaiken lisäksi.
Itse teen kokoaikatyötä totaaliyksinhuoltajana ilman turvaverkkoa. Hiukan erilainen elämä helppoudeltaan.
Ja eläke todennäköisesti tuosta työrupeamasta saman suuruinen kuin meillä nykyisillä kokopäiväisillä matalapalkkaisilla. T. Eläkettä kertynyt huikeat 400€ 12 vuoden työurasta.
Oho. Sori numerovirhe, eläkettä siis kertynyt 300€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on televisiosarja, fiktiota ja viihdettä.
Asuimme 60-luvulla kaupungin keskustassa mutta puutalossa joka lämpesi uuneilla. Puuhellalla äiti teki sapuskat - ja kaiken itse. Hän tilasi puol'syltä puita jotka kipattiin katutason luukusta puukellariin. Sieltä sitten äiti kantoi puut sisään ja aamu alkoi hellan lämmittämisellä. Harsovaipat pestiin, keitettiin ja silitettiin kuten kaikki muukin pyykki. Jossain vaiheessa kellariin hankittiin pulsaattorikone johon piti vedet itse vaihtaa ja lämmittää.
Ei ollut marketteja vaan maidot, leivät, lihat ja kalat piti hakea eri kaupoista. Koska jääkaappia - pakastimesta puhumattakaan - ei ollut, piti kauppareissuja tehdä tiheään. Isä lähti seitsemäksi aamulla töihin ja hänelle tietenkin äiti laittoi eväät mukaan.
Autot olivat harvinaisia, eikä meilläkään sellaista ollut. Kaikkialle käveltiin. Ei ollut nopeasti kuivuvia teknisiä vaatteita. Meillä oli sisävessa mutta ei suihkua! Kerran viikossa käytiin yleisessä saunassa ja sinne käveltiin kylpytakki päällä saunaämpärin kanssa :D
Ihan kaikkea tähän ei voi mahduttaa mutta kyllä sitä työtä riitti eikä se elo aina niin auvoista ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun 50-luvun lähiökerrostalossa isossa kaupungissa. Juttelin kerran naapurimummojen kanssa niistä ajoista, kun ovat ”alkuasukkaina” taloon muuttaneet. Kukaan heistä ei ollut käynyt töissä vaan miehet duunaritöistään olivat tuoneet rahan kotiin. Suht pienissä asunnoissa asuivat ja lapsia niissä oli kolmekin, mutta tietysti ihan samat mukavuudet kuin nytkin.
Kovin ihmettelivät kun yksinhuoltajana lasten kanssa elelen ja ihan kokopäiväisesti käyn duunissa. En voinut olla miettimättä, että ei se elämä kaikilla Suomessakaan niin raskasta ole ennen ollut. Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
Niin, koska nykyään ostetaan kaikki valmiina, ruoatkin puolivalmiina tai valmiina. Tuohon aikaan tehtiin ruuat, säilöttiin, leivottiin, ommeltiin vaatteet, kudottiin lapaset ja sukat. pestiin vaatteet pulsaattorikoneella tai käsin. Yleensä oli kasvimaa jota hoidettiin. Kyllä sitä työtä oli ihan riittävästi. Ei vaippoja laitettu roskiin vaan liotettiin ja pestiin. Mieti tätäkin.
Ei osteta. Kyllä nykyään kokataan ja leivotaan paljon enemmän kuin silloin. Sillä ruualla millä lapset silloin ruokittiin oltaisiin jälleen siellä lastensuojelussa.
Nykyään tehdään ja korjataan ja paikataan vaatteita ja kierrätetään ja kulutetaan loppuun.
Ja kestovaipat on olleet muotia jo 30 vuotta.
Mietipä sinä mitä suollat. Naurettavaa.
Ja sen lisäksi istutaan koululla osallistumassa harva se viikko, ollaan läsnä lapsille, sanoitetaan tunteita ja ollaan tarkkailtavina, täytetään loputon määrä utelulomakkeita. Ja kuskataan vielä yläkoululaisetkin hammaslääkäriin jonnekin hyvinvointikeskuksiin. Ennen hammaslääkäri oli koulun pihassa ja ekaluokkalaisetkin meni sinne itse.
Minusta tässä on kyllä perää, vaikka on alapeukutettu. En ajattele, että esim. 60-luvulla oltaisiin päästy erityisen helpolla, mutta joissain asioissa vaatimustaso on noussut kovasti. Oikeasti perunat ja ruskea kastike ja porkkana oli ihan tavallinen ruoka, päivästä toiseen. Nykyisin kutakuinkin asiansa osaavan vanhemman velvollisuus on tehdä ruokavaliosta monipuolisempi. Toisaalta on jännä, että nykyisin on paljon myös valmispizzoilla eläviä, mutta en tiedä tehdäänkö sellaisesta käytännössä mitään lasuja. Stressi syntyy siitä, että koko ajan pitäisi olla jotain uutta. Uusi ruokaohje, uusi leivontaohje. Kyllä joku Koko Suomi leipoo olisi ollut ihan utopiaa silloin, vaikka paljon leivottiin.
Ja vaikka silloin varmaan vaatteita korjattiin, niin ainakin minä korjaan edelleen. Ja nykyisin voi päiväkodista tai koulusta tulla ohjeistus, että pitää olla vedenkestävät ulkoiluvaatteet, mikä ei koululaisella todellakaan tarkoita kuriksia eli vaatimukset myös vaatteiden suhteen kasvavat. Ei auta, jos parsit ja parsit, kun pitää olla hienot materiaalit. Koulussa myös katoaa vaatteita ihan älyttömästi, eikä se aina ole oman lapsen vika. Monilla on vaatteiden suhteen tosi huoletonta (hups, satojen euron takkia ei löydy, ostetaan uusi!), jolloin luokkakaverin kenkiä voidaan piilotella eikä katsota otetaanko omat kengät jalkaan. (Olen näitä juttuja selvitellyt kyllästymiseen asti.) Rahaa palaa.
On itsestään selvää, että vanhempi kuskaa lasta harrastuksiin ympäri kaupunkia, koska muutkin tekevät, ja lapsi poikkeaa joukosta, jos ei harrasta. Ja tottahan jokainen äiti muutamat mokkapalat leipaisee ja paketoi marketin edustalla joululahjoja, koska lapsen etu.
Itse todellakin kaipaan usein lapsuuteni 70-luvun rauhallista tunnelmaa. Kotona oli paljon tehtävää ruoanlaitossa ym., mutta ei sitä tarvinnutkaan tukka putkella tehdä ja opetella uusia ja uusia ohjeita ollakseen ns. normaali. Toki tätä tunnelmaa voi jokainen itse luoda jos haluaa, ei siihen mitään ylempää tulevaa ohjeistusta tarvita. Mutta etenkin lapsilla vertailu kavereihin on aika kovaa, mitä oli tietysti ennenkin, ja on lapsen kannalta aika kova ratkaisu elää hyvin eri tavalla kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Kauppa oli vieressä ja lääkäri tuli kotiin.
Ja se kauppa oli auki yhdeksästä viiteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalo Tampereen keskustassa = ns.vuokrakasarmi.
HÄRMÄLÄSSÄ, IHAN OMA
Pyörällä töihin = duunarin palkalla ilman monen vuoden säästämistä ostettu minkäänlaista kotteroa.LYHYT TYÖMATKA
Kaija kotona = äitiysloma 2 kk. Ei subjektiivista päivähoito oikeutta, 5-6v saattoi päästä leikkikouluun .
OLI KOTONA YHDEN LAPSEN KANSSA VUOSIA
Kauppa vieressä = elintarvikkeet eivät säilyneet lähinnä pakkausteknisistä syistä ja kylmäsäilytys tilojen puutteen takia joten kaupaan ainakin joka toinen päivä ja ne oli auki vain klo16 tai 17.MIKÄ ON KOTIROUVAN KÄYDÄ VIERESSÄ KAUPASSA VAIKKA JOKA PÄIVÄ, KUN VAIN SE YKSI LAPSI JOTA NAAPURIN KOULULAINEN TAI YLÄKERRAN VUOKRALAINEN HOITI ILMAISEKSI
Pulsaattorikone = pesee kyllä, mutta ei mikään automaatti ole . Pyykkiä kuivattiin ties missä virityksissä varsinkin talvella.HEILLÄ OLI MYÖS KELLARISSA ISO KUIVATUSHUONE
Muita ihania helpon elämän ilmiöitä :
Ei lämmintä vettä, ei suihkua . Yleinen sauna.HEILLÄ OLI OMA SAUNA, KAKSI KYLPYHUONETTA
Ala -asteella tai silloisessa kansakoulussa 44 oppilasta samalla luokalla.NYKYÄÄN VOI OLLA JOPA 60 OPPILASTA SAMASSA LUOKASSA
Osan kansakoulua joutui käymään iltavuorossa,NYKYÄÄN ON AHDETTUNA 200 OPPILAAN KOULUUN JOPA 500 JA OSA OPISKELEE ETEISTILOISSA
Ja se koulun ruoka !PAREMPAA KUIN NYKYÄÄN
Maksullinen koulutus 4.luokasta, pois lukien ns.valtion koulut pienempi lukukausi maksu, eteenpäin mikäli meni oppikouluun .NYKYÄÄN JOUTUU OSTAMAAN MM KIRJAT JA KANNETTAVAT PERUSKOULUUN
Asuntona 50m2 omakotitalossa, 3 henkeä.HEILLÄ OLI KOKONAINEN TALO ELI TUPLASTI TUO
ÄLÄ KILJU!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauppa oli vieressä ja lääkäri tuli kotiin.
Ja se kauppa oli auki yhdeksästä viiteen.
Ja kotirouva saattoi huoletta jättää lapsen kotiin nukkumaan, seitsenvuotiaan hoteisiin tai kiikuttaa lapsen yläkertaan ilmaiseksi vuokralaiselle, kun piipahti siellä sadan metrin päässä kaupassa...
Eikä se kaupassakäynti yhden lapsen kanssa nyt niin mahdoton urakka ole sekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun 50-luvun lähiökerrostalossa isossa kaupungissa. Juttelin kerran naapurimummojen kanssa niistä ajoista, kun ovat ”alkuasukkaina” taloon muuttaneet. Kukaan heistä ei ollut käynyt töissä vaan miehet duunaritöistään olivat tuoneet rahan kotiin. Suht pienissä asunnoissa asuivat ja lapsia niissä oli kolmekin, mutta tietysti ihan samat mukavuudet kuin nytkin.
Kovin ihmettelivät kun yksinhuoltajana lasten kanssa elelen ja ihan kokopäiväisesti käyn duunissa. En voinut olla miettimättä, että ei se elämä kaikilla Suomessakaan niin raskasta ole ennen ollut. Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
Niin, koska nykyään ostetaan kaikki valmiina, ruoatkin puolivalmiina tai valmiina. Tuohon aikaan tehtiin ruuat, säilöttiin, leivottiin, ommeltiin vaatteet, kudottiin lapaset ja sukat. pestiin vaatteet pulsaattorikoneella tai käsin. Yleensä oli kasvimaa jota hoidettiin. Kyllä sitä työtä oli ihan riittävästi. Ei vaippoja laitettu roskiin vaan liotettiin ja pestiin. Mieti tätäkin.
Ei osteta. Kyllä nykyään kokataan ja leivotaan paljon enemmän kuin silloin. Sillä ruualla millä lapset silloin ruokittiin oltaisiin jälleen siellä lastensuojelussa.
Nykyään tehdään ja korjataan ja paikataan vaatteita ja kierrätetään ja kulutetaan loppuun.
Ja kestovaipat on olleet muotia jo 30 vuotta.
Mietipä sinä mitä suollat. Naurettavaa.
Ja sen lisäksi istutaan koululla osallistumassa harva se viikko, ollaan läsnä lapsille, sanoitetaan tunteita ja ollaan tarkkailtavina, täytetään loputon määrä utelulomakkeita. Ja kuskataan vielä yläkoululaisetkin hammaslääkäriin jonnekin hyvinvointikeskuksiin. Ennen hammaslääkäri oli koulun pihassa ja ekaluokkalaisetkin meni sinne itse.
Olen itse yläkoulun opettaja, ja vanhemmat vaivataan koululle tasan kerran lukuvuodessa, vanhempainvarttiin seiskalla ja kasilla, ja ysillä jatko-opintoiltaan, jos haluaa tulla. Ja tietysti kkevätjujlaan..Mutta tietysti jos vanhemmilla on erityistarpeinen lapsi tai lapsella esim. adhd niin joutuu huoltajat sitten palavereissa käymään. Sitä ihmettelenkin, että eikö ennen ollut adhd-lapsia, jotka eivät kestä olla hiljaa? Vai oliko kuri niin kova, että ylivilkkaatkin hiljeni..?
Mutta olet oikeassa kyllä siinä, että valtio ja kunta kontrolloi enemmän lapsiperheiden elämää kuin ennen.
En kyllä usko tuotakaan,että ihmiset tekisivät enemmämn ruokaa itse kuin 60-luvulla. Se ei oikein ole matemaattisestikaan mahdollista, koska kaupat ovat väärällään pakasteita, eineksiä ja puolivalmisteita. Kuka ne ostaisi, jos ihmiset tekisivät enemmän itse ruokaa kuin 60-luvulla? Ja mitä ne itse ruokaa tekemättömät ihmiset oisivat 60-luvulla syöneet? Suolakurkkujako? Maksalaatikkoa? Ei ollut valmisruokia silloin juurikaan. Yritä kehittää johtopäätösten tekotaitoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin oli vielä 6-päiväiset työviikot niillä, jotka töissä kävivät. Monessa perheessä oli kyllä äiti töissä. Opettajat, myyjät, sairaanhoitajat, tehdastyöläiset, monet heistä oli naisia. Kouluakin käytiin 6 päivää viikossa. Itsekin ehdin alakoulua käydä siihen aikaan 6 pv /vko. Kesälomat eivät olleet yhtä pitkiä kuin nyt, talvilomia ei ollut lainkaan. Äitiysloma oli 2kk ja jos oli työssäkäyvä äiti, piti hankkia joku lastenhoitaja. Yleensä nämä olivat nuoria alle 20-vuotiaita tyttöjä. Omakin sisko oli lastenhoitaja koulunsa lopetettuaan ja hoiti pientä vauvaa. Töistä ei saanut olla pois lapsen sairauden takia palkallisesti. En ihmettele yhtään, jos monet naiset jäivät kotiin lapsia hoitamaan, kun päivähoitoa ei ollut.
Kaupat olivat auki vain arkisin rajatun ajan. Töistä piti yrittää ehtiä ruokaostoksille ennen kauppojen sulkeutumista. Sukkahousuja ei käytetty saati legginsejä, vaan oli sukat ja liivit. Terveyssiteissä ei ollut liimapintaa vaan siteet oli paksuja mötiköitä, jotka kiinnitettiin siihen tarkoitetulla vyöllä.
En nyt kadehtisi 60-luvun äitejä. Omakin äiti kävi töissä ja ei hänen elämänsä mitenkään helpolta tuntunut. Ehkäpä se elämä oli kuitenkin parempaa, kun ei ollut nykyajan somepaineita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun 50-luvun lähiökerrostalossa isossa kaupungissa. Juttelin kerran naapurimummojen kanssa niistä ajoista, kun ovat ”alkuasukkaina” taloon muuttaneet. Kukaan heistä ei ollut käynyt töissä vaan miehet duunaritöistään olivat tuoneet rahan kotiin. Suht pienissä asunnoissa asuivat ja lapsia niissä oli kolmekin, mutta tietysti ihan samat mukavuudet kuin nytkin.
Kovin ihmettelivät kun yksinhuoltajana lasten kanssa elelen ja ihan kokopäiväisesti käyn duunissa. En voinut olla miettimättä, että ei se elämä kaikilla Suomessakaan niin raskasta ole ennen ollut. Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
Niin, koska nykyään ostetaan kaikki valmiina, ruoatkin puolivalmiina tai valmiina. Tuohon aikaan tehtiin ruuat, säilöttiin, leivottiin, ommeltiin vaatteet, kudottiin lapaset ja sukat. pestiin vaatteet pulsaattorikoneella tai käsin. Yleensä oli kasvimaa jota hoidettiin. Kyllä sitä työtä oli ihan riittävästi. Ei vaippoja laitettu roskiin vaan liotettiin ja pestiin. Mieti tätäkin.
Ei osteta. Kyllä nykyään kokataan ja leivotaan paljon enemmän kuin silloin. Sillä ruualla millä lapset silloin ruokittiin oltaisiin jälleen siellä lastensuojelussa.
Nykyään tehdään ja korjataan ja paikataan vaatteita ja kierrätetään ja kulutetaan loppuun.
Ja kestovaipat on olleet muotia jo 30 vuotta.
Mietipä sinä mitä suollat. Naurettavaa.
Ja sen lisäksi istutaan koululla osallistumassa harva se viikko, ollaan läsnä lapsille, sanoitetaan tunteita ja ollaan tarkkailtavina, täytetään loputon määrä utelulomakkeita. Ja kuskataan vielä yläkoululaisetkin hammaslääkäriin jonnekin hyvinvointikeskuksiin. Ennen hammaslääkäri oli koulun pihassa ja ekaluokkalaisetkin meni sinne itse.
Olen itse yläkoulun opettaja, ja vanhemmat vaivataan koululle tasan kerran lukuvuodessa, vanhempainvarttiin seiskalla ja kasilla, ja ysillä jatko-opintoiltaan, jos haluaa tulla. Ja tietysti kkevätjujlaan..Mutta tietysti jos vanhemmilla on erityistarpeinen lapsi tai lapsella esim. adhd niin joutuu huoltajat sitten palavereissa käymään. Sitä ihmettelenkin, että eikö ennen ollut adhd-lapsia, jotka eivät kestä olla hiljaa? Vai oliko kuri niin kova, että ylivilkkaatkin hiljeni..?
Mutta olet oikeassa kyllä siinä, että valtio ja kunta kontrolloi enemmän lapsiperheiden elämää kuin ennen.
En kyllä usko tuotakaan,että ihmiset tekisivät enemmämn ruokaa itse kuin 60-luvulla. Se ei oikein ole matemaattisestikaan mahdollista, koska kaupat ovat väärällään pakasteita, eineksiä ja puolivalmisteita. Kuka ne ostaisi, jos ihmiset tekisivät enemmän itse ruokaa kuin 60-luvulla? Ja mitä ne itse ruokaa tekemättömät ihmiset oisivat 60-luvulla syöneet? Suolakurkkujako? Maksalaatikkoa? Ei ollut valmisruokia silloin juurikaan. Yritä kehittää johtopäätösten tekotaitoasi.
60-luvulla syötiin perunaa, ruskeaa kastiketta. Usein joka päivä. Tai soppaa. Valmiita eiintarvikkeita oli mm makkarat.
Nykyään lapsiperheet laittaa ja jopa kasvattaa ruokaa ja syövät monipuolusesti tuohon verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeppistä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt, että äidilläni oli juurikin tällainen ihan käsittämättömän helppo elämä. 2 lasta, kotiäitinä kerrostaloasunnossa siihen asti, että oltiin menossa 5. ja 3. luokalle. JA silloinkin äiti meni osa-aikatöihin 9-13. Hetkeäkään ei viettänyt meidän lasten kanssa vaan meidän piti olla aina pihalla satoi tai paistoi. Kesät hänellä oli "apuna" oma äitinsä kaiken lisäksi.
Itse teen kokoaikatyötä totaaliyksinhuoltajana ilman turvaverkkoa. Hiukan erilainen elämä helppoudeltaan.
Ja eläke todennäköisesti tuosta työrupeamasta saman suuruinen kuin meillä nykyisillä kokopäiväisillä matalapalkkaisilla. T. Eläkettä kertynyt huikeat 400€ 12 vuoden työurasta.
Tuskin on, äitini oli kotona muutaman vuoden, teki sitten 3-4 vuotta osa-aikaista työtä ja sitten täyttä työpäivää. Hänen brutto eläkkeensä on hiukan päälle tonnin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun 50-luvun lähiökerrostalossa isossa kaupungissa. Juttelin kerran naapurimummojen kanssa niistä ajoista, kun ovat ”alkuasukkaina” taloon muuttaneet. Kukaan heistä ei ollut käynyt töissä vaan miehet duunaritöistään olivat tuoneet rahan kotiin. Suht pienissä asunnoissa asuivat ja lapsia niissä oli kolmekin, mutta tietysti ihan samat mukavuudet kuin nytkin.
Kovin ihmettelivät kun yksinhuoltajana lasten kanssa elelen ja ihan kokopäiväisesti käyn duunissa. En voinut olla miettimättä, että ei se elämä kaikilla Suomessakaan niin raskasta ole ennen ollut. Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
Niin, koska nykyään ostetaan kaikki valmiina, ruoatkin puolivalmiina tai valmiina. Tuohon aikaan tehtiin ruuat, säilöttiin, leivottiin, ommeltiin vaatteet, kudottiin lapaset ja sukat. pestiin vaatteet pulsaattorikoneella tai käsin. Yleensä oli kasvimaa jota hoidettiin. Kyllä sitä työtä oli ihan riittävästi. Ei vaippoja laitettu roskiin vaan liotettiin ja pestiin. Mieti tätäkin.
Ei osteta. Kyllä nykyään kokataan ja leivotaan paljon enemmän kuin silloin. Sillä ruualla millä lapset silloin ruokittiin oltaisiin jälleen siellä lastensuojelussa.
Nykyään tehdään ja korjataan ja paikataan vaatteita ja kierrätetään ja kulutetaan loppuun.
Ja kestovaipat on olleet muotia jo 30 vuotta.
Mietipä sinä mitä suollat. Naurettavaa.
Ja sen lisäksi istutaan koululla osallistumassa harva se viikko, ollaan läsnä lapsille, sanoitetaan tunteita ja ollaan tarkkailtavina, täytetään loputon määrä utelulomakkeita. Ja kuskataan vielä yläkoululaisetkin hammaslääkäriin jonnekin hyvinvointikeskuksiin. Ennen hammaslääkäri oli koulun pihassa ja ekaluokkalaisetkin meni sinne itse.
Olen itse yläkoulun opettaja, ja vanhemmat vaivataan koululle tasan kerran lukuvuodessa, vanhempainvarttiin seiskalla ja kasilla, ja ysillä jatko-opintoiltaan, jos haluaa tulla. Ja tietysti kkevätjujlaan..Mutta tietysti jos vanhemmilla on erityistarpeinen lapsi tai lapsella esim. adhd niin joutuu huoltajat sitten palavereissa käymään. Sitä ihmettelenkin, että eikö ennen ollut adhd-lapsia, jotka eivät kestä olla hiljaa? Vai oliko kuri niin kova, että ylivilkkaatkin hiljeni..?
Mutta olet oikeassa kyllä siinä, että valtio ja kunta kontrolloi enemmän lapsiperheiden elämää kuin ennen.
En kyllä usko tuotakaan,että ihmiset tekisivät enemmämn ruokaa itse kuin 60-luvulla. Se ei oikein ole matemaattisestikaan mahdollista, koska kaupat ovat väärällään pakasteita, eineksiä ja puolivalmisteita. Kuka ne ostaisi, jos ihmiset tekisivät enemmän itse ruokaa kuin 60-luvulla? Ja mitä ne itse ruokaa tekemättömät ihmiset oisivat 60-luvulla syöneet? Suolakurkkujako? Maksalaatikkoa? Ei ollut valmisruokia silloin juurikaan. Yritä kehittää johtopäätösten tekotaitoasi.
60-luvulla syötiin perunaa, ruskeaa kastiketta. Usein joka päivä. Tai soppaa. Valmiita eiintarvikkeita oli mm makkarat.
Nykyään lapsiperheet laittaa ja jopa kasvattaa ruokaa ja syövät monipuolusesti tuohon verrattuna.
Kannattaisi käydä siinä 60-luvun kaupassa katsomassa, mitä oli edes myynnissä. Esim 70-lukuun verrattuna lihatiskin tarjonta on moninkertaistunut, samoin hedelmät. Ruokaa tehtiin siitä mitä oli tarjolla. Oma isoisäni on salatista sanonut, ettei hän syö pupun ruokaa. Ja tämä siis 70-luvulla. Eli asenteissakin oli muokattavaa. Jos olet elänyt sodan jälkeisessä köyhyydessä, kun ruoka oli kortilla, kun oli niukkaa, olit iloinen diitä, että ruokaa oli. Vanhempani syntyivät -40 ja -41.
Ja niin, vanhemillani oli 2 aarin palstaa. Siellä kavoi perunaa, porkkanaa, punajuurta, lanttua, naurista, salaattia, tilliä, persiljaa ja herneitä. Ja paljon. Kasteluvesi kannettiin ojasta lämpimillä kelrillä ämpärikaupalla. Marjat ja sienet poimittiin metsästä ja niitä ja kasvimaan tuotoksia oli kellari täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämä lapsiperheiden kyttäys on alkanut vasta viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Olen itse kasarilla syntynyt ja sellaisen perhehelvetin kävin läpi ja ei kukaan puuttunut asioihin. Kyllä vielä 90-luvullakin lapset sai olla aika vapaasti eikä vanhempia kytätty. Huolimatta omasta taustasta haluaisin niin PALJON elää tuollaisessa entisajassa ettei tarvitsisi koko ajan murehtia lapsen täydellistä vaatetusta/ruokavaliota/synttärijuhlia, sanomisia, harrastuksia, omantahtisuutta, edesottamuksia...
Tuntuu ettei nykyaikana saa kasvattaa lasta. Joko rankaiset liian kovaa esim.jäähyttämällä tai sitten oletkin pullamössö kuka hyysää lasta. Lapsi ei saa olla myöskään itsenäisesti lainkaan. On heitteillejättö viedä nykyään roskapussi ulos jos leikki-ikäinem katsoo piirrettyä. Ainii ja ei sitä ruutuaikaa saisi edes olla 🤯
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun 50-luvun lähiökerrostalossa isossa kaupungissa. Juttelin kerran naapurimummojen kanssa niistä ajoista, kun ovat ”alkuasukkaina” taloon muuttaneet. Kukaan heistä ei ollut käynyt töissä vaan miehet duunaritöistään olivat tuoneet rahan kotiin. Suht pienissä asunnoissa asuivat ja lapsia niissä oli kolmekin, mutta tietysti ihan samat mukavuudet kuin nytkin.
Kovin ihmettelivät kun yksinhuoltajana lasten kanssa elelen ja ihan kokopäiväisesti käyn duunissa. En voinut olla miettimättä, että ei se elämä kaikilla Suomessakaan niin raskasta ole ennen ollut. Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
Niin, koska nykyään ostetaan kaikki valmiina, ruoatkin puolivalmiina tai valmiina. Tuohon aikaan tehtiin ruuat, säilöttiin, leivottiin, ommeltiin vaatteet, kudottiin lapaset ja sukat. pestiin vaatteet pulsaattorikoneella tai käsin. Yleensä oli kasvimaa jota hoidettiin. Kyllä sitä työtä oli ihan riittävästi. Ei vaippoja laitettu roskiin vaan liotettiin ja pestiin. Mieti tätäkin.
Ei osteta. Kyllä nykyään kokataan ja leivotaan paljon enemmän kuin silloin. Sillä ruualla millä lapset silloin ruokittiin oltaisiin jälleen siellä lastensuojelussa.
Nykyään tehdään ja korjataan ja paikataan vaatteita ja kierrätetään ja kulutetaan loppuun.
Ja kestovaipat on olleet muotia jo 30 vuotta.
Mietipä sinä mitä suollat. Naurettavaa.
Ja sen lisäksi istutaan koululla osallistumassa harva se viikko, ollaan läsnä lapsille, sanoitetaan tunteita ja ollaan tarkkailtavina, täytetään loputon määrä utelulomakkeita. Ja kuskataan vielä yläkoululaisetkin hammaslääkäriin jonnekin hyvinvointikeskuksiin. Ennen hammaslääkäri oli koulun pihassa ja ekaluokkalaisetkin meni sinne itse.
Olen itse yläkoulun opettaja, ja vanhemmat vaivataan koululle tasan kerran lukuvuodessa, vanhempainvarttiin seiskalla ja kasilla, ja ysillä jatko-opintoiltaan, jos haluaa tulla. Ja tietysti kkevätjujlaan..Mutta tietysti jos vanhemmilla on erityistarpeinen lapsi tai lapsella esim. adhd niin joutuu huoltajat sitten palavereissa käymään. Sitä ihmettelenkin, että eikö ennen ollut adhd-lapsia, jotka eivät kestä olla hiljaa? Vai oliko kuri niin kova, että ylivilkkaatkin hiljeni..?
Mutta olet oikeassa kyllä siinä, että valtio ja kunta kontrolloi enemmän lapsiperheiden elämää kuin ennen.
En kyllä usko tuotakaan,että ihmiset tekisivät enemmämn ruokaa itse kuin 60-luvulla. Se ei oikein ole matemaattisestikaan mahdollista, koska kaupat ovat väärällään pakasteita, eineksiä ja puolivalmisteita. Kuka ne ostaisi, jos ihmiset tekisivät enemmän itse ruokaa kuin 60-luvulla? Ja mitä ne itse ruokaa tekemättömät ihmiset oisivat 60-luvulla syöneet? Suolakurkkujako? Maksalaatikkoa? Ei ollut valmisruokia silloin juurikaan. Yritä kehittää johtopäätösten tekotaitoasi.
Et sitten ymmärrä edes sitä että sun koulu ei ole ainoa koulu? Ja että koululaisia voi olla perheitä useita?
Me on juostu pelkästään kouluverkkotarkasteluissa ja "luokan työrauha" -illoissa kymmeniä kertoja tässä vuosien varrella. Itsellä kolme kympin tyttöä eli ei, ei ole häirikkölasta meillä. Sitten on leirikoulutapaamiset. Ja ne varsinaiset vanhempainillat.
Pelkät vanhempainillat on meillä jaettu vielä kahtia niin, että viime tammikuussakin oli kaksi. Per lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun 50-luvun lähiökerrostalossa isossa kaupungissa. Juttelin kerran naapurimummojen kanssa niistä ajoista, kun ovat ”alkuasukkaina” taloon muuttaneet. Kukaan heistä ei ollut käynyt töissä vaan miehet duunaritöistään olivat tuoneet rahan kotiin. Suht pienissä asunnoissa asuivat ja lapsia niissä oli kolmekin, mutta tietysti ihan samat mukavuudet kuin nytkin.
Kovin ihmettelivät kun yksinhuoltajana lasten kanssa elelen ja ihan kokopäiväisesti käyn duunissa. En voinut olla miettimättä, että ei se elämä kaikilla Suomessakaan niin raskasta ole ennen ollut. Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
Niin, koska nykyään ostetaan kaikki valmiina, ruoatkin puolivalmiina tai valmiina. Tuohon aikaan tehtiin ruuat, säilöttiin, leivottiin, ommeltiin vaatteet, kudottiin lapaset ja sukat. pestiin vaatteet pulsaattorikoneella tai käsin. Yleensä oli kasvimaa jota hoidettiin. Kyllä sitä työtä oli ihan riittävästi. Ei vaippoja laitettu roskiin vaan liotettiin ja pestiin. Mieti tätäkin.
Ei osteta. Kyllä nykyään kokataan ja leivotaan paljon enemmän kuin silloin. Sillä ruualla millä lapset silloin ruokittiin oltaisiin jälleen siellä lastensuojelussa.
Nykyään tehdään ja korjataan ja paikataan vaatteita ja kierrätetään ja kulutetaan loppuun.
Ja kestovaipat on olleet muotia jo 30 vuotta.
Mietipä sinä mitä suollat. Naurettavaa.
Ja sen lisäksi istutaan koululla osallistumassa harva se viikko, ollaan läsnä lapsille, sanoitetaan tunteita ja ollaan tarkkailtavina, täytetään loputon määrä utelulomakkeita. Ja kuskataan vielä yläkoululaisetkin hammaslääkäriin jonnekin hyvinvointikeskuksiin. Ennen hammaslääkäri oli koulun pihassa ja ekaluokkalaisetkin meni sinne itse.
Olen itse yläkoulun opettaja, ja vanhemmat vaivataan koululle tasan kerran lukuvuodessa, vanhempainvarttiin seiskalla ja kasilla, ja ysillä jatko-opintoiltaan, jos haluaa tulla. Ja tietysti kkevätjujlaan..Mutta tietysti jos vanhemmilla on erityistarpeinen lapsi tai lapsella esim. adhd niin joutuu huoltajat sitten palavereissa käymään. Sitä ihmettelenkin, että eikö ennen ollut adhd-lapsia, jotka eivät kestä olla hiljaa? Vai oliko kuri niin kova, että ylivilkkaatkin hiljeni..?
Mutta olet oikeassa kyllä siinä, että valtio ja kunta kontrolloi enemmän lapsiperheiden elämää kuin ennen.
En kyllä usko tuotakaan,että ihmiset tekisivät enemmämn ruokaa itse kuin 60-luvulla. Se ei oikein ole matemaattisestikaan mahdollista, koska kaupat ovat väärällään pakasteita, eineksiä ja puolivalmisteita. Kuka ne ostaisi, jos ihmiset tekisivät enemmän itse ruokaa kuin 60-luvulla? Ja mitä ne itse ruokaa tekemättömät ihmiset oisivat 60-luvulla syöneet? Suolakurkkujako? Maksalaatikkoa? Ei ollut valmisruokia silloin juurikaan. Yritä kehittää johtopäätösten tekotaitoasi.
60-luvulla syötiin perunaa, ruskeaa kastiketta. Usein joka päivä. Tai soppaa. Valmiita eiintarvikkeita oli mm makkarat.
Nykyään lapsiperheet laittaa ja jopa kasvattaa ruokaa ja syövät monipuolusesti tuohon verrattuna.
Kannattaisi käydä siinä 60-luvun kaupassa katsomassa, mitä oli edes myynnissä. Esim 70-lukuun verrattuna lihatiskin tarjonta on moninkertaistunut, samoin hedelmät. Ruokaa tehtiin siitä mitä oli tarjolla. Oma isoisäni on salatista sanonut, ettei hän syö pupun ruokaa. Ja tämä siis 70-luvulla. Eli asenteissakin oli muokattavaa. Jos olet elänyt sodan jälkeisessä köyhyydessä, kun ruoka oli kortilla, kun oli niukkaa, olit iloinen diitä, että ruokaa oli. Vanhempani syntyivät -40 ja -41.
Ja niin, vanhemillani oli 2 aarin palstaa. Siellä kavoi perunaa, porkkanaa, punajuurta, lanttua, naurista, salaattia, tilliä, persiljaa ja herneitä. Ja paljon. Kasteluvesi kannettiin ojasta lämpimillä kelrillä ämpärikaupalla. Marjat ja sienet poimittiin metsästä ja niitä ja kasvimaan tuotoksia oli kellari täynnä.
Olen syntynyt vuonna 1960 ja kävin melkein joka päivä kaupassa koulusta tullessani. Isosiskoni oli kaupassa töissä. Tiedän tismalleen mitä siellä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun 50-luvun lähiökerrostalossa isossa kaupungissa. Juttelin kerran naapurimummojen kanssa niistä ajoista, kun ovat ”alkuasukkaina” taloon muuttaneet. Kukaan heistä ei ollut käynyt töissä vaan miehet duunaritöistään olivat tuoneet rahan kotiin. Suht pienissä asunnoissa asuivat ja lapsia niissä oli kolmekin, mutta tietysti ihan samat mukavuudet kuin nytkin.
Kovin ihmettelivät kun yksinhuoltajana lasten kanssa elelen ja ihan kokopäiväisesti käyn duunissa. En voinut olla miettimättä, että ei se elämä kaikilla Suomessakaan niin raskasta ole ennen ollut. Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
Niin, koska nykyään ostetaan kaikki valmiina, ruoatkin puolivalmiina tai valmiina. Tuohon aikaan tehtiin ruuat, säilöttiin, leivottiin, ommeltiin vaatteet, kudottiin lapaset ja sukat. pestiin vaatteet pulsaattorikoneella tai käsin. Yleensä oli kasvimaa jota hoidettiin. Kyllä sitä työtä oli ihan riittävästi. Ei vaippoja laitettu roskiin vaan liotettiin ja pestiin. Mieti tätäkin.
Ei osteta. Kyllä nykyään kokataan ja leivotaan paljon enemmän kuin silloin. Sillä ruualla millä lapset silloin ruokittiin oltaisiin jälleen siellä lastensuojelussa.
Nykyään tehdään ja korjataan ja paikataan vaatteita ja kierrätetään ja kulutetaan loppuun.
Ja kestovaipat on olleet muotia jo 30 vuotta.
Mietipä sinä mitä suollat. Naurettavaa.
Ja sen lisäksi istutaan koululla osallistumassa harva se viikko, ollaan läsnä lapsille, sanoitetaan tunteita ja ollaan tarkkailtavina, täytetään loputon määrä utelulomakkeita. Ja kuskataan vielä yläkoululaisetkin hammaslääkäriin jonnekin hyvinvointikeskuksiin. Ennen hammaslääkäri oli koulun pihassa ja ekaluokkalaisetkin meni sinne itse.
Olen itse yläkoulun opettaja, ja vanhemmat vaivataan koululle tasan kerran lukuvuodessa, vanhempainvarttiin seiskalla ja kasilla, ja ysillä jatko-opintoiltaan, jos haluaa tulla. Ja tietysti kkevätjujlaan..Mutta tietysti jos vanhemmilla on erityistarpeinen lapsi tai lapsella esim. adhd niin joutuu huoltajat sitten palavereissa käymään. Sitä ihmettelenkin, että eikö ennen ollut adhd-lapsia, jotka eivät kestä olla hiljaa? Vai oliko kuri niin kova, että ylivilkkaatkin hiljeni..?
Mutta olet oikeassa kyllä siinä, että valtio ja kunta kontrolloi enemmän lapsiperheiden elämää kuin ennen.
En kyllä usko tuotakaan,että ihmiset tekisivät enemmämn ruokaa itse kuin 60-luvulla. Se ei oikein ole matemaattisestikaan mahdollista, koska kaupat ovat väärällään pakasteita, eineksiä ja puolivalmisteita. Kuka ne ostaisi, jos ihmiset tekisivät enemmän itse ruokaa kuin 60-luvulla? Ja mitä ne itse ruokaa tekemättömät ihmiset oisivat 60-luvulla syöneet? Suolakurkkujako? Maksalaatikkoa? Ei ollut valmisruokia silloin juurikaan. Yritä kehittää johtopäätösten tekotaitoasi.
60-luvulla syötiin perunaa, ruskeaa kastiketta. Usein joka päivä. Tai soppaa. Valmiita eiintarvikkeita oli mm makkarat.
Nykyään lapsiperheet laittaa ja jopa kasvattaa ruokaa ja syövät monipuolusesti tuohon verrattuna.
60-luvulla kasvi- ja perunamaa oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Nykyään noita on paljon vähemmän mitä silloin. Hep vaan kaikki käsi pystyyn, joiden lapset ovat kesän viettäneet kasvimaata kitkien. Kuinka monella on enää edes kunnon kellaria?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun 50-luvun lähiökerrostalossa isossa kaupungissa. Juttelin kerran naapurimummojen kanssa niistä ajoista, kun ovat ”alkuasukkaina” taloon muuttaneet. Kukaan heistä ei ollut käynyt töissä vaan miehet duunaritöistään olivat tuoneet rahan kotiin. Suht pienissä asunnoissa asuivat ja lapsia niissä oli kolmekin, mutta tietysti ihan samat mukavuudet kuin nytkin.
Kovin ihmettelivät kun yksinhuoltajana lasten kanssa elelen ja ihan kokopäiväisesti käyn duunissa. En voinut olla miettimättä, että ei se elämä kaikilla Suomessakaan niin raskasta ole ennen ollut. Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
Niin, koska nykyään ostetaan kaikki valmiina, ruoatkin puolivalmiina tai valmiina. Tuohon aikaan tehtiin ruuat, säilöttiin, leivottiin, ommeltiin vaatteet, kudottiin lapaset ja sukat. pestiin vaatteet pulsaattorikoneella tai käsin. Yleensä oli kasvimaa jota hoidettiin. Kyllä sitä työtä oli ihan riittävästi. Ei vaippoja laitettu roskiin vaan liotettiin ja pestiin. Mieti tätäkin.
Ei osteta. Kyllä nykyään kokataan ja leivotaan paljon enemmän kuin silloin. Sillä ruualla millä lapset silloin ruokittiin oltaisiin jälleen siellä lastensuojelussa.
Nykyään tehdään ja korjataan ja paikataan vaatteita ja kierrätetään ja kulutetaan loppuun.
Ja kestovaipat on olleet muotia jo 30 vuotta.
Mietipä sinä mitä suollat. Naurettavaa.
Ja sen lisäksi istutaan koululla osallistumassa harva se viikko, ollaan läsnä lapsille, sanoitetaan tunteita ja ollaan tarkkailtavina, täytetään loputon määrä utelulomakkeita. Ja kuskataan vielä yläkoululaisetkin hammaslääkäriin jonnekin hyvinvointikeskuksiin. Ennen hammaslääkäri oli koulun pihassa ja ekaluokkalaisetkin meni sinne itse.
Olen itse yläkoulun opettaja, ja vanhemmat vaivataan koululle tasan kerran lukuvuodessa, vanhempainvarttiin seiskalla ja kasilla, ja ysillä jatko-opintoiltaan, jos haluaa tulla. Ja tietysti kkevätjujlaan..Mutta tietysti jos vanhemmilla on erityistarpeinen lapsi tai lapsella esim. adhd niin joutuu huoltajat sitten palavereissa käymään. Sitä ihmettelenkin, että eikö ennen ollut adhd-lapsia, jotka eivät kestä olla hiljaa? Vai oliko kuri niin kova, että ylivilkkaatkin hiljeni..?
Mutta olet oikeassa kyllä siinä, että valtio ja kunta kontrolloi enemmän lapsiperheiden elämää kuin ennen.
En kyllä usko tuotakaan,että ihmiset tekisivät enemmämn ruokaa itse kuin 60-luvulla. Se ei oikein ole matemaattisestikaan mahdollista, koska kaupat ovat väärällään pakasteita, eineksiä ja puolivalmisteita. Kuka ne ostaisi, jos ihmiset tekisivät enemmän itse ruokaa kuin 60-luvulla? Ja mitä ne itse ruokaa tekemättömät ihmiset oisivat 60-luvulla syöneet? Suolakurkkujako? Maksalaatikkoa? Ei ollut valmisruokia silloin juurikaan. Yritä kehittää johtopäätösten tekotaitoasi.
60-luvulla syötiin perunaa, ruskeaa kastiketta. Usein joka päivä. Tai soppaa. Valmiita eiintarvikkeita oli mm makkarat.
Nykyään lapsiperheet laittaa ja jopa kasvattaa ruokaa ja syövät monipuolusesti tuohon verrattuna.
60-luvulla kasvi- ja perunamaa oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Nykyään noita on paljon vähemmän mitä silloin. Hep vaan kaikki käsi pystyyn, joiden lapset ovat kesän viettäneet kasvimaata kitkien. Kuinka monella on enää edes kunnon kellaria?
Kasvimaat ja lavaviljely on nykyään kyllä yleisempää kuin 60-luvulla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun 50-luvun lähiökerrostalossa isossa kaupungissa. Juttelin kerran naapurimummojen kanssa niistä ajoista, kun ovat ”alkuasukkaina” taloon muuttaneet. Kukaan heistä ei ollut käynyt töissä vaan miehet duunaritöistään olivat tuoneet rahan kotiin. Suht pienissä asunnoissa asuivat ja lapsia niissä oli kolmekin, mutta tietysti ihan samat mukavuudet kuin nytkin.
Kovin ihmettelivät kun yksinhuoltajana lasten kanssa elelen ja ihan kokopäiväisesti käyn duunissa. En voinut olla miettimättä, että ei se elämä kaikilla Suomessakaan niin raskasta ole ennen ollut. Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
Niin, koska nykyään ostetaan kaikki valmiina, ruoatkin puolivalmiina tai valmiina. Tuohon aikaan tehtiin ruuat, säilöttiin, leivottiin, ommeltiin vaatteet, kudottiin lapaset ja sukat. pestiin vaatteet pulsaattorikoneella tai käsin. Yleensä oli kasvimaa jota hoidettiin. Kyllä sitä työtä oli ihan riittävästi. Ei vaippoja laitettu roskiin vaan liotettiin ja pestiin. Mieti tätäkin.
Ei osteta. Kyllä nykyään kokataan ja leivotaan paljon enemmän kuin silloin. Sillä ruualla millä lapset silloin ruokittiin oltaisiin jälleen siellä lastensuojelussa.
Nykyään tehdään ja korjataan ja paikataan vaatteita ja kierrätetään ja kulutetaan loppuun.
Ja kestovaipat on olleet muotia jo 30 vuotta.
Mietipä sinä mitä suollat. Naurettavaa.
Ja sen lisäksi istutaan koululla osallistumassa harva se viikko, ollaan läsnä lapsille, sanoitetaan tunteita ja ollaan tarkkailtavina, täytetään loputon määrä utelulomakkeita. Ja kuskataan vielä yläkoululaisetkin hammaslääkäriin jonnekin hyvinvointikeskuksiin. Ennen hammaslääkäri oli koulun pihassa ja ekaluokkalaisetkin meni sinne itse.
Suollat täyttä paskaa!
Nykyään ei korjata mitään, jatkuvasti ostetaan uusia vaatteita.
Nykyään käytetään kertakäyttövaippoja. Kertakäyttövaipat syrjäyttivät kestovaipat 90-luvun alussa, eli n. 30 vuotta sitten. Ja sinä kehtaat väittää , että silloin siirryttiin kestovaippoihin. TOTUUS ON PÄINVASTOIN. SILLOIN VASTA SIIRRYTTIIN KERTAKÄYTTÖVAIPPOIHIN.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin isonsiskon hoteissa pienenä, noin kolmivuotiaasta sai jo leikkiä vapaasti, viisivuotiaana luuhasin pitkin kyliä ja kuusivuotiaana koululaisena sai liikkua ihan vapaasti. Mm mennä uimaan ja luistelemaan jne.
Ja mun äitiä pidettiin silloin "ylisuojelevana".
Nykyään MLL suosittelee, että vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin.
Ja isompien alaikäisten sisarusten käyttäminen lastenvahtina edes hetkellisesti on täysin kielletty. Minut haukuttiin täälläkin jo lyttyyn siitä, että alakoululainen isosisko oli 10 minuuttia kahden kotona pienemmän kanssa, kun käytin koiran viereisessä puistossa, johon on koko ajan näköyhteys.
60-luvun lapsi
On silloin 60-luvullakin ollut lastenhoitoon tiukat suositukset. Kyllä nykyäänkin saa viimeistään ekaluokkalaisen jättää yksin. On omaa tyhmyyttäsi jos jätät vasta 12-vuotiaan yksin. On tuskallista lapsellekin, jos saa olla yksin vasta noin vanhana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun 50-luvun lähiökerrostalossa isossa kaupungissa. Juttelin kerran naapurimummojen kanssa niistä ajoista, kun ovat ”alkuasukkaina” taloon muuttaneet. Kukaan heistä ei ollut käynyt töissä vaan miehet duunaritöistään olivat tuoneet rahan kotiin. Suht pienissä asunnoissa asuivat ja lapsia niissä oli kolmekin, mutta tietysti ihan samat mukavuudet kuin nytkin.
Kovin ihmettelivät kun yksinhuoltajana lasten kanssa elelen ja ihan kokopäiväisesti käyn duunissa. En voinut olla miettimättä, että ei se elämä kaikilla Suomessakaan niin raskasta ole ennen ollut. Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
Niin, koska nykyään ostetaan kaikki valmiina, ruoatkin puolivalmiina tai valmiina. Tuohon aikaan tehtiin ruuat, säilöttiin, leivottiin, ommeltiin vaatteet, kudottiin lapaset ja sukat. pestiin vaatteet pulsaattorikoneella tai käsin. Yleensä oli kasvimaa jota hoidettiin. Kyllä sitä työtä oli ihan riittävästi. Ei vaippoja laitettu roskiin vaan liotettiin ja pestiin. Mieti tätäkin.
Ei osteta. Kyllä nykyään kokataan ja leivotaan paljon enemmän kuin silloin. Sillä ruualla millä lapset silloin ruokittiin oltaisiin jälleen siellä lastensuojelussa.
Nykyään tehdään ja korjataan ja paikataan vaatteita ja kierrätetään ja kulutetaan loppuun.
Ja kestovaipat on olleet muotia jo 30 vuotta.
Mietipä sinä mitä suollat. Naurettavaa.
Ja sen lisäksi istutaan koululla osallistumassa harva se viikko, ollaan läsnä lapsille, sanoitetaan tunteita ja ollaan tarkkailtavina, täytetään loputon määrä utelulomakkeita. Ja kuskataan vielä yläkoululaisetkin hammaslääkäriin jonnekin hyvinvointikeskuksiin. Ennen hammaslääkäri oli koulun pihassa ja ekaluokkalaisetkin meni sinne itse.
Olen itse yläkoulun opettaja, ja vanhemmat vaivataan koululle tasan kerran lukuvuodessa, vanhempainvarttiin seiskalla ja kasilla, ja ysillä jatko-opintoiltaan, jos haluaa tulla. Ja tietysti kkevätjujlaan..Mutta tietysti jos vanhemmilla on erityistarpeinen lapsi tai lapsella esim. adhd niin joutuu huoltajat sitten palavereissa käymään. Sitä ihmettelenkin, että eikö ennen ollut adhd-lapsia, jotka eivät kestä olla hiljaa? Vai oliko kuri niin kova, että ylivilkkaatkin hiljeni..?
Mutta olet oikeassa kyllä siinä, että valtio ja kunta kontrolloi enemmän lapsiperheiden elämää kuin ennen.
En kyllä usko tuotakaan,että ihmiset tekisivät enemmämn ruokaa itse kuin 60-luvulla. Se ei oikein ole matemaattisestikaan mahdollista, koska kaupat ovat väärällään pakasteita, eineksiä ja puolivalmisteita. Kuka ne ostaisi, jos ihmiset tekisivät enemmän itse ruokaa kuin 60-luvulla? Ja mitä ne itse ruokaa tekemättömät ihmiset oisivat 60-luvulla syöneet? Suolakurkkujako? Maksalaatikkoa? Ei ollut valmisruokia silloin juurikaan. Yritä kehittää johtopäätösten tekotaitoasi.
60-luvulla syötiin perunaa, ruskeaa kastiketta. Usein joka päivä. Tai soppaa. Valmiita eiintarvikkeita oli mm makkarat.
Nykyään lapsiperheet laittaa ja jopa kasvattaa ruokaa ja syövät monipuolusesti tuohon verrattuna.
60-luvulla kasvi- ja perunamaa oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Nykyään noita on paljon vähemmän mitä silloin. Hep vaan kaikki käsi pystyyn, joiden lapset ovat kesän viettäneet kasvimaata kitkien. Kuinka monella on enää edes kunnon kellaria?
Kasvimaat ja lavaviljely on nykyään kyllä yleisempää kuin 60-luvulla...
Laita sitten jotain tilastoa, kun sinulla tuntuu tietoa olevan. Ennen omakotitalojen pihoissa kasvatettiin perunat, porkkanat, sipulit, lantut ja muut juurekset koko talveksi. Sen lisäksi oli marjapuskat, joista keitettiin mehua ja hilloa talveksi. Nykyajan yrtinkasvatus ei ole kevyt harrastus, siinä ei sadonkorjuuseen mene monta päivää koko perheeltä. Jos joku kasvattaa perunaa, niin siinä on vain pari riviä kesäksi. Peruna- ja kasvimaan tilalla on trampoliini ja palju.
Vaatteet korjattiin itse, usein myös tehtiin,. varsinkin lasten vaatteet.