Lue keskustelun säännöt.
Kyllä oli elämä helppoa 60-luvulla!
24.08.2020 |
Heikissä ja Kaijassa Kaija on kotona yhden lapsen kanssa. Tätä hoitaa naapurin alakoululainem ja yläkerran vuokralaiset.
Miehellä niin lyhyt työmatka että pyörällä kulkee.
Asuvat omakotitalossa liki Tampereen keskustassa.
Kotiäidin ei tarvitse viedä lastaan puistoon, ihan ylsin voi tyrkätä jo taaperon pihalle.
Ruoka on ihan mitä sattuu ruskeaa kastiketta. Kukaan ei kyttää lapsen syömisiä tai tekemisiä.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin isonsiskon hoteissa pienenä, noin kolmivuotiaasta sai jo leikkiä vapaasti, viisivuotiaana luuhasin pitkin kyliä ja kuusivuotiaana koululaisena sai liikkua ihan vapaasti. Mm mennä uimaan ja luistelemaan jne.
Ja mun äitiä pidettiin silloin "ylisuojelevana".
Nykyään MLL suosittelee, että vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin.
Ja isompien alaikäisten sisarusten käyttäminen lastenvahtina edes hetkellisesti on täysin kielletty. Minut haukuttiin täälläkin jo lyttyyn siitä, että alakoululainen isosisko oli 10 minuuttia kahden kotona pienemmän kanssa, kun käytin koiran viereisessä puistossa, johon on koko ajan näköyhteys.
60-luvun lapsi
Ysiluokkalainen tyttäreni ei saanut hakea eskarilaista veljeään kotiin. Koulu ja eskari olivat samassa rakennuksessa ja matkaa kotiin alle kilometri. Täytyy olla nääs täysi-ikäinen hakija. Mitenköhän suhtautuminen tällaiseen olisi mennyt 60-luvulla? Eikä nyt tarvitse saivarrella eskarista, tiedän kyllä ettei sellaista tuolloin ollut, lähinnä kyse asenneilmastosta.
Kaverin mies kulki yksin aamuisin päiväkotiin 150 metrin päähän 3-vuotiaana. Äiti katseli ikkunasta, että lapsi pääsi matkaan, mutta kukaan ei ihmetellyt, että ei noin saa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin isonsiskon hoteissa pienenä, noin kolmivuotiaasta sai jo leikkiä vapaasti, viisivuotiaana luuhasin pitkin kyliä ja kuusivuotiaana koululaisena sai liikkua ihan vapaasti. Mm mennä uimaan ja luistelemaan jne.
Ja mun äitiä pidettiin silloin "ylisuojelevana".
Nykyään MLL suosittelee, että vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin.
Ja isompien alaikäisten sisarusten käyttäminen lastenvahtina edes hetkellisesti on täysin kielletty. Minut haukuttiin täälläkin jo lyttyyn siitä, että alakoululainen isosisko oli 10 minuuttia kahden kotona pienemmän kanssa, kun käytin koiran viereisessä puistossa, johon on koko ajan näköyhteys.
60-luvun lapsi
Ysiluokkalainen tyttäreni ei saanut hakea eskarilaista veljeään kotiin. Koulu ja eskari olivat samassa rakennuksessa ja matkaa kotiin alle kilometri. Täytyy olla nääs täysi-ikäinen hakija. Mitenköhän suhtautuminen tällaiseen olisi mennyt 60-luvulla? Eikä nyt tarvitse saivarrella eskarista, tiedän kyllä ettei sellaista tuolloin ollut, lähinnä kyse asenneilmastosta.
Kaverin mies kulki yksin aamuisin päiväkotiin 150 metrin päähän 3-vuotiaana. Äiti katseli ikkunasta, että lapsi pääsi matkaan, mutta kukaan ei ihmetellyt, että ei noin saa tehdä.
Tamara Lund kirjoitti muistelmissaan että hän kulki nelivuotiaana yksin ratikalla päivähoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen emansipaatiota oli helppoa olla nainen. Ei tarvinnu muuta kuin hoitaa koti ja lapset. Pitää ittestänsä huolta. Miehen palkka työstä riitti elättämään perheen. Nyt meillä on samat vastuut kuin miehellä+ pitää synnyttää ja hoitaa lapset ja koti ja siltikin se naisen palkka on edelleen pienempi.
Ja harvoin se 1 ihmisen palkka riittää mihinkään, Jos on yksinhuoltaja, sinkkunainen. Ennen elämä oli kiiretöntä ja rennompaa. Yksinkertaista. Ei silloin kellään ollu burnoutteja. Tää nykyinen elämäntyyli ja työelämän vaatimukset sairastuttaa.Sait turpiin, ei ollut omaa rahaa tai palkka oli mitätön, huono terveydenhoito, pomottavat anopit, olematon ehkäisy, tilan puute, tuen puute, huonompi hygienia, ei autoa eikä korttia, jne... naisten väsymys oli iso yhteiskunnallinen ongelma, josta myös puhuttiin.
Ainoa mikä on muuttunut mainitsemistasi on se, että äitiä kytätään ja lytätään 24/7 ja lastensuojelu puuttuu pienimpäänkin asiaan.
Naisia kytättiin ja lytättiin silloinkin, enkä tiedä yhtään tapausta nykyajalta jolloin lastensuojelu olisi tullut kun tarvitaan. Itse täytyy pyytää apua.
Muuten olot ovat toiset.Ei todellakaan kytätty ja lytätty. Äidit oli ihan rauhassa kotona vaikka 20 vuotta, hyvää lastenhoitoa oli jo se, että lapsi pysyi suunnilleen hengissä.
Hah, tietenkin kytättiin. Onko se raskaana mennessään naimisiin, miten se kasvattaa, eikö se saa miestään kuriin, miksi se puuttuu kaikkeen/ ei puhu kellekään, miksei se kehu meidän lapsia, siinä on sitten omituinen ihminen, osaako se edes siivota, se keittää sitten laihaa kahvia, ...
Ja varsinkin kytättiin sitä, mihin aikaan perheissä aukaistiin verhot. Siinä sai laiskan maineen, jos muut ehtivät ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskikoulu oli se osa oppikoulua, joka ei ollut lukiota, ja koko oppikoulu oli siis maksullinen. Myös keskikoulu.
Kansakoulun jatkoluokat (jos ei päässyt neljänneltä oppikouluun) sekä kansalaiskoulu olivat maksuttomia.Jankkaaja voisi jo lukea annetun linkin, jossa asia selitetään niin että tolloimmankin luulisi jo tajuavan.
https://fi.wiktionary.org/wiki/keskikoulu
Keskikoulu:
viisivuotinen koulu, jonne mentiin kansakoulun neljän luokan jälkeen, voi toimia oppikoulun osana tai omana koulunaan.
Keskikoulu oli nelivuotinen, siis neljä luokkaa. Eikä sinne niin vain menty, sinne oli pääsykokeet, jotka piti läpäistä, että hyväksyttiin oppilaaksi.
Meilläpäin ainakin koko höskää sanottiin oppikouluksi. Pyrin oppikouluun neljännen luokan keväällä ja pääsin.
Koulu jäi kuitenkin aloittamatta, koska vanhemmillani ei ollut varaa maksaa lukukausimaksuja, oppimateriaalia ja ruokailua.
Menin siis seuraavana syksynä viidennelle.kansakouluun.
Telkkarissa oli niihin aikoihin jnäytelmä, jossa joku tyttö ei aloittanutkaan syksyllä oppikoulua, mutta sitten hänen kansakoulunopettajansa vei autolla sinne kansakoululta. Salaa toivoin, että minulle olisi käynyt niin. Pettymys oli suuri, kun oma opettaja ei tehnyt niin. :(
Kansakoulun jälkeen menin sitten kansalaiskouluun.
Myös Brittiperheissä sitten 80-luvulla pidettiin kotitietokonetta vielä perheen yhteisenä juttuna mutta nykyajan kokeneena perhe otti vastaan tyrmistyneenä kun tiesivät jo perheen aikaisempien yhteisten juttujen jo melko loppua verrattuna aiempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nälkä oli vielä tehokas työllistäjä 60 luvullakin kun väkeä poikkesi taloihin töihin ihan ruokapalkallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauppa oli vieressä ja lääkäri tuli kotiin.
Ja se kauppa oli auki yhdeksästä viiteen.
Totta. Kaupat olivat kiinni sunnuntaisin ja pyhäpäivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätit ap. kertomatta, kuinka Heikki ja Kaija asui pienessä kerrostalo huoneistossa 2 poikansa kanssa ja myöhemmin sarja kuvattiin omakotitalossa ja vain alakerta oli Heikin ja Kaijan käytössä ja yläkerta vuokrattiin alivuokralaisasunnoksi, jossa parhaimmillaan asui 5 heng.
En puhuisi asumisviihtymisestä, jos pientä okt asuttaa 10 henkilöä, joka siihen aikaan oli hyvin yleistä.
Ja miten Kaija olisi mennyt töihin, kun äitiysloma oli kuukauden, eikä päiväkoteja ollut, vaan olisi pitänyt palkata hoitaja kotiin.
Tästähän Eila Roine on kertonut, kuinka sarjan tekeminen näyttelijälle oli helppoa, kun lapset saivat olla mukana, eikä tarvinnut palkata hoitajaa, johon olisi mennyt toisen palkka, kun asunto olisi pitänyt vuokrata hoitajalle.
Vierailija kirjoitti:
Se on televisiosarja, fiktiota ja viihdettä.
Asuimme 60-luvulla kaupungin keskustassa mutta puutalossa joka lämpesi uuneilla. Puuhellalla äiti teki sapuskat - ja kaiken itse. Hän tilasi puol'syltä puita jotka kipattiin katutason luukusta puukellariin. Sieltä sitten äiti kantoi puut sisään ja aamu alkoi hellan lämmittämisellä. Harsovaipat pestiin, keitettiin ja silitettiin kuten kaikki muukin pyykki. Jossain vaiheessa kellariin hankittiin pulsaattorikone johon piti vedet itse vaihtaa ja lämmittää.
Ei ollut marketteja vaan maidot, leivät, lihat ja kalat piti hakea eri kaupoista. Koska jääkaappia - pakastimesta puhumattakaan - ei ollut, piti kauppareissuja tehdä tiheään. Isä lähti seitsemäksi aamulla töihin ja hänelle tietenkin äiti laittoi eväät mukaan.
Autot olivat harvinaisia, eikä meilläkään sellaista ollut. Kaikkialle käveltiin. Ei ollut nopeasti kuivuvia teknisiä vaatteita. Meillä oli sisävessa mutta ei suihkua! Kerran viikossa käytiin yleisessä saunassa ja sinne käveltiin kylpytakki päällä saunaämpärin kanssa :D
Ihan kaikkea tähän ei voi mahduttaa mutta kyllä sitä työtä riitti eikä se elo aina niin auvoista ollut.
Ja kaupungissa oli okt asukkaiden käytössä yhteinen vesiposti ( kunnallinen vesi, josta käytiin tonkalla vettä ja kärrättin kotiin).
Kaupasta sai irtomaitoa, suoraan maitotonkasta ja ruskeat lasipullot tuotiin kotonta.
Jääkaappeja ei ollut, ruuat säilytettiin kellarissa ja pidettiin kylmänä sahanpuruilla ja jääpaloilla. Jääpalat oli otettu talvella järvestä ja niitä säilytettiin sahanpurussa.
Ja voi sitä ihanuutta, kun Kalle Anttilan kuvasto tuli kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
60-luvulla kaikki ruoka (jotain purkkirokkaa lukuun ottamatta) valmistettiin raaka-aineista, mitään puolivalmisteita ei ollut. Tiskikoneita ei ollut. Pesukoneet olivat tosi tyhmiä nykyisiin verrattuna. Perheenemäntien aika kului aika lailla arjen pyörittämisessä minimibudjetilla.
Eipä tuo juuri millään lailla eroa omasta työttömän yh- elämästäni, paitsi että kotiäitys oli hyväksyttävämpää tuohon aikaan. Mitä tarkoitit ' pesukoneet tyhmiä'? Jos tarkoitit, että käytettiin vielä pulsaattoria tai ei ollut sisäänrakennettua tietotekniikkaa laitteissa, kuten nykyään noissa vuoden sisään hajoavissa kapineissa on, niin kyllähän pulsaattoreita käytetään vielä nykyäänkin ja ei kaikilla suomessa ole edes juoksevaa vettä.
miinus kaikki nykyajan teknologia ja muut mukavuudet.
Taisi olla tämä.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/01/brittiperhe-1900-luvulla