Lue keskustelun säännöt.
Kyllä oli elämä helppoa 60-luvulla!
24.08.2020 |
Heikissä ja Kaijassa Kaija on kotona yhden lapsen kanssa. Tätä hoitaa naapurin alakoululainem ja yläkerran vuokralaiset.
Miehellä niin lyhyt työmatka että pyörällä kulkee.
Asuvat omakotitalossa liki Tampereen keskustassa.
Kotiäidin ei tarvitse viedä lastaan puistoon, ihan ylsin voi tyrkätä jo taaperon pihalle.
Ruoka on ihan mitä sattuu ruskeaa kastiketta. Kukaan ei kyttää lapsen syömisiä tai tekemisiä.
Kommentit (172)
Vuonna 1960 oli sodasta kulunut vasta 15 vuotta ja Suomi oli Euroopan köyhimpiä maita. Sotakorvaukset oli saatu maksettua ja säännöstely pääosin loppunut. Lapset olivat saaneet ostokortit leikkeihinsä ja kauppoihin oli alkanut ilmestyä tavaraa myös ulkomailta.
Henkilöautoja oli Suomessa v.1960 vasta 183.409 kpl, kun niitä vuoden 2019 lopussa oli 2.720.307.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin isonsiskon hoteissa pienenä, noin kolmivuotiaasta sai jo leikkiä vapaasti, viisivuotiaana luuhasin pitkin kyliä ja kuusivuotiaana koululaisena sai liikkua ihan vapaasti. Mm mennä uimaan ja luistelemaan jne.
Ja mun äitiä pidettiin silloin "ylisuojelevana".
Nykyään MLL suosittelee, että vasta 12-vuotiaan saa jättää yksin.
Ja isompien alaikäisten sisarusten käyttäminen lastenvahtina edes hetkellisesti on täysin kielletty. Minut haukuttiin täälläkin jo lyttyyn siitä, että alakoululainen isosisko oli 10 minuuttia kahden kotona pienemmän kanssa, kun käytin koiran viereisessä puistossa, johon on koko ajan näköyhteys.
60-luvun lapsi
Ysiluokkalainen tyttäreni ei saanut hakea eskarilaista veljeään kotiin. Koulu ja eskari olivat samassa rakennuksessa ja matkaa kotiin alle kilometri. Täytyy olla nääs täysi-ikäinen hakija. Mitenköhän suhtautuminen tällaiseen olisi mennyt 60-luvulla? Eikä nyt tarvitse saivarrella eskarista, tiedän kyllä ettei sellaista tuolloin ollut, lähinnä kyse asenneilmastosta.
Keväällä oli lehtijuttu äidistä, jonka 17-vuotias lähihoitajaksi opiskeleva tytär ei saanut hakea SAMASTA PIHASTA pikkuveljeään (olikohan se nyt neljän tms) päiväkodista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia oli myös paremmin kuin nyt. Muoti!
Tykkään 60-luvun muodista. Minihameet, mekot, kissarajaukset, kitten heelsit. Mutta myös jo t-paidat ja farkut. Silti sai vielä kunnon villakangastakkeja ja jakkupukuja. Vaatteita oli varaa teettää ompelijalla tai räätälillä. Kengät oli nahkaa, eikä mitään muovia.
Myös kampaajalla käytiin usein, ihan vaan teettämässä kampauksia. Äitini on kertonut. Ei ollut rikkaasta perheestä.
Kerran viikossa käytiin "teettämässä kampaus".
Vierailija kirjoitti:
60luku oli aikaa jolloin työläiset vaurastuivat. Käytännössä inflaatio hoiti kaikki lainat, aikalaiset koittavat sanoa että raskas työnteko, se on täyttä puppua. Kyllä sillon töitä tehtiin, sitä en kiellä.
Tavallisen duunarin tuntipalkka 60 luvun alussa siis 1963 jälkeen oli reilusti alle markan tunti, vuosikymmenen lopussa palkka oli jossain 6-7 markan paikkeilla. Miettikää, mikä " kehitys" ja missä ajassa.
Naiset sai tehtaissa puolet miesten palkoista. Ja inflaatio söi ostovoiman. Miksi muuten niin moni olisi lähtenyt Ruotsiin, myös muualta kuin Kainuusta tms?
Vierailija kirjoitti:
Feministit on perseilleet meidän asiat. Ainoa hyvä keksintö on lasten päivähoito.
Mietipä uudelleen, jos pystyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini ja isäni ovat molemmat olleet 20-vuotiaita 60-luvulla (isä s. 1941 ja äiti 1946).
Paljon on käyty tätä vertailua siitä mikä nyt on helpompaa lapsiperheen elämässä verrattuna tuohon aikaan ja mikä taas vaikeampaa.
- Työttömiä oli paljon (enemmän kuin aikaisemmin) ja moni lähti Ruotsiin, koska sosiaaliturva oli olematon. Äitini sisaruksista kolme oli ainakin jonkin aikaa Ruotsissa töissä. Sieltä tultiin kotiin kerran vuodessa, kesälomalla.
- Vaatteet. Niitä oli vähemmän, mutta niitä ei saanut kirpparilta ja ne olivat kalliita. Naiset esim. ompelivat toimistotyöleninkiin joka ilta uudet hikilaput kainaloon. Sitten ne illalla ratkottiin pois ja pestiin. Mekko tuuletettiin henkarissa ja pestiin vain kun siinä oli näkyviä tahroja, jotka eivät irronneet erikseen pesemällä. Sama vauvan vaatteiden kanssa. Ne piti itse tehdä ja niiden pesu työllisti paljon. Samoin kuivatus. Vauvan vaipat olivat sellaisilla hakaneuloilla kiinni ja vuotivat ihan pienestäkin, joten pyykkiä tuli paljon.
- Moni rakennus lämpesi talvisin puilla. Ei ollut kaukolämpöä tai öljylämpöä. Joten puiden hankkiminen, pilkkominen, kantaminen, tulen tekeminen ja valvominen sekä tuhkan pois kantaminen veivät aikaa suht. paljon.
- Ruuanlaitto. Ei ollut pikakaurahiutaleita, joten jo aamupuuron keittoon meni enemmän aikaa. Juhlien laitto oli aikamoinen ponnistus, kun kermavaahto ja marenki piti käsin vatkata. Äiti kertoi että paras pitoemäntä oli todella nopea vispilän kanssa ja "ranteet kuin rautaa".
- Lapsien hoito. Lapsille ei ollut hoitopaikkaa, joten palkasta saattoi mennä iso osa lapsenlikan palkkaan tai sitten omasta työstä jäätiin pois. Rattaat olivat surkeita, liuskoja ei ollut, joten lapsia kannettiin paljon. Jos ei imettäminen onnistunut, niin lasipullojen desinfiointi vei paljon aikaa.
- Kaikkialle käveltiin tai pyöräiltiin, koska autoja oli harvemmassa. Lisäksi 10 km oli ihan ok kävelymatka vaikka elokuviin tai töihin, ei semmoisen matkan takia kukaan ajatellut tarvitsevansa autoa.
- Vaatimukset olivat pienemmät ja kaikilla oli aika lailla yhtä vaatimatonta. Joten paineita tuli sitä kautta vähemmän.
Pyykkiä pestiin joka lauantai, olihan se tarkkaa ettei kouluvaatteita tärvätty koska viikolla oli vaikea puhdistaa.
Kaurapuuro kesti kauemmin keittää, vaikka puuhella oli aikaisin aamulla lämmin, yleensä saimme kaakaota ja voileipää.
Vaatimuksia ei kai ollutkaan noin yleisesti koska kotirouvia ei hiostettu mikseivät käy töissä. Vasta myöhemmin tuli tympeitä lehtijuttuja kaikista miten paljon vaaditaan. Sitten lehdistä luettuja ihme hienouksia alettiin esittää muka omina. Totuus oli että tyhmemmätkin saivat töitä, kerran johonkin päästyään niin sanotusti.
Monet syrjäytyivät yksinkertaisesti vain ihmispelon tähden.
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1960 oli sodasta kulunut vasta 15 vuotta ja Suomi oli Euroopan köyhimpiä maita. Sotakorvaukset oli saatu maksettua ja säännöstely pääosin loppunut. Lapset olivat saaneet ostokortit leikkeihinsä ja kauppoihin oli alkanut ilmestyä tavaraa myös ulkomailta.
Henkilöautoja oli Suomessa v.1960 vasta 183.409 kpl, kun niitä vuoden 2019 lopussa oli 2.720.307.
Mutta mieti sitä rikastumisen tunnetta, kun lähdettiin nollasta ja yhtäkkiä rakennettiinkin uusia lähiöitä sisävessoilla ja asuntokohtaisilla suihkuilla. Kaikki oli uutta. Sisustus oli suomalaista Muuramea ja Iittalaa, vaatteet Marimekkoa. Uusia autoja ostettiin, telkkareita, kodinkoneita, levysoittimia ja levyjä. Kotimaassa matkustettiin paljon. Olen käynyt lapsena mm. Kolilla ja Kuusamossa, aikuisena ei ole ollut varaa kotimaan matkailuun lähikaupunkeja lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1960 oli sodasta kulunut vasta 15 vuotta ja Suomi oli Euroopan köyhimpiä maita. Sotakorvaukset oli saatu maksettua ja säännöstely pääosin loppunut. Lapset olivat saaneet ostokortit leikkeihinsä ja kauppoihin oli alkanut ilmestyä tavaraa myös ulkomailta.
Henkilöautoja oli Suomessa v.1960 vasta 183.409 kpl, kun niitä vuoden 2019 lopussa oli 2.720.307.
Teiden rakentaminen kertoo paljon. Helsinki-Turku tie päällystettiin ensin, Turku-Salo vuonna 1955 ja Salo-Helsinki 1960. Tästäkin näkee, miten nopeasti Suomi nousi kehitysmaaoloista hyvinvointivaltioksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feministit on perseilleet meidän asiat. Ainoa hyvä keksintö on lasten päivähoito.
Mietipä uudelleen, jos pystyt.
Korjaa, jos pystyt.
Lähdin ihan samasta ajatuksesta kuin ap. Vertasin elämääni 90-luvulla omakotitalossa asuvana yksinhuoltajana äitini 60- ja 70-luvun kotiäitiyteen vastavalmistuneessa kerrostalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen emansipaatiota oli helppoa olla nainen. Ei tarvinnu muuta kuin hoitaa koti ja lapset. Pitää ittestänsä huolta. Miehen palkka työstä riitti elättämään perheen. Nyt meillä on samat vastuut kuin miehellä+ pitää synnyttää ja hoitaa lapset ja koti ja siltikin se naisen palkka on edelleen pienempi.
Ja harvoin se 1 ihmisen palkka riittää mihinkään, Jos on yksinhuoltaja, sinkkunainen. Ennen elämä oli kiiretöntä ja rennompaa. Yksinkertaista. Ei silloin kellään ollu burnoutteja. Tää nykyinen elämäntyyli ja työelämän vaatimukset sairastuttaa.Sait turpiin, ei ollut omaa rahaa tai palkka oli mitätön, huono terveydenhoito, pomottavat anopit, olematon ehkäisy, tilan puute, tuen puute, huonompi hygienia, ei autoa eikä korttia, jne... naisten väsymys oli iso yhteiskunnallinen ongelma, josta myös puhuttiin.
Ainoa mikä on muuttunut mainitsemistasi on se, että äitiä kytätään ja lytätään 24/7 ja lastensuojelu puuttuu pienimpäänkin asiaan.
Naisia kytättiin ja lytättiin silloinkin, enkä tiedä yhtään tapausta nykyajalta jolloin lastensuojelu olisi tullut kun tarvitaan. Itse täytyy pyytää apua.
Muuten olot ovat toiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen emansipaatiota oli helppoa olla nainen. Ei tarvinnu muuta kuin hoitaa koti ja lapset. Pitää ittestänsä huolta. Miehen palkka työstä riitti elättämään perheen. Nyt meillä on samat vastuut kuin miehellä+ pitää synnyttää ja hoitaa lapset ja koti ja siltikin se naisen palkka on edelleen pienempi.
Ja harvoin se 1 ihmisen palkka riittää mihinkään, Jos on yksinhuoltaja, sinkkunainen. Ennen elämä oli kiiretöntä ja rennompaa. Yksinkertaista. Ei silloin kellään ollu burnoutteja. Tää nykyinen elämäntyyli ja työelämän vaatimukset sairastuttaa.Sait turpiin, ei ollut omaa rahaa tai palkka oli mitätön, huono terveydenhoito, pomottavat anopit, olematon ehkäisy, tilan puute, tuen puute, huonompi hygienia, ei autoa eikä korttia, jne... naisten väsymys oli iso yhteiskunnallinen ongelma, josta myös puhuttiin.
Ainoa mikä on muuttunut mainitsemistasi on se, että äitiä kytätään ja lytätään 24/7 ja lastensuojelu puuttuu pienimpäänkin asiaan.
Naisia kytättiin ja lytättiin silloinkin, enkä tiedä yhtään tapausta nykyajalta jolloin lastensuojelu olisi tullut kun tarvitaan. Itse täytyy pyytää apua.
Muuten olot ovat toiset.
Ei todellakaan kytätty ja lytätty. Äidit oli ihan rauhassa kotona vaikka 20 vuotta, hyvää lastenhoitoa oli jo se, että lapsi pysyi suunnilleen hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feministit on perseilleet meidän asiat. Ainoa hyvä keksintö on lasten päivähoito.
Mietipä uudelleen, jos pystyt.
Korjaa, jos pystyt.
Lähdin ihan samasta ajatuksesta kuin ap. Vertasin elämääni 90-luvulla omakotitalossa asuvana yksinhuoltajana äitini 60- ja 70-luvun kotiäitiyteen vastavalmistuneessa kerrostalossa.
Miten vedit tuohon feministit, millä lailla ne ovat puuttuneet elämääsi?
Taitaa olla monen ihmisen kohdalla ihan mielikuvitusmörköjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen emansipaatiota oli helppoa olla nainen. Ei tarvinnu muuta kuin hoitaa koti ja lapset. Pitää ittestänsä huolta. Miehen palkka työstä riitti elättämään perheen. Nyt meillä on samat vastuut kuin miehellä+ pitää synnyttää ja hoitaa lapset ja koti ja siltikin se naisen palkka on edelleen pienempi.
Ja harvoin se 1 ihmisen palkka riittää mihinkään, Jos on yksinhuoltaja, sinkkunainen. Ennen elämä oli kiiretöntä ja rennompaa. Yksinkertaista. Ei silloin kellään ollu burnoutteja. Tää nykyinen elämäntyyli ja työelämän vaatimukset sairastuttaa.Sait turpiin, ei ollut omaa rahaa tai palkka oli mitätön, huono terveydenhoito, pomottavat anopit, olematon ehkäisy, tilan puute, tuen puute, huonompi hygienia, ei autoa eikä korttia, jne... naisten väsymys oli iso yhteiskunnallinen ongelma, josta myös puhuttiin.
Ainoa mikä on muuttunut mainitsemistasi on se, että äitiä kytätään ja lytätään 24/7 ja lastensuojelu puuttuu pienimpäänkin asiaan.
Naisia kytättiin ja lytättiin silloinkin, enkä tiedä yhtään tapausta nykyajalta jolloin lastensuojelu olisi tullut kun tarvitaan. Itse täytyy pyytää apua.
Muuten olot ovat toiset.Ei todellakaan kytätty ja lytätty. Äidit oli ihan rauhassa kotona vaikka 20 vuotta, hyvää lastenhoitoa oli jo se, että lapsi pysyi suunnilleen hengissä.
Hah, tietenkin kytättiin. Onko se raskaana mennessään naimisiin, miten se kasvattaa, eikö se saa miestään kuriin, miksi se puuttuu kaikkeen/ ei puhu kellekään, miksei se kehu meidän lapsia, siinä on sitten omituinen ihminen, osaako se edes siivota, se keittää sitten laihaa kahvia, ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
60-luvulla kaikki ruoka (jotain purkkirokkaa lukuun ottamatta) valmistettiin raaka-aineista, mitään puolivalmisteita ei ollut. Tiskikoneita ei ollut. Pesukoneet olivat tosi tyhmiä nykyisiin verrattuna. Perheenemäntien aika kului aika lailla arjen pyörittämisessä minimibudjetilla.
Totta. Olen syntynyt 1971, ja vielä minun lapsuudessani elämä oli aika erilaista mitä nykyisin, tämä siis kerrotalossa.
Kaikki vuoden perunat ostettiin jo syksyllä kellariin, mistä niitä haettiin. Kellarin hyllyt notkuivat itse tehtyjä puolukka-, mansikka- ja muita hillloja, ja ne oli tietysti itse kerätty/marjat ostettu, kuten myös kurkkusalaatit ja sienisalaatit. Syksysin meni puolukka- mustikka ja yms metsällä paljon aikaa.
Talveksi tehtiin hyvin paljon syötävää itse, meilläkin oli mehumaija. Mehu-uutteita ei ollut, eikä valmisjälkiruokia. Jälkiruoat tehtiin itse.
Kyllä nykyajan kotiäitikin saisi aivan varmasti ajan kulumaan, kun kävisi kaupassa (ilman autoa), ja valmistaisi itse kaikki hillot sun muut. Jogurttejakaan ei ollut, tai ne eivät ainakaan olleet niin yleisiä.
Kyllä tosiaan saisi ajan rattoisasti kulumaan, kun tekisi kaiken kuten 50-60 vuotta sitten kerrostaloissa tehtiin.
Ja luppoajalla tietysti kudottiin sukkia ja ommeltiin vaatteita. Ennen babyborneja jopa nuken vaatteet tehtiin itse ja ainakin meillä myös barbin vaatteet.
Valokuvat kehitetiin kotona (ainakin meillä), tosin tämä oli isän hommaa.
Joko mainitsin pyykkituvat? Siellä pestiin pyykit, koska kenelläkään ei tietenkään ollut omia koneita, ja lakanat aina mankeloitiin, muut pyykit silitettiin, aina ja ihan kaikki, myös kangasnenäliinat. Pyykit vietiin naruille kuivumaan taloyhtiön yhteiseen kuivaamoon. Sinne tätytyi varata aika, tietysti.
Mulla oli oma äiti kotiäiti, ja aina tuo jotain touhusi, ei ollut hetkeäkään paikallaan, vaikka ei töissä käynytkään kodin ulkopuolella.
Tosin jos eläisi tuon ajan elämää nykyajan mahdollisuuksilla, niin olisihan se sitten aika erilaista elämää, mutta tuolloin ei todellakaan ollut samanlaisia mukavuuksia mitä nykyisin, ei lähellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1960 oli sodasta kulunut vasta 15 vuotta ja Suomi oli Euroopan köyhimpiä maita. Sotakorvaukset oli saatu maksettua ja säännöstely pääosin loppunut. Lapset olivat saaneet ostokortit leikkeihinsä ja kauppoihin oli alkanut ilmestyä tavaraa myös ulkomailta.
Henkilöautoja oli Suomessa v.1960 vasta 183.409 kpl, kun niitä vuoden 2019 lopussa oli 2.720.307.
Teiden rakentaminen kertoo paljon. Helsinki-Turku tie päällystettiin ensin, Turku-Salo vuonna 1955 ja Salo-Helsinki 1960. Tästäkin näkee, miten nopeasti Suomi nousi kehitysmaaoloista hyvinvointivaltioksi.
Suomalaiset heitettiin liiankin nopeasti uuninpankoilta olohuoneisiin, sanottiin jossain.
Ennen peruskoulua oli kansakoulu ja oppikoulu. Kansakoulun neljänneltä luokalta pyrittiin oppikouluun. Jos ei onnistunut pääsemään, sai yrittää uudestaan vielä 5. ja 6. luokalta.
Oppikoulu jakautui keskikouluun eli luokat 1-5( nykyiset5-9) ja lukioon luokat 6-8.[/quote]
Kyllä, ennen peruskoulua oli kansakoulu, oppikoulu JA keskikoulu.
Oppikoulu oli maksullinen. Keskikoulu ei ollut. Ja ne kumpikin oli nykyiset luokat 5-9 eli silloin luokat 1-5. Sen jälkeen oli lukio, luokat 6-8.[/quote]
MAKSULLISUUS riippui täysin siitä, onko koulu kunnallinen, yksityinen vai valtion ylläpitämä. Kannattaa lukea hieman historiaa, mistä kirjoittaa varmuudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
60-luvulla kaikki ruoka (jotain purkkirokkaa lukuun ottamatta) valmistettiin raaka-aineista, mitään puolivalmisteita ei ollut. Tiskikoneita ei ollut. Pesukoneet olivat tosi tyhmiä nykyisiin verrattuna. Perheenemäntien aika kului aika lailla arjen pyörittämisessä minimibudjetilla.
Totta. Olen syntynyt 1971, ja vielä minun lapsuudessani elämä oli aika erilaista mitä nykyisin, tämä siis kerrotalossa.
Kaikki vuoden perunat ostettiin jo syksyllä kellariin, mistä niitä haettiin. Kellarin hyllyt notkuivat itse tehtyjä puolukka-, mansikka- ja muita hillloja, ja ne oli tietysti itse kerätty/marjat ostettu, kuten myös kurkkusalaatit ja sienisalaatit. Syksysin meni puolukka- mustikka ja yms metsällä paljon aikaa.
Talveksi tehtiin hyvin paljon syötävää itse, meilläkin oli mehumaija. Mehu-uutteita ei ollut, eikä valmisjälkiruokia. Jälkiruoat tehtiin itse.
Kyllä nykyajan kotiäitikin saisi aivan varmasti ajan kulumaan, kun kävisi kaupassa (ilman autoa), ja valmistaisi itse kaikki hillot sun muut. Jogurttejakaan ei ollut, tai ne eivät ainakaan olleet niin yleisiä.
Kyllä tosiaan saisi ajan rattoisasti kulumaan, kun tekisi kaiken kuten 50-60 vuotta sitten kerrostaloissa tehtiin.
Ja luppoajalla tietysti kudottiin sukkia ja ommeltiin vaatteita. Ennen babyborneja jopa nuken vaatteet tehtiin itse ja ainakin meillä myös barbin vaatteet.
Valokuvat kehitetiin kotona (ainakin meillä), tosin tämä oli isän hommaa.
Joko mainitsin pyykkituvat? Siellä pestiin pyykit, koska kenelläkään ei tietenkään ollut omia koneita, ja lakanat aina mankeloitiin, muut pyykit silitettiin, aina ja ihan kaikki, myös kangasnenäliinat. Pyykit vietiin naruille kuivumaan taloyhtiön yhteiseen kuivaamoon. Sinne tätytyi varata aika, tietysti.
Mulla oli oma äiti kotiäiti, ja aina tuo jotain touhusi, ei ollut hetkeäkään paikallaan, vaikka ei töissä käynytkään kodin ulkopuolella.
Tosin jos eläisi tuon ajan elämää nykyajan mahdollisuuksilla, niin olisihan se sitten aika erilaista elämää, mutta tuolloin ei todellakaan ollut samanlaisia mukavuuksia mitä nykyisin, ei lähellekään.
Touhuilin tuon tyyppistä 90-luvun nuorena kotiäitinä. En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että tullaan kotiin ja vain löhötään tv-tuolissa. Tätä pidettiin joskus ihanteena: ei tarvitse tehdä mitään. Tukahduttava olohuonemukavuus ei ole mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Asun 50-luvun lähiökerrostalossa isossa kaupungissa. Juttelin kerran naapurimummojen kanssa niistä ajoista, kun ovat ”alkuasukkaina” taloon muuttaneet. Kukaan heistä ei ollut käynyt töissä vaan miehet duunaritöistään olivat tuoneet rahan kotiin. Suht pienissä asunnoissa asuivat ja lapsia niissä oli kolmekin, mutta tietysti ihan samat mukavuudet kuin nytkin.
Kovin ihmettelivät kun yksinhuoltajana lasten kanssa elelen ja ihan kokopäiväisesti käyn duunissa. En voinut olla miettimättä, että ei se elämä kaikilla Suomessakaan niin raskasta ole ennen ollut. Itse en millään kotiäitinä saisi aikaani täällä neljän huoneen ja parvekkeen kämpässä kulumaan, maaseudulla asia on tietysti aivan eri.
Niin, koska nykyään ostetaan kaikki valmiina, ruoatkin puolivalmiina tai valmiina. Tuohon aikaan tehtiin ruuat, säilöttiin, leivottiin, ommeltiin vaatteet, kudottiin lapaset ja sukat. pestiin vaatteet pulsaattorikoneella tai käsin. Yleensä oli kasvimaa jota hoidettiin. Kyllä sitä työtä oli ihan riittävästi. Ei vaippoja laitettu roskiin vaan liotettiin ja pestiin. Mieti tätäkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt, että äidilläni oli juurikin tällainen ihan käsittämättömän helppo elämä. 2 lasta, kotiäitinä kerrostaloasunnossa siihen asti, että oltiin menossa 5. ja 3. luokalle. JA silloinkin äiti meni osa-aikatöihin 9-13. Hetkeäkään ei viettänyt meidän lasten kanssa vaan meidän piti olla aina pihalla satoi tai paistoi. Kesät hänellä oli "apuna" oma äitinsä kaiken lisäksi.
Itse teen kokoaikatyötä totaaliyksinhuoltajana ilman turvaverkkoa. Hiukan erilainen elämä helppoudeltaan.
Ja eläke todennäköisesti tuosta työrupeamasta saman suuruinen kuin meillä nykyisillä kokopäiväisillä matalapalkkaisilla. T. Eläkettä kertynyt huikeat 400€ 12 vuoden työurasta.
Myös kampaajalla käytiin usein, ihan vaan teettämässä kampauksia. Äitini on kertonut. Ei ollut rikkaasta perheestä.