Lue keskustelun säännöt.
Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Olen "vasta" 32, mutta olen jo kertonut miehelleni, että jos emme ala hankkia lapsia parissa vuodessa niin alan tehdä asialle jotain. Miehen ehto on, että ensin omistusasunto. Siksi olen säästänyt ahkerasti, jotta otan lainan yksin. Ero olisi hankalampi, jos olisi yhteinen asuntolaina. Ja en todellakaan siis suunnittele eroa, vaan se tulee eteen jos emme edes yritä saada lapsia. En anna kenenkään kahlita mua omiin tulevaisuudensuunnitelmiin, jos en itse samaa halua.
Olen aina haaveillut lapsista ja sen haaveen vuoksi olen valmis pistämään kaikki parisuhteet syrjään, mikäli ne eivät edistä haavettani. Rakkaus kun ei paljon auta, jos jäisin lapsettomaksi.
Tuossa ap:n tilanteessa olisin tiukkana. Käskisin ottaa ne laput pois silmiltä ja nähdä todellisuus. Lapsia ei tule tilauksesta ja voi viedä aikaa tulla raskaaksi, keskenmenoista yms. puhumattakaan.
Käskisin miehen miettiä 5 ja 10 -vuotissuunnitelma elämästään. Paperia ja kynä käteen. Jos siellä sattuisi olemaan parin kolmen vuoden päästä lapsi niin kysy häneltä, että postimyynnistäkö ajatteli tilata.
Käskisin myös listata paperille ne asiat, jotka ennen lasta haluaisi tehdä. Sitten listan nähtyäni kumoaisin ne asiat sanomalla, että miten lapsi estäisi tuon ja tuon tekemisen. Kokeeko mies, että hänen elämänsä loppuisi lapsen syntymään?
Pointtini on, että ensin käytte läpi tulevaisuutenne ja suunnitelmanne ilman lasta ja sitten yhdistät lapsen niihin suunnitelmiin.
"Haluan matkustaa."
"Ok, lapsi voi tulla mukaan tai mennä isovanhemmilleen yms. hoitoon."
"Hirveen hankalaa."
"Se on jos teet siitä hankalaa. Eikä se lapsi ikuisesti ole pieni ja avuton. Ennen kuin huomaatkaan, hän muuttaa pois kotoa ja et sinä silloin mieti, että voi kuinka olisin saanut enemmän matkustella."
Ei se lapsi vie elämästä vaan tuo elämään lisää. Jos asenne on se, että lapsi jotenkin pilaisi koko loppu elämän ja veisi elämästä ne omat haaveet yms. niin miettisin silloin vakavasti miehen vaihtamista. Tuollaiset asenteet eivät korjaannu muutamassa vuodessa ja kun mies vihdoin esim. 10 vuoden päästä olisi valmis, sinulta on mennyt jo mahdollisuus lapsiin ja miehesi saattaa vaihtaa sinut nuorempaan. Jäät yksin ja katkerana seurailet, kuinka uusi ex-miehesi toteuttaa sinun unelmaasi jonkun toisen kanssa. En jäisi odottamaan tuota tai muutakaan ikävempää vaihtoehtoa.
Parisuhteessa on hyvä joustaa, mutta naisen ikääntynyt keho ei jousta. Mikä siinä on miesten niin vaikea ymmärtää? Me naiset emme hedelmällisyydestämme päätä, mutta miehet voivat päättää naistenkin puolesta? Ei. Älkää naiset suostuko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap voisi ehdottaa, että hankittaisiin vaikka koira? Tai jokin muu yhteinen harrastus. Lapsen hankkiminen on miehelle valitettavasti valtava taloudellinen riski.
Lapsenhankinta on naiselle vielä suurempi taloudellinen riski ja sen lisäksi aina fyysinen riski, joten miehenä en kauheasti lapsenteon riskeistä naisille itkisi.
Eräs akateemisesti koulutettu pariskunta halusi pari lasta sitten, kun opinnot olivat valmiit, talo tehty ja työurat hyvässä nousussa.
Kuinkas sitten kävikään? eivät saaneet lapsia sitten kun olisivat niitä halunneet. Lapsettomuushoitoja mistä ei tuloksia. Lopuksi katkera ero. Naisella uusi mies ja ei vieläkään lasta ja ero taas. Ikää nyt 41 ja lapsia tuskin saa koskaan. Ex miehelläkään ei lapsia. (Eka ex)
Älkää hyvät ihmiset pitkittäkö lasten hankintaa jos niitä haluatte. Ehkä ette saa myöhemmin niitä sitten kun haluatte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap voisi ehdottaa, että hankittaisiin vaikka koira? Tai jokin muu yhteinen harrastus. Lapsen hankkiminen on miehelle valitettavasti valtava taloudellinen riski.
Lapsenhankinta on naiselle vielä suurempi taloudellinen riski ja sen lisäksi aina fyysinen riski, joten miehenä en kauheasti lapsenteon riskeistä naisille itkisi.
No sitä suuremmalla syyllä kai sitten kannattaa välttää raskautumista?
Miehesi ei halua tehdä lasta tähän pahaan maailmaan jossa olot vain pahenevat. Viisas mies. Miksi sinäkään? Onko geenisi niin ainutlaatuiset että pitää se lapsi tänne väkisin saada? Valtava onnistumisen paine jo lapsesta lähtien, huumeet, rikollisuus, pedofiilit, raiskaajat.. Oman itsesi vuoksi tai kun muillakin on ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OT: Kaikista pahinta ekan lapsen tekemisessä oli aikataulutus ja "pakkoseksi". Siis kyllä: sanon tämän miehenä. Tuore vaimo katsoi kalenteria ja kelloa, että nyt panemaan siitä. Sitten se kysyi että "no mitä sä haluat?". Kysymys voisi olla todella kiva muuten, mutta ideana oli vain se, että nyt sulta pitää saada mahdollisimman paljon spermaa tulemaan. "Laitanko tämän alusasun päälle?". Siis niin teknistä suorittamista kuin vain voi olla. Sitten itse toimeen: ensin pari minuuttia mulle suuseksiä, sitten se vehje sinne minne se kuuluukin ja vaimo voihki näytellysti. Ei nauttinut koko hommasta pätkääkään ja mulla oli vaikeaa saada pidettyä erektio yllä. Sitten kun homma oli ns. done, niin vaimo hetken "sulatteli" sitä siellä ja nousi sängystä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. "Laitanko meille lämpimiä voileipiä illaksi?" ja paineli keittiöön.
Huh huh... se oli todellista siitosorin hommaa tuolloin. Ja ei edes toiminut, piti mennä inseminaatioon.
Mulla on käynyt pari kertaa niin, että miehet ovat lupailleet kaikenlaista. Esim muuttoa tiettyyn kaupunkiin (molemmille hyvät työllistymismahdollisuudet). Kun päätöksen aika tuli, niin ei ollut valmiuksia. Jätin molemmat. Ihan anuksesta tuollainen tyhjän lupailu. Lapsia ei onneksi ehditty hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
OT: Kaikista pahinta ekan lapsen tekemisessä oli aikataulutus ja "pakkoseksi". Siis kyllä: sanon tämän miehenä. Tuore vaimo katsoi kalenteria ja kelloa, että nyt panemaan siitä. Sitten se kysyi että "no mitä sä haluat?". Kysymys voisi olla todella kiva muuten, mutta ideana oli vain se, että nyt sulta pitää saada mahdollisimman paljon spermaa tulemaan. "Laitanko tämän alusasun päälle?". Siis niin teknistä suorittamista kuin vain voi olla. Sitten itse toimeen: ensin pari minuuttia mulle suuseksiä, sitten se vehje sinne minne se kuuluukin ja vaimo voihki näytellysti. Ei nauttinut koko hommasta pätkääkään ja mulla oli vaikeaa saada pidettyä erektio yllä. Sitten kun homma oli ns. done, niin vaimo hetken "sulatteli" sitä siellä ja nousi sängystä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. "Laitanko meille lämpimiä voileipiä illaksi?" ja paineli keittiöön.
Huh huh... se oli todellista siitosorin hommaa tuolloin. Ja ei edes toiminut, piti mennä inseminaatioon.
Aika kliinistä puuhaahan se on, mutta ollaan me ainakin vaikeammistakin vastoinkäymisistä selvitty :D Se on niin, että munasolu vanhenee 12 tunnin kuluessa, joten siinä on aika kiire. On se naisellekin tuota samaa, kuten huomasit.
"Tunnen kuinka kello käy" Miksi ei tekisi paskaan parisuhteeseen lapsia, suurin osa suomalaisista tekee. Mitäpä rakkaudella kun löytää elättäjän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua säälini on jotenkin aloittajan miehen puolella. Hän on ehkä tajunnut, että lapseton elämä on kivempaa, mutta tietäen naisensa pakkomielteen lapsiin ei uskalla sitä sanoa, koska pelkää menettävänsä hänet. Minusta on surullista, että monille naisille lapsi tuntuu olevan tärkempi kuin oma puoliso, joka on mukana vain, jotta nainen saisi lapsen. Minulle ehdottomasti tärkein ja rakkain ihminen on mieheni, onneksi meillä ei ole lapsia, koska sitten minua vaadittaisiin rakastamaan heitä enemmän. Monesti täällä on mainittu naisen tarpeesta lisääntyä, no, ei koske kaikkia naisia, koska minä mieluusti elän koko elämäni vapaana eikä kello tikitä vaikka olen jo 33. Aloittajan on helppo valita jos rakastaa miestään: syntymätön, olemassa olematon lapsi vai oma kumppani?
Onpa omituinen teksti. Jos AP:n miehen tulevaisuudenhaaveisiin kuuluu tietynlainen uraputki, onko se pakkomielle? Jos ei ole, miten lapsi sitten tulevaisuudenhaaveena on pakkomielle?
Ja kyllä, veloja on olemassa. Ei varmasti ole uutta tietoa tämän palstan lukijoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä kaverinsa hylänneellä on joku oma ongelma nyt. Äitiys on liian kipeä asia katsottavaksi edes vierestä edes hetkittäin, tai oma henkinen kehitys on jämähtänyt kaksikymppisen juttuihin. Eihän tuo nyt ole normaalia, että ystävien pitäisi pysyä muuttumattomina, jotta kelpaisivat.
Totta kai se pikkulapsiaika on intensiivistä, mutta niin on murrosikä, opiskelijaelämä ja rakastuminen ja parisuhteen perustaminenkin, noin esimerkiksi. Tätä yhtä elämänvaihetta kyseinen ihminen ei vaan siedä ollenkaan.
Elämänvaihe joo, mutta olen itse monta kertaa nähnyt tuon, ja vaippa-arkeen eristäytyvästä äitylistä ei oikeasti ole sellaista seuraa, jota kaverisuhteessa on lupa odottaa. Kyllä ystävyydet monesti lisääntymiseen päättyvät, tai ainakin laimenevat olennaisesti.
Lupa odottaa? Pitääkö sinun olla aina kaveruussuhteissa se, joka saa enemmän? Aina? Ehkä tuo on loogista. Ihmiset, joille oma itse on äärettömän ensisijainen, eivät halua lapsia. Eivätkä kavereita, jotka eivät keskity koko ajan ensisijaisesti heidän kiehtovaan persoonaansa.
Ei pidä saada enemmän, mutta pitää saada kuitenkin jotain irti. Sinulla pata soimaa kattilaa, kun annat ymmärtää, että se lapseton kaveri olisi se, johon pitäisi koko ajan keskittyä. Tosiasiassa äitylit eivät juurikaan jaksa sitä, että he lapsineen eivät ole koko ajan keskiössä.
Silloin kun asia on uusi ja iso, on ihan ymmärrettävää, että se on kyseiselle ihmiselle elämän keskiössä. Ihan samoin kuin jos toinen on juuri menossa naimisiin tai aloittanut ihan uudenlaisen entistä vastuullisemman työn. Se on hänen kuulumistensa pääasia, ja jutut liittyvät siihen aika paljon.
Lasten kanssa sitä uutta tulee tietysti koko ajan, kun taas lapsettomalla on samat vanhat jutut. Ehkä sekin välillä vaikuttaa. Ei jaksaisi kuunnella ihan hirveän pitkää pirkon vuodatusta vuoden kymmenensistä tindertreffeistä tai siitä miten työkaveri on taas kerran ollut mälsä.
Lapsettomuus on usein vaan hiipivää keski-ikäistymistä ilman uusia tuulia. Boooring.
Joo, tarha ja koulu ja lasten harrastus ja flunssakierre uutiset ne vasta kiinnostavia onkin! Viis lapsivapaan muutoista, uusista töistä, harrastuksista jne on vaihtoehtona on vuoden viides Noro. Lasten kanssa nimenomaan ei tule yhtään mitään uutta, vaan sitä samaa tylsää arkea ja samoja tylsiä kehityskausia kerta toisensa jälkeen. Ai oppi se ajamaan pyörällä? No ylläri.
Jaa, eikö vanhemmat sinusta muuta, vaihda työpaikkoja ja harrasta? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei de ap mikään ikäloppu ole :D itse samanikäinen ja naurattaa noi toistuvat kommentit; et kyllä todennäköisesti edes enää tule raskaaksi, kyllä todennäköisesti joudut hoitoihin, voi jestas :'D täällä varmaan puhuu 20v tytöt, silloin itsekin ajattelin 36v on jo "vanha" :D :D :D
Itse jätin ehkäisyn pois ja heti ekasta kierrosta nappasi. Tätä vauvaa imetin 1v9kk ja kun imetys loppui joulukuun alussa, olin nyt tammikuun alussa jo uudestaan raskaana. Eli ei se nyt "todennäköisesti" ole välttämättä aivan noin hankalaakaan.
Vierailija kirjoitti:
OT: Kaikista pahinta ekan lapsen tekemisessä oli aikataulutus ja "pakkoseksi". Siis kyllä: sanon tämän miehenä. Tuore vaimo katsoi kalenteria ja kelloa, että nyt panemaan siitä. Sitten se kysyi että "no mitä sä haluat?". Kysymys voisi olla todella kiva muuten, mutta ideana oli vain se, että nyt sulta pitää saada mahdollisimman paljon spermaa tulemaan. "Laitanko tämän alusasun päälle?". Siis niin teknistä suorittamista kuin vain voi olla. Sitten itse toimeen: ensin pari minuuttia mulle suuseksiä, sitten se vehje sinne minne se kuuluukin ja vaimo voihki näytellysti. Ei nauttinut koko hommasta pätkääkään ja mulla oli vaikeaa saada pidettyä erektio yllä. Sitten kun homma oli ns. done, niin vaimo hetken "sulatteli" sitä siellä ja nousi sängystä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. "Laitanko meille lämpimiä voileipiä illaksi?" ja paineli keittiöön.
Huh huh... se oli todellista siitosorin hommaa tuolloin. Ja ei edes toiminut, piti mennä inseminaatioon.
Päivän parhaat naurut, kiitos. Juuri tuotahan se on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkähän takia maailma on pullollaan yksin jääneitä miehiä, jotka haluaisivat vaimon ja lapsia ja toisaalta naisia, joiden aviomiehet eivät halua tehdä lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OT: Kaikista pahinta ekan lapsen tekemisessä oli aikataulutus ja "pakkoseksi". Siis kyllä: sanon tämän miehenä. Tuore vaimo katsoi kalenteria ja kelloa, että nyt panemaan siitä. Sitten se kysyi että "no mitä sä haluat?". Kysymys voisi olla todella kiva muuten, mutta ideana oli vain se, että nyt sulta pitää saada mahdollisimman paljon spermaa tulemaan. "Laitanko tämän alusasun päälle?". Siis niin teknistä suorittamista kuin vain voi olla. Sitten itse toimeen: ensin pari minuuttia mulle suuseksiä, sitten se vehje sinne minne se kuuluukin ja vaimo voihki näytellysti. Ei nauttinut koko hommasta pätkääkään ja mulla oli vaikeaa saada pidettyä erektio yllä. Sitten kun homma oli ns. done, niin vaimo hetken "sulatteli" sitä siellä ja nousi sängystä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. "Laitanko meille lämpimiä voileipiä illaksi?" ja paineli keittiöön.
Huh huh... se oli todellista siitosorin hommaa tuolloin. Ja ei edes toiminut, piti mennä inseminaatioon.
Päivän parhaat naurut, kiitos. Juuri tuotahan se on!
Vaimoa jännittää, mutta yrittää panostaa seksiin ja tehdä siitä miehelle mahdollisimman kiihottavaa ja tyydyttävää. Mies saa orgasmin, nainen ei, mutta mies valittaa lisääntymisseksin "epätyydyttävyydestä".
Kun ei se lapsi lähde aluille, jos ei sopivaan aikaan yritä. Mies ei vaivaudu perusasioita opettelemaan, mutta pilkkaa vaimoaan.
Vierailija kirjoitti:
No ei de ap mikään ikäloppu ole :D itse samanikäinen ja naurattaa noi toistuvat kommentit; et kyllä todennäköisesti edes enää tule raskaaksi, kyllä todennäköisesti joudut hoitoihin, voi jestas :'D täällä varmaan puhuu 20v tytöt, silloin itsekin ajattelin 36v on jo "vanha" :D :D :D
Itse jätin ehkäisyn pois ja heti ekasta kierrosta nappasi. Tätä vauvaa imetin 1v9kk ja kun imetys loppui joulukuun alussa, olin nyt tammikuun alussa jo uudestaan raskaana. Eli ei se nyt "todennäköisesti" ole välttämättä aivan noin hankalaakaan.
No onneksi olkoon vaan, toivottavasti osaat olla kiitollinen. Minulla meni jo alle 30-vuotiaana yli vuosi raskautua ensimmäisen kerran, sen jälkeen 1,5 vuotta lapsettomuushoitoineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OT: Kaikista pahinta ekan lapsen tekemisessä oli aikataulutus ja "pakkoseksi". Siis kyllä: sanon tämän miehenä. Tuore vaimo katsoi kalenteria ja kelloa, että nyt panemaan siitä. Sitten se kysyi että "no mitä sä haluat?". Kysymys voisi olla todella kiva muuten, mutta ideana oli vain se, että nyt sulta pitää saada mahdollisimman paljon spermaa tulemaan. "Laitanko tämän alusasun päälle?". Siis niin teknistä suorittamista kuin vain voi olla. Sitten itse toimeen: ensin pari minuuttia mulle suuseksiä, sitten se vehje sinne minne se kuuluukin ja vaimo voihki näytellysti. Ei nauttinut koko hommasta pätkääkään ja mulla oli vaikeaa saada pidettyä erektio yllä. Sitten kun homma oli ns. done, niin vaimo hetken "sulatteli" sitä siellä ja nousi sängystä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. "Laitanko meille lämpimiä voileipiä illaksi?" ja paineli keittiöön.
Huh huh... se oli todellista siitosorin hommaa tuolloin. Ja ei edes toiminut, piti mennä inseminaatioon.
Päivän parhaat naurut, kiitos. Juuri tuotahan se on!
Vaimoa jännittää, mutta yrittää panostaa seksiin ja tehdä siitä miehelle mahdollisimman kiihottavaa ja tyydyttävää. Mies saa orgasmin, nainen ei, mutta mies valittaa lisääntymisseksin "epätyydyttävyydestä".
Kun ei se lapsi lähde aluille, jos ei sopivaan aikaan yritä. Mies ei vaivaudu perusasioita opettelemaan, mutta pilkkaa vaimoaan.
Miten väärin voikaan toisen tekstiä tulkita. Tahallaanko ehkä?
-ohis
Vierailija kirjoitti:
No ei de ap mikään ikäloppu ole :D itse samanikäinen ja naurattaa noi toistuvat kommentit; et kyllä todennäköisesti edes enää tule raskaaksi, kyllä todennäköisesti joudut hoitoihin, voi jestas :'D täällä varmaan puhuu 20v tytöt, silloin itsekin ajattelin 36v on jo "vanha" :D :D :D
Itse jätin ehkäisyn pois ja heti ekasta kierrosta nappasi. Tätä vauvaa imetin 1v9kk ja kun imetys loppui joulukuun alussa, olin nyt tammikuun alussa jo uudestaan raskaana. Eli ei se nyt "todennäköisesti" ole välttämättä aivan noin hankalaakaan.
Aivoihin sattuu tämän tason argumentointi, että henkilökohtaisella kokemuksella yritetään todistaa todennäköisyyksien puolesta tai niitä vastaan. Vähän valoja hei päälle.
Niille pakkoseksistä valittaville, muumimukia voi käyttää heteroparitkin. Myös keskenään.
No kuule, tuolla iällä ei ole lapsiasiassa muuta mahdollsuutta.
Ja mies voi kyllä valita: joko pitää lupauksensa ja lähtee lapsen tekoon tai sitten etsii itselleen uutta, myös lapsetonta elämää haluavaa naista.