Lue keskustelun säännöt.
Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Tähti☆ kirjoitti:
At84 kirjoitti:
Huhhuh, enpä uskonut millaisen keskustelun tämä minun dilemma aiheutti! Mielenkiintoista on ollut lukea teidän vastauksia, ideoita ja pohdintoja (niitä asiallisia), kiitos että olette ottaneet osaa keskusteluun.
Otin eilen härkää sarvista, istutin puolison alas ja kerroin mitä haluan. Kerroin tilastoista, naisen hedelmällisyydestä ja siitä, että minä aion mennä unelmaani kohti. Olin päättäväinen sen suhteen, että luultavasti parisuhde on tässä. Joten tämä seuraava nyt ei sitten varmaan ilahduta ketään joka käski "jättää sen sian" tai kertoi että mies ei halua lasta kanssani.
Hän oli hiljaa ja kuunteli mitä sanoin. Ja sitten aristellen tunnusti että lapsien hankinta pelottaa ja jännittää häntä ihan jumalattomasti. On itsekseen miettinyt asiaa paljon ja tulevaisuus on stressanut häntä, siksi on vältellyt asiaa. Mutta hän on valmis yrittämään kanssani vaikka jännittää.
Nyt sitten jää ehkäisy pois ja mennään eteenpäin päivä kerrallaan.
Varmasti tämä herättää fiiliksiä että onko tää edes totta (koska näin itse ajattelin kun mies sanoikin että on valmis yrittämään??). Mutta ehkä tämä on minulle (ja muillekin) hyvä muistutus että vaikeista asioista kannattaa puhua ja kaikki miehet ei ole mitään itsekkäitä sikoja..... niitä voi vaan joskus pelottaa tulevaisuus niin paljon että ei saa sitä sanotuksi. Pelkohan ei ole niin "siistiä".
Kiitos teille jotka annoitte minulle rohkeutta avata suu ja seisoa tiukasti unelmani kannalla. Nyt me ruvetaan suunnitelmaan loppuelämäämme.
Ap, nyt kuullostaa lupaavalta!❤
Ja kannattaa huomioida se, että sinun mies jatkaa silti asian prosessointia, että varmasti lämpenee vähitellen ja tuumailee niitä pelkojakin nyt läpi. Älä siis vaadi ihan liian nopeaa toimintaa.Meillä oli ihan sama, että ensimmäinen kommentti oli, että pelottaa....ymmärsin, että mies oli ihan oikeasti tosissaan pelkojen kanssa! Ne oli pelkoja, joita minulla ei ollut...joten arvostin häntä ja annoin tilaa, sekä aikaa.
En siis alkanut vaatinaan, että ehkäisy jää heti pois, vaan sanoin, että asiat tapahtuu vähitellen ja vauvahan hankitaan yhteistuumin😊 Samalla aina jatkoin kertomista ihanista asioista, joita vauva tuo tullessaan jne... ❤
Sitten vihdoin lopultakin mies otti asian ihan itse esille ja sanoi, 'että nyt ois aika "tehdä" se lapsi😁"
Olin hieman yllättyneenä, että ai nytkö? Mietin, että jestas menihän tähän vähän aikaakin (25-vuotta)....mutta ou jee....nyt hän on valmis sitoutumaan loppielämänsä ajaksi ja on valmis isäksi😁💕
Miehen pelkokuvitelmat lapsesta todella hävisi heti silloin, kun oma nyytti tuli synnytysosastolla syliin❤ Mies alkoi siellä jopa hymyilemäänkin eri tavalla, naama oli kuin Hangon aurinko, sekä hän alkoi laulella lapselle. Siinä näin aivan uuden puolen henkilöstä, jonka luulin tunteneeni läpikotaisin.
Samalla meidän parisuhde muuttui, erilaiseksii. Nyt oltiin tämän pienen nyytin vanhempia, joka oli meidän elämän tärkein yhteinen tehtävä❤
Kun lapsi oli 8kk ikäinen, lähdettiin ekan kerran etelään (Kreikkaan)...matka onnistui niin hienosti, että innostuttiin matkailusta lapsen kanssa lisää ja sen jälkeen matkustettiin vielä muihin etelänkohteisiin kolme kertaa.
Kaikki matkat lapsen kanssa .meni loistavasti ja varsinkin lapsi kerää paljon hymyileviä ja juttelevia ihmisiä ympärilleen💕 Vain korona-aika rajoittaa nyt sitö, että ei olla matkusteltu enää.
Tahdon sanoa, että elämä lapsen kanssa voi olla ihan yhtä vapaata, eikä omia harrastuksiakaan tarvitse hyljätä lapsen myötä. Asiat täytyy vaan tehdä eritavalla.
Et tunnu oikein ymmärtävän, että sinulla on käynyt poikkeuksellinen tuuri, että olet saanut lapsen vielä 43-vuotiaana, ja on vastuutonta kehottaa ap:ta antamaan miehelle vielä "kattellaan"-aikaa, saati että ehkäisyä ei tarvitsisi jättää pois. Ap on jo pari vuotta kuitenkin "katellut". Se aika on takanapäin jo. Ja se on pitkä aika. Eihän tämä ole mikään ensimmäinen kerta, kun ap on ottanut asian esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et tunnu oikein ymmärtävän, että sinulla on käynyt poikkeuksellinen tuuri, että olet saanut lapsen vielä 43-vuotiaana, ja on vastuutonta kehottaa ap:ta antamaan miehelle vielä "kattellaan"-aikaa, saati että ehkäisyä ei tarvitsisi jättää pois. Ap on jo pari vuotta kuitenkin "katellut". Se aika on takanapäin jo. Ja se on pitkä aika. Eihän tämä ole mikään ensimmäinen kerta, kun ap on ottanut asian esiin.
Ihmeellinen tuuri todella ja siksi sanonkin, ettei kannata jättää lisääntymistä niin viimetippaan, kun meillä oli.
Mutta tarkoitan, että Ap:n kannattaa silti antaa miehelle nyt hetkinen.....ei kauaa, sellainen aika, joka tuntuu hyvälle.... Ei vuosia missään nimessä. Tietysti, jos mies on nyt hetikin valmis, niin hienoa!😘
Vaikea vaan ajatella, että tulisi samantien valmiiksi, kun faktat on esitetty.
Ap saa kommentouida asiaa!😊
Tähtitaivas☆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma nykyinen mieheni oli koko ikänsä sanonut, ettei ikinä halua lapsia. Me ttavattiin kun olin 24, se 28. Sillä oli hyvä työ, hyvä sängyssä, vastuullinen ja mukava mies. Sain sen mielen muutettua marisemalla ja lopulta sanomalla että erotaan jos ei hankita lapsia.
Tuon pakottamisen/uhkavaatimuksesi tulet vielä löytämään edestäsi, ennemmin tai möhemmin, kunhan asia riittävän monta vuotta marinoituu ja kiehuu miehen sielussa.
Suurempi on todennäköisyys sille vaihtoehdolle, että mies onkin täysin hurmaantunut ja ihanan lapsensa pauloissa - eikä taatusti vaihtaisi jälkikasvuaan muutamaan, mitä ne nyt on, isojen poikien harrastusmenoon.
Kokemuksesta voin sanoa, että mitä nuorempana ne lapset maailmaan saattaa, sitä nuorempi on yhä itsekin kun perintöprinssit ja -prinsessat jo kiitää omaan aikuisuuteensa.
Onnea ap:lle, hienoa että uskalsit ottaa vaikean asian puheeksi. toivon että saatte lapsen pian! meillä oma lapsi on aivan ihana ja mahtava tyyppi ja on hienoa saada seurata hänen kasvuaan <3 lapset on parhaita, onnea teille yritykseen! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tunnu oikein ymmärtävän, että sinulla on käynyt poikkeuksellinen tuuri, että olet saanut lapsen vielä 43-vuotiaana, ja on vastuutonta kehottaa ap:ta antamaan miehelle vielä "kattellaan"-aikaa, saati että ehkäisyä ei tarvitsisi jättää pois. Ap on jo pari vuotta kuitenkin "katellut". Se aika on takanapäin jo. Ja se on pitkä aika. Eihän tämä ole mikään ensimmäinen kerta, kun ap on ottanut asian esiin.
Ihmeellinen tuuri todella ja siksi sanonkin, ettei kannata jättää lisääntymistä niin viimetippaan, kun meillä oli.
Mutta tarkoitan, että Ap:n kannattaa silti antaa miehelle nyt hetkinen.....ei kauaa, sellainen aika, joka tuntuu hyvälle.... Ei vuosia missään nimessä. Tietysti, jos mies on nyt hetikin valmis, niin hienoa!😘
Vaikea vaan ajatella, että tulisi samantien valmiiksi, kun faktat on esitetty.
Ap saa kommentouida asiaa!😊
Kyllä asia nyt on niin, että 35-36-vuotiaana ei enää kannata yrittämisen aloittamista lykätä, ehkäisy tuossa vaiheessa heti pois kun kerran mieskin on nyt pelkonsa myöntänyt ja AP:n mukaan on valmis yrittämään. Jos AP nyt ajattelee , että annetaan nyt miehelle rauhassa aikaa sopeutua ajatukseen muutama viikko, niin mies ehtii luulla ettei AP niin tosissaan ollutkaan ja sitten on taas sama keskustelu edessä ensi kuussa. Jos ja kun AP on tosissaan lapsihaaveidensa kanssa, niin miksi tämän ikäisenä enää odottamaan? Mies todennnäköisesti tulee pelkäämään jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Itse en niinkään pelännyt harrastusten loppumisen, vapaa-ajan menetyksen tai työmäärän kasvun puolesta. Harrastuksissa olin jo aloittamassa kilpailu "uran" jälkeistä jäähdyttelyä. Elämäni nyt muutoinkin on täynnä kaikkea triviaalia joten kyllä siinä lapsiperheen arki menee oman toimen ohessa.
Se mitä kuitenkin pelkäsin eniten, onneksi turhaan, oli parisuhteen väljähtyminen. On myönnettävä ettei ilmiö ole harvinainen. Omasta perhe/lähipiiristä löytyi muutamia varoittavia esimerkkejä. Keskustelun eskaloitumisen estämiseksi on muistettava, että tämän voi aiheuttaa parisuhteen osapuolista kumpikin erikseen tai molemmat yhdessä.
Tämä on mielestäni useimmille se pelkojen ydin. Toki on miehiä joille vaikka se sähly harrastuksena on niin tärkeä että sen mahdollisuuden menettäminen ahdistaa, toivon heidän olevan vähemmistöä. En halunnut menettää hyvää parisuhdetta ja muuttua riiteleväksi, väsyneeksi ja seksittömäksi kumppaniksi.
Näin ei käynyt, meille. Toki voisi, palstan hengen mukaisesti, ilmoittaa kuinka tämä on vain päätettävissä ja onnistuu koska olen niin mahtava yksilö. Totuus on kuitenkin toinen. Lapsen kanssa mukaan astuu muuttujia joita parisuhteen osapuolet eivät voi ennakoida tai kontroloida. Lapsi voi olla "vaikea" ja väsyttää vanhemmat totaalisesti. Kumppanista voi paljastua vanhempana ominaisuuksia joita et ymmärrä/hyväksy. Kumppani voi unohtaa itsensä ja elää lapsensa kautta.
Mitä itse antaisitte neuvoksi ystävällenne joka kertoi ettei ole nukkunut vaimonsa vieressä yli kahteen vuoteen. Syy sängyn edelleen jakava lapsi, noin kuusi vuotias. Keskutelu vaimon kanssa oli päättynyt kun vaimo oli kertonut lapsen sanoneen ettei halua isää viereen koska isä haisee. Mitä tähän nyt voi sanoa? Itse lohdutin ystävääni toteamalla, että minun seurassani hän aina haissut ihan hyvältä.
Tämä siis yksi, hieman äärimmäinen, mutta ei ainutkertainen esimerkki. Yritän tällä kirjoituksella avata tilannetta ja lisätä ymmärrystä. Vaikka isyyttä epäröivät miehet halutaan niputtaa "peter pan huppari lippis" miehiksi ja varmasti sellaisiakin joukkoon mahtuu. Usko omaan ikuiseen nuoruuteen ei ole kuitenkaan ainoa selittävätekijä.
Aivan kauheaa lukea ystäväsi kohtalosta.
Mulla on ollut aina se periaate, että tärkeintä elämässäni on suhde puolisooni - hän on se ihminen, joka merkitsee minulle eniten.
Lapset ovat sisältyneet tuohon suhteeseen, eivätkä ole syrjäyttäneet kumpaakaan puolisoista saati tiputtaneet ketään sängystä.
Meille yhdessä perhe on ollut ja on suuri yhteinen projekti. Lapset on synnytetty, hoidettu ja kasvatettu yhdessä, autettu aikuisen elämän alkuun. Koko matkan ajan on ollut mielessä tietoisuus siitä, että he ovat siinä kanssamme vain osan elämästään, jos asiat sujuvat niin kuin niiden tulisi sujua.
Ikuiseen nuoruuteen uskomme. Lapset ovat perheellistyneet ja meistä on tullut isovanhempia. Suhteet ovat hyvät ja läheiset. Saamme verrytellä nuoruusmuistoja lastenlasten parissa sopivassa määrin. Muutoin elämme sitä ikinuoruutta juuri siten kuin haluamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan turhaan ihmiset jännittää että onko niistä vanhemmiksi. Varsinkin jos ollaan jo reilusti kolmen kympin puolella ja asia on suunniteltu. Lisäksi jos vielä asunto, raha ja työasiat on järjestyksessä, kuten käsitin että alkuperäiselläkin on. Ilman muuta on isäksi ja äidiksi. Voisiko asiat enää paremmin olla? Ihanteelliset olosuhteet kasvaa vanhemmuuteen.
Olisin huolissani niistä pareista joilla perusasiat on huonosti, ihmiset eivät ole tasapainoisia ja lisäksi päihde ym ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en näe tässä vain vaihtoehtoja "teette lapsen yhdessä" tai "eroatte". Voitte kyllä pysyä yhdessä, mutta jollei mies tee lasta kanssasi, on vaihtoehtona spermapankki. Että tiedustelepa mieheltäsi haluaako osallistua projektiin vai hankitko lapsen ihan omana projektinasi.
Silloin täytyy ensin erota.
Lapsettomuusklinikat hoitavat naimisissa olevia pareja ja sinkkunaisia, eivät muita avosuhteessa/parisuhteessa olevia.
Ajatuksena on, että äitikandidaatin elämäntilanne on vakaa, eikä tule heti muuttumaan. Samat säännöt ja logiikka on adoptioon pääsyssä.
Ap ei pääse ykdin sinne hedelmöityshoitoihin, ellei eroa.
En tiedä, ymmärsinkö nyt väärin mutta kyllä hedelmöityshoitoja saa vaikkei ole naimisissa tai sinkku. Avoparina mekin hoitomme saimme aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhaan ihmiset jännittää että onko niistä vanhemmiksi. Varsinkin jos ollaan jo reilusti kolmen kympin puolella ja asia on suunniteltu. Lisäksi jos vielä asunto, raha ja työasiat on järjestyksessä, kuten käsitin että alkuperäiselläkin on. Ilman muuta on isäksi ja äidiksi. Voisiko asiat enää paremmin olla? Ihanteelliset olosuhteet kasvaa vanhemmuuteen.
Olisin huolissani niistä pareista joilla perusasiat on huonosti, ihmiset eivät ole tasapainoisia ja lisäksi päihde ym ongelmia.
Samaa mieltä, mutta miehet ei välttämättä ajattele näin...🤨
Meilläkin oli kaikki, pysyvät työt, uralla eteneminen, maksettu velaton iso talo, hienot autot ja vuosittaiset etelänmatkat....
Näillä mentiin pitkään.....silti miestä pelotti lapset, minua ei!
Perusteina oli se, että ei vielä, liian aikaista...Oikeastaan myös muistelen, että mies olisi ollut sitä mieltä, että ennen 40-v. ikää ei ole hyvä hankkia lapsia.
Myös anoppi tätä puhui, joten olen tämän lausahduksen pistänyt ihan anopin piikkiin. Hän aikoinaan neuvoi, ettei kannata tehdä lapsia liian nuorena.
Miehiin vaikuttaa myös heidän äitiensä suhtautuminen ja mielipiteet lisääntymiseen.
Nyt anoppi tosin toivoo, että olen kohta taas toivottavasti raskaana, sillä hän niin toivoo meiltä lisää paljon lapsenlapsia..
Selitä siinä nyt 47-vuotiaana, vanhalle anopille, että miten realistista unnelmaa hän ylläpitää.... valitettavasti se juna kai meni jo, ellei itse käsitä asiaa ymmärtää..
Elämä on!🤪
Tähtitaivas☆
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tunnu oikein ymmärtävän, että sinulla on käynyt poikkeuksellinen tuuri, että olet saanut lapsen vielä 43-vuotiaana, ja on vastuutonta kehottaa ap:ta antamaan miehelle vielä "kattellaan"-aikaa, saati että ehkäisyä ei tarvitsisi jättää pois. Ap on jo pari vuotta kuitenkin "katellut". Se aika on takanapäin jo. Ja se on pitkä aika. Eihän tämä ole mikään ensimmäinen kerta, kun ap on ottanut asian esiin.
Ihmeellinen tuuri todella ja siksi sanonkin, ettei kannata jättää lisääntymistä niin viimetippaan, kun meillä oli.
Mutta tarkoitan, että Ap:n kannattaa silti antaa miehelle nyt hetkinen.....ei kauaa, sellainen aika, joka tuntuu hyvälle.... Ei vuosia missään nimessä. Tietysti, jos mies on nyt hetikin valmis, niin hienoa!😘
Vaikea vaan ajatella, että tulisi samantien valmiiksi, kun faktat on esitetty.
Ap saa kommentouida asiaa!😊
Siis antaa miehelle nyt hetkinen, siis mihin? AP:n mies tulee todennäköisesti pelkäämään niin kauan kunnes lapsi tulee, ehkä vielä senkin jälkeen, miksi AP:n kannattaisi enää haaskata aikaa odotteluun? Varsinkin jos kyse on ”vain” sellaisesta pelosta joka todennäköisesti ei miettimällä miksikään muutu.
Se että sinä olet onnistunut lapsen saamisessa 43-vuotiaana, on todella harvinaista. Jos et olisi lykännyt lastenhankintaa miehesi pelkojen(jotka kaiken lisäksi
osoittautuivat ohimeneväksi) vuoksi niin kauan, niin olisit varmaan onnistunut saamaan useamman lapsen, toivottavasti onnistut vielä kuitenkin! Silti loistava esimerkki siitä, että kannattaa ihan jämäkästi kertoa miehelle biologiset faktat jo todellakin hyvissä ajoin, eikä jäädä odottelemaan että mies on ”valmis” siinä vaiheessa kun nainen jo 43v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tunnu oikein ymmärtävän, että sinulla on käynyt poikkeuksellinen tuuri, että olet saanut lapsen vielä 43-vuotiaana, ja on vastuutonta kehottaa ap:ta antamaan miehelle vielä "kattellaan"-aikaa, saati että ehkäisyä ei tarvitsisi jättää pois. Ap on jo pari vuotta kuitenkin "katellut". Se aika on takanapäin jo. Ja se on pitkä aika. Eihän tämä ole mikään ensimmäinen kerta, kun ap on ottanut asian esiin.
Ihmeellinen tuuri todella ja siksi sanonkin, ettei kannata jättää lisääntymistä niin viimetippaan, kun meillä oli.
Mutta tarkoitan, että Ap:n kannattaa silti antaa miehelle nyt hetkinen.....ei kauaa, sellainen aika, joka tuntuu hyvälle.... Ei vuosia missään nimessä. Tietysti, jos mies on nyt hetikin valmis, niin hienoa!😘
Vaikea vaan ajatella, että tulisi samantien valmiiksi, kun faktat on esitetty.
Ap saa kommentouida asiaa!😊
Tämä on huonoin neuvo ikinä. Nyt nimenomaan pitää takoa, kun rauta on kuumaa. Miehen jahkailulle on jo annettu liikaakin aikaa, eikä sitä nyt enää kannata yhtään kannustaa.
Lapsen saaminen on nimittäin aina hyppy, johon on oma kynnyksensä, ja jos jää seisomaan laiturille vettä katsomaan, ei se veteen meneminen siitä yhtään helpommaksi tule. Joskus pitää vaan päättää toimia, ja nyt on se aika.
Aloittajalle onnittelut. Rehellinen puhuminen on hyvän parisuhteen tärkein käyttövoima. Sellainen, missä ei himmailla omia tarpeita, jos asia on tärkeä.
Uskon vasta kun näen. Vaikuttaa tyhjien lupausten antajalta joka on sua tähänkin asti rokottanut AP. Nyt antoi vähän syöttiä sulle että jäät ja taas sama uusiksi. Mutta toivon todella että olen väärässä ja mies on tosissaan nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ow kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi muuta kuin halveksua näitä miehiä, jotka varastivat naisilta heidän hedelmällisimmät vuotensa valheilla. Ja syyttää kulttuuriin pesiytynyttä piilomisogyniaa, jonka tähden nämä naiset kuvittelivat, että heissä on jotain vikaa, kun halusivat lapsia. Yrittivät sitä halua sitten dempata ja peesasivat miestensä ”eksistentiaalisia angsteja”.
Suurimmassa osassa maailman kulttuureja mies on yleensä avioliittoon astuessaan selvästi vanhempi kuin nainen. Miehelle hyvä ikä on siinä 30v tienoilla ja naiselle 20v ja tuo on se luonnollinen järjestys. Mies on ehtinyt osoittaa yhteiskuntakelpoisuutensa ja nainen on hedelmällisimmillään. Suomessa ja muissakin länsimaissa pariutuminen tapahtuu usein opiskeluaikana ja saman ikäisen kanssa. Varsinkin miehille tuo on liian varhaista. Sitten kattellaan 10 vuotta ja ehditään kyllästymään puolisoon ja jäädään roikkumaan kunnes on naisen kannalta myöhäistä.
Se on biologiaa, että miehellä aikuistumisen ikkuna ja perheen perustamisen mahdollisuus on paljon laajempi kuin naisella. Naisella pitää olla perhe putkessa viimeistään siinä 35v iässä. Miehellä on enempi aikaa. Nuoren naisen kannattaisi ottaa suoraan se 10v vanhempi.
Edellä oleva ei toki koske kaikkia.
Öö ei. 1. Biologia on sekaisin ja miehet muistuttavat naisia ja naiset miehiä enemmän kuin ennen. Ei kaikki. 2. Biologia tukisi sitä, että miehet on sikoja eikä osallistu niin paljon niin läheltä kasvatukseen.
Mitä biologia ei tue on pariutumista sellaisen kanssa, joka ei eniten kiinnosta. Siis pariutumista. Moni 30 v mies nussii kyllä naista kuin naista vaihteluksi tumpulle, muttei pariutuminen kiinnosta teinin kanssa. Eikä teiniäkään kiinnosta se 30 v "pappa".
Jotkut harvat 40 v miehet ja naiset kyllä luulee olevansa 20, mutta eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhaan ihmiset jännittää että onko niistä vanhemmiksi. Varsinkin jos ollaan jo reilusti kolmen kympin puolella ja asia on suunniteltu. Lisäksi jos vielä asunto, raha ja työasiat on järjestyksessä, kuten käsitin että alkuperäiselläkin on. Ilman muuta on isäksi ja äidiksi. Voisiko asiat enää paremmin olla? Ihanteelliset olosuhteet kasvaa vanhemmuuteen.
Olisin huolissani niistä pareista joilla perusasiat on huonosti, ihmiset eivät ole tasapainoisia ja lisäksi päihde ym ongelmia.
Yleensä ne ihmiset joista kaikkein eniten juuri on vanhemmuuteen, tuntuvat jännittävän sitä eniten, sain vähän sen käsityksen AP:sta ja hänen miehestään, että kaikki on elämässä kunnossa ja ollut valmiina jo vuosia ja varmasti olisivat lapsesta täysin kykeneviä huolta pitämään.
Ja sitten ne, joilla ei rahkeeet vanhemmuuteen riitä, on juuri niitä jotka sikiää enemmän kuin laki sallisi, eivätkä mieti yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi käsittää, en sitten millään miksi naiset ovat aina hinkumassa niitä lapsia?
Miksi?
Ja sitten itketään ja valitetaan yksinhuoltajina, kun se lapsi on kuitenkin tehty, vaikka mies ole ollut yhtään halukas lapsiaa saamaan.
Se mies joutuu kuitenkin maksamaan elatusmaksuja ja yh saa tukia kelasta enemmän kuin töissäkäyvä saa töistä. Yh:n asiat ovat oikein hyvin. Se itkeminen johtuu naisten luonteesta. Aina pitää valittaa, vaikka asiat olisivat ihan hyvin. Ja pitäähän yh:nkin johonkin purkautua, kun kotona ei ole sitä miestä jonka elinikää lyhentäisi nalkuttamisella.
Parisuhteessa olevien miesten elinikä on pidempi kuin sinkkumiesten. Eli se nalkuttaminen vaikuttaa positiivisesti miesten elinikään, pidentää sitä.
"Naimisissa oleva mies voi odottaa elävänsä 80-vuotiaaksi saakka, mutta eronneen miehen elinajanodote jää 73 vuoteen. Leskimiehen odotettu elinikä on puolestaan 74 vuotta."
Huono tekosyy. Ainoa syy noihin vuosiin on keskimääräinen ruokavalio ja päihteiden käyttö. Ei siis mitenkään johdu parisuhteesta.
Miten niin ei johdu parisuhteesta, kun juuri siihen parisuhteeseen se liittyy? Erohan on ihan valtavan iso, 10% lisää elinaikaan. Ja mistä sinä tuon ruokavalion ja päihteiden osuuden olet tietävinäsi? Jos ajattelemme, että juuri vaimo saa terveellisempää ruokaa pöytään ja vähentää juomista, niin miten niin asia ei liity vaimoon?
Vierailija kirjoitti:
Tähti☆ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tunnu oikein ymmärtävän, että sinulla on käynyt poikkeuksellinen tuuri, että olet saanut lapsen vielä 43-vuotiaana, ja on vastuutonta kehottaa ap:ta antamaan miehelle vielä "kattellaan"-aikaa, saati että ehkäisyä ei tarvitsisi jättää pois. Ap on jo pari vuotta kuitenkin "katellut". Se aika on takanapäin jo. Ja se on pitkä aika. Eihän tämä ole mikään ensimmäinen kerta, kun ap on ottanut asian esiin.
Ihmeellinen tuuri todella ja siksi sanonkin, ettei kannata jättää lisääntymistä niin viimetippaan, kun meillä oli.
Mutta tarkoitan, että Ap:n kannattaa silti antaa miehelle nyt hetkinen.....ei kauaa, sellainen aika, joka tuntuu hyvälle.... Ei vuosia missään nimessä. Tietysti, jos mies on nyt hetikin valmis, niin hienoa!😘
Vaikea vaan ajatella, että tulisi samantien valmiiksi, kun faktat on esitetty.
Ap saa kommentouida asiaa!😊
Tämä on huonoin neuvo ikinä. Nyt nimenomaan pitää takoa, kun rauta on kuumaa. Miehen jahkailulle on jo annettu liikaakin aikaa, eikä sitä nyt enää kannata yhtään kannustaa.
Lapsen saaminen on nimittäin aina hyppy, johon on oma kynnyksensä, ja jos jää seisomaan laiturille vettä katsomaan, ei se veteen meneminen siitä yhtään helpommaksi tule. Joskus pitää vaan päättää toimia, ja nyt on se aika.
Aloittajalle onnittelut. Rehellinen puhuminen on hyvän parisuhteen tärkein käyttövoima. Sellainen, missä ei himmailla omia tarpeita, jos asia on tärkeä.
Siis juuri näin!! Nyt kannattaa todellakin toimia, kun on saatu mies vihdoin ymmärtämään että aika käy vähiin.
Todella edesvastuutonta suositella lasta todella haluavalle 36-vuotiaalle että ”odottaa nyt vielä niin kauan että miehestäkin asia tuntuu hyvältä ja on saanut asian käsiteltyä ja prosessoitua ja blaa blaa”, mies nyt jahkailee vaikka vuosikaudet, kun eihän hällä kiire ole, mutta AP:lla kyllä alkaa olla, ainakin yrittäminen pitää aloittaa kyllä heti.
Vierailija kirjoitti:
Miltähän näistä yksin olijoista tuntuu sitten vanhana eläkkeellä kun ei ole ketään kuka tulisi katsomaan...
Voi että. Kyllä kannattaa panna oma elämä tauolle 20 vuodeksi ihan vain jotta sitten joku kävisi +65-vuotiasta katsomassa. Kun arvon eläkeläinen ei tietenkään itse suvaitse mennä ketään käymään katsomassa, hänen luokseen on lasten tultava koska pitää olla kiitollisuuden velassa siitä että on elämän lahja annettu. Voi oksennus.
Velat sentään tajuavat pitää ihmissuhteista huolta kun ei voi tuudittautua siihen uskoon että lapsista on aina seuraa. Onnea niille jotka hylkää ystävät heti kun tekevät itselleen perheen. Oikein toivon että niin typerät ihmiset jäisivät lopulta yksin kun puoliso kuolee tai tulee ero vanhoilla päivillä, ja lapset muuttavat ulkomaille. Kannattiko panostaa pelkästään siihen perheeseen? MUTTA AINAKIN PERIAATTEESSA JOKU VOISI KÄYDÄ KATSOMASSA EDES KERRAN VUODESSA.
Minun kaverini täyttää pian 42v ja on edelleen "kattellaan"-miehen kanssa. Kamalaa katsoa touhua vierestä.
Ap, nyt kuullostaa lupaavalta!❤
Ja kannattaa huomioida se, että sinun mies jatkaa silti asian prosessointia, että varmasti lämpenee vähitellen ja tuumailee niitä pelkojakin nyt läpi. Älä siis vaadi ihan liian nopeaa toimintaa.
Meillä oli ihan sama, että ensimmäinen kommentti oli, että pelottaa....ymmärsin, että mies oli ihan oikeasti tosissaan pelkojen kanssa! Ne oli pelkoja, joita minulla ei ollut...joten arvostin häntä ja annoin tilaa, sekä aikaa.
En siis alkanut vaatinaan, että ehkäisy jää heti pois, vaan sanoin, että asiat tapahtuu vähitellen ja vauvahan hankitaan yhteistuumin😊 Samalla aina jatkoin kertomista ihanista asioista, joita vauva tuo tullessaan jne... ❤
Sitten vihdoin lopultakin mies otti asian ihan itse esille ja sanoi, 'että nyt ois aika "tehdä" se lapsi😁"
Olin hieman yllättyneenä, että ai nytkö? Mietin, että jestas menihän tähän vähän aikaakin (25-vuotta)....mutta ou jee....nyt hän on valmis sitoutumaan loppielämänsä ajaksi ja on valmis isäksi😁💕
Miehen pelkokuvitelmat lapsesta todella hävisi heti silloin, kun oma nyytti tuli synnytysosastolla syliin❤ Mies alkoi siellä jopa hymyilemäänkin eri tavalla, naama oli kuin Hangon aurinko, sekä hän alkoi laulella lapselle. Siinä näin aivan uuden puolen henkilöstä, jonka luulin tunteneeni läpikotaisin.
Samalla meidän parisuhde muuttui, erilaiseksii. Nyt oltiin tämän pienen nyytin vanhempia, joka oli meidän elämän tärkein yhteinen tehtävä❤
Kun lapsi oli 8kk ikäinen, lähdettiin ekan kerran etelään (Kreikkaan)...matka onnistui niin hienosti, että innostuttiin matkailusta lapsen kanssa lisää ja sen jälkeen matkustettiin vielä muihin etelänkohteisiin kolme kertaa.
Kaikki matkat lapsen kanssa .meni loistavasti ja varsinkin lapsi kerää paljon hymyileviä ja juttelevia ihmisiä ympärilleen💕 Vain korona-aika rajoittaa nyt sitö, että ei olla matkusteltu enää.
Tahdon sanoa, että elämä lapsen kanssa voi olla ihan yhtä vapaata, eikä omia harrastuksiakaan tarvitse hyljätä lapsen myötä. Asiat täytyy vaan tehdä eritavalla.
Tähtitaivas☆