Lue keskustelun säännöt.
Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Katsokaa sitten, jos mahdollista, että lapsi pääsee liittymään Intergalaktiseen Alfa-liittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kuulostaa uskomattomalta, että olet päästänyt asian näin pitkälle. Olet jo 36-vuotias! Asia olisi ehdottomasti pitänyt päättää jo pari vuotta sitten. Nyt sinun on aika epätodennäköistä ehtiä löytämään uutta vakaata suhdetta, jos mies ei haluakaan lasta ollenkaan.
Kenties pelkäät muutenkin ottaa suhteessa tilaa itsellesi, laittaa omia rajojasi tai ilmaista tunteitasi? Se, että pelkäät kovasti uhkavaatimuksia, ei kuulosta hyvältä. Minun mielestäni se, että ilmoittaa rauhallisesti omat suurimmat elämänhaaveet ja kertoo että niiden toteutumisen mahdollisuus on suhteen edellytys, ei ole uhkavaatimus. Tarkoitushan ei ole kiristää toista omaan tahtoon vaan ilmaista selkeästi missä asioissa ei ole lainkaan joustovaraa.
Tai voisiko olla mahdollista, ettet oikeastaan itsekään halua lasta ja olet itse yhtä muutospelkoinen? Miehen epäröinti on ehkä ollut tekosyy omalle epävarmuudellesi?
Jos kuitenkin olet varma, että haluat lapsen, asiassa on edettävä heti. Miehellä on ollut jo paljon miettimisaikaa, nyt sitä ei enää kannata antaa kuin korkeintaan pari päivää. Jos mies haluaa senkin jälkeen lisää aikaa, eroa. Jos mies haluaa jatkaa suhdetta mutta ei lapsia, mieti voitko jatkaa suhteessa ja hyvästellä lapsihaaveet. Jos et, eroa.
Uutta suhdetta on jo tosi kiire alkaa etsimään! En tiedä otetaanko sinkkunaista hedelmöityshoitoon, jos hän on juuri eronnut. Tätäkin vaihtoehtoa kannattaa ruveta viipymättä selvittämään.
Ei itse asiassa oteta, pitää olla ainakin puoli vuotta erosta kulunut. Liittyy käsittääkseni siihen, että ei ole erosta johtuva paniikkipäätös (vaikka lapsiasia olisi ollut eron syy). Esimerkkicaseja löytyy itsellisten ryhmistä, jos haluaa lisätietoja.
Uskomatonta että on joku tällainen sääntö 🤯 tosi kiva. Itse harkitsen eroa koska mies ei halua lapsia ja olisin halunnut aloittaa prosessin jo nyt - miehen kanssa siis mahdollisesti jonkinlainen suhde säilyisi joten en olisi edes sinkku. Mies ei vaan lapsia halua eikä voi niitä enää saada. Onkohan tämä sääntö myös yksityisillä klinikoilla ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltähän näistä yksin olijoista tuntuu sitten vanhana eläkkeellä kun ei ole ketään kuka tulisi katsomaan...
Miltähän näistä lapsen hankkineista tuntuu sitten vanhana eläkkeellä, kun lapset ovat työn tai suhteen muuttaneet muualle tai jopa toiseen maahan, eikä ole ketään ketä kävisi katsomassa... Tai kuten täälläkin palstalla keskusteluja seuranneena, ovat välit menneet lapsiin..
Se on se kun itseäsi ja oman vanhuuden pelon takia teet lapset ja sitten tulee todellisuus ja lasten oma elämä tielle.En tiedä mitä tarkoitat. Mä pidän ite yhteyttä vanhempiini pääosin viestittelemällä (asuvat 500km etäisyydellä minusta). Tavataan kerran vuodessa. En odota omalta lapseltani tuon kummempaa. Olen aika erakkoluonne enkä kauheasti tykkää sosialisoimisesta. Mulle on mukavempaa kommunikoida ihmisten kanssa tekstin välityksellä kuin kasvotusten. Mulle riittää vanhuuden päivillä, että kun laitan viestin niin mulle vastataan. Ei tarvi heti jos on akuutti tilanne, mutta kunhan kerkiää. Ei luulisi tämän olevan rasite lapselleni. Enkä laita viestejä päivittäin. Kerta viikkoon/kuukateen riittää.
Mutta tämän kerta viikkoon viestittäjän on pakko kuitenkin olla oma lapsi?
Siitähän tässä keskusteltiin. Omat lapset ovat sitten seurava vanhana. Jos vaadittu viesti tiheys on kerta viikossa, niin kai sellaiseen viestittely kaveri löytyy vähemmälläkin kuin lapsia tekemällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ymmärrän miestä hyvin. Jo pelkkä pontentiaalinen raskaus on tärkeämpi kuin parisuhde.
"Eroat ja etsit miehen joka haluaa lapsia", siis kuka vaan kunhan lapsia. Miesten vastine samalle ilmiölle on, "kuka vaan kunhan saa p***ua".
Miestä tilanteessa ahdistaa juuri se parisuhteen kulahtaminen joka lasten myötä tapahuu. Miksi kukaan sitä vapaaehtoisesti haluaisi, nainen tai mies?
Luulevatko ihmiset täällä että lapsista haaveileva nainen haluaa vain lapsen? Lapsen mukana tulee koko perhe-elämä. Uusi asunto pitää laittaa, auto pitää turvallinen/uusi, ystävät vaihdettava sopiviin ja ennenkaikkea käytös ja ulkoinen olemus on vastattava prismaperheen vaatimuksia. Radikaalit ajatukset ovat pahasta ja toiminnan on oltava "sopivaa", ettei tule vaan mitään sanomista.
Lapsettomuus ja "huoleton parisuhdeaika" kuuluu tuomittaviin ilmiöihin. Kuka täysjärkinen nyt sellaista haluaisi kun voi saada huutavan lapsen ja siihen päälle vielä huutavan vaimon.
Perhe jossa miehen on mukava olla on erittäin harvinainen ilmiö. Ei kukaan nauti siitä suursiivousten ja remonttien täyttämästä harrastuskalenterista, jota ylläpidetään "koska kunnon ihmiset" ideologian takia.
Yritä AP vakuuttaa miehesi siitä että tulevaisuuden perheessänne on kivaa asua myös perheen isänä, niin mies voisi jopa suostua. Tämä ei sitten tarkoita että vain isällä pitää olla kivaa. Perheessä kivaa on mahdollisuus oltava ihan kaikilla isällä, äidillä, lapsilla jopa lemmikeillä.
Voi tsiisus, tämän takia siin monet naiset ovat yksinhuoltajaäitejä tai vapaaehtoisesti sinkkuja. Kuka tällaisen itsekkään Peter Panin haluaa? Toki parisuhdetta ja miestä pitää ottaa huomioon, mutta kyllä se onnistuu paremmin, kun mies on oikeasti aikuinen MIES, eikä lisälapsi perheessä.
Just näin! Harvoin menen sanattomaksi, mutta tämän miehen vuodatuksen luettuani kyllä. Ihan kuin lapset hankittaisiin vain naista varten ja miehen kiusaksi ja harmiksi. Ihan kuin mies ei saisi itse lasten hankinnasta mitään. Kuin lapsen hankinta olisi vain yksi päätös muiden joukossa. Omasta mielestäni lapsen saaminen on biologinen, ei läheskään aina "järkiperäinen" tarve. Lisäksi sille ei ole ikinä sopivaa väliä tai aikaa, jos sitä rupeaa odottamaan. Lisäksi se on naisen elämässä niitä harvoja päätöksiä ja tekoja jolla on dead line. Kun aika on ohi niin se on ohi, paluuta ei ole.
Minulla on kaksi lasta ja olen sitä mieltä että lapset ottavat paljon ja antavat paljon. Maailmassa ei ole mitään sen suurempaa kuin vanhemman rakkaus omaa lasta kohtaan!
Onko biologinen, ei järkiperäinen tarve hyvä syy toteuttaa itseään. Tekeekö vaimo yhtäläisiä "myönnytyksiä" kun on kyse miehen biologisista ei järkiperäisistä tarpeista?
Onko nyt niin että miehen vaaditaan olevan MIES joka alistuu aikamme vaatimuksiin ja tiskaa kotona koska vaimoa väsyttää. Nainen taas on oikeutettu toteuttamaan "biologista luonnon kutsuaan".
At84 kirjoitti:
Huhhuh, enpä uskonut millaisen keskustelun tämä minun dilemma aiheutti! Mielenkiintoista on ollut lukea teidän vastauksia, ideoita ja pohdintoja (niitä asiallisia), kiitos että olette ottaneet osaa keskusteluun.
Otin eilen härkää sarvista, istutin puolison alas ja kerroin mitä haluan. Kerroin tilastoista, naisen hedelmällisyydestä ja siitä, että minä aion mennä unelmaani kohti. Olin päättäväinen sen suhteen, että luultavasti parisuhde on tässä. Joten tämä seuraava nyt ei sitten varmaan ilahduta ketään joka käski "jättää sen sian" tai kertoi että mies ei halua lasta kanssani.
Hän oli hiljaa ja kuunteli mitä sanoin. Ja sitten aristellen tunnusti että lapsien hankinta pelottaa ja jännittää häntä ihan jumalattomasti. On itsekseen miettinyt asiaa paljon ja tulevaisuus on stressanut häntä, siksi on vältellyt asiaa. Mutta hän on valmis yrittämään kanssani vaikka jännittää.
Nyt sitten jää ehkäisy pois ja mennään eteenpäin päivä kerrallaan.
Varmasti tämä herättää fiiliksiä että onko tää edes totta (koska näin itse ajattelin kun mies sanoikin että on valmis yrittämään??). Mutta ehkä tämä on minulle (ja muillekin) hyvä muistutus että vaikeista asioista kannattaa puhua ja kaikki miehet ei ole mitään itsekkäitä sikoja..... niitä voi vaan joskus pelottaa tulevaisuus niin paljon että ei saa sitä sanotuksi. Pelkohan ei ole niin "siistiä".
Kiitos teille jotka annoitte minulle rohkeutta avata suu ja seisoa tiukasti unelmani kannalla. Nyt me ruvetaan suunnitelmaan loppuelämäämme.
Toivottavasti miehelläsi seisoo vielä ettei jännitä niin paljon liikaa. Nyt heti ehkäisy pois ja hommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
At84 kirjoitti:
Huhhuh, enpä uskonut millaisen keskustelun tämä minun dilemma aiheutti! Mielenkiintoista on ollut lukea teidän vastauksia, ideoita ja pohdintoja (niitä asiallisia), kiitos että olette ottaneet osaa keskusteluun.
Otin eilen härkää sarvista, istutin puolison alas ja kerroin mitä haluan. Kerroin tilastoista, naisen hedelmällisyydestä ja siitä, että minä aion mennä unelmaani kohti. Olin päättäväinen sen suhteen, että luultavasti parisuhde on tässä. Joten tämä seuraava nyt ei sitten varmaan ilahduta ketään joka käski "jättää sen sian" tai kertoi että mies ei halua lasta kanssani.
Hän oli hiljaa ja kuunteli mitä sanoin. Ja sitten aristellen tunnusti että lapsien hankinta pelottaa ja jännittää häntä ihan jumalattomasti. On itsekseen miettinyt asiaa paljon ja tulevaisuus on stressanut häntä, siksi on vältellyt asiaa. Mutta hän on valmis yrittämään kanssani vaikka jännittää.
Nyt sitten jää ehkäisy pois ja mennään eteenpäin päivä kerrallaan.
Varmasti tämä herättää fiiliksiä että onko tää edes totta (koska näin itse ajattelin kun mies sanoikin että on valmis yrittämään??). Mutta ehkä tämä on minulle (ja muillekin) hyvä muistutus että vaikeista asioista kannattaa puhua ja kaikki miehet ei ole mitään itsekkäitä sikoja..... niitä voi vaan joskus pelottaa tulevaisuus niin paljon että ei saa sitä sanotuksi. Pelkohan ei ole niin "siistiä".
Kiitos teille jotka annoitte minulle rohkeutta avata suu ja seisoa tiukasti unelmani kannalla. Nyt me ruvetaan suunnitelmaan loppuelämäämme.
Toivottavasti miehelläsi seisoo vielä ettei jännitä niin paljon liikaa. Nyt heti ehkäisy pois ja hommiin.
Kyllä sellainen "peter pan huppari lippis" mies joutuu vaihtopenkille, jolla ei edes seiso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi käsittää, en sitten millään miksi naiset ovat aina hinkumassa niitä lapsia?
Miksi?
Ja sitten itketään ja valitetaan yksinhuoltajina, kun se lapsi on kuitenkin tehty, vaikka mies ole ollut yhtään halukas lapsiaa saamaan.
Se mies joutuu kuitenkin maksamaan elatusmaksuja ja yh saa tukia kelasta enemmän kuin töissäkäyvä saa töistä. Yh:n asiat ovat oikein hyvin. Se itkeminen johtuu naisten luonteesta. Aina pitää valittaa, vaikka asiat olisivat ihan hyvin. Ja pitäähän yh:nkin johonkin purkautua, kun kotona ei ole sitä miestä jonka elinikää lyhentäisi nalkuttamisella.
Parisuhteessa olevien miesten elinikä on pidempi kuin sinkkumiesten. Eli se nalkuttaminen vaikuttaa positiivisesti miesten elinikään, pidentää sitä.
"Naimisissa oleva mies voi odottaa elävänsä 80-vuotiaaksi saakka, mutta eronneen miehen elinajanodote jää 73 vuoteen. Leskimiehen odotettu elinikä on puolestaan 74 vuotta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma nykyinen mieheni oli koko ikänsä sanonut, ettei ikinä halua lapsia. Me ttavattiin kun olin 24, se 28. Sillä oli hyvä työ, hyvä sängyssä, vastuullinen ja mukava mies. Sain sen mielen muutettua marisemalla ja lopulta sanomalla että erotaan jos ei hankita lapsia.
Tuon pakottamisen/uhkavaatimuksesi tulet vielä löytämään edestäsi, ennemmin tai möhemmin, kunhan asia riittävän monta vuotta marinoituu ja kiehuu miehen sielussa.
Kyllä asia on niin, että mies ottaa vain itse vastuun tekemisestään, eli tässä tapauksessa omasta vellihousuilustaan ja lapsentekemisestään. Kiehuttakoon sielussaan vain rauhassa omaa tossukkuuttaan ja vietävissäoloaan, sitä siteääkin hävetä. Jokainen kantaa vastuun omista tekemisistään ja päätöksistään. Joa päättää itse olla ehkäisemättä raskautta, on silloin tietoinen valinta että lapsi saattaa syntyä.
Että mua oksettaa nuo teidän huppari lippis peter pan -mies jutut!! Ei minkään näköistä arvostusta henkilöitä kohtaan, jotka elävät eri tavalla kuin kaavaan kuuluu. Inhottaa että vieläpä moni vanhempi päästelee suustaan moisia letkautuksia... Olisipa edes sen verran sielun sivistystä, että annettaisiin kaikkien elää valitsemallaan tavalla ilman joutavanpäiväistä suun pieksentää. Ei ihme että täällä voidaan niin pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Ei, vaan täysin luonnollista. Se on aika alkukantaista, eikä järki edes auta asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kuulostaa uskomattomalta, että olet päästänyt asian näin pitkälle. Olet jo 36-vuotias! Asia olisi ehdottomasti pitänyt päättää jo pari vuotta sitten. Nyt sinun on aika epätodennäköistä ehtiä löytämään uutta vakaata suhdetta, jos mies ei haluakaan lasta ollenkaan.
Kenties pelkäät muutenkin ottaa suhteessa tilaa itsellesi, laittaa omia rajojasi tai ilmaista tunteitasi? Se, että pelkäät kovasti uhkavaatimuksia, ei kuulosta hyvältä. Minun mielestäni se, että ilmoittaa rauhallisesti omat suurimmat elämänhaaveet ja kertoo että niiden toteutumisen mahdollisuus on suhteen edellytys, ei ole uhkavaatimus. Tarkoitushan ei ole kiristää toista omaan tahtoon vaan ilmaista selkeästi missä asioissa ei ole lainkaan joustovaraa.
Tai voisiko olla mahdollista, ettet oikeastaan itsekään halua lasta ja olet itse yhtä muutospelkoinen? Miehen epäröinti on ehkä ollut tekosyy omalle epävarmuudellesi?
Jos kuitenkin olet varma, että haluat lapsen, asiassa on edettävä heti. Miehellä on ollut jo paljon miettimisaikaa, nyt sitä ei enää kannata antaa kuin korkeintaan pari päivää. Jos mies haluaa senkin jälkeen lisää aikaa, eroa. Jos mies haluaa jatkaa suhdetta mutta ei lapsia, mieti voitko jatkaa suhteessa ja hyvästellä lapsihaaveet. Jos et, eroa.
Uutta suhdetta on jo tosi kiire alkaa etsimään! En tiedä otetaanko sinkkunaista hedelmöityshoitoon, jos hän on juuri eronnut. Tätäkin vaihtoehtoa kannattaa ruveta viipymättä selvittämään.
Ei itse asiassa oteta, pitää olla ainakin puoli vuotta erosta kulunut. Liittyy käsittääkseni siihen, että ei ole erosta johtuva paniikkipäätös (vaikka lapsiasia olisi ollut eron syy). Esimerkkicaseja löytyy itsellisten ryhmistä, jos haluaa lisätietoja.
Ei tämä ole näin yksinkertainen juttu ja ehdottomasti kannattaa hakeutua hoitoihin mahdollisimman nopeasti, että saadaan kartoitettua hedelmällisyyttä ja käytyä neuvontapsykologin pakolliset käynnit. Itseltäni ei ainakaan mitään erityistä kyselty tai miessuhteitani kauhisteltu. Joiltain lääkäri on kuulemma "kieltänyt" seurustelun, kun on hoidoissa, vaikka tähän ei ole mitään estettä. Naimissa ollessa hoitoihin pitää olla lupa aviopuolisolta. Kannattaa mennä toiselle lääkärille, jos yhden kanssa ei synkkaa.
Itselläni oli erosta 2 viikkoa aikaa. Olin toki asiaa miettinyt jo viisi vuotta suhteen aikana ja muutenkin itsellisyys pureskeltuna. Klinikalla saa olla huolissaan ja tunteellinen. Kyse on kuitenin elämän tärkeimmistä asioista.
Kiitos tästä ❤️ Minkä ikäisenä hakeuduit hoitoihin ja millä tuloksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen päivä on hukkaan heitetty tuommoisten miesten kanssa, miten te voitte olla noin hölmöjä? etsikää se oikea ihminen kenen kanssa kaikki asiat sujuu ja halutaan yhteisiä asioita. Meillä on vain tämä yksi elämä elettävänä ja siksi ei kannata kellua suhteessa minkä tietää itsekkin olevan huono, nyt kamat kantoon ja lössykkä veks ja sitä oikeaa etsimään.
Minä en oikeasti jaksa uskoa, että mies ei ymmärtäisi faktoja ja hedelmällisyys juttuja. Kyse on just viivätystaktiikasta kun sulkeutuu ja ajatuksiaan jaa. Hänellä on kyllä mielipide, mutta ei sitä ap:lle kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi käsittää, en sitten millään miksi naiset ovat aina hinkumassa niitä lapsia?
Miksi?
Ja sitten itketään ja valitetaan yksinhuoltajina, kun se lapsi on kuitenkin tehty, vaikka mies ole ollut yhtään halukas lapsiaa saamaan.
Se mies joutuu kuitenkin maksamaan elatusmaksuja ja yh saa tukia kelasta enemmän kuin töissäkäyvä saa töistä. Yh:n asiat ovat oikein hyvin. Se itkeminen johtuu naisten luonteesta. Aina pitää valittaa, vaikka asiat olisivat ihan hyvin. Ja pitäähän yh:nkin johonkin purkautua, kun kotona ei ole sitä miestä jonka elinikää lyhentäisi nalkuttamisella.
Parisuhteessa olevien miesten elinikä on pidempi kuin sinkkumiesten. Eli se nalkuttaminen vaikuttaa positiivisesti miesten elinikään, pidentää sitä.
"Naimisissa oleva mies voi odottaa elävänsä 80-vuotiaaksi saakka, mutta eronneen miehen elinajanodote jää 73 vuoteen. Leskimiehen odotettu elinikä on puolestaan 74 vuotta."
Huono tekosyy. Ainoa syy noihin vuosiin on keskimääräinen ruokavalio ja päihteiden käyttö. Ei siis mitenkään johdu parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
At84 kirjoitti:
Kyse ei ole siitä, etteikö hän halua. Asiaa kysyessäni sanoi että on huomannut haluavansa, mutta tuntuu että on niin paljon kaikkea muuta "sitä ennen" tehtävänä. Vaikka ihan oikeasti ei ole mitään mitä olisi pakko tehdä sitä ennen tai mitä ei voisi tehdä yrittämisen aikana tai raskausaikana. Eli ei hirveän järkevä syy. Jos kyselen lisää, pyydän tarkentamaan hän ahdistuu. Kokee että työssä on hirveä kiire ja stressiä, josta osa on ihan itseaiheutettua kun ottaa kokoajan lisää tekemistä ja projekteja vastaan.
Siis ei toinen osapuoli halua. Riisu nyt ne vaaleanpunaiset lasit.
juurikin näin. Et tule saamaan tuon miehen kanssa ikinä lasta.
Vierailija kirjoitti:
En voi muuta kuin halveksua näitä miehiä, jotka varastivat naisilta heidän hedelmällisimmät vuotensa valheilla. Ja syyttää kulttuuriin pesiytynyttä piilomisogyniaa, jonka tähden nämä naiset kuvittelivat, että heissä on jotain vikaa, kun halusivat lapsia. Yrittivät sitä halua sitten dempata ja peesasivat miestensä ”eksistentiaalisia angsteja”.
Suurimmassa osassa maailman kulttuureja mies on yleensä avioliittoon astuessaan selvästi vanhempi kuin nainen. Miehelle hyvä ikä on siinä 30v tienoilla ja naiselle 20v ja tuo on se luonnollinen järjestys. Mies on ehtinyt osoittaa yhteiskuntakelpoisuutensa ja nainen on hedelmällisimmillään. Suomessa ja muissakin länsimaissa pariutuminen tapahtuu usein opiskeluaikana ja saman ikäisen kanssa. Varsinkin miehille tuo on liian varhaista. Sitten kattellaan 10 vuotta ja ehditään kyllästymään puolisoon ja jäädään roikkumaan kunnes on naisen kannalta myöhäistä.
Se on biologiaa, että miehellä aikuistumisen ikkuna ja perheen perustamisen mahdollisuus on paljon laajempi kuin naisella. Naisella pitää olla perhe putkessa viimeistään siinä 35v iässä. Miehellä on enempi aikaa. Nuoren naisen kannattaisi ottaa suoraan se 10v vanhempi.
Edellä oleva ei toki koske kaikkia.
Minua hiukan kuitenkin mietityttäisi tehdä lasta noin lapsipelokkaalle miehelle.
Tosin sitten jos lapsi teille tulee niin jatkatte yhdessä, mies innostuu lapsesta. Kaikki menee hyvin.
Tai sitten eroatte, mutta sinulla on lapsi ja mies kuitenkin varmaan tapaa lasta ja saattavat tulla hyvinkin läheiseksi.
Sen näkee sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, olen sitä mieltä että mies ei välttämättä halua ollenkaan lapsia. Yleensä tuo hiljaisuus kertoo sen, että aihe on epämieluinen ja se saa miehen sulkeutuun. Ei osaa tai rohkene oikeasti sanoa mitä mieltä on.
Mulla mies tekee kans noin et menee hiljaiseksi jos esim. Joku kysyy et koska me mennään naimisiin.
Pirullisinta täs on se et ku saatiin lapsi ja mies halus sukunimensä lapselle niin sano mulle et voidaan mennä kesällä naimisiin. Myöhemmin peru puheensa;eihän meidän naimisiin tarvi mennä. Noh lapsi sai sen sukunimen ja mua vituttaa niin et voisin haljeta.
Eli älä ota enempää vaikka tulisit kin raskaaksi suht helposti joka vuosi lisää riskisynnytystä yms. Ja jos mies ei haluakkaan lapsia niin sitten onkin enemmän mietittävääSinuna minä vaihtaisin ihan piruuttainkin sukunimeni samaksi kuin lapsen ja miehen sukunimi on. Sukunimilaki sallii sen.
Mieheltä pitää saada suostumus, kun ei kerran olla naimisissa.
"3) haettu sukunimi on käytössä hakijan avopuolisolla, jonka kanssa hakija on asunut yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai avopuolisoilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi, ja jos avopuoliso antaa suostumuksensa nimen ottamiselle;
4) haettu sukunimi on käytössä hakijan lapsella tai sisaruksella ja hakija saa suostumuksen kaikilta väestötietojärjestelmään merkityiltä haetun sukunimen kantajilta;"
Avopuolison sukunimeä ei siis voi vaihtaa noin vaan.
En tiedä mitä tarkoitat. Mä pidän ite yhteyttä vanhempiini pääosin viestittelemällä (asuvat 500km etäisyydellä minusta). Tavataan kerran vuodessa. En odota omalta lapseltani tuon kummempaa. Olen aika erakkoluonne enkä kauheasti tykkää sosialisoimisesta. Mulle on mukavempaa kommunikoida ihmisten kanssa tekstin välityksellä kuin kasvotusten. Mulle riittää vanhuuden päivillä, että kun laitan viestin niin mulle vastataan. Ei tarvi heti jos on akuutti tilanne, mutta kunhan kerkiää. Ei luulisi tämän olevan rasite lapselleni. Enkä laita viestejä päivittäin. Kerta viikkoon/kuukateen riittää.