Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma nykyinen mieheni oli koko ikänsä sanonut, ettei ikinä halua lapsia. Me ttavattiin kun olin 24, se 28. Sillä oli hyvä työ, hyvä sängyssä, vastuullinen ja mukava mies. Sain sen mielen muutettua marisemalla ja lopulta sanomalla että erotaan jos ei hankita lapsia.
Tuon pakottamisen/uhkavaatimuksesi tulet vielä löytämään edestäsi, ennemmin tai möhemmin, kunhan asia riittävän monta vuotta marinoituu ja kiehuu miehen sielussa.
Eihän tuo ole uhkavaatimus vaan fakta.
Lapsen saaminen on niin iso asia että se pitää ottaa oikeasti vakavasti.
Jos mies ( tai nainen) ei halua lapsia , on lapsia haluava väärä kumppani, näin se vaan on.
Siinä ei pidä sitten alkaa lasta hankkimaan vastoin omaa tuntemustaan vaan on luovuttava kumppanistaan.
At84 kirjoitti:
Huhhuh, enpä uskonut millaisen keskustelun tämä minun dilemma aiheutti! Mielenkiintoista on ollut lukea teidän vastauksia, ideoita ja pohdintoja (niitä asiallisia), kiitos että olette ottaneet osaa keskusteluun.
Otin eilen härkää sarvista, istutin puolison alas ja kerroin mitä haluan. Kerroin tilastoista, naisen hedelmällisyydestä ja siitä, että minä aion mennä unelmaani kohti. Olin päättäväinen sen suhteen, että luultavasti parisuhde on tässä. Joten tämä seuraava nyt ei sitten varmaan ilahduta ketään joka käski "jättää sen sian" tai kertoi että mies ei halua lasta kanssani.
Hän oli hiljaa ja kuunteli mitä sanoin. Ja sitten aristellen tunnusti että lapsien hankinta pelottaa ja jännittää häntä ihan jumalattomasti. On itsekseen miettinyt asiaa paljon ja tulevaisuus on stressanut häntä, siksi on vältellyt asiaa. Mutta hän on valmis yrittämään kanssani vaikka jännittää.
Nyt sitten jää ehkäisy pois ja mennään eteenpäin päivä kerrallaan.
Varmasti tämä herättää fiiliksiä että onko tää edes totta (koska näin itse ajattelin kun mies sanoikin että on valmis yrittämään??). Mutta ehkä tämä on minulle (ja muillekin) hyvä muistutus että vaikeista asioista kannattaa puhua ja kaikki miehet ei ole mitään itsekkäitä sikoja..... niitä voi vaan joskus pelottaa tulevaisuus niin paljon että ei saa sitä sanotuksi. Pelkohan ei ole niin "siistiä".
Kiitos teille jotka annoitte minulle rohkeutta avata suu ja seisoa tiukasti unelmani kannalla. Nyt me ruvetaan suunnitelmaan loppuelämäämme.
Jälleen yksi mies saatettu kiristyksellä ja painostuksella vanhemmuuden loukkuun. Tämä voi kostautua yllättävillä tavoilla vasta vuosien päästä, vaikka kaikki vaikuttaa olevan nyt ok. Hyvässä tapauksessa miehen pelot osoittautuvat aiheittomiksi ja on loistava ja onnellinen isä. Huonommassa tapauksessa asia jää riepomaan ja hän piikittelee sinua siitä aina riidellessänne. Vielä huonommassa tapauksessa häntä alkaa ahdistaa ja jättää sinut ja lapsen. Pahimmassa tapauksessa hän pitää tunteet ja ahdistuksen sisällään kunnes se lopulta räjähtää, josta voi seurata väkivaltaa tai jopa perhesurma. Miehistä ei koskaan tiedä etukäteen miten perhe-elämään suhtautuvat jos siihen ei ole ollut aitoa ja palavaa halua.
Mistä näitä ”aitoa halua perheenperustamiseen” miehiä löytyy? Itse en ole koskaan tavannut.
Siis mies joka oikeasti haluaa perheen ja elää siinä. Ei mies joka haluaa perheen jossa vaimo hoitaa kaiken.
Muistan jo lapsena ajatelleeni että vanhempani ovat todella tylsiä, tuntuu että tosi vähän kävivät missään eikä niillä juuri ollut kavereita. Varhaisteininä yritin saada niitä jopa elämään elämäänsä, kysyin että pitäisikö niiden joskus käydä jossain. Se ihankiva normaali perhe-elämä oli niin puuduttavan tylsän oloista lapselle jolla oli omia kavereita jotka oli paljon oleellisempia, kuin luonteeltaan aivan erilaiset vanhemmat kuin mitä itse on ja oli.
Niin muistan minäkin. Ja sitten minä aikuistuin ja totesin, ettei minua nyt aikuisena enää nappaa sen nuorille ominainen päätön laukkaaminen. Kun maapallo on kierretty ympäri ja kaikki mielenkiintoinen kokeiltu, on tosi kivaa keskittyä olennaiseen, eli perheeseen. Nyt minua ei saisi kirveelläkään interreilille tai väkijoukkoihin maailmantähtien keikkoja kuuntelemaan. Ne on nähty jo. Ihanaa kun voi olla kotona omassa rauhassa ja nauttia saunasta ja pullan tuoksusta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä ”aitoa halua perheenperustamiseen” miehiä löytyy? Itse en ole koskaan tavannut.
Siis mies joka oikeasti haluaa perheen ja elää siinä. Ei mies joka haluaa perheen jossa vaimo hoitaa kaiken.
Miehet haluaa suhteen, naiset koko perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma nykyinen mieheni oli koko ikänsä sanonut, ettei ikinä halua lapsia. Me ttavattiin kun olin 24, se 28. Sillä oli hyvä työ, hyvä sängyssä, vastuullinen ja mukava mies. Sain sen mielen muutettua marisemalla ja lopulta sanomalla että erotaan jos ei hankita lapsia.
Tuon pakottamisen/uhkavaatimuksesi tulet vielä löytämään edestäsi, ennemmin tai möhemmin, kunhan asia riittävän monta vuotta marinoituu ja kiehuu miehen sielussa.
Eihän tuo ole uhkavaatimus vaan fakta.
Lapsen saaminen on niin iso asia että se pitää ottaa oikeasti vakavasti.
Jos mies ( tai nainen) ei halua lapsia , on lapsia haluava väärä kumppani, näin se vaan on.
Siinä ei pidä sitten alkaa lasta hankkimaan vastoin omaa tuntemustaan vaan on luovuttava kumppanistaan.
No juuri näin, mutta moni säikympi ja parisuhteeseen sitoutunut, jolle lapsi on yhdentekevä, menee paniikkipäissään tuossa kohtaa lisääntymään.
Sitten aikanaan tajuaa virheensä jälkijunassa ja kolmen ihmisen elämä menee samalla perseelleen.
Ap, ainoa ratkaisu mielestäni: ero.
Tämäkin sinua vanhemmalta ihmiseltä eli olen nöhnyt nöiden tilanteden etenevän lähipiirissä ja omassa elämässä.
Eroatte tänään. Kyllä, hirveää. Mutta muuten teillä menee koko elämä pilalle. Parempi on itkeä eroa aikansa kuin eroamattomuutya vuosikymmenet hautaansa saakka.
Surua tulee, jos jäätte yhteen. Vaikka saisitte lapsen, sillä se on hyvin rankkaa aluksi ja jos toinen kokee tulleensa painostetuksi siihen, se on hirveää kaikille > ero.
Jos ette saa lasta, silti kumpikin teistä haluaa asiaa, joka on toiselle kauhistus > vammainen suhde > ero tai pilalle mennyt elämä.
Te tulette pilaamaan toistenne elämät ja siinä sivussa mahdollisen lapsen elämän, se on elämänmittqinne juttu se vanhemmuus ja jos toinen on paska tai edes onneton vanhempi, se pilaa helposti paljon siltä sitoutuneelta vanhemmalta ja lapselta. Vaatii voimavaroja ihan eri lailla kuin lapsia haluavan kanssa.
LAITAT TINDERIIN, ETTÄ TOIVOT PERHETTÄ, JOTEN ET TUHLAA AIKAA YKSIINKÄÄN DEITTEIJIN VÄÄRÄN IHMISEN KANSSA. ON PALJON MIEHIÄ, JOTKA HALUAVAT LASTA. LAITAT IKÄJAKAUMAN SUUREKSI, KYMMENEN VUOTTA KUMPAANKIN SUUNTAAN. ON MYÖS. NUOREMPIA MIEHIÄ, JOTKA HALUAVAT ISÄKSI.
Vierailija kirjoitti:
Muistan jo lapsena ajatelleeni että vanhempani ovat todella tylsiä, tuntuu että tosi vähän kävivät missään eikä niillä juuri ollut kavereita. Varhaisteininä yritin saada niitä jopa elämään elämäänsä, kysyin että pitäisikö niiden joskus käydä jossain. Se ihankiva normaali perhe-elämä oli niin puuduttavan tylsän oloista lapselle jolla oli omia kavereita jotka oli paljon oleellisempia, kuin luonteeltaan aivan erilaiset vanhemmat kuin mitä itse on ja oli.
Niin muistan minäkin. Ja sitten minä aikuistuin ja totesin, ettei minua nyt aikuisena enää nappaa sen nuorille ominainen päätön laukkaaminen. Kun maapallo on kierretty ympäri ja kaikki mielenkiintoinen kokeiltu, on tosi kivaa keskittyä olennaiseen, eli perheeseen. Nyt minua ei saisi kirveelläkään interreilille tai väkijoukkoihin maailmantähtien keikkoja kuuntelemaan. Ne on nähty jo. Ihanaa kun voi olla kotona omassa rauhassa ja nauttia saunasta ja pullan tuoksusta.
http://jkorpela.fi/suomi/index.html
Vähennä kielikuvia, niin olis jotain mieltä tuossa:-)
Sorry, ap, mutta en usko miehesi ihmeelliseen kääntymiseen. Hän vakuuttaa sinulle että juu tehdään nyt lapsi, ai kuinka ihanaa, mutta välttää sitä vielä taitavampi. Ja sinä vain uskot sinisilmäisenä. Mies nyt kiireesti etsii uutta suhdetta, jossa samat palvelut pelaa ilman velvollisuuksia.
Lopettakaa nyt tuo pahanilmanlintuilu. Antakaa miehelle mahdollisuus. Ihme porukkaa, kun ei onnellinen loppu kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Sorry, ap, mutta en usko miehesi ihmeelliseen kääntymiseen. Hän vakuuttaa sinulle että juu tehdään nyt lapsi, ai kuinka ihanaa, mutta välttää sitä vielä taitavampi. Ja sinä vain uskot sinisilmäisenä. Mies nyt kiireesti etsii uutta suhdetta, jossa samat palvelut pelaa ilman velvollisuuksia.
Monessa viestissä on mainittu, etteivät miehet halua lapsia koska "palvelut pelaa". Mitä tämä tarkoittaa?
Palveleeko lapseton nainen jotenkin miestään? Jos nainen palvelee miestään jo ennen lapsia, niin millä todennäköisyydellä se palvelu muka loppuu tai edes vähenee jos suhteeseen syntyy lapsia. Väittäisin että käy ihan päinvastoin. Miestään palveleva nainen saa kyllä palvella ne lapsetkin, jos on sille tielle lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä ”aitoa halua perheenperustamiseen” miehiä löytyy? Itse en ole koskaan tavannut.
Siis mies joka oikeasti haluaa perheen ja elää siinä. Ei mies joka haluaa perheen jossa vaimo hoitaa kaiken.
Kyllä meitä on. Kunhan työnjaosta sovitaan järkevästi ja tasapuolisesti. Itselläni ainoa ehto oli valmistuminen ja siitäkin tingin kun ex-vaimo pyysi.
Avioliitto ei kestänyt, mutta syy ei ollut minussa vaan siinä vaimossa joka ei pitänyt sovituista asioista omaa osaansa. En tietenkään ole täydellinen, vikoja minussakin on, mutta sentään yritin parhaani.
Karu totuus on, että me perhekeskeiset miehet harvemmin ollaan naisten makuun. Ollaan liian tylsiä ja ennalta-arvattavia. Yleensä meidät jätetään kun lapset on sen verran isoja ettei isän panosta enää tarvita muuten kuin maksajan (elarit) roolissa.
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa nyt tuo pahanilmanlintuilu. Antakaa miehelle mahdollisuus. Ihme porukkaa, kun ei onnellinen loppu kelpaa.
Jep. Minuakin pelotti kovasti lasten saanti ja isäksi tuleminen. Jälkikäteen ajatellen pelkäsin monia asioita ihan turhaan ja taas toisia en osannut pelätä vaikka ehkä olisi pitänyt.
Ap:n miehestä voi ihan hyvin tulla hyvä isä.
Vierailija kirjoitti:
ow kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi muuta kuin halveksua näitä miehiä, jotka varastivat naisilta heidän hedelmällisimmät vuotensa valheilla. Ja syyttää kulttuuriin pesiytynyttä piilomisogyniaa, jonka tähden nämä naiset kuvittelivat, että heissä on jotain vikaa, kun halusivat lapsia. Yrittivät sitä halua sitten dempata ja peesasivat miestensä ”eksistentiaalisia angsteja”.
Suurimmassa osassa maailman kulttuureja mies on yleensä avioliittoon astuessaan selvästi vanhempi kuin nainen. Miehelle hyvä ikä on siinä 30v tienoilla ja naiselle 20v ja tuo on se luonnollinen järjestys. Mies on ehtinyt osoittaa yhteiskuntakelpoisuutensa ja nainen on hedelmällisimmillään. Suomessa ja muissakin länsimaissa pariutuminen tapahtuu usein opiskeluaikana ja saman ikäisen kanssa. Varsinkin miehille tuo on liian varhaista. Sitten kattellaan 10 vuotta ja ehditään kyllästymään puolisoon ja jäädään roikkumaan kunnes on naisen kannalta myöhäistä.
Se on biologiaa, että miehellä aikuistumisen ikkuna ja perheen perustamisen mahdollisuus on paljon laajempi kuin naisella. Naisella pitää olla perhe putkessa viimeistään siinä 35v iässä. Miehellä on enempi aikaa. Nuoren naisen kannattaisi ottaa suoraan se 10v vanhempi.
Edellä oleva ei toki koske kaikkia.
Miksi ihmeessä nuoren naisen pitäisi tehdä lapsia 10 v vanhemman miehen kanssa, jos ei sen ikäiset kiinnosta? Väkisin vaan väännetään perhe pystyyn vastenmieliseksi koetun kumppanin kanssa ja parin vuoden kuluttua päästäänkin sitten koristamaan erotilastoja. Ja liekö lapsetkaan sen setämiehen omia, vaan onkohan geenit haettu kuitenkin siltä viriililtä opiskelukaverilta. Setä pääsee sitten mukavasti maksamaan elareita toisen miehen lapsesta. Mutta hei, pääsipä parin vuoden ajan kyntämään 10 v nuorempaa emäntää, sehän teille tuntuu olevan elämän tarkoitus.
Miksi ihmeessä nuoren miehen pitäisi tehdä lapsia saman ikäisen kanssa, jos ei lapset kiinnosta?
Väkisin vaan väännetään perhe pystyyn ja parin vuoden kuluttua päästään kuitenkin koristamaan erotilastoja. Ja liekö lapsetkaan sen miehen omia, vaan onkohan geenit haettu kuitenkin siltä viriililtä opiskelukaverilta. Mies pääsee sitten mukavasti maksamaan elareita toisen miehen lapsesta. Mutta hei, pääsipä parin vuoden ajan kyntämään saman ikäistä emäntää ja tuli kuitenkin kusetetuksi, sehän teille tuntuu olevan elämän tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sorry, ap, mutta en usko miehesi ihmeelliseen kääntymiseen. Hän vakuuttaa sinulle että juu tehdään nyt lapsi, ai kuinka ihanaa, mutta välttää sitä vielä taitavampi. Ja sinä vain uskot sinisilmäisenä. Mies nyt kiireesti etsii uutta suhdetta, jossa samat palvelut pelaa ilman velvollisuuksia.
Monessa viestissä on mainittu, etteivät miehet halua lapsia koska "palvelut pelaa". Mitä tämä tarkoittaa?
Palveleeko lapseton nainen jotenkin miestään? Jos nainen palvelee miestään jo ennen lapsia, niin millä todennäköisyydellä se palvelu muka loppuu tai edes vähenee jos suhteeseen syntyy lapsia. Väittäisin että käy ihan päinvastoin. Miestään palveleva nainen saa kyllä palvella ne lapsetkin, jos on sille tielle lähtenyt.
Mies haluaa suhteesta vain yhden palvelun, kaikki muu on toissijaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sorry, ap, mutta en usko miehesi ihmeelliseen kääntymiseen. Hän vakuuttaa sinulle että juu tehdään nyt lapsi, ai kuinka ihanaa, mutta välttää sitä vielä taitavampi. Ja sinä vain uskot sinisilmäisenä. Mies nyt kiireesti etsii uutta suhdetta, jossa samat palvelut pelaa ilman velvollisuuksia.
Monessa viestissä on mainittu, etteivät miehet halua lapsia koska "palvelut pelaa". Mitä tämä tarkoittaa?
Palveleeko lapseton nainen jotenkin miestään? Jos nainen palvelee miestään jo ennen lapsia, niin millä todennäköisyydellä se palvelu muka loppuu tai edes vähenee jos suhteeseen syntyy lapsia. Väittäisin että käy ihan päinvastoin. Miestään palveleva nainen saa kyllä palvella ne lapsetkin, jos on sille tielle lähtenyt.
Mies haluaa suhteesta vain yhden palvelun, kaikki muu on toissijaista.
Lisäys: palvelun luonteesta huolimatta lienee kuitenkin parempi puhua palvelusta kuin tavarasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sorry, ap, mutta en usko miehesi ihmeelliseen kääntymiseen. Hän vakuuttaa sinulle että juu tehdään nyt lapsi, ai kuinka ihanaa, mutta välttää sitä vielä taitavampi. Ja sinä vain uskot sinisilmäisenä. Mies nyt kiireesti etsii uutta suhdetta, jossa samat palvelut pelaa ilman velvollisuuksia.
Monessa viestissä on mainittu, etteivät miehet halua lapsia koska "palvelut pelaa". Mitä tämä tarkoittaa?
Palveleeko lapseton nainen jotenkin miestään? Jos nainen palvelee miestään jo ennen lapsia, niin millä todennäköisyydellä se palvelu muka loppuu tai edes vähenee jos suhteeseen syntyy lapsia. Väittäisin että käy ihan päinvastoin. Miestään palveleva nainen saa kyllä palvella ne lapsetkin, jos on sille tielle lähtenyt.
Ilmeisesti jotkut ajattelee, että lapseton parisuhde ilman lapsiperheen rasitteita on tila jossa mies ilmeisesti "saa palveluksia" ihan normaalista seurustelusta jossa molemmat nauttivat toisistaan ilman häiriötekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvästi mies ei halua lasta. Ainakaan vielä.
Mies ei todennäköisesti myöskään tiedä, että mitä vanhempi nainen on tullessaa raskaaksi ja synnytteäessään, sitä vaarallisempi raskaus ja synnytys voi olla sekä lapselle, että äidille.
Olisi kannattanut puhua nämä lapsiasiat selväksi jo ajoissa.
Silloin ap olisi voinut päättää mikä hänelle on elämässä tärkeintä ja onko lapsi se ainoa asia, millä koko elämässä on merkitystä. Ja jos näin olisi ollut, ap:n olisi voinut vaihtaa toiseen mieheen.
Kaikki eivät vain yksinkertaisesti halua lasta, se tosiasia, ja eikä sille kukaan muu voi mitään.
Muuten näin, mut aika asenteellinen tuo "onko lapsi se ainoa asia, millä koko elämässä on merkitystä". Ikäänkuin me, jotka haluamme ja olemme halunneet lapsia ajattelisimme, että lapsi on AINOA merkityksellinen asia. Elämässä on ihan sairaan paljon muitakin tärkeitä, ihania ja merkityksellisiä asioita, eikä silti tarkoita, etteikö haluaisi lapsia ihan todella paljon.
Vela-propagandaa: id iootit ja pakkomielteiset vauvoja haluavat, ei ne mitään muuta elämässä halua tai edes ymmärrä haluta...
Syvällä ovat vapaaehtoisesti lapsettomien traumat. Pitää väkisin sovittaa muut ihmiset omaan muottiin ja yrittää tuhota toisten ihmisten perhe-elämä. Silloinkin kun on selkeä tieto, että mies haluaa lapsia muttei ole oikein uskaltanut, ja on asiaan nyt suostunut, pitää vänkätä, että eeiii se oikeasti, kyllä se sisimmässään ajattelee just samoin kuin MINÄ, ja povata erilaisia tuhoisia näkymiä.
Jotain rajaa.
Soita mulle. Voin käydä hoitaa asian.