Lue keskustelun säännöt.
Millenniaalien burnout
23.08.2020 |
https://yle.fi/uutiset/3-11499486
Miksi tämä juttu herättää kommentoijissa eli suurissa ikäluokissa niin paljon peppukipua? Hyvä, että Eeva puhuu tästä ja tunnustaa itsekin olleensa luomassa tätä täydellisen pöhinän kulttuuria. Itse olen vasta 29 ja palanut myös 3 kertaa loppuun. Ekan kerran lukiossa, sitten yliopistossa ja lopuksi työelämässä. Koko elämä on ollut ikäluokalleni pelkkää suorittamista ja pelkoa tulevaisuudesta.
Opintojen aikana työssä käyminen ei edes sovi kaikille, se ei sopinut minullekaan. Sainhan minä sieltä verkostoja jotka avittivat sitten vakituisen työn saamiseen, mutta oliko se sen arvoista? Kun paloin loppuun siellä vakityössäkin: esimies vaati aivan älyttömiä, enkä uskaltanut kyseenalaistaa. Firman Whatsapp lauloi viikonloppuisin ja lomalla ja aina piti olla tavoitettavissa. Perjantain afterworkit olivat liki pakollisia ja työyhteisöä piti kutsua toiseksi perheeksi. Lopulta en jaksanut ja otin loparit, karenssista huolimatta. Nyt mietin miten tästä etenen ja säästöillä yritän selvitä.
Kommentit (564)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Hmmm yritän vastata jotain...
- en näe sitä mitenkään huonona asiana, että millenialeilla on toiveita (kunhan ei mennä mihinkään överi-elämyshakuisuuteen). Täysin ok odottaa arvostusta ja asiallisia työoloja. Minusta on surullista, että joku on ollut 30 vuotta tyytymätön työpaikkaansa. Millenialille se on uskomatonta, hän olisi nostanut kytkintä jo aikaa sitten.
- olisi mielenkiintoista tietää, miten ihmiset aiemmin pärjäsivät "paremmin" niissä töissä, jotka "ei ennenkään olleet mukavia". Voiko kaikki olla kiinni millenialien asenteesta, vaikea uskoa.Et voi ymmärtää millaista elämä oli ennen, ei siinä mitään.
Joku muistaa kuinka hedelmät saapuivat kauppoihin. Siis asiaa mainostettiin, nyt saa taas appelsiineja.
Kun itse olin tenava, jossain oli Clock, Burger King, ja Carols. Maaseudulla ei näistä tiedetty mitään. Mäkkäri tuli vasta joskus 84 tms.
Mitä luulet että matkailu on ollut? Datsunilla tai linja-autolla johonkin itikoiden syötäväksi oli parasta mitä oli tarjolla "rahvaalle"
Nyt itkette jos ette pääse kerran vuodessa kaukomaille.
Hitto, kaksi tv-kanavaa. Valitkaa siitä.
Tuo on kummallinen vertailutyyli, ihan kuin elämä olisi ollut jotenkin raskaampaa vähemmillä vaihtoehdoilla. Olitko surullinen kun et saanut appelsiineja? Tuskin. Nykyisin taas kaiken (tiedon ja materian) saatavilla oleminen kuormittaa entisestään. Sitten yritetään syödä superhedelmäsmoothieita, jotta jaksetaan.
Lomailemaan toki pääsee, jos ehtii. Määräaikaisissa töissä ei paljon lomaa heru kun sijaistat muiden lomia, tai sitä ei kehtaa pitää, jotta saa seuraavaa pätkää. Jos olisikin aikaa, täytyy syyllistyä lentomatkailun ilmastovaikutuksista. No, rahaa kyllä jää säästöön, kun shoppailla tai lomailla ei jaksa. Appelsiineja voi sitten ostaa niilläkin rahoilla, jotta saa vähän vitamiineja, joilla jaksaa huomiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus 20-30 vuotiaista työkavereista on se, että he ovat fiksuja ja erittäin kunnianhimoisia, haluavat nopeasti ”saada huippu mahdollisuuksia” ja edetä, hieman kärsimättömiäkin. Minä-minä ajattelua on paljon. Tuskin on yksin nuorten syy. Työelämän epävarmuus voi olla yksi syy taustalla. Kun on töitä, pitää yrittää antaa näytöt, saada suosittelijoita, rakentaa verkostoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Hmmm yritän vastata jotain...
- en näe sitä mitenkään huonona asiana, että millenialeilla on toiveita (kunhan ei mennä mihinkään överi-elämyshakuisuuteen). Täysin ok odottaa arvostusta ja asiallisia työoloja. Minusta on surullista, että joku on ollut 30 vuotta tyytymätön työpaikkaansa. Millenialille se on uskomatonta, hän olisi nostanut kytkintä jo aikaa sitten.
- olisi mielenkiintoista tietää, miten ihmiset aiemmin pärjäsivät "paremmin" niissä töissä, jotka "ei ennenkään olleet mukavia". Voiko kaikki olla kiinni millenialien asenteesta, vaikea uskoa.Et voi ymmärtää millaista elämä oli ennen, ei siinä mitään.
Joku muistaa kuinka hedelmät saapuivat kauppoihin. Siis asiaa mainostettiin, nyt saa taas appelsiineja.
Kun itse olin tenava, jossain oli Clock, Burger King, ja Carols. Maaseudulla ei näistä tiedetty mitään. Mäkkäri tuli vasta joskus 84 tms.
Mitä luulet että matkailu on ollut? Datsunilla tai linja-autolla johonkin itikoiden syötäväksi oli parasta mitä oli tarjolla "rahvaalle"
Nyt itkette jos ette pääse kerran vuodessa kaukomaille.
Hitto, kaksi tv-kanavaa. Valitkaa siitä.
Tuo on kummallinen vertailutyyli, ihan kuin elämä olisi ollut jotenkin raskaampaa vähemmillä vaihtoehdoilla. Olitko surullinen kun et saanut appelsiineja? Tuskin. Nykyisin taas kaiken (tiedon ja materian) saatavilla oleminen kuormittaa entisestään. Sitten yritetään syödä superhedelmäsmoothieita, jotta jaksetaan.
Lomailemaan toki pääsee, jos ehtii. Määräaikaisissa töissä ei paljon lomaa heru kun sijaistat muiden lomia, tai sitä ei kehtaa pitää, jotta saa seuraavaa pätkää. Jos olisikin aikaa, täytyy syyllistyä lentomatkailun ilmastovaikutuksista. No, rahaa kyllä jää säästöön, kun shoppailla tai lomailla ei jaksa. Appelsiineja voi sitten ostaa niilläkin rahoilla, jotta saa vähän vitamiineja, joilla jaksaa huomiseen.
Onhan se raskasta, kun on niin paljon mistä valita, mutta kaikkea ei kuitenkaan voi saada :(
Tulee mieleen, että tämän päivän ongelma taitaa olla ylikouluttautuminen? Jalkojenhoidostakin on nykyään amk-tutkinto. Itse olen milleniaali ja amispohjalla. En ole joutunut tekemään pätkää, olen tästä kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Hmmm yritän vastata jotain...
- en näe sitä mitenkään huonona asiana, että millenialeilla on toiveita (kunhan ei mennä mihinkään överi-elämyshakuisuuteen). Täysin ok odottaa arvostusta ja asiallisia työoloja. Minusta on surullista, että joku on ollut 30 vuotta tyytymätön työpaikkaansa. Millenialille se on uskomatonta, hän olisi nostanut kytkintä jo aikaa sitten.
- olisi mielenkiintoista tietää, miten ihmiset aiemmin pärjäsivät "paremmin" niissä töissä, jotka "ei ennenkään olleet mukavia". Voiko kaikki olla kiinni millenialien asenteesta, vaikea uskoa.Et voi ymmärtää millaista elämä oli ennen, ei siinä mitään.
Joku muistaa kuinka hedelmät saapuivat kauppoihin. Siis asiaa mainostettiin, nyt saa taas appelsiineja.
Kun itse olin tenava, jossain oli Clock, Burger King, ja Carols. Maaseudulla ei näistä tiedetty mitään. Mäkkäri tuli vasta joskus 84 tms.
Mitä luulet että matkailu on ollut? Datsunilla tai linja-autolla johonkin itikoiden syötäväksi oli parasta mitä oli tarjolla "rahvaalle"
Nyt itkette jos ette pääse kerran vuodessa kaukomaille.
Hitto, kaksi tv-kanavaa. Valitkaa siitä.
Tuo on kummallinen vertailutyyli, ihan kuin elämä olisi ollut jotenkin raskaampaa vähemmillä vaihtoehdoilla. Olitko surullinen kun et saanut appelsiineja? Tuskin. Nykyisin taas kaiken (tiedon ja materian) saatavilla oleminen kuormittaa entisestään. Sitten yritetään syödä superhedelmäsmoothieita, jotta jaksetaan.
Lomailemaan toki pääsee, jos ehtii. Määräaikaisissa töissä ei paljon lomaa heru kun sijaistat muiden lomia, tai sitä ei kehtaa pitää, jotta saa seuraavaa pätkää. Jos olisikin aikaa, täytyy syyllistyä lentomatkailun ilmastovaikutuksista. No, rahaa kyllä jää säästöön, kun shoppailla tai lomailla ei jaksa. Appelsiineja voi sitten ostaa niilläkin rahoilla, jotta saa vähän vitamiineja, joilla jaksaa huomiseen.
Kait se sitten on raskaampaa, kun pitää appelsiineja syödä, vaikka ois superhedelmäsmoothietakin tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Some pistänyt nupin sekaisin, sitä se on. Todellisuus on vääristynyt ja se aiheuttaa paineita, joita ei kestetä. Enkä ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissä pari-kolmekymppisenä uupuneita ja alanvaihtoa miettiviä on useita. Näitä kaikkia uupuneita on yhdistänyt perfektionismi ja/tai neuroottisuus. Itseltä vaaditaan aivan liikoja ja murheet ovat skaalautuneet jotenkin kohtuuttomiin mittasuhteisiin. Kalenteri on suunniteltu ja tuupattu täpötäyteen kaikenmoista. Pitää liikkua, opiskella, matkustaa ja sosialisoida ja kehittää muutoin itseään jatkuvasti. Kaikki pitää optimoida. Työpaikastakin harmitellaan kun jokin on aina pielessä, olkoon se palkka, työajat, sijainti tai työnkuva. Ei osata priorisoida 1-3 asiaa ja olla niihin tyytyväisiä. Yleistän että nämä perfektionisti-neuroottiset tulevat yleensä hyvin normiperheistä, on totuttu henkisesti siihen että kaikki on hyvin. Ne joilla on ollut vaikeuksia lapsena/teininä perheessänsä, ovat lähtökohtaisesti hyvin kiitollisia jo siitä että saavat elää itsenäistä ja rauhallista, taloudellisesti riippumatonta elämää.
Mutta onneksi heidän työnantajansa ovat armollisia, pomokin aina tsemppaa ja huolehtii, että "ei sun tarvitse tehdä kymmentä asiaa, tee tämä ja lähde kotiin", eikö niin?
Joo, on varmasti olemassa tapauksia, joissa henkilö luulee työelämän toimivan kuin koulumaailma, pyrkii aina täydellisyyteen, "eikä tajua pyrkiä kustannustehokkaaseen seiskaan". Elää instagram-todellisuidessa ja uuvuttaa itsensä suorittamalla joogaa joka ilta. Päivystää sitä hemmetin työpuhelinta joka ilta, vaikka on assari ja kukaan ei varsinaisesti sitä vaatinut. Siis varmasti on.
Sapettaa vain, kun ei niinkun lainkaan kuulosta omalta elämältä. Olin tasan tarkkaan oppinut "isoilta pojilta ja pahoilta tytöiltä", miten toimia ja suhtautua, mutta silti eräs työpaikka yllätti minut täysin. Se oli sellainen yhtälö, jota ei voi ratkaista. Olisin voinut jäädä sinne koulittavaksi ja kenties tottua, että "pskaa tulee niskaan, koveta itsesi", mutta en halunnut. Tunnen itseni ja menen mieluummin sinne, jossa saan ansaitusti kiitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kipuilen juuri sen asian kanssa, että uratavoitteet ovat korkealla, mutta olen ihan tavallisessa paskahommassa. Olen opiskellut kahta alaa, joista kumpikaan ei liity töihini. Voisin vain tap paa itseni, koska nykyinen työ ei kiinnosta ja se vie kuitenkin kolmanneksen päivästä. Palkkakaan ei ole niin hyvä, että se korvaisi menetetyn vapaa-ajan.
En vain ymmärrä, että miksi milleniaaleja syytetään siitä, että kaikki paineet tulevat ulkopuolelta. Eivät ne tule, vaan se sisäinen merkitys voi olla hukassa. Minulla oli jo pienestä pitäen haaveammatti, jota en nyt selkeästikään saavuta.
Miksi ihmeessä pitää laittaa uratavoitteet sellaisiksi jos niitä ei oikeasti kiinnosta sitten hoitaa kuntoon?
Ai mutta minäkin haluan Karibialle sukellusopettajaksi. En ole valmis tekemään mitään sen eteen, mutta mä niin hajoon jos en pääse sinne.
Siis mix mä en vaan voi kuolla!!!
Ai luulet siis, etten ole yrittänyt? Totta kai olen yrittänyt, mutta jos pää ei riitä, niin sitten se ei riitä. Vai pystytkö sinä yrittämällä tulemaan esimerkiksi pikajuoksijaksi?
Joo fysiikka tulee urheilussa vastaan. Olet siis joku 160cm "pitkä" nainen joka halusi NBA-tähdistöön ensimmäisenä valkoisena naisena maailmassa?
En halunnut. Halusin tiedemieheksi, mutta keskittymiskyky ja istumalihakset eivät riitä. Et edes ymmärrä miten paljon sitä haluan, mutta en silti kykene opiskelemaan eikä tuloksia tule.
Ymmärrän toki. Et tee tarpeeksi "töitä" asian eteen.
Hitto kun joku Mileva Marić näkisi kuinka sä reppana joudut oikein tekee töitä jotta saavuttaisit "unelmasi"
Paskaduunia painava KTM siellä vittuilee, mutta ne geenit ja kasvatus, ei kai sille mitään voi.
Menetetty tapaus.
Ehei, ihan Gen X joka tekee duunisa jossa pääsee jatkuvasti oppimaan uutta, tekniikka kun kehittyy jatkuvasti. Siinä ei katsos ole mitään vikaa jos on intohimoa siihen mitä tekee.
Niin juu, peruskoulun keskiarvo 6.8. En vain jäänyt ulisemaan kuinka vaikeaa asia X on ja kun en opi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se. Kaikki on tehty "oikein" (lukion ainevalinnat, kirjoituksiin ja pääsykokeisiin panostaminen, alavalinnan kanssa tasapainottelu niin että järki ja into kohtaavat, opintoihin panostaminen samalla töissä käyden, terveydestä ja ulkonäöstä huolehtiminen, someaktiivisuus, tiedostaminen ja kestävien valintojen tekeminen jne jne) mutta sitä palkintoa ei koskaan tule, kestäviä parisuhteita ei muodostu, ura ei urkene, työpaikkaa ei löydy tai jos löytyy niin pätkää pätkää pätkää ja hirveä kiire surkea palkka ja vielä surleammat työolot. Lisäksi joka ainoa talouskriisi viimeisen 30 vuoden aikana on pätkinyt päin näköä nimenomaan milleniaaleja. Edelleen kärsitään 90-luvun laman vaikutuksista eikä meno ole helpottanut ollenkaan. Ensimmäinen sukupolvi joka ei koskaan tule saavuttamaan vanhempiensa elintasoa.
Mietin ensin, että huh onneksi omat vanhempani jättivät riman aika matalalle, pienipalkkaiset julkisen alan duunarit, mullahan on jo parempi palkka. Mutta sitten aloin miettiä tuota "elintasoa", ainiin hitto, heillähän on iso omakotitalo kehyskunnassa, ja mulla vuokrakämppä, en ees saa asuntolainaa :D
Syynä tuohon on se että sinun elämäntapasi on huikeasti kalliimpi kuin pienituloisilla vanhemmillasi on ollut ikinä. Jos eläisit yhtä vaatimattomasti kuin he sinun ikäisinäsi, niin sinullakin olisi jo kaikki mitä heilläkin ja paljon enemmänkin. Vanhempasi eivät ostaneet joka aamu työmatkalla metroasemalta lattea, iltapäivälehteä ja croissanttia vaan polkivat työhön fillarilla eväät salkussa pyöränsarvessa.
Ai että, tää klassinen "älä juo lattea pösilö"-kommentti. Ei mitenkään se, että kaikki hinnat ovat nousseet elämisestä ruokaan, mutta palkkakehitys on pysynyt käytännössä paikoillaan.
Esimerkiksi 2003 muistan, että litran jäätelöä sai Ingmannin brändiltä 0.85€. Nyt se sama paketti on 2-3€, riippuen otatko laktoosilla vai ilman.
Asuin kämppiksen kanssa. Meidän vuokra oli 420€ per nenä eli 840€/kk. Kämppiksen äiti oli asunut samassa asunnossa pitkään, kunnes muutti miesystävänsä luo ja me kavereina vuokrattiin asunto kimppakämpäksi. Kun äiti oli muuttanut samaiseen asuntoon 10 vuotta aiemmin, sen vuokra oli 450€/kk.
Omat milleniaanikaverit nimenomaan eivät ostele mitään latteja tai muuta vastaavaa, koska siihen ei ole varaa. Lidl ja punalaput on kovia sanoja. Leffat katsotaan ilmaiseksi netistä. Ulkona syömässä käydään 2-3 kertaa vuodessa. jne. jne.
Lattehömpöttäjät on yleensä rikkaista perheistä olevia teinejä tai parikymppisiä, joiden pappa betalar.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että tämän päivän ongelma taitaa olla ylikouluttautuminen? Jalkojenhoidostakin on nykyään amk-tutkinto. Itse olen milleniaali ja amispohjalla. En ole joutunut tekemään pätkää, olen tästä kiitollinen.
Kuten tässäkin ketjussa jo sanoin, naisille pitää saada järkättyä korkeakoulututkinto kaikesta. Amikset on säälittäviä.
-amis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se. Kaikki on tehty "oikein" (lukion ainevalinnat, kirjoituksiin ja pääsykokeisiin panostaminen, alavalinnan kanssa tasapainottelu niin että järki ja into kohtaavat, opintoihin panostaminen samalla töissä käyden, terveydestä ja ulkonäöstä huolehtiminen, someaktiivisuus, tiedostaminen ja kestävien valintojen tekeminen jne jne) mutta sitä palkintoa ei koskaan tule, kestäviä parisuhteita ei muodostu, ura ei urkene, työpaikkaa ei löydy tai jos löytyy niin pätkää pätkää pätkää ja hirveä kiire surkea palkka ja vielä surleammat työolot. Lisäksi joka ainoa talouskriisi viimeisen 30 vuoden aikana on pätkinyt päin näköä nimenomaan milleniaaleja. Edelleen kärsitään 90-luvun laman vaikutuksista eikä meno ole helpottanut ollenkaan. Ensimmäinen sukupolvi joka ei koskaan tule saavuttamaan vanhempiensa elintasoa.
Mietin ensin, että huh onneksi omat vanhempani jättivät riman aika matalalle, pienipalkkaiset julkisen alan duunarit, mullahan on jo parempi palkka. Mutta sitten aloin miettiä tuota "elintasoa", ainiin hitto, heillähän on iso omakotitalo kehyskunnassa, ja mulla vuokrakämppä, en ees saa asuntolainaa :D
Syynä tuohon on se että sinun elämäntapasi on huikeasti kalliimpi kuin pienituloisilla vanhemmillasi on ollut ikinä. Jos eläisit yhtä vaatimattomasti kuin he sinun ikäisinäsi, niin sinullakin olisi jo kaikki mitä heilläkin ja paljon enemmänkin. Vanhempasi eivät ostaneet joka aamu työmatkalla metroasemalta lattea, iltapäivälehteä ja croissanttia vaan polkivat työhön fillarilla eväät salkussa pyöränsarvessa.
Ai että, tää klassinen "älä juo lattea pösilö"-kommentti. Ei mitenkään se, että kaikki hinnat ovat nousseet elämisestä ruokaan, mutta palkkakehitys on pysynyt käytännössä paikoillaan.
Esimerkiksi 2003 muistan, että litran jäätelöä sai Ingmannin brändiltä 0.85€. Nyt se sama paketti on 2-3€, riippuen otatko laktoosilla vai ilman.
Asuin kämppiksen kanssa. Meidän vuokra oli 420€ per nenä eli 840€/kk. Kämppiksen äiti oli asunut samassa asunnossa pitkään, kunnes muutti miesystävänsä luo ja me kavereina vuokrattiin asunto kimppakämpäksi. Kun äiti oli muuttanut samaiseen asuntoon 10 vuotta aiemmin, sen vuokra oli 450€/kk.
Omat milleniaanikaverit nimenomaan eivät ostele mitään latteja tai muuta vastaavaa, koska siihen ei ole varaa. Lidl ja punalaput on kovia sanoja. Leffat katsotaan ilmaiseksi netistä. Ulkona syömässä käydään 2-3 kertaa vuodessa. jne. jne.
Lattehömpöttäjät on yleensä rikkaista perheistä olevia teinejä tai parikymppisiä, joiden pappa betalar.
Opetetaanko peruskoulussa inflaatio-sanaa? Tietysti hinnat on nyt korkeampia kuin 10 vuotta sitten, koska inflaatio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että tämän päivän ongelma taitaa olla ylikouluttautuminen? Jalkojenhoidostakin on nykyään amk-tutkinto. Itse olen milleniaali ja amispohjalla. En ole joutunut tekemään pätkää, olen tästä kiitollinen.
Kuten tässäkin ketjussa jo sanoin, naisille pitää saada järkättyä korkeakoulututkinto kaikesta. Amikset on säälittäviä.
-amis
Millenniaalit on eka sukupolvi jonka koulutustaso on laskussa. Koulutetuimmaksi sukupolveksi on jäämässä 70-luvulla syntyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se. Kaikki on tehty "oikein" (lukion ainevalinnat, kirjoituksiin ja pääsykokeisiin panostaminen, alavalinnan kanssa tasapainottelu niin että järki ja into kohtaavat, opintoihin panostaminen samalla töissä käyden, terveydestä ja ulkonäöstä huolehtiminen, someaktiivisuus, tiedostaminen ja kestävien valintojen tekeminen jne jne) mutta sitä palkintoa ei koskaan tule, kestäviä parisuhteita ei muodostu, ura ei urkene, työpaikkaa ei löydy tai jos löytyy niin pätkää pätkää pätkää ja hirveä kiire surkea palkka ja vielä surleammat työolot. Lisäksi joka ainoa talouskriisi viimeisen 30 vuoden aikana on pätkinyt päin näköä nimenomaan milleniaaleja. Edelleen kärsitään 90-luvun laman vaikutuksista eikä meno ole helpottanut ollenkaan. Ensimmäinen sukupolvi joka ei koskaan tule saavuttamaan vanhempiensa elintasoa.
Mietin ensin, että huh onneksi omat vanhempani jättivät riman aika matalalle, pienipalkkaiset julkisen alan duunarit, mullahan on jo parempi palkka. Mutta sitten aloin miettiä tuota "elintasoa", ainiin hitto, heillähän on iso omakotitalo kehyskunnassa, ja mulla vuokrakämppä, en ees saa asuntolainaa :D
Syynä tuohon on se että sinun elämäntapasi on huikeasti kalliimpi kuin pienituloisilla vanhemmillasi on ollut ikinä. Jos eläisit yhtä vaatimattomasti kuin he sinun ikäisinäsi, niin sinullakin olisi jo kaikki mitä heilläkin ja paljon enemmänkin. Vanhempasi eivät ostaneet joka aamu työmatkalla metroasemalta lattea, iltapäivälehteä ja croissanttia vaan polkivat työhön fillarilla eväät salkussa pyöränsarvessa.
En osta mitään heräteostoksia työmatkalle (ellen tyyliin ole pyörtymässä), lehtiä tulee vain ilmaislehdet, croissantteja ostan niitä Pirkan 6kpl pakasteita (tätä voi toki paheeksi kutsua). Kaikki nuoret naiset ei elä instagram-trenssitakki-punavuori-lattekahvi-elämää, joten meni nyt vähän ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuossa ylen artikkelissakin yksi kommentoija osuu asian ytimeen, vaikka kommentti onkin ehkä vähän turhan kärjistävä:
”Jutun julmuus onkin siinä, että Kolu on osaltaan ollut mukana luomassa kuvastoa, jonka on myöhemmin havainnut haitalliseksi. Sitä mielikuvaa, ettei riitä että kaikki elämässä on ihanaa, vaan sen täytyisi olla sitä ihan itsestään, yrittämättä, vähän kuin vahingossa. Siitä kaikesta vain keveästi raportoidaan muille siinä sivussa, kun oma aika "oikeasti" käytetään tiedostavaan itsensä kehittämiseen. Omia saavutuksia (esim. juuri harrastusten saralla, joiden tulee olla kehittäviä, mitattavia ja edistyviä) yhtä aikaa nostetaan esille ja toisaalta vähätellään, sillä niiden eteen tehty työ painetaan piiloon. Tuli juostua maraton, remontoitua rintamamiestalo lattiasta kattoon, julkaistua lastenkirja - hups! Ja kaikki tämä sillä aikaa kun etenin urallani, kasvatin lapset, pidin parisuhteeni vireänä ja ihan vain keskityin olemaan onnellinen lueskellessani tietokirjallisuutta patiolla roseviinilasi kädessä!”
Minäkin olen joskus aikoinani katsonut Eevan somekuvia ja blogia ja kokenut huonommuudentunnetta, todellakin. Välillä ihan huomaamattakin. Ironista ajatella että kuvien ottaja ja postaaja Eeva siellä itse ei pääse itkultaan maasta ylös...
Somesta on tullut huono tapa, ajanviettoväline kun ei oikein tiedä mitä muuta tekisi, mutta siitä saattaa joskus jäädä todella paha maku suuhun. Sitä luulee ottavansa inspiraatiota mutta oikeasti ottaakin vain paineita, joskus enemmän joskus vähemmän. Kodista, työstä, ystävistä, kaikesta.
Asiaan liittyy toki muutakin, kuten työmarkkinoiden muutos ja bla bla. Mutta niitä ovatkin aiemmat vastaajat jo käsitelleet.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus 20-30 vuotiaista työkavereista on se, että he ovat fiksuja ja erittäin kunnianhimoisia, haluavat nopeasti ”saada huippu mahdollisuuksia” ja edetä, hieman kärsimättömiäkin. Minä-minä ajattelua on paljon. Tuskin on yksin nuorten syy. Työelämän epävarmuus voi olla yksi syy taustalla. Kun on töitä, pitää yrittää antaa näytöt, saada suosittelijoita, rakentaa verkostoja.
Oon seurannut ketjua alusta asti, ja tälle kirjoittajalle haluan antaa 10 p ja Millenial approval merkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Hmmm yritän vastata jotain...
- en näe sitä mitenkään huonona asiana, että millenialeilla on toiveita (kunhan ei mennä mihinkään överi-elämyshakuisuuteen). Täysin ok odottaa arvostusta ja asiallisia työoloja. Minusta on surullista, että joku on ollut 30 vuotta tyytymätön työpaikkaansa. Millenialille se on uskomatonta, hän olisi nostanut kytkintä jo aikaa sitten.
- olisi mielenkiintoista tietää, miten ihmiset aiemmin pärjäsivät "paremmin" niissä töissä, jotka "ei ennenkään olleet mukavia". Voiko kaikki olla kiinni millenialien asenteesta, vaikea uskoa.Et voi ymmärtää millaista elämä oli ennen, ei siinä mitään.
Joku muistaa kuinka hedelmät saapuivat kauppoihin. Siis asiaa mainostettiin, nyt saa taas appelsiineja.
Kun itse olin tenava, jossain oli Clock, Burger King, ja Carols. Maaseudulla ei näistä tiedetty mitään. Mäkkäri tuli vasta joskus 84 tms.
Mitä luulet että matkailu on ollut? Datsunilla tai linja-autolla johonkin itikoiden syötäväksi oli parasta mitä oli tarjolla "rahvaalle"
Nyt itkette jos ette pääse kerran vuodessa kaukomaille.
Hitto, kaksi tv-kanavaa. Valitkaa siitä.
Tuo on kummallinen vertailutyyli, ihan kuin elämä olisi ollut jotenkin raskaampaa vähemmillä vaihtoehdoilla. Olitko surullinen kun et saanut appelsiineja? Tuskin. Nykyisin taas kaiken (tiedon ja materian) saatavilla oleminen kuormittaa entisestään. Sitten yritetään syödä superhedelmäsmoothieita, jotta jaksetaan.
Lomailemaan toki pääsee, jos ehtii. Määräaikaisissa töissä ei paljon lomaa heru kun sijaistat muiden lomia, tai sitä ei kehtaa pitää, jotta saa seuraavaa pätkää. Jos olisikin aikaa, täytyy syyllistyä lentomatkailun ilmastovaikutuksista. No, rahaa kyllä jää säästöön, kun shoppailla tai lomailla ei jaksa. Appelsiineja voi sitten ostaa niilläkin rahoilla, jotta saa vähän vitamiineja, joilla jaksaa huomiseen.
No tuota, turha sitä vaihtoehtojen vähyyttäkään on ihannoida. Toisin sanoen pointtisi on, että elämä oli ennen helpompaa, kun ei paremmasta edes tiedetty.
Menneissä ajoissa oli paljon hyviä asioita, joita nykyään ei ole, ja nykyään on paljon hyviä asioita, joita ennen ei ollut. On todella vaikea sanoa, kenellä on parempi elämä ja miten se edes mitataan. Objektiivisesti ei kyllä voi mitenkään sanoa, että elämä oli vähemmän raskasta ennen vanhaan. Vähemmän hektistä se oli. Hektisyys nykyään sen sijaan tuo mukanaan sekä rasitusta (koska hektinen elämä ON henkisesti kuluttavaa) että uusia mahdollisuuksia rentoutua ja kuluttaa aikaa, joista ei ennen ollut tietoakaan.
Jos nykypäivän nuori aikuinen pudotettaisiin johonkin 80-luvulle, hän tuskin pitäisi uutta elämäänsä mitenkään parempana vaikka pääsisikin heti johonkin pienipalkkaiseen työhön. Hän pakahtuisi jo silkkaan tylsyyteen, kun on päässyt tottumaan nykypäivän menoon.
Nykyaika on mainio ihmiselle, jolla on rautainen itsekuri. Ihmiselle, joka osaa tehdä päätöksiä eikä lamaannu vaihtoehtojen vilinästä. Ihmiselle, joka osaa varjella keskittymiskykyään. Sitä pitää ihan oikeasti itse varjella; kukaan ei sitä puolestasi tee.
Sympatiseeraan kaikkia, jotka nykypäivän hektisyydestä kärsivät, koska itsekin kärsin. Minulla ei ole tarpeeksi itsekuria eikä kykyä huolehtia keskittymiskyvystäni. Kuitenkin tiedostan, että minulla on tuhatkertaisesti enemmän mahdollisuuksia nyt kuin 80- tai 90-luvulla olisi ollut. En vain kykene niitä käyttämään.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että tämän päivän ongelma taitaa olla ylikouluttautuminen? Jalkojenhoidostakin on nykyään amk-tutkinto. Itse olen milleniaali ja amispohjalla. En ole joutunut tekemään pätkää, olen tästä kiitollinen.
Kuten tässäkin ketjussa jo sanoin, naisille pitää saada järkättyä korkeakoulututkinto kaikesta. Amikset on säälittäviä.
-amis
Millenniaalit on eka sukupolvi jonka koulutustaso on laskussa. Koulutetuimmaksi sukupolveksi on jäämässä 70-luvulla syntyneet.
Koulutuslinjoja oli varmasti vähemmän. Ammattikorkeakoulua ei tainnut edes tuolloin olla? Jotkut luulee olevansa akateemisia amk-pohjalla ja sitten ihmetellään kun ei ole valmistumisen jälkeen tarjolla johtajan paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissä pari-kolmekymppisenä uupuneita ja alanvaihtoa miettiviä on useita. Näitä kaikkia uupuneita on yhdistänyt perfektionismi ja/tai neuroottisuus. Itseltä vaaditaan aivan liikoja ja murheet ovat skaalautuneet jotenkin kohtuuttomiin mittasuhteisiin. Kalenteri on suunniteltu ja tuupattu täpötäyteen kaikenmoista. Pitää liikkua, opiskella, matkustaa ja sosialisoida ja kehittää muutoin itseään jatkuvasti. Kaikki pitää optimoida. Työpaikastakin harmitellaan kun jokin on aina pielessä, olkoon se palkka, työajat, sijainti tai työnkuva. Ei osata priorisoida 1-3 asiaa ja olla niihin tyytyväisiä. Yleistän että nämä perfektionisti-neuroottiset tulevat yleensä hyvin normiperheistä, on totuttu henkisesti siihen että kaikki on hyvin. Ne joilla on ollut vaikeuksia lapsena/teininä perheessänsä, ovat lähtökohtaisesti hyvin kiitollisia jo siitä että saavat elää itsenäistä ja rauhallista, taloudellisesti riippumatonta elämää.
Tämä. IG-aika yhdistettynä länsimaiseen individualismin korostamiseen laittaa usean, varsinkin naisen laittamaan riman itselleen hirveän korkealle. Omat vaateet ne uuvuttaa, ei ulkoatulevat. Itse jo opiskelin 80-luvulla, silloin aika oli vähemmän vaativa. Oltiin yhteisöllisiä, marssittiin rauhaa ja pohdittiin enemmän Koijärveä ja Altaa kuin vaatemerkkejä tai elektoniikkaa. Yliopistopiireihin on vastikää levinnyt rahatietoisuus, ennen tuota pidettiin epä-älyllisenä.
Mutta eipä kulutettukaan. Täällä joku pohti kuinka ennen siivoojan palkalla rakennettiin omakotitaloja jne. Palkan lisäksi vaikuttavat menot, 80-luvulla elettiin varsin säästeliäästi. Ruoka tehtiin itse, kallista lihaa syötiin harvoin. Opiskelijana minulla oli vuokrakämpässä Pelastusarmeijasta ostettu sänky ja pöytä, keittiössä teräksinen kahvipannu ja kotoa mukaansaadut eripariastiat. Oma tyttäreni kun lähti opiskelemaan hän mietti ja ahdistui sisustuksesta, suunnitteli sisustusta ja värimaailmaa - no, rahaahan siihen meni ihan toisella lailla. Kun lapset olivat vauvoja 90-luvulla saatiin vaunut lainaan ja iso osa vaatteista tuli käytettyinä suvulta. Ei olisi tullut mieleenkään käyttää viikkokausia aikaa pohtien millaiset vaunut ovat hyvät tai mikä haalari sopivin, sen ajan käytin väitöskirjan viimeistelyyn vanhempaislomalla.
Eniten se paine ja ahdistus kumpuaa korvien välistä. Tyttäreltäni olen usein kysynyt onko pakko seurata niin tarkkaan netissä miten muut, vertailla itseä ja toisia. Eikä voisi vain määrittää itse sen oman hyvän ja pyrkiä siihen, laittaa rajat vaateille. Ehkä tyttäreni ei pääse meidän elintasoon omassa elämässään, mutta hänen elintasonsa on lapsena ja nuorena ollut huomattavasti korkeampi kuin meidän vanhempien oman lapsuutemme ja nuoruutemme aikana. Toisaalta, onko se jatkuvasti nouseva elintaso ainoa mitä tavoitella? Työ ei täytä koko elämää kenelläkään, tulevaisuudessa ehkä vähemmän. Jo nyt pohditaan 6-tuntisia päiviä. Informaatiota tulvii koko ajan enemmän, niitä ärsykkeitä ja häiriöitä tulee niin töissä kuin vapaa-ajalla. Kyllä tuossa täytyy oppia suojelemaan itseään, priorisoimaan asioita, laittamaan puhelinta ja s-postin ääntä hiljaiselle, jakamaan aikaa keskittymishetkiin ja interaktioon. Ja ainakin kun tytärtäni katselen - jättämään somen vähemmälle, täällä voi huvitella aivoja lepuuttamassa, mutta liiallinen IG seuraaminen ja varsinkin vertailu vain lisää ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Hmmm yritän vastata jotain...
- en näe sitä mitenkään huonona asiana, että millenialeilla on toiveita (kunhan ei mennä mihinkään överi-elämyshakuisuuteen). Täysin ok odottaa arvostusta ja asiallisia työoloja. Minusta on surullista, että joku on ollut 30 vuotta tyytymätön työpaikkaansa. Millenialille se on uskomatonta, hän olisi nostanut kytkintä jo aikaa sitten.
- olisi mielenkiintoista tietää, miten ihmiset aiemmin pärjäsivät "paremmin" niissä töissä, jotka "ei ennenkään olleet mukavia". Voiko kaikki olla kiinni millenialien asenteesta, vaikea uskoa.Et voi ymmärtää millaista elämä oli ennen, ei siinä mitään.
Joku muistaa kuinka hedelmät saapuivat kauppoihin. Siis asiaa mainostettiin, nyt saa taas appelsiineja.
Kun itse olin tenava, jossain oli Clock, Burger King, ja Carols. Maaseudulla ei näistä tiedetty mitään. Mäkkäri tuli vasta joskus 84 tms.
Mitä luulet että matkailu on ollut? Datsunilla tai linja-autolla johonkin itikoiden syötäväksi oli parasta mitä oli tarjolla "rahvaalle"
Nyt itkette jos ette pääse kerran vuodessa kaukomaille.
Hitto, kaksi tv-kanavaa. Valitkaa siitä.
Tuo on kummallinen vertailutyyli, ihan kuin elämä olisi ollut jotenkin raskaampaa vähemmillä vaihtoehdoilla. Olitko surullinen kun et saanut appelsiineja? Tuskin. Nykyisin taas kaiken (tiedon ja materian) saatavilla oleminen kuormittaa entisestään. Sitten yritetään syödä superhedelmäsmoothieita, jotta jaksetaan.
Lomailemaan toki pääsee, jos ehtii. Määräaikaisissa töissä ei paljon lomaa heru kun sijaistat muiden lomia, tai sitä ei kehtaa pitää, jotta saa seuraavaa pätkää. Jos olisikin aikaa, täytyy syyllistyä lentomatkailun ilmastovaikutuksista. No, rahaa kyllä jää säästöön, kun shoppailla tai lomailla ei jaksa. Appelsiineja voi sitten ostaa niilläkin rahoilla, jotta saa vähän vitamiineja, joilla jaksaa huomiseen.
Jos ajattelet hieman laajemmin niin tänä päivänä teillä on kaikki samat mahdollisuudet kuin naapurilla.
Ennen kävit oppikoulun ja olit illalla pellot töissä, kunnes siirryit ehkä kisälliksi. Nyt kun teillä on kaikki maailman tieto käden ulottuvilla niin mitä se teette sillä? Tykkäätte jonku Cardashianin belfiestiä ja valittelette kun elämä on niin raskasta.
Juu, menestyksen eteen joutuu tekemään töitä, siihen ei aina ole ollut edes mahdollisuuksia. Naisilla varsinkaan.
Syynä tuohon on se että sinun elämäntapasi on huikeasti kalliimpi kuin pienituloisilla vanhemmillasi on ollut ikinä. Jos eläisit yhtä vaatimattomasti kuin he sinun ikäisinäsi, niin sinullakin olisi jo kaikki mitä heilläkin ja paljon enemmänkin. Vanhempasi eivät ostaneet joka aamu työmatkalla metroasemalta lattea, iltapäivälehteä ja croissanttia vaan polkivat työhön fillarilla eväät salkussa pyöränsarvessa.