Lue keskustelun säännöt.
Millenniaalien burnout
23.08.2020 |
https://yle.fi/uutiset/3-11499486
Miksi tämä juttu herättää kommentoijissa eli suurissa ikäluokissa niin paljon peppukipua? Hyvä, että Eeva puhuu tästä ja tunnustaa itsekin olleensa luomassa tätä täydellisen pöhinän kulttuuria. Itse olen vasta 29 ja palanut myös 3 kertaa loppuun. Ekan kerran lukiossa, sitten yliopistossa ja lopuksi työelämässä. Koko elämä on ollut ikäluokalleni pelkkää suorittamista ja pelkoa tulevaisuudesta.
Opintojen aikana työssä käyminen ei edes sovi kaikille, se ei sopinut minullekaan. Sainhan minä sieltä verkostoja jotka avittivat sitten vakituisen työn saamiseen, mutta oliko se sen arvoista? Kun paloin loppuun siellä vakityössäkin: esimies vaati aivan älyttömiä, enkä uskaltanut kyseenalaistaa. Firman Whatsapp lauloi viikonloppuisin ja lomalla ja aina piti olla tavoitettavissa. Perjantain afterworkit olivat liki pakollisia ja työyhteisöä piti kutsua toiseksi perheeksi. Lopulta en jaksanut ja otin loparit, karenssista huolimatta. Nyt mietin miten tästä etenen ja säästöillä yritän selvitä.
Kommentit (564)
Joidenkin välikommentit tässä keskustelussa eivät ole
- provosoivia
- hauskoja
- rakentavia
Ei mitään näistä. Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin välikommentit tässä keskustelussa eivät ole
- provosoivia
- hauskoja
- rakentaviaEi mitään näistä. Ei mulla muuta.
osuvia
Näitä ne ovat
Onneksi vanhemmilla sukupolvilla on ollut, ah, niin helppoa ja erittäin varmaa.
-Suuret nälkävuodet 1866-1868
-Venäjän keisari sortaa 1899–1905
-Venäjän keisari sortaa 1908–1917
-Sisällissoditaan 1918
-Talous rommaa 1929
-Tulee 3. Valtakuntaa ja Niittiliittoa
-Toinen maailmansota 1939-1945
-Kylmää sotaa pukkaa 1947-1991
-Muuttopiikki Ruåtsiin kurjuuden ja köyhyyden vuoksi 1970
-Öljykriisin pahalainen 1973
-Öljykriisin pahalainen 1979
-1990-luvun talouskatastrofi
-Öljykriisin pahalainen 1991
-Palloistuminen, suomalainen duunari kilpailukyvytön, 1991 -
-2008-talouskyykkä
-Koronahumppa 2020
Voimme olla varmoja, että tulevaisuudella on meille perstaskussaan aina yhtä hauskoja ylläripylläreitä.
Mitä ajattelit tehdä asialle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kipuilen juuri sen asian kanssa, että uratavoitteet ovat korkealla, mutta olen ihan tavallisessa paskahommassa. Olen opiskellut kahta alaa, joista kumpikaan ei liity töihini. Voisin vain tap paa itseni, koska nykyinen työ ei kiinnosta ja se vie kuitenkin kolmanneksen päivästä. Palkkakaan ei ole niin hyvä, että se korvaisi menetetyn vapaa-ajan.
En vain ymmärrä, että miksi milleniaaleja syytetään siitä, että kaikki paineet tulevat ulkopuolelta. Eivät ne tule, vaan se sisäinen merkitys voi olla hukassa. Minulla oli jo pienestä pitäen haaveammatti, jota en nyt selkeästikään saavuta.
Miksi ihmeessä pitää laittaa uratavoitteet sellaisiksi jos niitä ei oikeasti kiinnosta sitten hoitaa kuntoon?
Ai mutta minäkin haluan Karibialle sukellusopettajaksi. En ole valmis tekemään mitään sen eteen, mutta mä niin hajoon jos en pääse sinne.
Siis mix mä en vaan voi kuolla!!!
Ai luulet siis, etten ole yrittänyt? Totta kai olen yrittänyt, mutta jos pää ei riitä, niin sitten se ei riitä. Vai pystytkö sinä yrittämällä tulemaan esimerkiksi pikajuoksijaksi?
Joo fysiikka tulee urheilussa vastaan. Olet siis joku 160cm "pitkä" nainen joka halusi NBA-tähdistöön ensimmäisenä valkoisena naisena maailmassa?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi vanhemmilla sukupolvilla on ollut, ah, niin helppoa ja erittäin varmaa.
-Suuret nälkävuodet 1866-1868
-Venäjän keisari sortaa 1899–1905
-Venäjän keisari sortaa 1908–1917
-Sisällissoditaan 1918
-Talous rommaa 1929
-Tulee 3. Valtakuntaa ja Niittiliittoa
-Toinen maailmansota 1939-1945
-Kylmää sotaa pukkaa 1947-1991
-Muuttopiikki Ruåtsiin kurjuuden ja köyhyyden vuoksi 1970
-Öljykriisin pahalainen 1973
-Öljykriisin pahalainen 1979
-1990-luvun talouskatastrofi
-Öljykriisin pahalainen 1991
-Palloistuminen, suomalainen duunari kilpailukyvytön, 1991 -
-2008-talouskyykkä
-Koronahumppa 2020
Voimme olla varmoja, että tulevaisuudella on meille perstaskussaan aina yhtä hauskoja ylläripylläreitä.
Mitä ajattelit tehdä asialle?
Vingun ja ulisen, merkonomien syy................
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Voihan helvetti, ihan jo INTERNET ja se että sähköposti laulaa, noin nyt ihan ensimmäisenä. Lisäksi ei vakivirkoja suoraan koulusta kenellekään ja ei mitään mahdollisuuksia edetä uralla ilman korkakoulututkintoa. Voin toki jatkaakin, mutta siis huutonauran ja melkein itken kun luen sinun vertauskuviasi 80-luvun työelämään jossa ei ole ollut edes internettiä!
Olenhan minä edelleen työelämässä ja kyllä, sähköposti laulaa. Harvoin siihen kuitenkaan tarvitsee vapaa-aikanaan reagoida. 90-luvun laman jälkeen ei enää ole ollut merkonomipankinjohtajia edes maalla. Harva on 30 vuoteen saanut vakivirkoja suoraan koulunpenkiltä. Aika harvalla edes korkeakoulutetulla on muutenkaan kovin hohdokasta uraa. Suurin osa tekee asiantuntijahommia ilman alaisia. Tämä vain ei tunnu nykyisin riittävän.
Ps. Miten internet liittyy aiheeseen?
Internet liittyy siten, että teknologia on kiihdyttänyt kaikkea ja lisää hektisyyttä, lisäksi työmarkkinat ovat globaalit toisin kuin 80-luvulla. Siis ei kilpailla työpaikoista vain Suomalaisten kanssa vaan globalisaatio takia myös ulkomaalaisten kanssa.
Kerro kuinka tänne tullaan vaikkapa kirjastonhoitajaksi tai lastentarhatädiksi digitaalisesti Vietnamista?
Noi on myös niitä duuneja, joista ei makseta juuri mitään. Ei noilla palkoilla osteta mitään asuntoa edes kaupungin laidalta, jos ei ole toista maksajaa mukana.
ei osteta niin, tajuatkos ettei ihmisillä ollut ennenkään varaa omaan asuntoon pääkaupungin ytimestä?
Ei hitto kun ei mene zoomereilla jakeluun ettei ennenkään kaikki viettäneet 4kk talvesta jossain Balin jooga retriitissä.
Elämä on epistä. Nyyh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kipuilen juuri sen asian kanssa, että uratavoitteet ovat korkealla, mutta olen ihan tavallisessa paskahommassa. Olen opiskellut kahta alaa, joista kumpikaan ei liity töihini. Voisin vain tap paa itseni, koska nykyinen työ ei kiinnosta ja se vie kuitenkin kolmanneksen päivästä. Palkkakaan ei ole niin hyvä, että se korvaisi menetetyn vapaa-ajan.
En vain ymmärrä, että miksi milleniaaleja syytetään siitä, että kaikki paineet tulevat ulkopuolelta. Eivät ne tule, vaan se sisäinen merkitys voi olla hukassa. Minulla oli jo pienestä pitäen haaveammatti, jota en nyt selkeästikään saavuta.
Miksi ihmeessä pitää laittaa uratavoitteet sellaisiksi jos niitä ei oikeasti kiinnosta sitten hoitaa kuntoon?
Ai mutta minäkin haluan Karibialle sukellusopettajaksi. En ole valmis tekemään mitään sen eteen, mutta mä niin hajoon jos en pääse sinne.
Siis mix mä en vaan voi kuolla!!!
Ai luulet siis, etten ole yrittänyt? Totta kai olen yrittänyt, mutta jos pää ei riitä, niin sitten se ei riitä. Vai pystytkö sinä yrittämällä tulemaan esimerkiksi pikajuoksijaksi?
Joo fysiikka tulee urheilussa vastaan. Olet siis joku 160cm "pitkä" nainen joka halusi NBA-tähdistöön ensimmäisenä valkoisena naisena maailmassa?
Saivartelija iskee heti, kun joku uskaltaa myöntää, että syytä on omissa odotuksissa ja vaatimuksissa.
Merkonomithan ne milleniaalien paineet aiheuttavat ;DDDDDDDDDDDDDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kipuilen juuri sen asian kanssa, että uratavoitteet ovat korkealla, mutta olen ihan tavallisessa paskahommassa. Olen opiskellut kahta alaa, joista kumpikaan ei liity töihini. Voisin vain tap paa itseni, koska nykyinen työ ei kiinnosta ja se vie kuitenkin kolmanneksen päivästä. Palkkakaan ei ole niin hyvä, että se korvaisi menetetyn vapaa-ajan.
En vain ymmärrä, että miksi milleniaaleja syytetään siitä, että kaikki paineet tulevat ulkopuolelta. Eivät ne tule, vaan se sisäinen merkitys voi olla hukassa. Minulla oli jo pienestä pitäen haaveammatti, jota en nyt selkeästikään saavuta.
Miksi ihmeessä pitää laittaa uratavoitteet sellaisiksi jos niitä ei oikeasti kiinnosta sitten hoitaa kuntoon?
Ai mutta minäkin haluan Karibialle sukellusopettajaksi. En ole valmis tekemään mitään sen eteen, mutta mä niin hajoon jos en pääse sinne.
Siis mix mä en vaan voi kuolla!!!
Ai luulet siis, etten ole yrittänyt? Totta kai olen yrittänyt, mutta jos pää ei riitä, niin sitten se ei riitä. Vai pystytkö sinä yrittämällä tulemaan esimerkiksi pikajuoksijaksi?
Joo fysiikka tulee urheilussa vastaan. Olet siis joku 160cm "pitkä" nainen joka halusi NBA-tähdistöön ensimmäisenä valkoisena naisena maailmassa?
En halunnut. Halusin tiedemieheksi, mutta keskittymiskyky ja istumalihakset eivät riitä. Et edes ymmärrä miten paljon sitä haluan, mutta en silti kykene opiskelemaan eikä tuloksia tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 80-luvulla syntynyt ja aloittanut työurani määräaikaisissa tehtävissä, saanut yhdet potkut tuotannollis-taloudellisista syistä ja taas määräaikaisen pestin kautta päätynyt vakivirkaan. Yhden kerran burnout oli todella lähellä, mutta sitten tuli onneksi potkut ja sain pään selväksi ja muutettua toimintaani.
Olen sitä mieltä että vikaa on sekä yhteiskunnassa että yksilöissä.
Työ ja työelämä on muuttunut. Sähköpostit, järjestelmät, some kaikki tuuttaa koko ajan viestiä. Se tekee keskittymisestä vaikeampaa ja saattaa pitää työntekijän ns. valmiustilassa koko päivän. Toisaalta vanhemmilla työntekijöillä (joita nykyisessä työssäni on suurin osa) on aika monella hyvä tapa hoitaa nämä kaikki viestit. He tarkistavat ne aamulla eka ja iltapäivällä ruokatauon jälkeen. Silloin heillä on enemmän yhtäjaksoista työaikaa ja parempi mahdollisuus keskittyä. Samalla lailla he toimivat oman puhelimensa, työpuhelimensa ja työpaikan koneen kanssa.
Joku kirjoitti tässä ketjussa aiemmin, että koulutus määrittää nykyään sen mihin asemaan ihminen voi päätyä sen sijaan että ihmisen ns. nohevuus vaikuttaisi asiaan enemmän. Allekirjoitan tämän. Joskus KTM-tutkinto voi olla ihan turha, koska ihmisen henkinen kantti ei vaan riitä vaativiin tehtäviin vaan ne rivitason tehtävät olisivat parempi jaksamisen kannalta.
Vapaa-aika on nykyään monella aikamoista säntäilyä. Myös minulla oli. Joka ilta oli tapaamisia, harrastuksia, matkoja ja kalenteria selattiin kavereiden kera kun etsittiin tapaamisaikaa. Aikaisemmin ihmisillä oli vähemmän ohjattuja harrastuksia, vähemmän tapoja viettää vapaa-aikaa. Jonkun pienessä kaupungissa sijainneen firman keskiportaan johdolla tai vaikka edes Helsingissä sijainneen firman keskiportaan johdolla ei ollut joka illalle sovittuja kaveritapaamisia, kerran kuussa matkoja Keski-Eurooppaan, ohjattuja harrastuksia tai muuta vastaavaa. Mentiin kotiin, syötiin, katsottiin kahta kanavaa teeveestä, luettiin sanomalehti ja katsottiin teeveetä. Viikonloppuisin mentiin mökille, kalaan, hoidettiin pihaa tai kohennettiin omakotitaloa. Pari kertaa vuodessa sukuloitiin kauempana. Luettiin paljon enemmän kuin nykyään. Ihmisen kokonaisrasitus voi olla liian suurta, mutta aina syyllinen ei ole työelämä. Joskus se on myös vapaa-ajan ja työelämän yhteisrasitus.
Työpaikoilla taas pitäisi mielestäni luopua myös turhasta säntäilystä. Johdon ja omistajien pitäisi päättää mikä on päätavoite miksi töissä ollaan ja mihin pyritään. Sitten pyritään siihen ja lopetetaan kaikki ylimääräinen konsulttijargon, rasittavat tiimipäivät ja muutosprojektit. Erityisen allerginen olen kaikelle visuaalisen ilmeen muutosprojekteille. Nykyisessä työpaikassani ei ole juuri mitään muodikasta, välillä aivan järkyttävä kiire, mutta ei myöskään neljännesvuosittain uudelleen suuntaa ottavia projekteja, ei yhtään ainutta konsulttia kahteen vuoteen (!!!) ja tiimipävä vain kerran vuodessa (pakolllinen kyllä). Sen sijaan hyvä työterveyshuolto, selkeä tavoite ja työaika kirjataan ylös kaikilla, myös esimiehillä. Jokainen on myös velvollinen selittämään miksi ylitöitä on kertynyt ja esimies on velvollinen tilanteeseen puuttumaan.
Suurin osa milleniaaleista on todellisuudessa kaltaisiasi tervejärkisiä nuoria aikuisia.
Someöyhöttäjiä ja toisten syyttelijöitä vähemmän, mutta sitäkin aktiivisempia.
Ei tunnu olevan jos ihan rehellisiä ollaan. Transuja (eli mielisairaita valkoisia naisia) on enemmän kuin sieniä sateella. Se tosin lienee tämän vuosikymmenen muoti-ilmiö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kipuilen juuri sen asian kanssa, että uratavoitteet ovat korkealla, mutta olen ihan tavallisessa paskahommassa. Olen opiskellut kahta alaa, joista kumpikaan ei liity töihini. Voisin vain tap paa itseni, koska nykyinen työ ei kiinnosta ja se vie kuitenkin kolmanneksen päivästä. Palkkakaan ei ole niin hyvä, että se korvaisi menetetyn vapaa-ajan.
En vain ymmärrä, että miksi milleniaaleja syytetään siitä, että kaikki paineet tulevat ulkopuolelta. Eivät ne tule, vaan se sisäinen merkitys voi olla hukassa. Minulla oli jo pienestä pitäen haaveammatti, jota en nyt selkeästikään saavuta.
Miksi ihmeessä pitää laittaa uratavoitteet sellaisiksi jos niitä ei oikeasti kiinnosta sitten hoitaa kuntoon?
Ai mutta minäkin haluan Karibialle sukellusopettajaksi. En ole valmis tekemään mitään sen eteen, mutta mä niin hajoon jos en pääse sinne.
Siis mix mä en vaan voi kuolla!!!
Ai luulet siis, etten ole yrittänyt? Totta kai olen yrittänyt, mutta jos pää ei riitä, niin sitten se ei riitä. Vai pystytkö sinä yrittämällä tulemaan esimerkiksi pikajuoksijaksi?
Joo fysiikka tulee urheilussa vastaan. Olet siis joku 160cm "pitkä" nainen joka halusi NBA-tähdistöön ensimmäisenä valkoisena naisena maailmassa?
En halunnut. Halusin tiedemieheksi, mutta keskittymiskyky ja istumalihakset eivät riitä. Et edes ymmärrä miten paljon sitä haluan, mutta en silti kykene opiskelemaan eikä tuloksia tule.
Ymmärrän toki. Et tee tarpeeksi "töitä" asian eteen.
Hitto kun joku Mileva Marić näkisi kuinka sä reppana joudut oikein tekee töitä jotta saavuttaisit "unelmasi"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 80-luvulla syntynyt ja aloittanut työurani määräaikaisissa tehtävissä, saanut yhdet potkut tuotannollis-taloudellisista syistä ja taas määräaikaisen pestin kautta päätynyt vakivirkaan. Yhden kerran burnout oli todella lähellä, mutta sitten tuli onneksi potkut ja sain pään selväksi ja muutettua toimintaani.
Olen sitä mieltä että vikaa on sekä yhteiskunnassa että yksilöissä.
Työ ja työelämä on muuttunut. Sähköpostit, järjestelmät, some kaikki tuuttaa koko ajan viestiä. Se tekee keskittymisestä vaikeampaa ja saattaa pitää työntekijän ns. valmiustilassa koko päivän. Toisaalta vanhemmilla työntekijöillä (joita nykyisessä työssäni on suurin osa) on aika monella hyvä tapa hoitaa nämä kaikki viestit. He tarkistavat ne aamulla eka ja iltapäivällä ruokatauon jälkeen. Silloin heillä on enemmän yhtäjaksoista työaikaa ja parempi mahdollisuus keskittyä. Samalla lailla he toimivat oman puhelimensa, työpuhelimensa ja työpaikan koneen kanssa.
Joku kirjoitti tässä ketjussa aiemmin, että koulutus määrittää nykyään sen mihin asemaan ihminen voi päätyä sen sijaan että ihmisen ns. nohevuus vaikuttaisi asiaan enemmän. Allekirjoitan tämän. Joskus KTM-tutkinto voi olla ihan turha, koska ihmisen henkinen kantti ei vaan riitä vaativiin tehtäviin vaan ne rivitason tehtävät olisivat parempi jaksamisen kannalta.
Vapaa-aika on nykyään monella aikamoista säntäilyä. Myös minulla oli. Joka ilta oli tapaamisia, harrastuksia, matkoja ja kalenteria selattiin kavereiden kera kun etsittiin tapaamisaikaa. Aikaisemmin ihmisillä oli vähemmän ohjattuja harrastuksia, vähemmän tapoja viettää vapaa-aikaa. Jonkun pienessä kaupungissa sijainneen firman keskiportaan johdolla tai vaikka edes Helsingissä sijainneen firman keskiportaan johdolla ei ollut joka illalle sovittuja kaveritapaamisia, kerran kuussa matkoja Keski-Eurooppaan, ohjattuja harrastuksia tai muuta vastaavaa. Mentiin kotiin, syötiin, katsottiin kahta kanavaa teeveestä, luettiin sanomalehti ja katsottiin teeveetä. Viikonloppuisin mentiin mökille, kalaan, hoidettiin pihaa tai kohennettiin omakotitaloa. Pari kertaa vuodessa sukuloitiin kauempana. Luettiin paljon enemmän kuin nykyään. Ihmisen kokonaisrasitus voi olla liian suurta, mutta aina syyllinen ei ole työelämä. Joskus se on myös vapaa-ajan ja työelämän yhteisrasitus.
Työpaikoilla taas pitäisi mielestäni luopua myös turhasta säntäilystä. Johdon ja omistajien pitäisi päättää mikä on päätavoite miksi töissä ollaan ja mihin pyritään. Sitten pyritään siihen ja lopetetaan kaikki ylimääräinen konsulttijargon, rasittavat tiimipäivät ja muutosprojektit. Erityisen allerginen olen kaikelle visuaalisen ilmeen muutosprojekteille. Nykyisessä työpaikassani ei ole juuri mitään muodikasta, välillä aivan järkyttävä kiire, mutta ei myöskään neljännesvuosittain uudelleen suuntaa ottavia projekteja, ei yhtään ainutta konsulttia kahteen vuoteen (!!!) ja tiimipävä vain kerran vuodessa (pakolllinen kyllä). Sen sijaan hyvä työterveyshuolto, selkeä tavoite ja työaika kirjataan ylös kaikilla, myös esimiehillä. Jokainen on myös velvollinen selittämään miksi ylitöitä on kertynyt ja esimies on velvollinen tilanteeseen puuttumaan.
Suurin osa milleniaaleista on todellisuudessa kaltaisiasi tervejärkisiä nuoria aikuisia.
Someöyhöttäjiä ja toisten syyttelijöitä vähemmän, mutta sitäkin aktiivisempia.
Ei tunnu olevan jos ihan rehellisiä ollaan. Transuja (eli mielisairaita valkoisia naisia) on enemmän kuin sieniä sateella. Se tosin lienee tämän vuosikymmenen muoti-ilmiö
siellä Kelallako sinä milleniaali olet tilastoihin päässyt käsiksi,
kehtaatkin öyhöttäjä lyödä jo lyötyjä
-ja ei, en usko että edustat vanhempaa sukupolvea. Kirjoitustyylisi viittaa tuohon merkonomien morkkaajaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kipuilen juuri sen asian kanssa, että uratavoitteet ovat korkealla, mutta olen ihan tavallisessa paskahommassa. Olen opiskellut kahta alaa, joista kumpikaan ei liity töihini. Voisin vain tap paa itseni, koska nykyinen työ ei kiinnosta ja se vie kuitenkin kolmanneksen päivästä. Palkkakaan ei ole niin hyvä, että se korvaisi menetetyn vapaa-ajan.
En vain ymmärrä, että miksi milleniaaleja syytetään siitä, että kaikki paineet tulevat ulkopuolelta. Eivät ne tule, vaan se sisäinen merkitys voi olla hukassa. Minulla oli jo pienestä pitäen haaveammatti, jota en nyt selkeästikään saavuta.
Miksi ihmeessä pitää laittaa uratavoitteet sellaisiksi jos niitä ei oikeasti kiinnosta sitten hoitaa kuntoon?
Ai mutta minäkin haluan Karibialle sukellusopettajaksi. En ole valmis tekemään mitään sen eteen, mutta mä niin hajoon jos en pääse sinne.
Siis mix mä en vaan voi kuolla!!!
Ai luulet siis, etten ole yrittänyt? Totta kai olen yrittänyt, mutta jos pää ei riitä, niin sitten se ei riitä. Vai pystytkö sinä yrittämällä tulemaan esimerkiksi pikajuoksijaksi?
Joo fysiikka tulee urheilussa vastaan. Olet siis joku 160cm "pitkä" nainen joka halusi NBA-tähdistöön ensimmäisenä valkoisena naisena maailmassa?
Saivartelija iskee heti, kun joku uskaltaa myöntää, että syytä on omissa odotuksissa ja vaatimuksissa.
Merkonomithan ne milleniaalien paineet aiheuttavat ;DDDDDDDDDDDDDDD
Joiden työpaikkojen fyysiset vaatimukset ovat ainoita syitä miksi jokin "unelma" ei ole toteutettavissa. Lentäjäksi ilman hyvä näköä? Ei taida onnistua.
Muuten se on työn määrästä kiinni. Jos haluat fyysikoksi niin se onnistuu kyllä. Juu, joudut ehkä opiskelemaan 10 vuotta 15h päivässä kun joku toinen selviää seitsemällä vuodella ja 6 tunnilla päivässä mutta sama määrä tunteja teillä on päivässä. TV > fysiikka? Ei siis oikeasti halua asiaa tarpeeksi.
Tekosyitä näillä laiskimuksilla riittää aina.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi vanhemmilla sukupolvilla on ollut, ah, niin helppoa ja erittäin varmaa.
-Suuret nälkävuodet 1866-1868
-Venäjän keisari sortaa 1899–1905
-Venäjän keisari sortaa 1908–1917
-Sisällissoditaan 1918
-Talous rommaa 1929
-Tulee 3. Valtakuntaa ja Niittiliittoa
-Toinen maailmansota 1939-1945
-Kylmää sotaa pukkaa 1947-1991
-Muuttopiikki Ruåtsiin kurjuuden ja köyhyyden vuoksi 1970
-Öljykriisin pahalainen 1973
-Öljykriisin pahalainen 1979
-1990-luvun talouskatastrofi
-Öljykriisin pahalainen 1991
-Palloistuminen, suomalainen duunari kilpailukyvytön, 1991 -
-2008-talouskyykkä
-Koronahumppa 2020
Voimme olla varmoja, että tulevaisuudella on meille perstaskussaan aina yhtä hauskoja ylläripylläreitä.
Mitä ajattelit tehdä asialle?
Mitä ei jonnet muista, sitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kipuilen juuri sen asian kanssa, että uratavoitteet ovat korkealla, mutta olen ihan tavallisessa paskahommassa. Olen opiskellut kahta alaa, joista kumpikaan ei liity töihini. Voisin vain tap paa itseni, koska nykyinen työ ei kiinnosta ja se vie kuitenkin kolmanneksen päivästä. Palkkakaan ei ole niin hyvä, että se korvaisi menetetyn vapaa-ajan.
En vain ymmärrä, että miksi milleniaaleja syytetään siitä, että kaikki paineet tulevat ulkopuolelta. Eivät ne tule, vaan se sisäinen merkitys voi olla hukassa. Minulla oli jo pienestä pitäen haaveammatti, jota en nyt selkeästikään saavuta.
Miksi ihmeessä pitää laittaa uratavoitteet sellaisiksi jos niitä ei oikeasti kiinnosta sitten hoitaa kuntoon?
Ai mutta minäkin haluan Karibialle sukellusopettajaksi. En ole valmis tekemään mitään sen eteen, mutta mä niin hajoon jos en pääse sinne.
Siis mix mä en vaan voi kuolla!!!
Ai luulet siis, etten ole yrittänyt? Totta kai olen yrittänyt, mutta jos pää ei riitä, niin sitten se ei riitä. Vai pystytkö sinä yrittämällä tulemaan esimerkiksi pikajuoksijaksi?
Joo fysiikka tulee urheilussa vastaan. Olet siis joku 160cm "pitkä" nainen joka halusi NBA-tähdistöön ensimmäisenä valkoisena naisena maailmassa?
En halunnut. Halusin tiedemieheksi, mutta keskittymiskyky ja istumalihakset eivät riitä. Et edes ymmärrä miten paljon sitä haluan, mutta en silti kykene opiskelemaan eikä tuloksia tule.
Ymmärrän toki. Et tee tarpeeksi "töitä" asian eteen.
Hitto kun joku Mileva Marić näkisi kuinka sä reppana joudut oikein tekee töitä jotta saavuttaisit "unelmasi"
Paskaduunia painava KTM siellä vittuilee, mutta ne geenit ja kasvatus, ei kai sille mitään voi.
Menetetty tapaus.
Omassa lähipiirissä pari-kolmekymppisenä uupuneita ja alanvaihtoa miettiviä on useita. Näitä kaikkia uupuneita on yhdistänyt perfektionismi ja/tai neuroottisuus. Itseltä vaaditaan aivan liikoja ja murheet ovat skaalautuneet jotenkin kohtuuttomiin mittasuhteisiin. Kalenteri on suunniteltu ja tuupattu täpötäyteen kaikenmoista. Pitää liikkua, opiskella, matkustaa ja sosialisoida ja kehittää muutoin itseään jatkuvasti. Kaikki pitää optimoida. Työpaikastakin harmitellaan kun jokin on aina pielessä, olkoon se palkka, työajat, sijainti tai työnkuva. Ei osata priorisoida 1-3 asiaa ja olla niihin tyytyväisiä. Yleistän että nämä perfektionisti-neuroottiset tulevat yleensä hyvin normiperheistä, on totuttu henkisesti siihen että kaikki on hyvin. Ne joilla on ollut vaikeuksia lapsena/teininä perheessänsä, ovat lähtökohtaisesti hyvin kiitollisia jo siitä että saavat elää itsenäistä ja rauhallista, taloudellisesti riippumatonta elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kipuilen juuri sen asian kanssa, että uratavoitteet ovat korkealla, mutta olen ihan tavallisessa paskahommassa. Olen opiskellut kahta alaa, joista kumpikaan ei liity töihini. Voisin vain tap paa itseni, koska nykyinen työ ei kiinnosta ja se vie kuitenkin kolmanneksen päivästä. Palkkakaan ei ole niin hyvä, että se korvaisi menetetyn vapaa-ajan.
En vain ymmärrä, että miksi milleniaaleja syytetään siitä, että kaikki paineet tulevat ulkopuolelta. Eivät ne tule, vaan se sisäinen merkitys voi olla hukassa. Minulla oli jo pienestä pitäen haaveammatti, jota en nyt selkeästikään saavuta.
Miksi ihmeessä pitää laittaa uratavoitteet sellaisiksi jos niitä ei oikeasti kiinnosta sitten hoitaa kuntoon?
Ai mutta minäkin haluan Karibialle sukellusopettajaksi. En ole valmis tekemään mitään sen eteen, mutta mä niin hajoon jos en pääse sinne.
Siis mix mä en vaan voi kuolla!!!
Ai luulet siis, etten ole yrittänyt? Totta kai olen yrittänyt, mutta jos pää ei riitä, niin sitten se ei riitä. Vai pystytkö sinä yrittämällä tulemaan esimerkiksi pikajuoksijaksi?
Joo fysiikka tulee urheilussa vastaan. Olet siis joku 160cm "pitkä" nainen joka halusi NBA-tähdistöön ensimmäisenä valkoisena naisena maailmassa?
En halunnut. Halusin tiedemieheksi, mutta keskittymiskyky ja istumalihakset eivät riitä. Et edes ymmärrä miten paljon sitä haluan, mutta en silti kykene opiskelemaan eikä tuloksia tule.
Ymmärrän toki. Et tee tarpeeksi "töitä" asian eteen.
Hitto kun joku Mileva Marić näkisi kuinka sä reppana joudut oikein tekee töitä jotta saavuttaisit "unelmasi"
Kai mä nyt itse tiedän, etten tee asian eteen tarpeeksi. Mutta sehän se ongelma on, kun en saa mitään tehdyksi, vaikka haluaisin ja yritän tsempata itseäni tekemään sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kipuilen juuri sen asian kanssa, että uratavoitteet ovat korkealla, mutta olen ihan tavallisessa paskahommassa. Olen opiskellut kahta alaa, joista kumpikaan ei liity töihini. Voisin vain tap paa itseni, koska nykyinen työ ei kiinnosta ja se vie kuitenkin kolmanneksen päivästä. Palkkakaan ei ole niin hyvä, että se korvaisi menetetyn vapaa-ajan.
En vain ymmärrä, että miksi milleniaaleja syytetään siitä, että kaikki paineet tulevat ulkopuolelta. Eivät ne tule, vaan se sisäinen merkitys voi olla hukassa. Minulla oli jo pienestä pitäen haaveammatti, jota en nyt selkeästikään saavuta.
Miksi ihmeessä pitää laittaa uratavoitteet sellaisiksi jos niitä ei oikeasti kiinnosta sitten hoitaa kuntoon?
Ai mutta minäkin haluan Karibialle sukellusopettajaksi. En ole valmis tekemään mitään sen eteen, mutta mä niin hajoon jos en pääse sinne.
Siis mix mä en vaan voi kuolla!!!
Ai luulet siis, etten ole yrittänyt? Totta kai olen yrittänyt, mutta jos pää ei riitä, niin sitten se ei riitä. Vai pystytkö sinä yrittämällä tulemaan esimerkiksi pikajuoksijaksi?
Joo fysiikka tulee urheilussa vastaan. Olet siis joku 160cm "pitkä" nainen joka halusi NBA-tähdistöön ensimmäisenä valkoisena naisena maailmassa?
Saivartelija iskee heti, kun joku uskaltaa myöntää, että syytä on omissa odotuksissa ja vaatimuksissa.
Merkonomithan ne milleniaalien paineet aiheuttavat ;DDDDDDDDDDDDDDD
Joiden työpaikkojen fyysiset vaatimukset ovat ainoita syitä miksi jokin "unelma" ei ole toteutettavissa. Lentäjäksi ilman hyvä näköä? Ei taida onnistua.
Muuten se on työn määrästä kiinni. Jos haluat fyysikoksi niin se onnistuu kyllä. Juu, joudut ehkä opiskelemaan 10 vuotta 15h päivässä kun joku toinen selviää seitsemällä vuodella ja 6 tunnilla päivässä mutta sama määrä tunteja teillä on päivässä. TV > fysiikka? Ei siis oikeasti halua asiaa tarpeeksi.
Tekosyitä näillä laiskimuksilla riittää aina.
Sehän oli unelma, laiskimushan on töissä, vaikkei mieleisessään.
Ja myöntää ettei kyvyt riitä unelmaan, joten tuolla asenteella sinäkään et tule paskahommia pitemmälle pääsemään KTM.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Firman Whatsapp lauloi viikonloppuisin ja lomalla ja aina piti olla tavoitettavissa. Perjantain afterworkit olivat liki pakollisia ja työyhteisöä piti kutsua toiseksi perheeksi..
Minkälaisissa työpaikoilla on tälläinen meininki?
Itse vasta valitsemassa opiskelualaa ja olisi hyvä tietää, että osaisin välttää tälläistä.
Melkein kaikkialla. Etsitään katsos "hyvää tyyppiä" ja "ekstoverttia osaajaa".
Milloinkohan esimerkiksi introvertteja, hiljaisia, neurokirjoon kuuluvia yms aletaan arvostaa? Maailmalla on jo yrityksiä jotka palkkaa it-hommiin aspergereita.
Julkisella puolella on varmaan vähemmän tuollaista. Itse olen toimistohommissa Helsingin kaupungilla ja ei tarvitse väkisin miellistellä ketään, ei whatsupit laula eikä tarvitse olla kuin työaikana tavoitettavissa.
Palkkaa saan vain 2200e/kk, mutta eipä onneksi tarvitse olla ekstrovertti pätkääkään ja hommat jatkuu vakituisena oli lamaa tai koronaa maailmassa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kipuilen juuri sen asian kanssa, että uratavoitteet ovat korkealla, mutta olen ihan tavallisessa paskahommassa. Olen opiskellut kahta alaa, joista kumpikaan ei liity töihini. Voisin vain tap paa itseni, koska nykyinen työ ei kiinnosta ja se vie kuitenkin kolmanneksen päivästä. Palkkakaan ei ole niin hyvä, että se korvaisi menetetyn vapaa-ajan.
En vain ymmärrä, että miksi milleniaaleja syytetään siitä, että kaikki paineet tulevat ulkopuolelta. Eivät ne tule, vaan se sisäinen merkitys voi olla hukassa. Minulla oli jo pienestä pitäen haaveammatti, jota en nyt selkeästikään saavuta.
Miksi ihmeessä pitää laittaa uratavoitteet sellaisiksi jos niitä ei oikeasti kiinnosta sitten hoitaa kuntoon?
Ai mutta minäkin haluan Karibialle sukellusopettajaksi. En ole valmis tekemään mitään sen eteen, mutta mä niin hajoon jos en pääse sinne.
Siis mix mä en vaan voi kuolla!!!
Ai luulet siis, etten ole yrittänyt? Totta kai olen yrittänyt, mutta jos pää ei riitä, niin sitten se ei riitä. Vai pystytkö sinä yrittämällä tulemaan esimerkiksi pikajuoksijaksi?
Joo fysiikka tulee urheilussa vastaan. Olet siis joku 160cm "pitkä" nainen joka halusi NBA-tähdistöön ensimmäisenä valkoisena naisena maailmassa?
Saivartelija iskee heti, kun joku uskaltaa myöntää, että syytä on omissa odotuksissa ja vaatimuksissa.
Merkonomithan ne milleniaalien paineet aiheuttavat ;DDDDDDDDDDDDDDD
Joiden työpaikkojen fyysiset vaatimukset ovat ainoita syitä miksi jokin "unelma" ei ole toteutettavissa. Lentäjäksi ilman hyvä näköä? Ei taida onnistua.
Muuten se on työn määrästä kiinni. Jos haluat fyysikoksi niin se onnistuu kyllä. Juu, joudut ehkä opiskelemaan 10 vuotta 15h päivässä kun joku toinen selviää seitsemällä vuodella ja 6 tunnilla päivässä mutta sama määrä tunteja teillä on päivässä. TV > fysiikka? Ei siis oikeasti halua asiaa tarpeeksi.
Tekosyitä näillä laiskimuksilla riittää aina.
No okei, olen laiskimus enkä voi asialle mitään. Miten hyväksyn sen, että olen paska? Sulta luulisi saavan suoran vastauksen siihen...
Noi on myös niitä duuneja, joista ei makseta juuri mitään. Ei noilla palkoilla osteta mitään asuntoa edes kaupungin laidalta, jos ei ole toista maksajaa mukana.