Lue keskustelun säännöt.
Millenniaalien burnout
23.08.2020 |
https://yle.fi/uutiset/3-11499486
Miksi tämä juttu herättää kommentoijissa eli suurissa ikäluokissa niin paljon peppukipua? Hyvä, että Eeva puhuu tästä ja tunnustaa itsekin olleensa luomassa tätä täydellisen pöhinän kulttuuria. Itse olen vasta 29 ja palanut myös 3 kertaa loppuun. Ekan kerran lukiossa, sitten yliopistossa ja lopuksi työelämässä. Koko elämä on ollut ikäluokalleni pelkkää suorittamista ja pelkoa tulevaisuudesta.
Opintojen aikana työssä käyminen ei edes sovi kaikille, se ei sopinut minullekaan. Sainhan minä sieltä verkostoja jotka avittivat sitten vakituisen työn saamiseen, mutta oliko se sen arvoista? Kun paloin loppuun siellä vakityössäkin: esimies vaati aivan älyttömiä, enkä uskaltanut kyseenalaistaa. Firman Whatsapp lauloi viikonloppuisin ja lomalla ja aina piti olla tavoitettavissa. Perjantain afterworkit olivat liki pakollisia ja työyhteisöä piti kutsua toiseksi perheeksi. Lopulta en jaksanut ja otin loparit, karenssista huolimatta. Nyt mietin miten tästä etenen ja säästöillä yritän selvitä.
Kommentit (564)
Vierailija kirjoitti:
Vapaa-aika on nykyään monella aikamoista säntäilyä. Myös minulla oli. Joka ilta oli tapaamisia, harrastuksia, matkoja ja kalenteria selattiin kavereiden kera kun etsittiin tapaamisaikaa. Aikaisemmin ihmisillä oli vähemmän ohjattuja harrastuksia, vähemmän tapoja viettää vapaa-aikaa. Jonkun pienessä kaupungissa sijainneen firman keskiportaan johdolla tai vaikka edes Helsingissä sijainneen firman keskiportaan johdolla ei ollut joka illalle sovittuja kaveritapaamisia, kerran kuussa matkoja Keski-Eurooppaan, ohjattuja harrastuksia tai muuta vastaavaa. Mentiin kotiin, syötiin, katsottiin kahta kanavaa teeveestä, luettiin sanomalehti ja katsottiin teeveetä. Viikonloppuisin mentiin mökille, kalaan, hoidettiin pihaa tai kohennettiin omakotitaloa. Pari kertaa vuodessa sukuloitiin kauempana. Luettiin paljon enemmän kuin nykyään. Ihmisen kokonaisrasitus voi olla liian suurta, mutta aina syyllinen ei ole työelämä. Joskus se on myös vapaa-ajan ja työelämän yhteisrasitus.
Painajaismaista vapaa-aikaa, uupuisin viikossa jos olisi tuollaista.Huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 80-luvulla syntynyt ja aloittanut työurani määräaikaisissa tehtävissä, saanut yhdet potkut tuotannollis-taloudellisista syistä ja taas määräaikaisen pestin kautta päätynyt vakivirkaan. Yhden kerran burnout oli todella lähellä, mutta sitten tuli onneksi potkut ja sain pään selväksi ja muutettua toimintaani.
Olen sitä mieltä että vikaa on sekä yhteiskunnassa että yksilöissä.
Työ ja työelämä on muuttunut. Sähköpostit, järjestelmät, some kaikki tuuttaa koko ajan viestiä. Se tekee keskittymisestä vaikeampaa ja saattaa pitää työntekijän ns. valmiustilassa koko päivän. Toisaalta vanhemmilla työntekijöillä (joita nykyisessä työssäni on suurin osa) on aika monella hyvä tapa hoitaa nämä kaikki viestit. He tarkistavat ne aamulla eka ja iltapäivällä ruokatauon jälkeen. Silloin heillä on enemmän yhtäjaksoista työaikaa ja parempi mahdollisuus keskittyä. Samalla lailla he toimivat oman puhelimensa, työpuhelimensa ja työpaikan koneen kanssa.
Joku kirjoitti tässä ketjussa aiemmin, että koulutus määrittää nykyään sen mihin asemaan ihminen voi päätyä sen sijaan että ihmisen ns. nohevuus vaikuttaisi asiaan enemmän. Allekirjoitan tämän. Joskus KTM-tutkinto voi olla ihan turha, koska ihmisen henkinen kantti ei vaan riitä vaativiin tehtäviin vaan ne rivitason tehtävät olisivat parempi jaksamisen kannalta.
Vapaa-aika on nykyään monella aikamoista säntäilyä. Myös minulla oli. Joka ilta oli tapaamisia, harrastuksia, matkoja ja kalenteria selattiin kavereiden kera kun etsittiin tapaamisaikaa. Aikaisemmin ihmisillä oli vähemmän ohjattuja harrastuksia, vähemmän tapoja viettää vapaa-aikaa. Jonkun pienessä kaupungissa sijainneen firman keskiportaan johdolla tai vaikka edes Helsingissä sijainneen firman keskiportaan johdolla ei ollut joka illalle sovittuja kaveritapaamisia, kerran kuussa matkoja Keski-Eurooppaan, ohjattuja harrastuksia tai muuta vastaavaa. Mentiin kotiin, syötiin, katsottiin kahta kanavaa teeveestä, luettiin sanomalehti ja katsottiin teeveetä. Viikonloppuisin mentiin mökille, kalaan, hoidettiin pihaa tai kohennettiin omakotitaloa. Pari kertaa vuodessa sukuloitiin kauempana. Luettiin paljon enemmän kuin nykyään. Ihmisen kokonaisrasitus voi olla liian suurta, mutta aina syyllinen ei ole työelämä. Joskus se on myös vapaa-ajan ja työelämän yhteisrasitus.
Työpaikoilla taas pitäisi mielestäni luopua myös turhasta säntäilystä. Johdon ja omistajien pitäisi päättää mikä on päätavoite miksi töissä ollaan ja mihin pyritään. Sitten pyritään siihen ja lopetetaan kaikki ylimääräinen konsulttijargon, rasittavat tiimipäivät ja muutosprojektit. Erityisen allerginen olen kaikelle visuaalisen ilmeen muutosprojekteille. Nykyisessä työpaikassani ei ole juuri mitään muodikasta, välillä aivan järkyttävä kiire, mutta ei myöskään neljännesvuosittain uudelleen suuntaa ottavia projekteja, ei yhtään ainutta konsulttia kahteen vuoteen (!!!) ja tiimipävä vain kerran vuodessa (pakolllinen kyllä). Sen sijaan hyvä työterveyshuolto, selkeä tavoite ja työaika kirjataan ylös kaikilla, myös esimiehillä. Jokainen on myös velvollinen selittämään miksi ylitöitä on kertynyt ja esimies on velvollinen tilanteeseen puuttumaan.
Tää on niin totta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pirjo-Irmeli hiihti tehtaan portille vuonna 1982 ja sai töitä, milleniaali tuli valituksi 150 hakijan joukosta -> ajatus on jo lähtökohtaisesti se, että on pakko olla paras.
Pirjo-Irmeli nostaa äläkän, että hänhän tasan tarkkaan ei ota uusia tehtäviä, pomo kuittaa Pirjo-Irmelin vaan olevan Pirjo-Irmeli. Milleniaali alkaa yllättäen "puolustaa rajojaan" -> röyhkeä nuori työntekijä**, mahtaako olla oikealla alalla, milloinkas se sopimus loppuukaan.
**Paitsi jos hän on karismaattinen supersankari, joka kertoo totuuden ja pelastaa maailman.
Pirjo-Irmeli on ollut pitämässä firmaa pystyssä ja osoittanut luotettavuutensa.
Pirjo-Irmeli siis saa pitää paikkansa, vaikka onkin firmalle kalliimpi työntekijä.
Pomon sana on laki.
Myönnät siis itsekin, että Pirjo-Irmelin asema on erilainen, ja samat neuvot ei toimi kaikille? Se oli mun niin sanottu pointtini.
Kysy pomolta!
älä syytä Pirjo-Irmeliä
Pirjo-Irmelihän on vain esimerkillinen työntekijä. Tekee vain sen mihin pystyy ja mitä ehtii, eikä pala loppuun. Milleniaalien pitäisi ottaa hänestä oppia, eikä pitää sylkykuppina pomon sijaan.
Pirjo-Imerli ei suostu opettelemaan uutta tietokoneohjelmaa tai hiomaan kielitaitojaan, joten Pirjo-Irmeliltä tekemättä jäävät merkkaukset tietojärjestelmään tai englanninkielisten asioiden hoito jää Miina-Milleniaalille.
Aika teoreettisia ongelmia sinulla. Itse en ole käytännössä törmännyt yhteenkään Pirjo-Irmeliin, joka ei lisäkoulutuksiin suostuisi.
-eri
Miksi omassa lähipiirissäni on sitten monta keski-ikäistä, jotka alkavat kiukuttelemaan heti kun pomo vaatii vähän enemmän tai pitäisi oppia jotain uutta? Yksikin sukulainen kertoi juuri naureskellen, kun tämä oli sysännyt firman laskutukset nuoremmalle työntekijälle tehtäväksi. :/
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Voihan helvetti, ihan jo INTERNET ja se että sähköposti laulaa, noin nyt ihan ensimmäisenä. Lisäksi ei vakivirkoja suoraan koulusta kenellekään ja ei mitään mahdollisuuksia edetä uralla ilman korkakoulututkintoa. Voin toki jatkaakin, mutta siis huutonauran ja melkein itken kun luen sinun vertauskuviasi 80-luvun työelämään jossa ei ole ollut edes internettiä!
Ei niitä vakivirkoja ole naiset saanut ennenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pirjo-Irmeli hiihti tehtaan portille vuonna 1982 ja sai töitä, milleniaali tuli valituksi 150 hakijan joukosta -> ajatus on jo lähtökohtaisesti se, että on pakko olla paras.
Pirjo-Irmeli nostaa äläkän, että hänhän tasan tarkkaan ei ota uusia tehtäviä, pomo kuittaa Pirjo-Irmelin vaan olevan Pirjo-Irmeli. Milleniaali alkaa yllättäen "puolustaa rajojaan" -> röyhkeä nuori työntekijä**, mahtaako olla oikealla alalla, milloinkas se sopimus loppuukaan.
**Paitsi jos hän on karismaattinen supersankari, joka kertoo totuuden ja pelastaa maailman.
Pirjo-Irmeli on ollut pitämässä firmaa pystyssä ja osoittanut luotettavuutensa.
Pirjo-Irmeli siis saa pitää paikkansa, vaikka onkin firmalle kalliimpi työntekijä.
Pomon sana on laki.
Myönnät siis itsekin, että Pirjo-Irmelin asema on erilainen, ja samat neuvot ei toimi kaikille? Se oli mun niin sanottu pointtini.
Kysy pomolta!
älä syytä Pirjo-Irmeliä
Pirjo-Irmelihän on vain esimerkillinen työntekijä. Tekee vain sen mihin pystyy ja mitä ehtii, eikä pala loppuun. Milleniaalien pitäisi ottaa hänestä oppia, eikä pitää sylkykuppina pomon sijaan.
Pirjo-Imerli ei suostu opettelemaan uutta tietokoneohjelmaa tai hiomaan kielitaitojaan, joten Pirjo-Irmeliltä tekemättä jäävät merkkaukset tietojärjestelmään tai englanninkielisten asioiden hoito jää Miina-Milleniaalille.
Aika teoreettisia ongelmia sinulla. Itse en ole käytännössä törmännyt yhteenkään Pirjo-Irmeliin, joka ei lisäkoulutuksiin suostuisi.
-eri
Miksi omassa lähipiirissäni on sitten monta keski-ikäistä, jotka alkavat kiukuttelemaan heti kun pomo vaatii vähän enemmän tai pitäisi oppia jotain uutta? Yksikin sukulainen kertoi juuri naureskellen, kun tämä oli sysännyt firman laskutukset nuoremmalle työntekijälle tehtäväksi. :/
sinäkin kiukuttelet ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on se kun vanhemmat sukupolvet miettivät itseään ja omaa tilannettaan milleniaalien iässä, tajuamatta että maailma ei ole enää sama vaan se on muuttunut täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Voihan helvetti, ihan jo INTERNET ja se että sähköposti laulaa, noin nyt ihan ensimmäisenä. Lisäksi ei vakivirkoja suoraan koulusta kenellekään ja ei mitään mahdollisuuksia edetä uralla ilman korkakoulututkintoa. Voin toki jatkaakin, mutta siis huutonauran ja melkein itken kun luen sinun vertauskuviasi 80-luvun työelämään jossa ei ole ollut edes internettiä!
Ei niitä vakivirkoja ole naiset saanut ennenkään.
katotaas montako esimerkkiä omalle "väitteelleen" stina-susanna löytää lähipiiristään ;DDDDDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kipuilen juuri sen asian kanssa, että uratavoitteet ovat korkealla, mutta olen ihan tavallisessa paskahommassa. Olen opiskellut kahta alaa, joista kumpikaan ei liity töihini. Voisin vain tap paa itseni, koska nykyinen työ ei kiinnosta ja se vie kuitenkin kolmanneksen päivästä. Palkkakaan ei ole niin hyvä, että se korvaisi menetetyn vapaa-ajan.
En vain ymmärrä, että miksi milleniaaleja syytetään siitä, että kaikki paineet tulevat ulkopuolelta. Eivät ne tule, vaan se sisäinen merkitys voi olla hukassa. Minulla oli jo pienestä pitäen haaveammatti, jota en nyt selkeästikään saavuta.
Vierailija kirjoitti:
Omalla alallani on hyvä työtilanne, ja monentasoisia tehtäviä. Eli kunhan on normaalisti asiansa hoitava, tavallisen luotettava ihminen, töitä kyllä löytyy. Mutta silti olen joutunut katselemaan useamman kerran sitä kipuilua, kun joku ei oikein pysty hoitamaan vaativampia (asiantuntija/projektipäällikkö) tehtäviä, vaan rutiininomainen, ohjattu tehtävä sujuisi paremmin. Mitä korkeampi koulutus, sen vaikeampi tätä on hyväksyä. Tietenkin. Ja hirveän helposti syytetään ympäristöä/pomoa/nykyajan kauheaa työelämää. Samaan aikaan joku alemmalla koulutuksella nohevana tyyppinä selviää ihan hyvin.
En tiedä mitä asialle pitäisi tehdä. Paitsi osata rekrytoida paremmin.
En ole sellainen, joka katsoo matalammin koulutettuja ihmisiä pitkin nenän vartta. Kaikkien työpanos on yhtä arvokas. Minusta nuoria pitäisi kohdella samalla kunnioituksella kuin vanhempiakin työntekijöitä, eikä kasata töitä sille, joka hoitaa työnsä hyvin, mutta ei osaa kunnolla pitää puoliaan. Tämä on nuorten kokemattomuuden hyväksikäyttöä.
Esimerkiksi meidän merkonomit saavat pitää lounastauon silloin, kun itselleen sopii työtilanteesta välittämättä, eikä heidän taukoja koskaan keskeytetä, vaikka olisi äärimmäisen kiireellinen tehtävä odottamassa. Sama ei koske minua. Jos en rynni heti takaisin työpöytäni ääreen hoitamaan minulle määrättyä hommaa, saan huutoja päin naamaa.
He tekevät myös työnsä vasemmalla kädellä, joiden jälkiä joudun jatkuvasti korjaamaan, mikä on osasyy siihen, miksi heidän luokseen ei mielellään tuoda mitään töitä. Jos joku uskaltaa antaa heille palautetta huonosti hoidetusta työstä, saa heiltä kollektiivista v***. Samat säännöt eivät tietenkään koske minua vaan tuottamani työ pitää olla vähintäänkin täydellistä, kun olen helpommin ohjailtavissa. Esimies ummistaa silmänsä, kun on merkonomi itsekin ja näiden kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon miettinyt monta kertaa yliopisto-opintoja, mutten tiedä, kannattaako se, koska edes ne eivät takaa enää töitä tänä päivänä. Täytyisi osata ennustaa työllisyystilanteet oikein, valita kiinnostava ala, missä on hyvä, suoriutua opinnoista ripeästi, tehdä töitä sivussa (tai nostaa lainaa), verkostoitua ja harrastaa. Valmistumisen jälkeen et saa välttämättä kuin tyyliin jotain pätkätyötä. Jos tietäisin, että akateemisuus takaisi edes jonkinlaisen vakityön ja ihan kohtuullisen palkan (ja ei, en oleta, että vastavalmistunut pääsee heti korkeimpiin virkoihin), niin se motivoisi paljon enemmän hakeutumaan yliopistoon, koska lahjoja voisi olla. Onneksi voin opiskella omaksi ilokseni esim. avoimessa ja sivistää itseäni niin, muttei huvita pitkien opintojen aikana stressata työllisyystilannetta, ottaa useampia tuhansia euroja lainaa ja sitten valmistua työttömäksi tai pätkätyöläiseksi 5-6 vuoden koulutuksen jälkeen. On jotenkin surullista, että koulutus ei enää aina kannata.
Niin no, sitä se on kun naisille pitää teettää omat maisteriohjelmat jotta saadaan koulutettua tasa-arvoisesti.
Pian tulee joku astiahuoltajan maisteriohjelma, jotta pääsette ravintolaan blokkereiksi. Eikä siinä mitään, kunhan olette korkeakoulutettuja naisia, ettekä noita matalakoulutettuja miesreppanoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Milleniaalit! Terveisiä edeltävältä sukupolvelta eli gen X:ltä! Samoja ongelmia ja haasteita tälläkin sukupolvella.
Mutta, mutta. Kuten E. Kolu toteaa, kyse on henkilökohtaisista tuntemuksista, riittämättömyyden tunteesta, jne. Elikkäs työllä käsitellään henkilökohtaisia haasteita, esim. itsekunnioitusta, jne. Ja voin kertoa, se ei toimi. Ja mikä auttaa, on aikuisuus.
Aikuinen ihminen on realistinen oman osaamisensa ja resurssien suhteen. On epärealistista ajatella, että on kaikkea ja kaikkialla. Pitää tehdä OMIEN arvojen mukaisia valintoja ja kestää se (ja itseasiassa nauttia), että elämässä on tiettyjä juttuja ja toisia taas ei tai niiden aika myöhemmin. Kestä epätäydellisyyttä, täydellistä ei ole olemassakaan. Aikuinen ihminen tietää tämän.
Eli itsensä johtaminen (ja rakastaminen) on tärkeintä, työelämässäkin.
Sinä itse asetat rajat. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi.
Aikuisena sinun tehtäväsi on tunnistaa omat tarpeesi ja rajasi ja elää niiden mukaan. Työelämässä et voi olla rajaton ja lapsenkaltainen tai voit toki olla, mutta se johtaa usein ikäviin asioihin.
Elämmme hyvää aikaa, noin isossa kuvassa. Meillä on todella paljon resursseja ja mahdollisuuksia. Vakityö ei ole ainoa asia, joka tuo turvaa.
Ennakoi. Hanki puskurirahaa, niin pätkät ja projektit ei pelota niin paljon. Ja sitä paitsi, projektit taitavat olla tätä päivää, aika ahdistavaa ajatella, että sama duuni forever.
Pidä itsestäsi huolta milleniaali, kukaan muu ei sitä tee ja onkin niin, että se on sinun ensisijainen tehtäväsi ja vastuusi.
Aikuisuus suojelee. Kaikki menee aivan hyvin.
Muuten hyvä, mutta miten voimme hankkia puskurirahaa kun edes kokoaikatyön palkalla ei elä? Nykyään monessa asiantuntijatason työssä palkka on reilusti alle 2500 €/kk brutto kuten itselläkin.
Terkuin KTM Kelasta, brutto 2280
Härregud! Nehän maksaa ostovoimaan suhteutettuna parempia palkkoja Venäjälläkin. Ja tämäkin KTM näkyy tilastoissa työllistyneenä (tosin palkasta kukaan ei puhunut mitään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kipuilen juuri sen asian kanssa, että uratavoitteet ovat korkealla, mutta olen ihan tavallisessa paskahommassa. Olen opiskellut kahta alaa, joista kumpikaan ei liity töihini. Voisin vain tap paa itseni, koska nykyinen työ ei kiinnosta ja se vie kuitenkin kolmanneksen päivästä. Palkkakaan ei ole niin hyvä, että se korvaisi menetetyn vapaa-ajan.
En vain ymmärrä, että miksi milleniaaleja syytetään siitä, että kaikki paineet tulevat ulkopuolelta. Eivät ne tule, vaan se sisäinen merkitys voi olla hukassa. Minulla oli jo pienestä pitäen haaveammatti, jota en nyt selkeästikään saavuta.
Miksi ihmeessä pitää laittaa uratavoitteet sellaisiksi jos niitä ei oikeasti kiinnosta sitten hoitaa kuntoon?
Ai mutta minäkin haluan Karibialle sukellusopettajaksi. En ole valmis tekemään mitään sen eteen, mutta mä niin hajoon jos en pääse sinne.
Siis mix mä en vaan voi kuolla!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla alallani on hyvä työtilanne, ja monentasoisia tehtäviä. Eli kunhan on normaalisti asiansa hoitava, tavallisen luotettava ihminen, töitä kyllä löytyy. Mutta silti olen joutunut katselemaan useamman kerran sitä kipuilua, kun joku ei oikein pysty hoitamaan vaativampia (asiantuntija/projektipäällikkö) tehtäviä, vaan rutiininomainen, ohjattu tehtävä sujuisi paremmin. Mitä korkeampi koulutus, sen vaikeampi tätä on hyväksyä. Tietenkin. Ja hirveän helposti syytetään ympäristöä/pomoa/nykyajan kauheaa työelämää. Samaan aikaan joku alemmalla koulutuksella nohevana tyyppinä selviää ihan hyvin.
En tiedä mitä asialle pitäisi tehdä. Paitsi osata rekrytoida paremmin.
En ole sellainen, joka katsoo matalammin koulutettuja ihmisiä pitkin nenän vartta. Kaikkien työpanos on yhtä arvokas. Minusta nuoria pitäisi kohdella samalla kunnioituksella kuin vanhempiakin työntekijöitä, eikä kasata töitä sille, joka hoitaa työnsä hyvin, mutta ei osaa kunnolla pitää puoliaan. Tämä on nuorten kokemattomuuden hyväksikäyttöä.
Esimerkiksi meidän merkonomit saavat pitää lounastauon silloin, kun itselleen sopii työtilanteesta välittämättä, eikä heidän taukoja koskaan keskeytetä, vaikka olisi äärimmäisen kiireellinen tehtävä odottamassa. Sama ei koske minua. Jos en rynni heti takaisin työpöytäni ääreen hoitamaan minulle määrättyä hommaa, saan huutoja päin naamaa.
He tekevät myös työnsä vasemmalla kädellä, joiden jälkiä joudun jatkuvasti korjaamaan, mikä on osasyy siihen, miksi heidän luokseen ei mielellään tuoda mitään töitä. Jos joku uskaltaa antaa heille palautetta huonosti hoidetusta työstä, saa heiltä kollektiivista v***. Samat säännöt eivät tietenkään koske minua vaan tuottamani työ pitää olla vähintäänkin täydellistä, kun olen helpommin ohjailtavissa. Esimies ummistaa silmänsä, kun on merkonomi itsekin ja näiden kaveri.
Mahtaa se kyrsiä kun merkonomit pompottelee ;DDDDDDDDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla alallani on hyvä työtilanne, ja monentasoisia tehtäviä. Eli kunhan on normaalisti asiansa hoitava, tavallisen luotettava ihminen, töitä kyllä löytyy. Mutta silti olen joutunut katselemaan useamman kerran sitä kipuilua, kun joku ei oikein pysty hoitamaan vaativampia (asiantuntija/projektipäällikkö) tehtäviä, vaan rutiininomainen, ohjattu tehtävä sujuisi paremmin. Mitä korkeampi koulutus, sen vaikeampi tätä on hyväksyä. Tietenkin. Ja hirveän helposti syytetään ympäristöä/pomoa/nykyajan kauheaa työelämää. Samaan aikaan joku alemmalla koulutuksella nohevana tyyppinä selviää ihan hyvin.
En tiedä mitä asialle pitäisi tehdä. Paitsi osata rekrytoida paremmin.
En ole sellainen, joka katsoo matalammin koulutettuja ihmisiä pitkin nenän vartta. Kaikkien työpanos on yhtä arvokas. Minusta nuoria pitäisi kohdella samalla kunnioituksella kuin vanhempiakin työntekijöitä, eikä kasata töitä sille, joka hoitaa työnsä hyvin, mutta ei osaa kunnolla pitää puoliaan. Tämä on nuorten kokemattomuuden hyväksikäyttöä.
Esimerkiksi meidän merkonomit saavat pitää lounastauon silloin, kun itselleen sopii työtilanteesta välittämättä, eikä heidän taukoja koskaan keskeytetä, vaikka olisi äärimmäisen kiireellinen tehtävä odottamassa. Sama ei koske minua. Jos en rynni heti takaisin työpöytäni ääreen hoitamaan minulle määrättyä hommaa, saan huutoja päin naamaa.
He tekevät myös työnsä vasemmalla kädellä, joiden jälkiä joudun jatkuvasti korjaamaan, mikä on osasyy siihen, miksi heidän luokseen ei mielellään tuoda mitään töitä. Jos joku uskaltaa antaa heille palautetta huonosti hoidetusta työstä, saa heiltä kollektiivista v***. Samat säännöt eivät tietenkään koske minua vaan tuottamani työ pitää olla vähintäänkin täydellistä, kun olen helpommin ohjailtavissa. Esimies ummistaa silmänsä, kun on merkonomi itsekin ja näiden kaveri.
Sitten äänestät jaloillasi. Onhan sitä työpaikkoja, joissa asiat ovat huonolla tolalla, ei sellaisiin kannata jäädä.
Haet toki uuden työpaikan ennen kuin luovut nykyisestä.
Älä valita nykyisestä paikastasi työhaastattelussa. Ei anna hyvää kuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Voihan helvetti, ihan jo INTERNET ja se että sähköposti laulaa, noin nyt ihan ensimmäisenä. Lisäksi ei vakivirkoja suoraan koulusta kenellekään ja ei mitään mahdollisuuksia edetä uralla ilman korkakoulututkintoa. Voin toki jatkaakin, mutta siis huutonauran ja melkein itken kun luen sinun vertauskuviasi 80-luvun työelämään jossa ei ole ollut edes internettiä!
Olenhan minä edelleen työelämässä ja kyllä, sähköposti laulaa. Harvoin siihen kuitenkaan tarvitsee vapaa-aikanaan reagoida. 90-luvun laman jälkeen ei enää ole ollut merkonomipankinjohtajia edes maalla. Harva on 30 vuoteen saanut vakivirkoja suoraan koulunpenkiltä. Aika harvalla edes korkeakoulutetulla on muutenkaan kovin hohdokasta uraa. Suurin osa tekee asiantuntijahommia ilman alaisia. Tämä vain ei tunnu nykyisin riittävän.
Ps. Miten internet liittyy aiheeseen?
Internet liittyy siten, että teknologia on kiihdyttänyt kaikkea ja lisää hektisyyttä, lisäksi työmarkkinat ovat globaalit toisin kuin 80-luvulla. Siis ei kilpailla työpaikoista vain Suomalaisten kanssa vaan globalisaatio takia myös ulkomaalaisten kanssa.
Kerro kuinka tänne tullaan vaikkapa kirjastonhoitajaksi tai lastentarhatädiksi digitaalisesti Vietnamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Milleniaalit! Terveisiä edeltävältä sukupolvelta eli gen X:ltä! Samoja ongelmia ja haasteita tälläkin sukupolvella.
Mutta, mutta. Kuten E. Kolu toteaa, kyse on henkilökohtaisista tuntemuksista, riittämättömyyden tunteesta, jne. Elikkäs työllä käsitellään henkilökohtaisia haasteita, esim. itsekunnioitusta, jne. Ja voin kertoa, se ei toimi. Ja mikä auttaa, on aikuisuus.
Aikuinen ihminen on realistinen oman osaamisensa ja resurssien suhteen. On epärealistista ajatella, että on kaikkea ja kaikkialla. Pitää tehdä OMIEN arvojen mukaisia valintoja ja kestää se (ja itseasiassa nauttia), että elämässä on tiettyjä juttuja ja toisia taas ei tai niiden aika myöhemmin. Kestä epätäydellisyyttä, täydellistä ei ole olemassakaan. Aikuinen ihminen tietää tämän.
Eli itsensä johtaminen (ja rakastaminen) on tärkeintä, työelämässäkin.
Sinä itse asetat rajat. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi.
Aikuisena sinun tehtäväsi on tunnistaa omat tarpeesi ja rajasi ja elää niiden mukaan. Työelämässä et voi olla rajaton ja lapsenkaltainen tai voit toki olla, mutta se johtaa usein ikäviin asioihin.
Elämmme hyvää aikaa, noin isossa kuvassa. Meillä on todella paljon resursseja ja mahdollisuuksia. Vakityö ei ole ainoa asia, joka tuo turvaa.
Ennakoi. Hanki puskurirahaa, niin pätkät ja projektit ei pelota niin paljon. Ja sitä paitsi, projektit taitavat olla tätä päivää, aika ahdistavaa ajatella, että sama duuni forever.
Pidä itsestäsi huolta milleniaali, kukaan muu ei sitä tee ja onkin niin, että se on sinun ensisijainen tehtäväsi ja vastuusi.
Aikuisuus suojelee. Kaikki menee aivan hyvin.
Muuten hyvä, mutta miten voimme hankkia puskurirahaa kun edes kokoaikatyön palkalla ei elä? Nykyään monessa asiantuntijatason työssä palkka on reilusti alle 2500 €/kk brutto kuten itselläkin.
Terkuin KTM Kelasta, brutto 2280
Härregud! Nehän maksaa ostovoimaan suhteutettuna parempia palkkoja Venäjälläkin. Ja tämäkin KTM näkyy tilastoissa työllistyneenä (tosin palkasta kukaan ei puhunut mitään).
Siellä Kelallako ne merkonomit sinua KTM:a pompottaa ;DDDDDDDDDDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuota naista 10 vuotta vanhempi ja minusta nuo on ihan normaaleja asioita suurimalla osalla, en ymmärrä miksi nämä niin uhriutuvat, ihan samlla tavalla -90 luvun lamaa kärsittiin, paitsi pikkulapset ei edes sellaisista ymmärtäneet.
Mun isällä meni työpaikka 80-luvun lamassa alalla jolla maksettiin muualla huonommin. Jäätiin asumaan kaksioon ja nukuttiin kaikki neljä samassa huoneessa kunnes olin 18. Koulussa kiusattiin, isä syrjäytyi, joi ja huusi. En saanut kuin pari kaveria koulusta. Kuvittelin aikuisuudessa pääseväni pahasta mutten päässyt.
Milleniaalina olet syrjäytynyt jos joudut talvilomalle kanarialle etkä thaikkuihin
Kummassakaan ei käyty. Kotimaa, Viro ja Ruotsi käytiin. Synnyin millenniaaliksi kyllä. Unelmoin lapsena siitä, että saan elää vuokralla omassa asunnossa ja en tule kiusatuksi. - se kaksiossa lapsuuden asunut
Nykyään on nuo mainitut asia eli asunto ja ettei kiusata. Mutta jos joku kysyisi mistä unelmoin niin tosiasia on etten mistään. Ehkä että saisin olla puolisoni kanssa terveitä plus tietysti muu lähipiiri. Noin muuten olen aika lailla tyhjä kuori. Toiselle asteelle kouluttauduin, tein töitä jne. mutta elämä menee ohi kuin unessa. Pettymykset eivät toki ole menneet ohi aikuisiälläkään vaan niitä on riittänyt.
Kiusaamista työpaikoilla, petettyjä lupauksia, vaatimista, huonoja sopimuksia, kiirettä, pätkiä, hämäriä työnantajia. Olen niin väsynyt tähän epämääräisyyteen. Ei auta, että sisar opiskeli onnistuneesti ja jaksaa työelämässä hyvällä palkalla.
Vanhemmilleni olen ollut säälin aihe työssäkäyvänäkin, no oliko sitten minut tänne kärsimään tehtävä? Itse halusivat oikein korostaa meidän köyhyyttä rikkaampiin nähden. Jos jaksaisi edes urheilla kuten ennen tein koko elämäni ajan, mutta nykyään saan siitä vain hengenahdistuksen ja kipuja joka puolelle jalkoja. Yritän kuntouttaa itseäni töihin, mutta en jaksa, väsymys joka alkoi joku aika sitten on kuin jollain mummelilla. Voi v***u ja elinajanodote tästä vielä vuosikymmeniä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kipuilen juuri sen asian kanssa, että uratavoitteet ovat korkealla, mutta olen ihan tavallisessa paskahommassa. Olen opiskellut kahta alaa, joista kumpikaan ei liity töihini. Voisin vain tap paa itseni, koska nykyinen työ ei kiinnosta ja se vie kuitenkin kolmanneksen päivästä. Palkkakaan ei ole niin hyvä, että se korvaisi menetetyn vapaa-ajan.
En vain ymmärrä, että miksi milleniaaleja syytetään siitä, että kaikki paineet tulevat ulkopuolelta. Eivät ne tule, vaan se sisäinen merkitys voi olla hukassa. Minulla oli jo pienestä pitäen haaveammatti, jota en nyt selkeästikään saavuta.
Miksi ihmeessä pitää laittaa uratavoitteet sellaisiksi jos niitä ei oikeasti kiinnosta sitten hoitaa kuntoon?
Ai mutta minäkin haluan Karibialle sukellusopettajaksi. En ole valmis tekemään mitään sen eteen, mutta mä niin hajoon jos en pääse sinne.
Siis mix mä en vaan voi kuolla!!!
Ai luulet siis, etten ole yrittänyt? Totta kai olen yrittänyt, mutta jos pää ei riitä, niin sitten se ei riitä. Vai pystytkö sinä yrittämällä tulemaan esimerkiksi pikajuoksijaksi?
no nyt se selvis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Milleniaalit! Terveisiä edeltävältä sukupolvelta eli gen X:ltä! Samoja ongelmia ja haasteita tälläkin sukupolvella.
Mutta, mutta. Kuten E. Kolu toteaa, kyse on henkilökohtaisista tuntemuksista, riittämättömyyden tunteesta, jne. Elikkäs työllä käsitellään henkilökohtaisia haasteita, esim. itsekunnioitusta, jne. Ja voin kertoa, se ei toimi. Ja mikä auttaa, on aikuisuus.
Aikuinen ihminen on realistinen oman osaamisensa ja resurssien suhteen. On epärealistista ajatella, että on kaikkea ja kaikkialla. Pitää tehdä OMIEN arvojen mukaisia valintoja ja kestää se (ja itseasiassa nauttia), että elämässä on tiettyjä juttuja ja toisia taas ei tai niiden aika myöhemmin. Kestä epätäydellisyyttä, täydellistä ei ole olemassakaan. Aikuinen ihminen tietää tämän.
Eli itsensä johtaminen (ja rakastaminen) on tärkeintä, työelämässäkin.
Sinä itse asetat rajat. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi.
Aikuisena sinun tehtäväsi on tunnistaa omat tarpeesi ja rajasi ja elää niiden mukaan. Työelämässä et voi olla rajaton ja lapsenkaltainen tai voit toki olla, mutta se johtaa usein ikäviin asioihin.
Elämmme hyvää aikaa, noin isossa kuvassa. Meillä on todella paljon resursseja ja mahdollisuuksia. Vakityö ei ole ainoa asia, joka tuo turvaa.
Ennakoi. Hanki puskurirahaa, niin pätkät ja projektit ei pelota niin paljon. Ja sitä paitsi, projektit taitavat olla tätä päivää, aika ahdistavaa ajatella, että sama duuni forever.
Pidä itsestäsi huolta milleniaali, kukaan muu ei sitä tee ja onkin niin, että se on sinun ensisijainen tehtäväsi ja vastuusi.
Aikuisuus suojelee. Kaikki menee aivan hyvin.
Muuten hyvä, mutta miten voimme hankkia puskurirahaa kun edes kokoaikatyön palkalla ei elä? Nykyään monessa asiantuntijatason työssä palkka on reilusti alle 2500 €/kk brutto kuten itselläkin.
Terkuin KTM Kelasta, brutto 2280
Härregud! Nehän maksaa ostovoimaan suhteutettuna parempia palkkoja Venäjälläkin. Ja tämäkin KTM näkyy tilastoissa työllistyneenä (tosin palkasta kukaan ei puhunut mitään).
Siellä Kelallako ne merkonomit sinua KTM:a pompottaa ;DDDDDDDDDDDD
Tampereen Kelalla
Tämä!