Lue keskustelun säännöt.
Millenniaalien burnout
23.08.2020 |
https://yle.fi/uutiset/3-11499486
Miksi tämä juttu herättää kommentoijissa eli suurissa ikäluokissa niin paljon peppukipua? Hyvä, että Eeva puhuu tästä ja tunnustaa itsekin olleensa luomassa tätä täydellisen pöhinän kulttuuria. Itse olen vasta 29 ja palanut myös 3 kertaa loppuun. Ekan kerran lukiossa, sitten yliopistossa ja lopuksi työelämässä. Koko elämä on ollut ikäluokalleni pelkkää suorittamista ja pelkoa tulevaisuudesta.
Opintojen aikana työssä käyminen ei edes sovi kaikille, se ei sopinut minullekaan. Sainhan minä sieltä verkostoja jotka avittivat sitten vakituisen työn saamiseen, mutta oliko se sen arvoista? Kun paloin loppuun siellä vakityössäkin: esimies vaati aivan älyttömiä, enkä uskaltanut kyseenalaistaa. Firman Whatsapp lauloi viikonloppuisin ja lomalla ja aina piti olla tavoitettavissa. Perjantain afterworkit olivat liki pakollisia ja työyhteisöä piti kutsua toiseksi perheeksi. Lopulta en jaksanut ja otin loparit, karenssista huolimatta. Nyt mietin miten tästä etenen ja säästöillä yritän selvitä.
Kommentit (564)
Voi ei nyt koronan takia ei ole töitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedonvälityksen ja tietojärjestelmien (datan) nopeutuminen, laajuus ja saavutettavuus globaalisti ovat muuttaneet työelämää vauhdilla 2000-luvulla. Vielä 90-luvulla oli jotenkin hitaampaa, asiat etenivät verkkaisemmin, oli jotenkin huokoisempaa vaikka tehtiin/oltiin työpaikalla 37.5 tuntia per viikko + välillä ylitöitä. Jos ei ollut just nyt heti alkamassa uutta projektia kun vanha alkoi loppumaan, no hätä! Pidettiin saldovapaita, opiskeltiin uusia juttuja työpaikalla työajalla ja palkalla.
Ne 95 äo eivät pala loppuun vaan ne harvat, jotka ovat oikeassa paikassa ja joutuvat kannattelemaan muita.