Lue keskustelun säännöt.
Millenniaalien burnout
23.08.2020 |
https://yle.fi/uutiset/3-11499486
Miksi tämä juttu herättää kommentoijissa eli suurissa ikäluokissa niin paljon peppukipua? Hyvä, että Eeva puhuu tästä ja tunnustaa itsekin olleensa luomassa tätä täydellisen pöhinän kulttuuria. Itse olen vasta 29 ja palanut myös 3 kertaa loppuun. Ekan kerran lukiossa, sitten yliopistossa ja lopuksi työelämässä. Koko elämä on ollut ikäluokalleni pelkkää suorittamista ja pelkoa tulevaisuudesta.
Opintojen aikana työssä käyminen ei edes sovi kaikille, se ei sopinut minullekaan. Sainhan minä sieltä verkostoja jotka avittivat sitten vakituisen työn saamiseen, mutta oliko se sen arvoista? Kun paloin loppuun siellä vakityössäkin: esimies vaati aivan älyttömiä, enkä uskaltanut kyseenalaistaa. Firman Whatsapp lauloi viikonloppuisin ja lomalla ja aina piti olla tavoitettavissa. Perjantain afterworkit olivat liki pakollisia ja työyhteisöä piti kutsua toiseksi perheeksi. Lopulta en jaksanut ja otin loparit, karenssista huolimatta. Nyt mietin miten tästä etenen ja säästöillä yritän selvitä.
Kommentit (564)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla toistuvien burnoutien takaa paljastui aikuisiällä neurologinen poikkeavuus.
Suomessa on tosi paljon esim diagnosoimatttomia adhd aikuisia joilla toistuvat burnoutit voi olla ainoa selkeä ulospäin näkyvä oire (sisäinen maailma ja kokemus vastaa monesti adhd piirteisyyttä täysin). Harmi vaan että adhdta harvoin edes tutkitaan jos on ”pärjännyt elämässä”, kun Suomessa koko häiriön hoito on täysin kivikaudelta.
Vaikea kuvitella että jatkuvat burnoutit olisi uusi normaali.
Eli suosittelisin kaikille näistä jatkuvista burnoutista kärsiviä hakeutumaan neurologisiin testeihin. Adhd ihminen on parhaimmillaan ja pahimmillaan aivan valtava ylisuorittaja työelämässä sen ajan kun on, ja sitten loppuu motivaatio ja menee toimintakyky lähes nolliin.
Tässä on ihan perää, että diagnosoimattomat terveysongelmat edesauttavat burn outin syntyä, joskaan ei pidä vähetellä ns. jatkuvia burn outeja. Eihän nykyisessä vaatimus- ja työtahdissa ehdi edes parantua kunnolla burn outista, joka pahimmillaan vaatii lepoa ilman suorittamista 5 vuotta.
Ystävälläni diagnosoitiin 35-vuotiaana ADHD, kun burn out iski töissä ja kaikki alkoi kaatua päälle. Siinä kanssa nainen, joka on tehnyt kovasti töitä, mutta aina on vain määräaikaista, pätkää ja hirveitä vaatimustasoa. Burn out tuli töistä, jossa hänen olisi pitänyt ehtiä kuudelle eri pisteelle tekemään kuutta erilaista työtä yhtä aikaa päivittäin, ja työ kellotettiin ja työrupeamaan ei saanut jäädä seuraavalle päivälle.
Niin no se on kyllä totta. Itse toivuin ekasta burnoutistani sen 5vuotta, ja sain siinä matkan varrella sit pari mini burnoutia mutta ns oma itseni oikeastaan olin vasta 10vuotta burnoutin jälkeen. Ja sitten päästiin vasta diagnosoimaan adhdtä koska ne adhd ongelmat tuli vasta sitten näkyväksi kun oli pystynyt luomaan elämän ja löytämään työn, joka ei ole sillä lailla kuormittava että vastuu tai työmäärä ajaisi burnoutiin. Lähellä se oli silti joka tapauksessa ja siitä lähti tutkimukset eteenpäin. Mutta itsellä tosin ne ei ole ollut seurausta siitä että olisin koskaan ollut mikään uraohjus, mutta luulin pitkään että ne johtuivat työelämän kuormittavuudesta. - se adhd
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei edes tiedä minkä ikäisiä ovat ”suuret ikäluokat” 😂🤣😂🤣
Tyypillinen ikiteinivajakki, joka apinoi jenkkiterme ja -käytöstä tietämättä asioista mitään!
Alkuperäisessä jutussa ei mitenkään viitattu suuriin ikäluokkiin, eikä kommenteissakaan kirjoittajaa lytätty minkään ikäluokan taholta!
Stina-sofia, alias Niko Laaksonen, trollaa omaa epäonnistumistaan uutisia väärentämällä.
Luottaa palstan idioottien huonoon medialukutaitoon.
Onneksi sillä on se ase siellä kaapissa odottamassa eläkepäivien varalle ;DDDDDDDDDDDDDD
Vierailija kirjoitti:
Ap on todellinen uniikki lumihiutale voivittusaatana että pitää tällaisten tänne kirjoitella.
Se burnout tapahtuu ihan itselle omista syistä. Ei sitä luut aiheuta. Kun pitäävittu olla se ”kiltti ja tunnollinen” tyttö.
HUOH!
Olen niin kyllästynyt teihin ilkeisiin ja itsekkäisiin boomereihin. Lukemisen ymmärtämistä ei hallita ollenkaan, asioita vääristellään oman mielen mukaan ja kyky ajatella ylipäätänsä mitään muuta kuin omaa elämäänsä on todella heikkoa.
Se ärsyttää, että te ette osaa asettaa rajoja. Älä lähde after workille, älä pidä työkännykkää auki, älä ole viikonloppuisin tavoitettavissa.
t. genX
Työelämässä on tapahtunut valtavia muutoksia. Muutama esimerkki pienipalkkaisista aloista. Kun äitini teki töitä kunnallisena siivoojana, heitä oli 3-4. Ruokatunnilla ehti käydä kotona nukkumassa tai tekemässä kotitöitä. Tällä hetkellä samassa työssä on 1 työntekijä ja töiden määrä on lisääntynyt. Tämä sama ilmiö on näkyvissä hyvin monessa työssä nykypäivänä. Tarvitseeko edes ihmetellä, että miksi jo pelkkä työpäivä on hiivatin uuvuttava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on todellinen uniikki lumihiutale voivittusaatana että pitää tällaisten tänne kirjoitella.
Se burnout tapahtuu ihan itselle omista syistä. Ei sitä luut aiheuta. Kun pitäävittu olla se ”kiltti ja tunnollinen” tyttö.
HUOH!
Olen niin kyllästynyt teihin ilkeisiin ja itsekkäisiin boomereihin. Lukemisen ymmärtämistä ei hallita ollenkaan, asioita vääristellään oman mielen mukaan ja kyky ajatella ylipäätänsä mitään muuta kuin omaa elämäänsä on todella heikkoa.
Äläs possuttelija nyt vingu, jospa menisit vaan hakemaan sen diagnoosin.
Jos ei lähemmäs 4-kymppisenä saa aikaan muuta kuin palstalla trollaamista, nii kyllä sulla täytyy olla neurologinen poikkeavuus.
Ties vaikka pääsisit sille tarvitsemallesi eläkkeelle. Hyvinvointivaltio nääääääääääääs.
Vierailija kirjoitti:
Kerrompa tännekin kun aihe liippaa kuitenkin läheltä. Esimies sai juuri oppia ettei Z-sukupolvea kannata piiskata. Tuli nimittäin äske sellainen surullinen viesti sähköpostiin että kaikki se valvonta, raportointi, hoputtaminnen ja tehokkuuden vaatiminen johti nyt siihen että kaikki alle 25-vuotiaat päätti tänään irtisanoutua meidän työpaikalta kerralla. Nyt tämä varmaan sitten "kostetaan" meille työpaikan vanhoille peruille jotka ei irtisanouduttu kahta kovemmalla rääkillä vaikka ollaan jo valmiiksi loppuunajetut :(
Huutista jos totta. On siinä työnantaja ihmeissään kun porukka pitääkin yhtä ja kaikki irtisanoutuu. Nuo muuten kertoo kaikille kavereilleen ja tuttavilleen miten pas ka firma ja pomo siellä on. Onnea vaan uusien työntekijöiden etsimiseen etenkin jos haluatte saada nuorempia sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ärsyttää, että te ette osaa asettaa rajoja. Älä lähde after workille, älä pidä työkännykkää auki, älä ole viikonloppuisin tavoitettavissa.
t. genX
Minä tein näin ja tämän jälkeen mun työtehtäviä ja asiakkaita ruvettiin siirtämään pois niille hyville työntekijöille, joita kiinnosti se yleinen pöhinä ja parviäly. Aikaisemmat 25h/viikossa tipahtivat nopeasti 5h viikossa. Osaamisesta ei ole kyse, sillä aikaisemmissa osa-aikaisissa työpaikoissa ei ollut mitään ongelmia. Tämän firman kulttuuri nyt oli se klassinen moderni jenkkitapa, että ollaan perhettä, ollaan bestiksiä, tehdään tosi tosi paljon yhdessä kaikkea ja sillä luodaan sitä ihanaa pöhinää ja joukkuehenkeä, jolla tiimi jaksaa ja tuottaa enemmän ja työntekijät luottavat toisiinsa jaxuhalipusipusi.
Tosin olen samaa mieltä siitä, että ei pidä venyttää yli omien rajojensa. Moni burn outiin joutuva on miellyttäjä ja tietämättään kynnysmatto. Todennäköisesti myös muita herkempi mm. aistimaan toisten tunnetiloja ja reagoimaan niihin, että tasapaino säilyisi.
Työmyyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Voihan helvetti, ihan jo INTERNET ja se että sähköposti laulaa, noin nyt ihan ensimmäisenä. Lisäksi ei vakivirkoja suoraan koulusta kenellekään ja ei mitään mahdollisuuksia edetä uralla ilman korkakoulututkintoa. Voin toki jatkaakin, mutta siis huutonauran ja melkein itken kun luen sinun vertauskuviasi 80-luvun työelämään jossa ei ole ollut edes internettiä!
Olenhan minä edelleen työelämässä ja kyllä, sähköposti laulaa. Harvoin siihen kuitenkaan tarvitsee vapaa-aikanaan reagoida. 90-luvun laman jälkeen ei enää ole ollut merkonomipankinjohtajia edes maalla. Harva on 30 vuoteen saanut vakivirkoja suoraan koulunpenkiltä. Aika harvalla edes korkeakoulutetulla on muutenkaan kovin hohdokasta uraa. Suurin osa tekee asiantuntijahommia ilman alaisia. Tämä vain ei tunnu nykyisin riittävän.
Ps. Miten internet liittyy aiheeseen?
Internet liittyy siten, että teknologia on kiihdyttänyt kaikkea ja lisää hektisyyttä, lisäksi työmarkkinat ovat globaalit toisin kuin 80-luvulla. Siis ei kilpailla työpaikoista vain Suomalaisten kanssa vaan globalisaatio takia myös ulkomaalaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien rajojen asettamisesta; en ole aivan varma, mitä sillä on täällä tarkoitettu. Eikö se ole pikemminkin milleniaalien tyyliä, että "nostetaan kytkintä, kun arvot ei kohtaa", siinä missä vanhempi polvi saattoi kiukutella kymmeniä vuosia samassa työpaikassa silkasta velvollisuudentunnosta? Toki se on itse kullekin yksilölle ihan hyvä muistutus.
Itse olen "huolehtinut rajoistani" aina ns isommassa kuvassa, käytännössä vaihtanut työpaikkaa. Mutta tarkoitatteko te rajojen huolehtimista työpaikan sisällä? Sanokaa vain konfliktin välttelijäksi, mutta minä en ole tullut työpaikalle riitelemään perusasioista. Voi olla, että riitely pomon kanssa on jonkun mielestä puhdistavaa, mutta minä en kaipaa mitään ylimääräistä draamaa työpaikalle. Aivan valtavan kuluttavaa. Ja jos se vähäkin, mitä tuon esille, käännetään heti minua vastaan, niin ei todellakaan huvita tonkia enempää.
Nykyisessä työssä on hyvä keskusteluyhteys, on oikeasti paikkoja, joissa voi puhua pomon kanssa työkuormasta. Kaikissa työpaikoissa niin ei ole. "Teetkö plussatunteja vai kuunteletko huomenna, mitä jäi tekemättä." Valitse siitä. Ja oot laiska pska jos jätät tekemättä ja oot priorisointikyvytön pska jos joudut tehdä plussaa.
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Voihan helvetti, ihan jo INTERNET ja se että sähköposti laulaa, noin nyt ihan ensimmäisenä. Lisäksi ei vakivirkoja suoraan koulusta kenellekään ja ei mitään mahdollisuuksia edetä uralla ilman korkakoulututkintoa. Voin toki jatkaakin, mutta siis huutonauran ja melkein itken kun luen sinun vertauskuviasi 80-luvun työelämään jossa ei ole ollut edes internettiä!
Olenhan minä edelleen työelämässä ja kyllä, sähköposti laulaa. Harvoin siihen kuitenkaan tarvitsee vapaa-aikanaan reagoida. 90-luvun laman jälkeen ei enää ole ollut merkonomipankinjohtajia edes maalla. Harva on 30 vuoteen saanut vakivirkoja suoraan koulunpenkiltä. Aika harvalla edes korkeakoulutetulla on muutenkaan kovin hohdokasta uraa. Suurin osa tekee asiantuntijahommia ilman alaisia. Tämä vain ei tunnu nykyisin riittävän.
Ps. Miten internet liittyy aiheeseen?
Internet liittyy siten, että teknologia on kiihdyttänyt kaikkea ja lisää hektisyyttä, lisäksi työmarkkinat ovat globaalit toisin kuin 80-luvulla. Siis ei kilpailla työpaikoista vain Suomalaisten kanssa vaan globalisaatio takia myös ulkomaalaisten kanssa.
Enemmän on tuonut tehokkuusvaatimusta neljännesvuosikulttuuri, jossa yrityksen tulosta maksimoidaan tehokkaasti omistajien taskuun. Aiemmin yritykset olivat tyytyväisempiä vaatimattomampaan tulostasoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Voihan helvetti, ihan jo INTERNET ja se että sähköposti laulaa, noin nyt ihan ensimmäisenä. Lisäksi ei vakivirkoja suoraan koulusta kenellekään ja ei mitään mahdollisuuksia edetä uralla ilman korkakoulututkintoa. Voin toki jatkaakin, mutta siis huutonauran ja melkein itken kun luen sinun vertauskuviasi 80-luvun työelämään jossa ei ole ollut edes internettiä!
Olenhan minä edelleen työelämässä ja kyllä, sähköposti laulaa. Harvoin siihen kuitenkaan tarvitsee vapaa-aikanaan reagoida. 90-luvun laman jälkeen ei enää ole ollut merkonomipankinjohtajia edes maalla. Harva on 30 vuoteen saanut vakivirkoja suoraan koulunpenkiltä. Aika harvalla edes korkeakoulutetulla on muutenkaan kovin hohdokasta uraa. Suurin osa tekee asiantuntijahommia ilman alaisia. Tämä vain ei tunnu nykyisin riittävän.
Ps. Miten internet liittyy aiheeseen?
Internet liittyy siten, että teknologia on kiihdyttänyt kaikkea ja lisää hektisyyttä, lisäksi työmarkkinat ovat globaalit toisin kuin 80-luvulla. Siis ei kilpailla työpaikoista vain Suomalaisten kanssa vaan globalisaatio takia myös ulkomaalaisten kanssa.
Globaalisaation ongelma on myös se, että työpaikat siirtyvät halpamaihin, kun kapitalistinen työelämä pyrkii maksimoimaan voitot ja kasvattamaan tulosta vuosi vuodelta omistajilleen. Työpaikkojen ensisijainen tehtävähän ei ole antaa ihmisille töitä, vaan tuottaa voittoa. Tähän sitten isketään niin, että työt viedään sinne, mistä työntekijät halvimmalla saadaan, viis ihmisoikeuksista, oman kansan ostovoimasta, ympäristöstä jne. Raha palvoo rahaa.
Toinen modernin maailman työelämähaaste on automatisointi. Se tulee vähentämään työpaikkoja, on vähentänytkin jo. Samalla tavalla kuin teollinen vallankumous vähensi työpaikkoja, kun käsipelin tehtävät miestyövoimat muuttuivat koneellisiksi. Enää ei tien varressa lapioi 50 miestä uutta tietä, vaan 2 miestä ajalee kaivinkoneella.
"Opintojen aikana työssä käyminen ei edes sovi kaikille, se ei sopinut minullekaan. Sainhan minä sieltä verkostoja jotka avittivat sitten vakituisen työn saamiseen, mutta oliko se sen arvoista?"
Olisitko ihan leppoisasti elellyt kaikki nämä vuodet mieluummin työttömänä? Yhtään ei harmittaisi etkä kokisi työttömän burnoutia?
Et olisi, voin kertoa sen sinulle suoraan, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on todellinen uniikki lumihiutale voivittusaatana että pitää tällaisten tänne kirjoitella.
Se burnout tapahtuu ihan itselle omista syistä. Ei sitä luut aiheuta. Kun pitäävittu olla se ”kiltti ja tunnollinen” tyttö.
HUOH!
Kas, tunnenkohan sinut. Kirjoitustyyli on pelottavan paljon samanlainen kuin eräällä tutullani, jolla on tapana vouhkata aggressiivisin ja alatyylisin sanankääntein kaikesta, joka ei häntä miellytä. Varsinkin kaikki herkkyyteen, "heikkouteen" yms. viittaava laukaisee hänessä tuon raivoreaktion. Omasta mielestään hän on hyvä ihminen mutta hän vain sanoo asiat suoraan!
Haukkumista ja trollausta tässäkin ketjussa. Voisivat katsoa peiliin ja miettiä, olisivatko itsekin vastuussa siitä, että nuoret työntekijät joilla on ura alussa eivät uskalla avata suutansa työpaikalla liiasta työmäärästä. Kun vanhempien työntekijöiden asenne on se, että mitä v**tua valitat teini... kai omien vanhempien olisi pitänyt vain haukkua minua läpi lapsuuden niin olisin oppinut sanomaan vastaan idiooteille, harmi kun ne oli niin mukavia.
Itsehän olen tehnyt duunia kahden ihmisen edestä, enkä uskaltanut sanoa mitään. Miksi en? Koska työlle olisi ollut muitakin tekijöitä ja minä pätkäläisenä olisin ollut pihalla kuin leppäkeihäs sen jälkeen, tuli nähtyä sellaista. Pomo oli luvannut työpisteelle toisenkin työntekijän, mutta eipä tuollaista näkynyt koskaan. Muuten en olisi ko. työtä edes ottanut. Pätkän jälkeen en jatkanut firmassa.
Olen ottanut nykyään vastahankaisen kiisken roolin. Työtä en tällä asenteella tule saamaan kun rekry etsii pirteätä pompoteltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvin pitkälle samaa mieltä. Ja blogit ja some ovat antaneet aivan epärealistisen kuvan siitä, mikä on normaalia. Olen iloinen, että olen ollut nuori ennen kuin tämä yleistyi, koska omassa ikäluokassani (35-vuotiaat) ei tällaista ilmiötä näy...
Eeva Kolu on 34-vuotias.
Enpä tiedä. Luulen että tämä on pitkälle kouluttautumisen ja ikäluokkien laajan koulutuksen toinen puoli. Ei kaikille riitä vaativia tehtäviä, eikä kaikkien kapasiteetti riitä niihin. Ja tietenkin nuorten pitää unelmoida ja uskoa itseensä, mutta ripaus realismia eri alojen työtilanteen kannalta on myös tarpeen.
Omalla alallani on hyvä työtilanne, ja monentasoisia tehtäviä. Eli kunhan on normaalisti asiansa hoitava, tavallisen luotettava ihminen, töitä kyllä löytyy. Mutta silti olen joutunut katselemaan useamman kerran sitä kipuilua, kun joku ei oikein pysty hoitamaan vaativampia (asiantuntija/projektipäällikkö) tehtäviä, vaan rutiininomainen, ohjattu tehtävä sujuisi paremmin. Mitä korkeampi koulutus, sen vaikeampi tätä on hyväksyä. Tietenkin. Ja hirveän helposti syytetään ympäristöä/pomoa/nykyajan kauheaa työelämää. Samaan aikaan joku alemmalla koulutuksella nohevana tyyppinä selviää ihan hyvin.
En tiedä mitä asialle pitäisi tehdä. Paitsi osata rekrytoida paremmin.
Tiedän että tämä saa alapeukkuja. Mutta tämä on se mitä itse olen nähnyt. Varmasti on muitakin tarinoita ja tilanteita.
Pieni tarina tähän väliin: olipa kerran työpaikka, jossa oli liian vähän töitä. Tein kyllä kaiken mitä oli sovittu, mutta se ei täyttänyt koko päivää. No, ajattelin, että tämä voisi olla nyt se hetki, kun tämä kiltti kasin tyttö opettelee relaamaan, ihan vaan olemaan, ilman jatkuvaa tekemistä ja velvollisuudentuntoa. Kyllähän elämä kantaa, kaikki se "velvollisuus" on vain kuvitelmaa mun päässä, ei minulta oikeasti odoteta ihmeitä.
No kuinka ollakaan, 3kk kuluttua sain litimärän rätin päin näköä - potkut.
Itse en kyllä milleniaalina (ärsyttää muuten koko sana) tajua tätä. En halua väheksyä kenenkään burnout tuntemuksia mutta en vain ymmärrä miten joku työ ja pöhötys voi olla noin tärkeää että polttaa itsensä loppuun sen takia. Tai siis anteeksi, olis varmaan pitäny sanoa oikein "ura" :D
Miksei vaan sulje somea, lakkaa välittämättämästä ja tee mitä itseään huvittaa. Joko käy töissä tai ei käy. Ei nykyaikana kuitenkaan nälkään kuole. Itselläkin on mielenterveysongelmia mutta sitä voi silti koittaa elää ihan mielekästä elämää. Joskus vois taas kokeilla jotai pätkätyötä kun pääkoppakin paremmassa kunnossa. Ja miksi kaikki valittaa pätkätöistä? Ei mikään pidempi pätkä kiinnostaisikaan, vakituisesta puhumattakaan.
Vai olenko nyt se kuuluisa syrjäytymisvaarassa oleva nuori aikuinen? (P.s. syrjäytyminen on kivaa)
Usvametsä kirjoitti:
En edes koe itse työtäni uuvuttavaksi, mutta tämä epävarmuus tulevasta vie kaiken ilon työnteosta. Ehkä nykyajan työelämä on sitten uusi normaali, mutta ei vaan jaksaminen enää riitä. Tiedän monia muitakin pätkäkierteessä olevia ja heillä on ihan samat tunnelmat. Joskus tulee tunne, että onko sitä jotenkin epäonnistunut, kun ei ole onnistunut hankkimaan tähän ikään mennessä vakituista työtä, perhettä, asuntolainaa ja vuosittaisia Kanarian-lomia.
Olen pari vuotta Eevaa nuorempi, mutta tuo jatkuva taloudellinen epävarmuus syö ihmistä pala palalta. Varsinkin jos on jäänyt vasten tahtoaan sinkuksi, eikä lähipiirissä ole ketään, joka voisi auttaa/ei ole turvaverkkoa. Elämä on erittäin stressaavaa taloudellisesti. Ennen käytiin yhteisissä illanviettopaikoissa, lavatansseissa ym. jossa oli helpompi löytää kumppani.
Koin työuupumuksen pari vuotta sitten, kun firman merkonomit tekivät työnsä omaan tahtiin kaikessa rauhassa ja pitivät päivittäin yli tunnin pituisia kahvitaukoja, mutta se kaikki ylimääräinen työ valui sitten minulle ja suorastaan pakotettiin työskentelemään äärirajoille, kun kyllähän nuori jaksaa ja kestää älytyöntä työtahtia toisin kuin vanhukset.
Työssä uupuneet ovat usein ns. kilttejä ja vastuuntuntoisia ihmisiä, joilla on suuri tarve miellyttää toista asettaen omat tarpeet taka-alalle. Aikaisempi sukupolvi selvisi paljon vähemmällä. Esim. meidän merkonomit eivät osaa nykypäivänäkään sujuvaa englantia (tai käyttää muuta teknisempää ohjelmaa kuin sähköpostia), eikä heillä ole aikomustaan parantaa osaamistaan. Kaikki kv-asiakassuhteet jää minun kontolle ja niitä on verraittain paljon enemmän kuin kotimaisia asiakkaita kansainvälistymisen myötä. Joudun tekemään paljon vaativampaa työtä ja nopeammalla työtahdilla (firman näkökulmasta tuottavuus on +2-3 kertaa enemmän heihin verrattuna), mutta palkkani on paljon pienempi. Nyt olen joutunut esimieheni silmätikuksi, kun en enää suostu yhtä kiltisti paikkaamaan organisaation ongelmia. Osa hänen toimista täyttää kiusaamisen tunnusmerkit, mutta naamioitu direktio-oikeuteen, joten siihen on kenenkään ulkopuolisen vaikea puuttua ja tietysti firman merkonimit eivät näe tässä mitään ongelmaa, eivätkä halua luopua saavutetuista eduista. Henkisesti äärimmäisen raskasta. En uskalla vaihtaa työpaikkaa, kun tämä on eka vakituinen positio. Olisi helvettiä joutua taas pätkätyökierteeseen.
Vuokratyöfirmat pitäisi kieltää! Laki on tehty työntekijöiden suojelemiseksi, mutta siitä ei ole mitään apua, jos on vuokrafirman listoilla. Sanotaan päin naamaa, että voi aina lopettaa työt jos asiakas ei "miellytä".
Pienet palkat ei ole ongelma, kelalaisena tiedät että kovat verot ja tuet ovat se ongelma.
Miksi asumista pitää tukea? Kojamo / Lumo tekee niin valtavaa tuottoa että vuokrat voisi puolittaa tai laittaa kolmasosaan.
Ai mutta ei tarvitse, demarit nostaa taas asumistukea joten vuokraa voi vähän nostaa.
Sitten sinä "pienipalkkaisena" vingut kun et saa sitä neljää huonetta ja keittiötä. Uutinen: ei siihen ennenkään ollut "köyhilla" varaa. Tosin ne köyhät oli oikeasti köyhiä. Sä olet varsin varakas.