Millenniaalien burnout

Hei Milleniaalit! Terveisiä edeltävältä sukupolvelta eli gen X:ltä! Samoja ongelmia  ja haasteita tälläkin sukupolvella.

Mutta, mutta. Kuten E. Kolu toteaa, kyse on henkilökohtaisista tuntemuksista, riittämättömyyden tunteesta, jne. Elikkäs työllä käsitellään henkilökohtaisia haasteita, esim. itsekunnioitusta, jne. Ja voin kertoa, se ei toimi. Ja mikä auttaa, on aikuisuus.

Aikuinen ihminen on realistinen oman osaamisensa ja resurssien suhteen. On epärealistista ajatella, että on kaikkea ja kaikkialla. Pitää tehdä OMIEN arvojen mukaisia valintoja ja kestää se (ja itseasiassa nauttia), että elämässä on tiettyjä juttuja ja toisia taas ei tai niiden aika myöhemmin. Kestä epätäydellisyyttä, täydellistä ei ole olemassakaan. Aikuinen ihminen tietää tämän. 

Eli itsensä johtaminen (ja rakastaminen) on tärkeintä, työelämässäkin.

Sinä itse asetat rajat. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi.

Aikuisena sinun tehtäväsi on tunnistaa omat tarpeesi ja rajasi ja elää niiden mukaan. Työelämässä et voi olla rajaton ja lapsenkaltainen tai voit toki olla, mutta se johtaa usein ikäviin asioihin.

Elämmme hyvää aikaa, noin isossa kuvassa. Meillä on todella paljon resursseja ja mahdollisuuksia. Vakityö ei ole ainoa asia, joka tuo turvaa.

Ennakoi. Hanki puskurirahaa, niin pätkät ja projektit ei pelota niin paljon. Ja sitä paitsi, projektit taitavat olla tätä päivää, aika ahdistavaa ajatella, että sama duuni forever.

Pidä itsestäsi huolta milleniaali, kukaan muu ei sitä tee ja onkin niin, että se on sinun ensisijainen tehtäväsi ja vastuusi.

Aikuisuus suojelee. Kaikki menee aivan hyvin.

Ihan uteliaisuudesta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse milleniaalisukupolven edustajana omalla kohdallani ratkaisen ongelman tekemällä vapaaehtoisesti pelkkää osa-aikatyötä ja downshiftaamalla. Saan näinkin kivan vuokra-asunnon kehyskunnasta, uudehkon auton ja kivan elintason. Bonuksena jää vapaa-aikaa se 3-4 päivää viikosta, töitä voi tehdä enemmän sitten jos rahaa johonkin tarvitsee.

Tästä, jos jostakin suuret ikäluokat ovat käärmeissään, kun downshiftaaminen on maanpetturuuteen verrattava rikos, josta tulisi tuomita kuolemaan. Kun ei sitä tällä tavalla tuoteta verorahoja kapitalismin rattaista, joilla näiden possujen eläkkeet maksetaan.

Millä te down-shiftaajat aiotte tulla vanhana toimeen?

Vanhempien perinnöllä ajattelin tulla toimeen. Eläkettä en juurikaan tule saamaan tällä maisterin pätkäisellä "uralla". Onneksi olen tottunut koko itsenäisen elämäni ajan elämään opiskelijabudjetilla ja työttömyyspäivärahalla. Jos tulee oikein paha paikka, minulla on kaapissani ase itseäni varten.

t. Toinen (samanmoinen) kuin jolle kysymyksesi osoitit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työmyyrä kirjoitti:

Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.

Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.

Hmmm yritän vastata jotain...

- en näe sitä mitenkään huonona asiana, että millenialeilla on toiveita (kunhan ei mennä mihinkään överi-elämyshakuisuuteen). Täysin ok odottaa arvostusta ja asiallisia työoloja. Minusta on surullista, että joku on ollut 30 vuotta tyytymätön työpaikkaansa. Millenialille se on uskomatonta, hän olisi nostanut kytkintä jo aikaa sitten.

- olisi mielenkiintoista tietää, miten ihmiset aiemmin pärjäsivät "paremmin" niissä töissä, jotka "ei ennenkään olleet mukavia". Voiko kaikki olla kiinni millenialien asenteesta, vaikea uskoa.

Et voi ymmärtää millaista elämä oli ennen, ei siinä mitään.

Joku muistaa kuinka hedelmät saapuivat kauppoihin. Siis asiaa mainostettiin, nyt saa taas appelsiineja.

Kun itse olin tenava, jossain oli Clock, Burger King, ja Carols. Maaseudulla ei näistä tiedetty mitään. Mäkkäri tuli vasta joskus 84 tms.

Mitä luulet että matkailu on ollut? Datsunilla tai linja-autolla johonkin itikoiden syötäväksi oli parasta mitä oli tarjolla "rahvaalle"

Nyt itkette jos ette pääse kerran vuodessa kaukomaille.

Hitto, kaksi tv-kanavaa. Valitkaa siitä.

Mulla on viihdeboksissa 5000 tuntia tallenteita ja ainakin 20 kanavaa, mutta en tiedä, miten se auttaa minua työelämässä tai liittyy ylipäätään...

Niin no, sanoinkin ettei porukka ymmärrä.

Eli miten liittyy? Ennen tyydyttiin vähempään. Nyt jos sulla ei ole 20 kanavaa olet joku reppana luseri. Jos et käy reppureissaamassa Aasiassa, olet epäonnistuja.

Tulevatko vaatimukset vanhemmiltanne vai teiltä itseltänne? Mieti sitä.

Mitä luulet asian olevan koulumaailmassa tai työelämässä? Ei siellä kukaan stressaisi jos kaikki ottais vähän rauhallisemmin. Mutta ei, naiset haluavat näyttää että he ovat parempia, ja jengi lähtee kisaamaan. Sitten kun et onnistu pysymään se hikipingon tahdissa (jolla on vuoden päästä se burnout) olet epäonnistuja.

Siitä on sitten hyvä syyttäää työelämää kun pitäisi katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Liittykää hyvät ihmiset ammattiliitoon! Tavallaan jokainen liittoon kuulumaton heikentää muiden työoloja. Ja ei liitotkaan toki täydellisiä ole, mutta parempi kun ei mitään ja liittoon kuuluessa asioihin voi myös vaikuttaa liiton sisällä.

Ja voisiko liitot jotenkin markkinoida nuorille, miksi siihen liittoon kannattaa kuulua ja mitä liitot ovat saaneet aikaan työelämän historiassa.

Kun liitot juhlii jotain alta puolen inflaatiosta käsittävää palkankorotusta suurenakin voittona, niin jää aika huono kuva siitä 'edunvalvonnasta'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittykää hyvät ihmiset ammattiliitoon! Tavallaan jokainen liittoon kuulumaton heikentää muiden työoloja. Ja ei liitotkaan toki täydellisiä ole, mutta parempi kun ei mitään ja liittoon kuuluessa asioihin voi myös vaikuttaa liiton sisällä.

Ja voisiko liitot jotenkin markkinoida nuorille, miksi siihen liittoon kannattaa kuulua ja mitä liitot ovat saaneet aikaan työelämän historiassa.

Kun liitot juhlii jotain alta puolen inflaatiosta käsittävää palkankorotusta suurenakin voittona, niin jää aika huono kuva siitä 'edunvalvonnasta'.

No ay-liike omistaa merkittäviä osuuksia suomen asuntokannasta joten nehän pitää huolen siitä että kaikkialla asutaan edullisesti

Vierailija kirjoitti:

Olen tuota naista 10 vuotta vanhempi ja minusta nuo on ihan normaaleja asioita suurimalla osalla, en ymmärrä miksi nämä niin uhriutuvat, ihan samlla tavalla -90 luvun lamaa kärsittiin, paitsi pikkulapset ei edes sellaisista ymmärtäneet.

Mun isällä meni työpaikka 80-luvun lamassa alalla jolla maksettiin muualla huonommin. Jäätiin asumaan kaksioon ja nukuttiin kaikki neljä samassa huoneessa kunnes olin 18. Koulussa kiusattiin, isä syrjäytyi, joi ja huusi. En saanut kuin pari kaveria koulusta. Kuvittelin aikuisuudessa pääseväni pahasta mutten päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuota naista 10 vuotta vanhempi ja minusta nuo on ihan normaaleja asioita suurimalla osalla, en ymmärrä miksi nämä niin uhriutuvat, ihan samlla tavalla -90 luvun lamaa kärsittiin, paitsi pikkulapset ei edes sellaisista ymmärtäneet.

Mun isällä meni työpaikka 80-luvun lamassa alalla jolla maksettiin muualla huonommin. Jäätiin asumaan kaksioon ja nukuttiin kaikki neljä samassa huoneessa kunnes olin 18. Koulussa kiusattiin, isä syrjäytyi, joi ja huusi. En saanut kuin pari kaveria koulusta. Kuvittelin aikuisuudessa pääseväni pahasta mutten päässyt.

Milleniaalina olet syrjäytynyt jos joudut talvilomalle kanarialle etkä thaikkuihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se. Kaikki on tehty "oikein" (lukion ainevalinnat, kirjoituksiin ja pääsykokeisiin panostaminen, alavalinnan kanssa tasapainottelu niin että järki ja into kohtaavat, opintoihin panostaminen samalla töissä käyden, terveydestä ja ulkonäöstä huolehtiminen, someaktiivisuus, tiedostaminen ja kestävien valintojen tekeminen jne jne) mutta sitä palkintoa ei koskaan tule, kestäviä parisuhteita ei muodostu, ura ei urkene, työpaikkaa ei löydy tai jos löytyy niin pätkää pätkää pätkää ja hirveä kiire surkea palkka ja vielä surleammat työolot. Lisäksi joka ainoa talouskriisi viimeisen 30 vuoden aikana on pätkinyt päin näköä nimenomaan milleniaaleja. Edelleen kärsitään 90-luvun laman vaikutuksista eikä meno ole helpottanut ollenkaan. Ensimmäinen sukupolvi joka ei koskaan tule saavuttamaan vanhempiensa elintasoa.

Mietin ensin, että huh onneksi omat vanhempani jättivät riman aika matalalle, pienipalkkaiset julkisen alan duunarit, mullahan on jo parempi palkka. Mutta sitten aloin miettiä tuota "elintasoa", ainiin hitto, heillähän on iso omakotitalo kehyskunnassa, ja mulla vuokrakämppä, en ees saa asuntolainaa :D

Mun vanhemmilla oli minun iässä osa-aikaisista ja keikkatöitä huolimatta ILMAN KOULUTUSTA omakotitalo, kaksi autoa, koira, hevonen, traktori ja kolme lasta. Minulla on koulutettuna ja pitkää työuraa tehneenä pätkätyöläisenä pieni vuokrayksiö, ei ajokorttia, ei autoa, ei puolisoa, ei lemmikkejä, ei lapsia, ei kodin ulkopuolisia harrastuksia. Säästöjä on ruhtinaalliset 3000 euroa 20 vuoden työuralta. Vau! Tosin olen ollut koko elämäni sinkku ja asunut yksin, joten kaikki laskut ja kulut on pitänyt hoitaa itse.

Mahdollisuuteni saada esimerkiksi oma asunto on ihan aidosti sitä luokkaa, että jos voitan lotossa niin sitten. Tai jos löydän rikkaan miehen. Jos ne rikkaat miehet enää kelpuuttaa tässä iässä :D

N37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuota naista 10 vuotta vanhempi ja minusta nuo on ihan normaaleja asioita suurimalla osalla, en ymmärrä miksi nämä niin uhriutuvat, ihan samlla tavalla -90 luvun lamaa kärsittiin, paitsi pikkulapset ei edes sellaisista ymmärtäneet.

Mun isällä meni työpaikka 80-luvun lamassa alalla jolla maksettiin muualla huonommin. Jäätiin asumaan kaksioon ja nukuttiin kaikki neljä samassa huoneessa kunnes olin 18. Koulussa kiusattiin, isä syrjäytyi, joi ja huusi. En saanut kuin pari kaveria koulusta. Kuvittelin aikuisuudessa pääseväni pahasta mutten päässyt.

Milleniaalina olet syrjäytynyt jos joudut talvilomalle kanarialle etkä thaikkuihin

Kummassakaan ei käyty. Kotimaa, Viro ja Ruotsi käytiin. Synnyin millenniaaliksi kyllä. Unelmoin lapsena siitä, että saan elää vuokralla omassa asunnossa ja en tule kiusatuksi. - se kaksiossa lapsuuden asunut

Vierailija kirjoitti:

Hei Milleniaalit! Terveisiä edeltävältä sukupolvelta eli gen X:ltä! Samoja ongelmia  ja haasteita tälläkin sukupolvella.

Mutta, mutta. Kuten E. Kolu toteaa, kyse on henkilökohtaisista tuntemuksista, riittämättömyyden tunteesta, jne. Elikkäs työllä käsitellään henkilökohtaisia haasteita, esim. itsekunnioitusta, jne. Ja voin kertoa, se ei toimi. Ja mikä auttaa, on aikuisuus.

Aikuinen ihminen on realistinen oman osaamisensa ja resurssien suhteen. On epärealistista ajatella, että on kaikkea ja kaikkialla. Pitää tehdä OMIEN arvojen mukaisia valintoja ja kestää se (ja itseasiassa nauttia), että elämässä on tiettyjä juttuja ja toisia taas ei tai niiden aika myöhemmin. Kestä epätäydellisyyttä, täydellistä ei ole olemassakaan. Aikuinen ihminen tietää tämän. 

Eli itsensä johtaminen (ja rakastaminen) on tärkeintä, työelämässäkin.

Sinä itse asetat rajat. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi.

Aikuisena sinun tehtäväsi on tunnistaa omat tarpeesi ja rajasi ja elää niiden mukaan. Työelämässä et voi olla rajaton ja lapsenkaltainen tai voit toki olla, mutta se johtaa usein ikäviin asioihin.

Elämmme hyvää aikaa, noin isossa kuvassa. Meillä on todella paljon resursseja ja mahdollisuuksia. Vakityö ei ole ainoa asia, joka tuo turvaa.

Ennakoi. Hanki puskurirahaa, niin pätkät ja projektit ei pelota niin paljon. Ja sitä paitsi, projektit taitavat olla tätä päivää, aika ahdistavaa ajatella, että sama duuni forever.

Pidä itsestäsi huolta milleniaali, kukaan muu ei sitä tee ja onkin niin, että se on sinun ensisijainen tehtäväsi ja vastuusi.

Aikuisuus suojelee. Kaikki menee aivan hyvin.

Muuten hyvä, mutta miten voimme hankkia puskurirahaa kun edes kokoaikatyön palkalla ei elä? Nykyään monessa asiantuntijatason työssä palkka on reilusti alle 2500 €/kk brutto kuten itselläkin. 

Terkuin KTM Kelasta, brutto 2280

Se on sitä nykyäaikaa.

Tenavat luuulee että kaikille riittää johtajan paikkoja ja siihen asemaan pääsee ilman kokemusta.

Samaten ennen vanhaan ihmmiset olivat kykyjensä mukaan luokissa, nyt lastenhoitajat ovat "korkeakoulutettuja" ja he vaativat asioita. 

Uutinen: jos hommasi teki ennen piika, olet edelleen piika. Voidaan sitä tehdä puhtaanapidon maisteriohjelma, mutta siivooja se olisi edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Milleniaalit! Terveisiä edeltävältä sukupolvelta eli gen X:ltä! Samoja ongelmia  ja haasteita tälläkin sukupolvella.

Mutta, mutta. Kuten E. Kolu toteaa, kyse on henkilökohtaisista tuntemuksista, riittämättömyyden tunteesta, jne. Elikkäs työllä käsitellään henkilökohtaisia haasteita, esim. itsekunnioitusta, jne. Ja voin kertoa, se ei toimi. Ja mikä auttaa, on aikuisuus.

Aikuinen ihminen on realistinen oman osaamisensa ja resurssien suhteen. On epärealistista ajatella, että on kaikkea ja kaikkialla. Pitää tehdä OMIEN arvojen mukaisia valintoja ja kestää se (ja itseasiassa nauttia), että elämässä on tiettyjä juttuja ja toisia taas ei tai niiden aika myöhemmin. Kestä epätäydellisyyttä, täydellistä ei ole olemassakaan. Aikuinen ihminen tietää tämän. 

Eli itsensä johtaminen (ja rakastaminen) on tärkeintä, työelämässäkin.

Sinä itse asetat rajat. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi.

Aikuisena sinun tehtäväsi on tunnistaa omat tarpeesi ja rajasi ja elää niiden mukaan. Työelämässä et voi olla rajaton ja lapsenkaltainen tai voit toki olla, mutta se johtaa usein ikäviin asioihin.

Elämmme hyvää aikaa, noin isossa kuvassa. Meillä on todella paljon resursseja ja mahdollisuuksia. Vakityö ei ole ainoa asia, joka tuo turvaa.

Ennakoi. Hanki puskurirahaa, niin pätkät ja projektit ei pelota niin paljon. Ja sitä paitsi, projektit taitavat olla tätä päivää, aika ahdistavaa ajatella, että sama duuni forever.

Pidä itsestäsi huolta milleniaali, kukaan muu ei sitä tee ja onkin niin, että se on sinun ensisijainen tehtäväsi ja vastuusi.

Aikuisuus suojelee. Kaikki menee aivan hyvin.

Muuten hyvä, mutta miten voimme hankkia puskurirahaa kun edes kokoaikatyön palkalla ei elä? Nykyään monessa asiantuntijatason työssä palkka on reilusti alle 2500 €/kk brutto kuten itselläkin. 

Terkuin KTM Kelasta, brutto 2280

Pitikö mennä julkiselle?

Terkuin sähköteknikko suunnittelufimasta, liksa 5400€

Ap ei edes tiedä minkä ikäisiä ovat ”suuret ikäluokat” 😂🤣😂🤣

Tyypillinen ikiteinivajakki, joka apinoi jenkkiterme ja -käytöstä tietämättä asioista mitään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se. Kaikki on tehty "oikein" (lukion ainevalinnat, kirjoituksiin ja pääsykokeisiin panostaminen, alavalinnan kanssa tasapainottelu niin että järki ja into kohtaavat, opintoihin panostaminen samalla töissä käyden, terveydestä ja ulkonäöstä huolehtiminen, someaktiivisuus, tiedostaminen ja kestävien valintojen tekeminen jne jne) mutta sitä palkintoa ei koskaan tule, kestäviä parisuhteita ei muodostu, ura ei urkene, työpaikkaa ei löydy tai jos löytyy niin pätkää pätkää pätkää ja hirveä kiire surkea palkka ja vielä surleammat työolot. Lisäksi joka ainoa talouskriisi viimeisen 30 vuoden aikana on pätkinyt päin näköä nimenomaan milleniaaleja. Edelleen kärsitään 90-luvun laman vaikutuksista eikä meno ole helpottanut ollenkaan. Ensimmäinen sukupolvi joka ei koskaan tule saavuttamaan vanhempiensa elintasoa.

Mietin ensin, että huh onneksi omat vanhempani jättivät riman aika matalalle, pienipalkkaiset julkisen alan duunarit, mullahan on jo parempi palkka. Mutta sitten aloin miettiä tuota "elintasoa", ainiin hitto, heillähän on iso omakotitalo kehyskunnassa, ja mulla vuokrakämppä, en ees saa asuntolainaa :D

Mun vanhemmilla oli minun iässä osa-aikaisista ja keikkatöitä huolimatta ILMAN KOULUTUSTA omakotitalo, kaksi autoa, koira, hevonen, traktori ja kolme lasta. Minulla on koulutettuna ja pitkää työuraa tehneenä pätkätyöläisenä pieni vuokrayksiö, ei ajokorttia, ei autoa, ei puolisoa, ei lemmikkejä, ei lapsia, ei kodin ulkopuolisia harrastuksia. Säästöjä on ruhtinaalliset 3000 euroa 20 vuoden työuralta. Vau! Tosin olen ollut koko elämäni sinkku ja asunut yksin, joten kaikki laskut ja kulut on pitänyt hoitaa itse.

Mahdollisuuteni saada esimerkiksi oma asunto on ihan aidosti sitä luokkaa, että jos voitan lotossa niin sitten. Tai jos löydän rikkaan miehen. Jos ne rikkaat miehet enää kelpuuttaa tässä iässä :D

N37

Kelpuuttamme toki, ihän haittaa että lapseni ovat sinun ikäisiä?

Pienellä paikkakunnalla voi olla jopa kavereitasi. Win-win?

Minulla toistuvien burnoutien takaa paljastui aikuisiällä neurologinen poikkeavuus.

Suomessa on tosi paljon esim diagnosoimatttomia adhd aikuisia joilla toistuvat burnoutit voi olla ainoa selkeä ulospäin näkyvä oire (sisäinen maailma ja kokemus vastaa monesti adhd piirteisyyttä täysin). Harmi vaan että adhdta harvoin edes tutkitaan jos on ”pärjännyt elämässä”, kun Suomessa koko häiriön hoito on täysin kivikaudelta.

Vaikea kuvitella että jatkuvat burnoutit olisi uusi normaali.

Eli suosittelisin kaikille näistä jatkuvista burnoutista kärsiviä hakeutumaan neurologisiin testeihin. Adhd ihminen on parhaimmillaan ja pahimmillaan aivan valtava ylisuorittaja työelämässä sen ajan kun on, ja sitten loppuu motivaatio ja menee toimintakyky lähes nolliin.

Ap on todellinen uniikki lumihiutale voivittusaatana että pitää tällaisten tänne kirjoitella.

Se burnout tapahtuu ihan itselle omista syistä. Ei sitä luut aiheuta. Kun pitäävittu olla se ”kiltti ja tunnollinen” tyttö.

HUOH!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Milleniaalit! Terveisiä edeltävältä sukupolvelta eli gen X:ltä! Samoja ongelmia  ja haasteita tälläkin sukupolvella.

Mutta, mutta. Kuten E. Kolu toteaa, kyse on henkilökohtaisista tuntemuksista, riittämättömyyden tunteesta, jne. Elikkäs työllä käsitellään henkilökohtaisia haasteita, esim. itsekunnioitusta, jne. Ja voin kertoa, se ei toimi. Ja mikä auttaa, on aikuisuus.

Aikuinen ihminen on realistinen oman osaamisensa ja resurssien suhteen. On epärealistista ajatella, että on kaikkea ja kaikkialla. Pitää tehdä OMIEN arvojen mukaisia valintoja ja kestää se (ja itseasiassa nauttia), että elämässä on tiettyjä juttuja ja toisia taas ei tai niiden aika myöhemmin. Kestä epätäydellisyyttä, täydellistä ei ole olemassakaan. Aikuinen ihminen tietää tämän. 

Eli itsensä johtaminen (ja rakastaminen) on tärkeintä, työelämässäkin.

Sinä itse asetat rajat. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi.

Aikuisena sinun tehtäväsi on tunnistaa omat tarpeesi ja rajasi ja elää niiden mukaan. Työelämässä et voi olla rajaton ja lapsenkaltainen tai voit toki olla, mutta se johtaa usein ikäviin asioihin.

Elämmme hyvää aikaa, noin isossa kuvassa. Meillä on todella paljon resursseja ja mahdollisuuksia. Vakityö ei ole ainoa asia, joka tuo turvaa.

Ennakoi. Hanki puskurirahaa, niin pätkät ja projektit ei pelota niin paljon. Ja sitä paitsi, projektit taitavat olla tätä päivää, aika ahdistavaa ajatella, että sama duuni forever.

Pidä itsestäsi huolta milleniaali, kukaan muu ei sitä tee ja onkin niin, että se on sinun ensisijainen tehtäväsi ja vastuusi.

Aikuisuus suojelee. Kaikki menee aivan hyvin.

Muuten hyvä, mutta miten voimme hankkia puskurirahaa kun edes kokoaikatyön palkalla ei elä? Nykyään monessa asiantuntijatason työssä palkka on reilusti alle 2500 €/kk brutto kuten itselläkin. 

Terkuin KTM Kelasta, brutto 2280

Pitikö mennä julkiselle?

Terkuin sähköteknikko suunnittelufimasta, liksa 5400€

Eri mutta jos me kaikki nyt ryhdytään sähköteknikoiksi 5400 euron liksalla, niin kuka hoitaa muut työt?

Pienet palkat ovat oikeasti ongelma. Mummoni oli koko elämänsä siivoojana ja elätti yksinhuoltajana 4 lasta, osti talon ja kerrytti omaisuutta ruhtinaallisesti. Tätini oli teurastamossa miehensä kanssa koko ikänsä, ostivat ja myivät 4 eri asuntoa aina vaan uudesta paikasta, kesämökkejä on 2 ja rahasta ei tosiaankaan ole pula. Myös setäni ihan rivitehdastyöläisenä on kerryttänyt hyvän palkan ja on rahaa isoon taloon, isoon kesämökkiin, kahteen autoon, moottoripyörään, useisiin harrastuksiin, kunnolliseen ruokaan ja matkailuun.

Nyt siivoojan palkalla ei elätä kuin häthätään itsensä ja lopuilla pennosilla saa pyyhkiä takamustaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla toistuvien burnoutien takaa paljastui aikuisiällä neurologinen poikkeavuus.

Suomessa on tosi paljon esim diagnosoimatttomia adhd aikuisia joilla toistuvat burnoutit voi olla ainoa selkeä ulospäin näkyvä oire (sisäinen maailma ja kokemus vastaa monesti adhd piirteisyyttä täysin). Harmi vaan että adhdta harvoin edes tutkitaan jos on ”pärjännyt elämässä”, kun Suomessa koko häiriön hoito on täysin kivikaudelta.

Vaikea kuvitella että jatkuvat burnoutit olisi uusi normaali.

Eli suosittelisin kaikille näistä jatkuvista burnoutista kärsiviä hakeutumaan neurologisiin testeihin. Adhd ihminen on parhaimmillaan ja pahimmillaan aivan valtava ylisuorittaja työelämässä sen ajan kun on, ja sitten loppuu motivaatio ja menee toimintakyky lähes nolliin.

Tässä on ihan perää, että diagnosoimattomat terveysongelmat edesauttavat burn outin syntyä, joskaan ei pidä vähetellä ns. jatkuvia burn outeja. Eihän nykyisessä vaatimus- ja työtahdissa ehdi edes parantua kunnolla burn outista, joka pahimmillaan vaatii lepoa ilman suorittamista 5 vuotta.

Ystävälläni diagnosoitiin 35-vuotiaana ADHD, kun burn out iski töissä ja kaikki alkoi kaatua päälle. Siinä kanssa nainen, joka on tehnyt kovasti töitä, mutta aina on vain määräaikaista, pätkää ja hirveitä vaatimustasoa. Burn out tuli töistä, jossa hänen olisi pitänyt ehtiä kuudelle eri pisteelle tekemään kuutta erilaista työtä yhtä aikaa päivittäin, ja työ kellotettiin ja työrupeamaan ei saanut jäädä seuraavalle päivälle.

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse milleniaalisukupolven edustajana omalla kohdallani ratkaisen ongelman tekemällä vapaaehtoisesti pelkkää osa-aikatyötä ja downshiftaamalla. Saan näinkin kivan vuokra-asunnon kehyskunnasta, uudehkon auton ja kivan elintason. Bonuksena jää vapaa-aikaa se 3-4 päivää viikosta, töitä voi tehdä enemmän sitten jos rahaa johonkin tarvitsee.

Tästä, jos jostakin suuret ikäluokat ovat käärmeissään, kun downshiftaaminen on maanpetturuuteen verrattava rikos, josta tulisi tuomita kuolemaan. Kun ei sitä tällä tavalla tuoteta verorahoja kapitalismin rattaista, joilla näiden possujen eläkkeet maksetaan.

Millä te down-shiftaajat aiotte tulla vanhana toimeen?

Ei se työnteko siihen vaikuta millään tavalla. Te possut syötte meidän eläkkeet ja kehtaatte vielä valittaa, miten nuoret on laiskoja vätyksiä. Otan ilon irti elämästä nyt kun voin, enkä aio raataa ensin 2/3 elämästäni työelämässä että saan olla pari vuotta kuppaisella eläkkeellä ja kuolla pois. Tällä menolla, mihin suuntaan maailma jatkuvasti kehittyy, tulen tappamaan itseni ennen kuin tuo asia on ajankohtainen.

Mikä siinä on väärin, että 24-vuotias nauttii elämästään ja downshiftaa, eikä koe suorituspaineita yhtään mistään? Tämä tilanne kuuluisi ilmeisesti vain eläkeläisille teidän asenneilmapiirin perusteella. Taidatte olla vain katkeria, kun tuhlasitte itse oman elämänne työlle.

Hirveetä uhoamista!

miksi silti kuulostaa ainoastaan ja vain katkeruudelta, ei nuoruudelta?

Ihmetyttää kyllä nuori, jolla ei ole kunnianhimoa yrittää tehdä jotain kunnianhimoista tai ole tavoitteita. Siis voi ne olla harrastuspuolellakin, mutta sellainen, että vaan ollaan ja elellään nuorena ihmisenä tuntuu todella oudolta. Miten siinä saa kannuksensa ja omanarvontuntonsa?