Lue keskustelun säännöt.
Millenniaalien burnout
23.08.2020 |
https://yle.fi/uutiset/3-11499486
Miksi tämä juttu herättää kommentoijissa eli suurissa ikäluokissa niin paljon peppukipua? Hyvä, että Eeva puhuu tästä ja tunnustaa itsekin olleensa luomassa tätä täydellisen pöhinän kulttuuria. Itse olen vasta 29 ja palanut myös 3 kertaa loppuun. Ekan kerran lukiossa, sitten yliopistossa ja lopuksi työelämässä. Koko elämä on ollut ikäluokalleni pelkkää suorittamista ja pelkoa tulevaisuudesta.
Opintojen aikana työssä käyminen ei edes sovi kaikille, se ei sopinut minullekaan. Sainhan minä sieltä verkostoja jotka avittivat sitten vakituisen työn saamiseen, mutta oliko se sen arvoista? Kun paloin loppuun siellä vakityössäkin: esimies vaati aivan älyttömiä, enkä uskaltanut kyseenalaistaa. Firman Whatsapp lauloi viikonloppuisin ja lomalla ja aina piti olla tavoitettavissa. Perjantain afterworkit olivat liki pakollisia ja työyhteisöä piti kutsua toiseksi perheeksi. Lopulta en jaksanut ja otin loparit, karenssista huolimatta. Nyt mietin miten tästä etenen ja säästöillä yritän selvitä.
Kommentit (564)
Ihan totta joka sana. Itse olen samaa ikäluokkaa ja kokenut varsinkin työelämän todella raskaaksi. En ole ollut ikinä elämässäni vakituisessa työsuhteessa vaan koko elämäni on ollut yhtä pätkää pätkän perään. Minulla on ollut uupumisen oireita jo pitkään. En edes koe itse työtäni uuvuttavaksi, mutta tämä epävarmuus tulevasta vie kaiken ilon työnteosta. Ehkä nykyajan työelämä on sitten uusi normaali, mutta ei vaan jaksaminen enää riitä. Tiedän monia muitakin pätkäkierteessä olevia ja heillä on ihan samat tunnelmat. Joskus tulee tunne, että onko sitä jotenkin epäonnistunut, kun ei ole onnistunut hankkimaan tähän ikään mennessä vakituista työtä, perhettä, asuntolainaa ja vuosittaisia Kanarian-lomia. Tässä iässä kaipaisi jo turvaa ja vakiintumista elämään eikä aina sitä ainaista miettimistä, että onkohan ensi viikolla täydet työtunnit vai joku neljän tunnin osa-aikatyö. En odota työelämältä korkeaa asemaa tai hyvää palkkaa vaan minulle riittäisi säännölliset tulot ja sen tuoma perusturvan tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun yliopiston kaveripiirin ainoalla lapsia tehneellä naisella on paljon vanhempi ja varakkaampi puoliso. Entinen mies oli köyhä kulttuurialan opiskelija, tämä ystäväni vaihtoi lennosta tähän 10 vuotta vanhempaan. Äkkiä naimisiin (rakastunut mies ei mieti avioehtoja) ja vauva alulle, jotta mies jää nalkkiin. Ainoa keino nuorelle naiselle vaurastua, valitettavasti. Itsestä ei tuollaiseen kuitenkaan ole, mutta toisaalta vtuttaa tehdä töitä, kun palkalla ei elä.
No ei ole ainoa keino, yksi keino jota etenkään vastuulliset yliopisto-opiskelijat eivät yleensä uskalla harkitakaan (ja osa ei suvaitse muiltakaan), on tehdä lapsi(a) nuorena kesken opintojen. Tällöin lapsi kyllä joutuu leikkimään yhteisellä eikä oman pihan hiekkalaatikolla, mutta selviää kyllä. Tällöin naisen opintosuunnitelmaa viilataan hänelle sopivaksi koska kouluille maksetaan valmistuvien opiskelijoiden perusteella niin että nainen kyllä valmistuu vaikka pitäisi mammalomia. Sitten tarjotaankin jo vakituista työtä samoin kuin miehille kun olet jo lomasi pitänyt. Sairaanhoitajaksii opiskellessa näitä oli paljon, minä myös, lääkikseen jatkettua harvempi. Muilla aloilla yliopistossa ei ainuttakaan. Kun ei voi, se on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Hmmm yritän vastata jotain...
- en näe sitä mitenkään huonona asiana, että millenialeilla on toiveita (kunhan ei mennä mihinkään överi-elämyshakuisuuteen). Täysin ok odottaa arvostusta ja asiallisia työoloja. Minusta on surullista, että joku on ollut 30 vuotta tyytymätön työpaikkaansa. Millenialille se on uskomatonta, hän olisi nostanut kytkintä jo aikaa sitten.
- olisi mielenkiintoista tietää, miten ihmiset aiemmin pärjäsivät "paremmin" niissä töissä, jotka "ei ennenkään olleet mukavia". Voiko kaikki olla kiinni millenialien asenteesta, vaikea uskoa.Et voi ymmärtää millaista elämä oli ennen, ei siinä mitään.
Joku muistaa kuinka hedelmät saapuivat kauppoihin. Siis asiaa mainostettiin, nyt saa taas appelsiineja.
Kun itse olin tenava, jossain oli Clock, Burger King, ja Carols. Maaseudulla ei näistä tiedetty mitään. Mäkkäri tuli vasta joskus 84 tms.
Mitä luulet että matkailu on ollut? Datsunilla tai linja-autolla johonkin itikoiden syötäväksi oli parasta mitä oli tarjolla "rahvaalle"
Nyt itkette jos ette pääse kerran vuodessa kaukomaille.
Hitto, kaksi tv-kanavaa. Valitkaa siitä.
Mulla on viihdeboksissa 5000 tuntia tallenteita ja ainakin 20 kanavaa, mutta en tiedä, miten se auttaa minua työelämässä tai liittyy ylipäätään...
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti sanoi suoraan että jos olisi -89 tiennyt minkälaiseksi elämä tulee muuttumaan 2000-luvulla, ei olisi tehnyt minua. Sanoo että sydän särkyy kun katsoo minun taisteluani raskaan työelämän ja mielenterveysongelmien kanssa. Tiedostaa sen, että meidän nuorten elämä tulee menemään yhä huonompaan suuntaan. Mm. eläkkeet jäävät haaveeksi.
Äitisi on täysin oikeassa. Onpa fiksu ja näkemyksellinen ihminen sinulla äitinä. Omat vanhemmat ei ikinä tuollaista myöntäisi.
Riittämättömyyden tunne. Jopa omat vanhemmat menivät sellaisen aivopierun mulle sanomaan että minä ja älyni mennään hukkaan jollen opiskele pitkälle ja mene kovapalkkaiseen duuniin vastuulliseen hommaan.
Aika v***umaista elää niin että on pakko päätyä korkeaan virkaan. Mikään alempi ei riitä. Vähemmästäkin tulee paniikki. En riitä sellaisena kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Voihan helvetti, ihan jo INTERNET ja se että sähköposti laulaa, noin nyt ihan ensimmäisenä. Lisäksi ei vakivirkoja suoraan koulusta kenellekään ja ei mitään mahdollisuuksia edetä uralla ilman korkakoulututkintoa. Voin toki jatkaakin, mutta siis huutonauran ja melkein itken kun luen sinun vertauskuviasi 80-luvun työelämään jossa ei ole ollut edes internettiä!
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Hmmm yritän vastata jotain...
- en näe sitä mitenkään huonona asiana, että millenialeilla on toiveita (kunhan ei mennä mihinkään överi-elämyshakuisuuteen). Täysin ok odottaa arvostusta ja asiallisia työoloja. Minusta on surullista, että joku on ollut 30 vuotta tyytymätön työpaikkaansa. Millenialille se on uskomatonta, hän olisi nostanut kytkintä jo aikaa sitten.
- olisi mielenkiintoista tietää, miten ihmiset aiemmin pärjäsivät "paremmin" niissä töissä, jotka "ei ennenkään olleet mukavia". Voiko kaikki olla kiinni millenialien asenteesta, vaikea uskoa.
Mistä se sitten on kiinni? Ihanko tosissasi uskot, että työelämä olisi niin paljon hektisemmäksi mennyt? Onko pomot muuttuneet huonommiksi? Työolot surkeammiksi vai mistä luulet sen johtuvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti sanoi suoraan että jos olisi -89 tiennyt minkälaiseksi elämä tulee muuttumaan 2000-luvulla, ei olisi tehnyt minua. Sanoo että sydän särkyy kun katsoo minun taisteluani raskaan työelämän ja mielenterveysongelmien kanssa. Tiedostaa sen, että meidän nuorten elämä tulee menemään yhä huonompaan suuntaan. Mm. eläkkeet jäävät haaveeksi.
Äitisi on täysin oikeassa. Onpa fiksu ja näkemyksellinen ihminen sinulla äitinä. Omat vanhemmat ei ikinä tuollaista myöntäisi.
Normaalia käytöstä monilta vanhemmilta. Omat vanhempani katuvat edelleen sitä että olen väärää sukupuolta ja ovat siitä katkeria. 30 vuotta syntymäni jälkeen. Ovat sanoneet monta kertaa että jos olisivat tienneet että sieltä tulee esikoiseksi poika niin olisivat ottaneet abortin.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti sanoi suoraan että jos olisi -89 tiennyt minkälaiseksi elämä tulee muuttumaan 2000-luvulla, ei olisi tehnyt minua. Sanoo että sydän särkyy kun katsoo minun taisteluani raskaan työelämän ja mielenterveysongelmien kanssa. Tiedostaa sen, että meidän nuorten elämä tulee menemään yhä huonompaan suuntaan. Mm. eläkkeet jäävät haaveeksi.
Mistä tämä pessimismi kumpuaa?
Yleensähän sitä teknologia kun kehittyy niin asiat sujuu sutjakammin. Sieltä on tulossa uskomatonta tekniikkaa kuulentoja marslentoa perustuloa sun muuta. Tekoäly ohitti ihmisälyn ja pistää nyt paratiisia maan päälle. Siinä on vaan se viive. Ihminen oli kuinka fiksu tahansa ei heikkouksiltaan pysty heti nopeasti oppimaan valitsemaan ja tekemään hyviä päätöksiä vaan vatuloi.
Kaikki on keksitty ja ongelmat on enää ylitsevuotavan itseänsä korjaavan "ahneuden" iterointia kohti kestävää balanssia.
Jotkut maat tajuavat nerokkaasti talousjärjestelmän muutoksen ja kaatavat työttömillekin helikopterirahaa vastikkeetta. Se pitää tärkeää taloutta pyörimässä kun se menee suoraan hyötykulutukseen.
Kaikkialla on silti omat ongelmat yksityiskohtineen mutta aina voidaan valita jotain. Enkelit ja demonit. Voi ajatella positiivisia ja negatiivisia asioita.
Miksi kuvitella maailma mielessä aina negatiivisesti. ?
Milleniaalit saa sellaisen elintason jota ei kukaan ennen saanut.
Älypuhelimessa on enemmän tehoa ja tietoa kuin koskaan. Se vaan että samalla se lakaisee osan inhimillisyyttä ja muuta jos sen annetaan niin tehdä.
Nettideitit siitä omituisuudesta hyvä esimerkki. Ihmiset kirjoittaa huijausboteille rakkauskirjeitä. Sekin muuttunee 60-70 luvun inhimilliseksi paratiisiksi kun ihmiset havahtuu siihen mitä varten tekonlogia onkaan. Tulee rinnakkaiseloa luomu agraaritalouden joka toimii analogisesti aurinkomyrskyjen sun muiden varalta ja sitten huippuunsa viritetty tekoälysivilisaatio jne. Erilaista Kysyntää ja tarjontaa, biodiversiteettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun yliopiston kaveripiirin ainoalla lapsia tehneellä naisella on paljon vanhempi ja varakkaampi puoliso. Entinen mies oli köyhä kulttuurialan opiskelija, tämä ystäväni vaihtoi lennosta tähän 10 vuotta vanhempaan. Äkkiä naimisiin (rakastunut mies ei mieti avioehtoja) ja vauva alulle, jotta mies jää nalkkiin. Ainoa keino nuorelle naiselle vaurastua, valitettavasti. Itsestä ei tuollaiseen kuitenkaan ole, mutta toisaalta vtuttaa tehdä töitä, kun palkalla ei elä.
No ei ole ainoa keino, yksi keino jota etenkään vastuulliset yliopisto-opiskelijat eivät yleensä uskalla harkitakaan (ja osa ei suvaitse muiltakaan), on tehdä lapsi(a) nuorena kesken opintojen. Tällöin lapsi kyllä joutuu leikkimään yhteisellä eikä oman pihan hiekkalaatikolla, mutta selviää kyllä. Tällöin naisen opintosuunnitelmaa viilataan hänelle sopivaksi koska kouluille maksetaan valmistuvien opiskelijoiden perusteella niin että nainen kyllä valmistuu vaikka pitäisi mammalomia. Sitten tarjotaankin jo vakituista työtä samoin kuin miehille kun olet jo lomasi pitänyt. Sairaanhoitajaksii opiskellessa näitä oli paljon, minä myös, lääkikseen jatkettua harvempi. Muilla aloilla yliopistossa ei ainuttakaan. Kun ei voi, se on väärin.
Olin kympin tyttö, vastuullinen jo lukiossa. Hain ja pääsin korkeakoulutukseen, jonka pääsykokeen läpäisee alle kolme prosenttia hakijoista. Olin vastuullinen opiskelija, aina oman alan kesätöissä säästämässä rahaa talven varalle, ettei tarvitse pilata hyvää opiskelutahtia liialla työnteolla. Tein kuitenkin työvuoroja viikonloppuisin.
MUTTA niin vastuullinen en sentään ollut, etten olisi halunnut nauttia nuoruudesta, ekasta omasta vuokrayksiöstä, uudesta kaupungista, opiskelijabileistä, vaihto-opiskelusta, sinkkuudesta, baari-iän saavuttamisesta, itsenäisyydestä, uusien ystävien kanssa reissaamisesta... jne. Rahaa oli vähän ja huvia paljon, koska kaikki kaverit olivat samassa tilanteessa. Lapsia tai avioliittoa en ajatellut ollenkaan, eivät olleet edes haaveissa. Molemmat kuitenkin sain. Sekä kaksi loppututkintoa.
""Riittämättömyys
Monella uupuneella tuntuu Kolun mukaan olevan kympin tytön taustaa – aivan kuin hänellä itselläänkin.
Silloin taustalla voi olla syvä kokemus siitä, ettei kelpaa sellaisena kuin on. Sitä taas kompensoidaan tekemällä enemmän, saavuttamalla ja olemalla hyödyksi. Tai sitten sitä pitää huolta kaikista muista kuin itsestään.
Tehtävää riittäisi koko ajan. Mailiboksi huutaa, kännykkä piippaa. Millään ei ehdi olla kaikkialla ja reagoimaan kaikkeen, ja samalla ollaan tietoisia siitä, mitä muut tekevät ja mikä kaikki olisi mahdollista.
– Mitä kaikkea sä voisit sun elämällä tehdä! Siitä tulee helposti olo, että pitäisi tehdä kaikki tämä. Nähdään kaikki maailman vaihtoehdot koko ajan. Nytkin voisit olla jossakin muualla.
Kolu huomauttaa, että varsinkin naisille esitetään jatkuvasti ristiriitaisia vaatimuksia.
On näytettävä hyvältä farkuissa, mutta suhtauduttava ruokaan rennosti.
Ei saa näprätä kännykkää jatkuvasti, mutta viesteihin on vastattava heti.
Lastentekoa ei kannattaisi lykätä, mutta tietysti siihen saa ryhtyä vasta, kun talous, ura ja parisuhde ovat vakaalla pohjalla.""
En kyllä ymmärrä teitä. Tehkää kuten haluatte
mies52v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Voihan helvetti, ihan jo INTERNET ja se että sähköposti laulaa, noin nyt ihan ensimmäisenä. Lisäksi ei vakivirkoja suoraan koulusta kenellekään ja ei mitään mahdollisuuksia edetä uralla ilman korkakoulututkintoa. Voin toki jatkaakin, mutta siis huutonauran ja melkein itken kun luen sinun vertauskuviasi 80-luvun työelämään jossa ei ole ollut edes internettiä!
Olenhan minä edelleen työelämässä ja kyllä, sähköposti laulaa. Harvoin siihen kuitenkaan tarvitsee vapaa-aikanaan reagoida. 90-luvun laman jälkeen ei enää ole ollut merkonomipankinjohtajia edes maalla. Harva on 30 vuoteen saanut vakivirkoja suoraan koulunpenkiltä. Aika harvalla edes korkeakoulutetulla on muutenkaan kovin hohdokasta uraa. Suurin osa tekee asiantuntijahommia ilman alaisia. Tämä vain ei tunnu nykyisin riittävän.
Ps. Miten internet liittyy aiheeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun yliopiston kaveripiirin ainoalla lapsia tehneellä naisella on paljon vanhempi ja varakkaampi puoliso. Entinen mies oli köyhä kulttuurialan opiskelija, tämä ystäväni vaihtoi lennosta tähän 10 vuotta vanhempaan. Äkkiä naimisiin (rakastunut mies ei mieti avioehtoja) ja vauva alulle, jotta mies jää nalkkiin. Ainoa keino nuorelle naiselle vaurastua, valitettavasti. Itsestä ei tuollaiseen kuitenkaan ole, mutta toisaalta vtuttaa tehdä töitä, kun palkalla ei elä.
No ei ole ainoa keino, yksi keino jota etenkään vastuulliset yliopisto-opiskelijat eivät yleensä uskalla harkitakaan (ja osa ei suvaitse muiltakaan), on tehdä lapsi(a) nuorena kesken opintojen. Tällöin lapsi kyllä joutuu leikkimään yhteisellä eikä oman pihan hiekkalaatikolla, mutta selviää kyllä. Tällöin naisen opintosuunnitelmaa viilataan hänelle sopivaksi koska kouluille maksetaan valmistuvien opiskelijoiden perusteella niin että nainen kyllä valmistuu vaikka pitäisi mammalomia. Sitten tarjotaankin jo vakituista työtä samoin kuin miehille kun olet jo lomasi pitänyt. Sairaanhoitajaksii opiskellessa näitä oli paljon, minä myös, lääkikseen jatkettua harvempi. Muilla aloilla yliopistossa ei ainuttakaan. Kun ei voi, se on väärin.
Tuo ystäväni on valmistunut vuosikausia sitten. Samassa urasuvannossa rämpi kuten minäkin. Nyt on niin varakas että hänen tuskin tarvitsee käydä töissäkään enää. Tarviiko erikseen mainita että oon kade? Lapsia en kyllä halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työmyyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Hmmm yritän vastata jotain...
- en näe sitä mitenkään huonona asiana, että millenialeilla on toiveita (kunhan ei mennä mihinkään överi-elämyshakuisuuteen). Täysin ok odottaa arvostusta ja asiallisia työoloja. Minusta on surullista, että joku on ollut 30 vuotta tyytymätön työpaikkaansa. Millenialille se on uskomatonta, hän olisi nostanut kytkintä jo aikaa sitten.
- olisi mielenkiintoista tietää, miten ihmiset aiemmin pärjäsivät "paremmin" niissä töissä, jotka "ei ennenkään olleet mukavia". Voiko kaikki olla kiinni millenialien asenteesta, vaikea uskoa.Mistä se sitten on kiinni? Ihanko tosissasi uskot, että työelämä olisi niin paljon hektisemmäksi mennyt? Onko pomot muuttuneet huonommiksi? Työolot surkeammiksi vai mistä luulet sen johtuvan?
No yksi muutos on, että sihteerit ovat vähentyneet, nykyään on vain johdon assistentteja, ja muut tekevät hallinnolliset työt itse oman työnsä ohessa. Jokainen tiliöi laskunsa jne.
Joku voisi kaivaa tietoa, onko henkilöstöä vähennetty, eli pienempi määrä ihmisiä tekee saman työn kuin ennen isompi joukko? Eläkkeelle jääneen tilalle ei välttämättä ole otettu uutta. Mutta tähän mulla ei ole esittää mitään dataa.
Tehokkuusvaatimukset, millaista ne ennen oli? Saiko tehdä omaan tahtiin ja sitten kotiin? Nykyään on hyvin digitaalista, monia asioita pystytään seuraamaan, ja ns kellokallet ovat hioneet prosesseja, että on varmasti Leania. Oliko tällaista ennen, vaikea sanoa kun ei tiedä. Ainakaan välineitä ei ollut.
Työnhaku ainakin on muuttunut kovaksi kilpailuksi, se onkin jo asia erikseen. Ja työsuhteet oletuksena ei ole vakituisia.
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Hmmm yritän vastata jotain...
- en näe sitä mitenkään huonona asiana, että millenialeilla on toiveita (kunhan ei mennä mihinkään överi-elämyshakuisuuteen). Täysin ok odottaa arvostusta ja asiallisia työoloja. Minusta on surullista, että joku on ollut 30 vuotta tyytymätön työpaikkaansa. Millenialille se on uskomatonta, hän olisi nostanut kytkintä jo aikaa sitten.
- olisi mielenkiintoista tietää, miten ihmiset aiemmin pärjäsivät "paremmin" niissä töissä, jotka "ei ennenkään olleet mukavia". Voiko kaikki olla kiinni millenialien asenteesta, vaikea uskoa.Mistä se sitten on kiinni? Ihanko tosissasi uskot, että työelämä olisi niin paljon hektisemmäksi mennyt? Onko pomot muuttuneet huonommiksi? Työolot surkeammiksi vai mistä luulet sen johtuvan?
No yksi muutos on, että sihteerit ovat vähentyneet, nykyään on vain johdon assistentteja, ja muut tekevät hallinnolliset työt itse oman työnsä ohessa. Jokainen tiliöi laskunsa jne.
Joku voisi kaivaa tietoa, onko henkilöstöä vähennetty, eli pienempi määrä ihmisiä tekee saman työn kuin ennen isompi joukko? Eläkkeelle jääneen tilalle ei välttämättä ole otettu uutta. Mutta tähän mulla ei ole esittää mitään dataa.
Tehokkuusvaatimukset, millaista ne ennen oli? Saiko tehdä omaan tahtiin ja sitten kotiin? Nykyään on hyvin digitaalista, monia asioita pystytään seuraamaan, ja ns kellokallet ovat hioneet prosesseja, että on varmasti Leania. Oliko tällaista ennen, vaikea sanoa kun ei tiedä. Ainakaan välineitä ei ollut.
Työnhaku ainakin on muuttunut kovaksi kilpailuksi, se onkin jo asia erikseen. Ja työsuhteet oletuksena ei ole vakituisia.
Niin, minäkin joudun edellisessä työssäni yksikönpäällikkönä ihan itse olemaan sekä puheenjohtaja, että sihteeri. Firmat eivät enää palkkaa sihteereitä tai muita avustajia.
Siltikään kahdeksassa tunnissa ei ehdi tehdä yhtään enempää kuin aikaisemminkaan. Ehkä työ vaatii enemmän omaa priorisointia kuin aloittaessani työelämässä. Toiset kun yrittävät ehtiä liikaa ja sitten uupuvat. Minä olen aina tarvittaessa sanonut pomolleni, ettei aika riitä tai sitten hosutaan sutta ja sekundaa. Mutta minä en koskaan olekaan ollut kiltti kympintyttö enkä muukaan suorittaja.
Työmyyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Hmmm yritän vastata jotain...
- en näe sitä mitenkään huonona asiana, että millenialeilla on toiveita (kunhan ei mennä mihinkään överi-elämyshakuisuuteen). Täysin ok odottaa arvostusta ja asiallisia työoloja. Minusta on surullista, että joku on ollut 30 vuotta tyytymätön työpaikkaansa. Millenialille se on uskomatonta, hän olisi nostanut kytkintä jo aikaa sitten.
- olisi mielenkiintoista tietää, miten ihmiset aiemmin pärjäsivät "paremmin" niissä töissä, jotka "ei ennenkään olleet mukavia". Voiko kaikki olla kiinni millenialien asenteesta, vaikea uskoa.Mistä se sitten on kiinni? Ihanko tosissasi uskot, että työelämä olisi niin paljon hektisemmäksi mennyt? Onko pomot muuttuneet huonommiksi? Työolot surkeammiksi vai mistä luulet sen johtuvan?
No yksi muutos on, että sihteerit ovat vähentyneet, nykyään on vain johdon assistentteja, ja muut tekevät hallinnolliset työt itse oman työnsä ohessa. Jokainen tiliöi laskunsa jne.
Joku voisi kaivaa tietoa, onko henkilöstöä vähennetty, eli pienempi määrä ihmisiä tekee saman työn kuin ennen isompi joukko? Eläkkeelle jääneen tilalle ei välttämättä ole otettu uutta. Mutta tähän mulla ei ole esittää mitään dataa.
Tehokkuusvaatimukset, millaista ne ennen oli? Saiko tehdä omaan tahtiin ja sitten kotiin? Nykyään on hyvin digitaalista, monia asioita pystytään seuraamaan, ja ns kellokallet ovat hioneet prosesseja, että on varmasti Leania. Oliko tällaista ennen, vaikea sanoa kun ei tiedä. Ainakaan välineitä ei ollut.
Työnhaku ainakin on muuttunut kovaksi kilpailuksi, se onkin jo asia erikseen. Ja työsuhteet oletuksena ei ole vakituisia.
Niin, minäkin joudun edellisessä työssäni yksikönpäällikkönä ihan itse olemaan sekä puheenjohtaja, että sihteeri. Firmat eivät enää palkkaa sihteereitä tai muita avustajia.
Siltikään kahdeksassa tunnissa ei ehdi tehdä yhtään enempää kuin aikaisemminkaan. Ehkä työ vaatii enemmän omaa priorisointia kuin aloittaessani työelämässä. Toiset kun yrittävät ehtiä liikaa ja sitten uupuvat. Minä olen aina tarvittaessa sanonut pomolleni, ettei aika riitä tai sitten hosutaan sutta ja sekundaa. Mutta minä en koskaan olekaan ollut kiltti kympintyttö enkä muukaan suorittaja.
Kaksijakoiset fiilikset, selvästi tunnistat ongelman (josta olen samaa mieltä) mutta lopussa ikään kuin osoitat sormella "oma syy jos uupuu". No joo, ollaan toki siitäkin samaa mieltä, että toiset tosiaan uupuu. Minusta tässä on vain kaksi huonoa ja typerää vaihtoehtoa; uuvu tai hakeudu konfliktiin pomon kanssa. Pomoa pitäisi kiinnostaa työkuorma ja hyvinvointi (tuloksen lisäksi). Ei ole kovin pitkänäköistä toimintaa.
Olen hyvin pitkälle samaa mieltä. Ja blogit ja some ovat antaneet aivan epärealistisen kuvan siitä, mikä on normaalia. Olen iloinen, että olen ollut nuori ennen kuin tämä yleistyi, koska omassa ikäluokassani (35-vuotiaat) ei tällaista ilmiötä näy...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun yliopiston kaveripiirin ainoalla lapsia tehneellä naisella on paljon vanhempi ja varakkaampi puoliso. Entinen mies oli köyhä kulttuurialan opiskelija, tämä ystäväni vaihtoi lennosta tähän 10 vuotta vanhempaan. Äkkiä naimisiin (rakastunut mies ei mieti avioehtoja) ja vauva alulle, jotta mies jää nalkkiin. Ainoa keino nuorelle naiselle vaurastua, valitettavasti. Itsestä ei tuollaiseen kuitenkaan ole, mutta toisaalta vtuttaa tehdä töitä, kun palkalla ei elä.
No ei ole ainoa keino, yksi keino jota etenkään vastuulliset yliopisto-opiskelijat eivät yleensä uskalla harkitakaan (ja osa ei suvaitse muiltakaan), on tehdä lapsi(a) nuorena kesken opintojen. Tällöin lapsi kyllä joutuu leikkimään yhteisellä eikä oman pihan hiekkalaatikolla, mutta selviää kyllä. Tällöin naisen opintosuunnitelmaa viilataan hänelle sopivaksi koska kouluille maksetaan valmistuvien opiskelijoiden perusteella niin että nainen kyllä valmistuu vaikka pitäisi mammalomia. Sitten tarjotaankin jo vakituista työtä samoin kuin miehille kun olet jo lomasi pitänyt. Sairaanhoitajaksii opiskellessa näitä oli paljon, minä myös, lääkikseen jatkettua harvempi. Muilla aloilla yliopistossa ei ainuttakaan. Kun ei voi, se on väärin.
Olin kympin tyttö, vastuullinen jo lukiossa. Hain ja pääsin korkeakoulutukseen, jonka pääsykokeen läpäisee alle kolme prosenttia hakijoista. Olin vastuullinen opiskelija, aina oman alan kesätöissä säästämässä rahaa talven varalle, ettei tarvitse pilata hyvää opiskelutahtia liialla työnteolla. Tein kuitenkin työvuoroja viikonloppuisin.
MUTTA niin vastuullinen en sentään ollut, etten olisi halunnut nauttia nuoruudesta, ekasta omasta vuokrayksiöstä, uudesta kaupungista, opiskelijabileistä, vaihto-opiskelusta, sinkkuudesta, baari-iän saavuttamisesta, itsenäisyydestä, uusien ystävien kanssa reissaamisesta... jne. Rahaa oli vähän ja huvia paljon, koska kaikki kaverit olivat samassa tilanteessa. Lapsia tai avioliittoa en ajatellut ollenkaan, eivät olleet edes haaveissa. Molemmat kuitenkin sain. Sekä kaksi loppututkintoa.
Ihana nuoruus, jonka elämisestä nuoret äidit antaisivat lapsensa pois eikö niin? Nuoruuden jälkeisellä elämällähän ei ole mitään annettavaa, vähiten oli niillä lapsilla, joiden takia ei päässyt baariin. Virhe...
Kaksi loppututkintoa.. Entä omien alojen töitä ja aiempien sukupolvien kadehdittu vakaa talous? Opiskellessa taisi olla rahaa vähän, huvia paljon, sitten säästeltiin pätkätöissä ja lopulta lapset tempaistiin ilman sitä vakityötä vähin säästöin kuitenkin kuten ne nuoremmatkin äidit tekivät. Näin aika monella jos ei juuri sinulla (eipä tietenkään) Koska valmistumisen jälkeen ennen lapsia irtoaakin niitä määriaikaisia työsuhteita, jos jollekin vakaampi työ niin harvemmin lapsettomalla vastavalmistuneelle naiselle
Jostain tähän tarvitaan nyt viimeistään tilasto iäkkäämpien äitien lasten saavan elämään loistoeväät, tilasto jossa ei huomioida nuorten vahinkoraskauksia tai äidin kouluttautuneisuutta nyt/tulevaisuudessa, vain se ikä... Ja näin näppärästi hän, toinen kympin tyttö, on vakuuttunut, että näin on parempi, ei lainkaan yksilöllistä mikä on parempi. Aivan kuten about kaikki yliopistopiireissä pyörivät, itsenäisesti ajattelevat, nuoret naiset
Työmyyrä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Kertokaahan, mikä nykyisestä opiskelija- ja työelämästä tekee verrattuna takavuosiin? 80-luvulla oli vielä paljon aputöitä, eikä työtahti aina ollut kovin kummoinen. 90-luvun lama kuitenkin vei monet helpot konttorihommat. Eihän työ raksalla tai kaupan kassalla ole kummoisesti muuttunut 40 vuodessa.
Minä luulen, että vika on nuorten odotuksissa. Nyt työhön asetetaan paljon enemmän toiveita. Pitäisi olla mukavaa, hyvä palkka ja arvostusta. Ihan kuin sellaista olisi ennenkään ollut.
Hmmm yritän vastata jotain...
- en näe sitä mitenkään huonona asiana, että millenialeilla on toiveita (kunhan ei mennä mihinkään överi-elämyshakuisuuteen). Täysin ok odottaa arvostusta ja asiallisia työoloja. Minusta on surullista, että joku on ollut 30 vuotta tyytymätön työpaikkaansa. Millenialille se on uskomatonta, hän olisi nostanut kytkintä jo aikaa sitten.
- olisi mielenkiintoista tietää, miten ihmiset aiemmin pärjäsivät "paremmin" niissä töissä, jotka "ei ennenkään olleet mukavia". Voiko kaikki olla kiinni millenialien asenteesta, vaikea uskoa.Mistä se sitten on kiinni? Ihanko tosissasi uskot, että työelämä olisi niin paljon hektisemmäksi mennyt? Onko pomot muuttuneet huonommiksi? Työolot surkeammiksi vai mistä luulet sen johtuvan?
Suosittelen luettavaksi Siltalan kirjan Työelämän huononemisen lyhyt historia. Pitäisi löytyä suuremmista kirjastoista. Mitäpä sitä arvuuuttamaan, kun tutkittua tietoakin löytyy.
Että sellaiset tarinat.
Oikein kaikki alle 25-vuotiaat?
Vai onko kyseessä molemmat? Tarkastettiinko HR:ltä ettei irtisanoutuneissa ollut 25-vuotiaita?
Hitto noita juttuja...