Lue keskustelun säännöt.
Millenniaalien burnout
23.08.2020 |
https://yle.fi/uutiset/3-11499486
Miksi tämä juttu herättää kommentoijissa eli suurissa ikäluokissa niin paljon peppukipua? Hyvä, että Eeva puhuu tästä ja tunnustaa itsekin olleensa luomassa tätä täydellisen pöhinän kulttuuria. Itse olen vasta 29 ja palanut myös 3 kertaa loppuun. Ekan kerran lukiossa, sitten yliopistossa ja lopuksi työelämässä. Koko elämä on ollut ikäluokalleni pelkkää suorittamista ja pelkoa tulevaisuudesta.
Opintojen aikana työssä käyminen ei edes sovi kaikille, se ei sopinut minullekaan. Sainhan minä sieltä verkostoja jotka avittivat sitten vakituisen työn saamiseen, mutta oliko se sen arvoista? Kun paloin loppuun siellä vakityössäkin: esimies vaati aivan älyttömiä, enkä uskaltanut kyseenalaistaa. Firman Whatsapp lauloi viikonloppuisin ja lomalla ja aina piti olla tavoitettavissa. Perjantain afterworkit olivat liki pakollisia ja työyhteisöä piti kutsua toiseksi perheeksi. Lopulta en jaksanut ja otin loparit, karenssista huolimatta. Nyt mietin miten tästä etenen ja säästöillä yritän selvitä.
Kommentit (564)
Eihän tässä keskustella mistään muusta kuin älupuhelinruuppuvuudesta. Voi luvata että kaikki burnoutit loppuu siihen kun laitatte ne puhelimet pois. Kaikki nämä mystiset vaatimukset ja odotukset ja riittämättömyydet ja paineet te klikkaatte ihan itse ja vapaaehtoisesti näkyviin kerta toisensa jälkeen, joka päivä ja sitten piehtaroitte niissä. Se on riippuvuus. Laita se puhelin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen kerran uuvuin lukiossa. Toisen kerran yliopisto-opintojen aikana kun jatkuva epävarmuus omasta alasta ja työllistymisestä sekä samanaikainen työnteko ja taloudelliset paineet ajoivat loppuun. Nyt olen pari vuotta ollut opintojen jälkeen työelämässä tekemässä määräaikaisuuksia eikä mitään tietoa milloin voisi vakituiseksi päästä. Valmistumisen jälkeenkään uupuminen ei ole ollut kaukana kun työtä on pitänyt tehdä kolmen ihmisen edestä ja elää siinä epävarmuudessa jatkuuko työsopimus. Samaan aikaan tikittää biologinen kello ja odotetaan perheen perustamista. Iltaisin on välillä niin tyhjiin puristettu olo, että ei jaksa tehdä eikä ajatella mitään, vain kerätä voimia seuraavaan päivään.
Itse ajattelen, etteivät nämä kosketa pelkästään milleniaaleja. Olen syntynyt 1970-luvulla, ja hyvin tutulta kuulostaa nuoruus. Samoin moni ystäväni koki samalla tavalla ja on ollut uupunut. Mietin myös, että olisiko kyse kuitenkin aloista ja persoonallisuuksista? Esimerkiksi media-, taide-, kulttuuri- ja it-ala ovat olleet monta vuosikymmentä jo kilpailtuja, pätkätyöllistettyjä, ja väki on korkeastikoulutettua. Sekin on tunnustettua, että luovien alojen ihmisillä on myös herkkyyttä. En näkisi tätä pelkästään sukupolvikysymyksenä. Sekin kannattaa huomioida, että nytkin lähes kaikki julkisuudessa olevat uupumuksen läpikäyneet milleniaalit edustavat nimenomaan ylläolevia luovia aloja.
Olen itse 80-luvun lopussa syntynyt, ja elämä on pitkälti suorituskeskeistä.
Toisinaan yritän miettiä syytä sille, miksi näin on. Yhtenä ajatuksena tulee se, että on eletty lamasta toiseen. Lapsuudessa nähty työttömyyttä, köyhyyttä ja taloudellista epävarmuutta. Ja minulla oli akateemisesti koulutetut vanhemmat (äidilläni jopa kaksi tutkintoa), eli "pääsin" heti näkemään sen, miten hyvä koulutustaan ei takaa töitä.
Kun itse astuin työelämään, alkoikin uusi lama ja yt:t pyörivät. Olin juuri muuttanut omaan kotiin, ja heti sai pelätä työpaikkansa puolesta.
Tuntuu, että harvemmassa on ollut ne hetket, jolloin elämä tuntuu turvatulta ja kantavalta. Olisi enemmän ihme, jos ei jatkuva epävarmuus jotenkin vaikuttaisi ajatusmaailmaan.
Vierailija kirjoitti:
” Maapallon tila on mikä on juuri siksi, että boomerit perheellistyi hiukan liikaa.”
Itseasiassa aidot 40-50-luvun boomerit eivät itse lisääntyneet erityisen paljon. Synnyttivät pienimmät x-sukupolven ikäluokat 70-luvulla.
No aivan. Suuret ikäluokat lisääntyivät suhteessa kokoonsa vielä vähemmän kuin tämän hetken lapsensaanti-iässä olevat. Suomen suurimmat ikäluokat synnyttivät Suomen pienimmät ikäluokat, kunnes vasta ihan parin viime vuoden aikana pienet ikäluokat ovat saaneet vielä vähemmän lapsia.
Ja miten ihmeessä nykyään kaikkia ei-millenniaaleja kutsutaan ”boomereiksi”? Mihin unohtuvat 70-luvun pienet ikäluokat? Eivät suuret ikäluokat ole nyt keski-iässä, he ovat jo eläkkeellä ja vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
” Maapallon tila on mikä on juuri siksi, että boomerit perheellistyi hiukan liikaa.”
Itseasiassa aidot 40-50-luvun boomerit eivät itse lisääntyneet erityisen paljon. Synnyttivät pienimmät x-sukupolven ikäluokat 70-luvulla.
No aivan. Suuret ikäluokat lisääntyivät suhteessa kokoonsa vielä vähemmän kuin tämän hetken lapsensaanti-iässä olevat. Suomen suurimmat ikäluokat synnyttivät Suomen pienimmät ikäluokat, kunnes vasta ihan parin viime vuoden aikana pienet ikäluokat ovat saaneet vielä vähemmän lapsia.
Ja miten ihmeessä nykyään kaikkia ei-millenniaaleja kutsutaan ”boomereiksi”? Mihin unohtuvat 70-luvun pienet ikäluokat? Eivät suuret ikäluokat ole nyt keski-iässä, he ovat jo eläkkeellä ja vanhuksia.
No tässähän on tietysti taustalla näiden "ikinuorten" torveloiden tarve luokitella itseään jollain typerällä kirjaimella, tehden itsestään nuoren. Näitä boomereitahan nuo nelikymppiset lapsen tasolle jääneet ovat itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
” Maapallon tila on mikä on juuri siksi, että boomerit perheellistyi hiukan liikaa.”
Itseasiassa aidot 40-50-luvun boomerit eivät itse lisääntyneet erityisen paljon. Synnyttivät pienimmät x-sukupolven ikäluokat 70-luvulla.
No aivan. Suuret ikäluokat lisääntyivät suhteessa kokoonsa vielä vähemmän kuin tämän hetken lapsensaanti-iässä olevat. Suomen suurimmat ikäluokat synnyttivät Suomen pienimmät ikäluokat, kunnes vasta ihan parin viime vuoden aikana pienet ikäluokat ovat saaneet vielä vähemmän lapsia.
Ja miten ihmeessä nykyään kaikkia ei-millenniaaleja kutsutaan ”boomereiksi”? Mihin unohtuvat 70-luvun pienet ikäluokat? Eivät suuret ikäluokat ole nyt keski-iässä, he ovat jo eläkkeellä ja vanhuksia.
Tyhmien varhaiskeski-ikäisten mielestä suuret ikäluokat ovat keski-ikäisiä, koska he itse elävät vähintään satavuotiaiksi, ainakin omasta mielestään.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittaa suuria ikäluokkia yhtä paljon kuin "nuoria" milleniaaleja. Eli totuus: kritisoijat viisikymppisiä keski-ikäisiä, jotka kritisoivat varhaiskeski-ikäisiä milleniaaleja.
Kultapieni, viisikymppiset ovat pieniä ikäluokkia jo. Vuonna 1946 syntynyt suurten ikäluokkien edustaja äitini on nyt 74v. Itse kuulun yhteen Suomen pienimmistä ikäluokista, olen 47v.
En oikeataan usko, että nuo eläkeikäiset suurten ikäluokkien edustajat keskustelevat tällä palstalla sankoin joukoin.
Missä välissä tämä sukupolviasia on mennyt näin pahasti sekaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittaa suuria ikäluokkia yhtä paljon kuin "nuoria" milleniaaleja. Eli totuus: kritisoijat viisikymppisiä keski-ikäisiä, jotka kritisoivat varhaiskeski-ikäisiä milleniaaleja.
Kultapieni, viisikymppiset ovat pieniä ikäluokkia jo. Vuonna 1946 syntynyt suurten ikäluokkien edustaja äitini on nyt 74v. Itse kuulun yhteen Suomen pienimmistä ikäluokista, olen 47v.
En oikeataan usko, että nuo eläkeikäiset suurten ikäluokkien edustajat keskustelevat tällä palstalla sankoin joukoin.
Missä välissä tämä sukupolviasia on mennyt näin pahasti sekaisin?
Taidat "kultaseni" olla hieman yksinkertaisempaa sorttia, kun et ymmärtänyt ensimmäisen virkkeen olevan sarkasmia. ;)
Jos nyt tarkkoja ollaan, niin esim 1972 ja 1973 syntyi vähemmän lapsia kuin yhtenäkään ”millenniaali”-syntymävuotena. Vasta 2015 jälkeen on syntynyt sitä pienempiä ikäluokkia, mutta tuo sukupolvi on vielä tarhaiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittaa suuria ikäluokkia yhtä paljon kuin "nuoria" milleniaaleja. Eli totuus: kritisoijat viisikymppisiä keski-ikäisiä, jotka kritisoivat varhaiskeski-ikäisiä milleniaaleja.
Kultapieni, viisikymppiset ovat pieniä ikäluokkia jo. Vuonna 1946 syntynyt suurten ikäluokkien edustaja äitini on nyt 74v. Itse kuulun yhteen Suomen pienimmistä ikäluokista, olen 47v.
En oikeataan usko, että nuo eläkeikäiset suurten ikäluokkien edustajat keskustelevat tällä palstalla sankoin joukoin.
Missä välissä tämä sukupolviasia on mennyt näin pahasti sekaisin?
Taidat "kultaseni" olla hieman yksinkertaisempaa sorttia, kun et ymmärtänyt ensimmäisen virkkeen olevan sarkasmia. ;)
Se ensimmäinen virke ei toimi edes sarkasmina, koska on täydellisen sekava logiikaltaan. Lue uudelleen ja mieti hetki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittaa suuria ikäluokkia yhtä paljon kuin "nuoria" milleniaaleja. Eli totuus: kritisoijat viisikymppisiä keski-ikäisiä, jotka kritisoivat varhaiskeski-ikäisiä milleniaaleja.
Kultapieni, viisikymppiset ovat pieniä ikäluokkia jo. Vuonna 1946 syntynyt suurten ikäluokkien edustaja äitini on nyt 74v. Itse kuulun yhteen Suomen pienimmistä ikäluokista, olen 47v.
En oikeataan usko, että nuo eläkeikäiset suurten ikäluokkien edustajat keskustelevat tällä palstalla sankoin joukoin.
Missä välissä tämä sukupolviasia on mennyt näin pahasti sekaisin?
Taidat "kultapieni" olla hieman pihalla, kun et ymmärtänyt ensimmäisen lauseen olevan sarkasmia. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittaa suuria ikäluokkia yhtä paljon kuin "nuoria" milleniaaleja. Eli totuus: kritisoijat viisikymppisiä keski-ikäisiä, jotka kritisoivat varhaiskeski-ikäisiä milleniaaleja.
Kultapieni, viisikymppiset ovat pieniä ikäluokkia jo. Vuonna 1946 syntynyt suurten ikäluokkien edustaja äitini on nyt 74v. Itse kuulun yhteen Suomen pienimmistä ikäluokista, olen 47v.
En oikeataan usko, että nuo eläkeikäiset suurten ikäluokkien edustajat keskustelevat tällä palstalla sankoin joukoin.
Missä välissä tämä sukupolviasia on mennyt näin pahasti sekaisin?
Taidat "kultaseni" olla hieman yksinkertaisempaa sorttia, kun et ymmärtänyt ensimmäisen virkkeen olevan sarkasmia. ;)
Se ensimmäinen virke ei toimi edes sarkasmina, koska on täydellisen sekava logiikaltaan. Lue uudelleen ja mieti hetki.
No eihän se minun vikani ole, jos sulla on hieman pidemmät piuhat :D
Selitetäänpä tälle kultapienelle vielä juurta jaksaen: täällä siis EI ole suuria ikäluokkia, eikä myöskään NUORIA milleniaaleja, koska he eivät mitään nuoria enää ole. Tiedän kyllä, ettei mennyt perille vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on väärin tehdä tästä sukupolvikysymystä, kun vika on oikeasti ruuhkavuosien ja yhteiskunnallisten puitteiden yhdistelmässä. Koko ajan on vedetty etenkin naisten elämää tiukemmalle työn ja perheen yhteensovittamisen ja toimeentulon hankkimisen suhteen.
Nykyään ei ole harvinaista, että naiselta odotetaan koko työuran ajan osallistumista 50% perheen kiinteisiin kuluihin, myös äitiyslomalla tai hoitovapaalla, samalla kun kuitenkin naisten palkka edelleen laahaa miesten palkan perässä.
Ei ole myöskään harvinaista, että työnantaja odottaa työntekijöiden kokevan työyhteisön ”perheenä” ja työn menevän ilman muuta yksityiselämän edelle.
Työntekijöiden odotetaan joustavan iloisesti, jos työnantajan voitot uhkaavat kaventua. Nyt koronakriisissä omassa tuttavapiirissä moni työntntaja pyysi lomautettuja työntekijöitä jatkamaan kumminkin töitä, ilmaiseksi. WTF? Ja arvatkaa mitä, moni suostui.
Ja jos jotain ei heti osaa tai ehdi tehdä, katse kohdistuu yksilöön, miten et ole opetellut tai etkö osaa priorisoida ajankäyttöäsi?
Tähän on ihan looginen jatkumo tehdä uupumisestakin sukupolven ominaisuuksiin liittyvä kysymys. Syytetään taas yksilöä, ei missän nimessä kohtuuttomia puitteita.
Te itse revitte ne odotuksenne somesta, ei sellaisia ole. Ne luodaan itse.
Olen milleniaali itsekin, enkä tunnista tuota kamalaa "painetta ulkopuolelta" kun ei sellaista yksinkertaisesti ole. Olkoonkin, että lasten kanssa kyllä on viimeisen 10v aikana menty alaspäin kyttäyskulttuuriin, joka ei enää ole tervettä, mutta sitäkään ei tietenkään kannata aktiivisesti miettiä.
Itse hankin lapset nuorena, kouluttautumattomana, työttömänä ja rahattomana. Uskoin silloin ja uskon nyt, että elämä kantaa. Useamman lapsen äitnä olen tehnyt töitä ja opiskellut, ilman burn outia, koska sen sijaan, että "pitäisi suorittaa jotain" olen vain elänyt.
Nyt työt on loppumassa, enkä tiedä vielä varmasti jatkosta, mutta en silti jaksa stressata. Jos se sitten on pienemmällä palkalla töiden tekoa, niin sitten se on. En ole erityisesti materiaalin tai hulppean asunnon perään, ei vain kiinnosta.
Joten te burn outiin ajautuvat: älkää yrittäkö jotain, mihin ette pysty! Jos vaativa työ tai opinnot yliopistolla ajaa teidät burn outiin teistä ei selkeästi ole siihen, laskekaa rimanne omalle tasollenne ja eläkää itsenne näköistä elämää. Te ITSE luotte ne paineet. Kasvattakaa selkäranka ja pyrkikää elämään sen tasoista elämää, mihin oma pää kestää. Jos pää hajoaa yliopisto-opinnoista teistä ei selvästikään siihen ole, menkää ammattikouluun tai ammattikorkeaan.
Edelleen: vastuu on teillä itsellänne!
NO jokainen tuntuu olevan vaativalla alalla asiantuntijana, mutta onkohan väärä ala jos on niin vaikeaa ja pitää pinnistellä että saa työt tehtyä.
Jos on oikealla alalla niin ei asiantuntijuus ole tasan mitenkään vaikeaa, vaan haastavaa ja mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on väärin tehdä tästä sukupolvikysymystä, kun vika on oikeasti ruuhkavuosien ja yhteiskunnallisten puitteiden yhdistelmässä. Koko ajan on vedetty etenkin naisten elämää tiukemmalle työn ja perheen yhteensovittamisen ja toimeentulon hankkimisen suhteen.
Nykyään ei ole harvinaista, että naiselta odotetaan koko työuran ajan osallistumista 50% perheen kiinteisiin kuluihin, myös äitiyslomalla tai hoitovapaalla, samalla kun kuitenkin naisten palkka edelleen laahaa miesten palkan perässä.
Ei ole myöskään harvinaista, että työnantaja odottaa työntekijöiden kokevan työyhteisön ”perheenä” ja työn menevän ilman muuta yksityiselämän edelle.
Työntekijöiden odotetaan joustavan iloisesti, jos työnantajan voitot uhkaavat kaventua. Nyt koronakriisissä omassa tuttavapiirissä moni työntntaja pyysi lomautettuja työntekijöitä jatkamaan kumminkin töitä, ilmaiseksi. WTF? Ja arvatkaa mitä, moni suostui.
Ja jos jotain ei heti osaa tai ehdi tehdä, katse kohdistuu yksilöön, miten et ole opetellut tai etkö osaa priorisoida ajankäyttöäsi?
Tähän on ihan looginen jatkumo tehdä uupumisestakin sukupolven ominaisuuksiin liittyvä kysymys. Syytetään taas yksilöä, ei missän nimessä kohtuuttomia puitteita.
Perheen ja työn sovittaminen on toki iso ja tärkeä asia, mutta ei ole tässä ”millenniaalien burnout” -teemassa olennaisinta. Eihän Eeva Kolullakaan, jonka kirjasta ja haastattelusta tämä keskustelu alkoi, ole lapsia...
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät tunnu oikein ymmärtävän miten suuri merkitys on sillä, miten tulevaisuutta katsoo.
Joo, on totta että monilla ikäluokilla on ollut rankempi lapsuus kuin milleniaaleilla. Miten sitä voisi edes verrata, kun joku on lähtenyt 17-vuotiaana sotaan?
Mutta mun mielestä olennaisin selitys milleniaalien burnoutille on siinä että käskyt ei todellakaan tule enää ylhäältä päin. Koska jos mut komennettaisiin sotaan, mä menisin. Olisi vähän pakko. Ja myöhemmin saisin siitä kehut, vaikkei se ollut oma valinta. Elämä on tavallaan henkisesti helppoa silloin kun tekee vaan niin kuin käsketään. Varsinkin kun kaikki muut on samassa junassa. Sen vastuun voi ulkoistaa jollekin muulle, ja kitistä kavereiden kanssa että onpa tämä ikävää. Elämä vaan kuljettaa sua eteenpäin, kun kaikki tulee annettuna. Ajaudut sotaan, ajaudut töihin, ajaudut vanhemmaksi, ajaudut eläkkeelle (todella nuorena!)
Mutta läpi kaiken tuon, yhteiskunta sanoo sinulle, että paremmat ajat ovat edessä. Yhdessä pystymme kun teemme töitä! Elämään tulee jatkuvasti parannuksia: sähkö, lämmin vesi, sisävessat, tv, autot... Tulevaisuutta voi odottaa ilolla.
Milleniaali sen sijaan on syntynyt lähes valmiiseen maailmaan. Oman elämäni aikana on parantunut enää lähinnä viihde-elektroniikka ja syöpälääkkeet. Toki samaan aikaan syövän esiintyvyys on noussut, joten plus miinus nolla?
En katso tulevaisuutta optimistisesti, koska kukaan ei ole koskaan sanonut minulle, että niin kannattaisi tehdä. Voittokulun sijaan minun eliniälleni on povattu ympäristökatastrofeja, työttömyyttä, pätkätöitä, köyhyyttä, ja lisäksi lehdistä saa jatkuvasti lukea, että avioero ja lapsettomuus ovat meille todennäköisiä. Eläkkeelle et tule pääsemään ikinä.
Ja mitään yhteishenkeä ei todellakaan ole. Aina saa kuulla, että jokainen epäonnistumisesi on oma syysi. Että vaikka töitä ei vaan kaikille riitä, niin se on silti sun syy että just sinä jäit ilman. Tämäkin ketju on täynnä sitä syyllistämistä. Eikä siltä voi mitenkään puolustautua. Vaikka kertoisit että teit kaiken oikein, väki saa sen silti väännettyä sinun syyksi, eikä olosuhteiden. Vika ei koskaan voi olla missään muussa kuin milleniaalissa itsessään, joka on laiska, lapsellinen ja heikko. Ja jos milleniaali keksii keinon selvitä tässä nykymaailmassa, sekin on aina poikkeuksetta väärin. Elättää nyt itsensä somettamalla, miten turha ihminen!
Viihde-elektroniikan laatukin on kyllä laskenut valmistuksen siirryttyä kiinaan. Esim. CD soitin ei ole enää mikään uusi keksintö, mutta kiinalaisten tekele hajosi jo alle vuodessa, kun taas joku 80-luvun soitin voi toimia edelleen hyvin.
Tietysti, millenniaalithan ei varmaan CD-levyjä kuuntelekaan...
No heille tutumpi esimerkki lienee älypuhelimet, ainakin oma laitteeni on muutaman kerran lukkiutunut niin että tokenee vain akun irrottamalla ja takaisinlaitolla. Pelikonsoleissakin on sellaisia sovelluksia ollut, jotka kaataa käyttöjärjestelmän esim. sovellusta sulkiessa.
Laitteet oli paljon varmatoimisempia ennen.
Minusta kyllä tuntuu että osalla näistä ei ole oikeista vaikeuksista tietoakaan. Itsellä ollut äiti suljetulla osastolla ja isä vankilassa (eri aikoihin) ja suurin piirtein kaikki sukulaiset kuolleet jo ennen kuin täytin 20. Paras kaveri kuoli kun olin 18. Itse meinannut onnettomuudessa kuolla ja läheiset sairastaneett vakavasti. Että oikeasti ihan mitkä tahansa työjutut tms. ei todellakaan meikäläistä stressaa pätkän vertaa.
Suhteellisuudentaju puuttuu ihmisiltä kun ei ole kokenut oikeita ongelmia.
Täällä kirjoittaa suuria ikäluokkia yhtä paljon kuin "nuoria" milleniaaleja. Eli totuus: kritisoijat viisikymppisiä keski-ikäisiä, jotka kritisoivat varhaiskeski-ikäisiä milleniaaleja.