Millenniaalien burnout

Musta ongelma on kotikasvatuksessa. Elintaso on niin korkea ja lapsia on vähän, joten lapsia hemmotellaan liikaa. Ei totuta epämukavuuteen vaan mukavaan ja helppoon elämään. Todellisuudessa elämä ei ole yhtään helpompaa kuin ennen, se on joskus jopa vaikeampaa. Sinänsä en kyllä vertaisi nykyistä pätkätyökierrettä siihen, kun mentiin 15-vuotiaana raskaaseen työhön ja elettiin jossain takahuoneessa. Palkka riitti nipin napin ruokaan ja sänkypaikkaan. Mutta jokainen aikakausi on omanlaisensa omine vaikeuksineen. Sietokyky on kasvatuksen tulos ja tämän hetkinen kasvatus ei opeta sinnikkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Musta ongelma on kotikasvatuksessa. Elintaso on niin korkea ja lapsia on vähän, joten lapsia hemmotellaan liikaa. Ei totuta epämukavuuteen vaan mukavaan ja helppoon elämään. Todellisuudessa elämä ei ole yhtään helpompaa kuin ennen, se on joskus jopa vaikeampaa. Sinänsä en kyllä vertaisi nykyistä pätkätyökierrettä siihen, kun mentiin 15-vuotiaana raskaaseen työhön ja elettiin jossain takahuoneessa. Palkka riitti nipin napin ruokaan ja sänkypaikkaan. Mutta jokainen aikakausi on omanlaisensa omine vaikeuksineen. Sietokyky on kasvatuksen tulos ja tämän hetkinen kasvatus ei opeta sinnikkyyttä.

Tätä ihmettelen jatkuvasti keskusteluissa, jossa alleviivataan että halutaan tarjota lapsille paras mahdollinen elintaso, niin miksi? Minkä takia joku pitää totuttaa vauvasta asti luksukseen (mahdollisesti velkarahalla hankittuun), kun todennäköistä on, ettei tällä vuosikymmenellä syntyneillä tule olemaan mahdollisuuksia ökyilyyn, kun luonnonvarat loppuvat.

Jokin on kyllä elämän hallinnassa pielessä, jos burn out tulee muutaman työvuoden jälkeen.

Itse tehnyt vaativaa korkeakoulutuksen vaativaa  kovatahtista työtä 30 vuotta enkä ikinä ole kokenut minkäänlaista burn outia. Pidän työstäni vieläkin.

Kaverien kanssa ihmettelemme, mikä ihme on burn out.

Nykyaikana nuoriso valittaa ihan kaikkea, elämän  vaatimukset suhteettomat, keskittyy liikaa someen,  ei kestä pettymyksiä, ei pysty kovatahtiseen työhön. Psyyken täytyy olla jotenkin heikompi kun ei kestetä elämään kuuluvia vastoinkäymisiä vaan ne ovat ylitsepääsemättömiä.

Seurausta lällystä kotikasvatuksesta, mikä keskittyy pelkkään miellyttämiseen, pettymyksiä ei koeta. Lapsi saa kaiken ja usein saa päättää aina.

Aikuisena ei sitten kestetkään niitä pettymyksiä, kun ei lapsena opittu ja koulittu psyykettä-  ja kun esim. pomo sanoo jotain negatiivista, se on maailman loppu

Kotikasvatus on tosiaan se avainsana. Ja naisilla burnoutit kertyy sen takia, että miehet kuulee yleensä ekan kerran EI sanat intissä ja oppii pettymykset jo 18 vuotiaana, mutta naiset elää prinsessa harhoissaan vielä vuosia ja sitten vasta joku sanoo ei.

Vierailija kirjoitti:

Eikö nää milleaniilit ole niitä parempia ihmisiä jotka loukkaantuu kaikesta ja kaipailevat totalitääri yhteiskuntaa.

Minun käsitys on että kaipaavat enemmän totalitäärisen yhteiskunnan sijaan Amerikkalaista jenkkikapitalismia jossa huumausaineet laillistetaan ja jokaisella on vapaus elää miten lystää.

Sellaisen mielikuvan minä olen heistä saanut.

Eli perin oikeistolaisia nuo nuoret ovat.

Vierailija kirjoitti:

Musta ongelma on kotikasvatuksessa. Elintaso on niin korkea ja lapsia on vähän, joten lapsia hemmotellaan liikaa. Ei totuta epämukavuuteen vaan mukavaan ja helppoon elämään. Todellisuudessa elämä ei ole yhtään helpompaa kuin ennen, se on joskus jopa vaikeampaa. Sinänsä en kyllä vertaisi nykyistä pätkätyökierrettä siihen, kun mentiin 15-vuotiaana raskaaseen työhön ja elettiin jossain takahuoneessa. Palkka riitti nipin napin ruokaan ja sänkypaikkaan. Mutta jokainen aikakausi on omanlaisensa omine vaikeuksineen. Sietokyky on kasvatuksen tulos ja tämän hetkinen kasvatus ei opeta sinnikkyyttä.

Vahvasti tämä!

Eli jos ongelma on kotikasvatuksessa niin milleniaalinen burn outeista voidaan siis syyttää vain ja ainoastaan meidän vanhempia :) Jes, löytyi syylliset! Mitäs lellitte piloille!

Kun taas tullaan todellisuuteen eli että esimerkiksi allekirjoittaneella (olen kolmekymppinen) ei ollut uusia vaatteita ja leluja, ei ulkomaanmatkoja ja vanhemmalla nuppi kosahti kun olin teini eikä toinen ollut läsnä millään tavalla eli sain selvitä ihan itsekseni.

Sen jälkeen perhe huomasi että tämähän on vahva kaveri, alkoivat valittamaan omista ongelmistaan ja valjastivat minut jonkinlaiseksi terapeutiksi joka on aina ollut selvittämässä heidän ongelmiaan. Sen jälkeen minä huomasin että eihän ne kestä kuulla minun ongelmiani kun joudun lohduttelemaan heitä kun MINULLA menee huonosti.

Minulla ei ole ketään joka kuuntelisi. En nyt minä voi vaivata muit ongelmillani, minun pitää olla ahkera, reipas, tunnollinen ja aina valmis auttamaan. Kuten on opetettu.

Kirjan kirjoittaja sai julkisuutta ja myyntiä kirjalleen. Se on menestystä. Monet kolmikymppiset esillä olijat ovat koulutukseltaan tavalla tai toisella tekemisissä viestinnän kanssa ja viestivät nyt ahdingostaan: pätkätöistä, vääristä vaatimuksista ja asumisen kalleudesta pk-seudulla.

Mitä kolmikymppisenä sitten tapahtuu? Silloin tehdään viimeinen pesäero lapsuudenkodin asenteisiin ja tavoitteisiin ja luodaan oma maailma. Parantakaa se mikä pitää parantaa. Automaatio tulee muuttamaan maailmaa rajusti. Koko työelämä mullistuu. Te tulette silloin vuorollanne pitämään valtaa parikymmentä vuotta.

Minulla on sama työtahti kuin millenniaaleilla. Sähköposteihin vastaamista odotetaan viikonloppuisin, jatkuvasti pitää olla tavoitettavaissa ja koneen lähistöllä, vaikka lomat päällä, työpaikan whatsapp laulaa pitkin iltaa ja balalaikka soi.

Samat odotukset töissä kuin aloittajalla, mutta siitä huolimatta en ole työurani aikana kokenut burnoutia... ai niin, minähän olen vain kalkkis x-sukupolven edustaja.

Vierailija kirjoitti:

Olen millenniaali itse ja minusta tämä on milleniaanien oma vika. Ollaan kasvettu liian pumpulissa ja ei kestetä mitään kritiikkiä. Kun ekaa kertaa tulee vastoinkäyminen, pitäisi heti saada jotain kriisiterapiaa. Lisäksi monesti tehdään typerä alavalinta ja siitä voi vain syyttää itseään. Vaatimukset eivät yleensä ole kohtuuttomia, mutta oma ammattitaito ei välillä riitä.

T: Henkilö, joka on automatisoinut merkittävän määrän työhtäviään skriptaamalla ja työpäivä kuluu lähinnä valvoen näiden skriptien toimintaa ja kirjoittaessa uusia.

Mikähän se "typerä alavalinta" sitten mahtaa olla? Ja miten kaikki pääsevät "hyvälle alalle", jos koulutuspaikkojen määrä on kuitenkin rajallinen? Ja kuka tekee "typerät" työt, ellei kukaan kouluttaudu näille aloille?  Uskomattoman puusilmäistä ajattelua, miksi et syö leivoksia, jos sinulla ei ole leipää... 

Kaikkien korkeakouluttaminen ei ole ratkaisu mihinkään, sillä tästä seuraa vaan se, että kaupan kassalle pitää kouluttautua tradenomitasoisesti, jonka jälkeen vielä tulevat automaatikassat ja työt harvenevat entisestään.  Hukkaan mennyttä koulutusta se on, mutta ei sekään ole ollut yksilön valinta, että jättää kouluttautumatta. tämä on yhteiskunnallinen ongelma, yksilö ei voi jättäytyä pois turhasta koulutuskierteestä vaikka haluaisikin.  Yksilön kannalta on kuitenkin parempi olla työtön tradenomi kuin työtön ylioppilas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitä, mitkä minun mielestä on tehneet milleniaaleista niin ongelmaisia:

1: Arvopohjan puute - Suomessa vallitsee "antaa kaikkien kukkien kukkia" mentaliteetti. Oikean ja väärän hämärtyminen johtaa tilanteeseen, jossa kaikki elämän muuttujat on koko ajan auki. Parisuhteiden pysymiseen ei voi enää luottaa, perhe ei tue, ei ole elämäntapaa jonka varaan rakentaa. Aivot koko ajan kriittisten valintojen armoilla, mihinkään ei voi luottaa.

2: Informaatioteknologia ja hyödykkeiden helppo saatavuus - Lyhyen tähtäimen palkitsemiseen suunniteltu some, pornoteollisuus ja kulutuskulttuuri ehdollistavat lapset jo pienestä pitäen siihen, että tavarat saa kaupasta ja hymyt netistä. Itsekontrolli pitkien, suurta vaivaa vaativien projektien läpikäymiseen puuttuu suurimmalla osalla, myöskin arkielämän taidot. Aivot operoivat lyhyen tähtäimen dopamiiniluupeissa, ja haasteellisuuden kohtaamiseen tarvittavat voimavarat ja kärsivällisyys puuttuvat.

3: Henkilökohtaisen identiteetin heikkous - Nykyisessä individuaalisuutta palvovassa ilmapiirissä oman itsen löytäminen on, yllättävää kyllä, yhä vaikeampaa. Totteluyhteiskunnan kuopukset oppivat jo pienellä iällä, että valta ei ole omissa käsissä vaan jollakin ylemmällä taholla. Kulkiessaan koulutusputken läpi kiltisti normeja totellen nuoret löytävät itsensä maailmasta, jossa ei olekaan sitä yhtä tahoa joka auttaa. Oma ajattelu on kuollut, tai sitä ei osata käyttää ongelmien ratkaisemiseksi.

4: Terveen maskuliinisen kulttuurin puute - Tämä erityisesti pojilla. Päiväkodista lähtien poikia kohdellaan kuin viallisia tyttöjä. Avioerojen takia, useimmat yksinhuoltajat ovat äitejä joilla ei ole ohjekirjaa miten mies toimii. Seurauksena syrjäytyvien ja heikkojen pullukkapehmojen sukupolvi, joka ei tiedä paikkaansa maailmassa. Jos mokaat, oot toksinen sika, jos taas oot hiljainen ja sopeutuva, niin sulla ei oo munaa ja kukaan ei oo susta kiinnostunut. Tämän sukupolven nuorten miesten kanssako nykyajan tyttöjen pitäisi sitten lisääntyä? Ei ihme, että syntyvyyden kanssa on vähän niin ja näin.

5: Yllä olevista johtuva poliittinen hajaannus - Kaukana ovat ne ajat kun suomessa vedettiin yhtä köyttä. Nykyisin poliitikoksi pääsee näkyvyydellä ja rahalla. Poliittinen kenttä on hyvin hajanainen, erot oikean ja vasemman välillä ovat ennätyskorkeat. Lukuisat eri koulukunnat, alakulttuurit, amerikasta tulevat villitykset jne. repivät poliittista kenttää hajalle. Kun kenttä on liian pirstaloitunut ja pitkän elämänuran tehneitä poliitikkoja ei enää ole, ei myöskään löydy yhtenäisyyttä ja visiota tehdä korjausliikkeitä riittävän nopeasti. Vapaus ottaa määrättömästi lainaa mahdollistaa huonojen päättäjien vallassa pysymisen. Tämä kaikki sitten säteilee yhteiskunnan rakenteisiin, ja milleniaalit, joilla ei ole muistikuvaa siitä millaista oli kun oli vielä selkeetä äänestävät sitten sen mukaisesti. Ja kehä jatkuu...

Ei todellakaan saa kaikki kukat kukkia. Tai saa mutta jossain keskenään. Se tästä vielä puuttuisi että joku tulisi kaiken muun lisäksi harhaista arvopohjaansa pakottamaan Raamatun kanssa päähän lyöden. Eikun ainiin, silleenhän meidät kyllä on kasvatettu, tuntemaan syyllisyyttä kaikesta.

Koka puhui jostain Raamatulla pähän lyömisestä? En minä ainakaan.

Tarkoitin, että nykyajan alati nopeutuva tiedonsiirto on johtanut tilanteeseen, jossa kukaan ei oikein tunnu tietävän, että mihin tässä ollaan menossa ja mikä on paras tapa edetä. Nuoret, jotka ovat aina uusimpien trendien harjalla, eivät omaa tarvittavaa arvopohjaa näiden trendien analysoimiseen. Pahimmillaan omalta perheeltä saa pahimmillaan "tee mitä haluat, kunhan et tapa ketään" -tasoisen elämän ajokortin. Ajattele miten maailma on muuttunut vuodesta 2010. Nuorten aivot ovat paljon joustavammat kuin meidän vanhempien. Tästä syystä he ovat ensimmäisinä kärsimässä tästä sekaannuksesta. Ja kyllä arvokonservatismi vetää osan nuorista mukanaan, koska se tarjoaa mahdollisuuden elää selkeällä arvopohjalla. Nykytilanteen valossa en voi myöskään kritisoida näin tekeviä, mutta itse en usko, että se on vastaus ihmisenä olon mysteeriin näinä aikoina. Terv. Se alkuperäinen postaaja

Se on tosiseikka että se niin kutsuttu arvopohja on aiemmin synnytetty lyömällä Raamatulla päähän ilman mitään sen kummempia yleviä ajatuksia kuin että näin kuuluu olla. Se että jotkut turvautuu vanhoihin tapoihin hämmennyksen hetkellä ei tarkoita että ne vanhat tavat pitäisi kaikkien taakkana säilyttää.

Mistä olet noin erikoisia käsityksiä omaksunut? Lue hieman enemmän historiaa ja elämänkertoja, äläkä usko kaikkea ilman että olet selvittänyt useamman näkökulman niiden takana. Opillinen sivistys ja sydämen sivistys, tahdikas käytös, yhteisöllisyys, "reilu meininki", kaikki tämä on ollut kasvatuksen tavoitteena ja näillä periaatteilla on luotu hyvinvointiyhteiskunta. Ei mikään sukupolvi sentään koko pyörää ole keksinyt vaan uudet sukupolvet parhaimmillaan keksivät pyörälle uusia käyttötarkoituksia. 

Ihmisluonteen huonot puolet, ahneus, kateus, ylpeys, oman edun tavoittelu, se on ikuista ja jokaisessa kulttuurissa on sitä yritetty kitkeä eri tavoin. Samoin ihmisluonteen hyveet, myötätunto, sosiaalisuus, reiluus kauneudentaju, kyky rakastaa ja tulla rakastetuksi, kyky antaa ja saada anteeksi jne. Näitä on yritetty ruokkia ja kasvattaa. Kristinuskon tavat ovat olleet ihan hyvät ja toimivat silloin kun on pysytty kohtuudessa. Mutta esimerkiksi noitavainot ja muut julmuudet eivät ole kristinuskon vika, vaan ihmisluonteen heikkous, oman edun tavoittelu ja muiden panettelu on päässyt niskan päälle ja voittanut anteeksi antamisen ja lähimmäisen rakastamisen veljenä, mikä oli alunperin se kristinuskon pääsanoma. 

Sivistymätön, materiaa palvova ja omaa etua tavoitteleva kansa on ihan älyttömän helppo saada riitelemään keskenään, kuten nyt täälläkin eri sukupolvet, hajoita lisää ja hallitse, kun kansa riitelee keskenään. Katsotaan mihin tällä päästään. Joku kenties nousee vahvaksi johtajaksi eli diktaattoriksi ja kokoaa rivit, mutta minkä periaatteen alle?  Ja millä keinoilla? Lukekaapa historiaa...

Se ihmisten innostaminen riitelemään on muuten erään naapurimaan etu ja tavoite. Varmaan täälläkin osa eripuraa lietsovista viesteistä on sieltä kotoisin. Ensin oli vanhemmat vs lapsettomat, sitten naiset vs miehet, ja nyt yritetään kehittää vielä sukupolvien välille riitaa.

Se on periaatteessa on sillä lailla vaikeaa, että harva alle 60v hirveästi identifioituu mihinkään sukupolveen. Mutta näköjään voi onnistua, kuten tässä ketjussa. Ja nythän tuolla on jo toinenkin ketju...

Joka sukupolvi aloittaa omien kärsimyksensä luettelon "te ette ymmärrä, maailma on muuttunut, jne" paasauksella.

Maailma muuttuu jatkuvasti. Koko ajan. Ja pian se vuonna 1995 syntynyt nuori aikuinen huomaa, että onkin vanha aikuinen, jolle seuraava sukupolvi paasaa "te ette ymmärrä".

Jos jo alle kolmekymppisenä on burnoutin kokenut, sille pitää tehdä jotain. Onko ala oikea, riittääkö rahkeet?

Haluatko elää elämäsi ahdistumalla ja valittamalla kun sen voisi elää jotenkin muuten, omalla tavalla.

Koska maailmaa, työpaikan tapoja ja muita ihmisiä et voi muuttaa,muuta itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Musta ongelma on kotikasvatuksessa. Elintaso on niin korkea ja lapsia on vähän, joten lapsia hemmotellaan liikaa. Ei totuta epämukavuuteen vaan mukavaan ja helppoon elämään. Todellisuudessa elämä ei ole yhtään helpompaa kuin ennen, se on joskus jopa vaikeampaa. Sinänsä en kyllä vertaisi nykyistä pätkätyökierrettä siihen, kun mentiin 15-vuotiaana raskaaseen työhön ja elettiin jossain takahuoneessa. Palkka riitti nipin napin ruokaan ja sänkypaikkaan. Mutta jokainen aikakausi on omanlaisensa omine vaikeuksineen. Sietokyky on kasvatuksen tulos ja tämän hetkinen kasvatus ei opeta sinnikkyyttä.

Tää marina on ikuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta ongelma on kotikasvatuksessa. Elintaso on niin korkea ja lapsia on vähän, joten lapsia hemmotellaan liikaa. Ei totuta epämukavuuteen vaan mukavaan ja helppoon elämään. Todellisuudessa elämä ei ole yhtään helpompaa kuin ennen, se on joskus jopa vaikeampaa. Sinänsä en kyllä vertaisi nykyistä pätkätyökierrettä siihen, kun mentiin 15-vuotiaana raskaaseen työhön ja elettiin jossain takahuoneessa. Palkka riitti nipin napin ruokaan ja sänkypaikkaan. Mutta jokainen aikakausi on omanlaisensa omine vaikeuksineen. Sietokyky on kasvatuksen tulos ja tämän hetkinen kasvatus ei opeta sinnikkyyttä.

Tätä ihmettelen jatkuvasti keskusteluissa, jossa alleviivataan että halutaan tarjota lapsille paras mahdollinen elintaso, niin miksi? Minkä takia joku pitää totuttaa vauvasta asti luksukseen (mahdollisesti velkarahalla hankittuun), kun todennäköistä on, ettei tällä vuosikymmenellä syntyneillä tule olemaan mahdollisuuksia ökyilyyn, kun luonnonvarat loppuvat.

Valitettavasti nykyaikana raha tulee rahan luo. Fake it until you make it. Miksi Kylie Jenner valehteli olevansa miljardööri, vaikka on vain miljoonääri? Miksi Donald Trump jatkuvasti liioittelee varakkuuttaan?

Ohhoh, tulipa oikein armeija ihmisiä yhtäkkiä kertomaan, että vain lapsena lellityt sairastuu työuupumukseen. Aika paksu väite.

Itse veikkaan, että ne lapsena lellityt tyypit on pitemminkin niitä, jotka täällä julistaa että "senkun vaihdat työpaikkaa, ja kaikki ongelmat ratkeaa". Koska se on just sellainen helppo ratkaisu (silloin kun työpaikan vaihtaminen on ylipäänsä mahdollista), jonka kultalusikka hanurissa syntynyt valitsee. "Tuli pieni vastoinkäyminen, mäpä lähden heti pakoon, koska en kestä yhtään epämukavuutta."

Työuupumuksesta kärsivä taas on todennäköisemmin erittäin ahkera, tunnollinen ja kärsimykseen tottunut ihminen. Sellainen, joka ei tajua päästää irti vaikka olisi kuinka raskasta. Päin vastoin, tällainen ihminen lyö vaan lisää pökköä pesään: "Työ on aika raskasta ja alan olla aika väsynyt, mutta jos teen kahta kauheammin hommia, tää ongelma varmaan ratkeaa."

Ja jos nyt milleniaaleja mietitään, niin onhan ne kovaan työhön tottuneet, kun niille on koko elämän sanottu, että opiskelu- ja työpaikoista pitää kauheasti kilpailla, ja epäonnistumisesta saat syyttää vain itseäsi... Toisin kuin nämä vanhemmat ikäluokat, joille on sanottu että "kävelet vaan tehtaan portista sisään ja esittelet itsesi reippaasti, niin saat kyllä töitä"...

Milleniaalit ovat kasvaneet kuvitelmaan, että täydellisyys on standardi. Täydellinen iho, täydellinen työ, täydellinen loma, täydellinen koti, täydellinen instatili.  Vanhemmat ja sukulaiset ovat lyöneet vettä myllyyn kehumalla kaikkea tekemistä. Kaikki on mahdollista juuri sinulle ihana yksisarviseni! 

 Täydellisyyttä ei kuitenkaan ole. Asiat voivat olla vähän tai korkeintaan enemmän sinne päin. Sinä et ole maailmankaikkeuden tärkein ja ainutlaatuisin olento. Kun todellisuus alkaa tapahtua filtteröidyn maailmankuvan tatakaa, pää ei kestä todellisuuden rupisuutta ja kivuliaisuutta. Se mikä aiemmille sukupolville on ollut opettava kokemus, on milleniaaleille häpeällinen epäonnistuminen. Panikoituneena he itkevät vanhempien sukupolvien elämän helppoutta, vaikka elämähän on helpottunut joka vuosikymmenellä. Me umpihangessa lapsina kouluun hiihtäneet maalaisjuntit, analogisesta digitaaliseen reippaasti hypänneet ja lokaalista globaaleiksi vauhdissa muuttuneet keski-ikäiset olemme kasvaneet maailmamme mannerlaattojen jatkuvaa liikkeeseen, uudistumisen pakkoon ja pettymysten jatkumon sietämiseen.  

Meille tulee nyt tällainen yksi ylimenokauden sukupolvi jonka psyyke on normaalia heikompi, koska elämä  ei ole täydellistä niin kuin luvattiin. Me vahemmat ikäryhmät olemme tukenanne, mutta eihän tällaisten milleniaalien tuskaa ymmärtämättömien ihmisten apu tietenkään kelpaa.

No eiköhän syy ole siinä kun kaikista on väkisin yritetty tehdä asiantuntijoita. 

Eli koulutuspaikkoja on lisätty ja sisäänpääsyvaatimuksia kevennetty. Kaikki pääsevät korkeakouluun. 

No, sitten mennään töihin. Työelämä ei ole helpottunut. Ne asiantuntijatyöt ovat osimoilleen yhtä haastavia kuin 50 tai 100 vuotta sitten. Nyt siellä on ihmisiä 95-105 äo:lla yrittämässä hoitaa niitä töitä joita aiemmin tekivät +105 äo:n omaavat ihmiset. Totta ihmeessä ne uupuvat kun joutuvat pinnistelemään äärimmilleen selvitäkseen omalle älykkyydelleen liian haastavista tehtävistä. 

Ei tämä ole kenenkään haukkumista. Vain vaiettu totuus. 

Miksi 100 vuotta sitten insinööri asui kartanossa ja rahvas nöyristeli kylänraitilla. Nyt kuka tahansa voi olla insinööri. Ei kansan älykkyys ole räjähtänyt, vaan noudattaa luonnonlakien mukaisesti keskijakaumaa. 

Sen luonteiset ihmiset, jollaiset ennen pyörittivät tätä maata, huomaavat, että asenteet ja arvot ovat muuttuneet. Jos yrittävät pitää venettä pinnalla, palavat loppuun.