Millenniaalien burnout

Vierailija kirjoitti:

Härski kirjoitti:

polla polla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milleniaanit on ihmiskunnan tehokkaimpia kuluttajia ja työntekijöitä.

Maapallon luonnonvarat ei koskaan ennen maailmanhistoriassa ole kulutettu niin nopeasti kuin nyt.

Tuo on totta. Vanhempaa laiskaa väkeä ottaa pattiin, kun eivät pärjää tuloksen teossa nuoremmilleen. Nuoret on kaikessa kehittyneet tehokkaammiksi. Tämä näkyy myös urheilutuloksissa ja kaikki on nykyään viety huippuunsa.

Yksi tulevaisuuden  milleniaanin (6h) työpäivä vastaa 80-luvun viikon työtulosta.

Siihen aikaan vähän vitsailtiin töissä ja jauhettiin paskaa. Siinä välissä spedetyyliin tupakoitiin ja vänkyröitiin vitsimielessä pomolle vastaan ja pomo tarjosi keskikaljat kuuman kesäpäivän kunniaksi. Niin noh, koko kopan ja toisenkin korjaamolla molla molla.

Rento meininki eiks je?

Oi niitä aikoja,

mut eihän meitä laiskimuksia toisten paahtaminen haittaa, katos viisas pääsee vähemmällä jne.

Silloin ehkä saatiin kuitenkin laadukkaampaa tulosta vähemmällä stressillä. Nyt tehdään sata lasissa sutta ja sekundaa.

Ihan siitä syystä koska sutta ja sekundaa ostetaan ja siihen pyritään.

Tuskin se työntekijää itseään innostaa, mutta jostain se leipä on revittävä.

Jos työnantaja haluaa sutta ja sekundaa, niin sitä hän saa ja sitä saa myös asiakaskunta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Milleniaanit yrittäjinä todennäköisesti kuppaa rahaa enemmän kuin koskaan.

Jos ajatellaan maailmalla yleisesti niin milleniaanit painaa tällä hetkellä kovemmin töitä kuin mitkään orjat ovat koskaan näin tehneet.

Ja eräällä tavalla halvalla lähtee, kun ajattelee yhteistä planeettaamme.

Pienten nautintojen takia ja hyvin pienellä tuntipalkalla.

Maailmalla milleniaanit tekee vielä halvemmalla kuin meillä Suomessa.

Ostovoima on heille ajettu hyvin alhaiseksi ja kaiken lisäksi on tarjolla kapitalistisimmissa maissa erilaisia huumausaineita laillisesti tarjolla tuomaan täytettä tyhjään hedonistiseen elämään.

Yhdysvallat ihan johtotähtenä esimerkkinä.

Toki heillä on pitkät perinteet teinikultuurin synnyttäjinäkin..

Rocknroll ja farkut esimerkkinä.

Milleniaanit on jalostettu hedonistinen tuote, joka elää ilman arvoja ja työskentelee halvalla kaiken halvan pikkunautinnon takia.

Ei heitä perheellistyminen ja pysyvyys kiinnosta.

Heitä kiinnostaa lyhyet nautinnot ja viisveisataan maapallon tilasta.

Töitä töitä ja nautintoja on heidän mottonsa.

Maapallon tila on mikä on juuri siksi, että boomerit perheellistyi hiukan liikaa. Maailman ainoa toivo on, että milleniaalit ja muut nuoremmat ikäluokat eivät lisäänny, ja ihmiskunnan kasvu saadaan pysähtymään.

Tajuatko yhtään kuinka julmalta kuulostat, kun syyllistät milleniaaleja siitä, etteivät he perheellisty? Tajuatko yhtään, miten ahdistavaa on, kun nuoresta asti tajuaa, ettei sinulla oikeastaan olisi oikeutta elämässä mihinkään?

Et voi hankkia lapsia koska väestönkasvu.

Et saisi matkustella, koska kasvihuoneilmiö.

Et saisi ostaa vaatetta/tavaraa koska luonnonvarat ja saastuminen.

Et saisi ostaa yksiötä isompaa asuntoa, koska hiilijalanjälki.

Ja samalla tajuat, ettei sillä ole edes mitään väliä, vaikka sinä kieltäisit itseltäsi kaikki nämä. Maailman tila silti vaan koko ajan vaan pahenee ja pahenee, koska väkimäärä silti koko ajan kasvaa ja ihmiset kuluttaa yhä enemmän, vaikka sinä et siihen osallistuisikaan.

Ja aina tulee haukut. Jos teet lapsia tai et tee. Jos kulutat tai et kuluta. Niin, miksiköhän milleniaaleja masentaa? Tällä kyseisellä milleniaalilla on ainakin ollut teini-iästä lähtien jatkuva ahdistus ja syyllisyys maailman tilasta. Enkä vieläkään tiedä mitä sille kuuluisi tehdä. Yritänkö tehdä oikein ja vetää kulutukseni minimiin, jotta maailma pelastuu (kuunnellen sitten haukkuja siitä, että olen ihan turhaan stressaantunut ja masennan muita)? Vai yritänkö nauttia elämästä vähän, ja kuuntelen sitten syyllistämistä hedonismista? En oikeasti tiedä. En tiedä miksi minut edes tehtiin tänne kun minulla ei selvästikään ole oikeutta täällä elää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä kirjoittelee vähän päälle nelikymppiset että ei heilläkään ole helppoa siinä samassa maailmassa missä milleniaalit kärsii? Te olette muutaman vuoden milleniaaleiksi katsottuja vanhempia joten varmasti kokemus on osittain sama kuin milleniaalien.

Ei olla. Ollaan juuri sitä edellistä sukupolvea, joka on käynyt ihan samat vaikeudet MUTTA ei kaaduta sätkyttelemään burnoutissa joka risauksesta. Me perustettiin perheet, eletään nyt ruuhkavuosia, joudutaan näköjään vielä nostamaan tämä maa koronakriisistä kun milleniaalit tärisee sairaslomalla kun on niin vaikeeta. Meillä on perkele selkärankaa kohdata vähän vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä kirjoittelee vähän päälle nelikymppiset että ei heilläkään ole helppoa siinä samassa maailmassa missä milleniaalit kärsii? Te olette muutaman vuoden milleniaaleiksi katsottuja vanhempia joten varmasti kokemus on osittain sama kuin milleniaalien.

Ei olla. Ollaan juuri sitä edellistä sukupolvea, joka on käynyt ihan samat vaikeudet MUTTA ei kaaduta sätkyttelemään burnoutissa joka risauksesta. Me perustettiin perheet, eletään nyt ruuhkavuosia, joudutaan näköjään vielä nostamaan tämä maa koronakriisistä kun milleniaalit tärisee sairaslomalla kun on niin vaikeeta. Meillä on perkele selkärankaa kohdata vähän vaikeuksia.

Samaa mieltä. Me ollaan sitä ikäpolvea joka ihaili Neuvostoliittolaista tehokasta systeemiä ja reiluutta työläisiä kohtaan, mutta inhosi venäläisiä ja iski kättä lippaan Marskin kuvalle kun isä käski ja tehtiin asento.

Me ollaan sitä ikäpolvea kun tappelussa voittaminen oli tärkeämpää kuin väkivallattomuus. Sama pätee lihansyöntiin. Sellainen ruoto pystyssä seisominen lakitta lipun alla, vaikka häviö olisi taattu.

Silti seistään ja ei huojuta kun pommikoneet lentää taivaalla ja pudottelee valkeita jätöksiä.

Kuunnellaan vain pulua ja kysellään siltä että ; Mis vai sää päähä paskot kuin pulu häh?

Miks vai hää sillai tek?

Sitten arki jatkuu ja tuleen ei jäädä makaamaan. Marssitaan töihin kuin neuvostoliittolaiset konsanaan ja ei valiteta palkan pienuutta. Työnteko on ainoa oikea tapa ansaita elanto, ei mikään muu.

Tuleen ei saa jäädä makaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Milleniaanit yrittäjinä todennäköisesti kuppaa rahaa enemmän kuin koskaan.

Jos ajatellaan maailmalla yleisesti niin milleniaanit painaa tällä hetkellä kovemmin töitä kuin mitkään orjat ovat koskaan näin tehneet.

Ja eräällä tavalla halvalla lähtee, kun ajattelee yhteistä planeettaamme.

Pienten nautintojen takia ja hyvin pienellä tuntipalkalla.

Maailmalla milleniaanit tekee vielä halvemmalla kuin meillä Suomessa.

Ostovoima on heille ajettu hyvin alhaiseksi ja kaiken lisäksi on tarjolla kapitalistisimmissa maissa erilaisia huumausaineita laillisesti tarjolla tuomaan täytettä tyhjään hedonistiseen elämään.

Yhdysvallat ihan johtotähtenä esimerkkinä.

Toki heillä on pitkät perinteet teinikultuurin synnyttäjinäkin..

Rocknroll ja farkut esimerkkinä.

Milleniaanit on jalostettu hedonistinen tuote, joka elää ilman arvoja ja työskentelee halvalla kaiken halvan pikkunautinnon takia.

Ei heitä perheellistyminen ja pysyvyys kiinnosta.

Heitä kiinnostaa lyhyet nautinnot ja viisveisataan maapallon tilasta.

Töitä töitä ja nautintoja on heidän mottonsa.

Maapallon tila on mikä on juuri siksi, että boomerit perheellistyi hiukan liikaa. Maailman ainoa toivo on, että milleniaalit ja muut nuoremmat ikäluokat eivät lisäänny, ja ihmiskunnan kasvu saadaan pysähtymään.

Tajuatko yhtään kuinka julmalta kuulostat, kun syyllistät milleniaaleja siitä, etteivät he perheellisty? Tajuatko yhtään, miten ahdistavaa on, kun nuoresta asti tajuaa, ettei sinulla oikeastaan olisi oikeutta elämässä mihinkään?

Et voi hankkia lapsia koska väestönkasvu.

Et saisi matkustella, koska kasvihuoneilmiö.

Et saisi ostaa vaatetta/tavaraa koska luonnonvarat ja saastuminen.

Et saisi ostaa yksiötä isompaa asuntoa, koska hiilijalanjälki.

Ja samalla tajuat, ettei sillä ole edes mitään väliä, vaikka sinä kieltäisit itseltäsi kaikki nämä. Maailman tila silti vaan koko ajan vaan pahenee ja pahenee, koska väkimäärä silti koko ajan kasvaa ja ihmiset kuluttaa yhä enemmän, vaikka sinä et siihen osallistuisikaan.

Ja aina tulee haukut. Jos teet lapsia tai et tee. Jos kulutat tai et kuluta. Niin, miksiköhän milleniaaleja masentaa? Tällä kyseisellä milleniaalilla on ainakin ollut teini-iästä lähtien jatkuva ahdistus ja syyllisyys maailman tilasta. Enkä vieläkään tiedä mitä sille kuuluisi tehdä. Yritänkö tehdä oikein ja vetää kulutukseni minimiin, jotta maailma pelastuu (kuunnellen sitten haukkuja siitä, että olen ihan turhaan stressaantunut ja masennan muita)? Vai yritänkö nauttia elämästä vähän, ja kuuntelen sitten syyllistämistä hedonismista? En oikeasti tiedä. En tiedä miksi minut edes tehtiin tänne kun minulla ei selvästikään ole oikeutta täällä elää.

No jos sosioligiaa ja piolokiaa ajatellaan, niin ihminen kyllä ahdistuu ja masentuu, jos ei elä kuin ihminen.

Eli se pariutuminen ja perhe kannattaisi olla. Sillä tavoin myös miehen elinikä pidentyy.

Sinkkuna ja velana elää lyhyemmän ja epäterveellisemmän elämän. Tulee sydän ja verisuonitauteja sekä mielenterveysongelmia, jos ei hanki puolisoa ja lapsia.

Ihmisen elämälle on luonnollinen elämänkaari. Jos jättää lapset välistä niin voi odottaa itselleen mielenterveysonelmia ja lyhyttä elinikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Milleniaanit yrittäjinä todennäköisesti kuppaa rahaa enemmän kuin koskaan.

Jos ajatellaan maailmalla yleisesti niin milleniaanit painaa tällä hetkellä kovemmin töitä kuin mitkään orjat ovat koskaan näin tehneet.

Ja eräällä tavalla halvalla lähtee, kun ajattelee yhteistä planeettaamme.

Pienten nautintojen takia ja hyvin pienellä tuntipalkalla.

Maailmalla milleniaanit tekee vielä halvemmalla kuin meillä Suomessa.

Ostovoima on heille ajettu hyvin alhaiseksi ja kaiken lisäksi on tarjolla kapitalistisimmissa maissa erilaisia huumausaineita laillisesti tarjolla tuomaan täytettä tyhjään hedonistiseen elämään.

Yhdysvallat ihan johtotähtenä esimerkkinä.

Toki heillä on pitkät perinteet teinikultuurin synnyttäjinäkin..

Rocknroll ja farkut esimerkkinä.

Milleniaanit on jalostettu hedonistinen tuote, joka elää ilman arvoja ja työskentelee halvalla kaiken halvan pikkunautinnon takia.

Ei heitä perheellistyminen ja pysyvyys kiinnosta.

Heitä kiinnostaa lyhyet nautinnot ja viisveisataan maapallon tilasta.

Töitä töitä ja nautintoja on heidän mottonsa.

Maapallon tila on mikä on juuri siksi, että boomerit perheellistyi hiukan liikaa. Maailman ainoa toivo on, että milleniaalit ja muut nuoremmat ikäluokat eivät lisäänny, ja ihmiskunnan kasvu saadaan pysähtymään.

Tajuatko yhtään kuinka julmalta kuulostat, kun syyllistät milleniaaleja siitä, etteivät he perheellisty? Tajuatko yhtään, miten ahdistavaa on, kun nuoresta asti tajuaa, ettei sinulla oikeastaan olisi oikeutta elämässä mihinkään?

Et voi hankkia lapsia koska väestönkasvu.

Et saisi matkustella, koska kasvihuoneilmiö.

Et saisi ostaa vaatetta/tavaraa koska luonnonvarat ja saastuminen.

Et saisi ostaa yksiötä isompaa asuntoa, koska hiilijalanjälki.

Ja samalla tajuat, ettei sillä ole edes mitään väliä, vaikka sinä kieltäisit itseltäsi kaikki nämä. Maailman tila silti vaan koko ajan vaan pahenee ja pahenee, koska väkimäärä silti koko ajan kasvaa ja ihmiset kuluttaa yhä enemmän, vaikka sinä et siihen osallistuisikaan.

Ja aina tulee haukut. Jos teet lapsia tai et tee. Jos kulutat tai et kuluta. Niin, miksiköhän milleniaaleja masentaa? Tällä kyseisellä milleniaalilla on ainakin ollut teini-iästä lähtien jatkuva ahdistus ja syyllisyys maailman tilasta. Enkä vieläkään tiedä mitä sille kuuluisi tehdä. Yritänkö tehdä oikein ja vetää kulutukseni minimiin, jotta maailma pelastuu (kuunnellen sitten haukkuja siitä, että olen ihan turhaan stressaantunut ja masennan muita)? Vai yritänkö nauttia elämästä vähän, ja kuuntelen sitten syyllistämistä hedonismista? En oikeasti tiedä. En tiedä miksi minut edes tehtiin tänne kun minulla ei selvästikään ole oikeutta täällä elää.

Nyt lopeta tämä ymv. sometus ja HETI!

Vierailija kirjoitti:

Kun mun vanhemmat ja muut ihmettelee miksi tässä pätkätöiden sekavuudessa ei ole kaikkea mitä heillä oli jo tässä iässä, niin tekis mieli vaan huutaa, että "anteeksi, en halunnut syntyä tänne. Anteeksi, että paloin loppuun jo hyvin nuorena ja anteeksi, että vien penniäkään yhteiskunnan varoista". Musta tuli burn-outin seurauksena ihmisraunio ja kyllä tiedän miten turha olen. Välillä tuntuu, että paras olisi ku kävelisi mereen painot jaloissa, että ei varmasti enää häiritsisi ketään. Koko elämä yhtä anteeksipyytelyä, koko ajan miettien milloin se elämä oikein alkaa. Mä en kauaa jaksa.

Nim. En ole pyytänyt syntyä tänne

Niin samoja ajatuksia. Omat vanhempani  ovat  todella vähäisellä koulutuksella päässeet töihin. Isälläkään ei ole oikeastaan ammattia lainkaan ja on silti ollut koko elämänsä erilaisissa töissä. Tosin pieni palkka on ollut, mutta aina on silti päässyt töihin. Nykyisessa työpaikassa saa varmasti olla loppuun asti ja eläkkeelle pääsee kohta. Äidilläni ollut vähän vaikeampaa ja ei ole enää nyt vanhempana päässyt niin hyvin töihin. Kuitenkin hänkin on ollut monenlaisissa töissä. He ovat myös ostelleet asuntoja ja muuttaneet paljon ja sillä tavalla eläneet ihan hyvää elämää. Tosin lama vaikutti jo paljon elämäämme ja silloin tuli jo vaikeuksia. Perheemme ei sillä tavalla ole ollut rikas koskaan ja nyt vasta viimeiset velat maksettu, kun talo myyntiin. 

Jos nyt vihdoin pääsisin asiaan. Eli jos nyt mietin vanhempien suhtautumista minun elämääni niin kyllä heillä on ihan väärät oletukset. Jotenkin ajattelevat, että opiskelemaan pääsee helposti ja ne opinnot ovat helppoja ja sitten vaan heti töihin. Ajattelevat myös, että opiskelu takaa työpaikan ja jos on vaan oma "hyvä" itsensä niin se on jo takuu siitä, että menestyy. Eivät ymmärrä yhtään mitään jos joku uupuu tai jollakin on vaikeuksia. Itsellä oli jo vaikea nuoruus ( kiusattiin ja olin yksinäinen) ja varmasti silloin alkoi jo elämä mennä "väärään suuntaan". Nyt olisi kiva joskus saada olla se heikko ja puhua vanhemmille suoraan, että en meinaa jaksaa ja ahdistaa. Eivät todellakaan koskaan ymmärrä jos mielenterveyteni pettää lopullisesti vaan saan varmasti syyn niskoilleni, että mitä olin niin heikko ja miksi annoin kaiken vaikuttaa. Kun eivät muutenkaan käsitä mitään mielenterveysongelmista.

Välillä tekisi mieli sanoa suoraan, että oletteko sokeita, kun ette ymmärrä mitään. Olisi hyvä joskus, että ymmärtäisivät kuinka paljon minua välillä pelottaa ihmisjoukot tai meinaan saada paniikkikohtauksen, mutta ei kun pitää vaan "näytellä" normaalia ja eivät käsitä mitään. Ehkä perheenjäsenet eivät saisi olla toiselleen näin vieraita ja ainakin minua ihmetyttää se kaikki "näytteleminen" tai sitten eivät vaan osaa asettua toisen asemaan ja myönnä mitään ikäviä asioita tapahtuvaksi. Olisi kiva joskus, että saisi olla heikko ja olisi silti arvokas ihminen. Välillä, kun sitä lukee kaikkia juttuja missä perhe  tukee toisiaan niin mietin juuri se, että olenko arvokas vain, kun teen kaiken oikein ja olen vahva ihminen. Ehkä he haluavat itse uskoa tähän. Asiat vaan eivät koskaan selkeenny jos mistään ei voi puhua ja heikkous on häpeä sekä mistään ei saa välittää. Minunkin pitäisi vaan olla se rohkea ihminen ja tulla vielä rohkeammaksi. Mutta jos en vaan pystykään ja jännitän kaikkea. Olenko sitten epäonnistunut ja heikko. Sori aiheen ohituskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä kirjoittelee vähän päälle nelikymppiset että ei heilläkään ole helppoa siinä samassa maailmassa missä milleniaalit kärsii? Te olette muutaman vuoden milleniaaleiksi katsottuja vanhempia joten varmasti kokemus on osittain sama kuin milleniaalien.

Ei olla. Ollaan juuri sitä edellistä sukupolvea, joka on käynyt ihan samat vaikeudet MUTTA ei kaaduta sätkyttelemään burnoutissa joka risauksesta. Me perustettiin perheet, eletään nyt ruuhkavuosia, joudutaan näköjään vielä nostamaan tämä maa koronakriisistä kun milleniaalit tärisee sairaslomalla kun on niin vaikeeta. Meillä on perkele selkärankaa kohdata vähän vaikeuksia.

Samaa mieltä. Me ollaan sitä ikäpolvea joka ihaili Neuvostoliittolaista tehokasta systeemiä ja reiluutta työläisiä kohtaan, mutta inhosi venäläisiä ja iski kättä lippaan Marskin kuvalle kun isä käski ja tehtiin asento.

Me ollaan sitä ikäpolvea kun tappelussa voittaminen oli tärkeämpää kuin väkivallattomuus. Sama pätee lihansyöntiin. Sellainen ruoto pystyssä seisominen lakitta lipun alla, vaikka häviö olisi taattu.

Silti seistään ja ei huojuta kun pommikoneet lentää taivaalla ja pudottelee valkeita jätöksiä.

Kuunnellaan vain pulua ja kysellään siltä että ; Mis vai sää päähä paskot kuin pulu häh?

Miks vai hää sillai tek?

Sitten arki jatkuu ja tuleen ei jäädä makaamaan. Marssitaan töihin kuin neuvostoliittolaiset konsanaan ja ei valiteta palkan pienuutta. Työnteko on ainoa oikea tapa ansaita elanto, ei mikään muu.

Tuleen ei saa jäädä makaamaan.

♪ihmisiä on kuin muurahaisia ♫

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mun vanhemmat ja muut ihmettelee miksi tässä pätkätöiden sekavuudessa ei ole kaikkea mitä heillä oli jo tässä iässä, niin tekis mieli vaan huutaa, että "anteeksi, en halunnut syntyä tänne. Anteeksi, että paloin loppuun jo hyvin nuorena ja anteeksi, että vien penniäkään yhteiskunnan varoista". Musta tuli burn-outin seurauksena ihmisraunio ja kyllä tiedän miten turha olen. Välillä tuntuu, että paras olisi ku kävelisi mereen painot jaloissa, että ei varmasti enää häiritsisi ketään. Koko elämä yhtä anteeksipyytelyä, koko ajan miettien milloin se elämä oikein alkaa. Mä en kauaa jaksa.

Nim. En ole pyytänyt syntyä tänne

Niin samoja ajatuksia. Omat vanhempani  ovat  todella vähäisellä koulutuksella päässeet töihin. Isälläkään ei ole oikeastaan ammattia lainkaan ja on silti ollut koko elämänsä erilaisissa töissä. Tosin pieni palkka on ollut, mutta aina on silti päässyt töihin. Nykyisessa työpaikassa saa varmasti olla loppuun asti ja eläkkeelle pääsee kohta. Äidilläni ollut vähän vaikeampaa ja ei ole enää nyt vanhempana päässyt niin hyvin töihin. Kuitenkin hänkin on ollut monenlaisissa töissä. He ovat myös ostelleet asuntoja ja muuttaneet paljon ja sillä tavalla eläneet ihan hyvää elämää. Tosin lama vaikutti jo paljon elämäämme ja silloin tuli jo vaikeuksia. Perheemme ei sillä tavalla ole ollut rikas koskaan ja nyt vasta viimeiset velat maksettu, kun talo myyntiin. 

Jos nyt vihdoin pääsisin asiaan. Eli jos nyt mietin vanhempien suhtautumista minun elämääni niin kyllä heillä on ihan väärät oletukset. Jotenkin ajattelevat, että opiskelemaan pääsee helposti ja ne opinnot ovat helppoja ja sitten vaan heti töihin. Ajattelevat myös, että opiskelu takaa työpaikan ja jos on vaan oma "hyvä" itsensä niin se on jo takuu siitä, että menestyy. Eivät ymmärrä yhtään mitään jos joku uupuu tai jollakin on vaikeuksia. Itsellä oli jo vaikea nuoruus ( kiusattiin ja olin yksinäinen) ja varmasti silloin alkoi jo elämä mennä "väärään suuntaan". Nyt olisi kiva joskus saada olla se heikko ja puhua vanhemmille suoraan, että en meinaa jaksaa ja ahdistaa. Eivät todellakaan koskaan ymmärrä jos mielenterveyteni pettää lopullisesti vaan saan varmasti syyn niskoilleni, että mitä olin niin heikko ja miksi annoin kaiken vaikuttaa. Kun eivät muutenkaan käsitä mitään mielenterveysongelmista.

Välillä tekisi mieli sanoa suoraan, että oletteko sokeita, kun ette ymmärrä mitään. Olisi hyvä joskus, että ymmärtäisivät kuinka paljon minua välillä pelottaa ihmisjoukot tai meinaan saada paniikkikohtauksen, mutta ei kun pitää vaan "näytellä" normaalia ja eivät käsitä mitään. Ehkä perheenjäsenet eivät saisi olla toiselleen näin vieraita ja ainakin minua ihmetyttää se kaikki "näytteleminen" tai sitten eivät vaan osaa asettua toisen asemaan ja myönnä mitään ikäviä asioita tapahtuvaksi. Olisi kiva joskus, että saisi olla heikko ja olisi silti arvokas ihminen. Välillä, kun sitä lukee kaikkia juttuja missä perhe  tukee toisiaan niin mietin juuri se, että olenko arvokas vain, kun teen kaiken oikein ja olen vahva ihminen. Ehkä he haluavat itse uskoa tähän. Asiat vaan eivät koskaan selkeenny jos mistään ei voi puhua ja heikkous on häpeä sekä mistään ei saa välittää. Minunkin pitäisi vaan olla se rohkea ihminen ja tulla vielä rohkeammaksi. Mutta jos en vaan pystykään ja jännitän kaikkea. Olenko sitten epäonnistunut ja heikko. Sori aiheen ohituskin.

Heikkoutensa myöntäminen se vasta vahvuutta onkin, kyllä sinä tulet pärjäämään.

” Maapallon tila on mikä on juuri siksi, että boomerit perheellistyi hiukan liikaa.”

Itseasiassa aidot 40-50-luvun boomerit eivät itse lisääntyneet erityisen paljon. Synnyttivät pienimmät x-sukupolven ikäluokat 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Nim. En ole pyytänyt syntyä tänne

Kyllä sinä kuitenkin halusit syntyä ja jatkaa monistumista.

Eliöön on kirjattu halu elää ja kasvaa.

Jos et olisi halunut, niin olisit mennyt kesken ja abortoitunut luonnollisesti.

Samasta syystä hengität ja syöt, vaikka muuta väittäisit.

Vierailija kirjoitti:

Minä kohta 30 ja ensimmäinen uupumus takana. Joka suunnasta tuleva paine täydellisyyteen ja itsensä optimointiin sen lisäksi, että pidän huolta läheisestä ihmisestä, johti tähän. Aina pitäisi suostua kaikkeen, olla saatavilla 247. Jos ei tee täydellistä jälkeä, on seuraava tulossa tilalle yrittämään sitä. Vapaa-aika on valjastettu sille, että palautuu seuraavaa työpäivää varten, se ei suinkaan ole oman elämän elämistä varten. Ja jos joku harrastus sattuu olemaan niin siinäkin täytyy kehittyä ja mielellään se tukisi töissä jaksamista. Työtyötyötyötyö.

Sitä pohtii että miksi edes teen töitä, jos en saa nauttia elämästä sen ulkopuolella. Työ on vain työtä perkele, en minä sille elä.

Hei ihan rehellisesti, monta ulkomaan matkaa olet tehnyt tuohon ikään mennessä?

Kuka takasi opintolainasi, ja paljon sitä on?

Asuitko solussa vai kotona opintojen aikana?

Kaupunkilaisten pikkutyttöjen murheita. Kaikki pitää olla niiiin ihana - ainakin somessa. Eläkää itsellenne, älkää seuraajillenne. Muuttakaa pienemmille pitäjille ja lopettakaa elämänne jakaminen somessa.

Milleniaali on Y-sukupolvea, eli tullut täysi-ikään 2000-luvulla. Milleniaali on siis voinut syntyä 1981-1996.

Alkupuolen milleniaalit ovat kokeneet vanhempiensa taloushuolet 90-luvulla iässä, jossa kyllä tajuaa. Silloin leikattiin koulusta, nuorison palveluista ym.

Meidänkin vanhemmat ovat juuri sodan jälkeen syntyneitä, eivät vain 70-luvulla syntyneiden.

Sodan kokeneiden lapset, vanhempamme, ovat joutuneet kärsimään isiensä sotatraumoista. Mielenterveys on ollut tabu, ja jotkut ovat alkoholisoituneet. Oma isoäitini synnytti viisi lasta, joita ei olisi halunnut. Isoisäni oli sodassa.

Molemmat vanhempani reagoivat noihin asioihin eri tavoin: Toisen lapsuus oli niin ankaraa, että on antanut liikaakin lapsilleen periksi ja toinen on alkoholisti jonka sodan kokeneet vanhemmat olivat molemmat alkoholisteja.

Vanhempi sisarukseni kuuluu X-sukupolveen, nuoremmat ovat Y-sukupolvea eli milleniaaleja. Sukupolvet eivät mene niin, että esim. 1940-1959 synnyttävät vain yhtä sukupolvea, koska jotkut saavat lapsia nuorempina, jotkut vanhempina, jotkut pitkillä ikäeroilla ja eri puolisoiden kanssa.

80-luvun alussa syntyneenä milleniaalina olen väliinputoaja: En ole niitä milleniaaleja joista tunnutte puhuvan. En ole mikään reppureissaaja vegaani työpaikanvaihtaja, vaan kohta 40-vuotias perheellinen, jolla on ollut pitkiä työsuhteita.

Mutta en ole sitä " hienoa " X-sukupolveakaan.

Tuntuu, että saan paskaa molemmista laareista:

Sotien jälkeisen traumasukupolven lapsi, joka koki 90-luvun laman. Joillakin meni kaikki, ja konkurssi, työttömyys, vanhemman itsari tai juominen, koskee lapsiakin eli milleniaaleja.

Sitten tämä nykypäivän stressi ja tuho, jossa perheen perustaminen on vuoroin velvollisuus, vuoroin itsekästä. Vaaditaan vegaaniutta ja joo, nappasin vakityön kun sellaisia vielä sai, mutta työelämän stressi ja muutokset koskevat muakin.

Olen saanut kärsiä vanhanajan johtamista, kollegoilta kähmimistä ym., en uskalla lähteä koska olen saanut saman kasvatuksen kuin X-sukupolvi ja lama jätti jäljen että jos lähden, ruoka saattaa loppua ja koti lähteä. En ole niin huoleton ja rohkea, kuin loppupään milleniaalit.

En ole matkustellut, koska perheellä ei ole ollut siihen varaa ja koska sairastuin masennukseen jo teininä. Nyt se olisikin jo paheksuttua.

90-luvulla ja 2000-luvun alussa oli aivan erilainen yhteiskunta johon mut kasvatettiin. Olin silti niin nuori murroksessa, etten osannut käsitellä sitä muutoin kuin luulemalla, että vika on minussa, stressaamalla ja pelkäämällä.

Some ei ole mulle yhtä luontevaa kuin myöhemmin syntyneille, koska mut on kasvatettu että kel onni on, sen kätkeköön, ei saa ylpeillä ym. Silti siellä on pakko työelämän takia olla.

Meitä 80-luvun alun milleniaaleja on yliedustettuina huume-ja alkoholiongelmaisissa. Me opittiin vielä vetämään kännejä, nykynuoriso ei kai enää.

Vanhempamme olivat onnettomia seksuaalikasvatuksessa ja netin alkukauden saalistajille me 90-luvun lopun teinitytöt oltiin vapaata riistaa. Tuli Girl power ja grungen rrriot girl - ihanteet, mutta samalla kun itse teininä oli uhmakas seksuaalisuuden herättyä, vanhemmat olivat järkyttyneitä ja häpeissään.

Kukaan ei osannut suojella.

Lopettakaa vähättely jos ette itse ole eläneet milleniaalina ja tuota aikakautta herkässä iässä.

Mitä te oikein selitätte... Itse olette elämänne muokanneet. Ironista, että valitatte kuinka teille ei tehdä mitään valmiiksi ja palkkaa ei tule tarpeeksi, kun kaikki just ON tehty teille valmiiksi. Mitä te sitten haluatte?! Muuttaa viidakkoon asumaan, siellä saisitte sitten valittaa kun palatte loppuun kun kokoajan pitää metsästää ja juosta tiikereitä pakoon. 😂 Ketä te sitten syytätte? Että olette sattuneet syntymään viidakko-millenialaisiksi?

Ennen oli työpaikalla tasan kaksi lankapuhelinta johon tuli kaikki puhelut. Nyt jokaisella on oma kännykkä ja vaikka työaika on 8-16 niin periaateessa oletetaan olevan tavoitettavissa 24/7. Hyvä jos saa edes lomailla rauhassa. Jokaisella on tietokone ja firman vaatimus on että asiakkaiden sisäisten/ulkoisten viesteihin vastataan 24 tunnissa. Aika ennen sähköpostia oli hiukan erilaista. Ei ollut tulostavoitteita yhtä kireänä kuin ennen ja työt hoiti nykyistä tuplaten suurempi porukka.

Ilman koulutusta et pääse mihinkään työhön, osaamista pitää päivittää koko ajan, se ohjelma jonka opit kaksi vuotta sitten on tänä päivänä vanha eikä sitä käytetä. 1980-luvulla homma tehtiin samalla lailla kuin 10 vuotta aikaisemmin.

Itse näkisin haasteina elämän kasvavan jatkuvan epävarmuuden myös niissä tilanteissa, jossa kaikki on "tehty oikein". Lisäksi perus-elämän hinta alkaa olemaan aika korkea. Myös some ja muu pitävät ihmisiä jatkuvassa vireystilassa.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti sanoi suoraan että jos olisi -89 tiennyt minkälaiseksi elämä tulee muuttumaan 2000-luvulla, ei olisi tehnyt minua. Sanoo että sydän särkyy kun katsoo minun taisteluani raskaan työelämän ja mielenterveysongelmien kanssa. Tiedostaa sen, että meidän nuorten elämä tulee menemään yhä huonompaan suuntaan. Mm. eläkkeet jäävät haaveeksi. 

Voit vaikuttaa asiaan äänestyskäyttäytymiselläsi.

Ihmiset eivät tunnu oikein ymmärtävän miten suuri merkitys on sillä, miten tulevaisuutta katsoo.

Joo, on totta että monilla ikäluokilla on ollut rankempi lapsuus kuin milleniaaleilla. Miten sitä voisi edes verrata, kun joku on lähtenyt 17-vuotiaana sotaan?

Mutta mun mielestä olennaisin selitys milleniaalien burnoutille on siinä että käskyt ei todellakaan tule enää ylhäältä päin. Koska jos mut komennettaisiin sotaan, mä menisin. Olisi vähän pakko. Ja myöhemmin saisin siitä kehut, vaikkei se ollut oma valinta. Elämä on tavallaan henkisesti helppoa silloin kun tekee vaan niin kuin käsketään. Varsinkin kun kaikki muut on samassa junassa. Sen vastuun voi ulkoistaa jollekin muulle, ja kitistä kavereiden kanssa että onpa tämä ikävää. Elämä vaan kuljettaa sua eteenpäin, kun kaikki tulee annettuna. Ajaudut sotaan, ajaudut töihin, ajaudut vanhemmaksi, ajaudut eläkkeelle (todella nuorena!)

Mutta läpi kaiken tuon, yhteiskunta sanoo sinulle, että paremmat ajat ovat edessä. Yhdessä pystymme kun teemme töitä! Elämään tulee jatkuvasti parannuksia: sähkö, lämmin vesi, sisävessat, tv, autot... Tulevaisuutta voi odottaa ilolla.

Milleniaali sen sijaan on syntynyt lähes valmiiseen maailmaan. Oman elämäni aikana on parantunut enää lähinnä viihde-elektroniikka ja syöpälääkkeet. Toki samaan aikaan syövän esiintyvyys on noussut, joten plus miinus nolla?

En katso tulevaisuutta optimistisesti, koska kukaan ei ole koskaan sanonut minulle, että niin kannattaisi tehdä. Voittokulun sijaan minun eliniälleni on povattu ympäristökatastrofeja, työttömyyttä, pätkätöitä, köyhyyttä, ja lisäksi lehdistä saa jatkuvasti lukea, että avioero ja lapsettomuus ovat meille todennäköisiä. Eläkkeelle et tule pääsemään ikinä.

Ja mitään yhteishenkeä ei todellakaan ole. Aina saa kuulla, että jokainen epäonnistumisesi on oma syysi. Että vaikka töitä ei vaan kaikille riitä, niin se on silti sun syy että just sinä jäit ilman. Tämäkin ketju on täynnä sitä syyllistämistä. Eikä siltä voi mitenkään puolustautua. Vaikka kertoisit että teit kaiken oikein, väki saa sen silti väännettyä sinun syyksi, eikä olosuhteiden. Vika ei koskaan voi olla missään muussa kuin milleniaalissa itsessään, joka on laiska, lapsellinen ja heikko. Ja jos milleniaali keksii keinon selvitä tässä nykymaailmassa, sekin on aina poikkeuksetta väärin. Elättää nyt itsensä somettamalla, miten turha ihminen!

Kännykät ja suorittaminen. Kännykkä on semmonen parasiitti. En pidä kännykkää koskaan yöllä päällä, äänellä, ulkotöissä tai töissä muualla kuin pukukopissa. Kellon vilkuilua varten ostin rannekellon.