Taas lapsen tarhakavereita avioeron keskellä

Ei eroaminen ole hirveä asia eikä tee vanhemmasta hirviötä. Mutta jos ei kykene myöntämään, että ero on lapselle aina iso ja musertava kokemus (jopa silloin, kun ero lopettaa pelon ja kauhun, koska lapsi tuntee usein syyllisyyttä tunteistaan) ja että kapsen pitää työstää eroa pitkään, vuosia, niin ollaan askel lähempänä hirviövanhemmuutta.

Siskoni erosi keväällä, kun löysi uuden. Vanha liitto oli hänestä liian tylsä ja harmaa. Eroon ei liittynyt muuta dramatiikkaa eivätkä vanhemmat edes riidelleet, vaikka mies ei erota halunnutkaan. Siskoni jankkaa koko ajan, että ero on käsitelty ja kaikki ovat onnellisia ja tyytyväisiä. Ei anna lastensa puhua asiasta, koska hän itse on onnellinen uudessa suhteessa, joten lastenkin pitää olla. Lapsia on viety ulkomaille ja hyvitelty uusilla huonekaluilla, mutta mitään tilaa ei ole surulle. On ahdistavaa katsoa, miten hiljaa lasten pitää surra, kun äiti ei kestä myöntää, että hyväkin ero on surullinen asia lapsille.

Erota saa, mutta pitää olla sen verran selkärankaa, ettäosaa myöntää, ettei se ero ole välttämättö helppo asia lapsille.

Jokainen ero on erilainen. Lapset oireilevat tai eivät, samoja ongelmia ydinperheissäkin on. Ei jumalauta, miten käsittämättömästi täällä yleistetään erolasten olevan niitä surkeimpia ja pahiksia, väitän että ilman eroa he olisivat vielä surkeampia ja vielä enemmän pahiksia. 

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 15:44"]

Jokainen ero on erilainen. Lapset oireilevat tai eivät, samoja ongelmia ydinperheissäkin on. Ei jumalauta, miten käsittämättömästi täällä yleistetään erolasten olevan niitä surkeimpia ja pahiksia, väitän että ilman eroa he olisivat vielä surkeampia ja vielä enemmän pahiksia. 

[/quote]

Ja tässä esimerkki vanhemmasta, joka ei ole itse käsitellyt eroa lastensa kanssa.

Ero on lapsille aina menetys, vaikka se olisi välttämätöntä hengissä säilymiseen. Näin pahasta asiasta harvoin on kyse eli kyllä se ero on lapselle suru ja sitä pitää käsitellä.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 15:48"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 15:44"]

Jokainen ero on erilainen. Lapset oireilevat tai eivät, samoja ongelmia ydinperheissäkin on. Ei jumalauta, miten käsittämättömästi täällä yleistetään erolasten olevan niitä surkeimpia ja pahiksia, väitän että ilman eroa he olisivat vielä surkeampia ja vielä enemmän pahiksia. 

[/quote]

Ja tässä esimerkki vanhemmasta, joka ei ole itse käsitellyt eroa lastensa kanssa.

Ero on lapsille aina menetys, vaikka se olisi välttämätöntä hengissä säilymiseen. Näin pahasta asiasta harvoin on kyse eli kyllä se ero on lapselle suru ja sitä pitää käsitellä.

[/quote]

Älä puhu paskaa. 56 ilmeisesti esimerkki ydinperheen vanhemmasta, jonka lapsella vielä suurempia ongelmia...

Monet aikuiset eivät halua tai osaa edes ajatella eroa pienen lapsen kannalta. Vaikea sitä onkin kuvitella, mutta pientä osviittaa saa ehkä siitä, että alle kouluikäinen ei edes ymmärrä että sellaista on kuin ero, että äiti tai isä, joka on aina ollut siinä, muuttaa pois. Sen täytyy tuntua lapsesta aivan käsittämättömältä. Siihen sitten lisätään se että muutetaan pois tutusta kodista, vaihdetaan päiväkotia, luovutaan lemmikeistä, katkaistaan välit osaan sukulaisista. Pahimillaan muutetaan satojen kilometrien päähän toisesta vanhemmasta ja laitetaan lapsi matkustamaan vähän väliä sellaista matkaa, jota aikuinen itsekkään ei jaksa jatkuvasti (siksihän muutetaan). Ja vielä kun saadaan kuvioon uusi äiti, uusi isä ja pari sisaruspuolta, jotka oireilevat omaa perheensä hajoamista. Jos aikuinen joutuisi kestämään tällaista hullunmyllyä ilman että pystyy vaikuttamaan mihinkään, joutuisi mielisairaalaan. Lapsista sen sijaan sanotaan että "nehän sopeutuu". Joo-o. Ja ei saisi syyllistää, kun vanhemmalle tulee paha mieli. Entäs se lapsen paha mieli?

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 14:11"]

Kyllä sillä asuinalueella on paljon vaikutusta. Kalliilla omakotialueella asuu ydinperheitä, kun taas jossain vuokrakerrostaloissa elelee enemmän yhden vanhemman perheitä.

[/quote]

Niin siis kumpi on syy ja kumpi seuraus? Ehkä ero johtaa vuokra-asumiseen eikä vuokra-asuminen eroon? Eli asuinpaikka ei aiheuta eroa suoranaisesti.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 13:06"]

Meidän lasten kavereista lähes kaikilla on ydinperhe. Vain yhdellä lapsella on pelkkä äiti enkä tiedä mitään lapsen isästä.

[/quote]

Kysy niin saat tietää.

Toivo, ettei joku nimeä sinua jonakin päivänä "äidiksi lapselle, jonka isästä hän ei tiedä mitään". Lapsesi kaverin ja hänen isänsä välit saattavat olla hyvinkin läheiset - vaikket hänestä tiedä mitään.