Taas lapsen tarhakavereita avioeron keskellä

Mä mietin tuota, että vähemmistössä on ne lapset, joilla on vielä koossa ydinperhe. Onkohan se kuitenkin kiinni asuinalueista vai mistä, kun täällä meillä päin on todella todella harvassa ne lapset, joiden vanhemmat ovat eronneet. Pari perhettä tiedän, joissa toisella puolisolla on ennestään yksi lapsi, mutta nekin on todella harvassa. Kolmannen lapseni yhden luokkakaverin vanhemmat erosivat jo eskarivuonna, muita en näillä "kylillä" tiedä.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 12:49"]

Vähemmistössä ovat nykyään ne ekaluokkalaiset joiden vanhemmat ovat vielä yhdessä. Meidänkin lapsia on kuulemma "lohduteltu," että kohta mekin varmaan eroamme.

[/quote]

Oman lapseni (3.lk) luokalta tiedän vain yhden eronneen ja yhden lesken. Muut ydinperheestä. Missä nämä "eronneiden lapset enemmistönä"-luokat oikein sijaitsevat?

Jestas. Tätä mä yritän tässä lainata:

Kommentista päätellen vaikutat ihmiseltä, joka nauttii siitä, jos saa sammuttettua ilonlähteitä muiden ihmisten silmistä. Ikävä kyllä sitä niin helposti paljastaa persoonastaan ikäviä piirteitä tällaisilla kommenteilla. Kuinkahan syvän analyysin jonkun päiväkodin eteisessä tapaamasi lapsen psyyken tilasta oikeasti pystyt tekemään (ja mikä olikaan koulutuksesi?).

t. 33

Olen itse eroperheen lapsi. Asun pääsääntöisesti äitini luona mutta käyn usein myös isäni luona ja heillä on yhteishuoltajuus. Olen kauhuissani tämän keskustelun väitteistä että eroperheen lapset ovat onnettomia ja heistä kasvaa kiusaajia tai kriminaaleja. Vanhempien erosta on jo vuosia ja silloin se oli iso ja kauhea juttu, mutta olen jo ajat sitten päässyt siitä yli. Olen iloinen, etteivät vanhempani jatkaneet yhdessä vain minun takiani, koska jo hyvin nuorena vaistosin selvästi, että he eivät enää olleet onnellisia, vaikka he eivät paljoa riidelleekkään. Lapsi kyllä tietää jos vanhemmat eivät enää ole onnelisia yhdessä! Minä en todellakaan ole kiusaaja tai syrjäytynyt ja keskiarvoni koulussa on yli 9 ja minulla on ystäviä. Olen lisäksi hyvissä väleissä isäni uuden naisystävän kanssa eikä minun mielestäni vanhemman uudesta puolisosta tarvitsekaan tulla mitään uutta äitiä/isää. Äitini ja isäni välit ovat hyvät. Minun tapauksessani ainakin minulla on nykyisin kaksi rakastavaa kotia. Tietenkään asia ei joka eroperheessä ole näin, mutta minun perheessäni ainakin samoin kuin muutamassa muussakin tuntemassani perheessä.

Eri mieltä kuin vastaaja 2. Mun poikien kaverit on kaikki ydinperheitä. Eli kyllä niitä kestäviäkin liittoja on paljon. Toki se ero satuttaa kaikkia, mutta meille ei vain kuulu toisten erot.

Eri mieltä kuin vastaaja 2. Mun poikien kaverit on kaikki ydinperheitä. Eli kyllä niitä kestäviäkin liittoja on paljon. Toki se ero satuttaa kaikkia, mutta meille ei vain kuulu toisten erot.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 13:14"]

Eroperheiden suuri määrä johtunet siitä että lapsia tehdään nykyisin kuukauden parin seurustelun jälkeen, lapsen synnyttyä tajutaanki et voi että ei tää perhe homma ollukkaan niin kivaa ja erotaan ja viskotaan sitten lasta sinnetänne..

[/quote]

Näin juuri.

Meidän koulun uusista 1. luokkalaisista 8 vanhemmat ovat eronneet ja 1. luokkalaisia on yhteensä 36. Tämä siis noin 22%. Luulisi olevan aika keskivertoprosentti. 

Tämän kertoi terveydenhoitajamme.

Ope

nro 29. kasva aikuiseksi. läpäti lää.

Ei se aina mene niin että ydinperhe hyvä uusperhe paha. Itse toivoin lapsena jatkuvasti että vanhempani eroaisivat, loppuisi se helvetti. Eivät koskaan eronneet, vieläkin ovat yhdessä.

Oma miniperheeni on vielä kasassa, mutta jos olisin jostain syystä huonossa parisuhteessa, en pysyttelisi yhdessä lasten takia. Lapset kärsivät vanhempien tulehtuneista väleistä.

Varmaankin erojen yleistyminen johtuu osaksi siitä että arvot ovat muuttuneet ja vanhemmat elävät omaakin elämäänsä vaikka heistä tulee vanhempia: kun suhde hiipuu lähdetään onnea etsimään muualta. Mutta enemmän se varmaan johtuu siitä että eroaminen on nykyisin niin helppoa. Ennen se oli paheksuttavampaa ja siksi sitä tietenkin tapahtui vähemmän. Vaikka olisi ollut kuinka hyvä syy.

Kyllä sillä asuinalueella on paljon vaikutusta. Kalliilla omakotialueella asuu ydinperheitä, kun taas jossain vuokrakerrostaloissa elelee enemmän yhden vanhemman perheitä.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 13:18"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 13:14"]

en hankkinut elämää, joka satutti, mutta huomasin oman eron aikoihin, että näitä syyllistäviä kommentteja alkoi sadella. siksi on parempi elää erakkona ja vältellä ihmisiä, koska ihminen on toiselleen niin paha, niin ilkeä

[/quote]

Eihän tämä asia hyssyttelyllä muutu. Fakta on se, että lapset kärsivät avioerosta, oli tilanne parisuhteessa ollut mikä tahansa. Tiedän myös monta, eron myötä radikaalisti muuttunutta lasta.

Itse en halunnut tuottaa lapsilleni tuota pettymystä, eikä halunnut miehenikään. Taustalla pettämistä molemmin puolin. Vaikeiden aikojen jälkeen alamme päästä "kuiville" ja löytää elämänilon perheessä. Nyt tuntuu siltä, että kannatti pitää ydinperheestä kynsin hampain kiinni. Pari vuotta siihen meni.

[/quote]

Aika näyttää, oliko oikea ratkaisu.

[/quote]

Näin ajattelen itsekin. Ehdottomasti helpompi ratkaisu olisi ollut erota heti, mutta halusimme ajatella asioita pitkällä aikavälillä. Luottamus ei ole 100 %, mutta toisaalta - luotanko keneenkään 100 % muutenkaan? Arvostuksen ja kunnioituksen saaminen takaisin on mahdollista.

Jos ero tulisi joskus tulevaisuudessa, niin ainakin voin ajatella tehneeni parhaani enkä menneeni sieltä mistä aita on matalin.

Meillä on miehen kanssa parisuhde vähän niin ja näin. Pitäisi varmaan erota jo nyt kun lapsi on 1v, eikä sitten kun hän oikeasti erosta jotain ymmärtää.

Siis miksi tätä on alaspeukutettu? Mitä pahaa on siinä että ihminen on onnellinen elämäänsä? Ap täällä peukuttelee ja hänen ideologiansa mukaan eroperheen lapsi ei voi olla onnellinen vaan nyt pitää ahdistua ja masentua heti!

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 13:56"]

Olen itse eroperheen lapsi. Asun pääsääntöisesti äitini luona mutta käyn usein myös isäni luona ja heillä on yhteishuoltajuus. Olen kauhuissani tämän keskustelun väitteistä että eroperheen lapset ovat onnettomia ja heistä kasvaa kiusaajia tai kriminaaleja. Vanhempien erosta on jo vuosia ja silloin se oli iso ja kauhea juttu, mutta olen jo ajat sitten päässyt siitä yli. Olen iloinen, etteivät vanhempani jatkaneet yhdessä vain minun takiani, koska jo hyvin nuorena vaistosin selvästi, että he eivät enää olleet onnellisia, vaikka he eivät paljoa riidelleekkään. Lapsi kyllä tietää jos vanhemmat eivät enää ole onnelisia yhdessä! Minä en todellakaan ole kiusaaja tai syrjäytynyt ja keskiarvoni koulussa on yli 9 ja minulla on ystäviä. Olen lisäksi hyvissä väleissä isäni uuden naisystävän kanssa eikä minun mielestäni vanhemman uudesta puolisosta tarvitsekaan tulla mitään uutta äitiä/isää. Äitini ja isäni välit ovat hyvät. Minun tapauksessani ainakin minulla on nykyisin kaksi rakastavaa kotia. Tietenkään asia ei joka eroperheessä ole näin, mutta minun perheessäni ainakin samoin kuin muutamassa muussakin tuntemassani perheessä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 14:29"]

Meillä on miehen kanssa parisuhde vähän niin ja näin. Pitäisi varmaan erota jo nyt kun lapsi on 1v, eikä sitten kun hän oikeasti erosta jotain ymmärtää.

[/quote]

Jos olette molemmat sitä mieltä että kannattaa erota niin erotkaa. Ilman riitaa kun eroatte niin se on helpointa kaikille. Jos toinen haluaa jatkaa niin kannattaa tarkkaan miettiä miten toimii, se suuttunut ja mustis ex tuhoaa kaikkien elämän..

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 14:31"]

Siis miksi tätä on alaspeukutettu? Mitä pahaa on siinä että ihminen on onnellinen elämäänsä? Ap täällä peukuttelee ja hänen ideologiansa mukaan eroperheen lapsi ei voi olla onnellinen vaan nyt pitää ahdistua ja masentua heti!

[/quote]

Ei noista peukuista kannata välittää, näissä keskusteluissa on niin paljon tunnetta mukana että moni menee äärilaitaan heti.

Veikkaan, että nämä eroperheitä haukkuvat ovat niitä jotka eivät ole sellaista koskaan kokeneet. Eli ovat eläneet niinsanotussa ydinperheessä oman lapsuutensa.

Minä taas olen elänyt eroperheessä. Ero oli riitaisakin jopa, mutta se hoidettiin niin, että me lapset emme nähneet sen riitaisuutta kovasti. Tai ei se ainakaan minua erityisesti vaivannut tai jättänyt traumoja. Mutta sen huomasin, että olin paljon onnellisempi lapsi kuin moni ystäväni joka eli ydinperheessä. Äitini ja isäni löysivät itselleen uudet itselleen paremmin sopivat puolisot ja olivat onnellisempia. Onnellisuus näkyi ja vaikutti meihin lapsiinkin positiivisesti. Ennen kaikkea oli hienoa nähdä rakastuneita ihmisiä molemmissa kodeissaan. Säälin kaveeitani joidenka vanhemmat eivät koskaan halanneet toisiaan tai saati pussanneet. Lähinnä vain elivät yhdessä, mutta tunnetta ei näkynyt, Sain siis jo lapsena kipinän elää hyvässä parisuhteessa ja vaalia/vaatia läheisyyttä jokaisena päivänä, niin, että lapsetkin sen näkevät tavallisena arkena ja päivittäin. 

Minun vanhempani erosivat vuonna -94, ja jäin (tai siis äiti jätti minut) isälleni asumaan. Minä sain kyllä kokea sellaista kakkaa joidenkin luokkakavereiden vanhemmilta, naapureilta ym. ettei mitään rajaa.

Minä olin kiltti, osasin kuunnella aikuisia, en riekkunut missään kylillä vaan viihdyin illat kotona tai ystävien luona, tai harrastuksessani. En polttanut, en juonut, en kiroillut, mutta olin keskiverto koulussa ja ehkä vähän hassusti pukeutunut kun ei isä osannut oikein vaatejuttuja ajatella ja itsellä oli tyylitaju hieman hakusessa. Mutta siis kävin suihkussa joka ilta, osasin käyttäytyä ruokapöydässä jne. Ja silti:

"Mun äiti sanoi etten mä saa leikkiä sun kanssa".

"Mun porukat sanoi ettei sunkaltaisista koskaan tiedä milllaisia ne on".

"Elä tule tännä pihaan kakara" jne.

Tuntui kuulkaa todella kivalta! Not. Itse en ajattele eroperheiden lapsista mitään pahaa, mutta uskon että minussakin se ehkä jossain näkyi että suru asui minussa silloin eron alkuaikoina ja että hain itsekin uutta paikkaani maailmassa. Varmasti ero vaikuttaa kaikkiin ketä se koskee, tavalla tai toisella ja enemmän ja vähemmän.

Silti tällaista vastakkainasettelua en ymmärtänyt lapsena enkä ymmärrä edelleenkään, että erolapset ja ydinperheet ja pyh! suuntaan jos toiseenkin.

t: nykyään itse ydinperheen äiti

Olen täällä palstalla saanut ison läjän alaspeukutuksia kun jossain vaiheessa tunnustin, että jopa meidän lapsista on hienoa, kun me ollaan pysytty perheenä yhdessä. En oikein ymmärtänyt sitä. Ikään kuin eroaminen ja perheiden hajoaminen olisi joku ihanne.

Lapsista 2 on jo yli 20 v.

nro 52: ei se ero ole ihanne, mutta tuntuu, että meitä eronneita lyödään kuin vierasta sikaa. Itse eronneena ja huoltajuuden menettäneenä, kadun, että en muuttanut 18-vuotiaana nunnaluostariin.